Merkintöjä

20.9.2016 Tiistai

Oskarisedän 89. syntymäpäivä. Hetekan pohjalla älytönnä jo vuosia maannut; onko huokumisessa enää mieltä?

Selkä on pahana taas, en aamulla ylös meinannut päästä. Enkä muutenkaan ole mihinkään kyennyt. Kipuja kiroillut vain.

Venäjällä olivat sitten vaalit. Putinin kängi vahvisti valtaansa. Kun vaalien tulosta tulkitaan vastapäivään, on "Yhtenäinen Venäjä"-puolueella mandaattinsa kanssa niin ja näin. Piskuisen petroskoilaisen Karjalan Sanomien vaalikommentointikin on kieli keskellä suuta pyörittelyä. Ohjeistus jostakin ylempää on ollut selvä viimeistään Nemtsovin murhasta lähtien. Karelian Armas on ollut suus supussa fb-kommenteissaan jo pitkään; olisiko ollut liian läpinäkyvää hänen valtaeliitin nuoleskelunsa, että nekin ovat panneet sormen myötäjuoksijansa huulille, tai Naganilla otsaa koputelleet? Ymmärtävätköhän päätoimittajat, kuinka heidänkin vähäpätöisten asemiensa säilyttämisen vuoksi sananavapauden rajoitukset (valikoivuus) väikkyvät ulkopuoliselle tarkkailijalle kirkkaina kuin Äänisen aallot?

Eilenillalla katsoin "Rita Hayworth-avain pakoon" -elokuvan. Erityisesti Morgan Freemanin näyttelijäntyö oli vakuuttavaa.

Median tapetilla nyt Helsingin rautatieaseman edessä kuoliaaksi potkaistu ohikulkija. Potkaisija on ollut ilmielävä natsi. Kansanedustajat, ministerit ja presidentti ovat uhkailleet ja pörhistelleet äärijärjestöjen kriminalisoinnilla. Niiden olemassaoloon kieltolait eivät voi kuitenkaan vaikuttaa koskaan. Saksassa natsijärjestöt ovat olleet täysin kiellettyjä aina toisen maailmansodan päättymisestä lähtin, mutta ovatko ne sielläkään, kansallissosialismin alkulähteiden äärellä hävinneet mihinkään? Kurissa kyllä ovat pysyneet eivätkä koskaan ole kyenneet Hitlerin jalanjäljistä valtaan nousemaan. Se lienee tarkoituskin vaikka ruumiita on syntynyt kieltolakia noudatettaessa.

Tuntuu siltä, että kansallissosialismin kyteviinkin hiilloksiin kannattaa kusta vaikka sitten lakeja laatimalla etteivät ne sieltä nousekaan itse niitä laatimaan.

Olen sanonut tämän ennenkin: Kehitysvammaisuuden yhdeksi muodoksi pitäisi diagnosoida myös psykopaatit ja muut tunnevammaiset, ja että ne jo sikiöseulonnassa voitaisiin eliminoida. Rodunjalostusta, kyllä, mutta niinhän down-syndroomaistenkin seulonta ja abortointi on, mutta ovatko downit kyenneet koskaan samaan tuhovimmaan kuin rotupuhtaiksi arjalaisiksi itsensä korottaneet psykopaattinatsit?

Yksi myönteinen kommentti Perässähiihtäjän blogissa omaan kirjoitukseeni, muuten Kreikan tiellä tuli hiljaista. Häiritsinkö poikittaismailallani?

21.9.2016 Keskiviikko

Selkä jumalattoman kipeä. Vain äärimmäisesti ponnistaen pääsin liikkeelle aamulla. Kävelin 15 minuuttia uunin ympäri sillä istumaan ei ollut asiaa, eikä maatekaan ollen olo kohentunut. Silmistä märkää tirisi aluksi.

Aloitin tänään Romppaisen määräämän lääkekuurin. Kivun taittamiselle ei liene muuta mahdollisuutta koska eivät ne pullistumaa suostu leikkaamaankaan.

Syyrian tulitauon päättymisen kunniaksi ilmasta iskevät valtioterroristit (Syyria ja Venäjä) tuhosivat avustussaattueen. 31. rekasta 20 paloi poroksi ja niiden siviilikuskeille sekä apumiehistölle kävi huonosti. Nyt illasta uutisoivat myös toisesta ilmaiskusta joka oli täsmätty SPR:n asemapaikkaan. Useita siviilejä sielläkin surmansa sai materiaalituhojen lisäksi.

Yhdeltätoista tuli Musta Marokkolainen. Korjasin hänen polkupyöränsä. Lyhensin ketjua kahden nivelen verran, liitin irronneet eturattaan keskiödynamojohdot, vaijereita piti kiriä ja eturenkaan sisuskumi käyttää poissa sillä se oli asennettu virheellisesti siten, että päällirengas pullotti venttiilin kohdalta patilla. Käytiin hakemassa kaupasta myös uudet jarrupalat sekä eteen että taakse. Lopuksi rasvasin ketjut ja muitakin liikkuvia niveliä. Juotiin sitten torttukahvit ja juteltiin marokkolaisista asioista, suvuista ja koko elämän kestävistä seikkailuista. Melkein  minun ikäiseni MM on ollut Suomessa pian 30 vuotta, että kyllä hänellä monenlaista kokemusta on kertynyt jo tästäkin maasta. Länsisaharan puoleisissa maanosissa nuorena koetut aseelliset taistelut hänenkin uniin edelleen palaavat. Tragikoomisin tarina häneltä se, kun  kertoi ensimmäisestä Knissa vietetystä vuodestaan jonka hän oli majaillut pääosin hautausmaan työvälinevajassa. Surullisin tarina se, kun hänen suomalaisnaisen kanssa saamansa tytär (25) on unohtanut isänsä kokonaan.

22.9.2016 Torstai

Heräilin hitaasti unesta, jonka elementit, kaupungit, kadut, kulkuvälineet, rakennukset, huoneet, pöydät, tuolit, astiat, tiet, ihmiset, pillut, kullit, omat kourat ja selkäkipu olivat lasia. Klo oli 04.

Otin särkytabletit, laitoin puuron hautumaan ja kahvin porajamaan. Hain lehden jonka etusivulla oli uutinen Kuhmossa tutkittavana olevasta luvattomasta karhujen murhaamisista. Tekstin mukaan rikollisiksi epäiltyjä on kymmeniä. Toisaalla oli juttu Metsähallituksen suorittamista ympäristörikoksista Suomussalmella. Luontoaktivistit olivat pysäyttäneet hakkuut liito-oravien puolustamiseksi. He olivat leimanneet pinoon ajettujen tukkien päihin punaisella "LIITO-ORAVAMETSÄÄ" -leiman; poliisi tutkii leimaamista ilkivaltana. Ihmettelen, että edes joku jaksaa jarruttaa metsien tisletuotannon kiihtyvää tahtia vaikka niin turhaa se lie.

Sonja tuli aamupäivällä. Toi tuliaisiksi mustatorvisieniä ja puolukoita sankollisen. Käytiin kaupungilla ensin kaupassa tarjousten perässä ja sitten kaupungintalolla syömässä. Tehtiin kierros kirpputoreilla, S löysi yhdet pikkukumpparit ja itselleen nahkatakin muutamalla eurolla. Myös yksi saviruukku sipuleita varten ja teräksinen hedelmäpuristin tarttuivat matkaan. Panin S:n kyytiin hilloja, pikkelseitä, porkkanoita, perunoita, yhdet pieneksi käyneet lasten luistimet ja kahdet monot. Kummalta tuntui, kun Sonjan koko lapsilauma ei ollut mukana hilskamassa. Milloinkahan lienen vanhimman tyttäreni kanssa kahdestaan tälleen ollut liikkeellä? Taisi olla se talvi, kun molemmat muutettiin Lapista pois, S Roista ja minä Kittilästä ja tultiin kahdella autolla jälekkäin etelää kohti. Silloin sattui sekin kolari Puolangalla jolloin Puutarhurin auton perään, jota minä ajoin, törmäsi maasturi. Peräkärry hyppäsi takakontista sisään ja sen aisa tunki teräksisen vartensa kaiken takakontissa ja penkillä olleen tavaramäärän lävitse etupenkkien väliin ja pysähtyi vaihdekeppiin. Siinäkin oli hengenlähtö lähellä. Muita ei kyydissä sillä kertaa ollut. Peräkärryssä pressun alla olleet pyykkikone, sirkkeli, tahko ja muu muuttokuorman pienempi sälä lenteli lumisille penkoille sen tuhannen sipareina. Se yö oli aikamoinen ja jäi mieleen hyvin. Sonjan vanhin tytär oli vielä pieni vauva ja nukkui hänen autonsa takapenkillä. Onneksi ei minun ajamassa autossa...

Lasteni kanssa olen kaikenlaista kokenut. Ja he minun kanssani. Siksi siteet ovat niin lujat. Luulen, että niin tulevat olemaan myös näiden nykyisten lasteni kanssa.

Mitäs muuta tänään on tapahtunut? E ja G kävisät jalisharkoissa, minä ja P suunniteltiin shetlannin paimenkoiran hankkimisprosessia joka lienee vielä pitkässä kuusessa.

Nyt illalla uutisissa näytettiin jälleen, kuinka Syyrialaisten avuttomien niskaan palopommit putoilivat ja kuinka samassa uutislähetyksessä meidän Halla-ahomme nuljuili posket punakoina kuin olisi juuri niiden pommien katveesta kiirehtinyt medialle selittämään, kuinka hirveä kohtalo eurooppalaisille onkaan tulossa kunhan rajat railona aukeilevat ja pakolaisvyöry suuntaa kohti inhaa Pohjoistamme.

Inhoni syvintä olemusta en kykene esiin piirtämään tai sanoin selittämään, mitä JH-a minussa aiheuttaa.

Saamenkielisissä uutisissa kerrottiin Ruotsin metsäteollisuuden hakkaavan vanhoja metsiä yhä kiihtyvään tahtiin niin, että biologitutkijat ovat sitä mieltä, että ne ovat jo katastrofaalisia pieneliöstön kannalta.

23.9.2016 Perjantai

Aamuyö. En saa nukutuksi. Harmittaa taas asiat, joita itsesensuuri estää ylös kirjaamasta. Tai sitten ne ovat niin yksityisluontoisia ja lähellä, ettei kertomus ole vielä valmis. Kaikki juuri nyt ja vähänkin mieltä järkyttänyt tapahtuma vaatii aikansa, että siitä kykenee "raporttia" tekemään. Se on kuin romaanin raakaversio joka täytyy muutaman vuoden kuluttua vasta editoida, että se tarkoitukseensa yltää.

Aamulla

Älytön nuha. Selkäsärkyä olen turruttanut särkylääkkeillä. Lähden tästä viikonloppureissulleni mökille. Jospa saisin siellä jotain tehdyksi. Ajan Lapinlahden kautta josta haen lainaan betonimyllyn ja aggergaatin saunanlattian valua silmälläpitäen. Taitaa kuitenkin tältä vkonlopulta se homma tyssätä.

Eiliseniltaisista uutisista mieleeni jäi se, että Syyriaan on isketty ilmasta käsin rajummin kuin koskaan aiemmin. Palopommit vain yössä leimuavat kuin Jussi Halla-ahon punakat posket hänen intoilleessaan maahanmuuton vaarallisuudesta. Kaikenlaisia "asiantuntijoita" ne telkkariin päästävätkin änkyttämään. Jos sekin "kallis" mediahetki olisi annettu vaikka Tom Kankkoselle ja Kalle Löfille, olisi jotain faktaakin selvinnyt. Maahanmuuton uhat ja vaikeudet tiedetään, mutta että joku natsistinen johtohahmo kerää niillä pelottelemalla pisteitä äärijärjestöjen sektorille, on törkeää. Haastateltavien valikoinnilla ja ääneen päästämisellä pitäsi olla selkeät kriteerit. Sananvapautta se ei rajoita, jalostaa vain sanottavaa.