Moskovan Zaatana meissä kaikissa

10.11.2022 torstai

Tekee hyvää pitää välillä turpansa kiinni ja kynäntynkänsä teroittamatta.

 Vae tehnöönkö?

Tapauksessani sillä ei ole merkitystä.

Yxlysti.

Teen tänäänkin ihan ensimmäiseksi salaatit ennen kuin alan ajatuksiani millekään alustalle näkyviin muotoilemaan. Luultavasti ne näyttäytyvätkin samanlaisena kuin valokuvassa salaattitarpeita pursuava keittiöntaso.

Kun Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa alkoi, pakkasin minäkin suurimman osan kirjoistani pahvilaatikoihin ja piilotin yläkerran varastoihin ja sänkyjen alle, koska tunsin hirvittävän suurta tuskaa siitä, kuinka vähän lajimme valloittaman planeetan pinnalla asuu ihmisiä, jotka todella olisivat lukemastaan jotain oppia ottaneet. Tai edes lukisivat mitään. Ja että ne, jotka ovat aina lukeneet ja tietoa itseensä imeneenä ovat yrittäneet omantunnon ääninä vaaroista toitottaa, on sotkettu ja yhä sotketaan, sodan ja saasteiden sumuun ja vähättelyjen suohon.

Keidenkä kynät tänään, tämän kaikkea tuhoavan sodan keskellä saavatkaan tynkäisiä ajatuksiaan lennättää kaikilla alustoilla, ja joidenka perässä perskärpästen parvet ovat niin valtavia, että tukahduttavat kaiken oikean tiedon levittämisen mahdollisuudetkin?

Ketä täällä oikeasti kuunnellaan ja luetaan?

Sota-aiheista leipänsä tienaavia, hektisen sotataidon mestaritovereita ja ennustajapenttisiä jotka tiilikaisjärvissä aaltoja tuottavat, ne ovat nyt in.

Näitä suorastaan jumaloidaan: Entisä ja uusia sotahaukkoja ja heidän twiitinmittaisia analyysejään joissa maistuu ruuti ja napalmi, radioaktiivinen säteily ja vertailevat tilastokäyrät sotakalustojen paremmuudesta.

Tähän väliin luin Hesarista ex-oliogarkin "Mihail Hodorkovskin Venäjä joka ei katoa"-haastattelun. Se on pitkä ja monipolvinen, mutta juuri siksi sisältää myös oikeaa tietoa siitä, mitä Venäjä on ollut ja tulee aina olemaan, ja että ulkoa päin sitä ei voi muuttaa, sen muutos on tapahduttava Venäjässä ja venäläisissä itsessään.

Moni ei jaksa tuotakaan juttua lukea. 200 kansanedustajastamme ehkä kaksi ja puoli (2,5) ulkopolitiikasta kiinnostunutta, mutta hekin vain kaksi ensimmäistä riviä ja ajatus katkeaa siihen, kun älyämisvehkeen ruudulle räwähtää iltapäivälehden minkään näköistä pohdintaa sisältämätön twiitti johon täytyy ehdottomasti jotain heittää etteivät äänestäjät vain olemassaoloa unehtaisi.

Sotien syntyjen taustalla ovat aina psykologisesti poikkeuksellisesti käyttäytyvät lajitoverimme. Ne, jotka kykenisimme tunnistamaan hyvinkin ajoissa koska samat pimeyden voimat asuvat miltei jokaisessa jos vain tarpeeksi syvälle itseensä katsoo: Moskovan Zaatana löytyy keskeltä korpeimme kuiskintaa lahoavassa mökinkömmänässä petovihaa puhkuvasta, kirjoja lukemattomasta äijänkäppyrästä ihan samalla tavalla kuin Helsingin ydinkeskustan Eirasta vailla toimeentulohuolia teetä kuppiinsa kaatavasta, yliopistot käyneestä, rasistisista ajatuksista "outoja kiksejä" saavasta perheenisästäkin. 

Suurimmalle osalle homosapiens-lajin laumanjäsenistä seuraava, Hannah Arendtin ajatuspätkän lainaus ei sano yhtään mitään. Suurin osa ei edes tiedä, kuka sen kirjoittanut homo-jäsenemme on ollut.

"Totalitaaristen liikkeiden organisaation ylin kerros on Johtajaa ympäröivä lähipiiri. Se voi olla virallinen instituutio, kuten bolsevikkien politbyroo tai Hitlerin seurueen kaltainen vaihtuva miesklikki, jolla ei välttämättä ole virka-asemia. Ideologiset kliseet ovat heille pelkkä keino organisoida ihmismassat, eivätkä he pode tunnontuskia, jos fraaseja vaihdetaan kulloistenkin tarpeiden mukaan, kunhan organisointiperiaatteeseen ei vain kosketa. ... ...."

(Hannah Arendt, Totalitarismin synty "Aina ajankohtainen tiedeklassikko")

Tuo "ihmismassat" on aina tärkeä osa tälläkin hetkellä valloilleen päässyttä, vallitsevaa hulluutta jos yhtään yrittää ymmärtää.

Amerikoissa olikin juuri "hulluudenymmärtämiskoe" jonka tulokset ovat vielä pikkaisen kesken. Ehkä siellä hieman jo liikahdettiin ajattelemaankin, eivätkä "punaisella aallolla" ratsastajat sittenkään tavoitteeseensa päässeet. Silti sielläkin elämä jatkuu kahdenhorroksenväen jakamana ja ruuti on yhä ritisevän kuivaa eikä tarvitse kuin uuden villitsijätrumpin leimahtaakseen täyteen tuhonliekkiin.