torstai 29. syyskuuta 2016

Merkintöjä

26.9.2016 Maanantai

Flunssa jatkuu nenän vuotona, ja yskän. Sivut edelleen kipeinä. Eikä kyse ole vihkon tai kirjan sivuista. Eilenillalla meni myöhälle nukkumaan alkaminen. Ensin kaikenlaiset rätinät perheenjäsenten kanssa ja sitten raakkailin vielä vkonlopun juttuja blogiin. Jotain jäi huomiotta, mutta johonkin aina pitää päättöviiva lopulta vetää ja lopettaa.

Aamulla eräs sivukatumme asukas kävi pyytämässä, että kuskaisin häntä viinanhakuun. Oli kolhinut naamansa yöllä tuntemattomaan kuntoon ja vieläkin niin humalassa, ettei tolpillaan pysynyt. Sanoin niin ystävällisesti kuin osasin, että jos sulla on varaa ryypätä niin on varaa taksiinkin. Ei se suuttunut. Meni luultavasti koettamaan onneaan jonkun toisen ovelle. Lähti vumpsimaan tukka pystyssä ja vaatteet roikkuen ihan eri suuntaan, kuin missä asuu.

Alkuillasta oli vanhempainyhdistyksen vuosikokous. Venähti taas yli kahden tunnin vaikka asiat olivat simppeleitä käsitellä. Joillakin naisilla on kyky jauhaa sanottavanjyvistään enemmän jauhoja kuin säkkeihin mahtuu.

H tuli aamupvllä. Ensimmäiseksi äherrettiin vessan, kellarin ja porraskuilun sähköistys; syöttö niille pääkeskuksesta. Myöhemmin iltapvllä käytiin lävitse kaikki yläkerran kymmenet rasiat sekä johdotukset ja lisättiin puuttuvat merkinnät. Kerettiin kalustaakin jonkun verran. Piti hakea kytkimiä, pistorasioita ja muita pikkutarvikkeita lisää 400:n edestä. Ja kohta käydä vaihtamassa, kun muutamat sattuivat vääriä. Lopetettiin 19 seutuun. Iltapalaa, saunomista ja nukkumaan. H majoitettiin huoneeseeni. Yritin telkkariakin katsoa, mutta eipä siellä mitään kummosempia ollut. Pötkähdän sohvalle kirjan kanssa ja varmaankin uinahdan ihan heti. On ½yö.

27.9.2016 Tiistai

Varhain jo kavuttiin yläkertaan jatkamaan eilisiä. Nyt katkaisimet ja pistorasiat ovat paikoillaan, osa valaistuksestakin. Tarkistusten tarkistuksia on paljon. Valmisteltiin huomiselle jakokeskuksen asennus. Siihen pitää hakea sähkötarvikeliikkeestä pari erikoisjohtoa heti aamulla; H vaihtoi sulakkeiden järjestystä koska muuten ei rakenteisiin juuttunut syöttöjohto olisi yltänyt.

Saunottiin, syötiin iltapalaa. Katsoin poikien kanssa Mammonan 6. jakso. Siinä Mathiasköntys sai ensin potkut lehden toimituksesta ja lopulta kuulan kalloonsa kun meni tonkimaan jonkin kiinalaisyrityksen toimistoa. Peter kävi panemassa Elleniä joka lopussa paljastui CIA:n agentiksi. Uhhuh... Juoni näyttäisi ajavan taas sillankaiteeseen vaikka muuten näyttelevätkin kohtalaisesti.

Yöllä myöhemmin olisi ollut Herkuttelijoiden yö jonka erikoisuuteen joskus tykästyin, mutta en nyt uusintoja kaivannut.

Päivällä hain Silvennoisen, Tikan ja Roseliuksen kirjan suomalaisista fasisteista. Koukkasin mukaan myös Houellebeqin Halujen taistelukentän jonka alku oli lupaava, mutta syvemmälle ehtiessäni en tavoittanut juuri jälkeäkään siitä poikkitelaisuudesta ja kirjailijan häikäilemättömyydestä, jollaisen kuvan Melender esseissään kirjasta antaa; kaltaisiaan juttuja on roiskittu ristiin ja poikki jo rakennustelineillä poikien kaa. Voi olla, etttä Melender on lukenut sen alkuperäiskielellä ja suomentaja Ville Keynäs on pilannut tekstin? Yksi moka siellä ainakin jo kerkesi olemaan: Ei nautaeläimellä ole (ainakaan suomenkielellä) kuonoa! Luultavasti en luekaan sen pidemmälle.

Toisaalta Melender saattaa olla pelkkä teoreetikko jolle elämä itse kaikkine roisiuksineen on kokematon paikka. En tiedä miehestä muuta kuin mitä olen lukenut ja niiden perusteella ei hänen arkensa ja elämänsä avaudu. Vain se, mitä ajattelee joka onkin tärkeintä.

Aloitin fasistitutkimuksen. Se on tällaisena aikana tarpeellista luettavaa, että tunnistaa kun niitä rupeaa vastaan lappamaan.

HS:n blogisti, Unto Hämäläinen kaipasi kommentoijiltaan keskusteluaiheista vinkkejä viime keväänä. Lähetin ehdotukseni joka sisälsi toiveen luennan alla olevaan kirjaan Kansankodin pimeämpi puoli (Atena 2015). Vetosin ohessa, että ottaisi keskustelunaiheeksi äärijärjestöjen pohjoismaiset lonkerot; onko niitä ja millaisella arsenaalilla ne maan alla jyrsivät. Mutta ei se muuta kuin kohteliaasti kiitti lukeneensa toiveeni.

Onko fasismi liian arka aihe Hämäläiselle? Miten paljon hänen piireissään ja kommentoijissaan on kaappifasisteja? Ainakin antinaturalisteja siellä ovat melkein kaikki. Nehän huutavat yhdessä kuorossa kasvun, tekniikan ja edistyksen perään kun vähänkin viittilöi talouskasvun alasajon suuntaan.

Ne elintärkeät aiheet mitkä liittyvät ihmiskunnan kulutuskysymyksien kielteisiin puoliin Hämäläinen sivuuttaa kohteliaasti vaieten. Kehnot talousnäkymät panevat jatkamaan vaihtoehdottomalla kulutuksenkasvun tiellä, on hänenkin vankkumaton kantansa. Mikä jarruttaa panemasta arvovaltaansa poikittaismielipiteidenkin jauhantaan? Lähestyvä telakoituminen vanhuuden lepoon? Innon puute ruveta haastamaan vaikeissa kysymyksissä lukijakunta joka sekään ei usko muuhun, kuin tuottavuuden nostoon, ja joka rakastaa rahaa ja rahastamisella ajattelua? Vai olisiko syynä kapeaan ja äärimmäisen yksipuoliseen talous- ja politiikkajorinointiin ylemmän johdon taholta annettu ohjeistus sillä onhan Sanomakonserninkin rooli olla rajoittamatonta voittoa tavoitteleva firma.

Suomalaiset fasistit (WSOY 2016) kirjan juontotekstiä: "Fasismi yhä vaikuttavana aateperintönä ja poliittisena projektina ei ole kadonnut mihinkään. Ymmärrys on välttämätön avain ilmiön oikeaan arviointiin. Se on erityisen tärkeää nyt, kun eurooppalainen fasismi on koko maanosassa tekemässä voimakkainta paluuta poliittiseen elämään sitten toisen maailmansodan."

Eli siis aivan selvästi myös Hesarin politiikkablogin Unto Hämäläisenkin työmaata.

Huomasin juuri, että UH oli vaihtanut jo perässähiihtonsa aiheen USA:n Ruma Trumbin ja Mummo Hillaryn kilpalaulannan seurantaan. Sattumalta olin itsekin New Jerseyhyn fb:n keskustelussa. Amarithilta kysyin, kumpaa heidän perheensä äänestää (A ei voi vielä äänestää, mutta hänen miehensä Y voi). Kahdesta huonosta on kuulema pakko valita ja se on Mummo Hillary. Trumb on kuulema kauhistuttava örvelö ja pitäisi laittaa kumiveneellä Kiinaan (Y on alkujaan kiinalainen). Oli irvailevia hymiöitä tämän letkautuksen jäljessä.

28.9.2016 Keskiviikko

H lähti ½npäivänjälkeen. Yläkerrassa toimii nyt kaikki tarpeellinen huusholli-infrastruktuuri sähköjen puolesta. Puuttuu siis enää tiskiallas, jääkaappi, muutamat väliovet, lattiapäällystettä 50 neliötä ja listoitus. Hioa ja maalatakin pitää vielä jokunen neliö. Puuttuu siis muutamat tuhannet eurot rahaa sillä tekeminenhän aina onnistuu. Huonekalujen paljoudellakaan ei hurrata. Vanhoja ylimääräisiä voisi loppusijoittaa yläkertaan niin kuin jokunen linkuttava jakkara, parit sohvatuolit, yksi hiomaton pirtinpöytä tuoleineen ja yksi patjaton sänky. Kyllä niillä vaatimaton asukki alkuun pääsee. Jos isommat pojat muuttavat yläkertaan kokonaan, niin on sinne monenlaista asiaa hankittava, että oleilu onnistuu vaikka itse viereksisinkin melkein millaisissa koloissa tahansa jos tarpeen on.

Pesetin koneella liinavaate- ja pyyhepyykkiä. Nyt ne kuivuvat eteisen naruilla sillä ulkona on jo niin kosteaa, että vain kuivina, tuulisina päivinä enää voi siellä yrittää kuivattaa. Alkaa siis ankea kausi pyykinkin suhteen.

Nytkin meni myöhälle. On taas ½yö. Otan fasistit käsittelyyn ja luultavasti nukahdan parissa sivussa (uusi aikamuoto).

29.9.2016 Torstai

Aloitin aamun varhaisella uuninlämmityksellä. Päivällä rakentelin vuokaruokia ja samalla haudutin huomiselle puuron. Onpahan valmista evästä porukoille koska itse lähden jossakin vaiheessa iltaa tai yötä Unimäkeen. Veljenpoika tulee huomenna kaveriksi valamaan sen saakelin saunanlattian.

Huomenna olisi ollut Kodin ja Koulun päivä. Ilmoitin rehtorille meneväni, mutta nyt se pitää jättää väliin. Ei siellä mitään sen ihmeempää ole tarjolla kuin lukemattomina muinakaan vuosina jolloin olen osallistunut. Ja vanhempainyhdistys on kyllä ilman minuakin edustettuna. Tuli mieleeni, että mikähän asia se Anniinalla olikaan minulle jota se ei muistanut ma-iltana? Kirjajuttu se varmaankin oli sillä seuraavana päivän oli kirjalahjoitusten vastaanotto koulun kirjastoon.

Kirjoitin päivällä sähköpostivastaukseen jotain kynnysmattona olemisentunteistani. Sitten aloin miettimään sitä kynnysmattoa. Kuka kynnysmattoon koipiaan pyyhkii päästäkseen eroon maailmalta jalkapohjiin tarttuneesta ryönästä? Entä kuka kynnysmaton myös kopistelee? Koipensa pyyhkijä yleensä itse. Joten kenen silmille ne ryönät sieltä räiskähtelevätkään? Tämä ajatusketju siis koski kaikkea muuta kuin häntä, jolle sp-viestin kirjoitin. Esimerkiksi Syyriaa joka on "supervaltojen" kynnysmattona. Kuka saa kohta ryönät siltä suunnalta silmilleen?

Kaameita uutisia Syyriasta edelleen kantatuukin. Pommittaja Venäjää eivät moraalisaarnat hetkauta. Se on 150 miljoonaisen kansan kokoinen psykopaatti vaikka sielläkin joku yksittäinen solzenitsyn tälläkin hetkellä on varmasti toisinajatteleva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti