Unen lööppi: Eläinrääkkäystä! Sopuli iltapäivälehden sontaluorissa.
Saapikohan ne sen Trumpin koivet katkottua sillä Wolffin paljastuskirjallakaan? Nixonin watergate alkaa olla aika äljäkkeenvärinen kaiken tämän rinnalla.
Eilenillalla telkkarissa Mies joka rakasti järjestystä-elokuva. Siitä voi sanoa, että taiten tehty. Elokuvan ydinlankana traaginen rakkaustarina. Pääosan esittäjäksi Rolf Lassgård on ollut nappivalinta, mutta ei muitakaan rooleja ole turhaan elokuvaan kirjoitettu eikä kehnoilla näyttelijöillä täytetty.
Olen elämässäni muutamatkin kerrat purrut ruokkivaa kättä ja siitä voinee päätellä, että olen tyyppiä jonka ystävyyttä, mielipiteitä eikä ajatuksia rahalla eikä leivällä osteta. Tosin ymmärrän, jos ei haluta ostaakaan; ei tomutonttini kummoinenkaan ole.
Poliittisen tai sotilaallisen kriisin sattuessa olisin ensimmäisiä, joka talutettaisiin saunan taakse. En silti usko vastarannan kiiskenäkään mikään vaarallinen olevani koska minua ei ole muita; en joukkoonnu. Ehkä siis säästyisin teloitetaan välittömästi-määräykseltä. Minut kärrättäisiin vain lähemmäksi avoimia kaivantoja jonne vyörähtäisin omia aikojani takaa tulevien, "parempien" teloitettavien paineessa.
Edellinenkin miete perustuu painajaisissa koettuun; on siis ohitettavissa merkityksettömänä.
Näen toistuvia unia, joissa sodat eskaloituvat ja koskettavat meitä mitättömiäkin. Eräänkin unen lopuksi Putin sarvipäisenä perkeleenä silmääni atraimella tyrkkäsi!
Ehkä myös tuo luettavanani oleva Hitlerin kopla-kirja tämän hetken öisiä näkyjä lietsoo. Muuten olen kirjasta sitä mieltä, että se on turha työmaa jos on aiemminkin lukenut ja ymmärtänyt, mitä viime vuosisadalla tapahtui. Huomionarvoisa puoli kirjassa kuitenkin on, että pahimmat hirviöt on uutettu ja yksilöity tiiviiksi otokseksi/näytteeksi ihmismassasta. Ne ovat kuin muistinvirkistystabletteja joita napsimalla älyää jos on älytäkseen, kuinka kuka tahansa voi mestareita palvoessaan osallistua mielettömyyksiin. Vai onko ne oikeasti mielettömyyksiä jos tästä evoluution oudosta mutaatiosta, järjellisestä oliosta sellaiseen kerran on?
Ihmismieltä on tutkittu ja tuloksethan antavat pelkkää myönteista dataa kyvykkyydestämme ihan mihin vain. Voihan raakalaismaisia tekoja hulluudeksikin kutsua, mutta nimeäminen ei tosiasioita miksikään muuta.
Nyt yöllä katsoin Areenalta brittiläisen Minkä taakseen jättää-kakkossarjan molemmat, jo esitetyt jaksot. Huimaa käsikirjoitukseen, miljööhön ja näyttelijätyöhön panostettua ammattitaitoa. Avuttomien lasten ja naisten seksuaalista hyväksikäyttöä trillerin aihe raapii sydäntäsärkevästi. Melkein niin, että en kykene ilman silmien sulkemista kaikkea katsomaan.
Tämäkin trilleri edellisten kappaleiden pohdintojani tukevat: Kiltit käsikirjoittajasedät ja tädit ne kammioissaan tuonkin tv-sarjan raakuudet ovat viranomaisten arkistoista kaiveltujen faktojen perustalta kuvitelleet, ja yhtä kiltit, kuukausipalkkaiset (tai projekti-) näyttelijät sen ovat filmattavaksi toteuttaneet. Iso raha kustantanut ja viihteeksi maailman olohuoneisiin markkinoinut joissa harmaatkin hiirulaiset voivat sipsipusseja rapistellen niiden karmeuksia persesilmä kuuraisella kureella turvallisesti tihrustaa. Unohtaa aamuun mennessä, että joku todella on ne kokemukset oikeasti lävitse käynyt. Kuollut, vammautunut, kantanut lopun elämäänsä vaieten kokemansa kauheudet.
Onko tällaisilla elokuvilla bisneksentekovälineinä ja viihteenä oikeutuksensa olla nähtävillä? Yhtä vähän kuin "sodanvastaisilla" tuntemattmien toisinnoilla. Ei me niistä mitään opita.
9.1.2018
Uni: Tuttu nainen tuli baarin takaovesta, kulki ruskealla laminaatilla päällystettyä keskikäytävää etuovea kohti kantaen sinistä, pillimäistä, hyvin pitkää lasikuituvahvisteista putkea. Hän pysähtyi pöytäni kohdalle sanoen: Tämä on menossa Kaksille, lähdetkö saattamaan?
Nyt tilttasi mikroaaltouuni. Sitä tarvitaan joka päivä. Hain kaupasta uuden, halvimmasta päästä olevan ison, mustaväritteisen. Seuraavaksi menee joko liesi tahi tiskikone. Tai molemmat. Sähkövatkaimessakaan ei enää vispilät pysy sijoillaan. Yleiskonetta on haaveiltu, mutta aina se jää hankkimati kun tulee muuta rahanreikää. Jaksan minä kyllä taikinani veivailla nyrkkivoimallakin, ettei se pakko hankinta ole.
Kirjoitin jälleen Hesariin kommentin. Se meni Yhdysvaltain kirjeenvaihtajan, Laura Saarikosken kolumnin alle joka jo kovasti alkoi tukkeentua, joten pian se sinne hukkuukin :
Saarikoskille kotiin kannettavien lehtien vuositilaushinnasto? Pystyykö köyhempi väestö niitä kustantamaan? Kuinka kattavaa Yhdysvalloissa Suomen kaltaisten maakunta- ja paikallislehtien ilmestyminen on ja mikä niiden journalistinen taso ja tilaushinta on? Ovatko nekin poliitisesti jotenkin orientoituneita? Tilataanko niitäkään köyhempiin talouksiin? Jos ei, niin mistä amerikoiden "takahikiäläinen" tietonsa hankkii? Kiinnostaako sitä Tieto?
Hesarilla on kirjeenvaihtajansa maailman tärkeimmissä kohteissa, mutta ei minkäänlaista vakituista päivä- tai edes viikkokatsausten toimittajaa/kolumnistia/päiväkirjanpitäjää omissa maakunnissa. Miksi? Tulisiko se yhtään kalliimmaksi kuin saarikoskienkaan kustantaminen Amerikoihin? Vai onko tultu tulokseen, etteivät maakuntien asiat pääkaupunkiseudun potentiaalisia tilaajia ja lukijoita kiinnosta? Kykenemättömänä itse lukemaan vieraskielisiä lehtiä, kannatan ja arvostan ulkomaantoimittajien työtä, eli kysymyksessäni ei ole tarkoitushakuisuutta siihen suuntaan kuin vertauksena.
Nuo "vihervasemmistouhkalla" trollaavien kannanotot ovat säälittäviä. Eihän Suomessa edes harrasteta vihreää- saatikka vasemmistolaista politiikkaa, on vain kaikkien puolueiden yhteistä, markkinavetoista, kulutuksen ja kasvun lisäämiseen tähtäävää politiikkaa. Jos harrastettaisiin, niin esimerkiksi Talvivaaran kaltaista katastrofia ei olisi olemassa ja ilmastollisiinkin uhkiin olisi reagoitu jyrkin toimenpitein jo siinä vaiheessa, kun vihreät-puolue alulle siitettiin. Myöskään vihervasemmistolaiseksi leimattu Hesari ei olisi kapitalistisin tavoittein yhtiöitetty, elinvoimainen ja jatkuvan kasvun uralla omassa, häikäilemättömän kovassa bisnestoiminnassaan. Yhdessä kommentissa väitettiin Tampereen yliopistoa vasemmalle kallellaan olevaksi ja siksi myös sieltä valmistuvien päiden olevan aivopestyjä. Mihin väite perustuu? Tutkivaa journalismia siis tarvitaan jo tämän kolumnin kommenttirimpsujen väitteiden perusteella. Turun Sanomat asialle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti