perjantai 21. elokuuta 2015

Elokuu 2015, 3 viikko

17 pv maanantai

Päänsäryssä. Ilma on aurinkoinen, mutta mieleen saakka sen säteet eivät yllä. Lukemaan olen kyennyt, ja pikkuisella pyörälenkillä käymään kun hajin G:n koulusta. Kävin myös sen tasoitehomman vilkaisemassa. Siellä oli nuorella naisella vanhojen tapettien poisto vielä kesken, neuvoin vähän, miten niitä saa parhaiten irti ja sovittiin, että hän soittaa sitten, kun tasoitteet voi vetäistä.

Maitokaupassa käynti oli ylen vaikea tapaus kun silmiä veti särky kieroon. Hyllyjen välissä eräs venäläismies kysyi vajaalla suomenkielellä hehkulamppujen kannasta, että ovatko ne standardikierteellä. Sanoin niiden olevan yleismaailmallisia ja toimivan myös siperialaisella energialla. Mies virnisti.

Luen Henning Mankelin Wallander-dekkaria, kertakaikkisen apaattista tekstiä, mutta nyt ei jaksa viisaampiakaan.

Fb:iin oli tullut tanssitutulta kaveripyyntö. Harkitsin jonkun aikaa, mutta sitten hyväksyin. Olen jo pitkään miettinyt sen tilin alasajoa, mutta antaa olla vielä. Eihän tuo maksa mitään vaikka roikkuisi käymättömänä hiushalkeamana internetin pinkeydessä. 47 fb-kaverista 24 on maahanmuuttajataustaista ja heidän kulkuaan maapallon pinnalla käyn joskus tarkistelemassa, juttelenkin jonkun kanssa.

Klo on kohta 24, pitäisi nukkuakin.

18 pv tiistai

Aamulla. Päänsärky tiessään, pehmeä "panta" vain kiertää kalloa. Ehkä se siitä jälleen kerran. Saattelen G:n kouluun ja haen pois vaikka osaisi jo itsekin. Tuleepahan lähdettyä liikkeelle, ja on se oikeasti mukavaakin.

Illalla. G:lla jalisharkat Teppanan kentällä. Saattelin sinne ja kävin kirjastossa. Panin varaukseen Tarmo Kunnaksen Fasismin lumouksen josta Antti Blåfield mainitsi Hesarin kolumnissaan. Tälle päivälle helposti yli 20 km pyöräilyä.

19 pv keskiviikko

Miksikähän enää kirjoitan? Olenhan tyhjentänyt elämänreppuni vaikeimmat ja siten ammennettavissa olevat taitekohdat jo moneen kertaan erilaisten kirjoitusjaksojen aikana kaikenlaisiin tarinoihini. Mitä elämässäni on enää sellaista, josta sanomista piisaisi?

Loputtoman tuntuinen  ahdistus on hälvennyt, elämä itsessään ei enää pelota koska sen loppu on joka tapauksessa pian käsillä.

Olisiko syytä ottaa esille kirjoituksiaan ja tarjota niitä taas jonnekin? Vieläkö joku kustannusvirkailija säikähtäisi näin pimeäksi paljastuneessa maailmassa yksittäisen kirjoittelijan valokatkaisimen puuttumista?

Olin vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Se ei vain ole kunnolla lähtenyt käyntiin. Viisi meitä oli paikalla. Onko yhdistyksellä sijaa enää kodin ja koulun välisessä kanssakäymisessä? Välityselimet ovat hipaisun päässä isillä ja äideillä eivätkä laitteisiinsa luottavat jaksa lähteä livenä raahautumaan jotain tehdäkseen.

Kun oltiin koulun tiloissa kokoustamassa, joku poika potkaisi pallolla sisäpihalla yhden ison ikkunan säpäleiksi ja läksi karkuun. Kuva varmaankin valvontakameraan jäi.

20 pv torstai

Mantsikoita riittää edelleen napsia suoraan puskista suuhunsa. Potutkin ryntäsivät kasvattamaan vyötärölihavuuttaa niin, että kun nykäisin yhden varren maasta, niin kolmesta potusta tuli kattila puolilleen. Eivätkä silti olleet sisältä mustuneita tai muutenkaan hapertuneita. Keittelin kalakeiton johon  laitoin tuoreet sipulit varsineen päivineen. Olipa makiaa. Ja kelepasi kakruillekin.

Sorsia jotkut innokkaat ovat ammuskelemassa muovihauleineen. En tavoittaisi enää rantojen tunnelmaa vaikka Luikkolahdelle menisin. Enkä varsinkaan siellä, raiskatussa maisemassa. Viimeksi kun kävin, oli sinne revitty tie niemen kärkeen Toiminkivelle saakka ja metsä ryystetty sellaiseksi raiskioksi, ettei enää entistä veneentervauspolkua maastosta erottanut.

Illasta jälleen G:n harkat. Pyöräilin sillä välin melkoisen lenkin. Elias on kulkenut harjoituksissaan jo kauan ihan ite.

Pauluksen kilpatanssiharjoitukset alkaisivat 1.9., mutta saapipas nähdä, lähteekö kun sen pari oli jäänyt epäröivälle kannalle jatkosta. Jokin houkutin pitäisi ensi aluksi saada...

Lämmintä on nyt piisannut koko viikon. Vanhaa Arvoa jututin päivällä postilaatikolla ja se muisteli vuotta 1953 jolloin oli ollut vielä kylmempi ja märempi kesä kuin nyt. Sitten oli heinäkuun viimeisenä päivänä lämmennyt ja aurinko porottanut elokuun ajan ja heinäsato Kiannalla pelastunut.

21 pv perjantai

Edelleen hellettä. Kävin vetelemässä tasoitteet niille seinille, joista oli tapetit jo revitty pois ja vein osakkeenomistajanaiselle työkaluja ja ison imurin, että voi tehdä niitä hommia joita taitaa. Topakka nuori se on. Harvoin nykyään näkee. Ensi viikolla sitten tasoitan loput ja hion. Maalaa kuulemma sitten itse. Laminaatista lattiaan se puhui, että kai se homma vielä, ja tietenkin listoitukset.

Kemppisen blogin häirikkökommentaattorit saivat tänään kylmää vettä niskaansa kun K teki niistä rikosilmoituksen. Pirun hyvä asia, ja varsinkin, kun ammattijuristi on asialla. Olikin siellä sellaista tekstiä, joita ei millään mielennurkallaan voi hyväksyä.

Lähden illasta poikieni kanssa Unimäkeen. Eliaksella kaverin synttärit ja Pauluskin luisteli kaverinsa luokse, että ne pitää odottaa. Kaupasta ruokaa kylmälaukkuun, maitoja lähinnä ja rasvoja, leipää sekä tietenkin lettutaikinatarpeet. Pottuja saa sielläkin pellosta ja marjoja metsästä ja puskista. Mustaviinimarjat varmaankin alkavat olla kypsiä, että pitää ne mehustaa ja osa laittaa siltään pakkaseen. Ainainen miettiminen mukaan otettavista kamppeista kun muita lähtee kuin itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti