Merkintöjä

17.12.2016 Lauantai

G:lla joulupukkiturnaus pallohallilla. Tuli aamulla kiirus kun ei kelloja soimaan ollut viritelty, mut kerkeshän tuo.

Tyhjentelin Tojotanrottelon takaosan työkaluista ja rojuista, kytkin peräkärryn koukkuun ja nytkäytin Lynxin lumipenkan päältä kyytiin. Sidoin tukevasti. Ajelin sitten Unimäkeen. Nälkämäen tienhaaraan saakka olivat metsäyhtiön toimesta auranneet lumet syrjään, lopun matkaa pöläytin Lynxillä. Vein tinttien ruokinta-automaattiin säkillisen jyviä ja ajelin metsään ajouria polttopuukasojen luokse. Kaikkia en kerennyt sillä alkoi hämärtää ja tuntui, että jos jään suota ylittäessä kiinni, niin en jaksa lapioida ummenajokkia enää irti. Lumi höttöä, maa roudaton ja Pahanunensuota halkova Unipuro lirisee kuin keväällä.

Olin Knissa takaisin viiden maissa. Heti piti G viedä kaverinsa synttäreille kun tuli pelaamasta. Olivat voittaneet yhtä vaille kaikki turnaukset. Päivän urakka.

Nyt illasta katselin satojen gigatavujen muistilaatikkoon säilöttyjä valokuvia. Viimeisimmätkin 20 vuotta ovat huomaamatta täyttyneet elämänmaulla. Mausteitakaan ei ole puuttunut, pippuria ehkä olisi voinut olla vähemmän. Mutta olisiko näin, jos olisin yksin dallaillut? Jos siemenjohtimet olisi katki nipsaistu kuten joskus ajattelin?

Kittilää mietin loppusijoituspaikkanani sinne muuttaessani, mutta nyt vuosien kuluttua tajuan, miten helppoa sieltäkin oli lähteä. Ei kuitenkaan yhtään sen helpompaa kuin monesta muusta paikasta jossa olen majaillut. Elävä ihminen on altis juurtumaan toisiin ihmisiin, vaikka ei aina vieraisiin multiin. Kittiläänkin jäi monet hyvät kaverit joiden seuraa joskus kaipaan. Kajaanista poismuuttoa en pidä enää mahdollisena vaikka ikinään en tänne tule juurtumaan. Paitsi kompostoitua mullaksi jonkin muun elollisen juurtumiselle. Tai tuulen viemäksi tuhkalannoitteeksi.

Vaikeimmaksi kaikista lähdöistä lienee kuitenkin ensimmäinen ajolähtö 1968 kun olin yhdeksän vanha ja toinen viisi vuotta myöhemmin.

Jos lapsena rauhanaikaiset kotiseuduilta pois köijäämiset tuntuvat vielä kymmenien vuosien kuluttuakin psyykeä vaivaavilta tapahtumilta niin mitä tuntevatkaan Syyrian sotasukupolven lapset tulevaisuudessa, jos se heille edes elämisen arvoisena koskaan valkenee? Kuvat sieltä ovat jälleen olleet raastavan lohduttomia, uniin vaikuttavia.

Luulevatko ne Pääperkeleet, että siviilejä pommittamalla äärijärjestöt saadaan juurittua maailmasta pois? Onko sellaisesta historialla esimerkkejä antaa?

Kun vähän pintaa raaputtaa, niin sata vuotta sitten omiemmekin kesken suoritetut väkivallan teot pulpahtavat katkeruutena pintaan. Ei tarvita kuin muutama halla-aho kynsimään niin kaduilla jo marssitaan astalot paljastettuina. Pahinta se, kun marssijoilla ei edes ole käsitystä siitä, miksi marssivat.

18.12.2016 Sunnuntai

I tekstitteli fb:ssa, että tarvitsee suomenkielessä apua; vuodenvaihteessa opiskelunsa lopputyön deadline. Lupasin.

Menin Unimäkeen aamupvllä. Vinhan otin mukaan. Se oksensi heti alustalleen ja kuolasi kauheasti koko matkan ajan. Myös tullessa sama. Perillä se kyllä tykkäsi puhtaan lumen äärettömyydestä.

Mennessä Heikinsuon pitkän suoran toisessa päässä Rautavaaran Erän metsästäjiä passissa yleisellä tiellä. Yksi ukko oli kiikarikivääri tanassa kallionkielekkeen päällä tienlaidassa ja yksi nousi notkelmaa keskellä tietä haulikko kainalossa minua vastaan ja samalla iso saksanpaimenkoira uppuroi penkalta tielle. Oli lähellä, etten ajanut kaksikon päälle. Tiekin liukas kuin papin mulukku. Muutamia ukkoja oli levikkeellä autojensa luona. Mitä riistaa ne olivat hakemassa? Ei ainakaan hirvimetsällä haulikko ole luvallinen eikä se, että yleisen maantien raviin asetetetaan passipaikat. Entä se saksanpaimenkoira? Susien peräänkö se on koulutettu?

Ajoin Lynxillä kauempana olevien pinojen luokse ajouran, mutta sitten kone saakeli hyytyi jälleen. Tulin metsästä pehmeällä ajouralla uppuroiden pois ja panin saunaan tulet. Otin palasta, syötin Vinhan, join kahvit. Alkoi sitten jo pimeyttä lykätä maisemaan. Lisäsin isompia halkoja saunanpesään ja läksin Lynxin luo. Kertavetäisyllä se lähti käyntiin ja ajoin mokomankin riesan pihaan. Enkä kalikkaakkaan kerennyt käyntini aikana rekeen lastata kun valoisan aika oli ohitse. Kylpy oli kuitenkin erinomainen ja tulomatka meni vuodelta 1973 olevan kuunnelman seurassa.

Luin nyt iltamyöhällä Erkki Tuomiojan päiväkirjoja jossa olen menossa 1995 loppupuolella. Sivulla 207 tökkäsi silmään merkintä Sunnuntailta 17 joulukuuta: "Matti Wuori, pitkään kulttuuritiedottajien suosikki, on saanut tuta harvinaista kritiikkiä. Ensin Putte Wilhelmsson Hesarissa, sitten Jyrki Lehtola eilen IS:ssa ja nyt Mattiesko Hytönen taas Hesarissa ottavat hänet uusimpine kirjoineen vähemmän ystävälliseen käsittelyyn. Sanoisin, että syystäkin, vaikka arvostan Wuorta kuitenkin eri tavalla kuin Esa Saarista."

Olipa perustelematon kannanotto kriitikoiden kritiikkiin tuo "sanoisin että syystäkin".

Matti Wuorelta ilmestyi vuonna 1995 Faustin uni joka mielestäni oli, ja on yhä, erinomaisen monitasoisesti mieltä ja mieliä ärsyttävä kritiikki siitä touhusta jota ihmislaji täällä harrastaa. Mikähän siinä kirjassa itse Tuomiojaa otti pattiin, tai mikä meni politiikan älyköltä hilseen ylitse? Olisi selittänyt. Kaltaisensa kevyet heitot tuolta tasolta vaativat sen. Ja varsinkin kun kyse on Matti Wuoren ajatuksista.

Mainittujen kriitikoiden tekstit olisi kyllä nyt hyvä lukea minunkin kun en muista niitä. Hesarista olen varmaan ne aikoinaan lukenut koska lehti tuli tuolloinkin säännöllisesti laatikkooni, mutta enpä kyllä muista sisällöstä otettakaan. Eivätkä ole leikkeenä Faustin unenkaan välissä jonka asian juuri hyllystäni tarkistin.

Merkintöjä

12.12.2016 Maanantai

Aamulla Paulus piti viedä autolla kun polkupyörä oli pakkasjykkelissä, vein tuntia myöhemmin Gaiuksenkin. Eliaksen pyörä on pakkasenkestävä.

Kävin terkkarilla, se antoi jo huomiseksi ajan Romppaiselle. Kiristää ja koskee rintaan. Kylkikipu on levinnyt luita pitkin laajemmalle rintakehään. Ehkä se on vain luiden hapristumista, vanhuutta, psykosomaattista kipua.

Rouvalle uusi bide-letku ja kahva, tiiviste altaan viemäriputken siivilään. Oli opetellut uutta uunia, mutta vielä eivät piparit olleet onnistuneet.

13.112.2016 Tiistai

Lääkärissä. Rintakivut eivät sydämestä johdu sen enempää kuin keuhkoistakaan. Määräsi verikokeita. Pyysin reseptin glucosaminille. Luontaishyllyjen vastaavassa on enämpi kuin puolet muita aineita kuin nivelrikon hoitoon tarkoitettua g-samiinia.

Kranssintekotarpeita, kuusenoksia, ja katajan, ja laatikoita koululle kärryllinen. Myöhäillalla vanhempien ja oppilaiden sitomia valmiita kyytiin, ja roskat. Torstaina myyvät Prisman käytävillä hyvään hintaan.

Elias Tietomaa-tutustumisreissulla Oulussa luokan kanssa. Piti viedä aamuseitsemäksi bussille. Tulivat illalla seitsemän hujakoilla pois.

Kirjastossa. En ole lukenut kaikkia aiempiakaan lainoja, mutta koska pöydillä kirjoja tyrkyllä lojui, otin Karl Dönitzistä ja III:n valtakunnan viimeisistä päivistä kertovan kirjan ja myös Umberto Ecoa numero zeron tapauksen verran. Lukusalissa luin SK:n. Piätoimittaja Ville Pernaa (Pelle Virnaa!) vittuili pääkirjoituksessaan Ylen ja Sipilän kahnauksesta asenteellisesti. Sananmuunnoksesta tuli mieleeni, että jonkun Pentin sukunimi on Anis (=Antti Penis).

Muutamatkin palstametrit oli tuhlattu myös Knausgårdiin. Kirjailija oli hävinnyt henkilökohtaisen "taistelunsa", eli akka otti ja lähti.

A-studiossa käsiteltiin Syyrian Aleppon lohdutonta tilannetta. Lähi-idän asiantuntija Hannu Juusola vastasi toimittajan kysymykseen "tullaanko sodan jälkeen jakelemaan tuomioita sotarikoksista?", että sellaista ihmettä ei tulla näkemään; ei Al-Assadia eikä Putinia käräjäsaleihin kuljeteta.

Tänään olivat Syyrian hallituksen joukot syyllistyneet siviilien teloittamiseen edetessään Venäjän hävittäjien tuella Aleppon raunioissa. Ei se ole ensimmäinen eikä viimeinen samankaltainen uutinen. Paha on kokonaan valloillaan siinä kaupungissa. Ketään ei säästetä kun aseenkantaman päähän sattuu. Seuraavat sata vuotta, jos maailma hajoamatta radallaan pyörii, on verinen epäsopu arkipäivää jos yleensäkään sotatila koskaan päättyy.

Putinin taktiikka on testattu Tsetsenian sodassa jossa Groznyi pommitettiin tuusannuuskaksi asukkaineen, kapinallisineen. Aleppossa murhaaminen ja infan särkeminen on yksyhteen Groznyin raakalaismaisuuden kanssa. Tsetseniankaan sotarikoksista ei Putinia eikä muita Venäjän sotapäälliköitä ole tuomiolle köijätty. Jälkiputsariksikin saivat värvätä Kadyrov-juntin joka on kaikesta infosta päätellen täysroisto jolle ei väliä ole, kenet murhaa tai murhauttaa kunhan valtaa ja rahaa saa.

Sanovat, että historia on armottomin tuomitsija, mutta mitä hyötyä historiankirjojen sivuilla käytävistä, loputtomista käräjistä on kun ne unohdetaan muutaman sukupolven aikana ja aloitetaan sotarikosten kierre uudestaan. Valmiiksi suihin hiottu ja päihin taottu sanontakin takaa kuinka historia toistaa itseään. Solzenitsyn oli Vankileirien saariston käsikirjoitusta piilotellessaan sitä mieltä, ettei Venäjän, silloisen Neuvostoliiton laajentumispyrkimykset tule koskaan päättymään. Oikeassa oli; Pikku Stalin, eli Putin vastasi äskettäin pienen lapsen rajoja koskevaan kysymykseen, ettei Venäjän rajoilla ole äärtä ei määrää.

Tyrannien pienuudesta tuli kylläkin mieleeni, että Stalin oli yhtälainen ukonkäppyrä kuin myöhempi seuraajansakin.

Natsi-ideologiakaan ei ole maailmasta hävinnyt vaikka niistä rikoksista muutamia hirtettiin 1945 jälkeen. Tyhjäpäiden kalloja maailmassa riittää täytettäväksi fasismin ihailuilla. Se nähtiin itsenäisyyspäivänä Suomessakin, eikä pitkä matka ole siihen, kun aate valtaa jälleen alaa oppineimmissakin piireissä. Tai niiden piirien pakastimissahan natsismin ohjekirjaa on säilötty ja jonka sulattelu jo aloitettu.

JH-A on esimerkki yliopistoa käyneestä, yli-ihmisopin sisäistäneestä kielitieteilijästä jonka propagandistiset kyvyt ovat kuin Goebbelsilla. Mies on ulkoisestikin kuin reinkarnaatio Hitlerin hallituksen propagandaministeristä. Alan uskoa ainakin Pahan sielunvaellukseen minä muuten jumalaton.

14.12.2016 Keskiviikko

Aamulla verikokeissa. Labran odotustilaan tunki sähkösilmällä varustetuista pariovista niiden levyinen, vihainen akka joka rähisi siitä, kun ei henkilökuntaa ole jolta kysyä asiaansa. Sitten se syöksyi näytteenottohuoneeseen kun sieltä tuli edellinen asiakas pois ja viipyi 20 minuuttia, eli varausajat menivät ainakin sen verran koko päiväksi sekaisin. Minunkin myöhästyi. Labraan pitää nykyään varata ajat etukäteen, paitsi ne, jotka tuodaan talon sisältä kiirepotilaina. Muuten asia ei olisi ottanut pattiin, mutta samaan aikaan kun se siinä toohotti, niin aulan tekkarista tuli aamu-uutiset jossa näytettiin elävää kuvaa Aleppon pommituksia pakenevista ihmislaumoista. Minulla sappi kiehahti, mutta en saanut noustuksi, että olisin ämmälle sanonut, että vilkaisepa uutisten suuntaan ja arvioi oma hätäsi sen jälkeen uudestaan.

Siellä oli myös lierihattunsa kuivakukilla koristellut, ylen pullakka nainen joka puhui kovalla äänellä jollekin joka vissiin asusti kaulan ympärille kietaistun villahuivin sisällä. Kun tämä asiakas kutsuttiin sisään, meni huoneeseen myös joku henkilökuntaa edustava mies näyteenottajan turvaksi. Muu vuoroaan odottava, mykkä väki oli tasaisen harmaapäistä, joukossa yksi kongolainen, raskaana oleva rouva ja pari nuorta naista. Oli myös yksi vanhusparisko jonka hennompi puolisko eteni rollaattorin avulla. Mies vaikutti hyvin avuttomalta kun ei osannut takkiakaan sairaan vaimonsa päälle avittaa.

Labran jälkeen Pauluksen päivystyskäyttö hampissa. Muotit hankasivat ja ne hioivat niitä käypäsemmäksi. Loppupäivä Eliaksen luokkaretkimyyjäisiin leipomista. Lämmitin uunin, sotkin aineet joista tuli kolme taatelikakkua ja kolme puolukkapiirakkaa. Onnistuivat ihan käsivaralta, kävin paistamisten välissä koululla asioilla ja kirjastossa, josta hain varaamani Ville Suhosen Ompelijattaren ja Tuomiojan päiväkirjojen koosteen vuosilta 1995-97.

Kittilän Kelontekemään Penalle pikkuinen joulupaketti. Laitoin siihen pipon jonka ostin Kääpälästä 2014 pyöräillessäni kohti Raaseporia Venäjän Karjalan reissun jatkoksi. Penaa kutsuttiin Kääpäseksi silloin joskus ja koska pipossa luki "Mie viihlyn Kääpäläs", niin siinä sen vitsi. Mutta nyt vasta sain tuonkin asian toimitettua! Penaa ajatellessani hihittelen tässä ittekseni, koska näen silmissäni kuinka siellä paketin aukaisijalta hymyn virne leviää korvasta korvaan...

15.12.2016 Torstai

Pojat söivät aamiaiseksi padallisen uuniohrapuuroa. Makaronilaatikontähteitä ja paistolohta oli sitten illaksi. Aamukymmeneksi vein myyjäistarvikkeet Prismaan ja oli niitä päivän mittaan mennyt melkoiset määrät. Minun leipomukset yhtä puolukkapiirakkaa vaille kaikki. Kransseja oli jäänyt tähteeksi 3 kpl. Koululaisten  matkakassaan oli kilissyt liki 500 euroa.

Rouvalle kävin vaihtamassa sytyttimet ja loisteputket verhokonsolin taakse. Kymmenen molempia, yksi vanha putki räjähti silmille poistettaessa. Siinä ährätessäni Rouva keksi vielä, että alakerrankin vessaan pitää laitata pideellä varustettu vesihana. Kävin rautakaupassa mutkan ja vaihdoin, vaikka ei se ihan ehlposti käynyt koska entiset olivat 8 millin kupareja ja uudet kymppejä. Piti väliliitos kehitellä, mutta onnistuihan tuo. 2 tuntia sitä laittaessa meni.

Illasta kävin vielä Ladyn vessan katsastamassa kun hän itse oli paikalla. Huomenaaamulla käyn hiomassa ja maalaan. Maanantaina pöytätaso ja hylly ja allas ja hana ja valo ja peili...

Kirjastostosta Orlando Figesin Kuiskaajat; ihmiskohtaloita Stalinin Neuvostoliitossa. Pirun paksu opus. Jäin jututtamaan oululaisia sarjakuvaihmisiä kirjaston aulaan jossa heillä oli asiakkaille tarkoitettu infopiste. Piirsin muutamatkin ukkeleiden kuvat juttelun lomassa tarjolla oleviin papereihin. Gaiuksen kuskaamista jalisharjoituksiin. Elias ei kerennyt omiinsa kun oli ne myyjäistouhut Prismassa.

Sonjalle soitto. Flunssaa ja väsymystä potee. Kakruillakin kaikenlaista köhää.

Puutarhuri järjesti saunan yhteyteen yllätyksen jota nyt tässä makustelen.

16.12.2016 Perjantai

Kittilän kultakaivoksella joku ajanut työkoneella jyrkänteeltä alas ja kuollut. Tapiota heti ajattelin, mutta ei se siellä koneineen tiettävästi ole. Pitää kuitenkin jossain  välissä soittaa.

Radiossa kertoivat Filippiinien huumemafiaan kohdistetusta, presidentti Rodrigo Duterten siunaamasta valtioterrorismikokeilusta. Rikollisia ja niiksi arveltuja on tapettu jo kolmattatuhatta, kertoo ulkomaantoimittajamme Pertti Pesonen.

Ykkösaamun lopuksi panivat ääniaalloilta kuuluviin Hilkka Hyrkön raportin kahdenkymmenen vuoden takaa tapauksesta, jossa Tsetsenian sodan kyteviä rauhanhaaveita koeteltiin Venäjän järjestämällä provokaatioiskulla Punaisen ristin kenttäsairaalaan. Kenet on siitä murhatyöstä oikeuteen raahattu? Ei ketään. Ei edes joukkomurhatutkimuksia ole aloitettu. Kremlin sätkynukke, "presidentti" Kadyrov on käynyt korkeintaan kusella tekopaikalla. Hän on ollut siihen aikaan vain yksi rivijäsen salaisissa kommandojoukoissa, jotka näitä tekoja omassa maassaan ovat toisen valtion kustantamana tehneet.

Ladyn vessanseinän hionta ja maalaus.

Kurkkuun koskee ja yskittää. Nukuin tunnin verran iltapvllä, sitten olin kuskina sinne ja tänne. Kaupasta uusi lumilapio, parit ledipolttimot eteisen valoihin ja muuta pientä. Soila soitti, että Unimäen tietä on ainakin jonkin matkaa aurattu. Oli ohitse ajanut Iisalmeen mennessään. Pitäisi kai se m.kelkka sinne käydä kurauttamassa ja polkea samalla ne ajourat polttopuille. Jospa kone nyt korjailujen jälkeen pelittäisi.

Voi olla, että huomenna menen, Tai sunnuntaina.

Puutarhurin vein työpaikkansa pikkujouluihin Musiikkiopistolle. Soittaa sitten jatkoilta jos hakuria tarttee.

Aleppon hetken kestänyt siviilien evakuointi on keskeytynyt. Murhaajat eivät halua murhattaviksi suunniteltujen karkaavan. Eikö sen sodan malja koskaan täyty?

Merkintöjä

10.12.2016 Lauantai

Siri Hustvedt on omistanut esseekokoelmansa "Elää, ajatella, katsoa" Frances Coadylle. Lie luultavasti joku hänen läheisensä? Luin tälle illalle kirjasta Kriittisiä huomioita sanallisesta ilmastosta-kirjoituksen.

Näitä pitäisi lukea muidenkin, mutta mitä tämän ajan ihmiset tekevätkään?

Tämä trumbbien, erdoganien ja putinien aikakausi kaivaa syvän kuopan kaikelle sille, mitä ihmiskunta ehkä olisi alkanut olla kypsä myös käytäntöön soveltamaan. Ainakin opettelemaan sitä. Lopun huomion vie hipaisunäyttöjen hipelöinti.

11.12.2016 Sunnuntai

Nouseva kuu. Aika isona ja punervana se kattojen takaa kohoili kun yläparvekkeelle valoja olin virittelemässä.

Elias 15 vuotta. Kavereita juhlimassa. Yksi balkanilaislähtöinen ja yksi Afrikasta, loputkin kutsutut olivat syntyneet muualla kuin Kainuussa, eli yksi Kuopiossa, kaksi Ivalossa. Eliaksen syntymäpaikkakunnaksi on merkitty Kittilä vaikka Rovaniemellähän se synnytyssairaala oli.

Kun itselläni oli 15-vuotispäivä olin ollut työelämässä jo kokonaisen vuoden, kesän verran ylikin. Aloitin säästämisen ajokorttia ja autoa varten, mopoa en edes harkinnut vaikka sellainenkin minulla kaksi viikkoa oli sattuman kautta käytössäni. Polkupyörällä, jalan, bussilla, junilla tai kavereiden kyydillä kuljin kaikki kulkuni. Olin aina menossa. Olin levoton. Kirjan kerrallaan lukemisen verran kykenin olemaan aloillani. Kalastin ja metsästin paljon. Kävin humpalla, elokuvissa, toreilla, asemilla. Helsinkiin läksin junailemaan jos vain siltä tuntui. Kaikkialle oli pitkä matka.

Merkintöjä

4.12.2016 Sunnuntai

Suomalaisittain hirmuiseen aamuun herättiin, varsinkin Imatralla.

Pötkyillyt vain, paitsi että tyhjentelin Tojotanrottelon tavaratilan, että huomenna sopii työkalut ja remppatarvikkeet kyytiin. Myös uusi vessanpytty. Pihakuuseen ripustelin Puutarhurin apuna kaksi tähtivalosarjaa. Iltasella osallistuin tekstinpätkällä turhaakin turhempaan susidebattiin. Rupesi tuiskuamaan.

Nyt alan lukemaan Solzenitsynin elämästä ja nukahdan.

5.12.2016 Maanantai

Imatran murhat pääotsikoita uutisissa. Mielessä ne minullakin ovat, mutta miksi niitä tämän kummemmin kommentoisin. Mielettömyyttä asian ryhtyneeltä ei ole puuttunut. Murhaajan motiiveista ei ole tutkijoillakaan hajua.

Kymmeneltä rautakaupasta pytty ynnämuut romppeet kyytiin ja Rouvan vessan kimppuun. 40 vuotta paikoillaan nitkumatta istunut vanha vessanpytty oli niin tiukassa, ettei lähtenyt muuta kuin särkemällä. Se oli vielä sitä tyyliä kun pyttyjen jalkaosan ontto kupura painettiin tuoreeseen betonimassapaakkuun ja ruuvit tökättiin reikiin jolloin se kuivuttuaan jämähti siihen tiukemmin kuin Junttilan tuvan seinään roiskaistu rappauskakka. Betonikakkuakin piti moukaroida kunnolla ennen kuin se pala kerrallaan lohkeili lattiasta irti.

Kuumailmapuhaltimen avulla sain aika helposti muovimaton irroteltua, mutta liimoja piti talttailla ja skrapata hampaat irvessä. Kuuden tunnin päivä, klinkkeröintiin niistä meni kaksi. Ylihuomenna saumaan. Uuden pytyn liittäminen ja liimaus jää torstaille. Keittiöönkin Rouva on suunnitellut muutoksia.

6.12.2106 Tiistai

Jälleen tämä itsenäisyyspäivä. Juhlijoilta on jo mielistä haihtuneet Imatran yösurmat, mutta harva jaksaa murehtia aleppolaistenkaan hätää joka varmasti on ylitse ymmärryksen menevää.

Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhien yhteydessä kirjoitin, että maailman pitäisi seisahtua aina, kun tappamiset alkavat. Kyynisesti voi vain todeta, että eihän täällä sitten liikahtaisi puiden lehdetkään.

Kävin maitokaupassa. Tojotaan jäi valot päälle eikä se lähtenyt enää käyntiin. Nuoripari tyrkkäsi vähän keulasta, panin peruutusvaihteen päälle ja moottori alkoi heti hyrskästä.

Linnan juhlien sijaan katsoin hilpeän dokumentin surrealisti René Magrittesta. Päivemmällä samaan aikaan, kun armeija marssia jyhmi Kajaanin katuja itsenäisyyspäivän paraatissa kolasin loput pihan osat lumesta. Ruma, vihreä helikopteri rumisteli ylitse niin, että ilmavirta tuntui alhaalla asti. Myös hävittäjät tekivät ylilennon joten ihmiskuntaa vaivaavasta militarismista sai tuntuman ilman katujen varsille lähtemistä.

7.12.2016 Keskiviikko

Selasin sen verran nettiä, että katsoin, ovatko linnanjuhlien katutaistelijat miten verisesti yhteen ottaneet. Ei olleet. Mutta kalliiksi tuli itsepäiselle Suomelle Helsinki jälleen. Järjestyksen valvontaan komennetun poliisimäärän kustannuksilla olisi voinut monet pakolaislapset ruokkia vuosikausia. Ja ketkä tällaisen varotoimenpiteen kustannuksiin syypäitä jälleen olivatkaan? Ne samat natsit, jotka kauhistelevat pakolaisten aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle.

JH-A, se punaposkinen kansankiihottajamme Brysselissä oli kirjoittanut fb-päivitykseensä, että juhlimisen sijaan tekee töitä. Millaisiahan töitä ne lienevät? Kuka vahtii, että tekee myös? Missä sen miehen kovaa palkkaa ja muita valtiolle aiheuttamiaan kuluja vastaavat tulokset ovat nähtävillä? Se olisi ainakin kilometrin mittainen halkopino jonka oikea työmies olisi siihen aikaan mykyttänyt vaikka tylsälläkin kirveellä, mitä hän on euroopassa tyhjän panttina lennellyt.

Montako pakolaislasta elättäisimmekään JH-A:n kaltaisen tyhjäntoimittajan palkalla, päivärahoilla, syöttämisellä, juottamisella, lentolippujen ja taksimatkojen hinnalla? Vähintään miljoona euroa sen miehen momentille joka vuosi menee samoin kuin yhtä vähän aikaan saavien hakkaraisten ja oinosten kustannuksiin. Tällaiset kitkuiitaprovokaattorit olisivat tarpeellisimpia syksyissä marjametsissä ja pakollisina vapaaehtoisina pakolaisten vastaanottopisteissä. Karkeampiakin ajatuksia mielessä kävi saunantaakse köijäilyineen, mutta enpä nyt alennu heidän itsensä käyttämään kieliköyhyyteen.

Saumasin Rouvalle vessan lattian klinkkerit. Käytiin hakemassa uuni ja induktioliesi sekä uusi mikro. Myös levyt tilattiin komeroa varten.

8.12.2016 Torstai

Levyt Autiolta Rouvalle. Samalla keittiöön kalustetarjous. Vessanpytyn liimaus ja vesijohdon kytkentä. Silikonit lattia- ja seinäkaakelisaumoihin.

Ladyn vessan kalustejutunkin kävin katsastamassa, mutta vielä puuttui allas, hana ja viemäriputket. Oulusta aikoi Ladyn isä ne tuoda. Myös peilin.


9.12.2016 Perjantai

Helsingissä äiti ja kolme lasta kuollut kerrostalohuoneiston tulipalossa.

Pakkanen alkoi kirrata iltaa kohti.

Rouvalle komeron teko. Hankala homma mittailla hyllyjen paikat ja ruuvailla ne kiinni keittiön lattialla, mutta paikoilleenkin sen ehdin asentaa ovineen päivineen, ja uunin sekä mikron kytkeä sähkövirtaan. Kuusi tuntia ähellystä jälleen. Rouva itse oli vähän ärtyneellä päällä aamusta kun oli hävittänyt laitteiden ohjekirjapumaskan jonnekin. Oli niiden sisällä kyllä toiset, että se siitä.

Ei ole kerennyt asioiden mietintään, kotonakin kaikenlaista. Uunipuuron yöllinen huolehtiminen esimerkiksi.

Lukenut Solzenitsynin elämästä, mutta nukahtanut aina kesken lauseen. Unet kulkemista paikasta paikkaan. Viime yönä Kuopiossa isoikkunaisessa talossa jossa itkevä, tuttu nainen ja pikkupoika joka luki Nakke Nakuttajaa.

Merkintöjä

2.12.2016 Perjantai

Lapua klo 06.45, 330 km:n pätkä takana.

Hyvä keli tähän saakka ajella, lunta ei lakeuksilla ole, vain jäisenä pimeydessä kuultava asvaltti arvelutti mutkaisilla poluilla.

Huoltoasemalla oli aamupuuro juuri pantu hautumaan, oli riisipiirakkaa munavoilla, sämpylää, kaakaota ja kahvia. Jostain syystä kassaneiti laskutti vain 3,5 euroa kukkuritarjottimista syötävää ja juotavaa.

Rekkamiehiä ja muuta ammattiväkeä käy kahvilla tiuhaan, nälkäisimmät syövät tukevasti, menevät sitten ulos tupakalle ennen kuin jatkavat kuka minnekin. Muutamat juuttuvat peliautomaatteja syöttämään. Jokunen työhaalareissa oleva nainenkin kävi hakemassa kannelliset pahvimukikahvit. Yksi ryysti siitä tupakkia poltellen ulkona tovin ennen kuin hyppäsi sinisen pakettiauton ratin taakse ja kurvasi tiehensä.

Kajaanista lähdettiin puolenyön jälkeen ajelemaan. En osannut nukkua ennen lähtöä kuin  ehkä puoli tuntia joten Kortesjärven ohitettuamme pysäköin levikkeelle ja laskin selkänojan alas nukahtaen heti. Tunnin korsasin ennen kuin jatkettiin. Paulus meni jo kotona illasta aikaisin nukkumaan ja jatkoi uniaan autossa.

Häijää klo 13.00, 530 km.

Lapuan jälkeen pysähdyttiin Noormarkussa josta otettiin koera kyytiin. Musta se on ja pieni. Tankkaamassa käynnin jälkeen pentu oksensi heti mahansa tyhjäksi. Pysähdyttiin levikkeelle putsaamaan istuinsuojaksi laitetut aluskankaat ja muovilakanan joka oli suojien alla, niin ei penkeille pahastikaan käynyt. Laitettiin uudet suojukset joita mukana on.

Olihan se kummallinen asunto josta pentu haettiin. Tuli mieleen, että jokin kiertotie koirakaupalle siinä mummotarinassa oli. Muuten se ja sama kun oli niinkin edullinen. Rokotustodistukset ym. kuitenkin  löytyivät, ruokaa pussillinen mukaan, hihna ja puruleluja. Sen oma alustäkkikin joka okseentui muiden mukana heti matkan alussa. Koiran luovutus kävi mutkattomasti, tunteilematta vaikka muuta puhelimessa puhutusta käsitin.

Syötiin Häijään huoltoasemalla hampurilaiset kun ei muuta keksitty. Vessaan tuli siivooja ja sanoin sille, ettenpä älynnyt äsken hoihkaista, että äetii, pyyhkimmään! Käsiäni pestessä kyselin naiselta, että onko Häijään humppalava vielä aktiivikäytössä. Se sanoi, että siellon nykyään viikonloppuiltojen lisäksi päivätanssejakin.

Tampereen Hervannassa on oltava 15.30, mutta eihän tästä ole matkaa enää kuin 40 km.

Hervanta klo 15.00, 678 km.

Odotellaan Opiskelijankadun varrella autossa Amarinia. Lähetti juuri tekstarin, että tulee kävellen tähän. Kiinteistövälittäjä tulee puolen tunnin päästä aukomaan asunnon ovea. Ja kenties päätään.

Matka on mennyt hyvin. Pysähdyttiin Koivistonkylän kauppakeskusten parkkipaikalla. Paulus juoksutti pentua kävelytiellä sekä Hämeenlinnaan ja Helsinkiin menevän moottoritien alittavan tunnelin päässä lepikossa. Täällä on muutamat sentit lunta ja vähän tupruttaa koko ajan. Kävin Prismasta halvan, pitkähihaisen paidan sillä jostakin syystä jäi taas lämpimämmät vaatekerrat matkasta pois. Takin alla on vain lyhythihainen kauluspaita ja talvinen viima puhaltelee, ehkä pakastuukin.

Neuvoin Paulukselle kerrostalon, jossa 1980-luvulla asuin silloisen perheeni kanssa. Tuntui erikoiselta; samalla kun elän tätä elämää niin samaan aikaan voin kuvitella sen ensimmäisenkin elämäni parkkipaikalta lähtevän lyhyen kujan päähän entisenlaisenaan töröttävään, vanhuuttaan kulahtaneeseen kerrostalo-osakkeeseen kuin ei ajallista välimatkaa olisi olemassakaan. Tapahtumia, ihmisiä, asioita vilahtelee ajatuksissa. Ja ne naapurihuoneistojen koskaan mielestäni kuolemattomat ihmiset siellä keittiöissään keittelevät keittojaan, lämmittävät mustaamakkaraa paistinpannuillaan, kuorivat pottuja, kyttäävät katujen kulkijoita verhojen raoista... voi perhana!

Suonenjoki 3.12.2016 Lauantai klo 00.45. 892 km.

Eskon luona. Paulus ja Pentu nukahtivat jo. Mulla vähän sydän tutisee ja ajatukset lilluvat.

E:lle soitin ennen Jyväskylää, että jos yöpaikka olisi, en jaksa Kajaaniin asti ajaa. Otin lyhyet torkut Jämsänkosken seutuvilla. Aterioitiin Vaajakosken eibiisiillä. Paulus tunnisti viereiseesä pöydässä mukaan otettavaa ateriapussia odottelevan Samuli Edelmanin verkkareissaan ja joku julku kai se oli hänen seurassaankin. Minä en kyllä olisi tuntenut.

Pentu on ollut rauhallinen kuljetettava, nukkunut suurimman osan ajasta kuten lasten kuuluukin. Ei ole oksennellutkaan enää.

Hervannassa käytiin  katsomassa kymmenennessä kerroksessa oleva Amarinin asuntoehdokas. Siisti se oli ja hyvin hoidetussa yhtiössä. Kaikki asunnon pinnat lattioista laipioon oli rempattu täydellisesti, vain keittiökalusteet olisivat piakkoin uusinnan tarpeessa, mutta ei niissäkään edes allaskaapiston levyt olleet miltään kulmalta turvoksissa. Alkuperäiset ne eivät olleet, eli olivat 1990-luvun alkupuolen genreä. Kiinteistövälittäjä oli harvinaisen asiallinen henkilö, ei vedellyt suuntaan eikä toiseen vaan sanoi, että omilla silmillä minkä näette niin tuskin pahalta näyttää. Sain sanoa A:lle mielipiteeni, ettei asunnonostossa suuria riskejä olisi. Putkiremonttikin saattaa olla vasta 10-15 vuoden päästä koska ne on nyt kuvatttu eikä ongelmia ole havaittu. Kaikista äskettäin suoritetuista remonteista löytyi mustaa valkoisella. Hintakaan ei Tampereen huomioon ottaen ollut ylimitoitettu kun vertailukohteita katsottiin. Välittäjä lupasi etsiä vielä verrokkikohteita samasta taloyhtiöstä tai vastaavasta siitä lähempää.

Amarinin vanhempien luona istuttiin muutama tunti, syötiin ja juotiin. Sivuttiin asuntohankkeen lisäksi politiikkaa heidän kotimaassaan; pahentunut se on toisinajattelijoiden kannalta joihin heidänkin perheensä kuuluu. Isä Nao on kuulunut siellä asuessaan aktiividemokraatteihin, mutta valtaapitävät ovat vielä vanhojen Pol Potin aikaisten aivopesuohjelmien perua ja meno on sen mukaista. Äiti Navy oli laittanut valmiiksi joululahjoja meille mukaan ja ison laatikollisen erilaisia tuoresalaatteja ja yrttikasveja. Hän on perheen pojan kanssa töissä puutarhayrityksessä joka kasvattaa ja pakkaa mm. Lidliin meneviä tuotteita. Isän on pitänyt jättää työhaaveet sikseen, on sen selkä niin pahassa jamassa. Tukiliivit vyöttämällä pystyy istumaan, muuten menee kävelyksi tai makailuksi elämä.

Siellä oli mukava käydä.

Väsyttää aikatavalla.

La klo 22 Kajaani 1168 km.

Aamulla heräiltiin Suonenjoella jotain yhdeksän kieppeillä. Syötiin aamupala, katseltiin Eskon pihapiirin hommailut ja lähdettiin. Kuopiossa käytiin Ikeasta 2 lampunvarjostinta ja yksi joulutähti. Paulus söi siellä ruotsalaiset lihapullat ja tikkupotut joiden hinta oli 2,79. Minä join pelkän kahvin, 1 euro. Tungos oli käsittämätön. Ja se, kuinka ihmiset, nekin jotka eläisivät ympärysmitoistaan päätellen entisillä eväillä puoli vuotta, ottivat yksi toisensa perään kukkuralautaselliset pyöryköitä ja tikkupottuja joiden koristeeksi oli laitettu kaksi vihreää pavunversoa. Inhottavaa ajatella, kuinka paljon tyhjäkäyntiä tämän päivän ihmiselämään sisältyykään ja miten paljon sekin energiaa vaatii. Enkä itse ole sellaiseen syyllistymätön jonka tajuaminen kaksikertaistaa pahanolon ihan jo samaa ilmakehää asuttavien muiden  elollisten puolesta.

Siilinjärvellä käytiin velipojille näyttämässä pentua ja Lapinlahdella kyläiltiin Hanten luona muutamat tunnit. Kotona oltiin yhdeksän kieppeillä. Eliaksesta ja Gaiuksestakin taisi tuntua aika mahtavalta tuo koiranpentu.

Nyt en jaksa muuta kuin ruveta nukkumaan. En edes kirjaa avaa.

Merkintöjä

28.11.2016 Maanantai

Miinus 13͒.

Elias aloitti Veikon Koneessa viikon mittaisen TETin.

Hammaslääkärissä käynti. Tarkka oli täti joka suutani tonki. Valitin hänelle särkyneen, kruunuproteesilla korvatun kulmahampaan muutama vuosi sitten suoritetusta juurenpoistosta jolle ei perustetta selostettu. Silloinen h.lääkäri, joka on nyt jäänyt eläkkeelle, ei ollut operaatiosta kirjoittanut hoitoselostustakaan, vain ylimalkainen "Poisto, ubis. juuri".

Nyt ikenessä on monttu ja viereiset hampit ovat kallistelleet tyhjää hammaskoloa päin niin, että etuhampaiden rakoon mahtuu kielenkärki.

Varasi pohjalaisittain murtava hampitohtori ajan seuraavaa käyntiä varten jossa raaputetaan pari pientä kivipilkkua pois ja "valutetaan muovia" lohjenneeseen vanhaan paikkaan. Varaus tuli myös erikoishampille jonka kanssa mietitään proteesia tms.

Lämmitin uunia ja takkaa. Leivoin puolukkapiirakkaa, ruuaksi oli makaronilaatikon tähteitä ja lauantaisen lohikeiton jämät. Nyt iltasella oli vanhempainyhdistyksen pikkujouluntapainen hallituksen kokouksen lomassa.

Telkkarissa Beck-toisinto vuosien takaa. Oli siinä pari aitoa vaimonhakkaaja-näyttelijäsuoritusta.

29.11.2016 Tiistai

Puoli päivää kului Vanhan Rouvan asioita hoidellessa. Käytiin yhdessä katsomassa keittiöön uutta uunia, mikroa ja hellantasoa.

K-Rautaan klinkkeritilaus tykötarpeineen, ovat ensi maanantaina viimeistään haettavissa.

Kuuntelin Rouvan muisteluita joita riitti. Ei sekään ihminen helpolla ole elämässään päässyt. Lapsena jäänyt orvoksi vanhemmistaan, isä kuollut nelikymppisenä hänen ollessaan niin pieni, ettei muista koko miestä, äitikin joutunut pian Kuopioon (Siilinj. Tarinaharju?) tuberkuloosiparantolaan jonne kuollut niin, ettei lapsetkaan ole päässeet kuolinvuoteen vierelle hyvästelemään. On eletty 1930-luvun Lapuanliikkeen kyyditysten vuosia, Hitlerin hallinnon terrorin nousukautta ja rajan toisella puolella Stalinin teloituskampanjan kammottavia aikoja.

1800 luvun alkutaipaleilla Rouvan isän puolen suvussa on käyty kirjeenvaihtoa Lönrothinkin kanssa ja kirjeet ovat yhä tallella. Jostain yhteisestä rakennushankkeestakin Rouva puhui joita silloiset suvun jäsenet ovat piirilääkärin kanssa kirjeiden perusteella atimoineet. Tämä asia minun pitää vielä muistaa udella tarkemmin, sillä kyseessähän olisi kenties kulttuuriaarteena säilytettävää aineistoa.

Pojat olivat viime viikolla vuoronperään flunssassa, vieläkin yskivät. Ei ole menemistä jalisharkkoihin.

Sivistystoimesta tuli heti vastaus kyselyihini ja pani tiedot jakoon vanhempainyhdistykselle. Lähetin postia myös potilasasiamiehelle hamppiongelmastani.

Kimmo Ohtosen salametsästys/susidokumentti pani jälleen perussuomalaiset torahampaat juurineen näkyville eivätkä ne sivistyksenhiomia ainakaan ole. Siihen "keskusteluun" ei ole juuri haluja sekaantua sillä vaikka kuinka pohditun ja perustellun mielipiteen esittäisi, niin järkeä vailla oleva mölinä ja murhahimo siitä vain kiihtyy.

30.11.2016 Keskiviikko

Lumitöitä satanut. Kolasin omieni lisäksi aikaisin aamulla A&A:n pihan ja Ristoltakin pihatiensuun aurauspaltteen. Iltasella uudestaan. G meni koulukaverinsa luokse ja pian soitti sen äiti, että on juuttunut Casamban jyrkkään mäkeen kun oli vienyt lastaan tanssiharjoitukseen. Menin auttamaan, mutta oli kuitenkin saanut auton käännettyä niin, että pääsi luiskahtamaan jalkakäytävää pitkin alapuolen kadulle. Satoi lumirännän lisäksi silkkaa vettäkin välillä.

Päivällä soitin P:n opelle ja sovin pojalle perjantaiksi vapaapäivän kun lähdemme yhdessä koiranpennun noutoretkelle Noormarkkuun ja sieltä vielä asuntokatsastukseen Tampereelle.

Kävin maalaamassa M:n makuuhuoneen perä- ja sivuseinän ja uusin revenneitä tapetteja. Hommassa meni 3 tuntia.

1.12.2016 Torstai

Setä Oskarikaan ei enää nimipäiviään vietä.

Guggenheimia ei Helsinkiin tule. Tulipa kielteinen päätös sitten järjen tahi tunteen avustamana, niin ei Suomi eikä maailma siinä mitään menettänyt. Onpahan ollut pitkäkestoinen jatustelunaihe poliitikoilla, virkamiehillä ja medialla eikä rahan törsäämiseltäkään ole säästytty joka niin luvattoman usealle on tärkeintä. Moni konsultti on taskunpohjiaan päässyt paikkailemaan maailmalla lennellessään. Muutamaa hallinnonpattia siellä nyt kiristää tällainen demokratia, mutta mitäpä siitä.

Putin on pitänyt vuosittaisen puheensa alamaisilleen. Koska Venäjän käyttäytyminen hänen valtakaudellaan on ollut kovin sotaisaa ja epärehellistä, niin kuinka sellaiseen toimintaan ajautuneen valtion päämies voi puhua rauhantahtoisuudestaan uskottavasti?

Aleppon tilanne on tällä viikolla pahentunut. Kuuntelin päivällä ohjelman, jossa SPR:n Kalle Löfi ja joku toinen asiantuntija oli haastateltavana eikä epäselvyyttää ainakaan minulle jäänyt, etteikö Syyriassa olisi kyseessä näiden aikojen pahimmasta sotarikoksesta.

Ja jotkut ne ilkeävät tällaisessa maailmassa möyrytä jos susi syö joutoajanviihdykkeeksi hankitun lemmikkihurtan. Kohtahan sellainen meidänkin pihassa haukahtelee, mutta sudentappouhoa ei aiota kasvattaa vaikka se Unimäen reissulla joutuisikin saalistajan hampaisiin. Se riski on otettava huomioon.

Pitäisi keretä nukkua vähän sillä puolenyön jälkeen lähden P:n kanssa tien päälle.

Merkintöjä

21.11.2016 Maanantai

Ei mittään, paitsi että koko päivän kotihommia hösäsin. Ulos ei ollut asiaa rankan vesisateen takia.

Iltasella luin Erkki Vettenniemen Solzenitsyniä. Lokakuun lapsi-otsikolla alkaa prologin jälkeen ensimmäinen jakso ja hetken luulin sitä S:n syntymäkuukaudeksi, mutta kirjoittajat maalailivatkin tekstiään bolshevikkivallakumouksen alkamisajankohdalla päästäkseen kerronnan vauhtiin.

S syntyi joulukuussa 1918 ja kuoli elokuussa 1988 vaikka mitäpä väliä synty- tai kuolinkuulla lienee. Myyttisiä tarinoita kertaamalla saadaan ihmismieli kaikenlaisia kohtalokkaita syntymänsä hetkestä ajattelemaan. Jopa toimimaan kuin tarinoilla totuuspohjaakin olisi.

"Syysyönä synkkänä synnyin, ei tuikkineet tähtösetkään..."

Historiallisilla hetkillä syntymisellä ja elämisellä on merkityksensä sellaisilla ihmisillä kuten Solzenitsyn. Ei hänelle aikansa kuvaajana vaihtoehtoja voi oikein kuvitella. Kukaan muu ei olisi voinut kirjoittaa miljoonia ihmispoloisia kidutukseen ja kuolemaan kuljettaneesta Gulag-liukuhihnasta juuri kuten hän.

22.11.2016 Tiistai

Tänään jälleen ajatusteni karsinoissa töytäilivät luokkajakojen molemmilla rannoilla sikiävä ja yksilö yksilöltä aina aikanaan vainajoitumaankin altis sukuni. Syynä se, kun tuli soitettua Heimosedälle. Ne puhelut tarkentavat kerta kerran jälkeen joitakin hämärissäkin piilleitä asioita.

Isäni, ja veljensä Oskari sekä Heimo ovat syntyneet jokainen syyskuussa, eli 19, 19 ja 20 pv., mutta sattumaksi ne ajattelen. Tai sitten niin, että Annilla on ollut tapana antaa Adamille vain talvisydämen pimeimmillä hetkillä. Kaksoissiskojensa Lahjan ja Lainan syntymä on tapahtunut elokuussa.

Lahja kuoli Issakan koulun keittiössä  saamiinsa palovammoihin 18 vuotiaana 25.9.1956. Aarne, sen juuri vihitty mies oli yrittänyt pian hautajaisten jälkeen hirttäytyä, mutta isäni oli ollut lähettyvillä ja "pelastanut". Keskeytetyn hirttäytymisen jälkeen Aarne oli ottanut armomurha-avustajakseen pulloissa hölskyvät aineet ja kuoli lopulta kenenkään häiritsemättä narunjatkona 32 vuotiaana 11 vuotta kestäneen nestemäisen avustusohjelman avittamana 15.10.1967.

Oskarin vanhin poika syntyi 9.1.1951 ja ampui hirvikiväärillä suuhunsa 26.5.1981. Osittaiseksi syyksi aprikoitiin joskus Oskarin kanssa tirmoolia naukkaillessamme, että P häpesi pienen kylän reaktioita mielisairaalahoitoon joutumisestaan äkkinäisen psykoosin vuoksi.

Toiseksi vanhin poika syntyi 1955, eli repaleisen elämän jonka päätti lääkkeillä ja viinalla 2004. Sukevat ja kakolat olivat hänelle koulutusta kohti kuolleeksi valmistumistaan.

Sisarusparven isä, Adam joutui ikämiehenä talvisotaan, selvisi Taipaleen verimyllystä hengissä ja oli jatkosodan loppuvaiheen Karhumäessä varastomiehenä. Jokin epämääräinen synkkyys vaivasi häntäkin, mutta sen hän piilotti kovaan työhön ja kunnallispolitiikkaan.

Jatkosodassa isäni jykälsi Rukajärven suunnalla, haavoittui Ontrosenvaarassa ja toi sieltä saadut henkiset ja ulkoiset arvet kotikonnuille, ryyppäsi lajinsa, siitti kymmenen lasta joista neljä oli kehitysvammaisia. Hukkui hirvirokkaoksennukseensa Ladan takapenkille 19.12.1982. Äiti kuskasi, järkyttyi, mutta pääsi asiasta ylitse eläen vielä 13 vuotta ja yhä vain huolehtien kehitysvammaisista pojistaan. Mutta mitä me muut lapset teimme kun äiti olisi halvauksensa jälkeen tarvinnut täyden hoivan ja kohtelun? Luovutimme hänen hoitovastuunsa vanhimmalle sisarellemme jolla ei toisen ihmisen hoitamiseen tarvittavia resursseja pään sisällä ole koskaan ollut.

Se on niin kipeä ja häpeällinen asia, etten vieläkään kykene asiaa käsittelemään.

Elisabeth Tuovinen os. Ahonen kuoli munuaistautiin vuosi sen jälkeen kun oli synnyttänyt äitini 15.11.1922.

Äitini isoveli Kyösti, tuolloin seitsemän vuoden ikäinen, vetäisi liemuhellan ringiltä kuuman kahvipannun päällensä ja kuoli palovammoihin hevosen vetämään rekeen matkalla korvesta maalikyliin.

Äidillä oli siskoja kolme. Vanhimman Mirjamin evakelisluterilainen fundamentalisti-isä, Aabraham nimeltään, ajoi 16 vuotiaana mieron tielle tämän hankkiuduttua naimisissa olevalle miehelle raskaaksi. Kasvatti myös muut tytöt raskaalla kädellä maailman suuntaan kiroten Gunilla-äitini kun tämä meni jakolinjojen vastarannan maalarin kanssa yhteen.

Mirjami matkusti Maaningalle jossa synnytti pojan, teki piian hommia eri puolilla maata kunnes päätyi Tampereelle jossa liki yhdeksänkymppisenä kuoli. Hänenkin jäljiltään on minulla sukulaisia lukuisia, mutta heistä tiedän vain haituvan sieltä, toisen tuolta. Yksi poika on asunut Kuopiossa ja ollut VR:llä töissä. Tampereella asuessani törmäsin asuinkerrostaloni parkkipaikalla erääsen torvensoittajaherrasmieheen joka oli Mirjamin tyttären appiukko. Se neuvoi Mirjamin asuinpaikan ja jossa sitten vierailinkin muutamat kerrat.

Mirjami oli melkoisen virkeä vielä silloin. Poltti punaista Norttia niin, että Nekalassa sijaitseva ullakkohuoneen sisäpinnat olivat savusta pinttyneen keltaisia.

Kitkerän katkeralle täti Hellillekin syntyi kaksi kehitysvammaista lasta ja hänen kolmannelle, terveelle tyttärelleen kaksi jotka molemmat olivat kehitysvammaisia. Hellin perheessä kehitysvammaisuutta hävettiin ja lapset pidettiin niin piilossa, etten ole tähän päivään heihin päässyt tutustumaan, elänevätkökään enää?

Äitini kolmannen siskon, täti Allin luonne oli lempeän lauhkea, empaattinen tunteiden peränurkkia myöten, mutta se ei kuitenkaan pelastanut sitäkään perhettä tragedioilta. Allin mies Aarne kävi vanhemmiten hermoheikoksi joka masennus päättyi Nilsiän Syvärinjärvellä dynamiittilastin räjäytykseen. Jäljelle jäi veneestä vain kokka. Päivämäärä oli 18.8.1974.

Aarnen ja Allin vanhin poika Mauri kärsi isänsä tästä tempusta muiden luonteenominaisuuksiensa lisäksi niin kovasti, että hirtti itsensä Siilinjärvelle juuri valmistumaisillaan olevan omakotitalon räystääseen sinkkivaijerilla 9.8.1984.

23.11.2016 Keskiviikko

Eilen ja tänään tein Mummulaiselle eteisen maalausta. Myös listat käsittelin. Nostettiin makuuhuoneen rojuen takaa kapioarkkukin maalattavaksi. Sen oli hänen äitinsä suku lahjoittanut kesäisenä hääpäivänä 1962. Kannen vaaleanpunaiseen sisäpuoleen oli päivämääräkin pykäisty. Mummulaisella oli paljon kerrottavaa elämästään joka ei ole aina helposti sujunut. Sota-aikaan hän oli sen loppuvaiheilla täyttänyt 6 vuotta ja muisti vielä ne pelot, joita Oulujärven rannalla sijaitsevaan pirttiin kantautuneet uutiset lietsoivat. Varuillaan olo desanttejakin varten kalvoi mieliä.

Katsottiin Rukajärven suunna sotamatrikkelista, että hänen isänsä ja minun isäni olivat olleet samalla suunnalla taistelemassa. Siitähän sitten juttu jatkui taas omaan suuntaansa. Mummulaisella oli erittäin kirkas järki ja muisti ja vieläpä ymmärryskin jolla vetää muistojen lankoja yhteen selityksineen. Mummulaisen mies oli kuollut 30 vuotta sitten juuri 54 täytettyään. Kiikkustuoliin se oli nyykähtänyt saappaat, tai vaimon kutomat villasukat jalassa, ja vaimolle ja lapsille jäänyt kova isänikävä.

24.11.2016 Torstai

Tänään kävin toisen 84-vuotiaan vanhuksen tykönä. Hän asuu isossa, tiiliverhoillussa omakotitalossa kaupungin keskustasta hieman etelään. Mies on kuollut 2 vuotta sitten. Sairastunut Alzheimeriin kuusi vuotta aiemmin. Vaimo hoitanut hautaan. Nyt rouva sitten miettii mitä tehdä kun yksinäisyys vaivaa eikä kuolemakaan ole vielä kolkutellut.

Miehen eläessä viettivät talvet Espanjassa, mutta ei sinne enää osaa lähteä. Paikkakunnan samalla yhteiskunnan rappusilla oleva paikallinen eliitti, josta nuorempana seurusteluväki koostui on yksi toisensa jälkeen käynyt vanhaksi, sairastunut, kuollut pois. Lapset ovat maailmalla, vain yksi poika perheineen asuu samassa kaupungissa.

Vaeltelee suureessa, uima-altaalla varustetussa talossaan Vanha Rouva ja muistelee mennyttä elämää josta ei työtä ei bisnestä puuttunut.

Niin on yksin köyhä, niin rikaskin kun sen aika tulee.

Lupasin ensi viikolla vaihtaa alakerran vessan hanan, yläkerran vessanpytyn ja sinne myös uudet lattiaklinkkerit. Alakertaan menevien kierreportaiden hionnasta ja lakkauksestakin keskusteltiin kuten myös vanhan jääkaapin poistosta ja sen tilalle pelkän hyllykön tekoa. Sen järkevyyttä tosin epäilin, sillä jääkaapin alapuolisen osan kalustelevyt oli aika ja kosteus turvottanut. Sama sitten vaihtaa koko kaapisto, tai jos huokumista aikoo sataan ikävuoteen siinä jatkaa, kannattaa pyyhkäistä vanhat kalusteet pois ja laittaa uudet. Tai remontoida talo sokkelista kattoon. Uima-allaskin, jonka tyhjänä kymmenen vuotta olleesta montusta kaakelit kauttaaltaan ovat irti poksahdelleet.

Mielenkiintoinen tapaus tämäkin.

Uunissa haudutin kaksi padallista ohrapuuroa.

25.11.2016 Perjantai

Minua niin mietitytti Vanhan Rouvan vessanhana, että menin jo aamusta uuden kanssa ja vaihdoin sen. Vuotikin se aika pahasti, lattialla oli sentti vettä. Rouva maksoi osat ja käyntini. Puhetta sitten siinä piisasi ja piti melkein väkisin itsensä irtaista kun oli vielä koululle meno hakemaan G:n läksykirjoja. Pojat ovat olleet vuorollaan flunssakuumeessa tällä viikolla, nyt on G:n vuoro.

Oli ahvenanmaalainen kassikala tarjouksessa ja ostin parikiloisen. Puolet viiltelin keittoon ja toisen puolen kuutioin rasiaan johon lisäsin omantekemäni valkosipulimarinadin. Sen laitoin pakkaseen.

Lunta on satanut. Kolasin jo viideltä aamulla oman pihan, ja Arvon&Anelmankin asvaltin silittelin. Anelma kävi pyytämässä sitten kahville. Menin kahdelta.

Jalattomaksi käynyt Arvo muisteli Kiannanniemen lapsuuttaan, oravien ja teerien pyydystämistä ja talvisotaa, evakkoretkeä Muhokselle ja sieltä paluuta poltettuun maahan. Heidän kotiaan ei oltu tuhottu, mutta monelta kyllä, ja kansakoulu sekä sen kirjasto. Kotipellon laidalla ollut venäläisten suuri ammusvarasto oli saanut lentopommista täysosuman ja ruuti ja rakennus palanut räjähdellen taivaan tuuliin. Ammusten lyijy oli sulanut ja valunut maata vasten paksuksi lyijymatoksi, Siitä oli sitten louhineet tuota arvokasta metallia jonka köijänneet hevosreessä pajaan, sulattaneet padassa jossa ollut pohjassa reikä ja valuttaneet 20 kg muotteihin. Seuraavaksi lyijyharkot on lähetetty Tampereen haulitehtaaseen josta takaisin on tullut puolet lähetetyksen painosta valmiita hauleja. Palkkioksi tehtaalle on riittänyt se toinen puoli. Myös 7,62 kiväärin panoksia on löytynyt laatikkotolkulla ehyissä, tukevissa kuljetuslaatikoissa ympäristön pelloilta niiden lentäessä pommin voimasta mikä minnekin. 7,62 on ollut metsästystä harrastavien taloissa yleinen kaliiperi ja panokset ylen kalliita. Kuten myös haulikoissa tarvitut lyijyhaulit. Oravan nahkan arvo on ollut tuona aikana vielä 80 mk kappale. Viidellä oravalla on saanut melkein yhtä paljon kuin työmiehen kuukausipalkan jos oikein muistan Arvon sanoneen. Kertareissulla hyvän koiran kanssa on päivässä saattanut saada kolmekymmentä oravaa.

Sitten soitti M. Kävin hakemassa sen siivoamasta, myyntiin tulevasta isosta lukaalista pari hyvää joustinpatjaa ja petaukset sekä Eliakselle painavan, täyspuisen piirustuspöydän yläkertaan. Myös puinen, ovaalin muotoinen keittiönpöytä sieltä oli roskalavalle menossa.

Siitäkin talosta on äveriään suvun vanhukset viimeisinä lähteneet ja perilliset maailmalle levinneet. Kuka näitä, hirveän isoja asuntoja täällä kykenee ostamaan? Tavalliselle lapsiperheelle ne ovat pelkkiä rahareikiä jo ylläpidon suhteen. Lisäksi niihin pitäisi satojen tuhansien remontit tehdä ennen kuin asumaan muuttaa. Sijoituskohteita ne eivät näillä sijainneillaan ole.

Sattumalta huomasin netissä myynnissä olevan Suomenlapinkoiran pennun, 4 kk. Soitin välittömästi ja juteltuani aikani myyjän kanssa varasi pennun. Lähetin vielä tekstarin ikään kuin allekirjoitukseksi sitoumuksestani. Lähden sitten ensi perjantaina tekemään Noormarkussa mutkan. Samalla koukkaan Tampereelle katsomaan kambodzalaisystäviemme asuntoehdokkaan Hervannassa. Paulus lähtee mukaan, että koiranpentu leimautuu heti häneen kun matkustaa sylissä koko pitkän paluumatkan.

Illasta meni Puutarhuri Anelman avustajana teatteriesitystä katsomaan. Anelmalla on näkö heikentynyt, mutta vielä se teatteriin haluaa.

Tuli vähän harmittavaa postia Teokselta.

26.11.2016 Lauantai

Lisää lumitöitä satoi. Kolasin taas pari pihaa. Sitten rassasin Lynxin kaasaria ja sytytystä, mutta kun en hoksaa vikaa, niin antaahan nukkua yön ylitse. Kolasin perennanreunaan lumitönkyrän yön ajaksi kovenemaan jonka päälle ajamalla saan Lynxin sitten koeajoa varten pois kärrystä.

Makaronilaatikkoa teki Puutarhuri.

Nyt illasta oli salametsästyksestä Rautavaaralla dokumentti. Ilkeitä olivat esille kaivellut asiat enkä ainakaan myötätuntoa kokenut vaikka kuinka susi oli jonkun rouvan koiraa hampinut.

Kaikkinainen kokonaisuuden ymmärtämättömyys. joka petovihaisista paistaa paksun nahkankin alta on käsittämätöntä tämän päivän tiedonpaljouden maailmassa. Valistuksen vastaanotttaminenkaan ei kuulu perukkalaisten arvomaailmaan. On aivan sama, mitä niille sanoo tai mitä näyttöjä antaa. Ihan kuin maahanmuutosta halla-aholaisten ja hakkaraisten kanssa juttelisi. Poseerauskuvaus kuolleen suden havuvuoteella oli varsin irvokas näytelmä. Joskus Gallen Gallelan samantyylisiä Afrikan ryöstöretkellään otattamia valokuvia katsoessani tuli aivan samanhappoiset ajatukset mieleeni. Enemmän kuin puolet hänen taiteestaan koki inflaation niitä kuvia katsellessa.

27.11.2016 Sunnuntai

Lumitöitä sadellut jälleen. Sitten lakkasi ja kirrasi pakkaselle. Panin rassaten Lynxiä, mietin pääni puhki, mikä tauti sitä vaivaa. Purin kaasarinkin, kokosin, sain vehkeen käyntiin, ajoin pois kärrystä ja ajeltiin sitten porukalla ympäri taloa kone kuumaksi eikä se sammunut tällä kertaam, mutta kaasari tulvi yhä. Kun sitten kohta kohdalta tarkastin letkut, liittimet, suuttimet ja siittimet niin hoksasin perkules, että olin laittanut bensansuodattimen väärin päin letkujen väliin! Siinähän oli oikein nuoli mihin suuntaan menovesi pitää sen lävitse virrata. Ja kun käänsin sen, lakkasi kaasutin tulvimasta. Kyllä otti pattiin moinenkin huolimattomuus. Kun en koneiden suhteen ole niitä, joka opikseen osaisi ottaa, niin turha sekin ajatus, että opissa variksen poika tuulessa.

Molempia itkettäviä asioita Puutarhurin kanssa. On se raskasta.

Lynxi on nyt takaisin kärryssä, mutta mikähän päivä tässä pääsen Unimäkeen sillä hyödyllistäkin harrastamaan.

Olipa vakavanhauska elokuva telkkarissa. Ruotsista.

Viikon sotauutiset kuittaan raskain ajatuksin niin, että valtioiden johtoon päätyvät barbaarit ovat todellinen lajimme riesa. Uutiskuvien kerronnan toistamisella en tule miksikään, mutta niiden ajattelusta en eroon pääse. Pahinta se, ettei mitättömyydessään kykene mitään tekemään asioiden laidan kääntämiseksi. Mielipiteenilmaisulla ei ole tässä maailmassa enää valtaa. Niin kuin ei milloinkaan kun sotahurmos leviää maailmanympäri ulottuvaksi, päitä kiristäväksi pannaksi. Se on vallanut jo pienessä Suomessakin alaa. Meillekin ollaan hankkimassa miljardien arvosta tappajahävittäjiä eikä juurikaan parrikaadeilel ole joukkoja kasaantumassa. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle elintärkeistä susista kyllä kouhotetaan. Ne tämän maailman pienimmät vahinkoeläimet ovat, enkä sen takeiksi tarvitse mitään muuta kuin peilin johon vilkaisen. Ei susien ruokintaa varten tarvita maapallon voimavaroja kuluttavaa, ilmakehää saastuttavaa, valtavaa tehdas- ja logistiikkaketjuja rakentaa.

Surkeita olioita ovat metsästäjät maastoautoissaan kauheine kanuunoineen kiitämässä kaikenkattavilla metsäautotieverkostoilla mielessään vain villieläimen murhaaminen.