Unimäki illalla klo 23.30
Pihamaalla teltoissa Karoliina, Eveliina, Kristiina, Mirella, Miska, Elias, Gaius. Muistinko kaikki?
Hurja joukko saapui klo 17.30 kun minä olin jo omieni kanssa paikalla. ½-pilvistä, tuuli kääntyi "pahalle puolelle" eli melkein pohjoiseen.
Hellaan tulet, toholla ensin hormia lämpimäksi. Paistoin munakkaat kaikille ja päälle lihapiirakat kun en muuta kerennyt. Särpimeksi mehuja, maitoja, tomaatteja, salaatteja, omenoita. Silti joku maate mennessä halusi vielä raksutella näkkäriä.
Vesien kantamista, telttojen kasausta, aitan siivous, peitot, lakanat, tyynyt, nukkumajärjestyskinasteluja. Entä jos yöllä alkaa sade? Muovin ja pressujen hakemiset ja asettelut. Varjoleikkejä lomalaudoitukseen ilta-auringossa. Pallopelejä, juoksunjykällystä, hippasta, kirkkistä, viitakkoon häviämisiä. Kitkattelua, katkattelua. Nukkumaan komentelua.
Tien alittava rumpuputki muovisangon avulla tukkoon, että saadaan raviojan levyinen ja syvyinen rypemispaikka lähelle.
Krisselle hormonipistoksen opettelu. Sen "kynä" koteloineen ja ampulleineen huolellisesti kellarin viileyteen.
Nyt jo väsyttää, mitenhän sitä loppuviikon..?
Krisse ja Eve heräsivät jo ½7! Puuroa iso kattilallinen, leipää kassillinen, voita, maitoa, mehua ja muuta hörtöä pöytään. Kohta kaikki hotkimassa. Ja sitten pihalle. Ensimmäiset suoraan raviin muodostuneeseen pitkulaiseen lampeen uppeluksiin. Kelluntavälineiksi finfoam-levyjä. Maisema raikaa. Västäräkki hädissään aitan harjanaluspesän perheensä puolesta, että missä välissä hän kakrujaan ruokkii kun koko ajan joku alla ramppaa.
Mustikkasoppaa välipalaksi, ruis- ja näkkileipää, juustoja, makkaroita, tomaatteja, omenia...
Tiskaamista. Tiskaamista. Tiskaamista. Vesien kantoa.
Lounaan tekoon heti aamupuuron jälkeen. Suurkattilallinen hernekeittoa.
Töitäkin; pikkuinkkarit jonossa sylit täysinä polttopuita katokseen!
Vietiin hirville nuolukivi Unipuronvarteen. Kamalasti paarmoja, mäkäriä, itikoita. Pikku Mirrellä niska hiusten alla rupisena niiden ruokailujen jäljiltä. Krissellä kaula. Kaikille ei tule kummoisiakaan jälkiä. G:lle muutamia selkään ja taipeisiin. Miska ei ole niistä moksiskaan. Voideltiin ruokaöljyllä kintut ja paljaat paikat ja mäkärät eivät silloin nahkaan pysty. Kenelläkään ei rahat riittäisi itikkaöljyihin. Järjettömiä niiden hinnat ja miten vähän purkin sisältä ainetta irtoaa, ja miten mitätön vaikutusaika!
Aitan leveän räystään suojaan virittelin pyykinkuivausnarut päällystetystä puhelinlangasta jota jäi tontille paljon kun lankapuhelinsysteemi lakkautettiin ja linjat purettiin pois.
Sitten uimaan kirkonkylän rantaan. Tojotanrottelossa ylikuorma, takatilassa pienimmät matalana. Kaupasta jäätelöt, pottuja, porkkanaa, leipää, maitoa...
Illalliseksi pottuhuavikkaat ja grillimakkaraa. Ulkona syönti. Vettä ripeksi.
Iltapalaksi soppaa ja muroja. Leipää, voita, juustoa. Laitoin 10 litran hanalliseen kannuun mustikka-mustaherukkamehusekoituksen ja kannun kuistin kaiteelle. Juovat siitä kun janottaa, en tarvitse alati olla tarjoilemassa.
Krisselle klo 18 pistos.
Nukkumaan. Pulinaa teltoissa vielä ½:n yön jälkeen. En jaksa reagoida; niinhän se oli omassakin lapsuudessa kesäöin.
Helle! Aamupuuroa jälleen iso kattilallinen. Maitokauppaan het uamusta. Keskipvn syömisiksi paistettuja pottuja, sipulia, porkkanaa, makkaraa. Tein kauraryyneihin puolukkapuuron ja kuulemma hyvvee oli. Päivälliseksi grillivartaita, tomaatteja, pottuja. Iltapalaksi keitetyjä kananmunia, leipää, juustoa, raksuja, naksuja.
Jossakin välissä tiipiin tekoa jonka rakennustarpeiksi pusikonraivausta ja heinien niittoa. Rypemistä ojassa, pyörällä ajeluja, yleistä jykällystä.
Knista tuli Eliaksen kaveri Santeri. Sen isä toi. Soppiihan tuo joukkoon tummaan, mutta olisi voinut tuoda omia eväitä. Pitkä poika ja syö aika paljon.
Iekkilän Seppokin pistäytyi mopolla. Joku ajeli mönkijällä ohitse, mutta muuten on vieraista seutu rauhassa.
Talitiasen poikanen lennähti aukiolevista auton ovista takapenkille istumaan. Otin sen käteeni ja se lennähti kauemmas ruovikkoon, mutta tuli kohta takaisin. Kolmesti piti se häätää ja sitten ei enää näkynyt.
Paljon on pikkulintuja ja niiden poikasia ympäristössä pyrähtelemässä. Rastaalla eräässä matalassa näreessä pesä jossa vielä munat. Vai lie jo toisen pesueen alku tälle kesälle? Villi heinikko kukkii runsainvärein ympäristössä. Kävin kuitenkin murhaamassa kaikki havaitsemani lupiinien kukkatupsut juurta myöten nurin.
Soila toi trimmerin. Kannoin ruohontöhkää pottupellolle niihin kohtiin, joissa näyttäisi katteen lävitse ohdakkeet pintaan pyristelevän. Muuten perunanvarret alkavat terhakkaina ja hyvin tummanvihreinä olla voitolla. Harasin ne kohdat, jossa vesiheinää oli. Porkkana ei ole edes sirkalla vieläkään, kerenneekö tälle kesälle? Sipulit kyllä. Ja mantsikoissa valtavasti kukkia. Kitkin niiden välit ja möyhensin pinnan sormin.
Krisselle klo 18 pistos. Helppo operaatio. Nyt sujuu jo hyvin.
Armoton väsymys, mutta ei meinaa silti uneen päästä. Päivän hälinä ja alituinen huolehtiminen pyörii kuin karuselli päässä.
Näin unta naisesta, josta olen aika kovasti tykännyt. Unenmutkassa se pyöräili oranssilla polkupyörällä päin minua. Hyppäsi syliini ja sanoi ottaneensa lopputilin, että voi muuttaa kanssani jonnekin kauas pois. Kauhistuin hänen aikeitaan. Sanoin, että elä helevetissä kun minä olen kohta vainaa kuitenkin ja sinä vielä nuori ihminen. Sitten se riisuuntui ja pani nännin suuhuni että olisin hiljaa. Mitenhän psykologia tällaisen unen selittäisi? Yksioikoisten miesten porukassa pääteltäisiin vain, että semmoisia sitä näkee kun on tarpeeksi kauan ilimanpilluu...
Aamupuuro. Makkarasoppaa ja maksalaatikkoa muiksi ruuiksi. Makkarasopan maustoin ruohosipulilla jota löysin raunion vierestä ruohikkoa trimmatessani. Mitenhän kauan se laukkakasvi on jaksanut siinä sinnitellä? Kymmeniä vuosia joka tapauksessa, en vain muista sen olemassaoloa. Nätit pyöreät, siniset kukat sillä on.
Vesisadetta. Punkki Miskan korvan takana. Sivelin öljyllä sitä, mutta ei se omin avuin halunnut päätään pois ihohuokosesta pois nykäistä. Kunnolliset punkkiatulat puuttuvat ja kun yritin tavallisilla pinseteillä, sen takaruumis lähti, mutta pää jäi uppeluksiin. Poikaa vähän itketti, mutta sanoin, että kyllä se sieltä pois ajettuu, pitää vain sitten tarkkailla pistokohtaa jonkun aikaa. Soitin asiasta Sonjalle etten unohda kertoa.
Vaikka oli aika viileä ja pilvinen päivä rypivät inkkarit ojassa. Lämmitin pitkin päivää Hujjausta niin kävivät välillä siellä lämmittelemässä.
Karo paukautti selittämättömästä syystä Santeria turpaan niin, että huuli halkesi. Siitä vähän kitkuamista. Käytiin polkupyörillä Isolla Karilammilla ongella, mutta tuuli tuli pohjoisesta juuri siihen päähän lampea josta yritettiin ja sitten alkoi sade. Ei nykäisyäkään. Rannan aukeilla paikoilla oli sade pieksänyt lakankukat nurin. Mustikkaa kyllä näyttäisi tulevan, varvikot täynnään raakileita. Niiden kukinta onnistui ja nyt ainakin kosteutta piisaa. Lämmintä vain puuttuu.
Krissen pistos meinasi unehtua. Tökkäsin sen vasta klo 20. Ampullikin piti vaihtaa. Laite on samantapainen kuin insuliiniannostelija joita olen nähnyt. Piikkikin aivan olematon eikä satu yhtään pistettäessä. Ainut kivun tunne syntyy, jos ampullia ei ensin lämmitä huoneenlämpöiseksi, eli jääkaappikylmänä piikittää.
Gaius halusi tulla sisälle nukkumaan. Nukahtikin heti ja nyt tuossa sänkyni vierellä lattialla on syvässä unessa. Sanoja ei ole, joilla kuvata tunnetta, kun katsoo päivän jykällyksissä väsyneen poikasensa lepoon lauenneita kasvoja.
Väsyttää äärettömästi. Vettä olen kantanut satoja litroja. Ruokaa olen laittanut kolme kertaa päivässä plus välipalat ja ollut alati tarvittaessa käytettävissä. Komennon ylläpitokin vaatii oman päättäväisen asenteensa. Huomenna tämä on kuitenkinohitse. Ja kyllä minä silti mieleni sisällä olen hyvilläni, että pystyn edes tämän verran ukkinakin olemaan.
Havahduin siihen, ettei yksikään kakru ole kaivannut tietoyhteiskuntaa, sen laitteita, yötäpäivää pyörivää virtuaaliruljanssia, hipaisulaitteita, täällä naurettavalta kuulostavaa "somea". Eivät ole kinunneet kylille laitteiden akkuja lataamaan. Eliaksen kännykkää latasin autossa, mutta vain sen verran, että se pystyi katsomaan ensi viikon jalisharkkaringin aikataulun. En ole itsekään kunnolla edes radion uutisia kuunnellut. On se miltei alati auki, mutta keskittymiskyky ei riitä sen kuunteluun kaiken hälinän ylitse. Ovat kaukana EU ja Kreikan tilanne, itsemurhapommittajat ja muut tappamiset. Tänne on helppo piiloutua siltä todellisuudelta, jossa suurin osa maailmasta ilmastonmuutoksineen makaa. Eikä sekään hengittämistä haittaa, etteivät loputtomat, mihinkään johtamattomat netti"keskustelut" ole alati näpäytyksen päässä katseelta. Voisi nenät niistättää koko lumemaailmalla.
Sen verran uutisista kuulin, että Karkkilassa henkilöauto "ohjautunut toistaiseksi tuntemattomasta syystä" päin bussia.
Mitä senkään kauheuden tietämisellä enää teen kun tiedän ihmisen, mihin se kykenee kun millään ei ole mitään väliä?
Luen Suomen Kuvalehtiä. Leuto Lumme on täyttänyt 80 vuotta 23.11.1997 ja Hemmo Hurtta 17.11.1997. Noidenkin hemmojen erikoiset nimet ovatten nyttemmin jo hautakiviin hakattuja. Muita sen ajan lehtiä lukiessa tuntuu, ettei maailma ole mainostettua "nytkähdystä eteen päin" tehnyt lainkaan. Venäjä, EMU ja Eu jutuissa alati vilahtelee, henkilöt vain ovat vaihtuneet. Putinistakaan ei ole vielä edes rivien väleissä mainintaa vaikka diktaattorien hautomoissa untuvikkona jo kovasti venytteleekin.
Jospa se uni kohta tulisi. Klo ainakin on jo sunnuntain puolella.
Jälleen aurinkoinen päivä, mutta kylmältä puolelta puhaltaa. Muksut nukkuivat yhdeksään. Itse heräsin jo kuudelta. Haudutin puuron ja kuorin jo potut valmiiksi. Sonja tulee hakemaan omansa puolilta päivin.
Melkoinen hässäkkä telttojen purkamisineen. Miskan teltansuojus on vuotanut ja patja litimärkä eikä poika ole asiasta inahtanutkaan. Sanoihan tuo nukkuneensa ihan hyvin.
Puhkaistiin ojalammen tulppa. Melkoiset kuohut toisessa päässä rumpuputkea.
Sonja haki kakrut niin kuin oli puhe ja vei Even Soilalle. Melkoinen pakkaaminen heidänkin kanssa tavaroineen vaikka henkilöpaku onkin. Ei ne pienempään autoon mahtuisikaan.
Liinavaatteet eivät mahtuneet samaan likapyykkikoriin, mutta onneksi on peräkärry johon kaiken voi asetella kaikenlaisiin pussukoihin.
Vaikka moneen kertaan tarkistettiin, niin Eveltä ainakin jäi vaatekappaleita puolentusinaa kuistille. Mutta täältähän ne löytyvät.
Pojat panin apuna siivoamaan ja tiskaamaan. Santeri ja Elias lähtivät pyörällä yhden aikaan edeltä ajelemaan. Otan heidät sitten kyytiin jostakin. Järjestelin G:n kanssa vielä loppuja paikkoja kuntoon. Ei ole yhtään mukava seuraavan kerran tulla, jos kaikki on huiskin haiskin. Lämmitin saunaakin ja kylvin. Nyt on klo 15 ja lähdetään mekin.
Näkemiin taas Unimäki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti