19.6.2026 perjantai
Aurinkoinen juhannusaatonuamu muutamien vetisempien päivien jälkeen.
Päätä ja oikeaa takajalakaa on särkenyt monet päivät.
Kuljeskelien eilen metsässä. Mustikkaa ja puoloa pitäisi tulla runsainmitoin. Soille en mennyt, mutta kuulema lakkaakin olisi luvassa kohtalaisesti.
Valtakunnalliset marjafirmat paskansivat keruuastiansa kukkuroilleen ihmiskauppa-ketkuiluillaan. Koettavat nyt syväpuhdistaa alaa lanseeraamalla "reilunkaupan" luonnonmarjabrändiä, mutta maine ripuloitui niin pahasti, että maineen kirkastusjuhliin menee muutama tovi.
Yleisestikin voi kysyä, mitä reilulla kaupalla tähänkään saakka on tarkoitettu, tai saavutettu.
Rehellisestikin voisi joku luonnontuotteilla yritystoimintaa urakoida, mutta olisi oltava jo alussa rahaa jotta voisi panna sellaisen firman pystyyn, jossa kerääjille ja muille ketjussa työskenteleville maksettaisiin normaalit, verokorttia edellyttävät palkat ja työsuhde-edut ja kun metsien antimia tulisi ovista ja ikkunoista jatkojalostukseen, poimijoille maksettaisiin extrat päälle. Thaimaasta varta vasten suurten rahalupausten kuorruttamina ihmisten houkuttelu Pohjanperille pitää lopettaa.
Suomalaisia joutenolijoita riittäisi vaikka marjamehtään, mutta eihän monestakaan sinnemenijäksi ole kun jo itikan ininä korvan juuressa hätkäyttää tolaltaan. Ja kun pitäisi jaksaa repullinen energiajuomaa mukana rahdata!
Eilen Hs:n maksumuurin takana olisi ollut helsinkiläisen maalle kesäksi-suvun äveriäästä vanhuksesta juttua. Sen verran se avautui, että jyvälle pääsin. Kommenteista ehkä paremmin.
Itse elän omaa "kuusenjuurelle kesäksi"-tarinaani niin kuin ennenkin eikä tässä raamit kovin kummoiset ole. Todisteena vain siitä, että kyllä lajimme pärjäisi tällaisenkin, ulkoisilta puitteiltaan vaatimattomuuden keskellä kesät talvet. Joka ei pärjäisi kuolisi ajoissa haitolta pois niin kuin iänkaiken on luonnonoloissa ollut.
Ukrainan presidentti Zelenskyi ei enää ole entinen näyttelijä jonka kansa valitsi presidentikseen. Hänestä on muokkautunut olosuhteiden pakosta armoton sotapäällikkö joka ei rooliinsa käsikirjoitusta tarvitse. Raakaakin raaemalla estradilla päivittäinen draamankaari syntyy hetkeä eläen -ja kuollen.
Tämä tositeeveenäytelmä on ympäri planeetan seurattavaa, verisenä kiehuvaa, avointa dataa auringonkukkapelloilla ja pusikkoisilla arojen laitamilla jossa tuo kammottava lihamylly pyörii. Niin hyökkäävän teurastajaosapuolen kuin puolustajankin roolittajat lentelevät palasina ympäristöön pyssyineen, tykkeineen, ajoneuvoineen päivineen jota ei mieltä ylentävää ole katsoa. Oksettaa.
Suomalaisen SS-miehen (Parvilahti) valikoiduissa muistelmissa Terekille ja takaisin hyökkäys tapahtui toisin päin. Natsisaksa rynniin säälittä Ukrainan arojen ylitse kohti Moskovaa omaan kuolemaansa. Jo silloisin asein tehdystä elintilan hankkimisretkestä kertova yhden harhaanjohdetun sotilaan tarina teurastuksineen sen aikaisin välinein on kammottavaa luettavaa.
Tämän päivän Ukrainaan hyökkäävien venäläisten järjestelmällinen listiminen puolustavan osapuolen drooniasein on jo sitten oma maailmansa kun verenvuodatus tapahtuu kuin kaikki olisi pelkkää videopeliä. Tapettavan ilmeet saadaan näkymään hetkeä ennen hänen räjähtämistään riekaleiksi ja se luo tapahtumaan sellaisen efektin, jota on miltei mahdotonta katsoa. Siihenkin voi tottua ja se on mieliä muokkaavassa katsantokannassa vaarallista; Siviiliväkivalta tulee lisääntymään sielläkin, mistä sodat muuten ovat kaukana.
Ukrainaan hyökkäävä teurastaja-armeija muuttui sodan myötä teurastettavaksi ja saa mitä isäntänsä on tilannut kuten oli toisin päin toisessa maailmansodassa, mutta nämäkin sotaretket kertovat lopulta vain "kansan syvien rivien" tolkuttomasta kuuliaisuudesta ja ääliömäisyydestä joka mitätöi lajimme älykkyysväittämät laidasta lukien.
Tulin kahdeksan maissa illalla tänne Um. Kun läksin Sivullistenkadulta, Puutarhuri tiuskaisi lähtiäisiksi hyvästit.
Kerrankos tuo. En viaton syiden suhteen ole, mutta muiden syiden purkukanavana tunnen itseni väsyneeksi kun sitä tapahtuu varsin usein.
Kuten olen jo ajatellut ja kirjoittanut, ebola- tai mikä tahansa pandemiauhkia nimittävä fyysinen virus käy vertailuna ja metaforana ihmisaivoihin hyppääville sota-propagandaviruksillekin. Ne jylläävät moninkertaisiksi kloonautuneina Ukrainan aroilla riehuvan sodan osapuolten aivoissa parhaillaan.
Sotavirusten yhteinen alkumuoto on selvinnyt kaikista sivistystoimista huolimatta lävitse evoluution mylläämien vuosimiljoonien.
Suomessa Scripta-blogiin parikymmentä vuotta sitten herkästi tarttuvaan muotoon kehitelty virusvariantti Pestis Scriptae Halla-ahonis (en tiedä, onko jo joku muu tämän nimityksen keksinyt ja siitä irvaillut, mutta sallinee aihe senkin, että minäkin...) on myös jo aktivoitunut. Politiikkaa seuraava huomaa, että koska vajaan vuoden päästä Suomessa on eduskuntavaalit niin tunteettomimmat ko. viruksen levittelijät on jo ohjeistettu julkisuuteen pärskimään virusmolekyylejä sisältäviä pisaroita ja aerosoleja ympäristöönsä.
Aktiivisimmaksi aivastelijaksi pompautettiin persujen miittingeistä valtakunnan julkisuuteen hallituksen soteministeri Wille Rydman jota rahaministeri Riikka Purra tahdittaa. Koristeiden virusryvettymistä huolehtii entinen historioitsija, kansanedustaja Teemu Keskisarja.
Itse Pestis Scriptaen kloonaaja valjuilee puhemiehen paikalla julkisuuden suuntaan samaan aikaan kun näyttämön kulisseista kuuluu kiivasta neuvonpitoa ruton levittäjien kanssa; Viestienvaihto BrysselkätyriTynkkysen kanssa käy kännykät tulisina hohkaen.
Viruksen levittämiskeinoilla ei ole väliä kun sen oikein suunnittelee. Ottavat oppia vaikka häikäilemättömän USA:n SuurMöliskön esiintymistyylistä. Liioittelu ja silkka valehtelu, joka täyttää määritelmän "kaikki keinot sallittu", on politiikanteon työkaluarsenaaliin kuuluvana ollut persuilla jo Soinislaisuudesta alkaen käytössä, mutta Pestis Scriptae Halla-ahonis-varianttina siitä on tullut yhä vaarallisempi vaikka se näytti jo hiipumisen merkkejä kun itse "Mestari" säilöttiin eduskunnan korkeimmalle pallille kuin iso herkkukurkku lävitse näkyvään mausteliemipurkkiin.
Mutta nämä samoista mausteliemistä vapaaksi päästetyt virustenlevittäjät ovat empaatittomia propaganda-automaatteja alkaen rahaministeristä aina EU-parliamentissa töytäilevään Tynkkyseen joka vaihtoi ruutukuosinsakin koviin kauluksiin ja prässilahkeisiin kuin viruksenkantajan naamioksi alkaessaan oman pärskintänsä.
Ja mikä kauheinta: Saksassa ADF-kansallissosialisitiset juuriversot ovat jo päässeet leviämään kuin jättiputket Venäjän Karjalassa koska sen estoon torjunta-aineiden kehittely jäi jossakin vaiheessa kesken. Ja siksikin koska poliitiikan päättäviin elimiin soluttautuneilla pahanpojilla ovat myrkyllisimmät sierainkanavat joista virusaerosoleja ja -pisaroita on ollut estoja vailla hyvä pärskäistä leviämään.
22.6.2026 maanantai
Vaihdoin raivuriin kolmioterän jolla huiskin polkujen varsilta, ja vähän laajemminkin juolavehnäsekoitteisia heinikoita nurin. Kukkaketoa jätän sinne, missä niitä kasvaa; harakankelloa, ailakkia, keltaista niittyleinikkiä, hiirenvirnaa, ketomellakkaa (keksin juuri yhdelle tienvaren puskakukalle oman nimen), juurilta esiintunkevaa maahumalaa jne.. Niissä kimalaiset viihtyvät ja monenlaiset perhoset. Huopaohdakkeilla on oma keskittymänsä korkean heinikon ympäröimänä.
Kunhan ritari- ym. suuremmat perhoset ilmestyvät heinäkuun puolella (yhden amiraalin ja ritarin näin jo) niin ne ovat ohdakebaarissa pämppäämässä päivät pääskytysten. Kasvimaata köyhdyttävän pelto-ohdakkeen haluaisin kyllä hävittää tyyten tältä tontilta. Nytkin se kasvaa mattona potunvarsikossa niillä osin, joihin ei ole vielä kattavasti riittänyt ruohosilppua. Ja alkaa se tunkea katettuihinkin paikkoihin. Potunvarsikko voitti kasvukisan, mutta riittääkö voimaa kasvattaa mukulaa, niin sittenpähän näkyy.
Pitäisi olla pienisitkeä, terveselkäinen aasialainen joka nyt jaksaisi käsin nuo rikkakasvit tuolta kitkeä. Suomalaisten ihrakylkiset selät ovat jo geeneissä tuomittuja evoluution heikoiksi lenkeiksi eikä tulevaisuusnäkymät tälle sieniä perseitten ja tuolinkankaiden välissä kasvattavan lajin selkärustoille hyvää lupaa.
Asensin uuden puolan voimageneraattoriin ja se lähti ensinykäisyllä nelivuotisesta unestaan hereille, mutta ei käynyt kuin hetken. Toistin saman muutamaan kertaan eikä tilanne parantunut. Kaippa sitä pitää purkaa ja puhdistella ja ties mitä ennen kuin alkaa virrantuotantoon.
Kun viittisi. Olisi muutakin tekemistä.
Hitsailin palokirveeseen metallisen putkivarren. Ronteloin ensiksi samasta putkesta puutarhaharaan varrenpidikkeeksi pikkupätkän.
Piti jonkin aikaa kaivella muistilaatikoita josta löytyi hämärä nurkkaus jossa kertomus palokirveen joutumisesta haltuuni sijaitsi.
Varmaankin elettiin vuotta 1985 tai -86 kun erästä vanhaa pikkumökkiä polttopuiksi purkaessani puuvartisen kirveen sieltä rojujen seasta pelastin. Siellä oli myös kaksi palosankkoa ja pumpattava sammutin (pumpattavasta Barbarastakin siihen aikaan lorsattiin). Ne kaikki ovat tallessa ja odottavat esillepanoa tai uutta käyttötarkoitusta. Niin kuin tuo terävähamarainen kirves jota tarvitsen juurien katkomiseen ojankaivussa.
24.6.2026 keskiviikko
Aloitin ojankaivuun. Pitää kopeloida maata syrjään melkoisen syvälle, että ylimääräiset pintavedet poistuvat kaivon lähelle syntyneestä vajoamasta. Melko kummallisia ovat maanliikkeet. Kaivonrenkaiden ympäriltäkin edellisen kohentelukerran jäljiltä ollut savihiekkamultapenkka on painunut niin syvälle, että toinenkin ylin rengas on miltei kokonaan näkyvissä.
Kaikki kaivorenkaat lepäävät joka tapauksessa kahdeksan renkaan päässä peruskalliossa kiinni ja vain maa häviää ympäriltä.
Mutta mihin se häviää? Ja mistä syystä kaivon yläpuolelle tuli sellainen lotma, johonka lumensulamisvedet ja rankkasateet tekevät lammikon?
Kaivinkoneella jos po. remontin tekisi, ei siinä menisi päivääkään vaikka käyttäisi renkaat pois ja asentaisi ne uudestaan ja täyttäisi koko alueen puhtaalla hiekalla.
Mutta tilaappa ammattilainen koneen kanssa niin se tekee vähintään 80€ x 10 tuntia ja hiekan kuljetukset päälle.
Lapiomiehenä nykerrän siis jälleen kerran viikon päivät kaivolla, käytän korkeintaan ylimpiä renkaita pois sijoiltaan, tiivistän saumat ja luon kaiveluni umpeen niillä mailla, joita olen jo niin moneen kertaan ennenkin liikutellut. Tuon ojan pitäisi kyllä nyt sitten pitää pintavedet pois alueelta. Jos siihen saisin vielä jossain vaiheessa salaojaputken, niin jotain hyötyä lapioinnista olisi pitemmänkin päälle.
Kertakaikkiaan ongelmallinen, yli satavuotias kaivo kun ei pysty kerralla sitä kunnostamaan.
Tänään kaivelu-ynnämuissahommissa mietin luonnontuotealojen loppumattomia ryöstöretkiä planeettamme pinnalla (ja sen uumenissa). Seuraavassa "reilu" tiivistelmä luonnontuoteajatuksistani.
- Ympäristöhyödyt: Järjestelmä kieltää metsäkadon ja arvokkaiden ekosysteemien raivaamisen viljelysmaaksi. Vaarallisten torjunta-aineiden ja geenimuunneltujen (gmo) siementen käyttö on kielletty. Viljelijöitä koulutetaan ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, veden säästämisessä sekä maaperän suojelussa. Korkeampi takuuhinta kannustaa siirtymään luomuviljelyyn.
- Alkuperän läpinäkyvyys: Tuotteiden matka on seurattavissa alkutuottajalta kaupan hyllylle. Kolmannen osapuolen (Flocert) tekemät riippumattomat auditoinnit estävät tuoteväärennöksiä ja vähentävät kasvottomia välikäsiä, mikä tuo pientuottajille suoraa näkyvyyttä globaaleilla markkinoilla.
- Puuvillan ja vaateteollisuuden ongelma: Vaatteen toimitusketju on erittäin pitkä ja pirstaleinen. Reilun kaupan puuvillan pitäminen erillään muusta puuvillasta läpi koko ketjun on kallista. Tämän vuoksi valmiissa vaatteissa Reilun kaupan puuvillan osuus on globaalisti alle 1% koska pikamuodin halvat hinnat dominoivat markkinoita.
- Tuoteryhmien väliset erot: Kuluttajien olisi helppo tehdä eettinen ostopäätös "yksinkertaisissa" tuotteissa (kuten banaanit ja kahvi), joissa hintaero tavanomaiseen on pieni. Monimutkaisemmissa tuotteissa (kuten vaatteet) kuluttajat priorisoivat edelleen hintaa, brändiä ja muodikkuutta eettisyyden sijaan.
- Massatasejärjestelmä: Tietyissä raaka-aineissa (kaakao, sokeri) käytetään massatasetta, jossa reilut ja tavalliset raaka-aineet sekoitetaan tehtaassa prosessien helpottamiseksi. Vaikka taloudellinen hyöty yritetään ohjata viljelijälle, järjestelmä tekee fyysisen tuotteen eettisyyden seuraamisesta kuluttajalle vaikeaselkoista.
- Mahdoton kustannusyhtälö: Luonnonmarjojen keruu on raskasta käsityötä. Jos poimijoille taataan ihmisarvoinen elämiseen riittävä palkka, joka kattaa myös pitkät ajomatkat, polttoaineet, majoituksen ja riskin huonosta marjavuodesta, raakamarjan sisäänostohinnan täytyy nousta merkittävästi.
- Kuluttajahintojen nousu: Kun raaka-aineen hintaan lisätään väliportaan (perkaus, pakastus, logistiikka) sekä päivittäistavarakaupan suuret katteet, kaupan pakastealtaassa olevan marjakilon hinta nousee tasolle, jota suuri yleisö ei suostu maksamaan. Pakastealtaalla suomalaiset ovat erittäin hintatietoisia ja valitsevat useimmiten halvemman bulkkituotteen.
- Ihmiskaupan ja piilokulujen riski: Koska eettisen ("Reilunkaupan") marjan kysyntä hiipuu liian korkean hinnan vuoksi, alan yrityksille syntyy valtava paine etsiä porsaanreikiä. Vaarana on järjestelmän taantuminen takaisin rikollisille poluille ja muuttuminen viherpesuksi, jossa poimijoille vyörytetään uusia piilokuluja, jotta marjan hinta saadaan painettua alas.
Kohta tulee Puutarhuri ja mennään Kajasteelle humpaltamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti