6.9.2016 Tiistai
Oudolta tuntuu viikon "loman" jälkeen olla Knin talossamme. Hortoilemiseksi menee, nykäisen yhdellä nurkalla yhtä hommaa ja toisella toista. Huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä tyynnyttelen sillä, että selkään sattuu. Makailenkin siis, mutta kun sekin sattuu.
Puolet päivästä kirjoitin, mutta en yhtä soittoa sillä istuminen on mahdotonta eikä minulla ole korkeita pöytiä seisaallaan työskentelyä varten niin kuin eräässä kirjailijadokumentissa näytettiin Philip Rothilla olevaksi.
Rälläkkään istutettavalla hiomalaikalla sain kuitenkin sinkityn kaivonkappasangon hiottua vähistä ruosteista puhtaaksi. Vielä kun akkuporakoneen teräsharjapyörylällä viimeistelin kolot ja taitteet, niin se tuli maalaamista vaille valmiiksi. Kävin jo mustaa sinkkimaalia hakemassa, mutta maalaanpahan sitten huomenna. Ennakoin tilannetta, että Unimäen kaivolla 20 vuotta palvellut sanko lähtee eläkevirkaan kukkaruukuksi jonkun portaiden pieleen.
Nyt illasta katsoin E:n kanssa Mammona 3:n, eilenillalla katsottiin Areenalta viime tiistain jakso.
7.9.2016 Keskiviikko
Lääkärille ajanvaraus. Sain sen Romppaiselle jo huomiseksi. Soitin ajan myös hampilääkärille. Ajanvaraushenkilö käänsi puheluni johtavalle lääkärille, että keskustelen sen kanssa ensin hampaidenkorjaustarpeistani. Olen ollut vähän pahoillani viime kertaisesta juurenpoisto-operaatiosta josta syystä etuhammas alkaa pyrkiä kaatumaan kolon suuntaan. Rako edessä suurenee ja puren vähän väliä kieleen tai poski- tai huulilihakseen. Kaikenlaista muutakin hampaan puuttuminen aiheuttaa, mutta eipä se äijä vakavana asiaani pitänyt. Sain tingityksi ajan lokakuun loppupuolelle.
Mummi kävi, ja Aila. Laitoin ruuan sillä välin kun olivat lääkärissä. Mummi toi säilöntäpurkkeja ja muutakin sillä oli kassissa. Uuden talikonkin se kustansi mulle kun olin ollut vailla heidän nurkissaan eläkkeellä lojuvia. Sanoi niiden olevan niin loppuun talikoituja, ettei ilennyt tuoda.
Puutarhuri tuli töistä iloisena kuin varpunen: Hänet vakinaistetaan, eli asetetaan virkaan kunhan muodollisuudet, eli virallinen hakuprosessi on lävitse kahlattu.
Maalasin sinkkiämpärin kahteen kertaan ja laitoin lisää ruokaa. Lämmitin päivällä myös tuvan uunia ja nyt iltamyöhällä panin sinne ohrapuuron aamuksi hautumaan. Telkkarissa ei ollut mitään katsomisen arvoista.
Karjalan Sanomien nettilehdessä on ollut jo monia kirjoituksia siitä, kuinka Venäjän valtio ottaa Karjalan Tasavallan teitä nimiinsä ja alkaa tehdä niihin perusteellisia korjauksia. Kaikki haltuun otetut tiet näyttäisivät suuntaavaan suoraan Suomen rajalle. Meille suunnattavaa 100-vuotissyntymäpäiväretkeäkö varten ne niitä paraatikuntoon saattavat? Kammottava skenaario joka on pyörinyt mielessäni Putinin Kultarantavierailusta lähtien kun hän sanoi, että me tullaan yhdessä juhlimaan niitä. (Putinin sotavoimat ovat jo vetäytyneet vauhdinottoon 1500 kilometrin päähän...)
Selkäkipu on yhä veemäinen.
8.9.2016 Torstai
Soitto Hesasta: tulenko huomenna sinne? Olin ensin öönä ennen kuin muistin, että olen lupautunut osallistumaan erääseen tapahtumaan. Sanoin, että kaipa minä sitten tulen.
Juna-aikataulut eivät sovi ja lentäminen on liian kallista. Menne siis autolla vaikka niinkin pitkän matkan istuminen hirvittää jo ajatuksena.
Merja määräsi minulle kipulääkitystä tarkasteltuaan vaivastani entisiä epikriisejä ja kopeloituaan manuaalisesti kroppaani. En vielä hakenut niitä troppeja.
Ennen lääkäriaikaa kerkesin keittää 2 kattilallista omenahilloa ja sen jälkeen se olikin tulella tänne iltamyöhälle saakka. Purkkeja täyttyi parisenkymmentä. 3 niistä menee E:n huomisiin kouluretkimyyjäisiin. Puutarhuri teki sinne omena ja puolukkapiirakoita. Kanelille ja omenalle haisee nyt koko talo. Ja haisisi letuillekin, mutta omat kokkaukseni järjestin avoimen taivaan alle pihapatiolle.
Kävin Hommoojalta (Hankkija) 4 kg sitruunahappoa. Maksoi vissiin saman, kuin muutama sata grammanen apteekissa. Puhdistin puolukat, survoin ne saaviin, lisäsin keitetyn ja jäähdytetyn veden, sokeria ja sitruunahappoa ja nyt saavi saa sisältöineen seistä nurkassa muutamat päivät.
Sattui tulemaan puhelu kaukaa kun vein G:n jalisharkkoihin ja siinä se peliaika hujahti jutellessa. Tuli uutta ajateltavaakin.
Väsyttää. Klo on jo 23.30 ja kohta pitäisi oikeastaan lähteä ajelemaan. Taidan ajaa Oulunkylään Heimon vierasparkkiin ja menen siitä keskustaan bussilla niin en tarvitse maksaa älyttömiä pysäköintimaksuja siellä perillä. Ja muutenkin on mukavempi sitten källäillä siinäkin kylässä kun ei tarvitse miettiä paikoitusjuttuja. Silleen minä olen joskus ennenkin tehnyt.
torstai 8. syyskuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti