21.11.2022 maanantai
Miinus 3°, pilivistä, pimeää vielä puoli kahdeksalta aamulla. Mettään alan kopeutua silti.
Tulevat mieleen ennen armeijaa kokemani savotta-aamut kun Styhrin Ramin Datsunin valojen odotin Huapalahen suunnasta tien montuissa heittelehtivää keltaista kiilaansa pimeyttä halkovaksi.
La menin Kniin hoitamaan yhden tärkeän asian ja tulin eilen takaisin tänne Um. Täytyy käyttää kuivat, lumettomat marraskuun päivät niin jää vähemmäksi keväinen hangessa uppurointi.
To pitänee olla kaupungissa taas takaisin kun tilailin palotikkaita kahteen päätyyn, mutta ei se ilman rautakaupassa käyntiä onnistunutkaan.
22.11.2022 tiistai
Pimmeestä pimmeeseen lähimetässä koivujen kimpussa ruhvelsin. Peruutin peräkärryn Kaivonkorvelta lähtevän polun suulle, kannoin pölökkyjä kyytiin ja ajoin ne rantteelle ja pinoon. 50 metriäkin kantomatkaan helpotusta tekee jo ihmeitä ehtimisessä ja jaksamisessa. Oli kyllä näläkä kun lopetin sillä aamupuuron energialla koko pvn touhusin.
Vinha haukkui oravia monet tunnit kuten muinakin päivinä. Saa kylliksensä sitä tehdä kun kaupunkioravien perään ei päästetä. Vapaat metsänoravat puittavat pitkiä matkoja sen edessä ja lie koiralla lystiä jos ei sitten harmita, kun ei kiinni kuitenkaan saa.
Aamulla tuli pikkutikka jyväkaukalolle. En kerennyt kuvaa ottamaan eikä sitä sen koommin näkynyt, mutta enpähän kyllä jouda varsinaisesti kyttäämäänkään.
Tinttien vilske on totutunoloista, ja käpytikkojen, oravien, närhien. Viritin jo aiemmin pari rautalankaa automaatin alalaitaan etteivät närhit ja orkut kaikkia jyviä päivässä parissa piiloihinsa kanna. Nyt isommat ruokailijat joutuvat tyytymään maahan variseviin, yksittäisiin jyviin ja murusiin.
Tinttien ruokinta käy kyllä niin kalliiksi, että joudun tätämenoa lopettamaan tuon luonnon normaaliutta rikkovan touhun. Miten kävisi Unimäessäkin harvinaistuvien hömö- ja töyhtötiaisten kun niitäkin vielä täällä ruokinnalla näkee? Ja muutama varpunenkin on vakiokävijöiksi eksynyt.
Yöllä oli jänis murusilla kun menin ulos kuselle ja lampun valokiilaan sen hetkeksi vangitsin.
Saunonut olen ja väsyttää niin maan mahtavasti. Jos maailman sodat eivät tunkisi joka tuutista silmien rei'istä aivoja painamaan, olisi väsymyksen takia uneen vaipuminen suorastaan nautinto.
Kun itselle voin jo seuraavankin talven polttopuuvarastoa kasata ja mediatietoihin verrata tuusannuuskaksi pommitettujen Ukrainalaiskylien asukkaiden varautumisen mahdottomuutta jo nousevan talven kylmyyttä ja viimaa vastaan, niin mielen päällehän se käy.
Jokin ruutupaperille sutaisemani merkintä sattui sytykeroskien seasta käsiini. Siinä seisoo tällainen teksti:
"Napoleonin aikana ihmisen tappaminen maksoi 200 000 markkaa, ensimmäisessä maailmansodassa 800 000 markkaa ja toisessa maailmansodassa amerikkalaisen tilaston mukaan yhden vihollissotilaan hengiltä saaminen 3 miljoonaa markkaa!" (1943)
Mikähän ihmishengen hinta onkaan nykyisessä Venäjän aloittamassa Suuressa Isänmaallisessa Teurastussodassa kun kommentoivat "asiantuntijat" toisensa perään väittävät, ettei Venäjällä ihmishengellä ole mitään hintaa?
Teurastussodan pitkittyessä punaiset tarrat sotilas- ja siviilihenkien alesta ilmoittanevat pian halpuutuskampanjan etenemisestä kuin iltaiset prismojen lihatiskien muovikääreet -30%, -50%, -70% ... ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti