26.1.2018
Yhä meinaa 2017 kirjautua vuosiluvuksi.
Suomelta meni viime vuosi satasta ajellessa, estoitta, jarruitta. Vuoden vaihtuessa survaistiin terapiavaihde 1918 pykälään, ja vauhti senkus kiihtyy! Seuraavan uudenvuoden tienoilla rynkytetään viimeisetkin vihanlippaiden patruunat historian pehmusteisiin.
Voiko ihmisessä perintönä piilevää "viha"ominaisuutta koskaan oikeasti nipsaista geenirimpsuista pois? Elämässä vallitsee vahvimman laki vaikka "hevosellekin valjastaja löytyy". Luonnonvalinnasta tulee normaalia kun elintilanpuute, nälkä ja muut katastrofit alkavat sanella henkiinjäävien määrät. Kehittyneetkin kulttuurit ovat musertuneet aikojen saatossa tämän tosiasian edessä. Nykyinen hyvinvoinnissa elämisemme jossa heikotkin koetetaan huomioida, on siis vain yksi, lyhyt rupeama katastrofien välissä, tosin nykyisenkaltaisen hyvinvoinnin laajuudessa ennen kokematon.
Laskun maksuun emme osaa silti varautua vaikka dokumentoitua kokemusta olisi. Tieteen, tutkimuksen ja argeologian tulokset eivät laajempaa massaa kiinnosta. Todisteena tästä muovilla ja myrkyillä kyllästetyt vedet, metsät ja saastesumuinen ilma, jota se itsekin keuhkoihinsa ryystää.
Ja sitä paitsi yhä vain diktaattorin päämääränä on kullattu arkku eikä sellaiseen loppuun päädytä ilman nöyriä alamaisia.
27.1.2018
Vakiosalaattini koostumus, jonka tänään punnitsin ja hinnoittelin:
Kiinankaali
Tuorekurkku
Tomaatti
Paprika
Ananas
Appelsiini
Omena
Punasipuli
Valkosipuli
Purjo
Pellavansiemen
Kasviöljy
Yhteensä 2,1 kg. Hinta 5-6 €.
Riittää kolmeksi päiväksi. Säilyy jääkaapissa, tiiviisti suljetussa astiassa vaikka 5 pv. Paranee vain loppuuaan kohti.
Kauppojen salaattibaareissa kilohinta on n. 15 €. Ja mitä kasviksia ne öljyissä liotetut fetajuustokuutiot tai tonnikalanpalat ovat?
Sota nukkuu, mutta sillä on toinen silmä auki, sanottiin ranskalaisessa keskitysleiridokumentissa.
Yön tyynyksi katsoin psykedeelisesti vaikuttavan elokuvan Saulin poika!
28.1.2018
Kysyttiin näkökulmieni pessimistisyyden perään. Vastasin: Näkökulmani elämään yleensä on maanmyötäinen. Sen tasaisuushan on harhaa kuin Pohjanmaan lakeudet; ojien ylitse loikintaan täytyy sielläkin varautua. Olen myös kokenut, että aniharvalla elämä tasaisen myötäisenä rullaa. Ja vaikka rullaisikin, niin hauta siellä edessä odottaa jonka väistämättömyys monia kauhistuttaa.
Nyt on kirjoja joita lukea. Tommi Kotosen Politiikan juoksuhaudat, Robert K. Wittmanin/David Kinneyn Paholaisen päiväkirja ja Hedi Friedin Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleireistä.
Elina Sanan Isän sota-kirjan lukupettymys harmittaa edelleen, varsinkin kun en pääse selville siitä, että syntyykö sitä kohtaan tuntemani vastenmielisyys vain omassa päässäni vai onko teoksessa oikeasti niin paljon mustaa pumpulia, että koko kirja menee valheen piikkiin? Sen esittely- ja myyntipuhe väittää, että "tarina on tosi" eivätkä lehtien myötämieliset kritiikitkään tue omaa näkemystäni ollenkaan. Hautaan kirjan tämän merkin alle ?
29.1.2018
Aamun paras: Kari Enqvistin kolumni radiosta.
Eilen päättyneiden pressanvaalien mediajauhanta kuulostaa jo, kuin toimittajat, tutkijat ja kommentaattorit olisivat hiekkaiseen rinteeseen nelinkontin mahaansa myöten hierautuneet. Median mielestä surkeat vaalit kun otsikoiden täytteitä ei irtoa vaikka kuinka pilkankirveillä jyystäisi. Ja kun homma sujui livakammin kuin koskaan Strömsössä.
Voi toimittajaparkojen tylsää elämää!
Paskempi homma se, että Väyrynen ja Huhtasaari niinkin kärkeen kiilasivat. Ajattelemattomuuden barometrissa tälläkin tuloksella on käyränkärkensä. Samaa voi arvella myös Niinistön prosenttien äärellä. Missä äänestävän väestön harkinta? Aina joku vie, mutta silti väitetään omilla aivoilla ajatellun.
Pelkästään omiin aivoihin turvautuminen ei riitäkään. Tarvitaan monien aivojen ajattelujen tuloksien analysointia näillä omilla aivoilla. Lukemista, lukemista, lukemista. Harkintaa. Silmät ja korvat auki kulkemista, aivopyykkien välttämistä. Ehdotonta jyrkkyyttä välttelevää omapäisyyttä. Herkkyyttä. Tuntosarvia.
30.1.2018
Radion tämän aamun kolumnistina Aleksis Salusjärvi. Tyhmyyden lisääntymistä harmitteli. Ei ottanut puheeksi tyhmyyden haittojen lisäksi sitä, mitä hyötyäkin sen lisääntymisestä saattaa seurata.
Aleksis on ehkä väärässä. Ei ihminen tyhmistynyt ole: Ihmisen ajattelunkyvyille vain ovat rajat tulleet aikoja sitten vastaan sektorilla, jossa on viisaasti ajateltu ja saatu ajattelun avulla aineettomia tuloksia, jotka ovat auttaneet aineellisen olemassaolon ymmärtämisessä.
Aineellisten asioiden äärellä sen sijaan ihmisten kyvyt ("viisaus") ovat lisääntyneet. Tosin kyseenalaisten kykyjen, sillä nyt käytetään koko kropan sijaan vain sormenpäitä aivojen jatkeena.
Nykyihminen kykenee tekemään jo paskastakin kultaa, mutta ei harkiten ajattelemaan, mitä sen ihmeen saavuttaminen on biosfäärille maksanut. Ja tulee yhä maksamaan.
Koululla P:n valinnaisaineilta. Ruksaillaan Wilmassa lomake huomenna.
Paistoin verilettuja. Vain itselleni ja Vinhalle ne kelpasivat.
31.1.2018
Näin unta, että osallistuin Savonlinnan oopperaesitykseen tanssijana. Polveen koski ja koetin välttää lavalle joutumista. Eteeni heitettiin hyrrä jonka perään Jorma Hynninen minut komensi kirmaamaan.
Hyrrä, joka muistutti pikkurontelin teräsharjalaikkaa kieri lavalta kivisen linnan kiviselle käytävälle ja ovesta kivisten kynnysten ja kivisten rappusten ylitse pomppien kivillä aidatulle nurmelle ja mäentöyrästä alas joenrannan pajukkoon jonka ruohikkopälvillä sekoili ihmisiä läjittäin juomassa ja naimassa. Piikikäs hyrrä oli töksähtänyt jonkun paljaaseen pakaravakoon. Jäin sitä kampeamaan irti käteeni paiskatulla sorkkaraudalla. Siihen päättyi uneni ja samalla ainoa oopperalavarooli josta ei edes valveillaollen ole tullut haaveilleeksi.
P valitsi teknisen työn, kuvaamataidon ja ATK:n. Myös viisi vara-ainetta piti ruksata. Yksi oli käytännön englanti.
Mediassa juttu Oklahoman kaivoskaupunki Picherin autioitumiseprosessista, luontoon lasketuista myrkyistä, sairastumisista jne. Ovatko tämän kaltaiset uutiset tulevien medioiden arkipäivää kaikkialla maapallolla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti