Ilta on. Aitanseinustan kattilalinnuista tuli isi ja äiskä. Toinen munista kuoriutui juuri äsken kun istuin rappusilla rapsuttamassa Vinhan korvantauksia. Kattilankahvalle pyrähti kuin kutsusta myös iskälintu joka noukki pesästä munankuoria nokkaansa ja töytyytti ne kauemmas. Äiskäkin lennähti hetkeksi pois kuorenpalanen nokassaan. Kävin vilkaisemassa vastasyntynyttä, karvatonta, hytisevää poikasta ja samassa emoset olivat jo pihakeinun harteilla tsirkuttamassa, että mää poes!
Saunassa uusi kiuassydän, kuumavesisäiliö ja muuraukset valmiina niiden ympärillä. Sain ne valmiiksi torstaina. Vähän on vielä simpsittelyä, mutta kylvetty on jo monasti. Viikko sitten Suonenjoella, Eskon pajassa hitsailtiin metalliosat. Veden kuumentamismäärässä on vielä opettelua: 4 sankollista kun aluksi pataan kantaa, niin se kerkiää melkein kiehua parilla-kolmella pesällisellä ja sitten vain laimentelee veden sopivaksi samaan säiliöön. Kokonaislitramäärä on n. 80.
Mansikat kypsyvät tänä suvena tosi hitaasti. Pari hieman raakaa kävin suuhuni penkistä nakkaamassa, raakileita on runsaasti. Kun ilmanala lämpiäisi niin niitä tulisi ihan nokko. Mustaviinimarjapensaat ovat myös raskaana kypsymättömistä marjoista, ja omeniakin tulee yhteen puuhun malliksi. Kasvimaan laidalla oleviin ei tule yhtään omenaa. Pölytys ei vissiin onnistunut vaikka kukkivatkin. Yksi Pirja kuivaa karahti paikoilleen, mutta onhan mulla varataimia kolme kasvamassa. Yksi puolalainen Inaredkin onnistui siemenvaiheesta taimeksi. Sietääkö sitten Suomen monenlaisiksi äityviä talvia, niin se on eri asia.
Panen muistiin vielä, että lantuntaimet söi jänis tai jänikset niin, että puolenkymmentä juuresta sadasta jäi penkkiin sinnittelemään, eikä porkkanoitakaan runsainmitoin kerkiä patvimaan. Punajuuria tulee niitäkin kovin vaatimaton määrä, ehkä litra-pari sitten valmiita säilykkeitä. Kurpitsoista ei vielä tiedä, nupulla ne jo ovat, mutta punasipuli kyllä kasvaa komiasti. Pottujen varret ovat lyhyitä, terhakoita, että joku mukula sieltä saattaa aikanaan löytyä.
Vakavan draaman ajat elettävänä olleet jo pitkään, mutta niistä en nytkään sen enempää julkituo kuin muistakaan paskemmista jutuista. Saatika että mukavia asioita kateellisten nokerreltaviksi jakaisin; Kainuunkautenani olen pikkuhiljaa oppimassa tuppisuuksi myös asioista, joista olisi pelkkää hyvää kerrottavana. Tuntuu vahvasti, että alan saada siitä(kin) maakunnasta tarpeekseni. Kainuun Katajainen Kansa on katajainen tunteidensakin ilmaisemisessa, eikä se salli niitä muidenkaan lorsaavan. Ovat jopa ylpeitä sanonnastaan "mitä se hyvejää".
Nii´in, miettiiköhän tosi perikainuulainen oikeasti, mistä katajaisuudessa kannattaa kiinni pitää kun sen myrkkyinen mykkyys on särkenyt ja särkee niin paljon mieliä kuitenkin? Ei sen puoleen, paskoja ovat savolaisetkin, itse muiden muassa. Ja koko suomalaisten luonteiden väkiviinalla ja muilla väki-etuliitteillä varustettu, kaikkea inhimillistä runnomalla kouriva intensiteetti, ja jota luonnetta kuokkanaan käyttäen tämä kansanjytynen koettaa harmaan kivensä lävitse väkisin puskea.
Nationalismissaan suorasukaisin maakuntalaulu lienee Nälkämaan laulu. Ahdasmielisin tunne laulusta nousee silloin, kun sitä esittämään kampeaa katajaisten oma poika Heikki Koskelo ja jota siideripäinen lavaneduskansa peesaa.
Yhden säeparin panisin ohjeistukseksi silti:
Nosta rintaasi uskonto uus!
Tainnuta taika ja vanhoillisuus!
23.7.2017 Sunnuntai
Sunnuntaina sataa aina. Aamulla aikaisin pihatiellä kesäturkkinen kettu. Tuli jätkäl kiire. En ole niin pitkää loikkaa nähnyt kuin millä se ponkaisi ravin ylitse alapuoliseen kuusentaimikkoon. Ja koira perässä, mutta ei ihan niin onnistuneella hypyllä.
Taidan laitella mökin teloilleen taas muutamaksi päiväksi ja lähden Kniin. Tiskiä jonkin verran ja pyykättävää korillinen.
Illalla Knissa
Tienparannustyömaa välillä Mustolanmutka-Talvivaara. Kunhan aloittavat asvaltoinnin, niin jos tietäisi ne päivät, ajaisi Rautavaara-Nurmeksen tietä ja oikaisisi metsien halki kulkevaa sorapolkua Valtimolle ja asvalttikutosta sitten ylös. 30 km pitempi matka siitä tulee, mutta eipähän olisi semmoista röykytystä ja odottelua.
Tulivat iltamyöhällä jalisturnauskävijätkin. G oli pelannut neljänä pvnä monta peliä ja avittanut jotain toistakin joukkuetta miehistövajauksessa. E ja P olivat turistina mukana, äiti kuskasi.
24.7.2017 Maanantai
Kirjastosta kolme kirjaa. Luin samalla reissulla SK:n. Yhtä tuttua puhutin Raatihuoneen torilla ja kaupasta hain muutaman purkin maitoa ja leivän.
Kasvihuoneessa jo yksi täysmittainen kurkku, mutta tomaatit vielä pieniä ja vihreitä. Salaatteja vaikka jäniksille syöttää. Pottu kukkii näinä päivinä täällä, mutta mansikat ovat samassa jamassa kuin Unimäessäkin. Yhdessä mansikkapenkissä on ruvennut kasvamaan kummallista, ruskeaa sientä. Se pursuaa muovin rei´istä korvossa turpoavan ruistaikinan lailla ja jähmettyy kuin oksennukseksi aloilleen. Tuliko ostomullan mukana semmoinen tauti? Vai uusista mansikantaimista? Pitäisikö viedä Hommoojalle ja käskeä tutkimaan asia?
Näitä polkupyöräretken jälkeisiä päiväkirjan sivuja tarkastellessani huomasin, etteipä täällä ole montaakaan lausetta, joita esitellä ilkeäisi. Alkukesän iloisen vireenkin jouduin pyyhkäisemään tältä mitättömältäkin julkisuudelta piiloon, ja nyt suojelen kaikkia mukavia tapahtumia kuin salaisimmista salaisinta aarretta jossakin poveni syvyyksissä. Niin helposti se käy aran ilon pilaaminen; yhden kännipään soittama, elämää ymärtämättömän puhelu. Toki muutama muukin yhteensattuma, mutta se oli viimeinen roska itkusta arkoihin silmiini viskattuna. Sana tai kaksi ja olet polkaistu liejuiseen ojanpenkkaan kuin tupakantumppi lohjalaisten lasin pohjalle (Nurmio).
Nämä lauseitteni kierteiset jatulintarhat!
Kompastelen yhä kirjoittamisteni rinteillä turhuuksia huudellen kuin se kuuluisa suutari Jerusalemin muureilla. Tosin en kokemuksetta osaa kuvitella, millaista niillä muureilla on. Vain uutisista ymmärrettynä sen, että siellä voisi helpommin hengestään päästä kuin täällä muuten kidutettuna.
Kuitenkin jos mallisestani elämänpuusta kirjoittamisenoksa katkaistaan niin sama sitten kaataa koko puu.
Tarumaaret kävi poikaystävänsä kanssa. Se olikin mukava poika Mouhijärveltä. Sanoi hakeneensa tänne musiikkikonservatorioon. Tm aikoi muuttaa Joensuusta takaisin Kniin jos saa koulunsa vaihdettua. Ymmärrän kyllä syyn vaikka 17-vuotiaalla ei vielä tosi olisikaan kysymyksessä.
25.7.2017 Tiistai
Unessa minua vitutti ahdistukseen saakka. Kiristävä panta rinnan ympärillä heräsin siihen, kuinka paasasin ääneen (luin jollekin) Pentti Saarikosken Kirjeitä vaimolle ja Knausgårdin päiväkirjatrilogioita ja osoitin niiden epäloogisuuksia todellisuuteen nähden. Kirosin itseäni isoäänisen saarnani aameneksi, että miksi en minäkin voi kirjoittaa asioista niin kuin ne tapahtuvat! Miksi omansisäinen sensuuriohranani on niin ehdoton?
Mutta halut ja kyvyt jos eivät ole symmetriassa keskenään niin turhaa on ponnistelu poikien poloisten, sanoi unieni viimeöiset henkilöt muutkin.
Korrektius, sympatiat, empatiat ja pirutietää mitkä emootiot kieltävät ja estävät minua kertomasta julki mitä pian kuusikymmenvuotisen elämäni aikana olen kokenut. "Suojelen" osallisia? Jotkin väärinteot eivät murhien lailla vanhene koskaan. Ihmismieli pitää siitä huolen. Ei kaikkien mieli, mutta meidän herkimpien. Ihan herkimmät ovat kuolleet jo.
Mutta ehkä vuoden päästä kunhan lähden pitkälle polkupyörämatkalle muille maille Eurooppaan halkaisen tämän ahdistuksen tynnyrini kyljet! Nämä sisälläni hautuneet perkeleenpoikaset on joskus päästettävä irti. Kyllä ne niin suuriksi ovat eturessussani kasvaneet, että pärjäävät maailmalla jo ominkin päin.
Luin äsken pari vuotta sitten valmiiksi saamaani käsikirjoitustallennetta ja ihmettelen sankasti, ettei oteta jo yhteyttä!
Päivä taittunut jo illaksi enkä mitään järkevää ole aikaan saanut. Mutta on kai sitä joskus oltava vain. Huomenna lähden E:n ja Vinhakkeen kanssa Unimäkeen. P menee mummilaan ja G:lla on pelejä koko viikonloppu arkiharjoitusten lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti