20.1.2018
Selasin valokuvia polkupyöräretkeltäni Venäjälle (2014). Niitä on puolentoistatuhatta, tai kaksituhatta, en muista. Julkaistu omassa Kivaniemi ykkösessä joitakin satoja ja parissa lehdessä muutamia kymmeniä. Rahakkaita diilejä en niillä ole tehnyt.
Alanpa laittelemaan julkaisemattomia näkyville sinne tänne vaikka ei tämä jo metrejä paksulla valokuvakerroksella kuvitettu maailma otoksiani kaipaakaan. Mutta eihän ihminen enää osaa edes multakasaa katsoa multakasana, kyllä se valokuvana tai videona pitää kokea!
Hesarista soittivat 19-20.6.2016 keskellä yötä kun 14 kesäleirillä ollutta lasta hukkui Venäjän Karjalan Säämäjärven veneturmassa. Halusivat valokuvan jonka olin julkaissut blogissani siitä järvestä ja vielä aiheeseen sopivan myrskyisen. Jostain syystä luvattua palkkiota ei koskaan tililleni kirjautunut.
Säämäjärveltä: http://kivaniemi07.blogspot.fi/search?q=Jessoila
G kuumeessa: 39,3! Hourailessaan mylttää petivaatteissa, mumisee, mutisee, älähtelee. Omppumehua oli toive kun kaupassa kävin, mutta jo hajusta ylen antoi. Vettä lipittää ja pian pois senkin yökkää.
Churcill-elokuva BRexissä. Näyttelijätyö oli kelpoa, mutta miksikään supernerokkaaksi luomukseksi movieta ei voine luonnehtia. Tuli sikarinihvinen olo elokuvasta.
Sianlihakäristyksellä, viskillä ja sikarinsavulla marinoitu alkuperäinen Winston eli vanhaksi kuin tervassa uitettu savolaismallinen puuvene.
Elina Sanan Isän sota (2017 Siltala) on pantava pettymyshyllylle. Osasepitteeltä vaikuttaa. Löysää tekstiä. Kriitikot ovat nielleet kirjan sisällön varsineen nakkoineen. Varsinkin niistä rintamapäiväkirjoista puuttuu kirjoittajan oma ääni! Löytyy myös epäloogisuuksia joita ei päiväkirjoissa kehnommallakaan kirjoittajalla esiinny. Lie Elina-tytär arkistokaivelujensa perusteella tarinoinut muutamien isänsä muistiinsutaisujen ympärille koko tarun?
Voi olla, että räksytän aiheetta, mutta kehno on kehnoa eikä se kehumalla paremmaksi suttaannu.
KS:n Turunen on Isän sodan 12.9.17 pumpulihanskat käsissä arvostellut. Kliseinen on jo otsikkokin: "Isän sota on kirjoitettu sydänverellä". Kalevassa, Turun Sanomissa, Aamulehdessä kirjaa ei ole mainittu, mutta Seurassa on juttu kirjailijasta itsestään teoksensa kera. Hesarin arvostelu pitää käydä kirjastosta kaivelemassa kun ei paperilehden tilaajana kaikkiin artikkeleihin ole lukuoikeutta vaikka ne paperilehdestä olisi joskus lukenutkin, ja maksanut.
21.1.2018
G edelleen kipeänä.
Pakkanen kirrasi viiteentoista. Rastaita yhä pihlajanmarjoja korttaamassa. Niille kelpaa myös orapihlajan myrkylliset marjat. Tuomista ne ritustelivat jo syssymmällä marjat kupuihinsa. Rastaiden tovereina lennähtelee myös tilhejä. Rusakot kiipeilevät lumipenkkojen päältä samoille eväille öisin. Kolasin lumitönkyrän ihan niitä varten yhden, korkeksi kasvaneen yksittäisen orapihlajan juureen ja jo olivat asialle älynneet. Siitä saisi helposti jalkanarulla Vinhalle raakaravintoa jos viitsisi.
Hesarissa juttu Tukholmassa asuvasta, 93 vuotiaasta Hèdi Friedistä Hän on viimeisiä elossaolevia tuhoamisleireiltä selvinneitä. Häneltä on suomennettu kirja "Vastauksia kysymyksiin joita minulle on esitetty keskitysleireistä". Tilasin kirjan Suomalaisen verkkokaupasta. Koska minulla oli vielä yli 20 euroa jäljellä jouluksi saamassani lahjakortissa tuli ostoksen hinnaksi 5,90. Kuuden-seitsemän maitolitran hinta!
Kadun toisessa päässä oli viime viikon alussa pieni tulipalo ok-talossa. Siellä isäntä oli ratkennut juomaan jo muutamia viikkoja sitten ja kai se jotenkin kaurapuuronlämmityksen kanssa töpelsi.
Naapurin Arvo oli katkaissut jalkansa ja joutunut sairaalaan. Oli sanonut, että hänpä ei varmaankaan enää täältä kotio tule. Siinä menee sitten viimeisiä Suomussalmen Kiannanniemen alkuperäisasukkaita jotka kokivat talvisodan alun ja evakon.
Toisen tasakattoisen tiilitalon hankala Jorma oli kuollut hoivakodissa syksyllä.
22.1.2018
Yhä vain G kipeänä. Säikäytti aamulla kun oksentaessa holahti verta kahvikupillinen vatiin. Soitin heti sairaanhoitajan vastaanottoon, mutta ei sieltä kukaan joutanut puhelimeen. Miesääni lotikoitteli nauhalta moneen kertaan samat litaniat asiaankuulumattomista asioista ja vasta kahdeksan jälkeen soittivat takaisin. Kerkesi kuitenkin selvitä, että veri olikin nenästä lähtöisin. Laitoin vedellä jatketuun mehuun pikkuisen suolaa ja sitä koetan tarjoilla oksennusten väliin. Apteekin suolalitkut maksavat turhan paljon ja puolet niistä jää vanhenemaan
Mullakin mahassa kiertää ja heikottaa. Jaksoin kolata vajaat puolet pihasta. Lumi on kuin leivinjauhetta, sitä tuli kymmenisen senttiä.
Turkin täysmulkku Resepti-Erdogan pani armeijansa hyökkäämään Syyrian puolelle kurdien kimppuun. Hiekkaerämaat ne vain verikastelua kaipaavat, ei niitä sen suunnan tappamistalkoita muuten voi ymmärtää.
Katsoin Areenalta Elser-elokuvan. Se on kertomus Hitlerin salamurhaa v. 1939 yrittäneestä puusepästä jonka rakentaman aikapommin jytkähdys myöhästyi 13 minuuttia kun Hitler-perkele muutti aikataulua pahimmoilleen.
23.1.2018
Heräsin puolipainajaisesta: Sadistitohtori, kidutettava potilas, putkimies, käsipumppu, letku ja klemmari, punaisia toukkia kirjan välissä, makkaransiivutusta sirkkelissä ... ...
G jatkaa sairastelua. Nyt ei enää okseta ja söikin vähän. Aamulla sanoi, että mielessä pyörii paistettu kana ja pizza. Ostin kaupasta pienen pizzanlättösen ja keltaista jaffaa. Ne G sai pysymään sisällä ja iltapäivästä jaksoi jo vähän läksyjä tehdä. Kauppareissulla kävin koululla ja toin niitä vinon pinon.
Tämä viikko ollaan keskenään myö miehet!
Kävin äänestämässä. Kahden ehdokkaan välillä heitin mielessäni lanttia vielä kopissakin. Klaava voitti.
24.1.2018
G vielä tämän päivää lepäsi kotona. Jospa hän huomenna jaksaisi kouluun. Melkoiset määrät kerkiää tulla rästitehtäviä kun viikonkin on poissa. Itkun kanssa niitä teki, mutta niin vain olivat iltasella valmiita. E ja P jeesasivat matikassa.
Laitoin ruuaksi paistettua kanaa ja keitinpottuja. Salaatteja tein. Joka aamu on ollut ohrauunipuuroa.
Kuuntelin arkistonauhoja Ardn Pekurisesta, teloitetusta aseistakieltäytyjästä. Sitten luin artikkeleita äärioikeiston lyhyestä ja takkuisesta historiasta. Niistä on Tommi Kotonen tehnyt tutkimustakin. Kirjan nimenä on osuvasti Politiikan juoksuhaudat. Pitäisi saada luettavakseen.
25.1.2018
Näin unta Armista. Syytti minua jostain tekosesta jonka arpea hän saa kantaa lopun elämäänsä nahkassaan. Oliko syytteessä perää, niin se jäi unen oikeudenkäynnissä edelleen epäselväksi niin kuin syytteen aihekin. Ehkä syyte kuitenkin piti paikkansa, sillä muistan, että hänelle oli aika kova paikka kun sormenpään kokoinen arpi jäi "nättiin napaan" kohdun ulkopuolisen raskauden tähystyskaavinnasta. Olisiko uni käsitellyt sitä? Jäi siitä suhteesta arpia minuunkin, mutta nehän eivät näy.
Lunta putosi pilvistä runsaanlaisesti. Iltapvllä suvesi ja oli raskasta kolailla. Naapurin Ristolla ainoa käsikin alkaa olla finito niin lupasin kolata sen tiensuun auranjäljiltä ainakin. Ja vaikka pihan jos ei enää kykene. Sitkeä mies se on. Vuonna 1969 häneltä vasen käsi on irti repeytynyt, mutta ei ole tahtia haitannut.
G selviytyi koulupäivästä hyvin vaikka sellainen rylläkkätauti oli takana. Ei se minuun onneksi iskenyt, eikä muihin miehiin. Äet pääsee huomenna kotiin.
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissiselle antoivat tänään potkut. Sai sakkotuomion nepotismista vaikka syytettä ei sillä nimikkeellä ole virallisesti esitettykään.
Miksikähän politiikan puolella ei myös olla yhtä tarkkoja toimissaan tolskaavien kanssa? Puolustusministeri J.Niinistölläkin on skinhead-tausta, mutta niin vain sille marsalkanasauvaa ollaan tarjoamassa huomisen "uhkien" torjuntaan. Eivät ne hänen sympatiansa äärioikeistoon ole minnekään kadonneet. Hänen poliittinen alkukotijärjestönsä toiminta on nyt kriminalisoitu, mutta ei sillä silmään tökitä tätä sotahaukkaa millään tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti