Kova niskapäänsärky. Niksahti nikamat tahi sitten eilisen lastenretken rasitus tämän teki. Olisi vaikka mitä tekemistä, mutta teepä tässä kun vasempaan päätä taivutat, tuntuu kuin maailma nurin keikahtaisi, tai kun oikealle, kuin lattia alta karkaisi. Kolarista kulunut aikaa 23 vuotta ja yhä sekin muistuttaa.
Pesin käsin isommat kattilat ja paistinpannut, parit vesi-mehukannutkin. Pienemmät sijoitin koneeseen. Kuorin sipulit, potut ja porkkanat, lopusta ruuanlaitosta saa Puutarhuri huolehtia. Eliaksella peli puoli kahdelta ja sen täytyy syödä ajoissa, että maha huoppenee ennen kentällä ryyhellystä.
Otin Burana 600:n ja alan pitkäkseni kun pyörryttää.
Illalla
Unimäessä. Lämmitin Hujjauksen, saunoin, nyt makailen ja kuuntelen radiota. Yritin lukea Polanskia, mutta eivät silmät pysy riveillä.
Lääke auttoi, ihme kyllä. Säryn kaiku silti jäljellä. Silmissä säröt.
Kasvimaalla rikkaruohoinvaasio. Huomenna täytyy nyppiä porkkanapenkki ja harata pottupelto. Runsaasti kukkivissa mantsikkapuskissakin on uutta karkulaisvarsikkoa. Heinäntupsujakin sojottaa rei´istä kuin punkkareiden pystyyn tönkkökemikalisoituja hiuksia. Sipulitkin nostavat jo komeasti vihreitä varsiaan mullasta maan. Marjapuskien väleissä nurmikkovähä on keltaisten niittyleinikkien vallassa. Tekisi mieleni jättää ajelematta, mutta ikävä kyllä leinikki on melko pirullinen leviäjä vahvoine juurivarustuksineen ja pakko pitää kurissa. Siniset niittytädykkeet, -kellukat ja monenlaisilla etuliitteillä nimitettävät kellot ovat myös levinneet sinne tänne, mutta niistä ei ole haittaa, sillä raakaan multaan pottumaalle ne eivät hyppää. Kaikkinensa aika värikäs luonnonkukkaympäristö muutenkin. Läheskään kaikkien kasvien nimiä en muista, enkä ole varsinaisesti kansakoulun jälkeen edes opetellut.
Tällä tontilla harmittaa parikymmentävuotta sitten tekemäni typeryys kylväessäni taskullisen lupiinien siemeniä tiensuulle. Nyt niiden violetinsinisiä kukkakartioita nousee joka puolella ja niitä saa käydä kourimassa nurin jatkuvasti. Se on kylläkin alkukesästä helppo katkottava; kietaisen lupiinitupsun kouraani ja rouhaisen. Jos olisi lehmä se tekisi saman karhealla kielellään ja lipaisisi maitotarpeiksi pötsiinsä. Nuorista lupiineista saisi myös ravinnerikasta multaa kompostoituna, typekästä ainakin.
Olikohan lupiinien istuttamisen ideana aikoinaan kesäradiossa psykedeelisessä mitassa esitetty Edu Kettusen "Villejä lupiineja"-lallatus kun hurjusin moisen riesan pihalleni? Samoihin aikoihin myös TVL kylvi niiden siemeniä teidenpientareille tarkoituksella.
Armin kanssa lupiinin siemeniä kerättiin tienvieren pientareelta kun oltiin menossa Nurmeksen Kajasteelle humpalle. Se oli jo syyskuun alkua, mutta oli hyvin lämmintä. Oltiin riidelty pirusti, sitten rakasteltu aitassa yhtä pirusti. Sonnustauduttiin ähistelyjen jälkeen sovussa humppakenkiin, housuihin, hameisiin ja lähdettiin. Tullessa naitiin autossa hiekkakuopalla Katajamäen tienhaaran lähellä. Sitten taas, kun oltiin takaisin Unimäessä. Yhtä naimista ja riitelyä se suhde, tuntuu nyt, vaikka totta kai onhan sitä ihmisillä aina kaikenlaista muutakin. Sen aikaisesta päiväkirjasta voisin varmaankin lukea, että solistina oli nykyinen oopperalaulaja ja silloinen tangokuningas, muhkeaääninen Mika Pohjonen. Pohjosella on toisen jalan kenkä, ja siten kai myös sen sisällä oleva jalkaterä isompi kuin toisen. Kajasteen esiintymislava on matalana tanssiyleisössä kiinni ja siinä kontakti esiintyjään oli likeinen, niin tuli pantua merkille sekin moinen seikka. Aina ilakoivasti esiintyvän Marita Taavitsaisenkin hameen alle peräkammarinpoika-kurkistelijoita aina siinä edessä riitti. Vakaa ilmeinen Eija Kantola oli enimmäkseen sonnustautunut tyylikkäisiin, mustiin nahkahousuihin, mutta Katri Helena ei eroottisessa mielessä ketään muita mahtanut silloin kiinnostaa kuin elämäkertatehtailija Rajalaa. Tapani Kansasta pidin, hänen koulittu, kantava äänensä kajahti aina erinomaisesti Kajasteen puisissa rakenteissa ihmiskenkien suihkinan ja puheensorinan ylitse.
Tulipa taas muistojen kautta koukkaistua. Nyt lähden koukkaisemaan Ilvekselle vaikka kuinka uhkaisi kivuilla.
28 pv sunnuntai
Päänsärky edelleen takaraivon seuduilla. Migreeniä se ei voi olla. Sen kipupiste on edestä katsottaessa oletetun jakauksen oikealla puolella, itsestä päin vasemmalla, syvällä korvan yläpuolella tarkkaan rajatulta alueelta säteillen, että sen voisi kuvitella löytyvän täsmäporaamalla reiän sinne. Niskapäänsärky säteilee ihan koko kallon sisäiseen sekä ulkoiseen maailmaan.
Ilveksellä Finlanders. Kuopion sataman viinijuhlat ehkä verottivat yleisöä tai Maaningan Kasinon ilmaiset sisäänpääsyt. Hojohojossakin on ollut Eija Kantola joka edelleen vetää yleisöä hyvän ohjelmistonsa ja takuuvarman orkesterinsa avulla. Olihan tuolla silti sakkia; humpaltaa sai ihan tarpeeksi. Naistentunnillakin hakivat vaikka toisinaan menin isompien miesten taakse piiloon huokaisemaan. Niin että ei vissiin tanssijan taipaleeni vieläkään ohitse ole. Päänsärky vaimeni liikkeen ja naisten kanssa myötäilyjen ajaksi, mutta heti kun aloilleen herkesin, alkoi jyskytys. Varkauden Kaikkosen kanssa naurettiin riähkille jutuille ja äkkiä ajateltuna kovin vähäisille yhteisille muistoille, mutta joista kumpuaa muita muistoja joiden kokonaisuudesta hahmottuu kokonaisen tanssiyhteisön elämäntarina. Kymmenien, satojen tai jopa tuhansien samanlaisin aatoksin liikkeellä olleiden maailmat. Yhdistävänä tekijänä tanssi, joskus harvojen keskeinen, hienoinen flirtti, päätepisteeseen tahi melkein loppuun saatellut esileikit. Ehkä elämänmitassa parhaita suukottelujen tasolle jääneet suhteet. Sutjakkana pysytelleen Kaikkosen kanssa olen samanikäinen. Huvittaa ajatella, että hänkin mummo jo, ja minä moninkertainen isä ja ukki.
Tulomatka oli melko rasittava vaikka sateet olivat väistyneet ja oli melkoisen valoisaa. Jäneksiä pomppi melko tiuhaan, myös lehtokurppien takia piti muutaman kerran jarruttaa etteivät jääneet alle. Joku musta, vanhanmallinen farmarimersu ohitti. Sen mutkitteleva kulku vaikutti siltä, ettei kuskin paikalla ihan selvä mies istunut.
Aurinko jo ylhäällä pilvistä paljaalla taivaalla. Eilenillalla rojautteli vielä rankkoja vesikuuroja kuten on tälle kesänalulle jo totuttu.
Keitin kaurapuuroa. Söin kotipakastimesta mukaan rovehtimiani mantsikoita. Otan Buranan, makailen vähän aikaa vielä. Klo on ½6. Koetan muutamia huolia kipujen lisäksi tyrkkiä taaemma. Tiedän, että jos annan niiden vallata aivoista alaa, alkaa päänsäryn herkistämänä surettaa, sitten vituttaa ja potuttaa ja masentaa.
Illalla
Vielä unimäessä. Saunoin jälleen kitkemisurakoiden ja pottumaan harailujen päätteeksi. Päänsärky on tiessään vaikka ei vieläkään uskalla kovin nopeasti niskalihaksiaan kierteelle venyttää. Sitten alkoikin käsien pakotus, ettei kivutta tämäkään päivä pääty.
Pottumaata haratessa mietin niitä mielettömiä pinta-aloja maapallosta jotka kylvetään pelkkää nurmea kasvamaan, että pelkästään ihmistassujen olisi kiva huviksensa käyskennellä. On se järjetön elukka. Miljardeilla tarvitsijoilla ei edes puolta tynnyrinalaa ole kasvimaata varten vaikka omatarveviljelyntahto olisi huutava, mutta samaan aikaan miljoonat ihmismakkarat paistattelevat ihraisia kylkiään joutomaaksi nurmetetuilla alueilla joita juomavedellä on ensin viikkokaupalla ahkerasti kasteltu!
Pitäisi lähteä Kniin. Taidan ajaa Iisalmen kautta ja käydä Kyllikin sunnuntaihumpat katsastamassa edes yhden kerran tälle kesälle. Siitä onkin vuosia kulahtanut kun viimeksi siellä on tullut käytyä.
29 pv maanantai
Kreikan johtajat ne järjestivät järkytyksen niin omille kansalaisilleen kuin EU:n rahakomissiollekin. Vastottain oli lehdessä laaja juttu vuosikymmeniä kestäneistä rauhanneuvotteluista joissa ei vieläkään läpimurtoa ole aikaan saatu. Nyt EU:ssa on menossa irvokas näytelmä siitä, kuinka kun silkka raha on kyseessä, homma jätetään herkästi kesken vaikka halvemmasta asiasta kuin sota onkin kyse. Olisivat nyt vain heitelleet niitä rahasäkkejä Kreikankin suuntaan niin ei tarvitsisi pelätä, että maniammukset vaihtuvat lyijyisiin. Tavallisen ihmisen kyyneleet joka tapauksessa vuolaimmin ahdingossa virtaavat oli sota tahi taloudellinen ahdinko. Molempiin syynä rikolliset joilla ei mitään hätää kummankaan tilanteen tullessa todeksi.
Luin Kemppisen viimeisimpiin blogimerkintöihin tulleita kommentteja joihin sanoja on tehtailtu trollitakomoissakin runsain mitoin. Sellaisiakin joukossa havaitsin, jotka esiintyvät muiden aiheiden kyseessä ollen lupsakoina, kirjoista oppinsa ja sivistyksensä kopioineina ja jotka usein kehua retostavat lukeneisuudellaan, mutta siitä huolimatta vakaan ja harkitsevan järjen käyttö on tilaisuuden tullen samaa luokkaa, kuin niillä, jotka tuskin yhtäkään kirjaa ovat elämässään koskaan lukeneet. Mitä sellaisen, älynkykyjen tason laskemisen ja populistisen propagandan takana on, harva tajuaa. Jostakin syystä minun silmiini se erottuu kuin paarman paska lukulaseissa.
Päivällä, ennen rajua ukkossadetta, sain korjatuksi 26 tuumaisen muuten, mutta jarrupalat, satula ja pinnojen kiristely+vanteiden oikaisu jäivät tekemättä. Kyllä siitä vielä Eliakselle retkipyörä saadaan. Tarkoitus on, että polkaisen hänen kanssaan heinäkuun lopulla Keski Suomeen, Saarijärvelle.
30 pv tiistai
"Sada sada aina vain muistan rakkainpain." Ja kyllä se sataakin. Sen verran oli taukoa, että sain mantsikkapenkin räkätti(katiska)verkon nidottua kehikkoonsa. Pitäisi vielä toinenkin tehdä, että ylettyy koko penkin pituudelle. Unimäkeen samanlaisia pitäisi olla 12 kpl, mutta ei ole tarpeisiin varaa. Se on oma kehitelmäni, kevyt systeemi joita voi talveksi päädyt aukaistuna nostaa vaikka omenapuiden rusakkosuojiksi.
Päätä särki koko aamupäivän. Siitä seuraa sitten muuten voimaton olo ja varsinkin nyt, kun särkyjä on ollut näin tiheään. Vituttaa kaikki! Ja huomenna olen luvannut aloittaa lastenlapsille intiaanileirin Unimäessä. Kaipa minä sitten jaksan kun asialle alan, mutta tahdonvoimaa se vaatii. Uutisissa kerrottiin, että lasten lomaperheistä on pulaa, mutta en taida ilmoittautua rinkiin. Omasta takaa näitä riittää.
Kreikalla lainanmaksussa eräpäivä jonka se sivuuttaa varattomana. Pyhäjoen Hanhikivellä vielä toivoa olla toteutumatta kun osakkaaksi ilmaantui outo kroatialainen, heti bulvaanifirmaksi epäilty aurinkoenergiayhtiö. Toivon kovasti, että hanke joudutaan ajamaan alas ja se pöljyys saataisiin maailmasta loppuman kokonaan. Pöljä toive, sillä esimerkiksi Venäjän kehitystä sillä sähköntuotannon saralla ei saada milloinkaan pysäytettyä. Ja jos koko maailma ei ole ydinvoiman totaalisen alasajon takana, niin pikkuruisen Suomen pikkuruinen Hanhikivi palautettuna luonnonolotilaansa on merkityksetön.
Ei oikein huvita mikkään. Siivosin kuitenkin ylätasanteen varastohuoneen. Otin kierrätykseen vievää tavaraa syrjään melkoisen määrän ja asettelin pakasterasiat ja -pullot, joita siellä suuret määrät on, siisteihin asentoihin laatikkoihin ja hyllyille. Nyt sinne passaa taas rojua ovelta heitellä sillä änskällä, että laitanpahan sitten joskus...
Tein myös kirjoituspöytäni alle lattialle vinon jalkatuen, että reidet nousevat irti tuolista. Se ehkä vähän auttaa jalkasärkyjen estossa. Mutta mikä perkeleen pakko minun tässä olisi istuakaan!
Telkkarissakaan mitään muuta kuin pyssyjen pauketta niin uutisissa kuin elokuvien tarjonnassa. Kuka enää Beck-uusintojakaan jaksaa? Tai sitten siellä vilisee hölynpölyä jonka tarkoitus ei tule koskaan minulle avautumaan. Mitä on tämän päivän viihde jonka nimikkeen alla 24 tuntia vuorokaudessa värit telkkarissa vilisevät?
Joskus aiemmin olen kirjoittanut, että maailmanparantaminen on aloitettava mopoista ja kännyköistä, niiden käytön rajoittamisesta, kokonaan poistosta, mutta unohdin, että ensimmäiseksi televisio-ohjelmien 99 prosenttisesta poistamisesta se on aloitettava. Radiosta tulvivaa tyhjäntäytettä jolla ei edes tyhjä täyty ei pidä unohtaman.
Selvitettävä olisi tietenkin, että mitä on maailmanparantaminen. Ja kun siihen vastauksen sanoo ääneen, niin mitään ihmisen muotoilemasta maailmasta ei voitaisi jättää nykäisemättä on se niin tulehtuneeseen tilaan ajautunut.
Nyt lupailee jo kesäistä. Täällä runoviikko. Markkinatouhua näkyvimmin, vain taustahumuna sen ylitse kuuluu Eino Leinoa. Illalla ahkeroivat kaljaa kalloihin, vähän mutta "järkeviä" puheita.
Pakkaan leirielämää varten. Sonja tuo omat lapsensa illaksi Unimäkeen, Soilakin ehkä jo tänään. Paulus mummilassa, joten Gaius ja Elias vain lähtevät mukaani nyt. E:n jalikset peruuntuneet kun pääjoukkue Torniossa pelaamassa. Tarumaaret olisi kyllä saanut lähteä, mutta... Taitaa siellä kyllä vilskettä piisata vaikka joku jäisi joukosta poiskin.
Jaksankohan minä itse kun on niin alakuloinen olo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti