Harmaanmärkä marraskuu jatkuu, lumesta ei merkkiäkään. Näin valokuvapohjaista unta. Vaelsin 1920-luvun Unimäen maisemissa ja tapasin sen aikaisi ihmisiä, isänikin pienenä, mummin ja Anu-vainaan. Kiviraunioisella peltopläntillä oli heinähaasioita ja lehmiä, sikakin taisi tonkia pottupellon laidalla.
KS:ssa vielä yksi kiitos susi/koirakirjoitukseeni. Samassa lehdessä, kuten myös Hesarissa palstakaupalla uudesta sote-sopimuksesta. Sotesta saa helposti sanan sota, ja jonkinlainen kapinahan sen ympärille syntyikin. Ainakin politiikan tekijöille taottiin yönahjoissa väittelyihin peitsiä pitkälle tulevaisuuteen.
Otin poikien kasvun myötä syrjään jääneitä lelu-, pikkuauto- ja pelilaatikoita esille ja aloin lonia niistä käyttökuntoisia jotka viedään sitten pakolaislapsia varten Monikaan. On rojua on!
Rojujen määrään tuskastuessani suunnittelin välillä keskiviikoksi sovittua kouluesiintymistä. Lämmitin uunia. Tein ruuaksi muusia ja kastiketta; huomisaamua varten uunipuuronkin. Halkaisin muutaman päivän vanhoista vesirinkeleistä köyhien ritarien tarpeet, paistoin pannulla ja tarjosin omenahillon kanssa jälkiruuaksi.
Illan lopuksi luettavanani olevasta kirjasta tavasin 1960-luvulla ehkäisypillereiden Costa Rica-historiasta. Sen vaikutus väestönkasvun hillitsemiseksi on ollut valtaisa, mutta mitä vaikutusta sillä maapallon kulutuksen kokonaiskuvaan on, jos lajistamme se yksi prosentti (tai toisen esitetyn tutkimuksen mukaan 17%) kuluttaa syntymättömienkin edestä? Elikä jos ihmislaji saataisiinkin supistettua maksimissaan 3 miljardin tasolle, mutta että sillekään ei kehity ahneudelle rajoitinta, joka tuhoon päätyvän olemisemme suurin syyllinen on, niin tulevaisuuteen uskomisen saa lopettaa.
Kiinan yhden lapsen politiikka on tullut tiensä päähän koska kiinalaiset itse rupesivat pelkäämään, että kiinalaiset loppuvat maailmasta. Nyt siellä alkaa lujan valvonnan alla kahden lapsen tulevaisuus. Väestönkasvun rajoittamisen työkaluan pakkolait ovat tehokkaita, mutta eivät kuitenkaan yhtä inhimillisiä kuin ehkäisypillereillä vapaaehtoisesti aikaan saadut tulokset.
Venäjä ja Amerikka ovat muulla lailla aivan toivottomia tapauksia. Niillä kulmilal kyllä maapalloa uhkaavat vaarat ovat tiedossa, mutta turvatakseen pelkästään omat elämisen mahdollisuudet, ne tekevät kaikkensa valloittaakseen minkä irti vain saavat maapallosta kynsityksi. Elintilan lisäksi.
Kun tuota kirjaa "Maailma täynnä meitä" lukee, tulee yhä epätoivoisemmaksi. Linkola on aiheuttanut samankaltaisia mielenoireita, mutta tässä kirjassa, kuten myös tuossa Maapallo ja me-teoksessa sfäärienlaidat ovat käsittämisen kannalta huikeammat. Kuitenkin Pentti Linkola on tullut samoihin johtopäätöksiin paljon pienemmin resurssein, alkuunsa pelkästään pienlinnuston tutkimisella.
Yksilönä itseäni ajatellen jos oikea tieto olisi minut tavoittanut 16 vuotiaana, niin olisin harkinnut vähempääkin kuin yhden lapsen politiikkaa vaikka kuinka kyrpä ja järki olisivat samaan syssyyn jäpöttäneet.
10 pv tiistai
Sopivan kurjat ovat ilmat sisällä työskentelyyn. Sain kirjoitettua kouluesiintymiseni konseptit ja tarinat ja muun tarvittavan valmiiksi. Jos tästäkin henkisestä ponnistelusta saisin laskuttaa siihen kulutetun ajan mukaan, olisi taskurahani mukavasti arkea auttava. Mutta pöljä kun olen, teen näitä ilmaisjakeluperiaatteella.
Sain lasten lelurojut lajiteltua. Vein poikien kanssa kolme laatikollista erilaisia leluja seuraaville käyttäjille. Heitä on Afrikasta ja Lähi-Idästä ainakin. Heidän vanhemmat opiskelevat suomenkieltä Monikassa. Muutamat lapset tulevat ehkä ihastumaan. Tulipahan samalla annettua jälleen kansainvälistä kasvatusta omillekin lapsille.
Ajattelen näin, että vaikka emme saastuttamiselle, väestönräjähdykselle emmekä pakolaisaalloille mitään mahdakaan, emme ala sellaisia asioita väkivalloin ja vihalla vastustamaan. On oltava muitakin keinoja. Ja jos ei ole, mennään vaikka käsikädessä siihen kauan jo kuulutettuun maailmanloppuun kuin Titanicin matkustajat orkesterin säestyksellä. Itsehän sen aiheutamme jos emme stoppia kehitykselle saa ja itse se silloin pitää jokaisen myös kestää. Niin yksilön on henkilökohtainen kuolemansakin prosessoitava mieleensä jo ennen viimeistä henkäystään.
Pappi, lukkari, talonpoika ja vakooja-elokuvan jälkeen jatkoin Maailma täynnä meitä-kirjan lukemista: "Vuosikymmenien mittaan kasvava väestö työnsi myös syntyperäisiä costaricalaisia maan syrjäiseen kolkkaan. Väki otti maan käyttöönsä raivaamalla sen nopeimmalla mahdollisella tavalla. Niin rahallisesti kuin luonnonarvoiltaankin mittaamattoman arvokkaita jalopuita haihtui savuna ilmaan korventamalla, jota kutsuttiin sanalla el fosforazo. 1970-luvun lopulla sademetsästä oli kadonnut kolme neljäsosaa ja jäljellä oli enää rinteitä, jotka olivat liian jyrkkiä viljeltäväksi."
11 pv keskiviikko
No niin. Nyt KS oli pannut toimittajille nauhurit kouraan ja käskenyt kulkeutua oikein kaksissa naisin haastattelemaan Riistanhoitoyhdistyksen ja Metsästäjäliittojen tiedotusvastaavia. Kovasti ponnistaen yli puoli sivuisesta jutusta oli tekstinmuokkauksessa saatu toivottavan susivastainen, ja vielä kun hallavaturkkisesta joku avulias oli antanut riistakamerakuvankin, niin jopa alkoivat pisteet oikeisiin kuppeihin losahdella.
Sietämätön on tilanne Kainuussa susien kanssa, kertakaikkiaan. Kyllä täältä oikeiden ihmisten täytyy ehdottomasti muuttaa koirineen pois.
Mitä näihen kanssa väittelemään? Ei minusta susien asianajajaksi ole kun siihen eivät ole kyenneet susipulliaiset eivätkä lujasti töitä tehneet susitutkijat. "Kyllä kansa tietää"-ytimen viisaus sijaitsee häntäluun paikkeilla, ei sille mitään mahda.
Aamupäivä meni valmistautuessa ja sitten keskipäivällä kävin esiintymässä Keskuskoululla tarinoitteni kanssa. Tunti kului mukavasti. Lopuksi jakelin nimmareita kopioina jaetun tarinani loppulehdille kuin joku julkkis. Nimmari tarkoittaa tapauksessani sojottavin käsin seisovan tai istuvan lippalakkiukon (itseni) piirtämistä.
Leivoin yhden sitruunakakun ja muutaman muffinsin. Luen milloin vain aloilleni asetun. Tai kirjoitan. Välillä otan torkutkin.
Nyt illasta lämmitin saunan. Telkkarista ei tule katsottavaa, tai ainakaan kukaan ei sitä tollota. Elias lukee Akua ja Paulus ja Gaius kolistelivat koronapelin punaisia ja mustia puupyörylöitä. Minäkin sitä joskus innostun tökkimään, mutta häviän pojille aina. Sataa märkää lumenhärmää.
12 pv torstai
Kainuun Sanomat, pihanperäläisen mielipide tänään:
"Susiongelmasta kirjoittanut Ilmari Viholainen on oikeassa. Sudet on hävitettävä niin vähiin, että ne pelkäävät ihmistä,nythän on päinvastoin. Näin on eikä muuksi muutu vaikka nämä toisinajattelijat ymppäisivät juttuihinsa kuinka paljon `hienoja´ sivistyssanoja." Nimim. Ihmisen puolesta
Toisinajattelijan, eli minun jutussani oli yksi ainut sivistyssana "biodiversiteetti" jonka vielä siihen perään suomensin (luonnon monimuotoisuus). Vai olikohan se "globaalikin" käsittämätön sana; sitä en suomentanut.
Joka päivä toistuva "Tämän päivän kysymys" samassa lehdessä utelee sähköpostin käyttäjiltä, että onko susia Kainuussa liikaa. Saas nähdä, mitä kansalaiset vastaavat.
Hieraisin leivänjuuren aamulla eloon. Huomenna leivon jälleen ruisleipää. Esilämmitin uunia ja tekaisin sämpylöitä. Imuroin lattiat. Pesetin koneella pyykkiä ja toisella astioita. Pyykkikone rymäjää jälleen. Jokohan sen tienpää on lähellä?
Möhlin E:n luokanvalvojan järjestämän vanhempaintapaamisen menemällä kyllä paikalle, mutta lähtemällä liian aikaisin pois kun edellisen kanssa sillä kai meni hieman pitempään. En joutanut oikein odottelemaan. Onneksi ei ole yhdenkään pojan osalta mitään ikäviä puitavia opettajien kanssa. Mutta olisihan se mukava ollut kehuja kuulla taas.
13 pv perjantai
Nyt susista etusivulta alkaen. Koko valtakunnassa saa luvallisesti kaataa 39 hukkaa, mutta kainuulaiset alkoivat parun välittömästi siitä, ettei tänne myönnettävät luvat riitä näiden salojen harmaaturkkien kukistamiseksi.
Sattuiko susia puoltava kirjoitukseni nyt saumaan, jossa muutenkin olisi sudet taas mieliä kirvoittanut ääntelemään vai sekö provosoi aiheen kokonaiseksi viikoksi kuplimaan kuin leivänjuuren? Tämän päivän kysymyksessä onko Kainuussa susia liikaa voitti ei-puoli, ja reilulla 77%:n äänisaaliilla. Jotkut muutkin siis ajattelevat "toisin". Tämäkin johdatteleva kysymys voipi kovastikin kyllä-miehiä hatuttaa ja luultavasti susi"keskustelu" saa jatkoa ensi viikkoon.
Leivoin ruisleipää. Luultavasti tulos oli kohtalainen koska yksi leipä jo poikien kitusiin hävisi. Annoin yhden mummille kun se haki Pauluksen viikonlopuksi. Kitumarketissa oli suomalainen lohi tarjouksessa. Kävin hakemassa 2 reilun kilon painoista, jotka sivaltelin kahtia halki. Toisen paistoin uunin jälkilämmössä tänne kotiin ja toisen otan Unimäkeen mukaani savustettavaksi.
Lohen suomut ja samalla kasvatusaltaista niihin kiinni kasvava lima lähtee parhaiten juuresharjalla. Kalan voi näin puhdistettuna panna nahkoineen pottujen sun muun kanssa vuokaan eikä sivumakuja ruokaan asetu. Tai tehdä vaikka kuten jossakin gourmee-ravintelissa olen kuullut tehtävän, että lohennahka paistetaan pannulla erikseen ja tarjotaan kalliilla syötäväksi pikkurilliväelle.
Puutarhurin lento tulee kohta Hkistä. Haen hänet ja sitten lähden mäkeeni. E:n ja G:n piti lähteä mukaan, mutta toisella on niin kova flunssayskä, ettei siitä tule mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti