Minä aina muistan elokuun ensimmäisen päivän merkityksellisyyden menneisyydessäni. Mutta nyt jo ajatusaihion aiheesta tipautan kantapääni alle ja murskaan sen.
Heinäkuun loppupäivät kynäni lepäsi ja vihkoni makasi sivut kiinni laukun pohjalla. Oltiin passattavana Saarijärven Summassaaressa.
Tapahtuihan siellä tavan arjesta poikkeavaa, mutta ei vain huvittanut niitä muistiin kirjiä. Esimerkiksi erään muusikon jutut.
Mustikoita melkoisesti hiekkaisilla harjuilla, niitä joitakin rasiallisia poimin. Niin ja luin muutamat kirjat. Kari Enqvistin Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat oli niistä tärkein vaikka olen se jo kertaalleen aiemmin tavannut. Nyt se vaikutti toisella tavalla. Pysyn joka tapauksessa samoilla linjoilla kirjailijan kanssa.
Tultiin tänään iltamyöhällä pois. Tullessa radio varoitteli yhdestä ihmiskunnan typeryyden osoituksesta, rallikansan vaelluksista, mutta ei siellä ruuhkia näkynyt. Vaajakoskella käytiin karkkitehtaalla ja siinä Kanavuoren kupeessa Puutarhurin sukulaisissa. Suonenjoella Eskon pihassa joka oli tekemässä polttopuita. Siilinjärveltä ajettiin Rautavaaralle ja käytiin Unimäestä poimimassa kypsyneet mantsikat. Kaivastiin pellosta syömäpotut huomiseksi. Loppumatkasta rommuutti vettä.
2 pv sunnuntai
Ee paljon mittään. Paitsi pyöräreissun muistiinpanojen purkua. 700 kuvaakin oli tullut otetuksi. Se oli kyllä hyvä matka.
Oli tullut taas muutama kommentti, joita ei voi millään julkaista törkeyksiensä vuoksi.
3 pv maanantai
Paljon pyykättävää edelleen. Onneksi ei ole satanut, että voi ulkona kuivattaa. Rastaat ovat norkkineet vähäisten viinimarjapensaiden marjat raakileina jo. Valkeat kuulaat eivät niille maita. Unimäestä tulee runsaasti mustaherukkaa, sekään kun ei räksille kelpaa.
Raatihuoneen torilla tuli tykö iäkäs nainen joka oli eksynyt matkaseurueestaan. Ohjasin hänet kädestä pitäen kauppatorin rantaan turistibussin luokse. Naisella oli virkeän vitsikkäät jutut jotka halasivat koko mennyttä maailmaa, nykyhetki oli vähän kadoksissa. Iäkästä porukkaa oli myös hänen matkaseuransa.
Kävelin illalla K:n seurana.
4 pv tiistai
Unimäessä. Tulin poikien kanssa. Haettiin Eveliinakin kylältä kaveriksi. Ensi töikseen piti tukkia tierumpu että turpoaa lammeksi oja. Huomenna ne sitten rypee siinä kuin hylkeenpoikaset. Tai sammakot. Tehtiin siskonpeti pikkuhuoneen lattialle. Paulus haluaa nukkua yksin tuvan sohvalla. Jokainen lukee jotakin. Onneksi olen säilönyt kaikenlaista hyllyihin. Suomen Kuvalehdet käyvät myös kaupaksi. Paulukselle varsinkin, ja Gaiuskin niitä lueskelee. Yhdessä vuoden 1995 SK:ssä juttu Nùrnbergin oikeudenkäynneistä jonka tahtoivat ääneen luettavaksi. Hirttotuomioiden luettelemista vähän epäröin, mutta luin kuitenkin. Taustoistakin piti sitten selostusta antaa. Ikävätkin historiankohdat on sukupolvesta toiseen toistettava, vaikka kovin luja ei ole uskoni siihen, että ihmiskunta niistä lopulta oppisi. Näkeehän sen akuuttina todisteena Venäjä-Ukraina nykytilanteestakin. Muita kriisipesäkkeitä mainitsemattakaan.
Puutarhuri läksi aamulla työmatkalle Vantaan asuntomessuille.
5 pv keskiviikko
Yöllä Paulus yski kovasti. Aamulla valitti oikeanpuoleista silmäänsä jota kutittaa; se on ihan punainen. Varmaankin mäkärä meni illalla luomen alle ja kusaisi, sanoin.
Harasin rikkakasvit pottupellosta. Siistin myös mantsikkapenkeistä rönsyt. Armaalan Rami lenkkeili ohitse, jututti jonkin aikaa. Viettää kesää lapsuudenkodissaan jonka nykyisin omistaa yksin kun kaikki muut ovat kuolleet; isä Armas, äiti Sirkka, vanhin veli Taisto joka hävisi 70-luvulla merille, ja nuorempi Terhokin jonka kuolemaa sivuttiin keskustelussamme. Ramilla on kyllä emäntä, mutta ei lapsia joten se on sitten siinä Armaalankin tarina.
Välillä ruuanlaittoa joka oli nyt helppoa: iso kattilallinen uusia pottuja, voita, maitoa ja leipää. Tiskaamiset ovat suurempi operaatio vesien kantoineen ja lämmityksineen.
On ne mukulat taas hilskaneet, olleet piilosta ja kanniskelleet sammakoita ja sisiliskoja kiveltä toiselle, "kotipesästä" kolmanteen. Yritin väliin neuvoskella, että kaikenlaiset eläimet, pienimmätkin, tressaantuvat jos niitä liikaa kämmenien välissä hierotaan. Niinpä sitä tehtiin ennenkin, ja tapettiinkin kun aikuiset eivät asioihin puuttuneet. Kun meinasivat kimalaisia apilankukista lasipurkkeihin vangita, kielsin sen jyrkästi ja perustelin vankasti, miksi ei.
6 pv torstai
Päivä jolloin Hirosiman kaupunki tuhoutui. Siitä on aikaa 70 vuotta.
Tultiin Unimäestä pois. Mustikoita olisi sankollinen siivottavaksi, lakat laittelin pakastusrasioihin, mantsikat myös ja panin pakastimeen.
Täällä ollaan jälleen lähtöaikeissa. Lähtevät muut huomenna varhain Saariselälle Puutarhurin siskon kyydissä, minä jään.
Pyykkäsin Unimäen kaikki pyyhkeet ja muutamat tyynynpäälliset, sekä muksujen vaatteita muutamat koneelliset. On taas sen verran poutaa ja tuulta, että kuivahtivat ulkonaruilla. Tajuaakohan kaikki, miten helpottavaa lapsiperheille on, kun voi kuivata ulkona pyykit? Ja niiden raikas tuoksu... Talvella tuntuu, ettei saunan ja pesuhuoneen narut riitä ripustettaville pyykeille; viime talvena lisäsin eteistilaankin pyykkinarukelan.
En oikein osaa kuvitella oman lapsuuteni aikaisia miehiä näihin kotitalouspuuhiin joita itse olen joutunut eri vaiheissa elämääni jokaikinen päivä tekemään. Tämän voisi kokea alentavaksikin touhuiluksi taustaani vasten...
7 pv perjantai
Sinne menivät. Kävin kaupassa ja kirjastossa. Lainasin Enqvistin Kosmoksen hahmon ja Rabelais:n Pantagruelin neljännen kirjan; tuore suomennos Ville Keynäs 2014. Luin Suomen Kuvalehden.
Onko kansanedustaja Immonen (ps) rasisti, siitä suurimmat puheet medioissa, ja "keskustelut" joiden juuret ovat eräässä hänen englanninkielisessä fb-kirjoituksessaan. Ilman muuta mies on rasisti kun hänen kirjoituksiaan tarkastelee rasismi-sanan natsi/mytologisessa merkityksessä. Itse se ei osaa omaa rasisminmuotoaan hahmottaa. Pitää normaalina, demokratiaan kuuluvana asiana kehottaa kanssa-"ajattelijoitaan" vyöttämään itsensä ja ajamaan muunmieliset ja -väriset maasta pois. Tai jos hahmottaa ja tietää mitä tekee, niin tekee sen omantunnontuskitta kuvitellen, että hänelle on langennut "suuri tehtävä" ja tiennäyttäjän rooli. Tai vain että hyötyäkseen siitä henkilökohtaisesti jotenkin; ihan missä muodossa tahansa kunhan vain nimi muistetaan. Muutamaa miljoonaa vuotta myöhässä se heppu kyllä heiluu mitä lajien muodostumisen suhteen tulee evolutiivisessa mielessä.
Mitenhän nämä kotinatsimme oikein sen selittävät ja hyväksyvät, että Ruotsissa on heidän johtoaineksensa ja yhteisen aatteen eteen päin tyrkkimiseksi olisi hyvä hallita molemmat kielet englannin lisäksi? Eikö jo monien vieraiden kielien opettelu sekoita kansojen puhtaita veriä, ja eritoten avarra mieliä, ylen pahasti? Ja kun näiden kotimaisten perussuomiruotsidemokraattien yhtenä periaatteena on ollut saada pakkoruotsi pois koulujen opetuksesta...
8 pv lauantai
On ollut hyvä ilma. Pesin kotipetivaatteet kaikki ja kerkesin kuivattaa ulkona ennen nyt illalla paikalle rynnännyttä ukkosrintamaa joka hetkellisesti kaatoi vettä enämpi kuin maa ehti sisuksiinsa niellä.
Olen saunonut ja ravinnut jälleen itseni uusilla omanmuan potuilla. Lähden kohta Napiksen humpallusten kautta Unimäkeen jossa varmaankin on kypsiä mantsikoita ainakin sankollinen.
9 pv sunnuntai
Nagasakin tuhoamisen 70-vuotispäivä. Hävetköön ihmiskunta kautta globaalin maailman sitä, mihin sen loppumaton kekseliäisyys toistensa tuhoamispyrkimyksissä pystyykään. Enää ei ole epäselvää edes se, kuinka helposti tämä sama laji kykenee lopettamaan kaiken elämän maapallolla. Eikä se näytä tosissaan edes pysähtyvän kysymään itseltään yksinkertaista kysymystä, miksi? Tai jos osa siitä pysähtyykin, se pysähtyy vain tyhjänpäiväisten selitysten ajaksi omaatuntoaan rauhoitellakseen ja jatkaa kohta tuhoavaa käyttäytymistään kaikilla rintamilla "hyödyntääkseen" luonnonvaroja vain ja ainoastaan juuri tämän lajin menestyksen eteen. Ja lopullisen tuhon.
Unimäki. Olin täällä kolmen maissa aamuyöstä. Napiksella oli mukavat tanssit ja porukkaa liikkeellä. Tanssinliike ajoi jälleen tarkoituksensa; mielenvirkistyksen.
Eilen kotoa lähtiessä oli nuori käpylintu lentänyt luultavasti ikkunaan ja se kärvisteli pökertyneenä sokkelinjuuressa. Otin kuvan ja panin linnun sitten kukkapuskaan odottelemaan tointumista. Tai mahdollista kuolemaa. Oli se aika tormakkana kun otin käteen, mutta ei se lentoon kyennyt.
Kuuntelin juuri uutisia. Europarlamentaarikko (kertakaikkisen liioiteltu arvonylennys ko. hlölle vaikkakin EU-lasipurkkiin mies säilöttiinkin valvovan silmän alle) J. Halla-ahon perussuomalaisten Turun puoluekokouspuheesta, josta tosin vain pätkän kuulin, mutta jo aiemmin ilmaisemaansa agendaa ajatellen voi aivan huoletta päätellä, että tämän jehun mieli on mustempi kuin kongolaisen ystäväni iho.
Miten mies, joka jo ulkoiselta olemukseltaan muistuttaa äkkivilaisulta Natsisaksan propagandaministeri Joseph Goebbelsia, onkaan noussut asemaansa samankaltaisista ihmismielen mustista aukoista voimansa ammentavien hautomojen ja niistä toreille ja turuille lähetettävän ääriliikehdinnän sisällöntuottajana? Puuttuvat vain suuria kansanjoukkoja kokoavat, kiihoittavat puoluepäiväpuheet joita tosin hänen ulosantikyvyillään ei voi kuvitella loihdittavaksi eikä itse pääpaholainen ole vielä(kään) reinkarnaatiotaan maan päälle lähettänyt avuksi.
Tässä jo joku päivä sitten kommentoin toisaalla oululaista "Immoskohua" Eero Silvastin ajatuksella "Myös Hitler aloitti suurilla puheilla ja pienillä aseilla." Nykyisin kiihottaminen samankaltaiseen menestykseen massojen mielissä ei enää käy muutamassa vuodessa, kymmenissäkään vaikka välineistö luulojen mukaan sen helpostikin mahdollistaisi. Mutta niin kauan kuin olen älynnyt asioita kriittisesti seurata, niin merkille olen pannut, ettei hirmutekoihin päätyneen natsi-ideologiankaan siemenenkylväjistä pulaa podeta.
valto
VastaaPoistatämä päiväkirja on parasta mitä netin saralla on. kiitos että kirjoitat, ja kiitos, että julkaiset.
näiden juttujen lukemisesta tulee hyvä olo muun muassa siitä, miten hyvin sinulla on aika hallussasi. osaat käyttää aikaa taiten, etkä tapa sitä.
mahtoikohan matemaatikko stephen hawking ajan lyhyttä historiaa kirjoittaessaan aavistaa, että 2000-luvun kertakäyttöihminen tekee ajasta kulutushyödykkeen? hawking rakasti aikaa ja olisi tullut murheelliseksi kuullessaan, että nyt rahaa saalistava homo disposabilitus suhtautuu aikaan kuin kertakäyttötuotteisiin. kertakäyttöihminen jankuttaa kyllästymiseen asti laatuajasta, jota hänellä on aina liian vähän. laatuajan lyhyt historia. niinpä.
meri
Meri
VastaaPoistaOnko sinusta "luonnollisella mielellä sakramentaalinen vaikutus" kuten Alan Ginsberg eilisessä Beat-sukupolvidokumentissa mainitsi? Hän tarkoitti sitä, että kirjoitat niin kuin ajattelet etkä niin kuin odotetaan, että ajattelet.
Suurellista tällainen ansioistaan kuulun kirjailijan mainitseminen omien kirjoitustensa yhteydessä, mutta tulinpahan vain ajatelleeksi, että kai se mahdollista on, että samanlainen ajattelun alastomuus ja sen julkituominen tämmöisen mitättömämmänkin kynäilijän kohdalla pätee ja tekee tekstistäkin pätevää vaikka se käsittelisi ihan tavallista arkea.
Ginsberg & beat-kumppaninsahan kirjoittivat enimmäkseen huumeiden stimuloimina, minulla vahvinta ainetta lienee kalakukko ja kaurapuuro, niin että olivatko hekään sitten todella alastomia ajatustensa suhteen? Nerokkaimmatkin älynväläyksensäkin esiin työntyessään olivat mitä vankimmin verhottu heroiinin ynnä monenlaisten muiden opiaattien sukkiin, hanskoihin ja myssyihin, kokopukuihinkin toisinaan. Mutta silti se oli ja on kirjallisuutta jota ei voine ylittää.
Ajasta, ajankäytöstä, ajan olemassaolosta jne. meillä on joskus ollut puhetta ja muistat varmaankin mielipiteeni siitä?
Aika on kuin jumala; sitä ei ole olemassa; sitä ei voi murhata eikä kääntää pois päältä. Laatuaika-nimityksen kehittelijät ja sen merkityksen lanseeraajat eivät ole edes ymmärtäneet mitä kehittelevät. Saatika, että olisivat ymmärtäneet askartelevansa sellaisen aiheen parissa, joka ei ole ainetta, jota ei ole.
Ei aikaa edes käsitteenä olisi ilman ihmisen mielikuvitusta ja ilmiöiden nimeämispakkoa; ilman aivojen pakotusta. Se on siis absurdi sana yhtä absurdille asialle/käsitteelle ja syntynyt vain kun on pitänyt päivään heräämisen taitteelle nimitys keksiä oppiessamme lajillemme tyypillisellä ääntelyllä selostamaan moninaisia tarkoitusperiämme. Myöhemmin vasta on tarvittu aurinkokelloja laatia jotka ovat johtaneet aikatauluiksi ja pian olemme alkaneet käyttäytyäkin sen mukaisesti; kelloon vilkuillen, aikatauluja noudattaen.
Tässähän tätä taas tuli, aivan alastonta ajattelua joka saattaisi ihan hävettää, jos ajattelijaparka ymmärtäisi hävetä.
valto
VastaaPoistablogimaiseen kirjoittamiseen pätee se ikävä tosiseikka, että jos kirjoittamisen paino on kommentoijien ja kävijämäärien maksimoinnissa, silloin ei välttämättä kirjoita niin kuin ajattelee, vaan niin kuin konehuoneen statistiikka määrää.
sinullahan ei tätä murhetta ole, joten sanoisin, että sinun kohdallasi luonnollisella mielellä on sakraali vaikutus. eikä tätä tarvitse edes sanoa, riittää kun lukee sinun ajatuksiasi.
minä mietin aikaa paljon. havahdun usein ajan kulumiseen. vaikeinta on oma vanheneminen. joka ikinen uusi vuosi ensimmäinen ajatukseni on: no niin, tässä sitä taas ollaan. täytän ensi vuonna kuusikymmentä vuotta. kohta olen seitsemänkymmentä ja kohta haudassa.
onneksi ajankululla on myös hyvät puolet. ei tarvitse alituiseen kerroskella merkittävistä tulevaisuuden projekteista. vanhenemisesta, jos sitä onnistuu kunnolla vaalimaan, saa hyvän syyn olla tekemättä yhtään mitään. moni murha jää minullakin suorittamatta ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ei ole enää riittävästi energiaa niin mutkalliseen toimeen.
mitä aika on on? se on mystifioiva kysymys ja lyö äimän käeksi. kun nykyhetki on vain raja aikaisemman ja myöhemmän välillä, onko todellisuus vain tuossa kestottomassa hetkessä? ja jos on, kuinka vähän olemme lopulta tekemisissä varsinaisen todellisuuden kanssa?
kellon viisari liikkuu, mutta liikkuuko aika sen mukana? idealistisen tulkintani mukaan aika on meidän subjektiivinen tapamme muokata tapahtumat peräkkäiseen järjestykseen.
minulla on syytä epäillä, että sinulla ei ole kelloa laisinkaan, koska väität, ettei aikaa ole olemassa. kyllä se on, koska aiemmuuden ja myöhemmyyden suhteet ovat objektiivisia.
meri
Meri
VastaaPoistaEi ole kelloa ei, paitsi seinällä ja kännykässä. Rannekelloni pysähtyi 26.6.1992 klo 11.05 ajaessani soratieltä raviin ja ojarummun päähän ja lennähtäessäni sivuikkunasta n. 30 m. pellolle. Jos olisi turvavyö ollut, en kirjoittelisi tässä ollenkaan sillä seuraavaksi oli auto pyörähtänyt ympäri ja tormannut kiveen niin, että katto oli litsahtanut etupenkkeihin kiinni, kuskin kohdalla oli oikein terävä vekki tullut, ettei siitä edes kiero savolainen olisi henkissä selevinny.
Kelloa ei ole sen jälkeen oikeasti ranteessani kukaan nähnyt. Enkä sisupastillejakaan enää ostanut (liittyy asiaan). Ja kun tarkemmin ajattelen, en tavallisen arkipvn kuluessa kovinkaan paljon aikaa muulta etsi kuin vaistosta.
Oikeasti minun on vaikeaa yrittää selittää, mitä tarkoitan, kun mielestäni aikaa ei ole, mutta eikö se mitenkään aukea siitä, kun sanon, että se on vain ihmisen luoma käsite yhtä lailla kuin jumalatkin ovat?
Ihmiselle se tietenkin on "olemassa" koska hän on aisan kehitellyt ja mittaa maailman, ja itsensä, vanhenemisen sillä systeemillä. Prosessi kuitenkin tapahtuisi ilman mittaamistakin, mutta emmehän me enää osaa sitä hyväksyä sillä tavalla vartioimatta eteneväksi.
valto
VastaaPoistatoinen suuri idolini, peter høeg, ei hänkään omista rannekelloa. luin jostakin haastattelusta, että aluksi kukaan ei antanut hänelle sellaista, ja myöhemmin hän ei olisi kelloa tahtonutkaan. hän alkoi epäillä aikaa.
ajatuksessa on itua. lineaarista aikaa pidetään luonnollisena, mutta ehkä se todella onkin jonkinlainen keksintö. leppoisasti mutta vääjäämättömästi etenevästä ajasta on tullut vihollinen, joka pitää voittaa tai jota pitää vähintäänkin huijata. kiihkeän sykkeen alkutahdeista saamme kiittää benediktiiniläismunkkeja, jotka keksivät mekaanisen kellon reilut 600 vuotta sitten.
lisää tempoa ihmiselämään tuli, kun työnjako ja tehokkuus nostivat päätään. teollistuminen toi mukanaan suurtuotannon, ja kun päälle liimattiin vielä lompakon kuva, oravanpyörä oli valmis.
kannattaa taistella vastaan. kannattaa antaa asioiden tapahtua, ja unohtaa tyystin, mitä pitää- ja täytyy-sanat merkitsevät. kannattaa noudattaa omaa kelloaan.
meri
Meri
VastaaPoistaPeter Høeg=Lumen taju. Timo K. Mukka=Lumen pelko.
Melkein sama kuin ajan taju ja ajan pelko. Ajattelen toisinaan näitä, mutta en enää peläten.
Aikaan katsoen piti lapset koululle aamullakin saatella, että se kellottomuudesta taas.
Mutta "Suuri Aikakysymys" kyllä taustalla väikkyy, ehkä se vielä selviää, ennen kuin hautaan kupsahdetaan. Mitään jumalaista siihen ei kuitenkaan sisälly kun lukee Kari Enqvistin paneutumisia asiaan: jos nyt ei ihan juuri nimeltä mainiten aikaan, mutta sivuten pohdinnoissaan sen ymmärtämistä, ettei aika mitään merkitse kun sitä ei kosmos ole tuntenut ennen lyhytikäisen lajin, ihmisen, ilmestymistä yhdelle piskuiselle, elinkelpoiselle planeetalle, maapallolle.
Lähen mantsikanpoimintaan. Puutarhurilla on lomaa vielä tämä viikko, niin kerkeän Unimäessäni olla ihan ajattomana, paidattomana, ja vaikka housuttomanakin. Pirullista kyllä, että päiväkirjaankin kirjaan päivämäärät... niin olen käyttäytymistemme orja, fakkiutunut.
Muistatko, kuka julkaisi päiväkirjan -kirjoja- jossa ei ollut vuosiakaan merkitty? Joku muukin, kuin Saarikoski.
valto
VastaaPoistatänään pääsin pieneksi hetkeksi ajattomaan mielentilaan. päivän ilmapiirissä oli jotain kosmista ja virikkeellistä. aloin pohtia oman itseni ja olemasaoloni lähtökohtia. tuli sellainen heittäytymisen hetki, jossa aika todella menetti merkityksensä. se kai on se suuren mietiskelyn introduktio. ajan taju katosi. oli hienoa pestä kätensä ajallisesta paskasta, terveyshuolista, intrigeistä ja muista huolista.
toissayönä makasin nurmikolla ja laskin tähdenlentoja, jotka olivat peräisin persedien tähdenlentoparvesta. tuli mieleen että varmasti jokainen tähtitiedettä harrastanut miettii, mikä on ajan maailmankaikkeudessa.
avaruus on meidän ihmisten näkökulmasta iankaikkinen asia. käsityskykyni suurista numeroista, etäisyyksistä tai ajasta ovat arkijärkeni ulkopuolella. aivot ja ymmärrys eivät taivu käsittämään niin isoja juttuja.
tuohon päiväkirjakysymykseen en tiedä vastausta. kerro sinä.
meri
po. mikä on ajan rooli maailmankaikkeudessa.
VastaaPoistaMeri
VastaaPoistaSen takia kysyin kun en muista. Jospa se joku pv kävelisi kirjastossa vastaan; ajaton päiväkirja, meinaan.
Ehkä esi-isiemme ja -äitiemme- kalliomaalaukset ovat sellaisia, ja nuolenpääkirjoitukset, pyramidit ja niihin säilötyt muumiot. Tosin kehittynyt tiede on kyennyt jo niihinkin aikaa merkkaavat leimansa naksauttamaan ja niidenkin vuoksi luulemme hallitsevamme "aikaa" vaikka se niin absurdi asia onkin.
En minäkään avaruudellisia numeroita ja etäisyyksiä sillä tavalla kykene hahmottamaan kuin niitä tutkiva tiede ja sen parissa työskentelevät ihmiset, mutta perstuntuma on sen verran jo oppinut hahmottamaan, että on se niin kauan ollut olemassa ilman meitäkin, ettei asialla, ihmisen kehittelemällä ajanlaskulla varsinkaan, ole merkitystä.
Kaikki, minkä lajimme on oppinut ja oppimisensa avulla kehitellyt täällä käydessään unohtuu siinä ihmisen keksimässä punaisessa sekunnissa kun maailmankaikkeuden kuvasta häivytään.
Jos emme olisi niin tuhovoimaisia, niin sananmukaisesti ihmisenkin jälkeen maanmatoset jäisivät tänne elämään elämäänsä ymmärtämättä olemattomalla ymmärryksellään elämän "tarkoituksesta" mitään, mutta eläisivät silti.
Eli se, mikä ja mitä tänne jää poistuttuamme, ei merkitse jälleen kenellekään enää mitään: Jotain ryömii jälleen muovilauttojen saastuttamien merenaaltojen alta karstaksi palaneille mantereille ja...