On jälleen likellä ½-yötä. Kaakkoinen tuulenvire veteli jo aamusta pilvet päälle, mutta ei ole satanut kuitenkaan.
Päivällä Jouni kuljetteli meitä Vanhan Rauman kujille, käytiin munkkikahvilla plus kaakaolla ja katseltiin kauan sitten rakennettuja pytinkejä kuten muutkin turistit joita siellä harvakseen vaelteli. Venäläisä ja aasialaisia enimmäkseen taisivat olla.
Erilaista siellä on näihin moderneihin asuinsijoihimme verrattuna, mutta saattaapi niitä asukkaita, jotka pöksissään päivät pääskytysten asustelevat joskus vituttaakin asuntojensa ahtaus ja epäkäytännöllisyys. Ja turistien alituinen töllistely pihoille. Eikähän tuota vitutusta kaukaa oman lapsuuden muistoista tarvitse hakea. Seitsemän pojanjytkälettä ja siskojen luiset kupeet ne muistojen pienestä tuvasta pilkistävät. Epäilemättä Vanhan Rauman kortteleissa homekin haisee, ja sahanpurua varisee puurolautaselle kun penakoiden pallo torpassa seinään mojahtaa.
Tänään selvisi Kivikylän palvaamon paikka kun J kurautti siellä kaupungista tullessa mutkan. Sen lihanjalostamon tuotteita taitaa marketeista löytyä lävitse maan. Tuotantotilojen laajennusta näyttivät harrastavan yhä, että kai menekki on sitten sen mukaista. Aika syrjässä äkikseltään ajateltuna, mutta liha koska tulee ympärillä olevilta tiloilta niin siinä mielessä järkevää. Ei ole elävän ja kuolleen lihan eestaas rahtausta niin paljon.
Nyt illalla saunottiin, uitiin ja syötiin hyvin. Nukutaan vielä yksi yö täällä. Aamusateen pitäisi mennä nopeasti ohitse, sitten startataan kohti Turkua.
Lemuaa koska Lemun kylän liepeillä, puistontapaisessa sijaitsee nyt telttamme tontti. Onkohan jonkun rukoushuoneen aluetta? Ainakin jokin palvelulaitos tuolla ylhäällä töyräällä sijaitsee; "Lemukoti".., ei vaineskaan. Kello on vähää vaille puoliyö ja sateisen uhkaavalta näyttää taivas.
Elias on jälleen unessa ensimmäisenä. Telttaa kootessa lämmitin meille iltapalaksi pakissa Kivikylän lasagnea jota ostin melkoisen kinkaleen Mynämäen marketista.
Kirjaanpa jokusen sanan päivän taipaleesta joka sekään ei ihan niistä lyhyimmistä matkallamme ole. Olisi ehkä jaksettu Turkuun saakka jonne tästä on matkaa enää reilu parikymmentä km, mutta aina se kaupunkien liepeiltä turvallisen teltanpaikan löytyminen on hankalampaa kuin tämmöiseltä pieneltä kylältä jonka nimikin herättää kysymyksiä.
Rauman Lapista poljettiin Hinnerjoelle, käytiin siinä kahvilla ja kaupassa. Pihalla tuli joku kaunis rouva kyselemään matkamme ääriä. Hän oli niin mukavasti suhtautuva matkustamiseemme, että soitti paikallislehteen josta sitten toimittaja rimpautti ja teki pikku haastattelun retkestämme.
Hinnerjoelta soitin Kristiinankaupungin kirjastoon jonne se päiväkirjani ja kynäni olivat jääneet kuten oikein muistin. Lupasivat lähettää kotiosoitteeseen.
Syödessämme luoksemme reipasteli vanhempi mies, joka oli juuri ajanut ohitse peräkärryn kanssa jossa keikkui nahkainen nojatuoli. Mies pyysi apua nojatuolin raahaamisesta läheiseen rakennukseen jonka pihaan hän oli peruuttanut. Kävin auttamassa ja juteltiin niitä näitä ja hännänpäitä. Miehellä oli laveassa, entisessä rukoushuoneessa vanhoja esineitä, separaattoreita, rukkeja, piironkeja, sirppejä, viitakkeita ja kaikenlaista museotavaraa joiden historiasta ja omista muistoista olisi riittänyt juttua vaikka niitä kuuntelemaan olisimme viikoksi jääneet. Mukava tapaaminen sekin.
Mynämäellä kävimme jälleen kaupassa. Korjasimme sitten Eliaksen tavaratelinettä joka meni rikki jo ennen Rauman Lappia ja jota sätöstelin J:n autosta löytyneillä tarpeilla, mutta kun toinenkin satulalaukun sivustatuen kiinnityskohdan alumiinihitsaus petti, piti kehitellä liinojen avulla siihen ratkaisu. Kaikenlaisia "taakkatelineitä" sitä tekevätkin!
Mynämäen kivinen, keskiajalta peräisin oleva kirkko käytiin kiertämässä ympäri. Sen katto vaikutti synkän hallitsevalta kaukaa katsottuna, mutta lähempää jo siedettävämpi kun näki, millaisen kivi- ja laastivuoren katteeksi sen paanut oli naulattu. Taisi kattotarpeet olla jo aikalailla säidensyömiä kun paikalle oli pystytetty kyltti jossa putoavista paanuista varoiteltiin.
Olen minä ennenkin miettinyt näiden rakennusten äärellä ihmisen toiminnan mielekkyyksiä. Kyynisten ajatusten seassa kömpii sekin kysymys, onkohan kirkkoja rakennettaessa työmiesten taskut täyttyneet muustakin kuin kivistävistä nyrkeistä kun pitkän työpäivän jälkeen kotiinsa ovat rahnustaneet. Ja keitäpä on harjannostajaisissa kiiteltykään ja kenen kurkkuihin sahtikolpakoita kaadeltu...
Klo hiipi juuri yhden kohdalle yöllä. Katselen vähäisessä pyöränlampun kajossa nukkuvan poikani kasvoja tuossa vierellä. Joka ilta on tullut sellainen erikoinen olo kun retken vaiheita olen miettinyt.
On tämä hemmetin erinomaista ollut. Huomennahan retki alkaa olla ohitse jos Turusta junaan nousemme emmekä ajele enää Tampereelle kuten oli aiottu. Mutta onhan sitä tässäkin. Kaikilla isillä ei ole mahdollisuuksia lähteä tällä tavalla lapsensa kanssa pikku retkille. Eikähän sitä kaikki tajuakaan semmoisen mahdollisuutta. Lisäksi tähän tarvitaan poikansa kykyjen arvioinnin osaamista. Pitää tehdä ensin pieniä lenkkejä ja vähitellen laittaa matkaan lisää mittaa. Myös ennalta asialle suggerointi on tärkeää. Taisi olla jo viime kesänä, kun tästä rannikkopyöräilystä eka kertaa puhuttiin. Minulla ja Eliaksella tämä on jo neljäs reissu yhdessä. Kahdella ekareissulla olivat toisetkin pojat mukana.
Mutta nyt simmut kii isi!
Birgittalaissisarten vierasmajassa ollaan. Ennen puoltayötä en nytkään nukkumaan näköjään ala. E kyllä uinuu jo, kuorsaakin vähän.
Miten tänne jouduttiin, niin sepä se taas pieni ihme on.
Oli melkein keskipäivä kun Lemun teltasta läksimme. Aamulla varhain heräsin sateen ropinaan joka yltyi aika kovaksi. Kömmin kuitenkin puskassa asialla. Joku kunnan työntekijä ajoi pakettiautolla paikalle katsomaan "mistä on kysymys", kuten se sanoi. Ei se poistumaan kehotellut vaikka kovin vakavaa miestä näyttelikin. Sain sitten nukutuksi E:n lailla ja nousimme pakkaamaan leiriä vasta puoliltapäivin. Ripeksi koko ajan ja makuuvaatteet sekä teltta menivät aivan märiksi. Vettä taisi tulvia jo aamusateen aikana sisälle sillä ainakin mulla oli perse märkänä kuin keväisellä karhulla.
Leirinpurun jälkeen käytiin Lemun Salessa leipää ja hedelmiä ja jäätelöt ostamassa. Myös maitoa, appelsiinimehua ja jotain leikkelettä leivän päälle. Tomaatteja kilo sillä ne ovat osoittautuneet oikein hyviksi matkaeväiksi. Eivätkä maksa paljoa. Kahvia olisi tehnyt mieli, mutta eipä ollut kahvilaa näköpiirissä.
Lähdettiin sitten polkemaan Turkua kohti vesisateen piiskatessa niin, että ainakin minä olin litimärkä jo kilometrin jälkeen. Niin kai Eliaskin vaikka sillä takki onkin hyvin sadetta pitävä.
Eipä pysähdelty sitten ennen kuin oli pyöräteitä harhailtuamme etsiydytty likemmä kaupunkia jossa työnnälsimme itsemme ABC-aseman lämpöön. E söi aterian, minä otin kahvin ja täyteleivän, ja kohta toisenkin kahvin.
Mietittiin siinä, etteipä huvittaisi märkää telttaa ja märkiä makuuvarusteita enää yhdeksikään yöksi pystyttää minnekään, että mihinkähän majoituttaisiin. Lähetin tekstarin M:lle joka kohta soitti ja neuvoi meille tämän nunnien makuuksen. Pian hän soitti uudestaan, että on varannut meille sieltä huoneen, että joutukaa nyt poloiset lämpimään. Kyllä tämä olikin iso lahja märille, paleleville kulkijoille.
Kun oli asetuttu ja käyty suihkussa, lähdettiin kaupungille käveleksimään ja etsimään ruokailupaikaka. Turussa olen ollut töissäkin, mutta eihän sitä juuri ilmansuuntiakaan jalkapelissä hahmottanut. Löysimme kuitenkin helposti ensin rautatieasemalle josta tarkistimme junien aikataulut ja tulostimme automaatista liput pyörille ja itsellemme huomiseen junaan. Tampere unohdettiin siis lopulta kokonaan tältä reissulta vaikka olisi mukava siellä ollutkin käydä tapaamassa tuttuja.
Ruokailtiin toriaukion laidalla, Börsin korttelissa. Minä otin lohta ja Elias kanaa ja pastaa. Oli lokoisaa syödä sisätiloissa kunnon sapuskat kaikessa rauhassa ja katsella isoista klaseista kadun iltaliikennettä. Ja torillekin siitä näki mukavasti.
Kamerasta hyytyi akku ja jäi kaupunkikuvat ottamatta, mutta mitäpä tuo haitannee.
Nyt täytyy minunkin ruveta nukkumaan. Aamupala on kahdeksalta ja juna lähtee ½10.
Erinomainen päätös tälle pyöräretkelle. Ajatuksissani kiitän Sinua ystäväni M meidän molempien puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti