Elokuu 2015, 4 viikko

24 pv maanantai

Ei erikoista. Paitsi että jatkoin perjantaina aloittamiani tasoitetalkoita. Maalauksetkin lupasin tehdä.

Luen siis kirjaa nimeltä Maapallo ja me. Sen ovat kirjoittaneet a.D 2015 työryhmä Pekka Borg ja Maria Joutsenjärvi. Vihjeen kirjasta sain Kemppisen blogista.

Monen muun tiedon ohella teosta voi pitää mm. tiukkana pakettina ihmislajin "saavutuksista" sinä lyhyenä aikana, minkä se planeetta Maan elonkehässä muihin lajeihin ja maapallon itsensä ikään suhteutettuna on majaillut.

Kirjassa pamautetaan heti, mihin sisällössä aiotaan käydä käsiksi: Maapallomme on voimakkaassa muutostilassa. Ilmasto muuttuu ennakoimattomaksi, luonnonvarat vähenevät liikakäytön takia, ympäristövauriot, saasteet ja muut ympäristömyrkyt lisääntyvät, väestön määrä kasvaa, köyhyys ja eriarvoisuus on yhä yleisempää, elollinen luonto ja sen monimuotoisuus vähenevät ja luonnon ihmiselle tarjoamat ekosysteemipalvelut vaarantuvat.

Toiseksi luettavakseni sain kirjaston jonosta Fasismin lumouksen jonka on kirjoittanut Tarmo Kunnas. Paksu kirja.

25 pv tiistai

Talkoot jatkuvat muutaman tunnin päivävauhdilla. Tänään hioin ja pohjamaalasin seinät. Aikasten tasaisilta vaikuttivat.

Joku tuntematon soitti ja aloitti vittuilulla. Katkaisin puhelun tylysti. Sitten tuli taas kuvaviesti jossa luultavasti kuva koiranpaskaläjästä. Minulla on vanha nokialainen jonka näytöllä eivät kuvat kunnolla näy. Eivätkä tuollaiset tarvitse näkyäkään.

Kävin Kylmän takaiselta salolta poimimassa kaarnikoita eli variksenmarjoja puoli sankollista. Mustikoita ei Knin ympäristöstä löydy. Puolukoita näyttäisi olevan kypsymässä kohtalaisesti.

26 pv keskiviikko

Tänään maalasin pintaa. Asukkaan kavereita, nuoria ihmisiä, oli myös paikalla ja panin ne maalaamaan eteistilojen kapeikot ja vesijohtojen taustat. Kahdelle seinälle piti vielä tasoitetta levittää. Kävin sitten iltapäivällä nekin hiomassa ja vedin pinnat. Huomenna 2 harmaaväriseinää toiseen kertaan ja homma on siinä. Kyseli ne, että jos vielä olisin apuna lattialaminaatin laitossa ja löisin listat kun  he eivät osaa eikä ole työkaluja. Lupasin.

Naisen isän pihassa kävin kun se kutsui. Siellä oli pressujen alla kolme iäkästä Ladaa ja yksi vanha Volvo. Puhuttiin niiden kestävyydestä. Ja naisistakin se halusi lorsata. Sepähän se meiltä ukkeleilta käy.

27 pv torstai

Ajatuksenpätkiä kommenteiksi keskusteluihin muualla:

Stockmannin Hulluilla päivillä ne hulluimmat sodat kuulemma käydään.

Todella köyhillä harvoin on vara olla toisille köyhille solidaarinen. Kaikki muruset menevät omaan suuhun eivätkä riitäkään. Äidit kyllä yrittävät imettää vauvojaan viimeiseen hengenvetoon saakka vaikka olisi viisainta jättää ne heti synnyttyä viidakon pedoille. Tai syödä itse.

Siltojen alle sortuneiden henki on puolen kossupullon arvoinen.

Minulla, nykyisillä elintasomittareilla mitaten suhteellisen köyhällä ei periaatteessa ole yhtäkään roposta annettavana toiselle köyhälle. Mutta ystävällisyys ja ilman vihapuheita esiintyminen ei  maksa paljoa. Eikä auttava käsi jos joku sellaista tuekseen tarvitsee; olkapääni ei itkua säikähdä.

Olen auttanut, puhuttanut, kuunnellut, majoittanut ja ruokkinut hädänalaisia vaikka ei olisi ollut varaakaan. Joinakin hetkinä se on joskus tuntunut tosi vaikealta paikalta. Jopa vihaa olen tilanteessa tuntenut. Jälkeen päin olen kuitenkin huomannut, että selvittiinhän siitä; nykypöydiltä tippuvat murusetkin ovat isompia kuin joskus ennen, vaikkapa lapsuudessani. Silloin äitini ei jättänyt kerjäävää mustalaista lahon kynnyksemme ulkopuolelle vaan pyysi jakamaan pottu- ja sipulimaitokattilan sisällön parkuvan laumamme jatkoksi. Sieltäkin on selvitty tänne saakka.

Ulkoinen habitukseni on köyhääkin köyhempi, mutta toivoa on, että kasvan sisältäni yhtä rikkaaksi kuin äitini.

Äitini peruja siis se, mitä hädänalaisia kohtaan tunnen. Eikä se ole tässä maailmassa helppo tunne.

Kävin illasta maitoa. K kassalla. Jokunen sana vaihdettiin.


28 pv perjantai

Tällä viikolla kaksi lasta Hesassa ja Tampereella jäänyt suojatiellä autojen alle. Eilen löytyi Itävallassa moottoritien varrelta umpikuoram-auto jonka tavaratilasta on löytynyt kymmeniä, tukehtumalla menehtyneitä pakolaisten ruumiita. Yhdysvalloissa Virginiassa asemies ampui suorassa lähetyksessä kaksi toimittajakollegaansa. Latasi operaationsa nettiin ja ampui sitten myös itsensä.


Eilisiä kommenttimuistioita:

Kemppisen kirjoitukseen "Kenen perse kestää":

Tuo "Tuc" olin minä koska halusin joskus kokeilla nimimerkilläkin kirjoittamista. Sen niminen keksipaketti lojui pöydälläni ihan kuin Henning Mankellin kirjassa (Nimeltään Tea Bag) pakolaistytöllä teepaketti kun häntä kuulusteltiin ja kysyttiin nimeä.

Melkoinen joukkosessio on synnytetty ihan tuosta vain "puolustamaan" Kemppisenkin blogiin "omia arvoja ja isänmaan järjestystä", ja ties mitä muuta "puhdasrotuisten" kulttuuria kun muutama nöyräksi sotatantereilla pieksetty hädänalainen olisi tulossa tiukasti hallittuun turvapaikanhakujonotukseen (josta vain noin puolet saavat myönteisen päätöksen pitkän odottelun jälkeen), ja kun aiheen liepeille kääntyy sopivasti tällainen suosittu sivusto, jolla aivan uusia päitä agitaatiolle kuvitellaan löytyväksi.

Jos te, erilaisiin kommenttilootiin ja hommafoorumeille kokoontuvat, ja täten erityisen ilmeisesti Pohjoiseen kulttuuriin kuuluvat räksytyssessioiden jäsenet saisitte vapaasti ilmaista tahtoanne myös käytännössä, olisi lyhtypylväätkin muussa käytössä, kuin Mestari tulee -oletko valmis -julistetelineinä. Tämä huomio tulee siis silmiini sattuneista lynkkaus -ym. uhoamisteksteistä. Siitä  eivät maahanmuutto"kriittisen" suuntauksen liepeiltä kannatussubstraalit juuristoonsa imeneet kansanedustajatkaan ole puhtaita, vaikka mitä puolustuksekseen selittelisivät.

Tapsa, viimeistään nyt siis karisivat luuloni siitä, että olisit todella ottanut sivistyksen haltuusi kun olet lukenutkin niin kovin paljon; omien vakuuttelujesi mukaan jopa aivan mahdottomasti. Maailmanrannanrelluksi et viitsisi myöskään itseäsi mainostaa -korottaa- se arvonimitys ei missään nimessä istu sinuun. Sinun lävitsesi on nähty.

Perustelen: Maailmanrantojen relluna esiintyminen oli Pentti Haanpään kaltaisten, ajattelijamestareiden aitoa käyttäytymistä hankkiessaan tietoa lajitovereiden edesottamuksista kirjoittaakseen näkemästään ja oivaltamastaan heikkoja ja köyhiä puolustavia teoksia. Vihapuhe niistä kaikista on silti hyvin kaukana. Ne jäävät eloon ja pätevät yleismaailmallisina säkeinä vielä kauaksi aikaa nykyisten vihapuhetuhertelijoiden tekstien mädännyttyä omaan mahdottomuuteensa.

Aitoja "relluja" on tämän päivän Suomessa kovin vähän. Onko yhtäkään? Kaikki pyörivät vain oman, mitään kestämättömän persesilmänsä ympärillä vaikka maailma on kokonaan paljastunut tarkasteltavaksemme jokaiselta kantilta. Oman ajattelun köyhyys on yhtä hipaisunäytöillä pomppivien pilkkujen ja pallojen kanssa.

Muuten: Tänään Ylen Ykkösaamussa oli turvapaikanhakuprosessista yksi esimerkki läheltä todellista tilannetta Marketta Mattilan kolumnissa Naiset, lapset ja kristityt ja siinä saa oikeutetusti korvatillikan itse Timo Soinikin: http://areena.yle.fi/1-2898227


Toisaalle:

”Hyvä antaa vähästään paha ei paljostaankaan.”

Vähän omistavan antajankin on ensin murhattava luolamies itsestään ennen kuin hänestä tulee hyvä antaja.

Luolamiehellä oli tarkkaan rajattu piiri ympärillään jossa hän hyväänsä jakoi. Se oli pakko koska keräilypiirikin oli rajallinen, ja kerättävää vähän. Nyt sitä pakkoa ei välttämättä ole vähänkään omistavalla; aina jää jotain jaettavaa; pelkästään ruokaa heitetään miljoonia tonneja roskiin.

Joku voi antaa paljostaankin vähän, että sitä riittäisi useammalle. Näin hän noudattaa samaa, rationaalista kaavaansa, jolla paljon omaisuutensakin on hankkinut. Tekeekö se sitten hänestä hyvän, on toinen asia. Tiedän konsulttifirmoja, jotka ovat rikastuneet järjestämällä pakolaisille perusopetusta kielestä ja yhteiskunnasta. Tällaisen hyvän jakamiseen ovat kaikki veronmaksajat osallistuneet riippumatta kenenkään henkilökohtaisesta hyvyydestä tahi pahuudesta. Ovatko konsulttifirmat, niiden paratiisisaarille varojaan piilottelevat omistajat sitten jakaneet ylijäävistä voitoista edelleen myös hyviin tarkoituksiin niin sitä raatsii kyllä epäillä häpeilemättä. Mutta kenelle silti ollaan kateellisia? Pakolaisille, jotka näin ovat saaneet opetusta.

Antavaksi elämässään kehittynyt ei ajattele antavansa. Se on luonnollista hänelle. Siksi häneltä on myös helppo ottaa. Silti saattaa olla niin, että varkaat ja hyväksikäyttäjät pysyvät loitolla sen kaltaisesta.

Tämä ajatus käsittää myös joukkoja, kokonaisia kansoja; valtioita keskinäisessä suhteessa toisiinsa, ja yksilöitä sen sisällä.

Ovatko Sveitsi ja Ruotsi hyviä, vai ”hyviä”?

Onko Sveitsi tehnyt ”laupeudentyötään” rahamaailmaa kohtaan luonnollisuutta myötäilevää hyvyyttään? Vai rationaalista ”hyvyyttään”? Siis pelkästään saadakseen olla kultaa holveissaan piilotteleva keidas sotaa käyvän maailman keskellä? Pankkina tuhoutuvassa maailmassa?

Mitä Sveitsi parhaillaankin tekee sillä kullalla, joka on silkkaa voittoa eli tekemättä varsinaisesti mitään sen eteen, joka on  ansaittua ylimääräistä korkoa koron päälle eilen tehdyistä "laupeudentöistä"?

Vastaus: Sveitsi makuuttaa voittojaan edelleen holveissaan vaikka maailman nälkä ja köyhyys vaatisivat tekemään niillä hyvyyttä. Rahalla ei ole omaatuntoa. Eikä sitä rakastavilla.

Suuri osa Sveitsin kullasta on kerääntynyt holveihin kammottavien vääryyksien kautta. Natsien ryöstösaaliita ja asekaupoista kierrätettyjä, sinne tehopesuun haalittuja. Samoja omaisuuksia joiden hankkimisteiden varsilla maailman hätää on kasvatettu. Ja yhä edelleen kasvatetaan.

Entä minkä aseman saa silmissämme Ruotsi jos kullan paikalle ajatellaan sotaa pakenevat hädänalaiset ja niiden koroiksi maailman hyväksyntä? Uusnatsit poimivat sieltä vain ne epäkohtia, jonkun suurelle maailmalle tuntemattoman malmöläisen lähiön jossa pahaolo kärjistyy paikalliseksi mellakaksi ja jonka järjestysvalta helposti rauhoittaa.


Siivosin aamusta; järjestelin eteisen kenkä-vaatevuoret ja imuroin, petasin petit ja panin pyykkikoneeseen lakanaa ja tyynynpäällistä. Tiskasin isot astiat altaassa ja latasin pienemmät koneeseen. Eilen tuhraantuneet mehustuslaitteet pesin myös. Kaarnikkamehua tuli 2 litraa. Sipelsin minä marjojen sekaan myös raparperin varsia. Mehusta tuli aika ovelan makuista.

Aion kohta lähteä Unimäkeen. Ottaisin pojat mukaan, mutta ehdotus ei ottanut tulta. Onpa se Puutarhuri kotona, että eivätköhän ne pärjäile.

Ps. Kun kävin tämän kirjoitukseni julkaisemisesta n. 2:n minuutin kuluttua katsomassa tilastolinkkiä, niin Yhdysvallat ja Venäjä olivat heti käyneet kylässä kuten nyt jo pitkän aikaa on tapahtunut kun olen tätä varten asiaa seurannut: Wellcome CIA and FSB, ihan mukavaa, että minulla on koko maailma kaverinani. Kirjautukaa toki reilusti lukijoikseni vaikka mitään ihmeellistä ja paljastavaa eivät kirjoitukseni sisälläkään. Eivät nekään muistiinpanoni ja valokuvani Karjalapyöräilyltäni.