Kaunis ilma vaikka pilvet mataavatkin välillä ylitse harmaina usvaviltteinä joissa on sinisiä, repaleisia reikiä. 7 astetta lämmintä koko päivän.
Tuuletin petikamppeita ja vaihdoin liinavaatteita, pyykkäsin ja riiputin ulkonaruilla, mutta eivät ne kuivuneet lainkaan. Hyvä tuoksu niihin tulee, niin siksi.
Sekoitin erilliseen astiaan uuden ruisleivänjuuren happanemaan. Kaivoin vanhasta (1993) päiväkirjastani ohjeen jonka olin udellut äidiltäni, kun hevonen, Pirskatti nimeltään järsi ja nuoli putipuhtaaksi leipäkorvon jossa vanha juuri oli:
1 litra 40 asteista vettä. Loraus rasvatonta piimää. Ruisjauhoja. Viikon käymisprosessi huoneenlämmössä väljän kannen alla. Joka päivä liraus vettä ja hyppysellinen ruista. Juuritaikinan on oltava vetelää.
Ruokana oli turskakeiton tähteitä ja leivinuunissa hauduttamaani lohipataa jossa jälleen oli naurista ja muita vihanneksia, tavallista kaaliakin makua lisäämässä. Ihmettelen kyllä, kuinka suussasulava, lohenrasvan ja yrttien kyllästämä ruoka ei meinaa muille kelvata.
Kirjastosta Alan Weismanin Maailma täynnä meitä ja J.D. Salingerin elämäkerta. Vein luetut pois joista Jylhän elämäkerta jäi sillä tavalla vaivaamaan, että haluttaisi saada itselleen hänen talvisodan tuntemuksistaan kirjoittama Kiirastuli-runokokoelma. Ensimmäisen painoksen alkuperäiskappaletta oli netissä myynnissä yksi (40:-) ja myöhempiä painoksia useitakin hinnoiltaan 5-28 euroa. En tiedä sitten, olisiko monestakaan runosta mielenmausteeksi kun onhan niitä tullut joskus ennenkin luettua, mutta mitä niistä muistan? Joitakin ovat säveltäneet, mutta jos säveltäjä ei ole pysynyt kohtuudessa, on lopputulos ollut liian mahtipontinen kirjailijan alkuperäisen tarkoituksen kustannuksella.
P:n ja E:n polkupyörien vaihteiden valitsinkahvat renaavat. Muoviosat ovat kappaleina ja uudet maksavat monta kymppiä. Pyörät alkavat käydä jo pieniksikin. Kesällä entraamani keltainen Tunturi on muuten kunnossa, mutta siinäkin vaihteissa jokin mättää enkä keksi, mikä; ketju pomppii rattaalta toiselle. Kiristin vaijeriakin, rasvasin, mutta ei auta.
Siivosin kuistin tavaralaatikoiden päällisiä ja sisuksia kesäkamoista. Kannoin toisen kuistin yläkopperoon melkoiset läjät kaikenlaista kesäharrastevälinettä vaikka teki mieli sysätä lajittelematta peräkärryyn ja viedä kierrätykseen kun osa niistä oli joa aika kulunutta ja moneen kertaan ehjättyä.
Kuten useammat ovat arvelleet, venäläisen matkustajakoneen murskaantuminen Siinailla ei mennyt pelkällä olankohautuksella kuten Afrikkalaiseen pimeyteen viikoittain tipahtelevat kotimaidensa lennot menevät. Spekulaatiot kiihtyvät ja otsikot mustuvat.
3 pv tiistai
Aamun Kainuun Sanomiin on sotkamolainen Ilmari Viholainen rustannut tuohtuneen mielipidekirjoituksen susista. Otsikkoon hän jymäyttää ensimmäisen susihaulipanoksensa: "Susien aiheuttamia vahinkoja ei saa tulla enää yhtään lisää!" Sisältöön tämä metsien miestenmies tyhjentää kaikki panoksensa ja pauketta piisaa. Kirjoitin vastineen jonka panin KS:n toimitukseen sähköpostilla. Voi olla, ettei se toimituksen seulasta selviä kun en susiin suivaantunutta onnetonta peesaa.
Jos ei sinne niin jossakin vaiheessa tänne. Turhaa se lie silti.
Maksoin laskut jotka pystyin ja niinpä sitä jälleen kitkuamalla loppukuukausi elellään. Ei ole vielä tarvinnut lattialämmitystä eteiseen ja pesutiloihin kääntää päälle niin sähkölasku on pysynyt melkein kesän tasolla. Tuntuvathan ne linkkerit varpaisiin kalsakoilta, mutta panee villasukkaa vaan jalkaan hän ja ajattelee tammikuun kylmiä ja puolta suurempia sähkölaskuja, niin alkaa koko ruppi kuumana kuhahdella. Vanhin tytär on vieläkin löytänyt suppilovahveroita K.vedeltä. Sienihulluja kakruja mulla.
Kittilään soitin Tapiolle. Kai ne saavat sen kultakaivoksen vuodon tukituksi. Painostus on siellä ehkä kovempi kuin Talvivaarassa. Jos Suurkuusikon pato murtuu niin myrkkyliemet alkavat huilata jäätyviä jänkiä pitkin ja lopulta ne päätyvät Ounasjokeen ja Perämerihän se niidenkin liemien pääteallas viimein on. Samoin kuin Talvivaaran myrkkyjen joita alkoivat Nuaseen dumpata. Melkoinen kocktail: Syanidia, uraania ynnä muuta vihreää...
4 pv keskiviikko
G_lla aamulla hamppitarkistus. Jäljellä olevat tuet ovat pysyneet paikoillan ja hammasrivistö ja yläleuka oiennut kuten on ollut tarkoituskin. Ei tarvitse enää edes harkita sitä "Hannibal-häkkiä" öisin pidettäväksi. Joustavia ovat lasten luustot.
Aloin sisätiloissa kesän jäljiltä järjestelyt. Koko pvn olen touhunnut, mutta mistään sitä kai ei huomaa. Töistä tulonsa jälkeen Puutahuri alkoi leipoa E:n koulumyyjäisiin, mutta kun sillä vastusti jälleen kerran, niin taivashan se niskaan putosi.
Leivänjuureni heräsi eloon viime yönä. Kuplii kuin vanha tekijä jo. Taidan alustaa huomenna koetaikinan.
Alkoi ilma jälleen kylmetä.
Vitutuksen kanssa nukkumaan.
5 pv torstai
Ei ollut vielä ainakaan KS julkaissut susiin liittyvää kirjoitustani.
Hallituskriisiin ajautui Oy Suomi Ab. Sipilä oli kyllä vakuuttava loppuillan haastattelussa ja aikoo huomenna lumpsia pressan juttusille jos kokoomus ei taivu (taitu) kepulaisten sote-mallin taakse. Se tarkoittaapi sitten sitä, että näytelmä jatkuu. Mutta niinhän tämäkin; elämä ja sen kanssa sortteeraaminen kaikilla tasoilla. Nuilla sentäs käsikirjoittajia ja maskeeraajia riittää eikä rahasta ole pulaa.
Hallituskriis vaivasi heti aamusta täälläkin. Tai se eilisiltainen ei ollut ohitse. Soitti se Puutarhuri sitten töistä ja pyysi anteeksi. Sanoin, että osaanhan sitä minnäe olla pahasuinen. Kun ajattelen aamuista dialogia (vai oliko se mono-?), niin puistattaa; ei järjenhäivää!
Siinailla palasiksi pamahtaneen venäläiskoneen arvellaan sittenkin joutuneen Isis-äärijärjestön pommin uhriksi. Britit niin ovat päätelleet eivätkä hetkeen Epyktiin lentele. Sehän tietää pikkuista helpotusta yläilmakehän saasteiden lisääntymiseen. Paljonkos se pitkänmatkan lentsikkajätti päästelikään vaarallisia pierujaan ilmastonmuutosta jouduttamaan? Entä ne miljoonat turistit siellä ja täällä koneiden määränpäissä joutopieruineen?
Leivoin päivällä kolme isohkoa leipää. Tuli kokonaan eri makuisia kuin edelliskertaiset. Nyt en sekoittanut sitkokseksikaan vehnäjauhoja joten täyttä ruista ovat. Yksi leipä kulkeutui jo poikasten kitusiin.
Muuten touhusin kaikenlaisen järjestelyn parissa. En heittäytynyt koko pvnä sohvalle kuin hetkeksi kun selkä nitkahti ja pelkäsin, että nyt se nikamien välilevyn perkele taas pullistui. Mutta kipu meni ohitse kun otin 2 buranata.
E sai ATK:n kokeista 8+ ja P äikästä 9.
Pesukone alkoi kalkattaa lingotessa kuin kaivinkoneen routapiikki. Avasin tauspellin enkä muuta syytä keksinyt, kuin että hihna oli rummun hihnapyörällä luistanut sisäkehälle ja oli vinossa suhteessa moottorin vauhtitappiin ja se veti koko joustopultitetun koneiston kieroon jolloin jokin osa ylsi hakkaamaan kyljen kuoripeltiä. Korjasin hihnan vinouman ja taisi onnistua paremmin kuin maan hallitukselta talouspolitiikan vinoumien fuugaaminen. Ei se ainakaan koekäytön aikana kalkattanut.
Poikien kavereita tuli ja meni. E:lla olivat Prisman käytävällä myyjäiset ja vein kakut ja pojan sinne. Kävin samalla reissulla nakkaamassa kierrätykseen laatikollisen loppuunkäytettyä tavaraa ja pikkuakkuja sun muita virtalähteitä. Yksi nurkissa pyörinyt 1970-luvun mallia oleva moottorisahakin löysi tiensä pään romulavalta.
Nyt on talon toinen pää melkoisen siistissä kunnossa ja tavarat järjestyksessä. Paljon oli pieniksi käynyttä, hyvää vaatekampetta joille täytyy etsiä seuraava osoite. Leluja ajattelin koota jonkinlaisen laatikollisen pakolaislapsia varten. Seassa on aika paljon palapelejä jotka saattaisi tuoda hetkeksi jollekin lapselle hyvän mielen. Tiijä sitten, mutta olenpahan ainakin ajatellut asiaa.
Väsyttää.
6 pv perjantai
Klo ½2 aamuyöllä. Jotain rumistelevaa unta näin ja säpsähdin hereille. Kävin katsomassa poikia. E oli potkinut peitot syrjään, kohentelin ja sipaisin poskesta. Saman liikkeen tein Pauluksellekin. G meni Puutarhurin viereen illasta kun sitä pelotti niin kuin lapsia joskus pelottaa. Hän lukee kirjaa, jossa sankarin tehtävänä on pelastaa koko maailma myrkyiltä; aikaan sopiva tarina.
Tämän viikon lukemiseni "Maailma täynnä meitä" on aika järkyttävän selkeänuottinen sen suhteen, mihin maailma on menossa. Mitään jossia lopun skenaariolle ei oikeastaan ole kun tuon kirjan annin osaa oikein tulkita. Kirjan nimen alaviitekinhän vihjaisee viimeisestä yrityksestä maapallon pelastamiseksi. Se on liki yhtä pääministeri Sipilän ilmoituksen kanssa, että yksi yö on aikaa ja sitten kävelen presidentin luokse.
Minnekäs maailma oman viimeisen miettimisyönsä jälkeen kävelee? Uutta ihmishallitusta se ei einakaan enää johtajakseen valitse.
Nousevana aamuna, heti kun pojat ovat koulutielle häipyneet häivyn minä Unimäkeä kohden. On sulat kelit joten täytyy kerätä polttopuuta niin paljon kuin kerkiää sieltä hakkuuraiskiolta. Soila on käynyt lämmäyttämässä uunia eilen niin on edes haalea tupa kun menen.
Ja että tulisi parempi olo loppuyöksi, etsin edellisvuosien valokuvista sellaisia, joista ei muuta seurausta voi olla, kuin että hymyilyttää. Kaihoisasti, mutta se kai kuuluu asiaan.
Klo 07.30
Aamulisäys: Kainuun Sanomat oli julkaissut näyttävällä otsikolla ja hirvikoiran kuvalla kirjoitukseni susiasiaan: KS 6.11.2015: "Susi biosfäärin pienin uhkakuva"
Saattapi siellä joku hirvimies pirttinsä lattiaa nyt kiroillen polkea vaikka kiusanteoksi kirjoitukseni ei ole tarkoitettu, vain vakavaa asiaa poikkeuksellisesta kulmasta josta en ole susista keskusteltaessa vielä nähnyt avatun. Jonkunhan se piti tehdä.
Sumu peittää näköalaa ja kuuraa on maassa. Kehnoa vesikeliäkin viikonlopuksi lupailee. Nyt alan kuitenkin pakata ja lähden sinne susi"laumojen" pariin Unimäkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti