27.11.2022 sunnuntai
Eilenillalla Puutarhurin kanssa Napiksella humpalla. Porukkaa oli mukavasti. Gini... -eiku Sinitaivas ja Neitoset puhalsivat torviinsa tanssintahdit. "Eräs T"; tuntuipa mukavalta tanssittaa pitkästä aikaa.
Sain lääkäri Martti Johannes Siiralan päiväkirjat 1914-1918 tahkottua viimeinkin loppuun. Esipuheineen, kuvineen, merkintöineen ja loppuosan selitteineen 442 sivua paksulle paperille painettuna kirja oli suht tukeva käänneltävä vaikka sen nipistimillä vanerilevyalustaan jokaiselta kulmaltaan sängyvierikorokkeelle kiinnittää kötöstelinkin.
Viimeisen päiväkirjansivun (23.12.1918) lopettelupuheiden ja "Siirilleni-testamenttaamisen" lomaan Martti piirustaa: "Keskeytys. Kävin kantamassa ja kaatamassa Airin vannaveden kylpyammeessa pihalle. Kovan lumituiskun nostattamien nietosten vuoksi emme voineet vettä kantaa ojaan saakka, niikuin olen tähän saakka vaatinut."
Vastaavanlainen "vanna", meilläpäin pesusoikoksi sanottu, oli viimeisempien sotiemme jälkivuosikymmeninä Unimäen penskalauman pyllynpesuastiana Äet-Gunillallakin. Sellaisen raato löytyi metsäkoneiden telaketjujen litistelemänä risukosta kun vaientivat viimeisiä Vanhojen Metsien korpienkuiskintoja.
Se oli hyvin muotoiltu, sinkitystä pellistä tehty todellinen käyttökapine, jollainen luultavasti löytyi melkein kaikista lapsiperheistä siihen aikaan. Koristeeksihan tällaisia kamppeita antiikkikaupoista ja huutokauppakeisareilta modernit lajikumppanit niitä nykyisin hankkivat isostikaan miettimättä, minkähänlaisissa nurkissa lienevät pyörineet kun oikeassa käytössä ovat olleet.
Tuleepi tässä miettineeksi, että koska minulla funktiona merkintöjeni jatkamisesta aina vaan ovat omat lapseni, että lukevatkohan he näitä kun poistunut leipäjonoista olen muttaettä lukeeko kukaan enää sadan vuoden päästä näitä kuten Siiralan sadan vuoden takaisia merkintöjä on nyt jälkipolvet voineet tavailla?
Vaarallisia aikoja elämme jälleen kun lajimme brutaalit tuhovoimat irvistyttävät allakoiden lehtiä käppyrälle.
Yksioikoisesti asiaintuntijoiden, historioitsijoiden, elämäkertureiden, antropologien jne. miljoonat ja miljoonat kirjoitukset ja hutkimustulokset jos imuroisi samaan säiliöön, painekeittäisi ja purkittaisi voisi kyljen tekstiin kirjoittaa seoksen yhteenvedoksi "Homo Sapiens-Lebenstraum".
("h"utkimustulokset, hih)
Se voisi olla lajimme testamentti jota tuskin enää ns. järjelliset olennot olisivat jälkeemme availemassa.
Sellaisen mahdollisuus voi olla tietenkin olemassa joten varoitustekstissä tulisi olla symbolit myyttisen Pandoranlippaan ominaisuuksista.
Tontinrajoilla olevista tuijista ovat ainakin vihervarpuset löytäneet siemenravintoa. Kelvannee nuo muillekin siemenillä niukkaruokaisten aikojen ylitse sinnitteleville nokkaeläimille.
Kaupunki on kieltänyt -tai kieltämässä- lintujen ruokinnat ihmisten toimesta rottaongelmien takia. Yhtään patukkahäntää tai niiden jälkiä en ole kyllä näillä kulmilla nähnyt, mutta kaupungin toisella laidalla ne jo jyrsivät ihmispönttöjen nurkkapieliä ja mylläävät vinttien eristeissä.
Yksi rottien yhtä´äkkisen ilmaantumisen syy lienee vanhan KAKS:n massiivisten rakennusten purku, jonka viemäri- ja putkistolinjoissa ja betonielementtien onteloissa tuhansien rottaperheiden piilokodit ovat sijainneet; mitä tekee rotta kun nurkkaan ahdistetuksi joutuu?
KAKS:n tontilta ne pääsevät vaeltamaan karkuun toisin kuin Moskovasta se yx Zaatanan Rotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti