Aamupäivä meni masentunutta hevosmuurahaista matkiessa. Kaivauduin patjan, peittojen ja tyynyjen muodostamaan onkaloon ja luin Mäkelän Otavaa. Nyt virheet eivät enää häirinneet kun en juuttunut niitä miettimään enkä sivuja muistiin kirjaamaan. Niitä edelleen kuitenkin esiintyy. Runsaasti.
Hevosmuurahainen minulla oli mielessä, kun Unimäen tupaan kantamieni kelopökkelöiden joukossa oli ollut halko, joka sisälsi hevosmuurahaisten yhdyskunnan rippeet kuningattarineen kaikkineen. Ne onnettomat tuhoutuivat uunissa kun Soila, joka kävi keskiviikkona tupaa lämmittämässä, ei niitä arvannut ruveta pelastamaan. Mitenkä se olisi onnistunutkaan syksyn jo kääntyessä vähitellen kylmän talven puolelle? Masentuu sitä vähemmästäkin -jos ehtii kun "tuli jo tukkaasi nuolee." (Juicea).
Susimutinat jatkuvat KS:n tekstarikommenteissa.
Kuuntelin Areenalta Kuusi kuvaa ohjelman. Nyt vuorossa oli Miranda Vuolasranta, voimakastahtoinen ihminen joka on päässyt pitkälle elämässään vaikka lähtökohdissa ei ole hurraamista. Miranda on valinnut oman vähemmistönsä puolustamisen elämäntehtäväkseen. Siinä sitä samalla puolustaa muitakin heikossa asemassa olevia. On ainakin esimerkkinä monelle toisella tavalla kuin vihapuheisiin yllyttäjät. Suurimielinen nainen jota olen ennenkin mieluusti kuunnellut. Hänessä on yhtymäkohtia Minna Canthiin jonka puheista ei kuitenkaan äänitteitä ole, mutta voin kirjoitustensa kautta kuvitella hänetkin yhtä lujanvakaaksi esiintyjäksi.
Lämmitin uunin yli 300 asteeseen.
Vähän myöhemmin klikkasin Areenalta kuulumaan Kari Enqvistin kertomaan maailmankaikkeuden ensimmäisestä sekunnista. Hän on kirjoittanut sen nimisen kirjan jonka olen kyllä lukenut kahteenkin kertaan, mutta otin kirjastosta kainalooni samalla kun vein G:n jo myöhässä olleita lainoja sinne.
Kaupasta ohra- ja hiivaleipäjauhoja, piimää, hiivaa, tomaatteja ja pieni ja halpa sillipurkki. Kassalla K kyseli muutamia asioita kun paikkasi teippitarralla jauhopussin, johon kouraisin peukallollani reiän; kynnet pitäisi leikata. Jonoa oli, niin ei montaa lausetta keretty vaihtaa. Kuitenkin.
Paistoin vielä hehkuvan kuumalla arinalla ohrarieskoja joista ei jäänyt yhtään jäljelle iltapalalta. Murusia ja voisulalänttejä vain penkeille ja muoviselle, valkealle pöytäsuojalle.
Puutarhurin kanssa kaikki muukin ristissä kuin vain sukset.
Pyykkikonekin vain rumpsuttaa ja metelöi. Käryää.
Pariisin murhaperjantai-lauantaiyöstä laajoja puheita ja artikkeleita mediassa.
Mäkelän kirjassa ohitin juuri kohdan jossa hän kirjoittaa Samuli Parosesta. Aiemmin oli jo sivut, jossa Erno Paasilinna esillä. Molemmista miehistä Hannu kirjoittaa etunimillä, tuttavallisesti koska he ovat kuin veljet keskenään. Ja Antista( Tuuri). Kerttu Kaarina Suosalmi saa myös kehusivuja. Mikäpä se siinä, näin piirtyy kustannusvirkailijasta kirjailijoiden ja heidän tekstiensä paineessa oma kuvansa. Otava, työnantaja on vain draaman kehys jossa erilaiset ihmiset keskenään painiskelevat. Saa yhtiö silti, kuin varkain, poikkileikkauksen sekin. Juristi Jukka Kemppisestä, nykyisin kokopäiväisestä eläkeläisblogistista ei kovin mairittelevaa kuvaa Hannu saa aikaiseksi. Ei Kemppinen edellä mainittuun velisarjaan sopisikaan; olisi kuin leppävirtalainen Turun saaristossa; tai kuin saaristolainen Leppävirran kuusikossa.
Mutta kyllä minä tällaisia kirjoja mielelläni luen.
Mistähän se tuo Leppävirta mieleen luiskahti? Ehkä siitä, kun luin äsken vanhaa SS:n lehtileikettä jossa silloinen Leppävirran kunnanjohtaja Jussi Huttunen on haastateltavana kunnan talous- ja työllisyystilanteesta. Miksikähän senkin olen lehdestä leikannut? Siksikö, kun Huttunen on joskus kuulunut tuttavapiiriini? Nythän sekin perisavolainen supliikkimies on edennyt urallaan maakuntajohtajaksi saakka. Aloitti Siilinjärven Kansalaisopiston johtajana aikoinaan. Yllääpäin sitäkin miestä aikoinaan katselin muunkin, kuin ison kokonsa tähden, mutta nyttemmin hänkin on kutistunut ihan tavalliseksi tallaajaksi vaikka mikä titteli käyntikortissa seisoisi.
Nyt tässä assosioituu mieleeni sekin, että Huttus Jussin aikana sain parin-kolmen talvikauden ajan vetää Kansalaisopiston keskustelupiiriä, ja ihan palkkioituna perkule! Tapahtuikohan niiden iltojen ansiosta mikrotasollakaan minkäänlaista edistystä käsittelemiemme aiheiden piirissä? Ehkä se kasvatti yksistään minua, silloin nuorta, täysin sivistymätöntä pojanmollukkaa. Oli meillä ainakin yhden teemaillan otsikot lehdessä isoja: "Tarvitaanko Siilinjärvellä Esa Saarista?" Hih hih, että mua nyt naurattaa. Silloin en älynnyt edes punastell, en edes silloin, kun keskusteluiltojen Himala-osuuden jälkeen rymysin jonnekin jonkun kanssa muhinoimaan.
Katselin tässä omiakin tekstejäni. Puistelen suurta päätäni jossa aivot lonksuvat kuin pyykkikoneen rumpu laidasta laitaan; hihnapyörä siellä nolona vinkaisee.
Kirjoitin HS:n Perässähiihtäjä-blogiin kommentin koska sattui kerrankin silmiin aihe, johon voisin jotain yrittää. Koska en ole ennen sinne kommentoinut Hämäläinen pyysi yhteystietoni.
Kun tuli ko. kommenttiin vertauskuvaksi kirjoitettua edesmenneestä VJ Rytkösestä (jotka rivit poistettiin asiaankuulumattomina yhteistuumin), niin kerroin sitten omat muistoni ko. kansanedustajasta: VJ osti eläkkeelle jäädessään meidän mummolan ja tolskasi parit vuodet siellä jättäen jälkeensä likaisen tuvan ja hakatut metsät sekä maksamattomat laskut. UH kirjoitti vastauksessaan tarinani mielenkiintoiseksi ja mainitsi sitten monimerkityksellisesti omasta politiikantoimittajan muistoistaan 1970-luvulla eduskunnassa, muisti tietenkin VJ Rytkösenkin. Mielenkiintoista niistä ajoista olisi tietää täällä enemmänkin.
17 pv tiistai
Tasaisen yhden asteen pakkanen jatkuu. Ei lunta, ei vettä. Maa on hieman valkoinen ja yötkin siksi vähän vaaleammat.
Susimutinoita edelleen KS:n tekstareissa. Nyt joku puoltavakin.
Pariisi etukenossa uutisissa.
Lunta häpsii hiljaksiin. Nollakeli.
Käytin Paulusta oikomishammaslääkärillä. Monikerroksinen työnkuva siinä ammatissa. Pitää tietää ja ymmärtää pään luusto kokonaisuudessaan, lihasten ja jänteiden liikeradat ja -rajat, nielun ja nenän, limakalvojen ja sylkirauhasten toiminnat, ja vaikkapa kuorsauksen tasot ja sen vaikutus suun öiseen toimintaan. Purukalustosta pitää ymmärtää tietenkin aivan kaikki, mitata etäisyyksiä, purukulmia ulos päin näkyvää visuaalista ilmettä unohtamatta. Ja jos paikkausten ja muiden tavallisimpien hoitotoimenpiteiden lisäksi joutuu oikomishoitoja suunnittelemaan, niin täytyy osata muottien teot, valokuvaus ja röngtenin käyttö sekä tärkein; kuvien tulkinta. Kun ja jos oikomaan ruvetaan, on hallittava vaikeusasteesta riippuen monenmoiset lankahäkkyrät ja pienemmätkin, piiloon jäävät ripustukset ja se, kuinka ne asiaa paikoillaan ollessaan auttavat, ja että ne varmasti oikeaan suuntaan vetävät tai työntävät tai kannattelevat.
Niin se nuori naislääkäri sanoikin, ettei tämä ammatti liukuhihnatyöskentelyä ole. Ja että lapsipotilaiden kyseessä ollessa vaatimustaso pysyy erityisen korkealla; tajuaa todeksi, että jokainen ihminen ja ihmisen alku on omansa.
Kuvien otot tapahtuivat kalliilla Canonilla: Kuvattavan piti asettua tiiliseinää vasten kuin poliisilaitoksella, numerolaatta vain rinnuksilta puuttui. Lopuksi kuvat vielä suusta, jonka avoinna pitämiseen ovat kehittäneet erityiset haaralusikat joita valokuvattava itse pitelee niin, että koko purukalusto paljastuu. Huimia kuvia olivat. Voisivat olla anonyymeinä suina näyttelyssä esiteltyinä melkoinen katseltava jos valikoisi sadoisita eri suista sellaisen. Kenellä tällaisiin kuviin on yksinoikeus? Ottajalla hammaslääkärillä vai työnantajalla eli kameran omistajalla? Sotella?
Illalla Keskuskoululla vanhempainyhdistyksen järjestämä "Ruljanssiriihi". Sinne ihmiset saivat tuoda kotoa tavaraa vaihtoon tai myyntiin. Kymmenkunta taisi olla paikalla ja muutamia kävi katselemassa ostettavaa. Ei ollut kovaa hyrskettä ainakaan. Vähän pesämunaa tuli kahvionpidosta yhdistykselle. Muisteltiin pitkän aikaa toisen hallituksen jäsenen, opettajavanhemman A:nan kanssa Kuusamolaisia muistojamme. Kummallakin omansa; hänellä, koska on syntyisin sieltä ja minulla muutaman Kuusamosta kotoisin olevan kaverin kautta.
Siinä se päivä taas meni. Luin Mäkelän loppuun ja olin tyytyväinen sen antiin virheistä lopulta piittaamatta. Nyt on jatkettava tuota Maailma täynnä meitä-kirjaa. Ja väliin Enqvistiä.
18 pv keskiviikko
Lumenhöetyviä satelee, märkää se on.
Pariisin iskujen jälkiselvittelytyöt jatkuvat, ja media mustanaan asiantuntijoiden polemiikkia. Mistähän ne ovatkin sen asiantuntijuutensa hankkineet jos eivät itse ole yhtään terroritekoa eläessään tehneet? Ovatko olleet koulujensa aikaan kiusaajien vai kiusattujen keskuudessa? Vai välittäjinä kiusaustapauksissa?
Kainuun Sanomien susimutinoissa tauko.
Laitoin heti aamusta leivänjuuren happanemaan jälleen. Huomenna illalla sitten alustan ja paistan.
Eräs alkon kyllästämä, mielisairas mies mennä jykälsi katua kaupunkiin päin kun postilaatikolla käväisin. Kavahduttava ulkomuoto hänellä. Lapset pelkäävät vaikka luulen, ettei hän kenellekään pahaa tee. Vahingossa voi kyllä huitaista syyttömiäkin nurin sillä isokokoinen ruhonsa tekee joskus yllättäviä nyrkkipyörityksiä kun hän äityy hätistelemään näkymätöntä kansaa ympäriltään. Nytkin hänellä näytti olevan vierellään saapastavalle väelle paljon asiaa.
Ruuvailin pyykkikoneen takaosan auki ja meinasin irroittaa rummunlaakerin, mutta eihän mulla ole sellaisia työkaluja. Pitäisi olla sopiva ulosvetäjä ja kun tutkin asiaa, niin sellaista ei saa yksinäisenä avaimena ostettua vaan täytyy hankkia koko salkku jossa on useita vaihtoehtoja. Maksaa puolet kohtuullisen hintaisesta, uudesta pyykkikoneesta. Netistä tilattuna laakeri maksaisi 40 euroa ja tukivarsi saman! Kulahtanut hihna olisi tietysti uusittava samalla; 60 euroa. Jos käytän korjaamolla koska työkaluja ei ole, pelkkä vikojen arviointi 78 euroa ja sitten nuo varaosat ja työt päälle niin eiköpähän vain 500 euroa poispäin alamäkeen vierisi. Entringissä, kierrätyksessä, eivät asiakkaan lukuun korjaa, vain pikkuvikaiset jotka jäävät heille myyntiin: Voisi tehdä niin, että veisi sinne ja kävisi sitten 140 eurolla ostamassa sen myymälän puolelta takaisin.
Tyhjensin vasta nyt peräkärrystä pölkyt pinoon. Vielä ne on kirvehdittävä joku päivä särki.
G:lla jalisharkat pallohallilla. Vein ja hain autolla kun on sohjoiset polut polkea. Illasta pidin takassa tulia. Nahkiaisoja soitti Ylitorniolta. Siellä lunta vähän enämpi kuin täällä.
19 pv torstai
Tasaisena nollan tienoilla keli, ei sada, ei paista.
Pojat rupesivat kulkemaan kävellen kouluun kun pyörissä vaihteet jäätyvät talvikelissä. Reippaita jätkiä.
Korjasin pyykkikonetta sen verran, että sillä voi pestä lyhyellä ohjelmalla vähemmän likaisia pyykkejä ja kun vahtii, että se linkoaa pienimmällä vauhdilla (200 r/min) vain puolet ajasta. Jos rikkonaisen laakerin antaa hyrskästä täysillä, se saattaa syttyä tulee; oli nimittäin pirun tulinen kun koekäytin takakansi auki ja täysillä ajelutin. Ja onhan se aivan hirveä metelikin mökissä.
Kävin kyselemässä pyykkikoneiden perään. Halvin, paljon muoviosia sisältävä 6:n kg:n täytön LG maksaisi 399;-. Veikon Koneessa teki myyjä, jolta Teknisen aikaan ostettiin kaikki kodinkoneet tähän huusholliin 690 euron tarjouksen saksalaisesta 7 kg:n Siementäjästä jonka lähtöhinta oli lappuun kirjoitettuna 1285 euroa. Millä vitulla tuommoisia hintoja silti maksamaan? On tämä avutonta ihmisen elo kun mukavuuksien ympäröimänä koettaa elellä.
Rakentaisinko pihanperälle pesukodan ja muuripadan tulille? Metäntarpeista vuolisin pyykkipulikan niin kuin äetvainoolla silloin toisena aikakautena jolloin ei itketty koneiden sortumisten alla vaan pantiin toimeksi elelttiinpä minkä kohtalon kourissa tahansa.
Olenhan minäkin pannut toimeksi jo niin monasti, kohta en enää jaksa; ilta ehtii ruumiiseeni.
Nyt soitti Tapsa Kittilästä. Juteltiin niin pitkästi. Lunta jo kovasti niilläkin tantereilla, joilla aikani tallustelin minäkin. Sielläkin on huushollin ihmiset hajonneet eri kämppiin ja Tapsa jäänyt nuorimman poikansa (joko se alkaa olla 25 vai 30?) kanssa kahden. Tapslta kuoli anoppi joku aika sitten ja siltä jäi kaksi asuntoa, Hormakummun omakotitalo jonne vanhempi poika on muuttanut ja osake, jonne Tapsan vaimo. Kuviot ovat kovahkon kuuloiset, mutta niin kai sitä ihmiset ajautuvat erilleen kun niikseen tulee. Hallittu alasajo kai tässä tapauksessa kun ei taloudellsia katastrofeja siitä synny. Senkin komikymmenvuotisen suhteen olen kuitenkin sivustasyrjin saanut seurata: olen tuntenut Tapsan vuodesta 1980 alkaen ja yhteys on säilynyt monentasoisena, mutta tiiviimpänä kuin monen lähempänä olevan kanssa. Tapsa valitteli väsymystä ja hengenahdistusta. Enpä ihmettele, koko ikänsä on koneiden kanssa rehkassut eikä hommalle muutamaan vuoteen ole loppua näkyvissä. Oli ottanut lisätienestiksi vielä kiinteistönhoitohommia Leviltä. Saattaa olla, että tilttaa sitten kerralla kumoon.
Tuomokin oli rakentanut viime kesän aikana Kittilän Kelontekemän rannalla kesäasunnon. Asuu nyt Riihimäellä ja alkaa sekin nosturinkuljettaja olla jo eläkeiässä. Varmaan muuttaa sitten lapsuuden seuduilleen Kittilään. Hänet olen tuntenut saman ajan kuin Tapsan, mutta ei olla sillä tavalla yhteyksiä pidetty; telkkarissa olen viimeksi nähnyt Pikku Kakkosessa jossa kamera vieraili nosturihommia seuraamassa. Hauska juttu se.
Leivoin vasta nyt illasta, vähän ennen puolen yhdeksän uutisia. Saunassakäynnin aikana leivät kohosivat liinan alla ja paistoin ne kahdessa erässä tulisenkuumalla arinalla. Kolme normaalia leipää ja kolme reikä-sellaista Pauluksen toivomuksesta. Ja tulihan lisäksi keskipyökyröitä maistiaisiksi.
Nyt alkaa leivänjuuri olla siinä käymistilassa kuten pitääkin. Eli oli neljäs korvollinen uuteen juureen.
Nyt keskityn jälleen kirjoittamiseen. Olen saanut jotain tehdyksikin. Kun Word Padiin ähersin vaikean tien kautta sivunumeroinnin viimeinkin, niin se näytti normaaleja käsikirjoitusliuskoja olevaksi 388. Luulin yhdenpötkön kirjoituksen sisältävän korkeintaan 250 liuskaa.
Alkuperäisillä asetuksilla onnistuisi siis se toinen kirjoitus suoraan ilman kommerverkkejä...
20 pv perjantai
Tasainen keli jatkuu. Kovahkoa lumisadetta lupasi viikonlopuksi.
KS:ssa harkitun tuntuinen kirjoitus susiongelmasta joka ei ongelma ole. Porotalous ja koiranomistajat siitä taas seinille kimpoilevat kun suurimmalta osalta vihanpitäjiltä tuntuu lukutaito ja lukemisen ymmärtäminen puuttuvan tyystin.
Kirjoitin melkein koko yön. Nukuin 2 tuntia. Haudutin puuron aamuyöstä uuninjälkilämmöllä ja otin pois puoli viiden aikaan. Herätys oli seitsemältä.
Nyt olen keitellyt pojille jo iltapäiväsapuskat ja leikannut leipää valmiiksi. Siivosin myös eilisiltaiset leivonnan jäljet ettei siitä kuule murinoita.
Suunnittelin, että jos lähden sittenkin Unimäkeen vielä täksi viikonlopuksi. Soila oli käynyt eilen lämmittämässä sielläkin uunia. Lunta alkaa pian puottelemaan, mutta niinhän sen tähän vuoden aikaan pitääkin.
Ruotsissa pidättäneet terroristin.
Kirjoitin Hs:n verkkolehteen, Sixten Korkmanin ontuvaan kolumniin kommentin.
Miksikähän nyttemmin olen alkanut terästäytyä taas niillekin "töin"? Voi hitto kun saisi palkan sanoistaan! Vaikka lahjoisivat pyykkikoneella joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti