Aamulla Unimäessä
Yöllä tullut tekstiviesti kehottaa koruttomasti: "Haista! Sinä! Jätkä! Pitkä! Vittu!" Olisiko palautetta Kainuun Sanomien susi/koirakirjoitukseeni. Kodikkaan omatapaisesti huutomerkitty murjaisu; nauratti tovin.
Sade tuhisee äitini synnyinkuiseen maisemaan kuin sumutepullosta. Jos kuulossa olisi lapsenherkkyys jäljellä, varmaankin sen tuhinan myös kuulisin. Täytyy tästä tommeutua sekaan.
Illalla myöhällä
Uuninkuve lämmittää. Kelteisilläni hujjaustelun jälkeen petilläni makailen. Jäseniä särkee, vasen olkapää varsinkin. Otin pari buranaa, mutta paskat ne mitään auttaa.
Viileän eteisen hyllyllä on perunoita, kanaa, omenia, voita, leipää, kananmunia, maitoa ja tomaatteja. Hain eilen myös riisipiirakoita leipomolta ja pari kaneliomenaviineriä. Kanasiivuja, valkosipulia ja tavallista sipulia vain paistoin ja söin omaleipomani ruisleivän päällä. En jaksanut pottuja ruveta kuorimaan.
Raahasin koko valoisan ajan puunkelleksiä Raiskiolta. Tukkien tasauspätkiä, jotka olivat liian kaukana tai pahojen murrokoiden takana, nostelin kantojen päihin korkeammalle, että ajelen sitten Hanten M.kelkalla jos lunta suostuu nousevalle talvellekin satamaan. Hakkasin haloiksi yhden kärryllisen Hujjausta lämmitellessäni vaikka pimeys alkoi jo päälle painaa. "Huuto" on kenenkään ampumatta raiskionlaidan petäjän kyljessä säilynyt.
Kotiin soitin. KS:ssa oli ollut pari kiitospalautetta kirjoituksestani, että voiton puolella nyt ne. Tekstareita ei ole muita tullut kuin se yöllinen.
Pimeä hyppää huussin takaa pihaan nopeasti ja kalenterin kertomaan aikaan kuuluen päivä päivältä aikaisemmin. Asettelin kynttilälyhtyjä aitannurkalle, puihin, kasvimaan alalaidan kivirauniolle ja huussin ikkunaan sisäpuolelle. Musta, iso lyhty on porraspäässä roikkumassa. Kun kävin kauempaa pimeästä katselemassa, näky oli vallan utuisa, unelias. Sanatarkasti ilmaistuna Unimäen oloinen.
Lukemisenani on edelleen Maailma täynnä meitä. Luin juuri nobelisti Norman Borlaugilta kirjaan lainatun sitaatin: "... Nälänvastaista taistelua ei ole voitettu lopullisesti ennen kuin tahot, jotka edistävät ruoantuotannon kasvattamista, ja tahot, jotka taistelevat väestönkasvun hillitsemisen puolesta, yhdistävät voimansa."
J soitti.
Nyt ruppeen nukkumaan, mutta kummallekohan kyljelle köllähtäisi kun molempia käsiä juilii.
8 pv sunnuntai
Nukuin huonosti. Näin unta Marittasta. Paiskauduin oikein hereille, sillä onhan siitä aikaa jo parikymmentä vuotta, enemmänkin.
Soila soitti het uamusta. Hyvää isäinpäivää toivotti. Ja sitten: Tulisitko vetäsemään Tojotalla kun meijän auto juuttu nuapurin liejuselle nurmikolle. Kävin, aika tiukassa oli, mutta kun rottelovanhuksessani on neliveto, niin sieltä se kuiville painavampikin auto ui niin että lieju lensi.
Söin sen jälkeen vasta aamupuuron.
Sonjalta ja pojilta tuli isänpäiväviestit. Tarumaaretilta ei ole kuulunut.
Uutisissa hallituksen sotesopasta josta pääsivät pienellä kriisinpoikasella. Kuvittelin puoliunessa sellaisenkin vaihtoehdon, että kehittelivät näytelmälle käsikirjoituksen joka median kautta kansalle esitetään, mutta pelasivat kabinettien perukoilla kovin panoksin pokeria tänäkin aikana, kun muka oli kovat neuvottelut käynnissä. Joka tapauksessa häviäjiä ovat edelleen ihmiset, jotka eivät sanaa suustaan saa etujansa ajaakseen. Niin kuin aina.
Ja sitten Raiskiolle. Monta tuntia taas siellä myrysin vaikka vesisade oli kokotaivainen. Ei sentäs kaato- vaan samanlaista, hitaasti, mutta varmasti lävitse kastelevaa sumusadetta. Yhden kerran kävin rytkyt vaihtamassa ja panin uuniin tulet, että kuivuvat.
Soila oli tuonut sillä aikaa rasiallisen isänpäivämokkapaloja. Kahvin kanssa ne syöpäsin.
Nyt on kello jo 17. Olen käynyt pesulla, tiskannut, siivonnut, laittanut petin. Uuninkuve on pirun kuuma. Kannoin lämmityspuut sisälle valmiiksi että jos viikonkin päästä tänne tulen, niin ovat valmiina, tai jos Soila töiltään jaksaa niin käypi viikollakin lämmäyttämässä. Auton perässä on kotiinviemisiksi täyskorokelaidallinen (vajaat 2 kuutiota) kuivia kelopölkkyjä. Oli tuuli nurinut jälleen metsän muun raiskauksen jäljiltä pystyyn jätettyjä palokärkipuita ja ne pätkin kyytiin.
Toin kolme suurkassillista kirjoja. Panin ne tuohon pöydän ääreen penkille jos vaikka tyttärille joku niistä kelpaa luettavaksi. Vävyt lienevät lukutaidottomia molemmat. Dekkareita ne enimmäkseen ovat, minä en sitä genreä ainakaan toistaiseksi enää kaipaa. Remekseltäkin kun yhden on lukenut niin eivät ne jatkot enää kiinnosta. Suomalaisissa dekkarintekijöissä ei ole muutenkaan kehumista. Matti Yrjänä onnistui parissa kirjassa, mutta esimerkiksi Reijo Mäkeä en kerta kaikkiaan voi sietää. Enkä minä muutenkaan ole aikuisiälläni ollut dekkareiden perään. Niissä on liian paljon asiavirheitä. Tai sitten ei asiaa edes asian vierestä. Tosikkoudestani kai tämä kertoo.
Harmittaa jättää lämmin tupa. Nyt on vähän enemmän bensaa tankissa kuin viime sunnuntaina jolloin loppumatkasta jännäsin, milloin menovesi loppuu. Luultavasti tankin varoitusvalo alkaa nytkin vilkkasta viimeistään Tuhkakylässä.
Illalla Knissa
Pojilla oli kääretorttukahvit mulle, ja yksi muffinsi. Pari korttiakin olivat väkertäneet ja Paulus ojensi kaikkien yhdessä hankkiman älypuhelimen suojakuoret. Toruin heitä, sillä sellainen maksaa liian paljon. Tarumaaretilta ei edelleenkään edes tekstaria tullut isänpäiväksi. Mietityttää se vaikka asioille olisi jo muuten kovennutkin.
Katsoin poikien kanssa Silta-sarjan 7. osan. Kyllä se ihan sopiva lastensarjaksi on jos tämäniltaisestakin olisi esimerkiksi se rälläkällä aukaistu kallo jätetty näyttämättä. Pojat laittavat aina käsivartensa silmien suojaksi kun sanon, että nyt ei tarttis katsoa. Miksi ne tumpeloivat hyvien näyttelijöiden työmaan yksinkertaisin konstein korjattavien virheiden kanssa? Ovatko ne ihan sokaistuneita sarjan menestyksen takia, vai?
Kirjoittelen vielä yhtä tarinaa valmiiksi kun tuli luvattua mennä niitä lukemaan koululle. Samaan esiintymiseen mietiskelin yhtä toistakin juttua johon materiaalia olisi, mutta kerkeänkö tekemään valmiiksi. Tunnin esitykseen saa yllättävän paljon kehitellä.
Yksin sitä saa täälläkin nukkumaan ruveta, että siinä mielessä sama, vaikka jäisin Unimäkeeni. Siellä ainakin ystävällinen pimeys ottaisi syleilyynsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti