Kipeä kourallinen päiviä koossa jälleen

12.6.2023 maanantai

Sotaisten unieni jatkoksi heti aamusta:

"On päivänselvää milloin yö alkoi: keskiviikon vaihtuessa torstaiksi 23-24 helmikuuta 2022", kirjoittaa Heikki Aittokoski Hesarin eilen julkaistussa esseessä "Realpolitik jyräsi ihanteet".

Moskovassa ei kuunneltu YK:n pääsihteerin vetoomusta rauhan puolesta vaan tankit ja muu sotakalusto ynnä elävä lihamassa alkoi tuhoisan vyörynsä kohti Kiovaa ja muita kohteita Ukrainassa.

Ja siinä verisammiossa seisotaan nyt koko planeetan väki huarukoitamme myöten. 

Iltasella

Vasemman etukäpälän peokalo on sinimustassa turvotuksessa. En sitä mihkään satuttanut, mutta niin vain viikkojen kipu muuttui päivän aikana tuskalliseksi. Ei oikein tiedä, mihin paksun pöjökin työntäisi. 

Werantatyömualla pellitin katon reuna- ja juuripeltejä myöten valmiiksi. Kerkesin tehdä myös kahden ikkunan (60x100) karmit ja ennen lähtöä portaiden edustan tasovalun ja asetella siihen laattakivet.

Iltasaduikseni luen artikkelinpätkiä joita Italian peruskoni Silvion kämpsähtäminen manalan portin sisäpuolelle on aiheuttanut. Nykyinen piäministeri Meloni piti Raiteeveessä puheen yrittäen pitää nuamansa asiaan kuuluvasti virallisenvakavana vaikka kitalaessa naksuivat totuudenkin lausumisen vokaalit. 

Katsoin jonkun toisen twittertilille ujutetun, melkein puoli tuntia kestävän videon ukrainalaisosaston atakista venäläisten kimppuun. Oli kerrassaan kammottavaa seurata oikeaa sotaa jossa ei vankeja oteta. Tai eivät venäläiset edes yrittäneet antautua. Kliimaksiksi näytettiin kuinka raskas tankki ajoi maaluolaan (-luoliin) menneiden venäläisten ylitse ja jauhoi päällä eestaas muutamaan kertaan ja sinne ne kai litistyivät kaikki. Näin kätevästi ehkä parikymmentä Moskovan Zaatanan Pyhän Teurastussodan nuorta ristiretkeläistä samaan kuoppaan ilman lapioimisia haudattiin.

Paulus lähti matkailuautolla (6 kaveria) tekemään mutkan Lofooteille.

13.3.2023 tiistai

Lämmintä lupaa aikainen aurinko tällen päivällen. Herään näihin aamuihin melko säännöllisesti neljän viiden välillä. 

Peukalon turvotus on hellittänyt eikä sitä pakota muuten kuin niveltä taivutettaessa. Olisiko vuosituhannenvaihteessa rumpunaulaimella peukalon nivelen kohdalta ampumani naulan rustottunut jälki jotenkin ärsyyntynyt?

Iltasella

Kun tulin werantatyömualta, kiipesin Eliaksen kanssa katolle ja otettiin mitat savupiipusta jos se tulisi joskus pellitettyäkin. E on hyvä piirtämään ja nyt piipun kuva kertoisi peltisepälle, millainen haarniska 70 vuotta vanhojen muurausten päälle pitäisi taivuttaa. Pelti maksaa 75€ neliö ja neliöitä menee sämppyineen yli 5. Siihen piälle taivutustyöt. Itse sen kyllä asennetuksi saisin.

Elias lähti iltajunalla takaisin Ouluun. Menee huomenna töihin. Ei taida poika kesälomaa pitää, mutta tarkkana taloudenpitäjän sitten pärjääkin taas talven vallan hyvin jos ei mitään yllätyksiä tule.

Yksi huolenkivi vähempänä siten täälläkin päässä.

Gaiukselle löytyi Jyväskylästä käytetty skootteri josta myyjälle soitin ja varasin. Maksan puolet nyt ja kun lauantaina haetaan, loput.

Vanhasta Symissä olisi moottoriremontti tehtävä ja kun ei itsellä ole taitoa ei välineitä maksaa vieraalla teetätettynä vallan perkeleesti kamppeen muuhun kuntoon nähden.

Ei  mopo mikään elinehto olisi, mutta jos poika meinaa muutamatkin kauempana olevat (15 km) työhommansa hoidella on se ehkä parempi kuin polkupyörä. Vaikka pyöräileehän Eliaksin Oulussa kauimpaan työkohteeseensa Limingan Tulliin 10 km:n matkat aamuin illoin.

Netissä skoottereita on myynnissä julmetut määrät eivätkä niiden hinnat pilviä hivo kun vain osaa ja viitsii suht kunnossa olevaa kytätä ja varmistella. 

Lauantaina on Pikku Mirren kesäjuhlat. Ratsataan ne Jyväskylään (Tikkakoskelle) mennessä. Tarumaaretkin tulee, niin näenpähän sitäkin tytärtä pitkästä aikaa. 

Rahan kaatopaikoista eli ns. paratiisisaarista luin vanhaa artikkelia. Olin pannut Hesarin talteen ja sattui käsiini kun hapuilin toista tarvitsemaani juttua käsiin vaatekaapin konsolin takaa. 

14.6.2023 keskiviikko

Petollisen hienot kesäaamut toistuvat. Ne auttavat unohtamaan hetkeksi lajimme kauhistuttavat kyvyt tuhota idyllit toisensa jälkeen. Kun  nämäkin hienot kesäaamut ja päivisin jatkuvat helteet jatkuvat tarpeeksi pitkään, alkaa kuivuus näännyttää. Parhaillaan kuivuuden edesauttamat  metsäpalot riehuvat Kanadassa ja niiden smoget vaivaavat jo New Yorkia. Savupilvien laidoilla saapivat suomalaisetkin kohta haistella sen perän kuusikoiden muuttumista tuhkaksi.

Venäjän metsäpaloista ei ole kuulunut pihaustakaan, vaikka varmaan sielläkin jo roihuaa. Ainakin sitten heinäkuussa kuten ennenkin. 

Venäjän sytyttämät sodantulet Ukrainassa levittävät pelottavaa sumuaan kaikkialle.

Werantatyömaalla ulkoseinät paneloitu, huomenna sisäpuoli. Rappaillakin pitää välillä.

15.6.2023 torstai

Aamuviideltä aurinko siinä asennossa, että erkkerin pöydässä jos meinaa lehtiään näytöltä lukea, täytyy kolmannenkin ikkunan säleet laskea alas.

Eliaksen käynnin jälkeen uunipuuroa oli jäljellä kukkuralautasellinen ja meinasi ähky tulla kun hotaisin kaikki. E ja P tykkäävät uunipuurosta, mutta G ei, joten tähteet on minun syötävä.

Vinhan mahassa ollutta ihottumaa on pesty ja voideltu nyt tämä viikko ja se on jo aika hyvänä. Hännän juuressa päällä on vielä punoittava laikku. Minulle tarkoitettu voide, jota en ole enää punajäkälään tarvinnut käyttää aikoihin, tehoaa koirankin ihokipeään. Uusin respetin ihan Vinhan takia.

Iltasella

Lämmin ja raskas päivä.

Werannan sisäpuolen sain muutamaa panelia vaille valmiiksi. Yksi panelinippu oli kastunut ja sisältö  sinistynyt. Paneloinnin jälkeen on enää lattian pinnoitus lämpökäsitellyllä laudalla, nurkkalaudat ja humalaritilikkö kuistin osalle. Niin ja porraspielien tasotteiden vetelyt.

Tein neljä rajapyykkikiveä Sivukadun tontinnurkille. Porasin niihin reiät joihin vasaroin rosteriharjateräksen pätkät jotka kun painaa kiven kanssa maahan, pitelevät niitä paikoillaan. Kaupungin mittamiehet olivat käyneet joku päivä merkkaamassa nurkkien pyykit.

Puutarhurin kanssa kauppa-asioilla Prismassa vaikka en olisi millään jaksanut. Sitten kuitenkin virkistyin niin, että käytiin kävelyllä kaupungin ympäri tullen pois joenrantaa.

Tästä kun petille käännähdän, en varmaan saa yhtä sivua kirjasta luetuksi kun olen umpiunessa.

16.6.2023 perjantai

Viideltä jälleen ylös. Nyt laskin neljännenkin sälekaihtimen ales kun niin oli aurinko siirtynyt tupaan paistamaan.

Iso siili tuli Vinhan kaveriksi halkopinon luokse. Se ei mennyt palloksikaan koiran räksyttäessä. Näytti kuin olisi nostanut koipeaan ja pieraissut kun käännähti ja meni risukasankolosta katselemaan, että mitähän ruokaa mustalle hurtalle tällen aamullen tuotiin.

Tänään täytyy muistaa ottaa peräkärry työmualta perään kun on se skoban haku. Siitä on hitsattava perälaudan sarana joka murtui irtipoikki. Reissuun menemme Puutarhurin "EMULLA" (Pösö).

Iltasella

Paulus välitti videota Tromssan kivikkoisilta kallioilta, avarista maisemista. Laitoin vastauksen, etteipä tuolla mahtaisi pottu mänestyä.

Werantatyömualla kun käyn vielä maanantain ähertämässä ovatten kahden viikon tunnit täynnä. Arvioni piti siis paikkansa kun kysyttiin, kuinka pitkään hommassa menee.

Tänään tuli "tappiota" pikkurontelin verran. Laitoin siihen ison timantilaikan ja kun jyystin paria pientä betonipattia portaista pois, niin mokoma syttyi tuleen. Kaksi täyttä sankollista vettä kaadoin päälle ennen kuin sammahti.

Maanantaiksi jäi humalaritilikkö, ikkunoiden ja oven myykit, listoitukset ja katolla tienpuoleisen pikkunurkan peltikatteen taivutukset sekä loppusimpsintä. Isäntäväki itse maalaa panelit ym. Onhan se vissiin sitten  käytävä eri reissulla syöksytorvi ja ränni laittamassa.

Toinen pikkuhaveri sattui omaan nilkk... eikustakun peokaloon jonka lävisti muutaman sentin mittainen lämpökäsitellyn laudan syrjästä irronnut sälö. Ei lähtenyt muuten pois kun piti puukottaa nahkaa pois. Ei se hommaa hidastanut sen enempää mitä nyt vähän verta loirusi tippa sinne ja toinen tänne. Nyt vähän kirveltää jälki laastarin alla.

Hitsasin peräkärryn saranan ja vahvistin repeämässä olevan toisen myös. Aamulla aikaisin lähdetään pikku retkelle jossa menee myöhälle yöhön. Anelma käy huolehtimassa Vinhalle ruokaa. Laitoin sille varjoa lisää, ettei aurinko porota koko ajan sen mustaan turkkiin.

(On mulla elämänryöppäämä, helevetin ruma etukäpälä!)

Dystopianäyte Kahovkan padolta

4.6.2023 sunnuntai

Vihreänharmaa aamu. On sadellut ja ulkonarujen pyykit ovatten kastuneet. Moneltakohan G lie tullut "Kertun" luota kun Vinhan turkki on ihan märkä vielä? (Laitoin illalla kymmenen aikaan viestin, että kun tulee, ottaa koiran sisälle.)

P ei ole tullut kotiin lainkaan kun kengät ja pusakka eteisestä puuttuvat. Lie jonkun tyttären viereen uinahtanut. Kavereiden luokse hänkin eilenillalla lähti. Mutta hänpä onkin jo aikuisen kirjoissa, että koetahan olla nyt huolestumatta. (Oli mennyt kenkineenPäivineen yläkertaan viiden aikaan aamulla.)

Mutta aina minä huolestun.

Eilinen oli jälleen niitä päiviä, jolloin kaikkia osallisia hieman itkettää. Gaiuksella päättyi peruskoulu ja ysiluokan loppuhuipennusta juhlittiin Keskuskoululla jonka puoleen ei enää lastensa kouluasioissa tarvitse hakeutua. Ja tuskinpa siellä tulee käytyä edes nostalgisoimassa, paitsi tietysti G itse.

Poika sai liki yhdeksän keskiarvon todistuksen ja pari pientä stibendiäkin. Kun kerta numeroille on ihmislajin maailmassa annettu suurempi arvo kuin niillä todellisuudessa on, voi lukion aloittaa jokatapauksessa kipuilematta.

Jojoutuiarmasaikajasuvisuloinen-juhlan jälkeen käytiin neljästään Rossossa pitsalla. Yksi perheenjäsen on jo joukosta maailmalla eikä ehtinyt töiltään pikkuveljeään juhlistamaan. Tulee käymään sitten viikon päästä. 

Rossossa luki toisiin pöytiin tarjoilijan nimikyltissä Polina. Omalla tarjoilijallamme puolestaan kaidan rinnan nimikyltissä Noora joka toi mieleen 1990-luvulta muiston pikkuisesta, kehnosti puetusta, laihasta tytöstä jolla eivät kotiolot olleet ruusuiset. Peruskoulun jälkeen hän ajautui hetkeksi epämääräisiin kuvioihin josta kuitenkin kopeutui jollakin konstilla ja on nykyisin vissiin hortonoomina jossain. Se Noora oli vanhimman tyttäreni koulukaveri ja kävi meillä ainakin synttärikutsuilla.

Noihin aikoihin ei omienkaan tyttärieni lapsuus yhtä juhlaa ollut vaan armoton  äidinikävä ja suru viisti kaikkea mitä lastenleikiksi muuten olisi voinut kutsua.

Luin juuri aamukahvikermakseni Hesarista haastattelun Marjut Ollitervosta joka oli saanut vasta aikuisena virallisen diagnoosin autismistaan.

Ruotsin kuulu Greta Thunberg on opettanut ehkä autismikirjon käsittelemisessä yleisessäkin mielessä. Mitä tehnee sitten televisiossa esitettävä "Kirjolla"-sarja?

Pertti Kurikan nimipäivät-yhtyeen menestys oli vallan järisyttävä draama ja helisytti rotupuhtauden vaalijoiden "kirjoa" niin, että siinä ennakkoluuloiset saivat nenilleen: Solisti Kari Aalto sanoo: "Kehari parempi kuin hipsteri."

Hollywoodnäyttelijä al Pacinosta tulee isä 83-vuotiaana. Kuvituskuvassa tuo hauraaksi kutistunut kumarainen hahmo nojaa ikikaveriinsa de Niroon joka sekin sai siemenensä jollakin konstilla munasoluun itämään 79-vuotiaana. Ehkä kyseessä on vain etukäteen pakastettujen sukusolujen pipettiannostelu...

Iltasella.

Venäläisessä vankisellissä viettää 47-vuotispäiväänsä oppostiopoliitikko Navalnyi. Kun muutamat siellä täällä laajaa Venäänmaata hänelle yrittivät liputtaa, sai valtiollinen miliisi FSP siitä tekosyyn raahata heitä putkaan pieksettäväksi.

Niin heikko on Venäjän eliitti, että pysyäkseen vallassa sen täytyy katkoa luita mielipiteiden esittäjiltä.

Kävin päivällä mittaamassa rakennustarvikemenekin verantatyömaalle Purolassa. Tiistaina lupasin aloittaa. Saattaa siinä toista viikkoa mennä. Jopa kaksi täyttä.

Pöytäkoneesta tilttasi kaapeliportti. Tai ei niistä neljästä yhdestäkään lähtenyt signaalia näytölle. Sama vika kuin uutena. Siinä on vielä takuuta jäljellä joten käärin sen jo pehmusteisiin ja pahvilaatikkoon, lähetän huomenna Neitotatille... Eekäku Taitonetille Ouluun.

On mulla läppäri, tabletti ja kännykkä joilla kaikilla voi vähäiset nettiaskareensa toimittaa, lukea lehdet ja tilatut kirjat.

Jos eläisin kuin luulen opettavani (en luule) ei älylaitteita olisi käytössäni yhtäkään. Joku vanha pikkuinen nokialainen puheluja varten vain.

Tällekään illalle ei telkkarissa mitään kelvollista katsottavaa. Painun aikaisin petille lukemaan, ja pian uinahtamaan.

5.6.2023 maanantai

Edelleen viileää ja pilivistä.

Kaupoista muutaman työkalun hankinta. K-Raudan puutarhapuolelta löytyi vielä yrttien taimiakin. Otin muutamia.

Miten voi näin pieni kaupunki elättää niin monta sekalaisentavaran (rihkaman) kauppaa kuin se näyttää tekevän? Kauppa"puistossa" ovat samalla aukealla Rusta, Motonet, K-Rauta, Jysk ja Gigantti ja vähän kauempana Pohjoiseen päin näistä Puuilo (jonka nimi minua puistattaa kuten Rustankin) ja Stark ja Hommooja (Hankkija)

Sitten ovatten erilaiset erikoisliikkeeksi itseään mainostavat Etra,  Akkukauppakemppainen, Tools ja Kainuun Pultti -ainakin.

Kettukallion suunnassa voipi olla muitakin ja siellä täällä ripotellen LVI-liikkeet ym.

Kansalaisilla täytyy olla reput täynnä rahaa kun ne näitä jaksavat kustantaa monen tuhannen neliön aloille eri kiinteistöihin.

Eikö tässä olisi järkevöittämisen paikka?

Samaa tavaraa Kiinasta ja Taiwanista kaikissa puolet, enämpikin, eikä hinnoissa kovastikaan eroa. Samoja tavaroita, koneita ja rakennustarvikkeita löytyy myös Prismasta ja kun googletat, pääset tilaamaan miljoonista liikkeistä ympäri tämän pallon ihan mitä vain elämälle tarpeetonta roinaa jo ennestään täysiin nurkkiisi.

Iso ronteli pitäisi raskia jossain välissä ostaa kun vanha palvelija (AEG 30 v) tsippasi lopullisesti. On betonia timanttileikattava jonkunmoiset palat huomenna alkavalla työmualla porraspielistä pois. Oli kyllä puhe, että koska piikkauskone täytyy hakea vuokraamolta, niin ottaa samalla rontelinkin. Siis rälläkän. "Ronteli" on sitä nuuskakairan kieltä.

Paulus kipeänä. Piti lähteä Treelle työn puolesta opintomatkalle, mutta eihän siitä mitään tullut. Jos paranee olo, niin huomenna sitten voivat kaverin kanssa mennä.

Iltasella aikaisin pehkuihin.

6.6.2023 tiistai

Aikaisin nukkumaan, aikaisin heräämään. Herääminen tapahtui jo kahden jälkeen ja kun tunnin petillä pyöriskelyn jälkeen eivät luomet suostuneet liimautumaan enää kiinni, nousin kahvin keittoon ja laitoin puuronkin hautumaan.

Unessa Eero Heinäluoma, Erkki Tuomioja ja Tarja Halonen kottikärräsivät omista huusholleistaan ylijäämätavaraa suureen kasaan jalkapallokentän tekonurmelle. Kasan päällä oli kyltti UKRAINAAN.

Lehden toimittaja haastatteli kärrääjiä ja otsikoi em. roinaläjällä kuvitetun juttunsa: Eilisen poliitikot pyytävät anteeksi Ukrainalta

Näkemäni uni oli kuin jatkumoa edellispäivien kohkaamiselle Nato-option lunastamishidasteluista jossa valtakunnan presidentti Niinistöäkin tukisteltiin hänen antamansa haastattelun (HS) jälkeen. "Mitään katumaton" Tuomioja oli kovasti äänessä monella sektorilla eilen myös.

Natoon kerettiin tarpeeksi ajoissa siihen nähden mitä nyt kiivaillaan ja eilisen päättäjille naljaillaan. On säästetty valtavasti rahaa kun ei ole jäsenmaksuja tarvinnut maksaa eikä ihan kaikkia Nato-yhteensopivia sotaleluja hankkia. Horneteissa ja niiden kustantamisissa on ollut ihan tarpeeksi taloudellista taakkaa pienelle veronmaksajakansalle.

Tipallehan se jäsenyys Natoon lipsahti, ei sitä kukaan kiistänyt ole, mutta median otsikoidentarpeesta näissä laineissa nyt kyse onkin.

Luin niljaisen uutisen: Murhaaja, raiskuri, itse Perkele elikä Wagner-terrorijärjestönjohtaja Brigotsin on joskus aiemmin ollut tekemässä Indraquzik-satukirjaa (2002)! Artikkelissa kerrotaan myös, että tuon kurjan täysvartalokyrvän yhden lapsen nimi on Polina. Eli menipä siitäkin venäläisestä nimestä mielessä ollut mukava muisto säröille.

Iltasella

Pau ei ole mennyt tänään töihin kun vieläkin kurkku kipiä.

Käsiä pakottaa. Aamupv  meni betonisia porraspieliä piikatessa, sitten haettiin rakennuttajan kyydillä tarpeita rautakaupasta ja iltapv kului rakennuskohteen sokkelinkorotuksen muurauksessa. Huomenna ajattelin saada rungon ja kattotuolit hahmolleen.

Tänään uudenlainen, Venäjän Suureen Isänmaalliseen Teurastussotaan liittyvä dystopia-uutinen tavoitti maailman: Kahovkan pato on räjäytetty!

Sotivat osapuolet syyttelevät toisiaan, mutta "kaikentietävän" USA:n tiedusteluelinten mukaan syyllinen on Teurastussodan hyökkäävä osapuoli Venäjä. (Siitä nyt ei luulisi olevan epäilystä, nehän perkeleet koko souvin aloittivatkin!)

Pidäke pidäkkeeltä Moskovan zaatanoiden sodan eskalointi raaistuu. Jos joku vielä kuvittelee, että ydinaseen käyttö enää näiden näyttöjen jälkeen kovinkaan ison kynnyksen takana olisi, hän erehtyy.

Nyt en jaksa muuta pohtia.

Telkkarissa olisi Valkoinen koira, elokuva mutta katson sitä vain sen aikaa, että ruuat uunissa ovat kypsyneet.

7.6.2023 keskiviikko

Yksi veljistäni, se DI, täyttää tänään 61 v. Ei ole kuulunut ynähdystäkään vaikka H laittoi W-ryhmään onnittelut jota minä ja E peukutti. Sepe on semmonen... Ei se mitenkään juhlinut täysiä kymmeniäänkään viime vuonna. Milloinkahan on viimeksi nähty? Hannelen kuuskymppisillä vuonna 2015.

Vanhimman siskon kanssa pantiin välit rankasta syystä poikki 1997 eikä sen jälkeen olla oltu missään tekemisissä. Näin on parempi kun  päiden syntymäviirauksille ei mitään kuitenkaan mahda ja jatkuva psykopatian maustama riidan uhka olisi kohtuuton taakka kenelle vain.

Sepen suhteen ei mitään riitoja ole olemassa. On vain muuten eriydytty omille teillemme ja koska sukujen välinen sosiaalisuus ei arvokkaimpiin ominaisuuksimme kuulu, niin mikäpä se siinä.

Kun äiti kuoli, ei ollut enää paikkaa jossa luonnolliset kokoontumiset, ne spontaanitkin, enää tapahtuisivat.

H yrittää pitää joitain kiintymyksen rippeitä yllä kehitysvammaisten veljiemme kautta, mutta ohuesti sekin toimii.

Meillä kaikilla on ihan omissa asioissakin huolehtimista. Suomalaiseen kulttuuriin ei yleisestikään kuulu suvunjäsenten avittaminen mitenkään kuin ne mafioiden sisällä ja uskonnollisissa yhteisöissä (muslimit varsinkin ja Suomessa lestikset) ehkä ovat.

Pilivistä, 6 astetta lämmintä. Lokkeja pihassa syömässä Puutarhurin pihatielle eilenillalla murskaamia kotiloetanoita. Niitä on jälleen valtavat määrät kaikkialla. Pitää siistiä mansikkapenkkien ympäristö ja ripotella tuhkaa etteivät möngerrä kohta esiintyöntyvien mansikankukintojen kimppuun.

Tänään käy ovikellojen ja palohälytinten huoltomies. Ne menivät pimeiksi jokin aika sitten, mutta vasta viime viikola muistin soittaa KAKS:n Kuulo-osastolle asiasta. Itse niille ei mitään taida kun jokin radiotaajuusongelma tulee. 

Aika epävarmoja vehkeitä siis. Miten olisi käynyt jos niiden epäkunnossaolon aikana olisi jotain sattunut? Ovikelloista viis, mutta että palohälytimetkin, jotka kuuluvat samaan hälytysketjuun...

Iltasella

Pihassa Peugeot-skoottereita jonoksi asti: Gaiuksella tyttöjä kylässä ainakin neljä, ja Oskari. Siellä ne samalla sängyllä vierekkäin räpläsivät kännyköitä. Oliko jokin peli menossa vai juttelivatko ne niiden kautta, en saanut selvää. Puhutin teinipopulaatiota ja nämä uudet kuulijat naureskelivat vanhoille vitseilleni.

Nyt palo- ja ovikellosysteemi toimii. Huoltomies on käynyt aamupvllä ne ehjäämässä. Radiotaajuusonglma siis. Oli se vaihtanut paristotkin ja nyt pitäisi viisi vuotta niiden kestää.

Minä sain verannan rungon kattotuoleja myöten suunnilleen tehtyä. Sivutolpat, poikaset, räystäs- ja otsalaudat sekä ruoteet puuttuvat. Oviseinältäkin jokunen toloppa kun ovesta ei ole vielä tietoa. Kattotuolejakaan en ehtinyt räystäälle tasaamaan.

Dneprjoen Kahovkan tulvakatastrofi on järkyttävä. Siitä ei tarvinne minun lausua tämän enempää koska sanat eivät riitä sitä kuvaamaan. Muut kanavat kyllä sanatulvista huolen pitävät. Nyt alkoi kiistely siitä, kuka räjäytti padon vai murtuiko se aiemmin sodan pommituksissa vaurioituneista kohdista "itsekseen".

Kaikissa tapauksissa sotarikosten määrästä valtavan suureksi paisunut syyttävänsormi osoittaa kohti Moskovaa ja siellä bunkkereihinsa ja vartijamassojen sisälle piiloutuvaa Venäjän Zaatanaa.

Parhaillaan se sama Z rapistelee taktisten ydinaseiden kohteista kertovaa karttakirjaa ja hekumoitsee tulevasta ydinkatastrofista lopullisen tappionsa alla.

Kitumarketin P-alueen perheparkit maalasivat jokin aika sitten punaisella normaalimerkintöjen lisäksi, mutta eivät ne kävelemään kykenemättömille löllöjalkaisille ihrakyljille mitään merkitse. Kun olin lähdössä, sattui kolme autoa ajamaan em. ruutuihin eikä yhdessäkään ollut lapsista tietoakaan. Oli vain muutama satakiloinen akka ja ukko vyörymässä ovista asvaltille...

Piti hakea vielä leipää kaupasta vaikka en olisi jaksanut lähteä yhtään mihinkään. Klo oli jo puoli yhdeksän. Nyt se on kymmenen ja alan muate.

8.6.2023 torstai

Aikaseen se vain herätyttää, jokin.

G:n neitivieraista yksi hiipi puoli kuudelta ylhäältä alas ja oli vähän nolona, kun täällä oltiinkin jo hereillä. Sanoin huomenta ja kysyin, nukuttiko hyvin. G saatteli hänet ulos ja vei Vinhan samalla aamuruualle pihanperälle. Meni sitten ylös ja nukkuu varmaan vieläkin kunhan iltasella tulen töistä.

Ihmisen aiheuttama, valtava ekokatastrofi vankentaa otettaan laajoilla alueilla Ukrainassa ulottuen lopulta aina Mustanmeren ja sen rannikoiden elämään. Myös globaaliin elonkehään ja lajimme psyykeen.

Luulisi pitkälti Mustanmeren rantaviivaa rajanaan kannattelevanTurkin Erdoganinkin jo hermostuvan "ystäväänsä" Moskovan Zaatanaan!

Huoltoasemien ynnä vaikka millaisten laitosten öljyjä ja myrkkyjä sekä miinoja, kaikenlaisen eläinelävän, myös oman lajimme, ruumismassaa ja maa-ainesta huuhtiutuu tulvavesien mukana niin valtavia määriä, että sitä voinee paikallisesti verrata maapallon alkuaikojen avaruusmyrskyjen aiheuttamiin vyöryihin.

Nuista edellämainituista kait painajaisiakin näin kun näkymättömiä kuristajia karkuun puikkelehdin. 

Kahdeksaksi tällenkin aamullen Purolan työmualleni mänen. Jos loput runkotolpat ja vesikaton ruoteineen saisin lyödyksi. Onhan siinä muutakin ennen kuin katolle tämä vasaransoittelija kiipeää. Tarvikkeitakin pitää hakea.

Iltasellakunvieläeivätolepuoliyhdeksänuutisetalkaneet.

Entäs jos seuraava kirjoittamisenmalli onkin sellainen, ettei edes välilyöntejä tarvitse laittaa? Isot alkukirjaimet, pilikut ja pisteet ovatten jo nuorimmaisilta ainakin unehtuneet kun niitä ei enää koulussakaan vaadita. Ei enää kysymysmerkkejäkään tekstiviesteissä ole eikä merkkejä huutamisiinkaan käytetä.

mitävälii

oppisikohansitämeikämanneboomereitakinpianvanhempikirjoittamaanniinetteivälilyöntitangettiaenääpainelisi

Tilaa säästyisi vaikka sillähän nyt ei näissä välineissä ole minkään valtakunnan merkitystä. Toista se oli paperisen mustakantisen kanssa ja niiden tuhansien muiden lehtiöiden ja lappusten aikaan kun ne veivät kulkurin pienissä laukuissa ihan liikaa tilaa ja toivat vain turhaa painoa mukaan.

Sateisen päivän päätteeksi kauas pilivet karkaavat ja kylmänkalseaksi ilma hyytyy. Siilit silti ruohikoilla möngersivät. Koetin seurata, kelepaako niille kotiloetanat, mutta eipä saanut selvää mitä ne sieltä täältä hampaillaan järsäisivät. Tyhjän koiranruokakupin ympärillä yksi viihtyi kauimmin murusia napsimassa. On se aika hauska eläin, siili.

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!

Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

-- Kirsi Kunnas

9.6.2023 perjantai

Ennen viittä petistä ylös. Heräsin kasvimaan kokoisesta, natisevasta hetekasta. Unessa oli jokin sukukokous meneillään. Äiti ja isäkin olivat tulleet Fiat kuussatasella paikalle. KXZ-62 oli rekkari kuten se oli oikeastikin vuonna 1969. Isä ei ollut humalassa koska vilsa oli suorassa ja kravatti silitettynä valkean paidan nappisaumaa myötäili. Äitillä oli viininpunainen kokomekko, valkeat juhlakengät ja tummat hiukset nätisti kiharrettuna. Helmikoru (vaaleanpunaiset isot helmet) kaulassa ja rannekellossa viisarit jotka mustina ja pitkinä kieppuivat kellonkehää ympäri kuin helikopterin lavat.

Kolea on keli, mutta ei sentäs pakkasen puolelle kuitenkaan (+5). Aurinko paistaa.

Eilen, juuri ennen katolta laskeutumistani alkoi sataa rankasti ja mukana tuli päälakea kipeästi pommittavia rakeitakin. Levitin pressun, kiinnitin sen laudanpätkillä ruoteisiin ja läksin Sivukadulle. Olin alusvaatteita myöten märkä ja viluissani.

Iltasella

Oli ihan suht työteliäs päivä vaikka pari tuntia menikin kattopeltien, porrasvalutarpeiden ja muutaman muun pikkutavaran haennassa Paltamon Kle-Manilta. Siinä laajalle asvaltoidulle alueelle levittäytyvässä rak.tarvikeliikkeessä oli jotenkin mukavempi tunnelma kuin näissä iänikuisissa kooraudoissa. On siellä  yksi pressuhalli, katoksia ja myymälätilatkin, mutta ne rakennustarvikkeet joita eivät säät säikäytä löytyvät ulkoa.

Kerkesin laudoittaa porrasaskelmien korotukset ja valaakin ne. Meni vähän pitempään, mutta mitäpä tuosta.

 Pojat menivät Kainuun Musiikkijuhlille, mutta eivät sisälle vaan seuraavat sieltä jostain kauempaa Kajaanihallin aitojen ja esteiden ylitse. Lippuihin ei ole kyllä varaa. Taisi olla koko viikonlopun liput parisensataa jos ajoissa olisi hankkinut. Mistä sellaisia rahoja? Joillakin näkyy olevan kun kokonaisia perheitä marssi portista sisälle kun tuli Purolasta.

Kun käytiin  porukalla syömässä Rossossa oli lasku yli 80€ jota jo kauhistelin. Sillä rahallahan olisi syöty koko porukka viikon minun laittamiani sapuskoita kun potut, porkkanat, lantut ja sipulit ovat itseltä. 

Pitävät kovaakin äläkkää toisinaan kun perheiden ulkona syömiset ovat vähentyneet, mutta kenellä tavallisella duunarilla on joka kuukausikaan varaa ravintelievästelyihin kun elättää pitää pörssikapitalistitkin sähkö- ja vesiyhtiöitä myöten?

Sitäpaitsi tämäkin laji on saanut kyllä "ulkoruokailla" ihan nokko jo viidakossamajailujensa aikoihin vuosituhansia, että kyllä ne kotitulihtat voittavat aina baarien massoille rakennellut mössöt.

Nyt on kyllä niin väsynyt olo, ettei jaksa uutisiakaan katsoa. Saunottiin ja nyt pehkuihin.

10.6.2023 lauantai

Viideltä olin jälleen puuronkeitossa. Nyt pitkästä aikaa ohramannaa hautumaan ja hyvää tuli.

Kanadan valtavien maastopalojen vaikutukset ulottuvat jo amerikan kaupunkeihin ja pian niiden hiukkastuoksuja haistellaan Norjassa ja sittä muuallakin pohjoismaissa.

Kahovkan padon tahallaan särkemisen tuloksena maailmassa on pian miljoona yksilöä lisää puhtaan juomaveden puutteessa kärsivää muista kammottavista seurauksista puhumattakaan.

Niistä on jo varsin kattavia selostuksia olemassa pitkin maailman tiedonväyliä ettei minun tarvitse yhtään  riviä lisätä muuten, kuin omia kauhuntunteita terapoidakseni. Ne ovat jäytäviä, uniin vaikuttavia ja aivan kaikkeen ihmistoimintoihin  uskon menettämistä. Yön viimeisimmässäkin unessa olin hukkumaisillani johonkin epämääräiseen tulvasyöksähdykseen.

Varmistuu yhä vain vankemmaksi kantani, ettei Maa-planeetan elonkehää ilmastonmuutoksen kauhuskenaariolta yhtään mikään toimenpide ehdi auttaa.

Tätä pohtinee Moskovassa itse Zaatanakin kun se kääntelee verisissä kourissaan ydinlatausten maapallon elämälle äkkilopun antavaa "nappisalkkua".

"mitävitunvälii!", se tiuskaisee armeijoidensa komentajille kun ne yrittävät toppuutella. "Nurkassa ollaan ja mitä tekee rotta siinä tilanteessa?"

Iltasella

Siivottiin pihaa. Puutarhuri teki puutarhurin hommia. Porkkanatkin laittoin ja kasvihuonetta järjesteli. Tomaatin-ja kurkuntaimia ei vielä siirtänyt ruukuista alustaan kun edelleen on kylmänlaisia yöt. 

Minä hain kaupasta tarpeita ja ruuvailin kompostikehikot valmiiksi, tasasin niille paikat Puutarhurin haluamalle paikalle tontin kaakonkulmalle. Niihin mahtuu ehkä kesän puutarhajätteet ja syksyn kaikki pudonneet lehdet maatumaan.

Poijat juuttaat jaksaneet korsata koko päivän. G oli yötä Annin luona ja kun tulin, kyselin hieman (perustellen), että mikä se homman nimi on kun on Kerttua, Ronjaa, Nellaa, Sanelmaa jne. jokaiselle päivälle erikseen ja vielä yhtäkin aikaa jokaiselle sormelle. Vastaus oli hyvin vakuuttava vastakysymys, että etteikö kavereita saisi olla.

Hyvin argumentoitu kunhan kaverihommat vain käsissä pysyvät. (Muistakaa suojauksetkin jos...) Ja että kodintiloissakin saa kaveerata ettei kaupungin kylimillä kaduilla ja kauppaliikkeiden vetoisissa eteisisä tarvitse notkua.

On niin väsynyt olo, etteipä huvita edes humpalle lähteä. Eilenillalla olisi ollut Jormulanlavalla ja tänä iltana Napiksella, vaan olokootpa vain.

Aamulla oli Puutarhurin kanssa riidanpoikanen, mutta mäni se ohitse kun tiuskaisin, että mitä helevettiä me riidellään kun elämisenvaikeudet ovat Ukrainassa eikä meillä tiällä ole hevonhelevetin hättee!

Kun telkkarin tarjontaa kriittisin mielin tarkastelee, niin kysymys kuuluu, miksi se siinä rihkaman ja toistojen kyllästämässä muodossa on yhä olemassa?

Kyllä minä yhä edelleen mieluummin kirjan ääreen nukahdan kuin turtana sohvalla kutjotan joutavaa lootaa tillistelemässä.

Iloinen uutinen illan päätteeksi kuitenkin: Viidakkoon lento-onnetomuudesta selvinneet kolme lasta on löydetty viikkojen jälkeen elossa. Nuorin vajaan vuoden ikäinen.

Mitäs me hallanpanemat

26.5.2023 perjantai

Klo on nyt ½5. On ollut viileä yö, hyväettei halla ole alavilla paneskelemaan äitynyt. Mustikankukat ne vaarassa juuri nyt olisivatkin. On niin tyyntäkin, ettei edes kyyhkynuntuva, jonka kasvimaan laidalla kusella käydessäni näin, liikahdellut. 

Toissapäivänä ruudulta luettavina olleissa Ylen uutisisa hätäiltiin yläsavolaisten (Lapinlahti) salametsästäjien mielenterveyden säilymisen puolesta. Eivät ole poliisikuulustelujen perusteella muka ymmärtäneet, kuinka raskaista rikoksista on kyse. Niistä voi saada jopa neljä vuotta linnaa, menettää metsästysoikeutensa, aseensa ja ajoneuvonsa sekä nyt viimeisten laintulkintojen mukaan myös koiratkin voivat valtiolle joutua.

Jutun otsikko paljastaa olennaisen: "Salametsästysepäily on raskas taakka pienellä paikkakunnalla -poliisi on tarjonnut keskusteluapua Lapinlahden epäillyille"

Nii'in! Sitä suapi mitä tilloo.

Vaan entä me luonnon monimuotoisuuden puolesta sananvapauttamme käyttävät, susien, kyykäärmeiden ja kaikkien metsäneläinten elämänkunnioittajat?

Kraiveliin on käyty pikkukylilläkin ja on annettu ymmärtää, etteivät susiystävälliset puheet näillä kunnailla tarvitse raikua.

Missä meille tarjottava keskusteluapu viipyy?

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola on nostanut pinnalle 1800-luvulla synnytetyn käsitteen sodan sumu. Se näkyy nykyään väreissä ja vallitseva sävy on verenpunainen. Sodan sumu on laskeutunut kaikkialle salakavalasti kuin ääriliikkeiden pikkuhiljainen hiipiminen valtakuntien kärkipaikoille. Suomessa se hehkuu toistaiseksi Halla-ahon poskien pettävänä kainonpinkkinä, mutta jos sävy saa luvan jatkaa vahvistumistaan, ei siitä mitään hyvää seuraa. 

Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa vaikuttaa kaikkialla Euroopassa raaistavasti. Sen huomaa vaikuttajien puheissa, militaarien päivityksissä ja vaikkapa alaikäisten väkivallanteoissa, mutta myös oman itsensä välähdyksenomaisissa, väkivaltaan liittyvissä ajatuksissa kesken arkiaskareiden. Toisinaan myös yöllisten unien sotaisuudessa.

Kävin plaraamassa eiliseni kirjoituksia toisesta blogistani ja sattui kohdalle tällainen "rukous" jonka sanojen takana saatan seisoa häpeilemättä edelleen:

"Perseet kenttään" (7.1.2009) 

Ettekö te huomaa, ultrauskovaiset, että nyt alkavat jumalanne mennä tämän maailman tappotouhuissa liian pitkälle?

Minäpä neuvon teitä vanhana, jumalattomana rakennusmiehenä: Iskekää uskovaiset perseenne kenttään muutamaksi vuodeksi ja ruvetkaa uskomislakkoon. Kohottakaa tänä iltana viimeisen kerran kasvonne taivaisiin ja huutakaa sille pilvenveikolle, sille aralle sadomasokistille, joka tähtien takuisissa varjoissa piilottelee ja jota niin kovasti palvotte, että nyt riittää nämä kauheudet joita hänen ihmisruoskansa täällä toteuttavat.

Kertakaikkiaan perkele!

Riittää jo!!!

Tämä lasten murhaaminen!

Tämä koulujen pommittaminen!

Tämä kansainvälisten sopimusten halveksunta!

Tämä YK:n pykälillä perseiden pyyhintä!

Tämä on niin hirveää katseltavaa ja kuunneltavaa, että soisi atomilatausten tömähtävän omistajiensa syliin.

Eikö ihmiskunnalle sotimisessakaan tule mitta täyteen!!?

Sitäkinkö tämä elukkalaji ahnehtii silmät kiiluen kuin prenikoita sotaherrojensa rintapieliin, perintöjä, maailmanherruutta, rahaa, maita ja mantuja, mainetta ja kunniaa olipa se minkä laatuista ja millä tavalla kustannettua tahansa!

Sotimisen Nobel!

Guinnesin ennätyskirjaan kuolemaa kylvämällä!

Eikö teille saatanoille holokaustit riittäneet?

Eikö Kommunismin mustan kirjan kymmenmiljoonaiset murhaluettelot?

Vietnam?

Pol Pot?

Beirut?

Somalia?

Kongo?

Ruanda?

...???

27.5.2023 lauantai

Unessa asensin tummanruskeaa vinyylipintaa takahuoneen lattiaan. Tarpeet loppuivat kesken vaikka sitä oli aloittaessani valtavat läjät eikä huone ole kuin kymmenkunta neliötä. Otti päähän kun piti lähteä Kuopioon hakemaan lisää eikä matka edennyt Pikku Kervistä pidemmälle sillä keskellä tietä oli kaksi lihavaa homomiestä rakastelemassa. Ne olivat samat outokumpulaiset, jotka olivat työkavereina Kemiran kaivoksella armeijan jälkeisessä, vuoden mittaiseksi jäänessä työpaikassani.

Pakkas-Pete kolisteli paikalle Catepillarilla ja pyyhkäisi puskulevyllä miespariskon liejuiseen ojaan.

Eilinen Knissa. G:n "YsiGaalassa" oli mukava tanssiesitys peruskoulun päättäviltä luokilta. 

Loppupäivä asioita hoidellen. G:n skobaa tutkittiin ja luultavasti kampikammiossa jotain on tapahtunut; tulpan kärkiväli ihan lytyssä...

Ruohonleikkuristakin käynnistysnarun jousi poikki eikä se muutenkaan taida toimia. Kävin ostamassa akkuleikkurin. Tokmannilla maksoi halvin 36 v:n laite 190€.

Paulus kävi töistä tultuaan hakemassa Salokylältä siemenpottuja 8:n säkillistä. Meni puolilleöin Um takaisintuloni ja Vinha oli perin riemuissaan kun pihaan kurvasin. Oli sillä nälkäkin vaikka eräitä aamulla ruuaksi jättämiäni ruuanosia se olikin "lautasensa" reunalle kuonollaan tökkinyt.

Jo illalla ajellessani autonmittari kävi alavilla miinuksen puolella ja tänään aamulla viiden aikaan oli maa kuurassa! Eipä tarvitse loppukesästä mustikkaa sankkotolokulla näillä kunnailla metsistä raahata. Viimeöinen pakkanen on kurittanut myös pölyttäjien määriä ja se vaikuttaa seuraavien marjojen onnistumisiin. Mm. lakan ja puolukan.

"Pannaan jauhoihin puolet petäjäistä veihän naapurimme viljan halla", sanoi körttiläinen Suarijärven Puavo.

Olivathan ne kansankynttilät, pipit ja papit kovasti tosissaan kun edellämainitun kaltaisten tarinoiden kautta yrittivät opettaa suvaitsevaisuutta ja huolenpitoa myös muista kuin itsestä. Ei ne kovin kestävästi siinä onnistuneet, eivätkä minkäänlaiset saarnat mammonaa ylitse omien tarpeiden haaliviin ole milloinkaan tehonnut. Toisekseen elivätkö ihrakylkiset saarnaajat itsekään niin kuin opettivat.

Köyhä useimmiten toista köyhää auttaa, rikas rikkautensa piilottaa paratiisisaarten pimeille tileille.

Yltähypäten vauraat toteavat edelleenkin, että köyhän säkki on pohjaton, että jos sinne jotain kaataa ovat vain lisää vailla.

Totta se osin onkin, mutta niinhän se on rikkaitten rahavuorihuoneittenkin; ei niissä laipio vastaan tule milloinkaan. Eikä varsinkaan nykyisen järjestelmän aikaan kun ei virtuaalivaroille edes seiniä ole olemassa.

Piähän ja oikeaan jalkaan koskee.

Kasvimaa on kohta talikoitu nurinoikein ja pitäisi suunnitella seuraavaksi mitä siementä millekin läntille nakkelen. 

M&S kävivät hakemassa pottusäkkinsä. Olipa käynyt kehnosti autoa tankatessa: M oli lorotellut bensiiniä tankkiin vaikka diesel! Oli onnekseen älynnyt mitä teki eikä ollut ajamaan lähtenyt.

Illankoriste, hailakka kuunpuolikas korkealla talon yllä ja pakkasta enteilee Pohjoisen hento ilmavirtaus.

28.5.2023 sunnuntai

Oikean jalkaterän ärhäkkään suonenvetoon heräsin viideltä. 

Ei ehkä ole halla nyt ihan pihoille hiipinyt kun on kaksi astetta lämpimän puolella.

Viimeisimmästä unestani muistan tämän: Pappi (Siilinjärven krh, Seppo Laitanen joka tuli asevarikolle asevelvollisena sotilaspastoriksi kun olimme lähdössä siviiliin) oli linnoittautunut kirkkoonsa (rakennus muistutti Kangasalan "verikivin" koristeltua vanhaa pömpeliä) ja kyltissä, jonka  SL oli oven yläpuolelle rustannut, luki isolla LUOJANSUOJELUYHDISTYS RY.

Olikohan se huolissaan luojansa moni-vai monomuotoisuuden säilymisestä täällä sateenkaarenväreissä touhuavassa yhteiskunnassa?

Luultavasti viimeisimmästä sillä hänhän oli näitä viimeisiä pappismohikaaneja joille ei sukupuolia ollut kuin kaksi, ja niidenkin välillä se ero, että mies on se, joka määrää, akat pysykööt köökin puolella. Eikä naarailla ainakaan -Herran Nimessä!- ole mitään asiaa kirkon tehtäviin muuta kuin musta huivi piässä miessaarnoja kuulemaan ja nöyrinä penkkiin niiskuttamaan.

Ellääköhän ed.mainittu pappismies vielä? Eläkkeellä se jo on ainakin. Minä olin eronnut jo kirkosta, mutta hän se kastoi vanhimmat lapsenikin äitinsä mukaiseen lajittelurekisteriin...

Tulivatpa jälleen mieleen Siilinärvellä vietetyt nuoruusvuodet...

Ja kaikissa muistoissani soi surumielinen blues.

Lähenpä tästä kasvimuata mylleemään niin en ala märsyämään joutavia. 

Ukrainalaisilla, sudanilaisilla, syyrialaisilla jne. jne. on aihetta suruun ja murheeseen, mulla vähemmän kun en ala kaihostelemaan.

Illasta

Satelemaan alkoi joten vaihdoin kiukaaseen ne "suolakivet" jotka hain Pohjoismäen takaa. Nuohosin piipun ja imuroin kiukaan kanavat ja tulipesät. Pesin lopulta koko saunan kun nokihiukkasia leijaili siellä ja täällä. Itelläkin nuama ihan noessa.

Korotin metalliverkolla kivipesää parikymmentä senttiä ja olipa mukavat löylyt kun löylyvesi viipyili massan seassa kauemmin kuin vähäisessä kivimäärässä aiemmin.

Muisto lapsuuden "suolakivien" kipinäherkkyydestä ja otsonintuoksusta täsmäsi. Kun hämärässä saunassa kokeilin paukuttaa kiviä vastakkain, ne säkenöivät ja ilmaan levisi tuoksua joka oli kuin kuivaa sammalta olisi sytytellyt. 

Nyt nukkumaan männessä mieltä kalavvaa vitutukseen asti kun Turkissa sama saatanan Lattapiä voitti vaalit. Saapi olla varma, kuten Tom Kankkonen uutisissa pelotteli, että oppositiolle, elikäs lähes puolelle kansasta koittavat aina vain hankalammat oltavat.

Mutta niinkö se evoluutiossa kuuluukin mennä, että sadomasokisteja puolet lajistamme onkin ja sen tahtiin lopulta aina marssimme?

29.5.2023 muanantae

04.23 heräsin uneen, jossa olin auton kyydissä ja kuski, punatukkainen nainen, suuteli minua ajaessaan. Neiti pysäköi vaaleanvihreän amerikkalaisensa pelkällä laudalla katetulle talonkatolle josta aloimme liukua alas. Punaiset huulet työntyivät supattamaan korvaani, "mäne ja sassiin työntämään enneko puottaan." Ähisin vastaukseksi, etten voi kun mulla seisoo...

Toisessa unessa aiemmin G sanoi, ettei tarvitse matkarahaa muuhun kuin tikkujäätelöön, syöpi sen sitten "ootellessa" Helsingin rautatieasemalla. Samassa unenhäivähdyksessä oma isäni istui grogilla Elielissä...

G on lähdössä tänä aamuna 06.30 junalla luokkaretkelle, tai siis "leirikouluretkelle" kuten sitä täytyy joidenkin kummallisten opetushallituksen määräysten mukaan nimittää.

Niinettä eikö meillä muka harrasteta kiertoilmaisuja joissakin asioissa, että tuollainen kouluretki jollakin tavalla saadaan edes kuulostamaan koulöulaitosten työaikaan kuuluvalta? Ihan kuin koululaisten yhteinen virkistysretki jossa opet tarvitaan valvojiksi olisi jotenkin vallan väärin monen vuoden uurastuksen iloiseksi päätteeksi.

Ulkona viileä, sateen jälkeinen aurinkoaamu. Laulurastas lurittelee suurkuusen latvassa Kaivonkorvella, käet kukkuvat vähän jokaisella ilmansuunnalla... 

Pienemmän kuusen laulurastas oli joko hylännyt pesänsä tai hautojalle itselleen on sattunut onnettomuus. Jäänyt vaikka haukan saaliiksi. Kylminä munat nyt siellä muumioituvat jos närhi ei satu niitä hoksamaan. Pitäisiköhän ne tuoda tuohon pellon laidalle näytille niin olisivat edes kupujen täytteenä niille...

Laulurastas voipi olla yhtä tarkka pesänsä koskemattomuudesta kuin mustarastaskin. Minähän koskin sitä kun otin valokuvan...

Iltasella.

Piäskit taitavat tosissaan asettua tällekin kulmalle pesimään. Etelänpäädyn harjan alle ja aitanrappusten yläpuolelle ne ainakin kantavat rakennustarpeita. Edelliskesänä hommat jäivät niiltä kesken eikä yhtään poikasta täältä mualimalle lähtenyt.

Neljä 500 gramman istukassipulipussukan sisällöt ovatten mullassamaan, mutta eivät riittäneet kuin puolelle aikomastani alasta. Täytyy jostain hakea lisää. Porkkanoille tein penkit kasvimaan ylälaitaan. Onkohan niitäkin liian vähän?

G lähettelee kuvia ja videoita reissultaan Helsinkiin. Oodin etualalta ja Forumista viimeisimmät. Ensimmäiset hotellin parvekkeelta josta näkymästä kysyin, että kanalaako ne sinne ales rakentavat...

Aloin eilenillalla katsomaan Areenan arkistosta Peter von Baghin "Sinistä laulua"-dokumenttisarjaa (valmistui 2003). Sitä ei ole katsottavissa enää kuin neljä viimeisintä osaa. Nyt jatkan. 

Katsookohan kukaan "tavallisesta" kansasta näitä enää koskaan vaikka ne olisivat saatavilla iätajat?

Kiinnostaako yhteinen menneisyys kohta enää ketään kun jokaisen plarattavana ovat kaikki pilvipalveluihin tallennetut kännykkävideot jäätelönsyöntireissuista toreille ja puistojen skumbbajuhlat joista ei muuten mitään muistaisi?

30.5.2023 tiistai

Päänsärky on helevetinmoinen!

Keräsin heti aamusta rautaromukuorman peräkärryyn. Ne voi viedä kylällä olevaan kierätyssysteemiin tiistaisin ilmaisexi. Kummasti sitä rautaa tontille kertyy vaikka ei mikään metallimies olekaan.

Potut aurasin melkein kaikki tarvittavat peltoon. On kuohkea multa. Lannoitin Kekkilän kananpaskalla. Lähden nyt viemään rautaromut ja samalla reissulla kurautan vaikka Nilsiän Hommoojalle josta sipulit ja ehkä lantun- ja nauriinsiemeniäkin.

Iltaslla.

Sauna lämpiämässä. Päänsärky on ollut koko päiväistä ka invalidisoisi heikomman petin pohjalle.

Kun läksin ajelemaan Nilsiään, en muistanutkaan kääntyä Tiirinlahdesta kylälle vaan ajaa posotin kaikkien Nilsiä-tienhaarojen ohitse ennen kuin Sydänmualla vasta hoksasin, että olenkin menossa Siilinjärvelle. Päänsärkykö lie moisen unehduksen aiheuttanut vai Kaisa Pulakan Aikamatkat nappikuulokkeissa?

No, ajoin siis Siiliin ja kävin Tokmannilta ja K-Raudan puutarhapuolelta tarvittavat siemenet ja Lidlistä piimää, yhden korvapuustin ja Vinhalle lihaa. EiBiiCiillä kävin hörppäämässä kahvit, mutta ei sekään päänsärkyyn auttanut.

Tullessa radiosta Uutis-podcast Ruotsin "Natojumista" ja kerkesin kuulla myös Susanna Vainiolan Kissankehdon viimeisimpään musiikkikipaleeseen asti.

Tällaisessa piänsäryssä autolla ajaminen tulisi kyllä oikeastaan kieltää lailla, tai pitäisi itsellä olla stoppia sen verran, ettei ratin taakse lähtisi.

Otin särkylääkkeen ja kävin saunassa. Ehkä särky hellittää kun painun unten maille. Klo nyt 22.22.

31.5.2023 keskiviikko

Kolme on kello aamuyöstä. Päätä ei särje ja sitä nousin tähän tuvan pöydän äärelle kuulostelemaan. Mieli on tällaisten särkyjen jälkeen usein hyvin "herkässä" tilassa ja ns. järkiajattelua on vaikea punoa kontrolliinsa.

Pääkopassa tapahtuvat tuntemukset jonkin yliluonnollisen olemassaolosta ovatkin ehkä lajillemme tyypillisiä juuri silloin, kun kipu on jauhanut synapseja niiden kestämisen äärirajoille.

Päänsäryissä nähdyt unet ovat joskus merkillisen selkeitä. Kuin täsmällisen sarjakuvapiirtäjän laatimia ruutuja joissa edetään kohtaus kohtaukselta  kohti tarinan kliimaksia. Jos niistä herää keskelle "ruutua", on olo kuin lapsella, jolta joku toinen koltiainen on riistänyt tikkukaramellin.

Ei ole halla könynnyt Karisuolta pihaan, mutta ei paljon muutenkaan. Ulkona haisee sateelle ja se ehkä estää hallannousun.

Äsken ajoi kaksi valkeaa pakettiautoa aika lujaa kyytiä ohitse. Ovat varmaankin virolaisia taimenistuttajia jotka työmailleen oikaisevat metsätieverkostoja pitkin. 

On se hieman outoa, vaikka minulle muuten ihan sama minkämaalaiset niitä tulevia selluliemitarpeita kuntteikkoihin taimina nykyisin pistelee, että ulkomaalaisia täytyy taimenistutukseen rekrytoida kun suomennuoret eivät viitsi enää rahanansaisemiseen sillä tavalla ryhtyä. Tai ei heitä niihin opasteta. Eikä metsäfirmat ja mhy:t ota koska suomalainen työ on kallista.

Mutta on se perkeleellisen väärin, jos samasta työstä sitten maksetaan huonompaa palkkaa kauempaa tuleville! Heillehän kuuluisi ulkomaanpäivärahat ja kaikki... (En tosin tiedä metsäalan käytäntöä näissä asioissa...)

Ennen armeijaan menoa kuokin tai "putkitin" itse tuhansia ja taas tuhansia puidentaimia Siilinjärven, Maaningan ja Nilsiän vanhoista metsistä murskatuille, syville kynnöksille auratuille raiskioille ja palkkiot olivat tuosta uurastuksesta todella niin kovia, ettei suhteessakaan ole koskaan muusta hommasta niin paljon eläessään tienannut. Samaan yltävät varmasti ahkerimmat siinä hommassa edelleenkin, mutta eipä sinne minulla enää ole asiaa.

Samoin lienee taimikonharvennusten kanssa, että tiliä tekee se, ken kova on risukoissa kahlaamaan.

Minähän muutama kevät sitten yritin kainuulaisille istutusurakoille päästä poikiani opastamaan, mutta niin ei sinne päässyt kun paikat oli jo varattu "muualta tulleille" kuten rekrytoija asian ilmaisi.

Onkohan sama tilanne kuin mansikkayrittäjien kanssa, että he eivät ota suomalaisia nuoria pelloilleen "älyvehkeitään" räpläämään kun työstä itsestään ei kuulema enää mitään tule?

Entä jos se on vain veruke, että voi siten käyttää halpatyövoimaa hyväkseen kuten luonnonmarjayrittäjät jotka tuomioita ihmiskaupasta ovat saaneet?

Netistä äkkiä katsottuna yksityisyrittäjien hinnasto taimikonharvennuksessa on 320-1200 euroa per hehtaari ja metsänhoitoyhdistysten alk. 300€/ha. Elikä kyllä siellä palkan puolesta pärjää sillä ei yksikään päivä hehtaariin jää jos raivuri vain pelittää. Kulkuneuvoon tulee kovasti kilometrejä näissä hommissa, mutta ne kuuluvat korvattaviin kuluihin.

Käyttänevätkö metsäfirmat ja "-hoitoyhdistykset" sitten "kevytyrittäjiä", niin siitäpä ei taida tietoa tihkua herkästi.

Taimenistutuksen hinnat on mitoitettu puulajin ja menetelmän mukaisesti, mutta siinä se pyörii 20 sentin kplehinnassa. Palkoille pääsee kun jaksaa 2000 tainta päivässä maahan mykyttää -eikä se kovakaan homma ole hyväkuntoiselle jellukalle.

Ylen Finnair-uutisessa Olli-Pekka Kursi- niminen toimittaja. Elikäs sananmuunnoksena Kulli-Pekka Orsi. Uutinen itsessään jäi tarkemmin lukematta, mutta kyse oli siitä, mitä nyssäköitä matkustamoon saa nykyisellään mukaansa ottaa.

Olisinko vaihtanut nimeni jos siinä alunalkaen olisi sananmuunnoksena syntynyt jotain muuta kuin Heikki Valtonen? Nykyisellään nimeni ei kiänny järjelliseksi mitenkään.

Iltasella.

Ruohonleikkuria korjasin. Siitä oli jousi poikki eikä sen ehjääminen onnistunut kun käynnistinnarukiekon muoviosa, jonka koloon jousi normaalisti kiinnittyy, oli hörkkääntynyt isoksi enkä keksinyt sille mitään muuta kiinnityskonstia.

Otin koko käynnistinkopan vek ja panin 21 millin hylsyn kampiakseliin ja pyöräytin akkuporakoneella rakkineen hyrskäsemmään. Enkä tästä lähin sitä muulla tavalla yritäkään käynnistää. Täytyy vain peltiseen koppaan tehdä hylsyn mentävä aukko päälle, jotta jonkinlainen suoja säilyy pyörivän tuuletinlaitteen päällä.

Ottipa pattiin hetken verran, kun huomasin kotiloetanoita kolme kappaletta ruohonleikkurin ympärillä nurmella! Jäi laite puhdistamatta kun sen peräkärryyn kaupunkipihasta nostin. Saatana jos niitä kerkesi muitakin tipahdella tänne niin kohta juuttaita on jokaisella kulmalla. Ja kun olen nämä kaikki vuodet koettanut varjella Unimäkeä niiltä!

Potut, porkkanat, puna- ja keltasipulit sekä lantut ovatten mullassa maan. Huomenna perkaan vielä erillisen alan nauriille niin se puoli on tehty. Viittä varaamaani avomaankurkuntainta ei ehkä uskalla vielä istuttaa kun niin ovat kylmiä yöt. Persiljansiemeniäkin olisi, ja tillin. Niitä voin kyllä jollekin kulmalle tökkiä milloin vain.

Höystin keittoruokaa ruohosipulilla, valkosipulien varsilla, nokkosella ja suolaheinällä.

Nyt iltapalaksi keksin tehdä nokkospastamunakkaan. Tai munakasnokkospastan. Tai pastanokkosmunakkaan... Ihan miten vuan, mahassa ne sekasin jo ovat.

Piänsärkyjen jälkeisestä mielenherkkyydestäkö lie johtunut päivällä, että astioita tiskatessa kallon takaosasta lähti "sähköinen viiru" selkärankaa pitkin ujumaan ja tuli ihan hervoton olo. Samalla normiajatteluun tuli kuin aukko jossa vain tunteet liikahtelivat.

Ja juuri näitä tunteita on aina hankala sanoittaa. "Yliluonnollisia" on hankala verbi kuvaamaan sellaisen ihmisen tuntemuksia, joka ei yliluonnollisiin asioihin usko. Mikä se voisi olla, niin sitä olenkin miettinyt monasti.

Jokin lääketieteellinen termi sen kuuluu olla ja siitä pitäisi jotakin pragmaattista neuropuolen asiantuntijaa päästä jututtamaan.

Olen ehkä asiasta jotain lukenutkin psykologian puolelta, mutta juuri nyt ei mitään tule mieleen.

Ehkä se kuuluu samaan piiriin josta juuri Hesarissa olevassa jutussa ajan hidastumistunteista on haastattelu: "Filosofi Valtteri Arstila tietää, miksi onnettomuuksissa sekunnit hidastuvat ja ikääntyesä vuodet haihtuvat savuna ilmaan." 

Nyt jatkan sinisiä lauluja viimeisen raidan kohdalta.

1.6.2023 torstai

Heräsin pikkuista vaille 4. Päätä särki jälleen, mutta lakkasi kun join kahvit.

Vinha se tykkää olla ulkona. Ainakin näyttää siltä, että se on tyytyväinen oloonsa kun tuolla nurmella venytteleiksee. Ei se kyllä karvanalusnahkaltaan täysin terve ole. Kovasti ainakin hilsettä on ja mahan paljailla kohdilla käyttämättömiksi jäävien nännien väleissä on ihomuunnoksia sekä joitan kutiavia laikkuja. Anaalirauhasten ylituotoksetkin sillä ovatten vallan perseenhajuisia eikä kai sille vaivalle mitään ole tehtävissä. Näin olen lukenut ja kaverikin Kittilässä oli juuri käyttänyt koiraansa eläinlääkärillä eikä se muuta ollut tehnyt, kuin puristellut rauhaset tyhjäksi ja neuvonut tekemään sitä kotona myös. Vinhalta ei puristelemalla mitään irtoa, olen kokeillut. Eikä sitä hommaa oksentamatta pysty edes tekemään.

Jos tuokin koira olisi saanut synnyttää, olisivatko em. vaivat vähemmällä? Heinäkuussa se täyttää 7 v ja on jo myöhäistä niille hommille alkaa, luulisin. Ja antaiskokaan tuo minkäänlaiselle hurmuriuroolle enää...

Minulla oli aikoinaan pystykorvanaaras Hakki eikä sekään saanut pentuja eläissään. Se ei vain alkanut kiiman aikana lainkaan uroskoiran kanssa pelisille vaikka meillä oli eräänkin juoksujakson aikana iisalmelaisen C:n uros viikkokaupalla sen kaverina.

Eilen oli Hesarissa Mirkka Rekolan elämäkerrasta arvio. Juttu sattui samaan aikaan kun Rekola mainittiin myös "Sinisissä lauluissa" ja sieltä jäi mieleen yksi hänen teoksistaan "Kaikki naiset näkevät unia". 

Kaikki ihmiset unia näkevät, mutta jokaisen muisti ei vain aamulla niitä uusintaesitä. Tästä puhe ihan vastottain erään S:n kanssa. 

Mirkka Rekolaa olen lukenut joskus kuten Alex Mattsonia ym. ym. joita Baghin dokumenttisarjassa tasaisena virtana näytille kuljetetaan.

Kirjailijoista ja muista eilisen "äänistä" ja persoonista tulee perin merkillisiä takaumia tajuntaan. Noiden sarjojen anti on mieltä liikauttelevaa muistojen kavalkadia joihin kytkeytyy tietynlainen haikeus, mutta myös ymmärrys siitä, että jos vaihtoehtoja olisi itsellä ollut, ei elämä olisi mennyt niin kuin se meni.

Valintojen aikaa, pysähtymistä pohtimaan, ei kannustusta eikä mitään muutakaan minulle elämä suonut. Oleellisemmat kehityksen vuodet menivät pelkkään tolskaamiseen kuten isäni ajattelematon lausahdus lastensa tulevaisuuden suhteen kuuluikin: "Kuhan nyt jotennii elämäny tolskootta." 

Omille lapsilleni en sellaista ole tietääkseni koskaan sanonut vaikka vanhimpien kasvatuksen kohdalla vähän yksi jos toinenkin kasvatukseen liittyvä tärkeys kolisteli hatelikkoon.

Näiden nuorimpien kohdalla olen tehnyt sen minkä olen osannut ja koettanut välttää isompia virheitä, ettei heille ainakaan samankaltaisia lauseita kuin isältäni jäisi mieltä kalvamaan. Että heistä ja tulevaisuuksistaan on välitetty koko rinnanmitalta ja yhä edelleen välitetään.

En ole dystobioitani maailman tulevaisuuden suhteen heille saarnannut vaikka ne kirjoituksissani jatkuvasti esillä ovat olleetkin. Sitten joskus, jos he näitä lukevat, voivat vaikka kauhistella, että mitä se isi onkaan lajimme ja elonkehämme tulevaisuuden olemattomuudesta ajatellutkaan.

He elävät sitten tätä ennustamaani tulevaisuutta ja voivat päätellä, missä kohtaa väärässä tai oikeassa olen ollut.

Nyt he eivät näitä tietääkseni lue, enkä kannustakaan siihen. Tietävät kyllä, että jatkuvasti "kynä" kädenlihaan kasvaneena elän.

Yhdellä talitiaisella pesänteko vielä kesken. Nyppii kiivassa tahdissa mustanmullan turvekuituja mansikkapenkistä ikkunan alla. Taitaa olla Vinhan karvojakin seassa. On se ihme, miten paljon pikkuisen nokan puristukseen pesäntekotarpeita kerrallaan mahtuu. 

Katselin tovin eri ikkunoista muutakin elämää tonttini muhkuraisilla nurmilla. Päätyikkunasta näkyy juuri kyyhkyn ahkeraa nokkimista pöllinpätkillä rajaamassani kasvipenkissä johon istutin naurista ja päätyyn persiljaa ja tilliä. Noita samoja pöllejä hakkasi eilen tikka niin että sälöt ilmassa viuhuivat.

Liekö ollut sama tikka, joka tuli kasvimaallekin kun olin talikoimassa ja helppoja ruokatarpeita matojen muodossa nousi jokaisella pistolla pintaan. Yksi kyyhkykään ei enää viitsi siivilleen säikähtää kun kuselle ulos menen. Sitten ovat rastaat ja useanlajin pikkulinnut joille olen "tuo ukkeli on harmiton"-näkymä vain. Västäräkitkin melkein jalkojen välistä keikuttelevat menemään kärpästen perässä.

Pääskyset olivat kyllä eilen vihaisia kun istahdin aitanrappusille. Niillä on pesänteko meneillään räystäsharjan alla. Ilmavirta tuntui kasvoilla niin läheltä viistivät nuo siivekkäät. Luovutin ja siirryin muualle tollistelemaan.

2.6.2023 perjantai

Voeperkeleettätulituaspakkanen, mutisin nurmikolla kimaltelevaan kuuraan kustessani.

Eilenillalla kävin metsälenkillä ja mustikoissa oli vielä kukat tallella vaikka edellisen pakkasyön jälkeen noiduin niiden tuhoa. Liekö kestäneet viimeöisen hallan... Sonja laittoi jo muutama pv siten kuvan nevasuolta jossa lakkakin kukkii...

Evoluutiolla eivät osaset kyllä kohilleen naksahtele tai sitten satovaihtelut kuuluvat asiaan. Jos joskus aiemmin, ennen ihmislajin myrkytyskampanjoita, pölyttäjäpopulaatiot ovat kasvaneet liian suuriksi, hallayöt ovat nutistaneet liikakasvua kuin jäniskansoja rutto. Nyt ei pölyttäjiä kyllä tarvitsisi nitistää yhtään, varsinkaan ampiais-mehiläis- ja kimalaissukuja. Itikoista ei niin väliä vaikka hyönteissyöjille nekin ovat tärkeitä.

Typeriä ovatten jokatapauksessa ihmiset, jotka oikein myrkkyä suitsuttavin, sähköisten koneiden voimin niitäkin pihoissa ja retkinuotioillaan tuhoavat. Myrkkyjen ja laitteiden suunnittelijat ja tehtailijat ainakin pitäisi myrkyttää tuotoksillaan ihan ensiksi.

Unessa asioin apteekissa entismallista paperireseptiä rapistellen. Siinä oli Gunillan nimi (äitini) kirjoitettuna punaisella tussilla paperin ylitse vinoon tekstattuna. Unen lopussa heräsin paikalla olleen farmaseutin kanssa suihkussa.

Täytyy alkaa laitella mökkiä ja ympäristöä jonkinmoiseen järjestykseen. Lähden iltasella Kniin. Huomenna on G:n todistustenjako ja vanhemmatkin kutsuttiin. Onhan se sekin jotain kun yhdeksän vuotta on tullut viimeisimmänkin lapsensa peruskoulua seurattua kohtuullisen aktiivisena. 

Kuusi lasta kertaa yhdeksän vuotta. Sehän on liki kokonainen ihmisikä. Sattuneesta syystä Tarumaaret jäi minun kasvatusmetodien ulottumattomiin miltei kokonaan.

Olisihan sen tämänkin elämänlohkonsa voinut jotenkin toisin viettää. Vaikkapa ihan itselleen nuo vuodet kaikki...

En osaa kuvitella vaikka olen  kyllä tavannut ihmisiä, joilla niinkin on elämä mennyt. Moni heistä on aika itsekeskeiseksi kehittynyt, mutta eihän se ihme ole.

Sitten on heitä, joille ei vain lapsia ole siunautunut. Joillekin sekin on katkera pala.

On myös ihmisiä, joille omaisuus- ja urakehtojen tuudittaminen ovat olleet kaiken muun ohittavaa. Eikä niistä tyypeistä monikaan tunnusta, että valinta olisi pieleen mennyt vaikka perinnöksi jääville varoille ei ole kuittaajina muut, kuin ehkä jokin koti kissoille-yhdistys.

8:aan miljardiin maapallolaiseen riittää monenmoista taapertajaa.

Elonkehän kannalta onnenkantamoisimpia ehkä juuri ne, jota eivät ole suostuneet lisääntymään tai eivät yrittämisistä huolimatta lisäänny. Osalla ei pariutuminenkaan onnistu ja siihenkin on tuhansia syitä.

Käy niinkin, että joku vieras menee kopeloimaan munia niin kuin minä laulurastaan pesällä ja siihen loppuu kaikki yrittäminen.

Tulin keskipäivän atriapalalle.

Kaikenlaista puuhastelua. Saneerasin säiden armoilla olleen unimäkeläisversioni Edward Munchin maalauksesta Huuto ja ruuvasin sen lankunpätkäalustaan. Sitten könysin tienvarren petäjään jonne "itetaiteeni" kiinnitin ohitsekulkijoita säikäyttelemään.

Olen tämän kertonut aiemminkin, mutta kerrataan: Samasta kuusentyvestä tekemäni toinen "Huuto" on metsäyhtiöiden raiskaaman metsonsoidinmetsän siemenpuupetäjän kyljessä. Pitäisi sekin käydä saneeraamassa ja kiivetä niin ylös kuin jatkotikkailla pääsee, että näkisivät (tuskin ymmärtäen) sen tuskan joka silloin raastoi ja yhä raastaa kun sillä kulmalla kuljeskelen menetettyjen metsien puolesta.

Ensi kerralla sitten, tänään en kerkeä. Tai paskat, ihan varmasti kerkeäsin jos alkaisin.

Tiijä vaikka syötyäni alankin. (En alkanut.)

Illanalussa lähtötunnelmissa jälleen. Saunoin, ajoin parran ja peseydyin. Keräsin pyyhkeet likapyykkiin ja toin saunalta kuumaa vettä tiskiä varten. Suodatin vielä lähtökahvet jota nyt hörpin katsellen samalla sateentihkuun josta välittämättä kyyhky nurmella nyökkii. Heh! Juuri nyt tikka työnnälsi päänsä kirjosiepon pönttöön pajuraidan kyljessä ja meinasi jäädä siihen kiinni. Ei se pohjalle uletu munia särkemään tai poikasia noukkimaan, mutta läheltä piti tilanne silti. Siepot hyökkäsivät pöllyyttämään tunkeutujaa ja niin sen oli poistuttava tyhjän harasseena. 

Tikallakin on jo poikaset Kaivonkorven kolopuussa ja emoilla riittää kauhiasti töitä hommata sapuskaa niille. 

Siinä lahopuunsälöt ja multa lentää kun tikka hakkaa toukkaa, matoa, hyönteistä, kuoriaista etsiessään. Sillekin kelpaa miltei kaikki. Eilen näin, kun se kävi Vinhan ruokakupilta nappaamassa jauhelihaklöntin ja kiikutti pesäpuunsa suuntaan. Yhtenä päivänä yksi tikoista oli ehyen multasäkin kimpussa, mutta pettyi pahasti kun ei sieltä syötävää löytänyt. Kolon se multaan kaiversi kun ei ensi nokkaisulla uskonut.

En kyllä viittisi lähteä.

Ensi vkolla pitää aloittaa erään kuistin teko ja siinä varmaan menee parisen viikkoa. Sitten joku on hätyytellyt kerroskoloremottiinkin eikä sekään varmaan ilman kahden viikon työtunteja valmiiksi tule. En kyllä tiedä muuta kuin että aavistus on tapetointi- ja maalaushommista. Mutta niiden pohjustustyöthän ne vaivalloisia ovat. Mitä meinannevat kylppärin kanssa...

Onneksi seuraavat hommat ovatten Kainuussa ettei etäs tartte rahtautua.

Juvallekin pitäisi ikkunanvaihtoon kuulema joskus joutaa. En ole vielä luvannut.

Rahaahan ne työhommat tietävät, mutta kun alkaa tuntua, että mulle riittää. Kun piäsisi itelle (tai oikeammin pojille) uutta rakentamaan niin siinähän se tämnä löoppunuoruus mukavasti hautaan saakka kulahtaisi.

Vaan huaveeksi ne semmoset nyt jo jiävät. Miljoona tartteis irtorahaa taskunpohjalla olla ettei rautakaupassa piätä pakottaisi se entinen tunne, että mitäpä minä tiällä ramppaan kun ei ole millä mällätä.

Paneppas nyt läppärin kansi säppiin ja kone laukkuun, on lähettävä!

"Jotkut ovat niin köyhiä, ettei heillä ole kuin rahansa"

15.5.2023 maanantai

16.5.2023 tiistai

Oli eilenkin elämää, mutta tyhjäksi jäi päivityksen ruutu. Ainoat eiliset tekstinpätkät olivat muistutuslappu G:lle, että vie huomenna pahasti myöhässä olevan kirjan kirjastoon ja kännykällä myöhäiltainen viesti, jotta alkaapi tulla kotio sieltä "Lyseon pihalta". (Pelaavat korista siellä -kuulemma!)

Eilen aloitin Oulujärven rannalla. 

Turkin vaalitulokset olivat viimeisimpien kahdenkymmenen vuoden kaltaiset. Puolet 80-miljoonaisesta kansasta on pantu haluamaan Lattapään johtajuutta. Toinen puoli pelotellaan kakkoskierroksella ruotuun takaisin.

Pihassa siipirikko varis kävisi pian kädestä syömässä jos olisin koko ajan totuttamassa. Ei sitä roikkuva siipi näytä muuten haittaavan kuin "esteettisesti", mutta koskeekohan siihen? Siipivamma hankaloittaa linnun eloa niin, että oksalla istuessaan se koettaa kohennella lennintään kuin pyylevä rouva vinoon kiertyvää hametta.

18.5.2023 torstai

Pohjalaisjunkkarien helapääpäivä. Vai oliko se juuri tämä torstai pyhitetty sille ajanlaskun alussa maakuntia kierrelleelle, omituisia teitä neitsyen kohtuun eksyneestä siittiöstä alkunsa saaneelle suupaltille, joka yritti hillitä markkinatalouden mekanismeja eskaloitumasta temppeleiden sakasteista yleismaailmalliseksi, turmioilliseksi trendiksi joka pilaa elonkehän asumattomaan kuntoon...

Siinä ei se sandaalikulkuri onnistunut, eivätkä ole onnistuneet jälkeensä normaalisti siinneet opetuslapsensakaan. 

EXIT-norjalaissarjassa yksi inhottavimmista (Adam) rahankiärijöestä lohkaisee jotenkin että "Vihreäsiirtymä on uusi rahanansaitsemisen sektori, ei muuta." Mies on tunkeutumassa tuulivoimalabusinekseen ihan vain kahmiakseen lisää netottavaa paratiisisaarten tileilleen. Tämä elokuvassa esitetty repliikki paljastaa kyllä totuuden siitä, missä ilmastokriisin hoitelussa oikeastikin mennään: Markkinat ovat sen jo vallanneet eikä se hyvää ainakaan tiedä.

19.5.2023 perjantai

Puutarhuri muutaman päivän vapaalla. Menee vasta ti töihin. Alkoi siivoamaan. Ompeli eilen kangaspuiden tukkikankaan päärmettä joka tavallisella ompelukoneella on ylen vaivalloinen homma. 

Kangaspuut ovat vielä kokoamatta yläkerran aulassa, mutta kunhan kootaan, alkaa jynkytys joka aiheuttaa talon rakenteet läpäisevää, minullekin lapsuudesta tuttua ääntä. Jospa pojatkin innostuisivat kutomaan. Rövönkuteita on jo aika paljon leikeltynä ja jostain muutama säkki saatujakin. Loppuunnussitut lakanat käyvät siihen hommaan hyvin kaupaksi. Pestyinä, kiitos.

Ragni Malmstenin lauluun äidin riepumatosta on ujutettu monenlaista muistoa kangassuikaleiden entisistä olomuodoista, mutta lakanoiden historiasta ei vihjettäkään. Siksipä kirjoitin tuon rahvaanlaisen loppuunnussintaverbin näkyville. Ei kai se kauaksi ainakaan isien ja äitien lakanoiden kulutushistoriasta lipsahda vaikka enimmäkseen niiden päällä selät vastakkain olisi kuorsattukin.

Itsellä joka päivä aamusta iltaan hippasta kaikenlaisten tehtävien kanssa. Oulujärvenrantahomma jo nyt selevä vaikka keskiviikko olikin sateinen päivä. 

Kotiin kävin Käyttöraudasta sinkittyä, tukevaa metalliverkkoa (200€) ja tein kahdelle lehtikompostikehikolle 85x125x65 (senttejä) aihiot. Liitostarpeet, mm. aspit ja kyllästetty puutavara loppuivat kesken, joten seuraavaan kertaan jäi loput.

Tulin illasta tänne Um. Tuvassa oli hieman koleaa, joten poltin uunillisen halkoja ja pidin myös hellassa tulia. Hella savutti, uuni ei.

Lämmitin saunan. Nyt olen kylpenyt ja väsyttää.

Käenkukuntaa kuuluu jokaiselta kantilta ja kyyhkysten kurkkulaulantaa. Kaikkia muitakin ääniä, niitäkin, joita en kuule.

Saunan luona tuomi puhkeaa kukkaan lähipäivinä.

20.5.2023 lauantai

Nukuin kahdeksan tuntia. 

Kyyhkyjä pinojen takana kahdeksan "vierasta" siivekästä. Paikallinen pariskunta syöksyi häätämään ne pois ja lähtivät, ihme kyllä. Suurtappelua ei siis tullut. 

Päätä särki kun heräsin, mutta nyt, kun olen juonut kahvit, se lakkasi.

Aurinko paistaa. 

Hesarissa toimittaja Vesa Sirenin järisyttävä raportti Marokon laitamilta Nigerin Lagosista. "Väestöräjähdys"-otsikko ingresseineen panee kallon sisällä aivojen hyytelömöykyn tytisemään. "Afrikassa on kohta maailman kolmanneksi suurin maa, ja kelluvan slummin keskellä valkenee, mitä ihmiskunnalla on edessään"

Pienenä sisäsiittoisuuten taipuvaisena kansana ei Suomen silti pidä haaveilla väestönkasvusta. Täytyy pyrkiä vain siihen, että jatkossa syntyvyys ja poistuminen elonkirjosta stabiloituvat kutakuinkin samalle tasolle.  Reilut 5 miljoonaa pipoa tässä maassa on riittävä solukkoläjä sotkemaan paikat. 3 miljoonaa olisi sopivin määrä. Pentti Linkola sanoi eläessään, että 3000 ja se olisi luultavasti luonnon kestokyvyn kannalta sopivin. Tarkoin valittu, rajoitettu "seksiturismi" olisi vain sallittua. Pienenevälle väestölle geeninparantelu (vierasveri) olisi entisaikojen inuiittien tapaan tarpeen vaikka nykyisinhän sekin hoituisi kansainvälisin pakastekuljetuksin.

Paitsi että sitten tulisi kyetä vastustamaan globaalien markkinavoimien pelkäksi raaka-ainereservaatiksi joutumista.

Paitsiettä sitähän me jo olemme.

21.5.2023 sunnuntai

Klo on 02.23. Tulin äsken Ilvekseltä. Oli mukavat humpat vaikka alkuillasta päänsärky vaivasi. Porukkaa yhtä runsaasti kuin viikko sittenkin.

"Kaikilta löytyvät ne liskoaivot", sanoi tanssitettavanani kun puhe tuli Iisalmessa tapahtuneesta misogynistiaviomiehen tekemästä murhasta jonka käräjöinnistä media uutisoi eilen.

"Kolmiaivoteoria tarkoittaa aivojen jakautumisesta liskoaivoihin, limbiseen järjestelmään ja neokortikaaliseen osaan."

"Mantelitumake on saanut ilmeisen tärkeän roolin, koska se mainitaan usein kun selvitellään aivojen toimintaa tunne-elämän hallinnassa. Mantelitumake eli amygdala liitetään varsinkin pelkoreaktioihin. Mantelitumake, tai siis -tumakkeet, koska niitä on kaksi, sijaitsevat alueella, joka kuuluu niin sanottuihin nisäkäsaivoihin eli tuohon limbiseen järjestelmään, joka pääosin vastaa aivojen tunnetehtävistä. Niitä alempana ja primitiivisempinä sijaitsevat liskoaivot, jotka huolehtivat kehon perustoiminnoista, ja ylempänä myöhemmin kehittyneet isot aivot lohkoineen eli järkiaivot, jotka ovat sitten vain eläinkunnan korkeimpien lajien kruununa päässä älykkään elämänhallinnan komentokeskuksena."

Yhden eläinlajin liian suuriksi kasvaneista aivoista kirjoitti Kurt Vonnegut Galabagos-kirjassaan ja nyt tuo limbinen, älyn ja viisauden reseptoreita sisältävä ektoplasma pursuaa kaikkialle ulottuvana väkivallan aaltona kuin valtamerien tsunamit. Aseistaudumme (militarisoidumme) nyt vauhdilla valmiina kaikkialla tappamaan toisiamme ja se kertoo näkijöille, mikä hirvittävä tulevaisuus kaikella elollisella tällä maapallolla on toteutumassa. Syyt tällaiselle kehitykselle jokainen pikkuisenkin ajattelemaan kykenevä ymmärtää jos uskaltaa oikeasti myös nähdä mitä katsoo.

Nukuin puoli kahdeksaan.  Aurinkoinen porottelee. Saunan luona tuomi puhjennut kukkaan. Nyt kahvit juotu ja puurolautanen tyhjäksi nuoltu. 

Lehdestä luin Helsingissä vierailleen kirjallisuudennobelisti Annie Ernauxin haastattelun. "Voin muistaa, mitä luin, minkälaisia huhuja liikkui, mitä sanottiin. Niistä kaikista pystyn muodostamaan kuvan kollektiiviselle tunteelle. En tiedä, onko muistissani jotain erityistä, mutta se lähtee aina kuvista ja tunteista."  

Näin sanoo Ernaux ja sitäpä tässä lähden märehtimään kasvimaalle. Varsinkin tuota kuvista ja tunteista-loppulausahdusta. Ne ovat itsellekin tärkeitä olleet aina. Kyse ei ole kuitenkaan valokuvista tai muista painetuista, maalatuista tms. vaan niistä kuvista, jotka unien ja ajatusten kuvittajaksi jostakin aivojen syvyyksistä esiin ujuvat tahdoitpa tahi et.

Iltasella 23

Puutarhuri kävi. Käytiin saunan lämpiämistä odotellesa kävelyllä ja löydettiin kevväisen karhun tassunjäljet Unimäen pohjoispuolen pistotien liejuun tallottuina. Elikä otso on kömpinyt mitä ilmeisemmin Unipuron ja Villelän rinteen puolta etelää kohden jossa jälleen noussut Lepolan mailla takaisin tielle painamaan jälkensä maantiesoraan. 

Mikähän lie silläkin määränpäänä? Jos aiempiin havaintoihin vertaa, kaikilla talvipesästään lähteneillä kevätkarhuilla on suunta ollut sama. Silläkin, joka vuosia sitten kävi nostelemassa kompostinkantta ja hankasi kylkeään seiniin ohitse mennessään.

Jatkanpa ranskalaiselokuva Ellen parissa. Viimeksi olin nukahtanut siihen kohtaan, kun Elle raiskattiin kotinsa lattialla. Taloon parvekkeen ovesta sisään tunkeutuja oli naamioitunut, isokokoinen mies ja homma oli ohitse minuuteissa. Elokuvassa on kokolailla muutenkin poikkeava tunnelma. Toisaalta ei oikein ime puoleensa, mutta toisaalta taas on pakko katsoa, miten tarinassa käy.

Laulurastaalla pesä ja siinä viisi munaa kaivon viereisessä pienkuusessa.

22.5.2023 maanantai

Elle jäi edelleen kesken. Nyt olen nukahtanut draamankohtaan jossa ystävykset, työtoverit ja naapurit kokoontuvat Ellen luokse ryyppäämään ja syömään ja Ellen iäkäs diivaäiti ilmoittaa menevänsä nuoren miehen kanssa kihloihin, mutta kun äiti lähtee keittiöön täyttämään lasiaan, kaatuu hän lattialle tajuttomana. Ambulanssikyyti on viimeinen muistikuva ennen kuin liuin omien unieni elokuviin.

Äsken kun heräsin, oli tuo elokuva mielessä ja rinnalla itse juuri nähty uni, jossa pohdin jonkun kanssa, kuinka vähän unien rakenteisiin, "käsäriin", voi vaikuttaa itse.

Hieno, kesäinen aamu jälleen. Unista jatustelut saapi riittää, täytyy lähtä ulukohommiin.

Käärmeitä on näkynyt jokaiselle päivälle milloin milläkin tontinkulmalla. Kävin kaivelemassa keitonhöysteeksi aukkohakkiolta "horsmaparsaa" (horsmanjuuria) ja kun seisoin tiellä odottamassa Vinhaa pois murrokosta, mateli selän takaa tumma, vihertävään vivahtava, selästään selkeäkuvioinen kyy jalkojeni välistä tien poikki. En edes hätkähtänyt niinkin läheltä kulkevaa matelijaa. 

Käärmeisiinkin tottuu, mutta onhan se muistettava, että niiden puremassa on aina vaaransa vaikka viimeksi, kun kyy näykkäisi, ei minulle siitä koitunut edes itikanpiston vertaista kutinaa. Jätti varmaan myrkyn laskematta ukkovarpaan haavaan.

Kasvimaan yksi osa on nyt melkein kokonaan myllätty ja juurittu. Niillä kohden, joissa viime kesän potut olivat, tein juurimistyön jo pottuja nostaessa, mutta onhan nekin alueet vielä talikoitava kertaalleen nurin. Olisipa jokin helpompi konsti noiden ohdakejuurenjuuttaiden poistamisessa kuin joka keväinen ja syksyinen yksittäin poimiminen talikollinen kerrallaan.

Myrkkyjä rikkakasveihin kyllä löytyy, mutta sitten häviävät kaikki muutkin tarpeelliset elementit (mm. madot) ja vain kemialla sitten kaikki kasvu saadaan aikaiseksi.

23.5.2023 tiistai

Tänään sateli hetkellisesti kahvikupillisen verran/neliö. Ukkonenkin yritti isotella, mutta vähäiseksi jäi sekin. Sain yhden kaistaleen kasvimaasta juurittua.

Kävin nyt illemmalla Pohjoismäen takusen selluliemikankaalta viime syksynä merkille panemani "suolakiviesiintymän" lohkomassa pikkulekalla kahteen peltisankoon ja raahasin ne tienvarteen autolle. Etsiydyin muistinvaraisesti kohteeseen ja osuin siihen kuin eilen olisin paikan käynyt merkkaamassa. Mitään kännykkäsovelluskoordinaatteja saatika maastossa ennen metsänraiskaushakkuita (1970-80 luvuilla) olleita erityistuntomerkkejä ei ollut, "kartta" oli vain piirtynyt mieleeni sieniretkellä ollessani.

Kivet laitan saunankiukaaseen ihan vain niiden vaalean värin vuoksi. Tiijä sitten, miten kestäviä lämmönvaihteluille lienevät. Samanlaista kiveä minulla on muutamia jo ennestään kiukaassa ja siinähän nuo lohkeilematta ja räjähtelemättä ovat toimineet kaupasta ostettujen lailla.

"Suolakiviin" liittyy myös lapsuudenmuistoina se, että kun niitä syyspuolen illanhämärissä raunioiden kupeilla toisiaan vasten paukutti, syntyi sekä jonkinlaista tuoksua että salaperäistä kipinöintiä.

Rankempoo olj lapsuus kuin Juakko Tepon rallissa jossa "hiekkalaatikossahin olj vaen karkee sepeli". Ei ollut laatikkoa saatika että sepeliksi murskattua kiveä, pelkkiä kiviraunioita vain joiden raekoko ihan jotain muuta kuin 0-16 milliä.

Mietin tätä siellä hölmöä hommaa toteuttaessani, että se myllätty maapohja josta kaikki lapsuuteni aikaiset vanhat puut on nyhdetty ja kuljetettu ahneen maailman sulatusjärjestelmiin ja tuhottu atomeiksi jo moneen kertaan, on kuitenkin piirtynyt jonnekin minussa, että edelleen tiedän metrilleen missä olen vaikka en silmilläni seutua tunnista. 

Se on outo ja surullinen tunne samalla kertaa. Ja kun en voi sitä jakaa lapsillenikaan niin, että sen samalla tavalla tuntisivat.

Minä niin ymmärrän intiaaneja ja muita alkuperäiskansoja ja heidän syvää surua kun valkoinen mies saapui alkaen tuhota kaikkea sitä, mikä siihen asti oli niin tärkeää ollut.

Ken Saro Wiwa kirjoitti tästä nigerialaisten alkuperäisasukkaiden luontotuhon tuskasta viimeksi, mutta sitten hänet ja muut ogoniaktivistit hirtettiin Shellin öljyämiin köysiin.

Meidän henkistä hyvinvointia halveksivat Stora Enso ja UPM ovat jatkaneet kotoisen maaperän tuhoamisen jälkeen eukalyptysplantaasien ja tehtaiden rakentamisurakoissaan samaa siirtomaavaltojen raakaa politiikkaa välittämättä vähääkään Nigaraguan tahika Brasilian (mm.) alkuperäisväestöjen vastustuksesta. Sinne nekin murheesta ja surusta kertovat valitusäänet jonnekin ovat hiljaksiin sellukattiloiden kiehumisporinaan vaimenneetkin.

Ja halusinpa tahi en, olen itsekin noiden "valkoisten miesten" jälkeläinen ja osallistunut maapallon elinmahdollisuuksien tuhoamiseen jonka tuloksista kaikkialla nyt alamme toden teolla "nauttia". 

Hetken kestäneen vaurastumisen ja hyvinvoinnin hinta on hirvittävä; tajuatko tämän sinä, joka värikästä, mieltä kiihottavaa kuvastoa uusista sähköautoista juuri plaraat ja joka Elon Muskin tapaisia ääliöitä jumalanasi pidät? Toivon sinulle oksettavia oloja sen ratin takana sitten, kun semmoisen hommaat. Jonkun alkuperäisen luontomuodon jalkojen alta siihenkin tarpeet on kaivettu eikä tilalle kyetä mitään antamaan.

24.5.2023 keskiviikko

Kasvimaalla innostuin kuokkimisesta niin, että kaivoin ojatkin palstan kahdelle sivulle aloittaen jo kolmannellakin. Levitin ojamullat viereiselle nurmelle ja syydin kauransiemenet sekä peittelin ne. Lannoitin Kekkilän kananpaskalla. Kääntämättä ja juurimatta on vielä jonkin verran, enkä ole vielä päättänyt, mihin järjestykseen paalutan palstat porkkanoille, potuille, sipuleille...

Mylläsin myös pienen mantsikkapenkin. Katkoin rönsyt, lannoitin ja levitin säkkitavaraa, eli markkinavetoista mustaamultaa päälle. Huomiseksi lupailee sadetta ja ravinteet alkavat vaikuttaa paremmin.

Vinha käyttäytyi perin merkillisesti äsken kun tulin saunalta puita lisäämästä. Juoksenteli kuono erityisen pystyssä haistellen ja räkytti vähän jokaiseen ilmansuuntaan. Hirvi, karhu tai susi? Otin kameran ja kierretiin mökin ympäristö kauempaa Unipuroa myöten, mutta mahdollinen metsänelävä oli kaikonnut jo. Koira käyttäytyi edelleen levottomasti eikä kauaksi jaloista lähtenyt. Hirveä se ei pelkää joten kuvittelenpa mieleni viihdykkeeksi, että se oli karhu tahika susi.

Voihan se olla vaikka ahmakin.

Nyt on ½yö. Katsoin Norjalaisen Exit-sarjan kolmannen kauden viimeisen jakson loppuun. Jäi mielenpinnalle kellumaan törkeästi käyttäytyvien ökyrikkaiden ohella kodittoman&rahattoman, apua tarvitsevan "Magnalenan" sanat sokeutumistaan pelkäävälle, mutta silti avuntarjoamisesta kieltäytyvälle miljardööri-Henrikille: "Jotkut ovat niin köyhiä, ettei heillä ole kuin rahansa." 

Äveriäiden lajikumppaneidemme törkeyksistä kertova, "totuuteen pohjautuva" sarja kertakaikkiaan. Jo ensimmäisiä jaksoja katsoessani taisin kirjoittaa, että jos murto-osakaan kaikesta esilletulleesta on totta, täytyisi rahan kanssa öykkäröivät viedä enempiä käräjöimättä saunan taakse.

Voi olla, että totuus on vieläkin kauheampi kun tiedetään, kuinka multimiljardöörit ja muut multi-etuliitettä ceeveessään korostavat rahoittavat sotia ja säälimättömiä busineshankkeitaan muiden muissa kaivos- ja metsäteollisuuksissa. Niiden edessä lakoaa niin luontoa kuin muuta elollista ihmisistäkään piittaamatta vaikka joukoissa olisi omaisiakin.

25.5.2023 torstai

Heräsin ennen viittä oikean jalan suonenvetoon. Mutta oli viimeiseksi kanavillani näkyvä unikin vallan perkeleellinen. Siinä epämääräinen asejoukkio ajoi Unimäen pihaan ja alkoi määrätietoisen paikkojen särkemisen tulittamalla kivääreillä ja haulikoilla ikkunoita, ovia ja seiniä rei´ille. Vihastuin juuttaasti, kun ne pamauttivat aurinkopaneelinkin paskaksi! Vinha meni onnekseen piiloon aitan alle. Seurasin tätä näytelmää kaivonkorvelta suurkuusen takaa. Yritin soittaa hätänumeroon, mutta puhelimeen vastasi aina jonkin tuntemattoman firman keskus jossa monotooninen robotinääni kysyi, kuinka voimme palvella.

Mitenhän uni olisi päättynyt jos en olisi herännyt jalan suonenvetoon? Olen samantapaisia unia nähnyt ennenkin, ja varsinkin sen jälkeen, kun Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa alkoi.

Aiemmin aamuyöstä, klo kolmen maissa Sari tuli sanomaan: "Entäs jos ollaankin tavattu aiemmassa elämässä atomeina hautausmaan aidalla?" Omaan hihitykseeni hetkeksi havahduin siitäkin unesta ja siksi sen ehkä edelleen muistin. Hihitystä lisäsi se, kun muistin ottamani valokuvan tytöstä Isalmen vanhan hautausmaan kiviaidan päällä juhannuksen huitteissa 2008. Olin silloin tulossa pitkältä pyöräretkeltä ympäri keskisen Järvi-Suomen.

Klo on pian kahdeksan. Kohta pitäisi sadetutkan mukaan alkaa kaataa vettä maisemaan. En ole kopeutunut vielä pihatöihin enkä taida alkaakaan vaikka olisihan se...

En laita vielä sipuleita likoamaan sillä huomenaamulla täytyy lähtä Kniin kun G:lla on peruskoulunsa päättötanssit ja lupasin mennä katsomaan. Myös siemenperunat pitää tuoda itselle ja Sonjan porukalle kans.

Täytyy lähteä kuitenkin käymään kaupassa sillä ruokaa ei ole kuin hyllynperällä kuivamuonia, jääkaapissa muutamia oululaisen ruispalasia, kevytlevitekeijua ja piimää puoli purkkia. Niin ja yksi pakastelakkarasia joka ei tietenkään ole enää jäässä. Knissa keittämäni keittoruuat riittivät eiliseen, kuten olin laskeskellutkin paitsi että olisi pitänyt vielä yksi rasiallinen olla lisää.

Eilen kävin Torakorven "Essolla" kaasupullon vaihtamassa. Oli kympin kalliimpaa (33€) kuin Knissa vaikka yhtä syrjäseutulisien vaivaamaa kaupankäyntiä molemmilla peräkylillä kerrotaan harrastettavan.

Mustikkamättäissä runsaat kukinnot. Jos hyvin käy, tulee hyvä sato, mutta aina se on tuo "jos"...