Mitäs me vanhat varikset

5.3.2023 sunnuntai

Kaupunkilaisvariksistakin voi nähdä yksilöllisiä piirteitä kun pihansa tapahtumia viitsii vain seurailla. Tällen keväällen on jo viikkoja meitä viihdyttänyt varisparisko joista toinen on siipirikko. Roikkkuva lentoraaja ei sitä kuitenkaan näytä haittaavan kun leuhahtelee toverinsa rinnalla varismaisesti puusta toiseen, kohteesta kolmanteen.

Nyt juuri, kun syön sunnuntaiaamuista riisipuuroani, variskuomat istuskelevat Vinhan tarkkailumykkylän yläpuolella, Harryn pihan puolelta kaartuvalla tuomenoksalla jutellen toisilleen jotta mitenhän tuota mustaa koiraa tänään ällyytettäisiin ruokakuppinsa vahtimisessa.

6.3.2023 maanantai

Iisalamessa jälleen, tällä kertaa Sankarniemellä erään kerrostalon ylimmässä huoneistossa.

Aamupvstä pari-kolme tuntia tarvikehankinnoilla. Loppupäivä kuuteen asti meni makkarin vanhojen tapettien liottamisessa ja nyhtämisessä pois. Aika kirjavaksi meni seinät kun pohjamaalit lähti tapettien mukaan suurina laikkuina. 

Yritän saada unen päästä kiinni lattiamatrassillani, mutta nuppia pakottaa. Katson unta ootellessani pari jaksoa HappyValleyta.

Erikoispersoona, mirrikauluksellinen professori Matti Klinge on vetäissyt viimeiset hapet 86 vuotiaana Helsingissä. Kohta ovat kaikki Pentti Saarikosken muutkin aikalaiserikoisuudet hajoamassa elonkehämme atomi-ikuisuuden kiertokaruselliin. 

Lie joku ikiliikkujaa rakenteleva hoksannut, että sehän on olemassa juuri atomien kiertokulussa; haudassakaan emme materiaalina pysähdy. Emme edes tuhkattuina tuleen jää makaamaan. Iloisina vapaudestaan Klingeenkin pikkuiseksi aikaa sitoutuneet atomit huilahtelevat mikä missäkin kun tärkkijäykkyyden kyllästämästä kalmosta eroon liukenevat.

7.3.2023 tiistai

Pakkasta parikymmentä.

Kova piänsärky häiritsi unta. Sitä paitsi tämä talo "kolisee" yölläkin. Ennen viittä kuului tasaisesti toistuvaa jymähtelyä, kuin kaivonkoneen kauhaa olisi kuski romistellut routaiseen kenttään. 

Unessa oli parhaillaan menossa "tykistökeskitys" ja koetin kuvitella, mihinkä pommit täällä Iisalmessa putoilevat. Ohenmäen asevarikko oli yksi ehdotus, mutta Hevonoja (eversti tai majuri, en muista enää kauluslaattojen kertomaa) kolisteli puujalkoineen kertomaan, jotta se on lakkautettu. Vuosikymmeniä sitten lopettaneeseen tavaratalo Anttilaan oli kuitenkin osunut mahtipommi ja nyt torinvieren kortteli on kuulemma vain yksi höyryävä kraatteri. 

"Myrkyllinen ikuisuuskemikaali leviää ympäristöön ilmalämpöpumppujen ja autojen ilmastointien kautta", rykäisee Hs:n otsikko. Myös paistinpannujen ja kattiloiden pinnoitteissa sitä on.

Kyse on PFAS-yhdisteistä joilla korvattiin mm. aiemmin otsonia satavuotta tuhonneet freonit.

Mitä olikaan puhetta parrasta ja tukasta joita nykimällä "piä ee kun tutissoo"?

Tänään seinien petkelöintiä ja hiomista. Pohjamaalien telailuja. Uudet tapetit tulevat torstaina. Ja kylppärin kalusteet. Vanhat  lahot ruuvailin jo pois ja pienentelin vasaralla jätesäkkiin. Allas saa olla vielä. 

Areenalta seuraamani Varjojen Laakso-sarja on mykistävä! Suomalaiset varekset ja ivalot ym. sähellystrillerit kalpenevat sen rinnalla varjoiksi syrjäkylän kesäteatterikulisseihin.

Aloitan unilukemiseksi Mihail Siskinin Sota vai rauhan lukemisen. Ostin sen E-kirjana tabletille. Maksoi vähän yli 10€.

Piätä pakottaa.

8.3.2023 keskiviikko

Aamukahven jälkeen maalasin eteisen, söin vasta sitten termoksessa hautuneen kaurapuuron. 

Seuraavaksi suojaan olohuoneen lattian ja alan telata laipioon maalarinvalkeaa. Pitää vähän maalipesuakin yrittää. Tämän päivän hommien niskakikotukset tulevat illasta sitten kostautumaan toisenlaisena päänsärkynä.

Iltasella kun jäseniä kolottaa ja piätä jommoe katselen ikkunasta Iisalmelaisen kaupunginosan vanhahkoa rakennuskantaa. Täysikuu kerrostalon räystäskulman takaa lipuu hitaasti esille eikä näytä oikeastaan yhtään miltään. Onpahan vain kuin kellertävä reikä sinisenvaljussa taivaankannessa. Molempien puolien naapurikerrostalojen ikkunat ovat kaikki muut sälekaihtimin peitellyt, vain kaupunginpuolen talon alakerran yhden peittelemättömän ikkunan takana lukee joku nuori ihminen kirkkaassa valossa kirjaa! Onkohan yo-kirjoitukset tiijossa?

Olisi ahdistavaa jos jatkuvana uloskatseluelementteinä olisivat tällaiset "maisemat". Muistinpenkistä nousee yhä Tampereen ajoilta sinne säilöytyneet muistojen jo lakastuneet masennustenkukat. 

Hesariin valitsivat piätoemittajaksi Erja Yläjärven. Aloittaa syyskuussa. Kovasti "ihanaa" tulla jälleen omille jäljilleen, sanoo hän. Hufvudstadspladetista siirtyy nyt, mutta on joskus aiemminkin ollut Hesarissa toimittajana.

Huomaakohan ne varoa kuplaantumista Sanomakonsernissa? Millaisessa vaiheessa kupla tällä hetkellä on? Päästävätkö ne koskaan ketään puolueetonta ulkopuolista asiaa arvioimaan julkisesti?

Kupla on olemassa. Minäkin siitä merkkejä aika-ajoin osaan lehdestä "lukea". Se on usein pelkästään Helsingin kokoinen. Voisi tietysti hymähtää kuin joku lehtiä lukematon lentojätkä, että pirkaleenko väliä sillä, mutta ei asia niin yksinkertainen ole.

Aidosti koko valtakuntaa varten ylläpidettävää sanomalehteä oli vielä muutama vuosi sitten vaikea kuvitella, mutta jos handlaisivat hommansa oikein, olisi se varteenotettava mahdollisuus nyt kun lehtiä voidaan lukea virtuaalisti. Sitenhän sitä myös tomitetaan joten ei läänien- sen enempää kuin maidenkaan rajojen luulisi uutisvirtaa tammeavan.

Mitä edelliselle piätoemittajalle Kaius Niemelle kuulunee? Vituttaakohan sitä kun niin klassisella tavalla kuin rattijuoppous, menetti monien ylettömästi himoitseman toimen valtakunnan suurimmassa aviisissa?

Meneekö kymmenen vuotta ennen kuin kuukausiliitteeseen ilmestyy henkilöhaastattelu hänestä?

9.3.2023 torstai

Heräsin kuudelta. Lienee ulkona kovahko pakkanen. Älyvehkeessä sojottaa Iisalamen kohdalla lukema -25°. Lähteeköhän Tojotanrottelo käyntiin muutaman tunnin piästä kun rautakauppaan lähen?

Laipion maalaus toi ne niskapääkivut kuten kokemuksen sanelusta eilen ajattelin. Mukaan ottamani tyynykin on aivan surkea lättänä ettei sekään asiaa avita. 

Pitää toi makkarinkin laipio maalata vaikka ei olisi välttämätöntä. Maalipesu olisi riittänyt, mutta turha tähemaalia on purkin pohjalle jättää.

Tilatuista tapeteista tuli eilen tekstiviesti, mutta kylppärin alakuappi tulenee tänään joten haen ne kerralla.

Katsoin illalla viimeisetkin Varjojen laakso-sarjan osat. 

Jos britit eivät munakasta osaakaan paistaa ja venyttävät rakkojaan mahdottomiin litravetoisuuksiin ylettömällä kaljan ja teen juonnillaan, niin kyllä ne elokuvia tehdä osaavat kunhan vain ryhtyvät. Em. sarjassa intensiteetti säilyi muutamaa harhailua lukuunottamatta loppuun saakka. Ja pääosan esittäjä"mummon" suoritus on vertaansa vailla.

Scot&Bailey-sarja sen sijaan uuvahti jo ennen puolta väliä. Siinä mentiin metsään pääosan esittäjien teinimäisissä parisuhdehaahuiluissa niin että luisut polvet kolisi vaikka herkästi erilleen longistuivatkin - varsinkin Baileyllä. Se nikotiinipahekin oli yletöntä natsojen tumppaamisineen tupakointikujan pinnoitteeseen. Ei oikein istunut tähän päivään vaikka sarjassa elettiinkin vielä tuhatluvun toisen vuosikymmenen alkua.

Eilen unkarilainen, poliittisia tuulia haisteleva nenädelegaatio käväisi kättelemässä rivillisen suomalaisia poliitikkoja Nato-kiristysruuvijengojen kanssa. 

Toisaalla turkkilaiset narisuttelevat ruostuneita vastaaviaan vielä toistaiseksi etänä. Ruotsalaisparat ovat helisemässä Palmeperintönsä "direktiivien" kanssa joka on sallinut päiden silittelyä toisinaan epäilyttävissäkin asioissa.

Tänä päivänä käsitettä demokratia, punnitaan Euroopassa monenlaisilla puntareilla. Sen otsikoiden alla olevista valikoimista on pakko poistaa sinisten silmien väriset jakoavaimet, mutta verenpunaisiin pirunpihteihinkään tuskin kannattane siirtyä. 

Sosiaalidemokratian vaaleapunaisten leikkimökin ikkunaverhojen aika on ohitse ja niiden sijaan tunkevien kansankodin ruskeanmustien käenpoikien torjuntaan on panoksia kovennettava jos näille varattujen aitausten sähköjä ei valtakunnanverkkoon enää saada kytketyksi.

Samaan aikaan julmettu murhaaminen jatkuu Ukrainan aroilla eikä Israelin tyrannien uho ja nousu ole enää kuin muutaman rynnäkköpanssarin käynnistyksen päässä Netanjahun palatsien portailta.

Syyria muuttui näkymättömäksi vaikka siellä pommit yhä putoilevat maanjäristyksen hirmutuhoista paskaakaan välittämättä.

Päänsäryn kirjavoittamassa unessa pääsin pitkästä aikaa parittelemaan. Unipano oli kuitenkin kovin vaisu ja eniten siinä vei huomiota housujen vyön katkeaminen ja toisen lahkeen puuttuminen kuin itse halut ja kliimaksi. 

Noh, kliimaksiin nyt ei enää taida päästä sen enempää unessa kuin todellisuudessakaan. Unenkaasuina Rachel Baileyn surkeasti päättyvien panojen jälkiseuraukset.

Makkari tapetoitu. Kylppärin kalusteet asennan huomenna.

 10.3.2023 perjantai

Nyt on aamu taas/nyt on aamu taas, rallatelivat unenlapset jotta heräisin. Ja heräsinhän minä.

Eilen Niinistöllä "yllätystapaaminen" Bidenin kanssa. Kuka tuonkin yllätysmomentin totuutena nielenee?

Venäjä harkitsee uusien suupalojen haukkaamista Moldovan suunnalla kun Ukraina juuttui sen nielurisoihin. Suomenkin se varmaan viimeistään nyt hotaseisi pötsiinsä jos ei oltaisi jo kihloissa Naton kanssa. 

Miten käynee Georgian? Panivat siellä "ulkomaalaisagentti-lain" jäihin ja siitähän Moskovan Zaatana ei tykkää.

Pommien kuitenkin kuuluisi nyt ruveta mäikähtelemään Kremlissä, mutta kovasti usvainen se toive on.

Jokin suuri, hirvittävää sekasortoa aiheuttava katastrofi Venäjän maaperällä sekottaisi Moskovan Zaatanan pakan ja lähtö Ukrainasta valkenisi sen teurastajajoukoille. Uusi "Tshernobyl" Jegaterinburgissa, Siperiassa, Moskovan lähellä tms., mutta sellainen olisikin jälleen koko planeetalle rasitus. 

Moskovan Zaatanan itsensä päähän aivoverenvuoto, vähintään sellaista toivoo minun lisäkseni miljoonat ihmiset kautta Maa-planeetan, mutta ratkaisisiko se mitään? Kuka hyppäisi vauhdissa Valta-ratsun selkään joka on niljaantunut veristä paskaa suoltavan Zaatanan perseen alla?

Illalla Knissa

Elias on tullut eilen Oulusta. Vinha pyöriskeli pöljänä tantereella kun tulin. Muuten normaali kotimainen meno.

Sain hommat Iisalamessa pikkuista viirua vaille valmiiksi. Paikkasin lähtiessä keittiön seinien kolot kuivumaan ja kylppärin oven otin saranoiltaan, krapsuttelin sen hilseilleen alahelman maalit ja kosteuden aiheuttamat vauriot pois. Pakkeloin kolot, maanantaina hion ja maalaan niin jonkun aikaa se ehkä kestää. Uusia ovia 1950-60 -lukujen sisäoviaukkoihin ei noin vain rautakaupasta haeta ja vaihdeta.

Joku rikkoontunut ovi eräässä toisessa vuokrakämpässä pitäisi käydä myös katsomassa, että pystyykö sen ehjäämään. 

Väsyttää niin, etteipä tässä paljon muuta jaksa.

H soitti Siilinjärveltä.

Aiemmin päivällä N Ylitorniolta.

EP kävi työmaallani kun oli menossa Iisalamen torimarkkinoilta Pöllösenlahdelle kotiinsa.

KH soitti Savonlinnasta.

Jos olisivat T ja HP soittaneet Kittilästä, niin lista kavereista olisi tässä.

No, ehkä ivalolaislähtöinen PP on pantava listan perään vielä.

Täältä Knista en odota koskaan kenenkään muun kuin kotiväen soittoja.

Helsingistä voisi Setäheimo kyllä vuorostaan soittaa tänne päin.

Vanhimmat tyttäret soittelevat tahoiltaan jos asiaa ilmene. Tai enimmäkseenhän sitä vain whatsappaillaan.

Sisarusten kesken ei paljoa juttuja irtoile. HL joskus pirauttaa, tai minä hänelle.

Poikien mummi soittaa joskus Ristijärveltä.

Listasin tähän näitä siksi, koska olen aprikoinut sosiaalisten kontaktieni vähäisyyttä viime aikoina.

Ennen niitä oli kymmeniä, satoja.

Yksinäisyydestä ja sen tunteista ovat viime aikoina otsikoita uutisiinkin luatinneet.

Mutta mitä onkaan somella kyllästetty ihmisen maailma tänään? Siitä en muuta tiedä, kuin miltä se ympäristön ihmisten käyttäytymistä seuraamalla näyttäytyy.

Jokaisen älylaitteissa satoja "seuraajia", mutta seurattavistaan kukaan ei puhu mitään.

Minua ei kukaan seuraa eikä "seuraa". Tai mistäpä minä sen tietäisin.

Olen huonoa seuraa. Ja vielä kehnompaa seurattavaa.

Mutta pirunkos väliä sillä jos käsiin jää vain kuvitelmauniversumien karistelemaa tähtipölyä.

Unessakin muistutettiin kuolevaisuudesta vaikka kuinka terveellisesti yrittäisi elää; sain viimeismmässä sydänkohtauksen ja ihmettelin, etteihän se voi olla mahdollista koska syön ruisleipää ja salaattia enkä juo, en polta!

Ihmisyksilöillä mitaten kykistyy pieneksi maailma vaikka sisällä päiden avaruutta riittäisi.

Mielikuvituksen jänikset, mihin virtuaalipensaaseen päänne olette tyrkänneet?

Ei ole hyvä osa ihmisen, mutta ei sudenkaan

23.2.2023 torstai

Ulkona -28, sisällä +13. Ruapaisin heti uuniin ja hellaan tulet.

Eilenillalla saunaan mennessä näin minäkin ne otsikoihin päässeet kuunsirpin, Venuksen ja Juppiterin Kaivonkorven takuisella taivaalla. Tänään niitä ei varmaan näkisikään kun jo nyt on taevas pili veessä.

Aamupöpperössä kusin  hankeen kullalla silatun reiän ja ajattelin Suomenlinnan takapihaa ja Kustaanmiekkaa, että mitenhän siitä trimmaavan lorun keittelisi. Ei tullut muuta kuin väitteen alku: "Kustaan miekka -eikä kusta!" Ja tulihan se mieleen Vistaa Kulkunakin (Kustaa Vilkuna).

Unessa joku takanani oleva, kultivoidulla aksentilla ääntelevä henkilö määräsi minua kuvailemaan isääni ensiksi hulivilinuorena, sitten humalaisena ja kohta ajamassa autoa (Pikku Fiat). Kun olin kuvaillut, ääni kehui kovasti ja sanoi että ihan ovat näköisiä, mutta entäpä sitten kuolleena. Siihen vastasin, että isällä on nenä vinossa, miksi se silleensä? Siihen heräsin.

Aamukahvia hörppiessä koetin muistella, tunnistinko unen määräilevän äänen ja ihan se kielenpäällä jo oli, mutta luiskahti takaisin mahaan. Tai jonnekin.

Selasin nettilehteä. Otsikko kirkaisi: "Historioitsija Teemu Keskisarja vaaliehdokkaaksi!" Sisemmältä luin, että persuaatteille itsensä möi sekin kurja.

Miten se kehtaa?

Keskisarjalla on kitalaki ollutkin silleen ravollaan joissakin historiaaa sivuavissa puheissa. Tästä(kin) voimme päätellä yhtä ja toista siitä, kuinka valtaanpyrkivät epäsopupuolueet yleisestikin kasvattavat "geenipankkiaan" tulevia vallananastustarpeistoaan silmälläpitäen.

Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa on ollutkin herkkuhetki muutamallekin jo pikkuisen luovuttamaan alkaneelle populistipoliitikolle. Halla-aho-vänkylälle varsinkin.

Alkoi illasta piätä taas särkemään. Niskasta se johtuu kun pinnistelee hevosena ja iliman kunnollista luokkia pulukka perässä päivät pitkät. Mutta kyllä tämä silti katkuisten voimailusalien raudannostelut voittaa. Siellä eivät nostellut rautamäärät pinoja kasvata, ja poltapa niitä kun vilu talvella kapajaa.

Melkoinen läjä pölökkyjä pihaan ilimestyikin näinä talvisina helemikuun päivinä. Huomenna en enää sitä hommaa jatka, lähen Kniin.

Tein pikkuannoksen karpalokiisseliä. Vein kattilan hankeen jähtymään iltapalaksi saunan jälkeen. Söin viimeisen keittoannoksen joka sattui olemaan kuhaa. Vinhalle jaoin sen omat loppuruuat silleen, että on vielä aamulla antaa, sitten saahaan kuilottaa iliman mittään iltapäivälle molemmat.

Syövän loppuvaiheen kipuja pelänneenä itsensä lopettaneen kemiläisen sarjakuvisti Keijo Ahlqvistin (1955-2022) viimeisestä, testamentikseen piirtämästä teoksesta "Umpimähkä" juttu Hesarissa. Kun sattuu olemaan edelleen lukemisenani Aleksis kiven teilaajana myöhemmin vuorostamme postuumisti teilaamamme August Ahlqvistin (1826-1889) suvun tarina niin lienee saman suvun jälkipolvea tämäkin taiteijia: Ahlqvist-sukunimi käsittää digi- ja väestöviraston mukaan vain 2080 henkilöä kuolleina ja elävinä.

24.2.2023 perjantai

Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan ensimmäinen vuosipäivä. Ruumiita ovat saaneet laskea niin, että ovat menneet jo laskuissa sekaisin...

Kamppeet olen kasannut pulkkaan ulkona ja pienemmän pulkan asettelin päälle suojaksi. Saunalla tyhjensin vesisäiliöt ja tuhkaluukun, asettelin tulipesään pilkkeitä syttöineen valmiiksi ja viimeiseksi lakaisin lattian. Painoin oven kiinni ja toivotin saunamaahisille mukavan kylmiä löylyjä seuraavia tulisempia ootellessa.

Tuvassa myös tulisijojen tuhkien tyhjennys, halkolaatikot täyteen ja uuniin valmiiksi puut, paikkojen järjestely, lattian lakaisu ja lopuksi silmäily, ettei mitään tarpeellista matkasta pois jää.

Nyt lähden punaamaan hilkkaa.., eekäkun hinaamaan pulkkaa tienvarteen kun klo on vartin yli 10. Vinha pannasta naruun ja narun toinen piä kiinni pulukan takaosan aisanreikään.

26.2.2023 sunnuntai

Eilenillalla Napiksen avajaishumpalla Puutarhurin kanssa. Souvarit Hoikkineen ja Sarmas Johannineen tempoivat soittopelejään ja venyttelivät iänihuuliaan. Talo täynnä sakkia ja vielähän tuota itsekin jaksoi ryyheltää lajinsa. Viime vuosina vissiin jokainen aloituskerta on tullut miettineeksi, koskahan sitä ei enää jaksa tai viitsi tanssimaan lähteä, mutta kun sinne menee, niin eipähän tuo ole kaduttanut. On siellä paljon minuakin vanhempia jotka ovat menossa koko illan eikä kunnolla hiki päitä kostuta.

27.2.2023 maanantai

Suomi on Hesarin mukaan tehnyt fossiilisten polttoaineiden vaihtamisessa puupohjaisiin lämmitysmuotoihin "silmänkääntötempun". Aiheellista olisi sanoa rumemminkin.

Äetini sanoisi (jota olen monen asian edessä siteerannut minäkin) että, "veti tukkoo elikkä partoo niin piä eekun tutissoo".

Lajimme toiminta kaikessa sama.

Ei ole järkeä pitää yllä (aivopestä kansalaisia, itseään) luuloa, että yhtään mitkään "uudet" energiantuotantomuodot olisivat pelastava tekijä ilmastonmuutoksessa jos kuluttava väki ei vähene eikä suostuta kulutustavaroiden paljouden rajuun leikkaamiseen nykyisestään. 

Tavallisen kansalaisen olisi helpointa ymmärtää kulutuksensa vähentäminen siten, että kun menee tavalliseen ruokakauppaan ja katsoo valikoimaa, miettii hetken ja kyselee itseltään, että riittäisikö kohtuulliseen elossapysymiseen jos 90% hylly- ja juomavarustuksista poistettaisiin.

Väitän, että vastaus olisi myönteinen, ja tämän voi aivan huoletta ajatella koskevaksi kaikenlaisten kauppaketjujen valikoimiin rautakaupoista Hommoojan maataloustarvikkeisiin.

28.2.2023 tiistai

"Hiihtäjä susien puolella", otsikoi HS. Juttu kertoo eläkkeellä olevasta rajavartijasta joka puhuu mistä tietää, elikä on hiihdellyt Pohjois Karjalan saloilla koko ikänsä ja lukee luonnonmerkkejä kuin kosmologi taivaankappaleiden liikkeitä. Kommentoijista moni junkuttaa hiihdellä silti "omia" latujaan jotka on merkitty perussuomalaisten koivennostoilla metsäautoteiden penkkoihin.

Tosi paljon saa Kiiskinen myös kiitosta jutun lukeneilta kommentoijilta. Elikä on toivoa, että asenteet susia ja muita metsän petoeläimiksi luokittelemiamme luontokappaleita kohtaan johtavat lopulta järjen voittoon.

Panin minäkin sanaseni sinne joukkoon:

Nostan molemmat peukaloni ylös Risto Kiiskiselle.

Itse kun olen syntyisin pitäjästä, jossa myös tutkitusti susia vihataan osin ymmärtämättömyyttään, osin myös kuin uhalla "Rysselin miäräyksiä" vastaan.

Siellä, keskellä metsää on myös vapaa-ajanmökkini ja koska suhtautumiseni susiin on omiin luontohavaintoihin ja Kiiskisen tavoin tietoon ja tieteeseen perustuvaa, elikä olen poikkiteloin paikallisten mielipiteisiin nähden, niin kokemukset tuttujen ja tuntemattomien suhtautumisessa henkilööni ovat tulleet hyvinkin tutuksi; kaveriksi kukaan ei ole tuppaantumassa.

Kommenttiketjussa myöhemmin piti myös oikoa yhtä kirjoittajaa joka veti Pentti Linkolan mukaan kun oli muka kuunnellut "Eilisen ääni"-ohjelman. (Yle Areena, "Luonnottomaan aikaan", Pentti Linkola 1970.) Sen ohjelman voisi kyllä kuunnella ihan kuka vain joka haluaa ympäristöasioita ajatella. Ehkä herätteeksi kenelle vain.

1.3.2023 keskiviikko

Unessa luurankoja ja jaffaa. Keltaisia molemmat ja sekoittuivat toisiinsa kankaassa, johon niitä joku ilman vaatteita puuhasteleva, "hekkumallisiin" muotoihin puristettu taiteilijafrouva ikuisti. Se pienempi jäsen minussa jäpötti uniasun kauluksesta kuin pystyynnostettu mökkitien puomi kun heräsin, mutta kuittasin sen vain veiseisokiksi. Ei kai moisella muuta virkaa enää lienekään kun luulen jo tietäväni senkin aihealueen touhuista sen mikä tarpeeksi on.

"Hekkumallinen" sana esiintyy usein vanhoissa kirjoissa. Kuului myös kieleen, jolla Timo Kustaa kuvasi lestadiolaisten touhuja romaanissaan Maa on syntinen laulu.

Puuhastellut Sivukadun kiinteistön perushuoltoja. Ulkovalotkin remppaavat; sain sähköiskun sormilleni.

Tojotanrotteloa ähräsin katsastuskuntoon puoli päivää. Eilen pakokaasumittaukset Tolosella, mutta jälleen moottorin vikavalo syttyi kun ajoin pihaan. Sitten hoksasin kokeilla lambda-anturin pistokkeen irroittamista ja eiköpähän vain vikavalo pysynytkin poissa katsastuksen ajan. Katsastussonni merkkasi tuulilasin vaihdettavaksi kuukauden sissään, muuta vikkaa se ei löytänyt. 340€  sekin saakeli maksaa jos jostain rahat siihen saan revityksi. Ei ne kyllä tien päällä niitä tarkistele jos ratsiaan sattuu, luulisin.

Kakkupohjia paistoin kaksi kun ensimmäinen paloi mustaksi. En katsonut uunin lämpömittariin (300!) kun kaiken touhun (ruokaakin laitoin) välissä vatkasin taikinan ja sysäsin vuoan uuniin. Piti munia sitten hakea ja toinen paisto onnistui oikein hyvin. Siitä palaneestakin kuorin pinnat pois niin nyt illasta kun Paulus teki täytekakun siitä tuli mukava koroke hatuksi.

 2.3.2023 torstai

Paulus 19 v. Kakku olj' makkeeta.

Muistelin jälleen pojalle itselleen, kuinka syntymänsä aikoihin tuli kiire remontoida ainakin yksi huone lopulliseen kuntoonsa, että on edes joku kolo jossa ei remonttipölyt leijaile. Ja ennätinhän minä kun öitä myöten sitä vasaroin.

Susista jälleen juttua mielipidepalstalla otsikolla: "Susiongelman ratkaiseminen ei vaadi susien ampumista", joka on ihan oikein päätelty. Tarkensin asiaa omalta osaltani näin:

"Ensinnäkin pitäisi hyväksyä, että jo aiheesta keskusteltaessa etuliite "ongelmaan" ei ole Susi. Ihmisten päissä ja perinteissä se ongelma on.

Valistus ja tiedon omaksuminen jo nuoresta pitäen ovat ainoa keino päästä käsittelemään tätäkin aihetta asiallisella tasolla.

Punahilkkasatujen päivittäminen nykytietoa vastaaviksi olisi jo päiväkoti-iästä lähtien tarpeellinen toimi."

Myöhemmin jatkoin ketjussa: 

Pääasiassa teollisesti valmistetulla ja käsitellyllä ruualla ruokittavia koiria on tilastojen mukaan Suomessa yli 700 000.

Susia, jotka pääasiassa syövät mitä luonnosta suurella vaivalla saavat metsästettyä on muutamia satoja. Kummankohan toisilleen sukua olevan eläimen hiilitassunjälki onkaan mittavampi jos ympäristökysymyksetkin susikeskusteluun sallitaan mukaan otettavaksi?

Myös metsäautoteitä polttoainesyöpöillä maastureilla ajelevien koirien omistajien eli metsästäjien liikkuminen ei päästötöntä liene. Unohtamatta tietenkään muita polttomoottorikäyttöisiä maastomönkijöitä ja -kelkkoja.

Tämän kaiken päälle kun lastataan mittava, metsästysharrastukseen nykyisin kuuluva, monipuolinen asustegarderoopi ja asearsenaali, koirien GPS-varustukset ja muut lukemattomat rihvelit ja rehvelit, niin uskaltaako kukaan edes alkaa laskemaan, mistä tämänkin aiheen alla olisi oltava huolissaan ja missä ongelmat oikeasti monella tapaa sijaitsevatkaan?

Ja sitten piti yrittää oikaista erästä kommentoijaa, joka veti petotutkija Nyholmin "sanomiset" susia puoltamattomien argumentteihin:

Suhtaudun kaikella kunnioituksella 94 vuotiasta suurpetotutkija Nyholmia kohtaan, mutta sanotaanko näin, että hänen aktiiviuransa aikaiset tiedot on jo moneen kertaan päivitetty menetelmin, joiden pohjana alkaa olla kaikki se data, jota moninaisten luontotutkijoiden, bioanalyytikoiden ja biologien toimesta on näistä asioista kiinnostuneiden saataville julkaistu.

150 sutta on vain sopiva luku joka ei pidä edellä mainittujen tutkimusten valossa paikkaansa vaikka sen ehkä Nyholm on neljäkymmentä vuotta sitten voinut suustaan päästääkin (en ole itse sellaiseen väitteeseen törmännyt).

Pehmeän ässäisesti alkava lause "Sataviisikymmentä Sutta Suomessa" miellyttäneekin eniten niitä, jotka kapuloita totuuksien vankkureiden puoliin haluaa nakella.

3.3.2023 perjantai

Kunnostin hajallaan siellä ja täällä olleita työkaluja. Järjestelin niitä jo auton takaosaan josta kallistin takapenkin selkänojat matalaksi. Kaipa ne taas kaikki tarvittavat mahtuvat ettei tartte peräkärryä ottaa. Maanantaina menen Iisalammeen tekemään ainakin yhden huoneistoremontin. Ehkä tapetointia vaan, en saanut asunnonomistajalta työnkuvaan tarkennusta.

Eilistä susijuttua piti vielä tänään kommentoida kun siellä alkoi maantiedekin sanella tahtia. Joku nykäisi Norjan ja Ruotsin "tappavan" susipolitiikan harhaanjohtavalla tavalla esiin, ja että suomalaisten tulisi ottaa niistä mallia.

Pohjoismaiseen sekametelisoppaan ripottelin harkitun mielipiteeni esiin näin: 

Norjassa on ollut omakin susikanta, mutta se on tapettu sukupuuttoon noin 50 vuotta sitten.

Lisäksi: "Ruotsissa ja Norjassa nykyisin elävää noin 400 suden populaatiota uhkaa sisäsiittoisuus."

Jokaisen täytyisi kyetä kysymään itseltään aina vain uudelleen, kun jo tiedetään luonnon biodiversiteetin uhista monella tasolla ja kattavasti, että mikä oikeus meillä ns. ylivertaisena lajina on sorkkia luontoa ja sen alkuperäisten asukkaiden elinoikeuksia tulosten ollessa miltei aina edellämainitun kaltaisia?

Meillä omana lajinamme olisi sentään päättelykykyiset aivot ja niissä mylläävä suunnaton älyn määrä muihin lajeihin verrattuna.

Emme taida sittenkään olla muun, kuin ahneutemme ja elintilanhaalimisen hurman vallassa joka alkukantaisena tunteena vie voiton omaamastamme järjestäkin. Toisin sanoen evoluutiokehitys on tältä osin lähtenyt urille, josta paluuta ei enää liene.

Muiden lajien tuhoamisvimman syille vastaukseksi ei riitä se, että ihminen on ravintoketjun diktaattori. Varsinkin, kun jo tiedämme historiasta senkin, kuinka diktaattoreille omiensakin joukossa päsmäröidessään yleensä on käynyt.

Mitenkä vaikuttaa tältä tasolta mihinkään on sitten eri asia. Vihaisia miehiä vain mökkini ohitse sitten kesäisin ajelee. Puistelevat nyrkkiään sivuakkunasta, mutta pihaan eivät uskalla juttelemaan kun siellä on se valvontakamerakin...

Tosin eivät peräkylien punaiset niskat hesareiden sivuja kuonnu tavailemaan, etteivät ne taida mielipiteitä sieltä pongata.

Ei asian eteen hyvää tee kyllä minunkaan haukkumiseni ketään niskojen värillä ryyditettynä vaikka se kuinka olisi yleismaailmallinen ilmaisu tiedollista tietoa vastaan haraavien joukkojen yhteisnimitykselle.

Surulliseksi se vain tekee kuin tietää planeetan voivan juuri siksi niin hirvittävän huonosti, että kuilunreunalla jo kiikutaan.

G:lle tuli nyt iltamyöhällä vielä tyttöjä kylään. Laitoin niille limpparia ja eilistä täytekakkua mukaan yläkertaan jonne porukalla vetäytyivät kuuntelemaan musiikkia: - jumps, jumps kuuluu laipiosta läpitte. Pau meni EMUlla kavereidensa luokse jonnekin.

Minä olen poikkeuksellisesti hyvin väsynyt. Nukahdan varmaankin ensimmäisen kirjansivun lukemisen kohdalla jo.

4.3.2023 lauantai

Nukahdinhan minä kuten illalla aprikoin ja nukuin aamukuuteen saakka. Uniakin näin, mutta koska ensimmäiseksi laittelin puurot, vellit ja kahvit niin nepä ovat jo unehtuneet.

Sen sijaan amupalapöydässä poikkeuksellisesti Puutarhuri kertoi näkemästään unesta, tai oikeastaan kahdesta unesta samassa näytöksessä.

Hesarissa Tove Janssonin Kesäkirjasta kertovan kirjoituksen yhteydessä lause: "Kamaluus on osa elämää, ja siksi sitä ei kannata vältellä".

Kyllä tiedetään jo tällä iällä sekin. Tietäisin kyllä myös konstit, joilla joitakin kamaluuksia voi vältelläkin, mutta kaikkia eteen astelevia kamaluuksia ei voi mitenkään ennalta arvata ja siksi ne kaatuvat päälle varoittelematta.

Niin kuin nyt tämä hirvittävä, näidenkin tänne kirjaamieni arkisen ihmisen päivien taustalla koko ajan väikkyvä hirvittävimmistä hirvittävin Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastusodan alkaminen ja yhä vain jatkuminen Ukrainassa. (Vai oliko se silti arvaamaton kenellekään?)

Nyt täytyy alkaa laittelemaan loppuja työkaluja ja muuta asiaa kohdilleen. Ruokiakin meinasin keitellä sen verran, että pakastan niitä rasioissa mukaan etten tarvitse työmaalla ruveta paljoa kokkailemaan.

Illalla jälleen Napikselle humpalle.

Hylsyt kierrätykseen

(Oravia kuin koaloja pajuraidan latvassa)

20.2.2023 maanantai

Pakkanen kirraa. Majani mun viilentynyt yöllä. Raapaisin uuniin tulet ja keittelin kahvit ja puurovedet liedellä joten jälleen tarkenee.

Eilinen pikkuhaukka ei ollut haukka vaan lepinkäinen. Äsken se istahti (istuuko lintu muualla kuin Kamalan luonnon viisastelijapöllö?) tikkojen kuoriman pajuraidan latvaan nakottamaan. Kerkesin miettiäkin jo, että haukathan ovatten talveksi etelämmäksi lennähdelleet.

Jimmy Carter suattohoidossa. Onkinhan hiän jo ysikasi, että lie huokunut tarpeeksi sekin apinoiden kuningas evp. Kummasti vain tämän toisen pallonpuoliskon alamaiseläinkin muistaa Carterin sen virnistellessä amerikoitten pressana (77-81) kun itse nuoruuden paisuttama häntä paksuna töytäili pitkin Kuopion ja lähiseutujen taajamia kuin heikkopäinen.

Heikkopäisyys taisi kyllä jäädäkin ltselle pysyväksi olotilaksi; jo syntymässä suatu ominaisuus, jotta mitenkäpä sen itestään poes vestelisi.

Nykyinen liittovaltion presidentti Biden pistäysi parin tunnin miljardikeikalla Ukrainassa. Lupasi siis miljardien edestä tappovehkeitä ja muuta sota-apua Moskovan Zaatanan teurastaja-armeijan runtelemalle maalle. Suikasee siitä sitten Puolaan lupailemaan sinnekin muutamat tykit, tankit, suihkarit.

Kun näistä Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan takia syydettävien miljardien ja biljoonien hätäapupaketeista sinne ja tänne päivittiän lueskelee ja itse kuikuilee aina tyhjän lompakkonsa katveessa, niin kyllähän se välillä piähän ottaa. Ja kun kaikki maailman varannot ovat aivan ensiksi kierrätetty tavallisten mualimankansalaisten kukkaroiden kautta niin, ettei suurimmalle osalle koskaan palkkakausien lopussa saumoihinkaan senttejä hädänpäivän varalle jää.

Ei ole mualima Carterin ajoista sen viisaammin käyttäytyväksi muuttunut. Haluttaa  tosiaan luovuttaa jo oman kamppailunsa kanssa vaikka näkee muusta viestinnästä senkin, kuinka hirvittäviksi tavallisten homo sapiensien elämät voivat sekunneissa muuttua kun peruskalliot pikkuisen asumusten alla nitkahtelevat, joka havainto toisaalta voi vain vahvistaa avuttomuuden ja luovuttamishalun tunteita.

Minun ja huollettavieni jalkojen alla ei mua järähtele eikä toistaiseksi ole panssarit rajan ylitse kolistelleet. Pitkän juoksun tehneen  arjessa kaikesta nuukailu vain väsyttää kun tietää, kuinka nuo jossain muualla tapahtuvat hirveydet vaikuttavat juuri siihen tavallisen arjen ylläpitämiseen tarvemateriaalien kallistumisena eikä silti taskuihin lisiä mistään tipu. Nekin, mm. lapsilisät, lakkaavat juuri siinä vaiheessa kun teini alkaa ottaa toisen annoksen ruokaa lautaselleen ja garderoopitarpeetkin kaksinkertaistuvat.

En kyllä kykenisi kokoomuspoliitikoksi. Niidenhän pitää samalla, kun hartiavoimin jarruttelevat kansalaisten työstään saamiensa palkkatulojen kasvua, huutaa äänet käheänä kaiken yllä kulutuksen lisäämisen puolesta. Jos kokoomusta kannattavan kasvihuoneyrittäjän tuottaman tomaatin hinta vuodessa turpoaa 70% ja niiden ostajan tulot 5% niin eikö tässä ole melkoinen ristiriita?  Täytyy siinä kokoomusta äänestävien "kuluttajienkin" vähintään puolipöljiä olla.

Umpihukassa ovat kaikkien muidenkin puolueiden poliitikot. Varsinkin politiikkaa työkseen tekevät ammattilaiset. Mitä ne vaalikarjansa rehupöydän päälle voivat ymmärtää kun eivät omansa koostumuksen puolesta tarvitse huolissaan olla. Hyllyvät vain liikalihoineen annokselta toiselle samalla kun joku muu huolehtii jälkeensä jättämistä jätöksistä.

Sanan mukaisesti ja kaikkea politikointia tarkoittaen: Eivät ne oikeasti näe metsää selluliemikuusikoiden ylitse.

Saunonut ja mustikkasoppaa iltapalaksi syönyt minä ruppee nyt pötkölleen. Vinha on jo täydessä unessa. Katson kuitenkin Scot&Baileyn 17. jakson vaikka alkaa päänäyttelijättäriltä puhti uupua. Eikä käsärikään oikein enää säväytä. Liian pitkiä trillereitä ilman muutamien vuosien oikeaa taukoa ei brittienkään pitäisi tehtailla.

Briteistä tuli mieleen kysymys jonka eräs lapsi esitti vuosia sitten: Miksi enklantilaiset syövät elokuvissa ainaskin aamiaiseksi munakokkelia? Vastasin muistaakseni siihen, että siksi koska ne eivät osaa munakasta paistaa ja kiäntee niin kuin minä tässä. Niillä se männöö aina hajalle ja sit ne vaan sotkee munansa siihen pannulle. Ja pannoovat läskisiivuja toiselle kantille käristymmään. Kaurapuurosta ne onnettomat eivät ole kuulleetkaan.

21.2.2023 tiistai

Nyt varhain aamusta pakkasta -19°. Sisällä uuninkupeiden luovuttamaa lämpöä +17°.

Neljä oravaa ruokinnalla. Tikka odottaa vuoroaan pajunkyljellä nousevan auringon puolella kuin nukahtaneena. 

Orkkujen hampit vissiin pystyvät murskaamaan kivikovia maissinjyviäkin koska ne ruokinnan alle varisseina häviävät jonnekin. Voihan ne närhetkin niitä nieleskellä kokonaisina. Ja myyrät kuljetella hangenalusvarastoihinsa.

Kaj Stenval Moskovan Zaatana-piirroksineen on nyt Hesarin mukaan kovassa huudossa maailmalla. Osa maalauksistaan onkin kohdilleen paukahtavia. Useissa kuvissa esiintyvät Moskovan Zaatanan veriset kädet varsinkin.

USA:n Joe Biden Puolassa samaan aikaan kun Moskovan Zaatana pitää Suurta Valheellista Tilannekatsaus Puhetta oksennusta pidättävälle, täysharmaalle, kollektiivikirroosia potevalle, kalvakkaalle kyrpyrikätyriporukalleen ja valheuneen propagoidulle/nukutetulle/pakotetulle yli 140 miljoonaiselle kansalleen. 

Taustalla taputtaa käsiään Kaukasuksen voihin leivottua vehnäpullaa aamupalakseen popsiva Kadyrov ja vasallivaltio Valkovenäjällä niin ikään muuta kuin porkkanaa popsinut suurnukke Lukasenko yrittää pysyä taputusten tahdissa vaikka kylmä pelon ripulipaska lahkeesseen tauotta valuukin. Onhan tieto jo hänenkin korviinsa kiirinyt, kuinka Kremlin suunnitelmiin kuuluu kyseisen valtion liittäminen Venäjään on jo käynnissä ja sinetti rajojen tullipuomeihin blommataan viimeistään vuonna 2030, eli vain 7 vuoden päästä.

Ilta ja jo pötkölläni. Tänään pakkasessa tulikin tehtyä ennätyssavotta. 

Soitin Sivukadulle Puutarhurille ja sitten vielä pojille. Elias soitti Oulusta päivällä.

Tapiokin soitti juuri Kittilästä. Siellä hiihtoturisteja pakkasessa (-30°) jonoiksi asti kaikkialla. Kaikki huoneet ja vuodepaikat varattuja, että tyhjän haraisevat ne, jotka tuurillaan mitään varailematta kuljeskelevat.

Nahkiaisojakin on Ylitorniolla polttopuusavotassa. Sillä on  traktorit, juontovinssit ja metsäkärryt&kourat käsien jatkeena. Klapikonekin, että saapi kehua 40 metriä pitkillä halkopinoillaan kuin Nätti Jussi lentojätkän urakoitaan.

Tapio kertoi, että Levillä maksaa erään kaverinsa tuottama hellapilke turistirysiin myytynä 10€/60 litran säkki. Kooltaan ja painoltaan se on suurin piirtein sama kuin hentoisen laskettelijahenkilöisen sylintäysi ja hujahtaa hirsimökin valmisharkkopiipusta vartissa taivaalle. Pilkkeitä menee kaupaksi niin paljon kuin vain ehtii urakoida. Jopa märkinä vievät rantteelta ja nakkaavat seteleitä kouraan sen minkä ilikiää pyytää.

Hulluja ajattelemattomia on massoiksi asti ja siksi maailman ilmaston tila on se, mikä on.

22.2.2023 keskiviikko

Jälleen heräsin varhain toteamaan elossaolemistani. Vinha oksensi pahannäköisen, limaisen ysköksen matolle. Kuulin jo aiemmin sen kakostelua, mutta en jaksanut vielä nousta katsomaan. Nyt matto lojuu pitkänään 23 asteen pakkashangessa kun en muuta aamuetomiseen sille keksinyt.

Oravat ne vain tulevat aamuaamun jälkeen kopaisemaan ruokinnan anteja. Neljä niitä nytkin hännät naksuen tuolla kirmailee. Kun lasken Vinhan ulos se ajelee orkut leppiin ja toisinaan, niin kuin tänäaamuna, ne kaikki ovat pystyrivissä kukamitenkin päin pajuraidan kelottuneeseen latvaan kuin kiinni liimautuneina.

Olipahan kovanlainen ponnistus saada yksi iso, myrskytuulen toista petäjää vasten konkeloima petäjä kokonaan nurin ja pätkityksi. Oli niin kaukanakin, että poljin jo eilen sinne uuden uran ja muutenkin talloin ympäristön hankea yöksi kovomaan. En jaksanut ihan kaikkia tämän päivän sahauksia pihaan pulukkaroida. 

Materiaalitappioitakin syntyi: sahasin kasaamani pöllipinon väliin jääneet, petäjänkaarnan väriset rukkaset kahtia!

Syönyt, saunonut. Nyt pötköllään. Katsoin trillerinjatkon joka edellisestä hieman parempi. 

Selasin vanhempia, kesken (mistä "kesken"?) jääneen toisen blogini kirjoituksia. Luin sieltä "Istuu metsässä Sinikka ja tuuli käy hänen ylitsensä"- proosarunoksikin "Rikun" kommentissaan arveleman tekstin. Kyllä se hyvä on. Tai ainakin sellainen, josta voi lukea ehkä sen osuvimman selityksen sisikuntani herkkyydestä. Sen, jonka jo lapsuudessani raiskasivat pahat aikuiset ja ympäristö, jossa ei armoa juuri muualla kuin pappien tyhjiksi lupauksiksi jääneissä saarnoissa tunnettu.

Illan piätteeksi mietin huvikseenmetsästäjien vähälle huomiolle aina jääviä, mutta erittäin merkittäviä luonnonturmeluksia. Lyijyhaulit on nyt aiottu kieltää kokonaan kosteikoilla, mutta toisen käden kinnasta siinäkin vain rei'ille purraan kun miksi muoviset sitten muka parempia olisivat kun tiedetään jo mikromuovin haitat?

Kalusto nykymetsästäjistä pahimmilla luonnonrohmuilla on aivan käsittämätön ja kaikki metsästyskoirat jos laitetaan jonoon niin ne yltäisivtä Hangosta Petsamoon kahdeksi mutkittelevaksi kaistaksi. Ja koirathan tarvitsevat muonansa ja muun tarvikkeensa eikä niitä enää luomusti tuoteta koirillekaan..

Entä metsiin ripoteltavat muut jätteet? Ammusten hylsyt esimerkiksi? Moniko aseensa laukaisija kerää tyhjän muovia&messinkisekoitusta sisältävän haulikon- tai metallisen kiväärinhylsyn taskuunsa ja toimittaa ne asiaankuuluviin kierrätysastioihin?

Naurettavaltahan nämä pohdinnat tuntuvat nyt, kun sitä romua syntyy Venäjän Suuressa Isänmaallisessa Teurastussodassa miljoonia kiloja päivässä ja tuosta sodasta johtuen myös täällä ja muualla sotakaluston jälkiinsä jättämien saastevanojen massa on sekin käsittämätömän valtava.

Onpa taas pieluksen pehmusteeni kovanlaisella tavaralla yöksi täytetty. Öetä Anu&Marj' siellä uuninpankolla.

Diktaattoripäiden hämäävä valjuus

16.2.2023 torstai

Seinäklo runksutteli kahdeksaa kun havahduin hereille. Misähän vaiheessa laskin Vinhan sisälle sillä muistini mukaan se jäi ulos kun rupesin lukemaan ja olen nukahtanut? Toikkaroinko unissani? Pitääkö huolestua, että lähden ilkosillani pihalle kuleksimaan ja jäädyn munistani hankeen kiinni? 

Jospa sitä unissakulkijakin havahtuu herreille kun holotnankoura käy poloviin kiinni.

Unet olivat aikamoisia seikkailuja: Käväisin Euroopan sydämessä ja siellä haisi räjäytetyltä maksalta.

Tällen aamullen närhet, oravat, tikat ja muut pikkulinnut ovatkin jo aterialla. Minulla vasta puuro hautumassa ja kahvi tuloillaan.

Helemikuun 2023 Unimäkijaksolle otin talven mittaan tekemiäni valmisannoksia pakastimesta 15 päivän tarpeet (18 puolen litran pakasterasiaa) sekä mansikoita, lakkoja ja mustikkaa. Piimää taisi tulla 8 litraa ja kahvikauramaitoa 3 prk. Keijulevitettä arvelen menevän kaksi prk, mutta panin mukaan kolmannenkin. Oululaisen jälkiuunileipää 5 pss. 

Kahvia, kauraryynejä ja jyviä olen tänne hamstrannut jo viime syksynä. Pottuja ja porkkanoita on kellarissa jos tarve tulee. Nuilla pitäsi pärjätä. Salaattitarpeita tai hedelmiä en ottanut. Keitot ovat enämpi kuin puoleksi juureksista tehtyjä. Kanaa, kuhaa, lohta ja matematiikkaa niissä on höysteenä.

Koiran ruuat painoivat pulkassa enemmän. Niihin kuuluu kanankoipia, jauhelihaa ja kalaa. Nekin olivat pakastimessa ja säilyvät edelleen ulkona styroxipoksissa. Paistan uunissa jättäen ne puoliraa'aksi. Söisi se ne ruakanakin, mutta olen huomannut, että koera voepi paremmin jos kypsennän hieman; sontajätöksistä voi sitäkin havannoida.

Jos saisi jälleen jäneksen Vinhalle... Hilasin ruokinnalle pajuja ja kahtelin jo huapojakin, että kuajan kun jaksan.

Helpottaa kirjoittaa ihan yksinkertaisimmista yksinkertaisinta asiaa ainaisten sota- ja ilmastopauhinan sijasta.

Niitä ei kyllä sovi unehtaa niiden, jotka asioille ehkä jotain mahtaisivat. Kohta ovat eduskuntavualit, että kriittisen vipuvarren  hallitsijoita oltaisiin me, iänestäjät.

Ilkeältä tuntui kyllä lukea ensikertaa äänestävistä kun ne gallubien mukaan olisivat eniten kiinnostuneita persupolitiikasta. 

Ei ole ympäristötietous ainakaan koulutuksiensa ja tulevaisuuksiensa puolesta vakavassa nikamassa olevilla tulevaisuuden tuholaisilla hallussa jos persuja iänestävät.

Meillä P voi myös äänestää ekakertaa.

Olen saunonut ja katsonut tabletilta uutiset ja tuoreimman Scott&Bailey jakson. Näkkileipäpalaset söin iltapalakseni.

Kuudesta koivurungosta pätkimäni pölkyt pulukkaroin pihaan ja nyt on sivut jäykät.

Selekäkin nitkahti. Tai oikeastaan oikealla puolella lonkassa se kipu on.

17.2.2023 perjantai

5 oravaa hännät vispaten ajelemassa toisiaan takaa. Välillä koko kööri kiipeilee ruokinnan päällä ja ympärillä.  Yritin ottaa kuvaa niin, että kaikki tulisivat ikuistetuksi, mutta ei onnistu. Vinha makailee mökinrappusilla eikä ole ainakaan vielä hoksannut niitä.

Laholatvana valamettimiehet minua pitävät vuan enpä tartte välittää. Ee mulla niitä enämpiä miäriä kavereina pörrää muutenkaan.

Onhan se hullunhommalta näytästävää koneiden aikakautena käsipelissä polttopuun hankinnat, mutta siihen joutuu jos tiukat paikat yhteiskunnissa päälle kaatuu usiampikin. Passaapi vilikasta teurastaja-armeijoiden jalkoihin jäävien polttopuiden keruuretkiä pirstaksi ammutuissa puistometsiköissä. 

Montakohan vuotta itse vielä tätä jaksan?

Tuo iso pulkka ja siihen kiinnittämäni laskettelusuksijalakset helpottavat tämän talaven pölökkysavottaa. Hankiurien pohjatkin kovettuivat sitä mukaa niin kovaksi, etten enää lumentallustimilla tartte kamilastaa. Eikähän metsäpohjat ainakaan kärsi näillä vehkeillä. Sitähän kuin sukkasillaan hiipisi kun on metri lunta juuristojen suojana.

Maailmalta saa edelleen lukea päivästä toiseen niin sotien kuin luonnonmullistustenkin kärsimysnäytelmistä. En ala referoimaan. Eikö nuita lie jokaisen suutsilmät taas täynnä.

Ja onhan nuo twitterien päivystäjät kuin palkattuina asiantuntijuuksiaan jakelemassa. Pöljämiessarasvuokin niin tomerana kuittailee, että tiällä metässä oksennusta pukkaa. Pekka Toverikin (evp-jotain) pilkkaa kolumnialustansa (Iltasanomat) tapaan hyökkäävän osapuolen aseistuksen ja yleensäkin sotimisen surkeutta vaikka se on kyennyt tuhoamaan yhden valtion infan suurelta osin korjaamattomaan kuntoon. Ja tappamaan vierasta väkeä julmetun määrän omista sadoista tuhansista nuorukaisista puhumattakaan.

Olisiko hänenkin korjattava asiantuntija-asennettaa vähempi raflaavamalle asteikolle? Niinmutta eihän se käy kun ryhtyi jo koksujen eduskuntavaaliehdokkaaksikin...

Alan lukemaan ja nukahtelemaan. Vinha kuorsaa jo tuvan lattialla. Klo jotain 21, sisällä lämmintä 23, ulkona pakkasta 3,5.

18.2.2023 lauantai

Het uamusta tallustelin tienvarteen kolaamaan tuoreet aurauspaltteet tiensuunkolon edestä. Lapioin peräkärryllekin lisätilaa jotta sain Tojotanrotteloa syvemmälle. Laakkanen E, elikä entinen siskonimies on tulossa saunomaan ja nyt soppii senkin Tojota parkkiin.

Noin 70 metriä pihasta oli ilves tullut Karisuolta päin tielle ja jatkanut jänispaistin etsintäretkeään Unilamminkankaan suuntaan. Ihan olivat äskeiset jäljet tuoreessa lumessa. Toiset saman merkkisen kissan jäljet näkyivät Pikkukervisellä. Ne olivat iltayön kulkijan jättämiä koska oli lunta satanut ylle. Ketunjälkiä oli kolmet, jänisten en laskenut ja yksi lumikkokin oli tien ylitse hypännyt.

Tullessa sankka teeriparvi suhaji ylitse etelästä pohjoiseen.

Olipa päivä. Laakkanen tuli, oli pikkuisen apurinakin tuolla pölökkyjä lastailemassa. Lämmitteli saunaa. Jäykät on miehellä kyljet jo, mutta onhan sillä ikää jo yli 70.

Hyvä, että varasin keittoja muutaman ylimiäräsen; Luakkaselle lämmäytin matematiikkakeiton. Oli vieraalla yksi kalkkunalenkki kiukaalla lämmitettäväksi itselläänkin ja ainahan tiällä ainakin kahvia on tarjota. Ee hiän niäntyny nälän takia. Lähti kun oltiin saunottu 17 huitteilla.

Munchenin konferensissa isot ja pienet muat viäntäneet Euroopan asioista Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota mustana pilivenä kaikkien yllä. 

Kaipa ne niitä sotakaluiksi takaisin taottuja auroja Ukrainaan nyt viimeinkin lähettävät niin massiivisia miäriä, että alkaa Siperian ikiroudasta ryöstetty mammutinluukin kohta Moskovan Zaatanan kurkuun upota.

Eurooppalaisille esitetään kovasti, ettei hätä ole sen näköinen kuin miltä näyttää. Että kaaos on hallittavissa. Unohdetaan vain lisätä, että tilanne on pahempi kuin kukaan osaa kuvitella. 

Suuri massa, se/me, joka aina jää lopulta jalkoihin, osaa näin paremmin ummistaa silmänsä ja rientää hiihtolomilleen humputtelemaan mikä minnekin: Tunturihotellit ovatten jälleen täyteen varattuja.

Ne, joilla varallisuutta on ja kontaktiverkostot kauemmaksikin aukottomia, ovat varautuneet jo hyvän tovin toisenlaisiinkin maastapoistumisiin. Tiällä meilläkin. Wahlroos mm. siirsi  varallisuuttaan ja kansalaisuuskirjojaan vuosia sitten peitetarinanaan perintöverojen kalleudet.

Ukrainastakin poispaenneiden ensimmäinen kärki lähti hyvissä ajoin ennen sodan lopullista ryöpsähtämistä. Äveriäimmät pelokkaat muuttivat vuosia sitten, viimeistään Krimin miehityksen alkaessa.  Kuukausissa voi puhua niistä jotka olivat Ukrainasta pois jo, kun jalkoihin jäävä muu lähtijäporukka tungeksi maanteille, asemille ja rajoille vasta kun pommit niskaan alkoivat sataa.

Se on yleismaailmallinen ilmiö, että ne, joilla mahdollisuus mihin tahansa itsensä pelastamisessa on, käyttävät ajoissa mahdollisuutta eivätkä jää kumiveneiden varaan merien rannoille.

Jos Venäjänzaatanoiden Teurastaja-armeija hyökkäisi Suomeen, minulla olisi ainoastaan tämä Unimäki jonne pommitettavien listalla olevasta varuskuntakaupungista voisin paeta. Mutta pelastuisimmeko silti? Ylitse rotkottava droonipommi voisi ihan huvikseen paukahtaa keskellä korpea olevan mökintötterönkin peltikatolle. Tai teurastajien suhoihävittäjä...

Onpa hyvä ruveta näillä ajatuksilla varustettujen aivojen lepuuttamiseen. Klo on 22.30.

19.2.2023 sunnuntai

Oravia jällen tokaksi asti ruokinnan ympärillä kisailemassa. Taitaa kevätkiima nivusia kipelöidä nuillakin. Huhti-toukokuussahan nillä pitäsi jo poikaset olla kasuamassa risumajoissa.

Kävi pikkuinen haukkakin lihapalan nappaamassa kuusenoksalta. Silloin tuli kiire kaikelle elävälle, mutta ei ne kauaa poissa viipyneet. 15 minuuttia ja meno on entisenlaista. Niin pian Turkissa ja Syyriassakin vaikka 50 000 lajitoveria jauhautui juuri kivi-sora- ja rojuläjien sekaan ihan hetki sitten.

Siltähän se näyttää kun vain pinnoista jälleen kuvia esitellään. Siellä syvällä viha, suru ja pahaolo kaivelee kyllä vuosikymmeniä yksilöiden päitä ja rintoja.

Kahvi ja puuroannokset ovatten kuvussa, täytynee lähtä panemaan (sahaamaan!) puita nurin ja hankia tallomaan vaikka meinasinkin kyllä lepopäiväksi tämän avaruudellisen päivänhetken "pyhittää".

Eihän sitä malttanut lopettaa ennen sinisen hetken aikaa elikä nyt se oli jotain 17 maissa.

Nyt olen illastanut, ruokkinut Vinhan, lukenut ja kuunnellut päivän uutiset sekä saunonut.

 

Jänekset ovat riemuissaan kaatamieni koivujen latvoja narskutellessaan. Jäniksenpolut mutkittelevat hakkuutyömaallani, ja äijänpaljon työntävät papanaa ruokintapöyvilleen!

Oli lehdessä juttua samasta aiheesta kuin mitä itsekin olen miettinyt: Armeijahemulien (evp) vaaliehdokkaiksi lyöttäytymisen vaaroja.

Suomessa se tuntuu äkkiä ajateltuna mahdottomalta, mutta entä kun kriisi päälle iskee ja sotaisiin asioihin aivopestyä porukkaa istuu Arkadialla pilvin pimein, niin mitä niiden mieleen voi juolahtaa? Varsinkin jos sattuu joku "karismaattinen" heppu johtotähdeksi...

Saapi pelätä jo yhden valjun, nyt perkeleen paljon esillä olevan kielitieteilijän ja puolueensa kannatuksen kasvua liki kärkeen.

Jussi Halla-aho on ja pysyy hautaansa saakka vaarallisena yksilönä ja erikoisesti silmällä pidettävien kärjessä. Minä en tästä kannastani luovu. Selkäpiissä kulkee yhä kylmät juormut kun sitä äijää katsoo tai kuuntelee puhuupa hiän miten asiaa tahansa.

Vuan nyt mänen muate!

Muistin möykkeliköt

13.2.2023 muanantae

Iltamyöhällä Um  mökin yläparvella. Vaikka lämmitin uuninkupeet tulisiksi ja hellanringitkin hehkuivat punaisina monta tuntia, ei ollut ieti jiähä alakertaan uinumaan.  Äsken näytti tuvan lämpömittari +yhdeksää.

Tiällä ylläällä jo tarkenoo. 

Muisti kelasi tuhannennen kerran niitä nuoruuteni vuosia kun pakenin tänne kaupunkioloista pienten tyttärieni kanssa. Mökki oli vielä kehnommassa kunnossa kuin nyt, eristeet lattiassa vajavaiset, ikkunat huonoa kierrätystavaraa, ovi hatara linkkusaranainen mikä lie, katon kautta karkasivat loputkin lämmöt aina aamuun mennessä, ja  vesi sankossa lattialla oli aamuisin jäässä...

Mitenhän me niistä vuosista selvittiin? Millaista muistin möykkelikköä keski-ikäistyneet tyttäreni saanevatkaan yhä kantaa? Muistavatko he miten ne ajat? Äetin ikävä oli, ja lienee yhä, niin suunnaton kuin aina lapsilla, jotka tärkeinpänsä menettävät. 

Isällä on korkeintaan varttihehto sylinlämpöä tarjottavanaan äidin täysiin laareihin verrattuna.

14.2.2023 tiistai

Eilisen ajatukset äidittömyydestä saivat seuraa Hesarin "Kadonneet vuodet"-kirjoituksesta jossa esitellään toimittaja-kirjailija Meri Eskola ja hänen  kirjansa jossa hän käy lävitse traumaa jonka aiheutti äidin itsemurha.

Mietin nyt, millaisenhan kirjan minun vanhimmat tyttäreni omasta äidin menetyksestään kirjoittaisivat.

Kerran ystävänpäivä on, niin vein Unipuron kuusikkoon hirviystäville nuolukiven. Tuli ehkä liian korkiaan kantoon, mutta kunhan vesisateet huuhtelevat mineraaleja valumaan tolpanvartta maata kohti, niin kyllä ne sitä kielittelemällä suolantarpeensa kuittailevat. 

Muutama vuosi sitten laitoin nuolukiven liian matalalle, niin hirvet ja jänekset jykersivät sen viikkoon kahteen olemattomiin. Vähintään polkivat murenet mutalikkoon koivillaan.

Lumitallustimilla poljin kulku-uria kaadettavien puiden likelle. Josko huomenna aloittaisin.

15.2.2023 keskellä viikkoo

Näin unta jossa henkilöinä seikkaili ainakin Heimosetä ja vaimovainajansa Sirkka. Yksi tuttu nainen kurvasi korkealla polkupyörällä lastinaan valtava etutarakkakuorma ranskanpottuja jotka kaatuivat sillalta alitse menevälle tielle ja liikenne sumppuuntui kuin ankkakirjojen absurdiplaneetalla.

Neljä oravaa ruokinnalla heti aamusta. Tikka kävi salamana nappaamassa siemenen kahden orkun välistä. Siitä olisikin saanut harvinaiskuvan jos olisi just silloin kamerallaan tähtäillyt.

Eilen päivällä oli käpytikkoja kuusi kipaletta. Muita tinttejä en ala laskeskelemaan.

Saunonutt olen unimäkeläiseen tapaan joka ilta ja on hyvä ruveta muate eikä päivän polttopuuraadannan päälle muuta palkkaa tarttekaan.

Muuten kun elinympäristöään surutta tuhoavan oman apinalahkonsa arkistakin käyttäytymistä tulee mielenjankutukseen asti kelattua maailmalla tapahtuvien kauheuksien lisäksi, niin alkaa kyllä lopullisesti kallistua defaitismin kannattajaksi.

Vuan mitäpä väliä sillä enää tässä iässä ja tällä vaikutusvallalla on. Viimeiselle veräjälle ei ole enää minullakaan pitkästi, mittaapa sen päivinä, viikkoina, kuukausina, vuosina  tai vuosikymmeninäkään.

Kun Turkissa ja Syyriassa 50 000 lajitoveria menetti muutaman sekunin kestäneissä mannerlaattojen kitkauksessa henkensä, ajattelin muurahaispesää jonka ylitse kymmenien tonnien painoinen metsäkone telarenkaineen täällä Suomessakin jossain päin parhaillaan sumeilematta kurvaa.

Miljoonista muurahaiskuolemista ja niiden elinympäristön tuhoista ei media otsikoita kehittele. Korkeintaan inisevät, että voi voi kun ilmastokriisi kaventaa IHMISELTÄ ahnehtimisenväyliä.

Ehkä lajimme ansaitseekin sekä itsensä aiheuttamat sodat ja katastrofit ja siihen päälle vielä maanjäristykset, sekä akuutiksi jo pukkautuneen ilmastokriisin, joka suurelle osalle maapallon elollisia tulee merkitsemään kaiken loppua.

Kostonjumaliin en usko sen enempää kuin muihinkaan jumal-alkuisiin satuolentoihin. Lajimme ominaisuuksiin nyt sattuu vain kuulumaan suunnattomien älynlahjojen ja jättiläisjärjen kylkiäiseksi siunautunut, evoluution yhtenä kehitysmokana itsetuhon mekanismi joka laukeaa päälle kun kaikki luonnolliset kehityspolut on loppuunkuljettuja.

Ikävä vain se, että valtavasta biomassastamme johtuen vedämme samaan itsetuhoon miltei kaiken elollisen kuin rekan alle kurvaava itsemmurhaaja saattaa kuvitella tekevänsä.

Moskovan Zaatanalla on pikaisen ja totaalisen lopun arsenaali hallussaan. Jos se olisi ollut jo sillä edesmenneellä "bunkkeriukolla", Hitlerillä, en minäkään tässä näitä jatustelisi.

Mutta että jatusteleeko kukaan enää kun jo kohta tiedettäisiin, kuinka nykyisen bunkkeriukon lopulta kävi. Painoiko hän punaista nappia kun Suuren Isänmaallisen Teurastussotansa tappio varmistui?

Klitoriksen mysteeri

8.2.2023 keskiviikko

"Kuu paestoo möllöttää/lähe männään vierekkäen..."

Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainan siviilien keskuudessa jatkuu ja samaan aikaan Turkin&Syyrian alueilla tapahtuneen maanjäristyksen uhriluku kasvaa. Tämän voi vain todeta, asialle ei nämä kourat mitään mahda, eikä ajatuksillakaan puoleen tai toiseen asiaa auteta. Rukoilemalla ihan vähiten, vaikka imaamit ja papit mitä kehottaisivat.

Kuvaa ja tekstiä tulee siltä suunnalta nyt tuutin täydeltä. Karsii häntäluuta.

Luettavanani on Ahlqvist-suvun tarina "Perkeleitä ja enkeleitä" (Pirinen Antti 2022): hyvää tekstiä, lähihistoriaa, ja paljon. Eikä ole sutaisemalla tehty niin kuin äkkiväännöltä tuntunut Hesarin toimittajan Tommi Niemisen Valkovenäjä-teos jossa oli niin runsaasti kirjoitusvirheitä, että teki mieli paiskata koko opus takkaan. Ikään kuin kustantajalta (Sanoma Oy) olisivat oikolukijat ja editoijat viety teurastamoon, tai Ukrainaan sotimaan mikä nyt sinällään olisi sama asia.

Gaveliksen Vilnan pokerin luin tabletilta ja kun nyt yritän muistella sisältöä, en kunnolla hahmota edes sitä, että luinko oikeasti. Voi olla, että ikänsä "oikeita" kirjoja lukeneena sähköllä vuoratut tekstit ujuvat aivojen viemäristä suoraan poistoon.

9.2.2023 torstai

Paun penkkaripäivä. Viskoivat täällä karkkeja kadunvierillä töllistelijöille vaikka ainakin Oulussa ovat sen käytänteen jo kieltäneet.

August Ahlqvistin suku- ja henkilöhistoria avartaa kovasti sitä yksipuolista käsitystä pelkkänä Aleksis Kiven teilaajana tunnetusta professorista vaikka ei poistakaan tosiasiaa, että julmastihan hän siinä teki jos hänen ilkeämielinen kritiikkinsä tunnetun kuvan mukaan oikeasti oli viimeinen naula Seitsemän veljeksen kirjoittajan arkkuun.

10.2.2023 perjantai

Katsoin Areenalta Vincent van Gogh-elokuvan (van Gogh-Ikuisuuden porteilla). Pikkuisen oli hätäilty sitä tehdessä eikä William Defoe parastaan pannut. Ystävyys Paul Gauguiniin jäi viittauksen tasolle kun se pitempi keskustelunpätkäkin pantiin tapahtumaan kaikuvassa pylväshallissa juoksemisen lomassa.  Häiritsi sekin, kun pääosanesittäjä muistutti niin kovasti edesmennyttä ystävääni Esko Kannista; muistin, että Esko näytti joskus nuoruudessaan maalamiaan tauluja joissa oli samat sävyt kuin van Goghin keltaisissa. Eskolla olivat eräät luonteenpiirteetkin yhtä mielipuolisen rajuja kuin van Goghilla kerrotaan olleen (elokuvassa näytettiin vain yksi tai kaksi kynnenraapaisua siitä puolesta).

Lukemani elämäkerta tuosta omituisesta korvapuolesta on paljon parempi.

11.2.2023 lauantai

"Historian ymmärtämisessä on kysymys vapaudesta" sanoo Tom Hanks Hesarin 6.1. julkaistussa haastattelussa.

Tuota pitää kyllä miettiä niinkin, että täytyy ymmärtää historia niin kuin se kuuluu ymmärtää. 

Siinä se kynnys johon moni "yrittää ymmärtää ymmärtäjä" ja "oikeasti ymmärtäjä" kompastuu. Niin kuin nyt vaikka Moskovan Zaatana!

Viimeksi mainittu tonttu kyrskähti periverisesti turvalleen Ukrainan kokoiseen historiakynnykseen eivätkä silti  sitä Zaatanaa ole hengilta jo teloneet vaikka miljardi meitä aamuisin herää ensimmäiseksi sitä sydämensä pohjasta rukoilemaan. 

Lehdessä (HS) oli myös Heini Maksimaisen juttu "Jäävuoren huippu" ingressinään kysymys "mitä opit koulun biologian tunnilla klitoriksesta?" 

Koulujen käynnistä itsellä on niin pitkä aika kulunut, etten siihen ala vastailemaan, mutta kaipa sitä jotain on myöhemmän elämänsä aikana klitoriksistakin oppinut. 

Asiantuntijuudella en kuitenkaan ala rehvastella, tuli vain juttua lukiessa mieleen, että lajimme alapäätä koskevan oikean tiedon opiskelu pitäisi viedä koraanikouluihin ja niihin maihin, jossa tyttölasten genitaalien silpomiset ovat arkipäivää. Eikä se pahitteeksi olisi muillekaan raamatuista oppeja hakeville olla jyvällä ihmiskehojen toiminnoista. 

Juutalaisiakin voisi sivistää poikalasten esinahkojen leikkaamisen aiheuttamista vaivoista. Vaikka kyllähän ne sen tietävät koska miehethän ne senkin uskonnon kulisseissa itse pitävät tätäkin ääliöiden kulttuuria yllä. 

Eikö ne itse tuhansienkaan vuosien aikana tapahtuneiden turhien silpomisten uhreina ole tajunneet, miten perkeleellisiä vaivoja, nussimisen hankaluutta ja käteenvetämisen mahdottomuutta ilman silavalla voitelua sen nahkanriekaleen pois silvonta on elämässä aiheuttanut? Pöljät!

Jos on piiloissa lymyilevän klitoriksen ympärillä ihan oikeutetusti aihetta sanoa, että se monelle on täysmysteeri niin ehkä pitäisi minunkin lahkeessa mutjuilevaa, jo parhaat ja kamalimmat vuotensa mukana kulkenutta mulukkua (penistä) tutkia oikein suurennuslasin kanssa. 

Ehkä meidän urosten joskus hyvinkin näkyvänä rehvastelevasta, ja jopa puoliväkisin esille tunkevasta elimestäkään ei ihan kaikkea tiedetä vaikka Maksimaisen jutusta sellaisen kuvan voisi saadakin?

12.2.2023 sunnuntai

Pian ovat kaivelleet Hesarin sivuille kaikki mahdolliset ja mahdottomat lausuntojenantajat mitä Venäjän Suureen Isänmaalliseen Teurastussotaan tulee.

Tällen päivällen sai luettavakseen slovenialaisen moottoriturpafilosofin Slavoj Zizekin (Slavoj Žižek) analyysia siitä, miten käy jos länsi ei hoksaa virheitään suhteessa Venäjään ja korjaa kurssia vielä teurastuksen jatkuessa. 

Juuri kun luin Zizekin lausetta "Saksa vetäytyi maasta (Kreikasta) vuonna 1944 mutta lähetti vielä senkin jälkeen laivan keräämään Kreikan saaristosta juutalaisia Saksaan vietäviksi ja tuhottaviksi", niin telkkarin uutisista tuli kohta, jossa venäläissotilaat keräsivät ukrainalaislapsia linja-autoihin. Uutistenlukija kertoi, että jopa 16000 lasta on siepattu ja viety Venäjälle aivopesureihin...

Venäjäkään ei siis näe, että sotansa on hävitty vaan jatkaa omien ja vieraitten valtioiden kansalaisten tuhoamista vauvasta vaariin katkeraan loppuunsa ja siitä sivutekin.

Koska siä lauhtuu ennusteiden mukaan jopa plussan puolelle useammaksi päiväksi lähden huomenaamulla Um. On aika aloittaa jälleen siellä ummen takana seuraavan talven polttopuusouvi.

Tulee se vielä sekin kevät kun en enää jaksa siihen hommaan ryhtyä.

Maanjäristyksen uhriluku saattaa kivuta yli 50 000 sanottiin iltauutisissa. Ja niinhän tuolla netissäkin otsikot mustina siitä kirjoittavat.

Ja samaan aikaan Ukrainan rintamalla tähdätään tuhansilla erilaisilla aseilla ja järjestelmillä toista ihmistä kohti ja toivotaan mahdollisimman suurta tuhoa jokaisella paukauksella.

On se kauttaaltaan kokopaska tämä ihmislaji.

Sanaton tammikuu

1.2.2023 keskiviikko

Yli kymmenen vuotta alkoholia maistamattoman mielestä tipaton tammikuu on huono vitsi, mutta kuinka sujuisi kokonainen kuukausi täysin sanattomana?

Ei puhuisi, ei kirjoittaisi ja kun siihen päälle saisi vielä ajatuskoneistonsakin tilttaamaan, niin millaisenahan sitä helmikuun ensimmäisenä aamuna maailman näkisikään?

Sen tietänevät koomaan vaivutetut ja onnettomuuksissa ällinsä menettäneet heräilijät.

Tunnetun ja kovasti kunnioitetun alkoholisti-Pentin poika Saska Saarikoski kirjoitti Hesarin kolumnissa kovin vaisusti tipattomuuden tammikuun kokemuksestaan. Odotti jo vesikielellä hienoa punaviiniateriaelämystä kuin tipattomuuden ponnistus olisi ollut suurikin sankariteko. 

Kolumnin otsikon "Tipaton tammikuu käynnisti kevään" luettuani odotin syväanalyysiä aiheesta, mutta kirjoitus ei  pannut mieltä liikkeelle millään tasolla. Paitsi jos ei ota sellaiseksi tätä täysturhautumisen tunnetta ammattilaiskirjoittajan kynän tylsyydestä.

Saarikoskenkin olisi luullut jo tajuavan, että meidän alkoholistien lasten sokeat pisteet sijaitsevat koskenkorvapullon korkin sinetissä ja kiljupäniköiden sakassa, tenuremmien aamun ensimmäisessä kysymyksessä, mistä tämän päivän pullonsa taas saisi. Totuuden kieltämisiä semmoiset punaviiniaterioista haaveilut...

Kirjoitin kommentin Saarikosken kolumnin perään, mutta Hesarin moderaattorirobotti talikoi sen kompostiin ja luulen, että arvioni ruokakauppojen juoma-arsenaalin ja oikeasti elämiseen tarvittavien elintarvikkeiden sekalainen kaaos muistuttaa humalaisen oksennusta oli sille liikaa. Ehkä "humalaisen oksennus" on robottiin syötettyjen kiellettyjen sanojen listalla?

7.2.2023 tiistai

Meinaa mennä sanattomana helemikuukin. Paitsi että olen kyllä osallistunut lukemattomiin sanailuihin kommenttipalstoilla ja jossain muuallakin. Twitteriinkin olen jonkun sanan viskannut kuin hikiset villasukat ulkonaruille tuulettumaan vaikka eipä ne kenenkään aamupuurojen syöntejä ole häirinneet. Twitterin sanailukulttuuri pysyy vieraana. Maailmankyläläisten yhteinen tunkio kai se onkin.

Sanattomuuteen olisi kyllä aihetta. Olen niin monasti ajattelevan elämäni aikana huokaissut, että vaiti maailma, jo riittää tämä melu sekä veisu kuin Susi Artturi balladissaan "Kauhea meno sekä veisu".

Mitä voi muuta tänä helmikuisena tiistainakaan olla kuin mykkänä Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan valtavien tuhojen äärellä ja sen yhä uhklaavammalta tutuvalta jatkumisesta huomiseemmekin? Ja kun tuo Ukrainan aroille väkivallan seurauksista leivottu kakku vielä kaiken kukkuraksi koristellaan Syyriassa ja Turkissa tapahtuneella maanjäristyksellä ja sen seurauksilla, niin  mitä näihin enää osaa lisätä jota eivät miljoonat kuvat ja kuvatekstit olisi jo kertoneet?

Jos osaisin masentua, niin nyt olisi sen aika. Ehkä kaikkien pitäisi?

Ehkä masennummekin kun kysymme kollektiivisesti globaalissa mittakaavassa kaikki yhtäaikaa, että mitä lajimme on yltiöoptimistisuutensa sadan viimeisen vuoden saavuttanut ja mitä se saavutuksilleen on nyt sitten tekemässä?

Jos vastauksen tähän osaa/uskaltaa itselleen muotoilla, masentuu takuuvarmasti.

https://www.youtube.com/watch?v=tLGpG2dI9nQ