Unimäessä. Gaius nukkuu lattiapatjalla, minä luen Lingreniä ja välillä teen näitä tavanomaisia merkintöjäni.
Paulus alkoi ättäröidä kesken tänne lähdön ja homma hänen osaltaan meni jykkeliin joten kotiin hänet piti jättää.
Kävin lähtiessä vielä noitumassa Motonetissä kottikärryn renkaan kestämättömyydestä. Nostin yhden multakuorman kestäneen pyörän tiskille ja perustelin asiani. Sain uuden pyörän. Otin nyt umpikumisen joka on kirkkaankeltainen.
Heimo pani viikko sitten takakonttiini myös ilmakon ja heti tänne tultuamme piti asetella turvallinen maalitaulu ja sen tausta, että G pääsi kokeilemaan taitojaan. Äkkiä hän homman nimen hoksasikin. Pidin pari "luentoa" aseista yleensä ja lausuin pari sanaa siitä, kuinka tuhoisa keksintö aseet ylipäätään ovat, mutta myös, että oikein käytettynä harrastusvälineenä ne voivat olla ihan ok. Painotin myös, että koskaan ei aseeseen saa jättää patruunaa kun sen pois laittaa eikä missään nimessä tyhjälläkään saa osoitella toisia.
Äsken kuuntelin ykköseltä Pariisi kuulee Rimski-Korsakovia, sitten tulivat uutiset. Juuri nyt alkaa Radioateljeen ohjelma Viimeinen päivä - Olof Palme ja Boforsin varjo. Täytyy ruveta keskittymään siihen. Nukahdan ehkä.
17.9.2016 Lauantai
Radiossa Kimmo Pietiläisen Kuusi kuvaa joka sekin on uusinta, mutta kuuntelemisen arvoinen. Kattilassa kurpitsasiivut mausteliemessä kypsymässä. Kohta purkitan. Kaksi viiden litran astiaa tästäkin satsista tulee.
Käytiin kylällä apteekissa. En ole muistanut tuoda lääkekaappiin haavanhoitovälineitä ja nyt eilen puukolla nirhaisemani peukalonpään nahkalämpäre kääntyi nurin ja verta joka paikassa. Päällä oleva paitakin kuin olisi mahaan ammuttu. Panin väliaiaikaiseksi haavateipiksi talouspapaeria ja ilmastointiteippiä.
Evekin tuli ja nyt muksut vilkastelevat ulkona, välillä tramboliinilla, välillä ympäröivässä "viitakossa". Vien ne illasta kylälle ja saa G olla yötä Evellä.
Asensin kottikärryyn uuden pyörän ja äsken haettiin kahdella kärryllä sytyketarpeiksi tuohenkäppyröitä hakkuuraiskion koivusullipinosta. Sekin touhu on lapsille kuin mukavaa leikkiä varsinkin kun toinen sitten istui tuohiläjän päällä toisen työntäessä kärryä pihaan.
Miten hyvä ihmislasten olisi tässäkin vaatimattomuudessa elää elämäänsä eikä olla ilmakehää tuhoamassa muunlaisten ahneudenilmentyvien vietävänä.
Olisi pitänyt omenapuiden ympärille viritellä jänissuojat, mutta jäi verkkorulla Kniin. Entiset eivät uusille riitä. En taida ruveta työvälineitä levittelemään muutaman puunsuojauksen takia, on täällä muutakin tekemistä. Esimerkiksi Hujjauksen lämmitys, pellosta juuri nykäistyn porkkanan nakertaminen, metsälenkki muksujen kanssa, kirjoittaminen, lukeminen ja niistä juontuvien ajatustenkaarien seurailu, Lauantain toivotut levyt, Tarja Närhin sekahaku-ohjelma...
18.9.2016 Sunnuntai
Kaunis aamu. Heräsin unennäköön jossa juttelin lettipäisen naisen kanssa polkupyöräilystä ja eräistä unelmista. Tälle unelle on alkujuonnekin olemassa ja siksi se oli niin todentuntuinen.
Hellaan tulet, puuro hautumaan ja ulos muutamat askareet toimittamaan.
Puuro on syöty, soitin Soilalle joka oli lasten kanssa leikkipuistossa. Lupasin hakea G:n puolilta päivin.
Tiskasin astiat ja samalla kuuntelin sunnuntaiaamun yhdentekeviä musiikkiohjelmia koska ei Radio puheeltakaan mitään kiinnostavaa tullut eivätkä ykkösen kirkonkellojen moikamiset millään tavalla ruoki aivojeni tarpeita.
Uutisissa kertoivat väkivaltakoneiston hyvin voideltujen rattaistojen toiminnasta. Tälle aamulle kertaus toisensa jälkeen New Jerseyn marathon-reitin varrella räjähtäneestä roskispommista, joukkopuukotuksesta Minnesotassa ja Manhattanilla räjähtäneen putkipommin uhriluvuista. Syyriasta ne tavanomaiset sotahirveydet ja riemuitseminen siitä, että Rion paraolympialaisista tuli Suomeen kultaa. Loput uutistarjonnasta voivotellaan talouskasvun kurjanhitaita nousukäyriä ja taisi sieltä joku huolestunut lauseenpätkä Petteri Orponkin suusta välittyä, että kuinka huolissaan hän on EU:n välienselvittelyistä ja Britannian brexit-päätöksen tulevaisuusnäkymien vaikutuksista.
Illala Knissa
Hante pistäytyi metsästysreissullaan Unimäessä. Kun hän soitti suonlaidan kannonnenästä, luulin koko metsästysporukan (4 miestä) tulevan ja paistoin 2,5 litran annoksen lettuja, mutta sitten H tulikin yksikseen muiden mentyä omilla autoillaan kotipesiinsä Siilinjärvelle ja Helsinkiin. Olipahan sitten lettuja kotiinkin tuoda.
Puutarhuri kimpoili minulle jälleen asioista, joita ei kimpoilemalla kuntoon saada. Koetin olla provosoitumatta vaikka sanani sanoin minäkin. En osaa nyt hahmottaa, että menikö vinoumamme entisestään vinompaan vai tukiko se vain jo olemassa olevaa vinoumaa ettei se vain missään nimessä oikenisi. Olo ei ole kuitenkaan hyvä.
Luen Lingreniä ja nukahdan jälleen peukalo kirjan kansien väliin litistyneenä kun kainaloitakaan ei ole jonne kaivautuisi pakoon tätä yksinäisyyden tunnettaa ihmisiä täynnä olevassa talossa.
19.9.2016 Maanantai
Isä täyttäisi tänään 94 vuotta.
Tänä aamuna, herättyäni klo 04.00 aloin ensitöikseni ajatella ja sitten kirjoittaa eilenillalla muutamalla lauseenpätkällä aloittamaani, Hesarin Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogiin suunnattua kommenttia. Allaoleva kirjoitus siitä tuli ja jotta ymmärtää sen funktion, pitää lukea myös Hämäläisen kirjoitus ja siihen saapuneet tähänastiset kommentit.
Tämän päivän ajatustyöni saa olla siis tämän mittainen:
Ihmiskunnan leikit rahalaatikoillansa olisivat äärettömän huvittavaa showta jos se ei olisi johtanut tulokseen, joka maailmantilan nykyhetken tiedostaneille on yhtä kuin ihmiskeskittymien, suurkaupunkien savusumuinen, myrkkyjä kierrättävä taivas tai öljyssä lilluva Siperian tundra.
Jos omaa muutakin mielikuvitusta kuin talouteen liittyvää, niin ymmärtää globaalin maailman draamankaaren nykyhetken ja näkee mielensä silmillä, millaista dragikomiikkaa Wall Streetin estradilla jokaikinen päivä esitetään, ja kuinka tuhoisat seuraukset tällä Helvetin logiikaksi käytännössä juontuneella (nimetyllä) näytelmällä on.
Voi kysyä ainakin itseltään, missä muualla näkee yhtä käsikirjoituksen juonelle antautuvia ja paneutuvia marionettilaumoja kuin pörssihallien virtuaaliavaloja vilkuttavilla rahatoreilla? Ja vain mielikuvituksensa päätä kääntämälle näkee myös, kuinka naurettavia ovat marionettinarujen toisenpään hallitsijat, rahamaailman kotimaiset ja ulkomaiset draamaohjaajat, björn wahlroosit ja george sorokset.
Ja me, yleisö, jotka kukin kykymme ja/tai asemamme mukaisesti kärsimme tai nautimme tämän alati päällä olevan draaman tuloksista, taputamme yhtä naurettavalla tavalla kätösiämme ja tempaudumme mukaan hurmokseen kuin todella olisimme katsomassa vain näytelmää josta kuvittelemme poistuvamme lopputaputusten jälkeen konjakkilasilliselle puimaan näytelmän eri ulottuvuuksia.
Naurettavin olio jonka loin, sanoisi jumala jos olisi olemassa.
Me emme kulje "Kreikan tietä" sen enempää kuin minkään muunkaan yksittäisen maan, valtion, osavaltion tai maiden liittoutumien teillä. Kaikki me olemme samassa Ahneudeksi nimetyssä purtilossa josta pelastusrenkaita on turha heitellä. Jos muistaisimme edes sen, että veneen hallitsevana ominaisuutena on jo mainittu Helvetin logiikka jota taasen ruokkii ainoa, todella uusiutuva "luonnonvara" ahneus, olisi ehkä toivonkipinäkin elossa, mutta kun seuraa päivittäistä uutisvirtaa niin alati käynnissä olevan tappokoneiston tulosten lisäksi tärkeimpiä ovat talousluvut ja sen kysymyksen vatulointi, millä kulutus saadaan jälleen nousukiitoon; ei kuule ei näe lauseenpätkää siitä, millaisin toimin kulutuksen hallittu alasajo (itseltämme/toimiltamme) biosfäärin pelastamisen tielle saataisiin ohjattua.
Edellä olevalla halusin siis muistuttaa yksinkertaisesti siitä todellisesta velasta, josta meidän oikeasti pitää olla huolissamme ja josta keskustelu ja uutisointi yhtä lailla olisi jokapäiväisen keskustelun, ja eritoten tekojen arvoinen (yritin urhoollisesti lukea niin Unton kirjoituksen kuin myös kaikki kommentit eikä täälläkään Kreikka-aihetta rinnastettu velkaamme Maalle).
Siis: Tänäkin vuonna me globaalin maailmankaikkeuden ainoat "ajattelijat" olemme eläneet takaisinmaksamattomalla tavalla velaksi 19.8 lähtien ja joka tätä menoa jatkaen jokaikinen vuosi aikaistuu yhä kiihtyvällä vauhdilla. Joten mitä näkyy tämän tien päässä ihan tuossa pienen, savusumuun peittyneen mutkan takana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti