29.6.2026 maananatai
Kualiperhosten yhdyntä kestää jopa vuorokauden. Vai olisiko toinen niistä kuollut? Huopaohdakkeella yksi parisko on malttanut olla yhdessä kohtaa eilisestä lähtien ja aiemmin näin saman ilmiön herukkapensaassa.
Käpytikalla kuusi poikasta ja kaikki virkeinä lentelivät emon kimppuun nokka auki vuorollaan kun se jotain kurkkuihin työnnettävää löysi.
Tiellä metsopoikue josta kerkesin nähdä neljä lentokykyistä poikasta ennen kuin lintupoppoo hävisi hatelikkoon.
Jalkavammaisella laulurastaalla vain yksi poikanen jota se ruokkii nurmella. Muitakin rastaita poikasineen kirmailee leikatulla viheriöllä. Mustarastas kaivelee juuri viidelle jälkeläiselleen valkosipulipenkin katteen alta sapuskaa. Sen topakkaa työskentelyä heinäsilpun syytelyssä on lysti katsella.
Kaivonkorvella kurppaäiti litisti kolme pientä poikastaan jalkojensa väliiin ja köyryssäselin räpisteli muutamat kymmenet metrit minua karkuun. Vastaan syöksyi palokärki joka ilmiselvästi olisi halunnut nokkaista jonkun poikasista ateriakseen, mutta sekin säikähti minua ja kuikaisten kimeästi häipyi paikalta. Kerkesi se kurppaemokin sille ränkäistä aika pahasti, että tappelun perästä se vasta olisi lämminaterian saanut.
Koska tikkalinnut syövät toisten lintujen pesistä munat ja hakkaavan hengiltä myös poikasia, niin miksipä niille ei kelpaisi vähän isommatkin makupalat vaikka eivät varsinaisia petolintuja olekaan.
Ylellä oli juttua kanojen hyödyllisyydestä punkintorjunnassa. Varmaankin täällä samanlaiseen nokkimisurakointiin punkkien vähentämisessä käyvät muutkin linnut. En ole vielä yhtään punkkia itsessäni roikkuvaksi havainnut.
Lapioin kaivolta ojan jo melkein valmiiksi, mutta piti lopettaa kun alkoi jumalaton selkäsärky. Kävin sitten katsomassa kahdeksan kilometrin päässä olevalla kalliomurskaamolla, että onko siellä vielä toimintaa. Oli siellä valmiita, erikokoisiksi murenneltuja murskekasoja, että sieltä saisi hyvät suodatustarpeet salaojan ja kaivon ympärille. Kun olisi vaan rahaa tilata kuljetus! Täysi paaki (rekkakuorma) maksaisi 650-850 €. Tavallinen hiekka on huomattavasti halvempaa ja sekin kävisi.
Iltapalaksi keitin uusia pottuja. Niitä on voinut kaivaa varhaispenkistä jo viikon verran, että aikasessa ovat. Viime vuonna söin eka potut 7 heinäkuuta.
30.6.2026 tiistai
Molokkapäivä jälleen avautumassa elettäväksi klo 04. Vettäkin ropisteli; sadetutka näyttää pilvien lipuvan muutaman tunnin ajan ylitse. Missähän ne fake newsien "helteiden vyörymiset" viipyvät?
Iltasella
Kaivo-oja salaojaputkea ja hiekkaa vaille kaiveltu. Loppua jykerrän lisää jos tarttee. Siinä on koivu ja kuusi kahtapuolen niin löytyy juuriakin tolokuttomasti katkoa. Myös vanhasta savusaunasta vuosikymmenten aikana purettujen kiuaskivien raunio sattui kohdalle, sillä nokeentunutta ja kuumuudessa murentunutta kiveä riitti tuskaksi asti irrotella juurien solmuista.
Ja mitkä paarmalaumat jatkuvasti korvanjuuressa pärähtelemässä!
Kehitysvammaisista veljeksistä vanhin oli se, jonka tehtävänä oli uusia kiukaaseen kivet kun entiset alkoivat hajota tai kiuas muuten sortuilla. Hän oppikin sen taidon mallikkaasti niin, että Pohjoismäessä asumisemme aikana (1968-1973) hän oli se, joka sielläkin kiukaat aina oikeaoppisesti kiilasi saunannurkkaan ja osasi laipiokoukusta riimun varassa olevan vesipadalle paikan kohdistaa juuri niin, että se tulen loimotuksessa kuumeni samaan tahtiin kiuaskivien kanssa. Ja pitihän saunamajurin siitymislöylytkin oikeaan aikaan osata kiukaalle sihauttaa ennen kuin kylpemään pääsi.
Jyrki huusi saunalta keskiviikkoisin ja lauantaisin: "Nyt eijjoo kitkua, piässöö saanaan!" Sitten osa veljeksistä kiersi kalahtelevien peltisankkojen kanssa kaivolta vettä ja hatarassa eteiskömmänässä riisuunnuttua kaikki lauteille ähkimään
Seuraavaksi onkin sitten isompi lapiointiurakka kun kolme ylintä kaivonrengasta täytyy paljastaa ja käyttää pois. Ylintä en tarvitse enää takaisin völjätä koska maanvajaoama teki sen tarpeettomaksi.
1.7.2026 keskiviikko
Tänään kitkin kaikki pottuvaot, mansikkapenkit ja sipulien välit ohdakkeista. "Kitkemisen" suoritin pensassaksilla joilla klipsin ylimääräisen kasvuston pois. Paarmojen purtavana ohdakkeiden yksitellen juurineen kitkeminen olisi työlästä ollutkin. Nokkosvettä keitin padallisen ulkona ja laimensin kylmällä vedellä sipuleille lannoitteeksi. Vielä pitää tuhkavedetkin sekoitella likoamaan kun ovat kaalikoit rantautuneet kellastuttamaan varsikkojen latvoja. Niitä valkoisia pikku perhosia on valtavat määrät ja vaikka linnut niitä napsivat eivät ne sillä harvennuksella lopu. Tuhkavesi lopettaa niiden parveilut parilla kastelukerralla.
Muurari Martti (78) kävi kahvilla. Toi tuoreet hillomunkit leipomolta. Ei se mies ole tällä paikalla ennen käynytkään.
Köpöttelyksi oli M:n askel käynyt diabeteksen takia. Käsivarrenjänteetkin olivat menneet poikki (ei varmaankaan irtipoikki?) ja sen takia kädetkin toimivat vain joten kuten. Autolla kuiten kykenee ajamaan kunhan ratin taakse pääsee. Oltiin jotain 30 vuotta sitten samoilla työmailla ja kaiten olen jostain syystä hänen mieleensä jäänyt. Lupasin käydä vastavierailulla Kangaslahdessa jos...
M juorusi asian josta en ollut tiennyt: Pari vuotta vanhemman serkkuni mies oli koettanut ampua itsensä, mutta epäonnistunut ja on nyt sulkeutunut muulta maailmalta kokonaan kun naama on haljennut toiselta poskeltaan kovasti rujon näköiseksi. Ei se kymmeniin vuosiin paljoa muutenkaan ole ihmisten ilmoilla esiintynyt. Masentui kai alunpitäenkin kun jo nuorena joutui sairaseläkkeelle syystä josta en ihan varma ole.
Itsemurhaa raakaa jälkeä tekevillä aseilla tosissaan yrittäville olisi aina parempi, että aikomus myös onnistuisi.
M:n kanssa tulivat sitten monet muutkin itsareiden tekijät lävitse käytyä. Mm. Mauri serkkuni jonka äidille, tädilleni siis, oli M käynyt muuraamassa uunin vielä kun se leskenä asui yksin Varissuaressa joka on ihan lähellä hänen kotipaikkaansa. Tätini mieskinhän tappoi itsensä, mutta näistä olen kyllä muistanut jatustella täälläkin jo ihan nokko.
Nyt kun teen yhteenvedon keskusteluissamme esiin tulleista itsensä kuoliaaksi telomista yhteisistä tutuista, heitä on niin monta, että molempien käsien sormet siihen tarvitaan. Tuttujen itsemurhien kimara yhden eliniän (itseni) varrelta kokonaan lueteltuna olisikin melkoinen balladi (potpuri) "kuolleelle rakastetulleni". Tekisin siitä humpan jos osaisin.
Saunasta kun tulin, soi kännykkä. Jälleen kerran jonkun mustankuolonkuun ryhmän kohjumulkku soitti ja haukkui mielipiteitäni joita oli blogistani lukenut. Sanoi edustavansa laajaa toisenmielistä porukkaa ja että kunhan aika koittaa, niin kaltaiseni sanasepot seivästetään ja käristetään yhteiskokossa tuhkaksi tuuleen.
Edellinen Helsingin eiralaista hallanpanemaa säilökurkkua irvaileva teksti oli pahoittanut joidenkin poloisten mieliä, ei sen kummempaa. Ei niistä joukkojen seivästäjiksi ole tämän kokoisessa maassa. Minut voivat helpostikin teloa, mutta mitä välii.
Sanoin soittajalle mahdollisimman ystävällisesti, että sulla kun tuntuu tuo väkivallan kuvasto verbaliikan tasolla olevan hallussa, niin alapa ittekin "seppoilemaan" jotta jääpi todistusaineistoa olemassaolostasi jälkipolvillekin. Naksautin luurin kiinni enkä vastannut enää tuntemattomaan numeroon vaikka se useasti vielä rimahtelikin.
Oli sen verran kuitenkin kuuraa häntäluun juuressa tuosta kalseasta puhelusta, että soitin Sivullistenkadulle Kniin ja sitten vielä Iisalmen suuntaan iltapalapuhelut.
Veromätkyjä 538 €! Perkele että vistottaa. Syksyllä kahdessa erässä maksu, mutta ihan ylimääräisiltä menoilta tuntuvat.
Oikeaan jalkaan sattunut koko päivän niin pahasti, etten ole isoja urakoimaan alkanut. Siivoilin ja järjestelin pihaa, leikkasin nurmea ja seurasin monille nykuisin tuntemattomaksi jääviä luonnon pikkutouhuja. Niihin kuului sekin, että käki yritti väkisin tunkeutua harjaräystään alla olevalle pääskynpesälle, mutta tuli kiivain syöksyin ajetuksi aina pois. Sillä varmaankin perseessä kipunoi valmistunut muna ja se olisi pitänyt saada haudottavaksi minne vain kun sieppojen tai kerttusten pesiä ei siihen hätään löytynyt.
Käärmeet ovat hoksanneet pottuvakojen päivämakuuksien edut. Siellähän loikkii sammakko poikineen ja myyriäkin vilistää alvariinsa joten haukotellessaan nekin saavat pötsintäytettä kuin tarjoiltuna.
Kun leikkasin eilen ohdakkeita vaoista, ohjailin yhden täysmustan tarhakäärmeen sekä mustan ja vihertävän kyyn sieltä ensin pois. Kävelin niiden takana vain ja juttelin mukavia vaikka tiedän ne melkein kuuroiksi. Kumikengät minulla toki oli, ettei olisi haitannut puraisuyrityksetkään, mutta ei ne semmoisiin edes leikillään ryhtyneet. Suhisivat ja sihisivät kiukkuisina vain.
Pesin kolmen, aikoinaan särkyneen pullon pohjat jotka vanhan kotimökkini multiaispenkasta viime syksynä löysin.
Yhdessä kirkkaassa on alekkain R 8 ja 62. Elikä R=Riihimäen lasi, 8=muottinumero ja 62 vuosiluku. Yhdessä pelkkä 8 ja vihreän pullon pohjassa W 17.
Ensiksi mainitussa on ollut vuonna 1962 suosituimmaksi päihteeksi kivunnutta koskenkorvaa tai "tikkuviinaa" eli pöytäviinaa. Pelkkä 8-leimallinen on paljon vanhempaa perua elikä sitä on lipitellyt Ananias-vainaa ennen sotia. Isoukki ei kova ryyppymies ole ollutkaan. Pullossa on voinut olla myös mehua tai limua tai etikkaa.
Kirkas lasi kertoo, että pulloissa ei ole ollut jaloviinaa (köyhänmiehen konjakkia) sillä sitä myytiin ruskeissa tai vihreissä lasiastioissa. Nuita myrkkyjä on ollut myös Paloviina-nimisinä katkeranmakuisina nesteinä.
Vihreän pullon W tarkoittaa Wiialan lasitehdasta ja lukema 17 tarkoittaa ilmeisesti muottinumeroa jossa pullo on tehty, mutta voi merkitä harvinaisemmassa tapauksessa vuosilukua 1917. Tiedonkaiveluihini vastaava Näkymätön Viänänen kertoo, että vihreä pullo on joka tapauksessa valmistettu ennen vuotta 1938 koska Wiialan tuotanto, laitteet ja kiinteistöt on sulautettu (ostettu) tuolloin Riihimäen ja Karhulan lasitehtaiden bisnestisleiksi.
"Varsinainen löytö", hehkuttaa tuo Näkymätön Viänänen vihreän pullon pohjasta. Setä Heimo osaisi viinapullojen historiasta kertoilla myös sillä hänen uransahan kesti vuosikymmeniä Alkon Salmisaaren tehtailla Hesassa. Pitäisi oikeastaan jälleen soittaakin hänelle.
Hesarissa sopivasti maksumuuriton juttu 1300-1400 -lukujen Turun piispojen prameiden asujaimistojen argeologisista kaivauksista. Ne ovat pikkuisen vanhempia ja suurempia kuin minun Unimäkeni kaivauslöydöt, mutta yhtäkaikki kertovat lajimme elääkitkutteluista täällä kylmän ja mustamielisen maan hallaisilla ahoilla.
Olisi Muaningalla torstain naistenvaltahumpallukset, ihan hyvät yhtyeet ja äNnäkin tulisi, mutta naulaan jalan lattiaan että pysyn mökissäni mööröttämässä.
Meinasin käydä Knissa pyykkäämässä, mutta menikin koko pv uunin kylkiin kynsiä laastitessani. Sahailin timantilla myös Kittilän vihreän kiven viimeiset liuskat suuluukun edustasolle ja liimasin kiinni. Saumaan ne sitten kun hellan sisukset saan uusituksi ja sen ylämuuria kaakeloin -tai "kivitän". Hellan pellinvarteenkin sain numero 3:n biljardipallosta vetimen.
Elisabeth, Silvia ja M&S kävivät nyt illasta ja olivat aika pitkään. Pikkuinen sanoo jo monet sanat ja taapertelee hyvin nurmikoilla. Vierastaa eikä syliin taho, mutta mitäpä tuosta. Mukava tervettä lasta on katsella.
4.7.2026 lauantai
Klo 04 nousin kahvinkeittoon. Itikoita tuvassa jonkin verran kun kaikki uunin luukut ja savupellit kuivatteluejn takia hormiin ja katolle auki. Muita sisäänpääsyreittejä en itikoille keksi, mutta miten ne pystyvät ujumaan nokisia savukanavia korkealta alas asti ja vedon aiheuttamaa ilmavirtausta vastaan lentäen? Eihän nuista paljoa haittaa ole kun en aina niiden kaikkia ininöitäkään kuule, mutta kämmenselkiä kutitti aikalaisesti niiden kuppauspiikkien jäljiltä.
Ministeri Rydman oli unessa. Haukuin sitä aikasten syrjivin argumentein kun sanoin Willen olevan pahemmanlaatuisesti älykäs kehitysvammainen asbergertyyppi, tunteeton mulkero josta persupuolue on vestänyt käsikassaran politiikkansa äänitorveksi. (Taisin sanoa, että "torveloksi".)
Unensa saanee julkikin kertoa ettei vedetä oikeuteen kunnianloukkauksesta? Uniminät harvoin säädyllisyyden rajoja tunnistavat, mutta ei niitä tunnista todellinen Wille Rydman-niminen henkilökään. Saanen siis arvella tämän millaisesta julkisuudesta tahansa kovasti nauttivan henkilön olevan ns. kirjolla olevaksi jonka tunne-elämässä on kaikki vähintään lievästi syrjällään. Muuten, voiko ihmisen viedä oikeuteen kunnianloukkauksesta jos se kertoo sen tapahtuneen unessa? Miten oikeusprosessi siinä tapauksessa etenisi?
Eihän WR ole osannut hävetä pikku tyttöihin kohdistunutta, todistettua kiinnostustaankaan ja kun on mieltymyksiään siihen suuntaan julkisuudessa kerrotuista tarinoista päätellen toteuttanutkin.
Riikka Purrasta voitanee ajatella ilman uniakin ihan samaa tunteettomuutta mikä on tyypillistä mm. asbergerihmisillä. Muuten se on yksi lysti, millä syntymä- ja geeniperimän "virheellä" meitä kutakin on rikastettu, mutta yhteiskunnan päättävissä elimissä niiden ilmentymille pitäisi kyetä laittamaan selkeät rajat, jolloin valvonnan asiassa hoitaisivat selkeän järjen kanssa toimimaan pystyvät toverit yli puoluerajojen.
JH-a on kertonut jonkun toisen kirjoittamassa elämäkerrassaan olevansa myös kallellaan asbergerkirjoon ja kun miettii koko persupuolueen merkittävimmissä asemissa olevia hehnkilöitä, ei paljoa puutu, etteikö puolue olisi kokonaan niiden oireiden tahdittamana toimiva yhteenliittymä. Eikä aina niin herttaisessa mielessä.
Joku aika sitten oli Ylellä dokumentti (jota en katsonut kuin pätkiä) kehitysvammaisista rikollisina jossa käytiin lävitse heidän vaarallisuuttaan koska tunteet eivät käyttäytymistä ole rajoittamassa.
Oma lapsuusperheeni elämäähän on veljieni kehitysvammaisuus "kirjottanut". Olen näitä tahkonnut kirjoituksissani tuhansin lausein, mutta alati ilmenee uusia yhteyksiä jotka pintaan niitä muistoja nostavat. Ja koska aina vain palaan saman aiheen pariin, ei tällainen itseterapia ole edelleenkään päätösvaihetta saavuttanut.
Kertaus nro 1001: Kokemukseni kehitysvammaisuudesta on siis neljän veljen seitsemästä diagnosoitu Fragile X-syndrooman aiheuttama kehitysvammaisuus. Eikä vanhin siskokaan älykkyydestään huolimatta ole koskaan täysterveen kriteereitä täyttänyt. Hän on ollut "vaarallisin" kaikista. Miten vaikeasti itse sitten olen milläkin kirjonasteella, niin vaikea sitä on täysin auki itse kirjoittaa. Jokin musta kohta minunkin ajukopassa on aina mättänyt ja siitä pitäisi jonkun ulkopuolisen mieliä tutkivan raportti laatia.
Ironiaa jos harjoittaisin vakavalla asialla, niin Pehr Olle Lilierosin (opettaja) karjaisu "...koko Unimäen pentulauma olette yksiä kommunistin humalapäissään alulle siittämiä hulluja, ei teistä ikinään mitään tule!" on hyvinkin oikeaan osunut ennuste ja diagnoosi samassa lauseessa ja sitä meistä niiden, jotka kykenevät, tulisi kunniottaa syvälle porautuvalla itsetutkimuksella. Mutta taidan olla joukosta ainoa, joka tätä kuumaa perunaa poskesta toiseen on ikänsä mulkannut eikä hullua hurskaammaksi ole tullut.
Töpäisen menneisyyden muistelupotun nyt nurkkaan ja alan lukemaan ennen päivän askareisiin lähtöä Matti Wuori-vainaan ajatuksia joita hän Titanicin kansituoleiksi nimittämillään alustoilla kirjoitti jatkaen sitten Faustin unilla kun ei omiaan kehdannut julki availla.
MW: "Ääneen ajatteleminen on usein paras, joskin toisinaan myös vaarallinen, tapa tuulettaa ajatuksiaan."
Iltapäivällä
Korjasin Tojosta pakoputken liitosta joka jälleen ratkesi vuotamaan. Irroitin myös takapuskurin ja asensin peruutusvalot. Siinä elämää kulahtikin joutavasti monet tunnit.
Saunoin jo. Kohta lähden ajeleen Maaningan Kasinolle. Menen Seitenvitosta Siiliin ensin.
5.7.2026 sunnuntai
Kuudelta jo ylös vaikka meni aamuyölle ennen kuin olin takaisin humppareissulta.
Päässä pyörivät vanhojen tuttavien näkemisestä aiheutuneet mielenmylläkät (mieleni on ottanut tulta sellaisesta iät ajat ahdistukseen asti).
Ensinnäkin Siilissä istui kaupan kahvionurkkauksessa lehtimiehen uralta jo aikoja sitten eläköitynyt MJ (82) ja sitten Kasinolla tanssiin hakemaan tullut MP. Molempien kanssa yhteys Siilinjärven itselleni sekameteliä sisältäneeseen kasvuvaiheeseen vaikka se oma "kasvamiseni" jäikin pelkän kantoverson tasolle ja kuivahti karahkaksi kulottuneen elämänmarton laitamille.
Kun MJ vanhan journalistin kyvyillä ja haastatteluotteella lyhyessäkin hetkessä irroitteli muistilaatikoistani elämäni tapahtumia Siilinjärven ajoilta ja kyseli myöhempiäkin kuulumisiani, oli pönttöni niin sekaisin, että loppumatkasta Maaningalle en muista yhtään mitään. Päässä pyörivät vain viidentoista Siilinjärvellä oloni aikaiset tapahtumat. Ja varsinkin ne viimeisimmät parit-kolmet vuodet ennen Tampereelle poistumistani.
Satun sairastuminenkin kimposi kuin harppuuna hylkeen kylkeen kun sekin puheeksi tuli.
Tunnen jääneeni Siilinjärvellä velkaa monesta asiasta sen ajan ystäville ympärilläni. MJ kertoi kirjastonjohtajankin, joka minua monessa asissa tuki ja katsoi sormien lävitse toilailuitani, kuolleen vastottain syöpään. En ehtinyt siis häneltäkään pyytää anteeksi aiheuttamiani mielipahoja joita ehkä odotuksissaan pettyneille aiheutin. Toisaalta ei minun olemattomilla lahjoillani ja töytäilevällä mielenlaadullani milloinkaan mihinkään isoihin olisi ylletty vaikka kuinka olisi kainalosauvoilla tuettu.
Kyse on siis kirjallisista pyrkimyksistäni joista ei kannattaisi enää edes puhua. Eihän lahjani kovinkaan kummoisia ole olleet. Koetin puristaa vain kirjoitusyrityksilläni tabletteja kipeän mieleni rauhoittamiseksi siinäkin epäonnistuen.
SiiS: Epätoivoisia yrityksiä vain pyrkiä kynän avulla pysymään hengissä kun lapsuuskokemukset ja myöhemmät ongelmat toisensa perään löivät päätä nurkkipäihin. Kalervo Palsa samankaltaisine mustine mielineen kirjoitti päiväkirjoihinsa toistuvasti (ja maalasi tauluihinsa) että "lopussa on aina köysi" ja se kai minullakin kaulaani alati kuristi ja siksi töytäilin niin holtittomasti maamme laidalta toiselle kun sille tielle lopulta läksin.
Palsan piirustus- ja maalaustaitojakaan ei minulle ollut siunautunut. Tyhjänä tauluna taitaa pääni hautaankin vajota.
Siemenlinko minä vain olen ollut.
Kasinolla tapaamani MP taasen on toisella tavalla muistettavan arvoinen ihminen. Hävettääkin kun hänellehän minä niitä sekavia kirjeitäkin kirjoittelin... Mutta mitä sekavista ajoista kirjoittaisi sekava ihminen muuta kuin sekavia kirjoituksia?
Se on ollut helvetin pitkä tie, että tähänkin olen kirjoittamisissani yltänyt. Romaaniyritykseni menivät yksi toisensa jälkeen mönkään eikä tänä päivänä enää kannata ede yrittää sellaisia kirjoitusurakoita. Kohdallani kirjoittajan tie on kuljettu, teen vain testamenttia (sanoin niin MP:lle) näissä blogeissanikin eikä niillä muuta merkitystä ole.
Siksi se on myös hyvä. Voin tyynesti (?) ajatella, etten kenellekään näistä velkaa jää niin kuin Siilinjärven ajoistani tunnen jääneeni. Kirjaimeni ovat vain hyttysiä jotka näytöllä räpistelevät muodostamatta yhtäkään järkevää kokonaisuutta. Niistä ei kenenkään tarvitse kritiikkiä vaivautua väkertämään -eikä senttiäkään maksaa. Eivät edes monien muiden samankaltaisten blogien syrjissä tyhjän tavaran kaupittelijoiden mainostelijat, sillä tätä surkeaa, vähintään kahtia jakautunutta minääni ja elämänkokemuksiani en jobbareille myy. Tätä MJ ihmetteli, kun sanoin, etten ole blogini sivuja mainostajille kaupannut vaikka niistä pikkuisen tuloja ehkä saisinkin.
Minä en ole kaupan vaikka kaikki muu tässä maailmassa sellaiseksi mössöksi onkin markkinoiden tehosekoittimilla veivattu.
Yksityiskohta joka kruunaa eiliseniltaisten tapaamisten aiheuttaman aivomylläkän: MP oli käynyt hautausmaalla ja pysähtynyt isäni ja äitini haudan äärellä miettimään, mitähän minulle kuuluu, olenko elossakaan. Ja kun minä menin nyt haudalla käymään ja vein paaden päälle yhden noista R-leimaisista pullonpohjista ja istuin hetken lähellä olevalla penkillä josta näki tuttujeni Kopos Onnin ja Ollikais Markun hautapaadet, niin ajatuksissani välähti myös MP:n vanhemmat ja että missähän se heidän hauta olikaan.
Isiemme kuolemat olivat meille molemmille järkytys; siinä hautapaaden kertomat viestit.
Kun asettelin R-pullonpohjan paikoillensa, mutisin mielessäni, että isä, sinä valehtelit: Ryyppäsithän kuitenkin sitä Rähinäviinaa vaikka toisin väitit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti