Mitähän J:lle&all Suomessa ja hänen laajalle suvullensa (kenties elossa oleville) Afrikassa kuuluu? Ei liene päässyt alkuperäisessä kotimaassaan käymään sen jälkeen, kun 2007 mutkitteli Euroopan halki tänne pohjanperukoille. Yksi lapsi hänellä on suomalais-israelilaisen naisen kanssa.
J tuli lapsuuden perheensä mukana ja jokainen heistä sijoittui jollekin mahdollisuuksien oksalle, toiset heikommin eväin, toiset vahvemmin. Ainakin toinen J:n lisäksi kouluttautui niin, että cv:n ammattinimikkeeksi saattoivat ylpein mielin laittaa di. Lahjakkuuksiensa mukaisesti he myös työllistyivät kutakuinkin normaaliin tahtiin.
Jotta tilastolliset todennäköisyydet mistä päin maailmaa tahansa olevista ihmiskohtaloista täyttyisivät, yksi veljeksistä sortui alkoholin kanssa puljaamiseen, mutta "pelastautui" jumalutopialautalle, jota helluntalaisyhteisö meloi pakolaisista tungoksiin asti ajelehtivilla, mielettömyyksien aavoilla ulapoilla. Kalebia näinkin Kotkassa joku kesä kun pyöräilin siellä päin.
Kongossa ebolavirus hyppii jälleen nenästä nenään, sairastuttaa ja tappaa. Naapurimaassa Ugandassakin on jo alueita joita eristetään eikä mene kauaa, kun tämä rokotuksin rajoittamaton uusi virusvariantti on levinnyt arvioilta ainakin viiteen Afrikan osavaltioon.
Häntävirus.., äh, hantavirus joka sairastutti ja laittoi hengettömäksikin muutamat eliittihemmot kun ne huvijahteilivat Etelä-Atlantilla sai enemmän julkisuutta vaikka ebola jäytää lajimme luita ja lihaksia ikävämmin seurauksin. Mutta ebolahan riehuukin köyhien keskuudessa, kaukana Joseph Condradin Pimeyden Sydämessä, Kongossa.
Kuuntelin Maailmanpolitiikan arkipäivää ohjelman jossa ebolaa jälleen ruodittiin. Tiivistettynä: Vuonna 1976 esiintyi ebolan ensimmäinen Zaire-virus ja sen jälkeen eri variantteja on ollut yhteensä 17. Virus on kuitenkin pysynyt Afrikassa eikä ole levinnyt muualle maapallolla. Syy viruksen tahmeaan kansainvälistymiseen on, että se tarttuu, sairastuttaa ja tappaa lähikontakteissa aikailematta, eikä tartu ilmateitse.
Lopulta ebolakin vähentää maapallon väestöä minimaallisessa määrin. Siihen on kuollut yhteensäkin vain muutamia kymmeniä tuhansia eikä näy lajimme yli 8:n miljardiseksi paisuneessa kokonaisuudessa tilastollisesti minkäänlaisena notkahduksena. Aivan kuten kävi koronaviuruksenkin kanssa.
Moskovan Zaatanan järjestämä Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa ja Israelin etsintäkuulutetun sotarikollisen Netanjahun (tälle kumihuuli-herranlahjalle en ole nimivarianttia kehitellyt) etninen puhdistusoperaatio Gazassa sekä sen jatkotrilleri Libanonin hiekkaisessa kuumuudessa ovat tappaneet ja vammauttaneet tuhatkertaisesti enemmän ihmisiä eikä sekään näy erityisenä hävikkinä maapallon väestölaskennassa. Päin vastoin syntyvyys vain lisääntyy. Itse evoluutionrakennelmaan aina kuuluneet rutot ja kolerat ja niiden tuhannet variantit yrittävät rajoittaa populaatioiden runsastumista, mutta eivät ne sikiämiseemme paljoakaan vaikuta.
"Varj' Antilla" on aina rauta kuumana, sanoisi savolainen.
Sodatkin ovat herkästi pandemioksi yltyviä. Sotavirus alkaa levittäytymisensä kun sen saastuttamat tyrannit kätyreineen könyävt valtaan. Parhaillaan sotavirus tekee töitä USA:n Suur Möliskön ja kätyreidensä aivoissa. Kukaan ei kykene rokotetta lyijyisessäkään muodossa hyvin vartioituun päähän etänä lähettämään. Eräällä älykkäällä, tulevaisuudesta huolestuneella ja ahdistuneella pennsylvanialaisella nuorella miehellä mahdollisuus oli, mutta meni hipaisuksi ja se on osoittautunut suureksi harmiksi. Ja sitä paitsi täysin viaton sankariampuja itse menetti kohdettaan sata kertaa arvokkaamman elämänsä.
Edellistä ei voitane pitää kiihottamisena ihmisryhmää vastaan sillä eihän po. "Möliskö" mikään ryhmä ole, vain isopäinen Perkele jollaisista tulisi maksaa tapporahaa. Sitä kun on maksettu ihmispetoihin verrattuna täysin viattomista metsänelävistäkin.
Normisairauksien vastustamisessa olemme kehittyneet liian nerokkaiksi. Järjestämme noin vain rokotteen kun koronat sun muut pahisviurukset alkavat lajin rajoittamistoimenpiteet. Jänikset eivät samaan kykene säännöllisesti esiintyvien ruttojensa kanssa ja siksi kannat pysyvät joltisenkinlaisessa kurissa.
Ympäristöseurauksista, joita pandemioiden rajoittamistoimenpiteistä syntyy, ei isosti mölyä pidetä. Raamatullinen hokema "ihmiselämä menee kaiken edelle" on virustakin ikävämpi luulotautihokema. Jos se menisi, ei aseteollisuus olisi kannattavin busines maailmassa.
Nykysotien aiheuttaman luonnon saastuminen Ukrainan valtavan kokoisilla viljapelloilla näkyy taukoamattomana videomattona räjähdyksineen, mutta kukaan ei tiiraa sodan saastuttamaa maaperää mikroetäisyydeltä. Vitsaillaan vain, kuinka tuhansia sotilaita on jo muunnettu mustanmullan lannoitteeksi.
Ei ääneen lausuta sitäkään, millaista mikromuovisaastetta tälläkin hetkellä sotiin ja ebolaan kuolleitten ruumiiden hautaaminen jätesäkeissä maahan aiheuttaa.
Muovinen jätevirta sairaaloista ja hautausmaiden liepeiltä luontoon on vuolas kuin Zairejoen virta Kongon tasavaltojen ja Angolan likitse Atlantiin.
Toisaalla huonekalujen jaloista pätkäistään otantapala ja tutkitaan, kun epäillään siihen käytetyn puun alkuperää joka ehkä sekin on tärkeä asia, mutta ei yleensä merkkaa mitään busineseliitin touhuissa. Niin kuin esim. IKEan. Mutta millaisia ympäristöä saastuttavi ketjuja sairaalatarvikkeiden ja lääkkeiden tuotantoprosessin takana, sivuilla ja edessä onkaan?
Kun rahalliset "menetykset" (aina vain yksistä ja samoista taskuista toisiin siirtyvät biljoonat) unohdetaan ja lasketaan mitä maksoikaan elonkehälle taannoisen koronaviruksen koko torjuntaprosessi, niin se oli todellinen jättilisäys aiheuttamamme ilmastonmuutosjatkumossa.
Itse näin siilejä jotka olivat sotkeutuneet luontoon heitettyihin maskeihin ja arvata voi, ettei sellainen eläin talvehtimisestaan elävänä ole selvinnyt. Näkemäni yksittäistapaukset voi kerrata miljoonilla vastaavilla eri eläimillä kuvitettuna, mutta eihän ne valtavine tuskineen ole mitään koska ihminen.
Kitaransoittaja Esa Pulliainen (69) on kuollut ja tuonenvirtaan on astunut myös entinen poliitikko (RKP) Jutta Zilliaccus (100). Muitakin on samaan syssyyn lakannut huokumasta miljoonia, mutta heitä ei ole Hesariin lueteltu.
1.6.2026 maanantai
Mitäs tällen kesäkuun ekallen aamullen kun klo on vaille neljä ja jo källäilin itikoiden piikitettävänä hienoisessa sumusateessa pihamaalla?
Päänsärky on ollut puolen yötä ikävän tuntuinen. Niskasta säteilee hartioihin. Eikä nilkkakaan kivutta jaloilleen antanut nousta puhumattakaan selkälihaksista. Lopetin lääkekuurin eiliseen ja sekin turpaa tutisuttaa.
Eilinen oli ehkä liian työteliäs kun muurasin uuninsydämen loppuja ja askartelin muutakin pikkuisilla kätösilläni.
Päidensärkyjä potenevat nekin tuhannet juhlijat jotka Mantan patsaalle yöllä ovat ryyppäämään kerääntyneet: Joku kimalteleva mitali kuulemma on Suomeen ojennettu.
Elias tulee Oulusta Sivullistenkadulle tänään ja on keskiviikkoon saakka. Ehkä täytyy käydä morjestamassa. E tuopi Bauhauksesta uuden ruohonleikkurin jossa sellainen oli tarjouksessa. Se viime kesäinen akkukone sanoi jo tilt. Niihin halpoihin ei pitäisi vähäisiäkään ruohokenttiä hallinnassaan pitelevän erehtymän. Bruche-merkkiset surkeimpia keksintöjä Einhellien rinnalla.
Suodatin toisen kupillisen kahvia puuron hautumista odotellessa ja jo kyyhkysparisko tulla kallisteli polkua pitkin jyvää maankohoumalta nokkimaan. Mitenhän pitkällä lienee pesärisujen asettelu? Jos ne ovat munienhautomon perustaneet tuonne alapuoliseen selluliemikuusikkoon, niin sieltä sitä ei löydä miljoona kiinalaistakaan. Jos taas tähän mökin ympäristön männikköön jonkin yksittäisen kuusen alaoksille, niin sen voisi vahingossa havaitakin jos enämpi tuolla alkaisi kuljeskelle reittinsä aina eri kohdasta valiten.
On niitä kyllä mukava katsella. Olisipa tässä samanhenkinen parisko itselläkin joka tyytyisi näihin näkymiin. Saattaisi olla, että itse suivaantuisin jonkun muun alituisesta olemisesta eikä siitä yhtään mitään tulisi. Talviset kaupunkielämiset ovat jo alkaneet ahdistaa sen verran, että "yksin on hyvä olla kun on Hyvon yllä", vaikka M.Alatalon mielestä trikoo olikin riskillä ruma. Tai ihan kelteisillään vaikka rapistuva ruumis jo lopun merkkejä pintaan nostelee.
"Viikon eläimeksi" on Hesarin tiedetoimittaja valinnut kirjekyyhkyn. Jutun mukaan sen suunnistaminen tapahtuu veren sisältämän raudan ansiosta joka reagoi Maan mangneettikenttään. Lienee tuo sama systeemi muillakin linnuilla, sepelkyyhkyilläkin joille et kyllä kirjereppua selkään saa.
(Kuva-arvoitus)
2.6.2026 tiistai
Eilisenpäivän sateet taitavat väistyä. Nuo lehtivihreän, märän luonnon tuoksut kun tuoltaan talteen saisi...
Syöpäsen uamuaterian ja lähen käväisemään Knissa.
Iltasella myöhällä
Olipas se taas reissu kaikkine asiointimutkineen.
Väsy, en lämmitä saunaa kun en ole työhikinen. Alan lukemaan Rasputinin huimaksi mystifioidusta elämästä Anthony Beevorin tutkimaa ja mielikuvittelemaa tarinaa. Jos oletettu Jeesus ei olisi ehtinyt ensiksi, Rasputinia voitaisiin pitää sen kaltaisen elämäntarinan päähenkilönä. Yhtälailla pöhköjä opetuslapsia senkin elviksen ympärille ehti siunautua.
Ei ne sen kummempia jumalansynnyttäjien teot ole olleet. Vain oikeasti se itse "isäjumala" on niistä puuttunut ja näkymättömänä pysytellyt. Keksintönä erittäin vittumainen uskonto-niminen hallintaväline on vain saanut uusia ryhmyjä lyömäpuoleensa.
3.6.2026 keskelläviikkoo
Olihan jälleen uni. Minulta leikattiin toisesta kädestä joka toinen sormi pois ja vasemman käden koko mitta halkaistiin kahdeksi kädeksi. Niillä sitten koetin saada muurattavista tiilistä kiinni ja laastikauhalla ruukkia saumaan, mutta kädet toimivat kuin olisivat lämmitettyä kumia olleet eikä työjelystä tullut yhtään mitään.
Kahteen neliskanttisen huonekaluputkiin hitsasin metallikulmat joilla ruuvasin ne lattiaan pystyohjureiksi muurauksen ulompiin nurkkiin vihjenaruja varten.
Taitavimmat muurarit eivät lyhyillä sivuilla tarvitse käyttää mitään ohjaimia kun homma räpsää niillä veressä vatupassisilmien lailla.
Olisi se laserivaaituskonekin, mutta se ei sovellu pikkumuurauksiin kuin pohjatöiden teossa ja välitarkistuksissa.
Minkähän värin sitten rapattuihin uuninkylkiin valitsisin? Tervanruskeanko vai sinipunaisen kuin seuraava hallitus. Poliitikasta ja värikartoista ei vaihtoehtoja puutu, mutta lopulta ihmismieli taantuu värivalinnoissa yksinkertaisuuksiin jotka ovat turvallisia kuin aamuiset kaurapuurot; niihin ei kyllästy.
Yksinkertainen tiilikuvio riittäisi kuten Ville-muurarin jäljiltä se oli, mutta ne olivatkin tummia tiiliä ne.
Joku faaraota esittävä kohokuvioinen muraali voisi käydä pimeimmälle sivulle.
4.6.2026 torstai
Muurasin neljä tiilivarvia uuninkuoreen. Nokiluukut hidastivat. Etupuolella ovat edessä vielä hiilikuilun ja uunisuunluukut. Konttailu lattialla kävi helevetisti polviin. Oikean jalan nilkka on turvoksissa.
Helteessä pitkä ja paksu kyy seinänvierustan kiveyksellä. Oravat opastivat uutta jälkikasvuaan ruokinnalle jossa ei mitään syötävää enää ole. Nyt ne kaivelevat polulta jo itämään alkaneita, kyyhkyille ripottelemiani kauranjyviä.
Kyyhkypariskolla lienee jo molemmat munat pesässä joita ne vuorollaan ovat alkaneet hautoa. Kuoriutuminen tapahtunee 17-20.6 ja sitten alkaa se armoton kyyhkynmaidon sulattelu ja poikasten kurkkuun tunkeminen... Tai sehän käynee niin, että poikanen tunkee nokkansa emon nieluun ja lutkuttaa kuvussa valmistunutta lientä sisäänsä. Ja tämä ruokinta tapahtuu molempien vanhempien toimesta, että siinä mielessä kyyhkyillä vastuiden jakaminen on tasa-arvoisempaa kuin kauniisti kukkuvan käen jälkikasvusta huolehtimisen ulkoistamisessa.
Mikä on käkien suvunjatkamissysteemin perimmäinen tarkoitus, niin sitä evoluutio ei selitttele, se vain kokeilee. Käkilinnuilla homma lienee miljoonan vuodenkierron ajan jo toiminut, niin mikäpä se siinä. Eivät luontokappaleet asioita murehdi, ne painavat menemään elinkiertonsa käskyttäminä tuurillaan ja sillä selvä.
Vain ihminen tappelee jopa evoluution vääjäämätöntä manipulointia vastaan. Havittelee kuuta taivaalta ja seuraava sen aiheuttama hulluin etappi kiiltelee jo erään muskulaisen ahnaissa silmissä ihan vain siksi, että saisi nimensä ja patsaansa lyhyttä tulevaisuuttamme rumentamaan.
5.6.2026 perjantai
Nukuin kuuteen heräämättä kertaakaan yöllä, että voimille eilinen otti. Unen muistan jossa keskustelin minulle määrätyn terapeutin kanssa dissosiaatiohäiriöstä. Terapeutti alkoi juuri kirjoittaa epikriisiä pitkään jatkuneesta, kroonistuneesta dissosisaatiostani kun heräsin.
On se hyvä, että edes unessa mahdollisista mielenhäiriöistään saa ilmaisen terapiaistunnon (ja diagnoosin) vaikka ei sitä ole älynnyt edes tilata.
"Dissosisaatio on psyykkinen puolustusmekanismi, jossa mielen rakenteiden välille syntyy haitallisia katkoksia. Ihmisen tunteet, muisti, ajattelu, toiminta ja identiteetti ovat saumattomassa yhteydessä toisiinsa, mutta dissosisaatiossa nämä yhteydet katkeavat tilapäisesti tai pitkäaikaisesti."
Millaisenhan lastan sitä vuolisi tuohon, jo vanhaan ja hapristuneeseen katkeamakohtaan?
Zelenskyin Moskovan Zaatanalle Pietarin talouskonferenssiin osoitettu puhe suomennettuna Ylellä. Looginen ja harhailematon tiivistelmä Zaatanan aloittamasta Venäjän Suuresta Isänmaallisesta Teurastusodasta ja sen seurauksista tähän hetkeen saakka. Hipaisuarvio myös siitä, mikä Venäjän huominen valtiona mitä ilmeisemmin tulee olemaan.
Lukeekohan se kellariin itse itsensä paskoma Moskovan äijäntappi vihamiehekseen leimaamaamansa vastapuolen tekstin? Se piti jo itse oman, valheita vilisevän jorinansa Pietarin tynkä-"talousforumissa".
Iltasella
Muurausta harrastin ihan koko päivän. Klo on 17.45. Lähden saunaan, otan sen jälkeen 15 minuutin pikaunet ja ajelehdin Kajasteelle humpalle. Jospa siellä olisi virkeämmät menot kuin viikko sitten.
6.6.2026 lauantai
Eilenillalla ei mainittavaa Kajasteelta. Läksin 23 pois, ettei mitään intoa ollut loppuun saakka jäädä.
Uunin kuorikerros alkaa saavuttaa viimeisiä kerroksiaan. Lämmönlähteestä tulee noin 180 senttiä korkea, sivut ovat takaseinä 112, ovenpuoleinen sivu 136 ja etupuoli hellan vanhan muurauksen linjaan sijoitettuna 120. Pohja-ala siis reilu puolitoistaneliötä. Rapattavia sivuneliöitä n. 7,5.
Unimäen tuvassa kenties vuosikymmeniä jököttävä kiviainesläjä painaa yli 4000, tai jopa 5000 kiloa. Kun ja jos sen lämpimäksi saa, riittää siitä tämän tuvan tarpeiksi vaikka yläpohjan hiirten, oravien, lepakoiden, pikkulintujen, myyrien ym. metsänelävien mylläämät eristeet osan vuotaisivatkin harakoille.
Jos olisi rahaa kuin roskaa, purkaisin lattian ja laittaisin lisäeristeet, uuden ponttilaudoituksen, hirsipanelit seiniin, listat ja pielet ja maalit pintoihin. Samaan syssyyn nakkelisin käytetyistä pelleistä rakennetun katon alas ja yläpohjaan lisäeristeet. Kattaisin tämän täytekakun uutuutaan kiiltävällä saumapeltikatolla ja rakentaisin tupaantuliaisjuhliin saapuvalle viulunsoittajalle telineet ettei putoa.
Pentuna jo ihastuin Lasse Mårtensonin rikasmies-lauluun eikä se ole lakannut viehättämästä vieläkään. Varsinkin, kun katson jäljilleni ja tuo "jos oisin" pitää yhä kutinsa. Elikä kuten nuorehkona vainajoitunut toinen rallattelija Jamppa, että "haaveita vain, tiedän jo sen".
Tänä iltana ajelehdin Maaningan Kasinolle kun kerta tanssi-innostuksesta pään sain hetkeksi auki. Nilkka on kyllä kovasti ärtynyt edelleen. Välillä meinaa jalkaterä lähteä omille teilleen, elikä ehkä syy sittenkin on joku hermopinne selässä...
Mutta omilla teillähän täällä yritetään pysytellä vaikka yhtälaista haaveilua se sekin on iät kaiket ollut.
Kaikki tiet on joku jo kulkenut miljooniin kertoihin. Jälkijunassa tulijoina dallaamme jo kovaksi painunutta uraa minkään muuttumatta. Vain lajimme leivänsyöjien koristeet vaihtuvat, nekin kierrätetystä kamasta jos nyt ei oteta lukuun "kriittisiä" metalleja joita siitä aiheutuvan vahingon uhallakin maan kamarasta esiin kaivellaan kiihtyvällä vauhdilla. Osa niistäkin lähetetään ohjattavien härvelien kannattelemina satojen ja tuhansien kilometrien päähän jossa ne räjähtelevät kohteissaan tappaen ja tuhoten ja leviten jälleen maankamaraan jossa ne pieninä sirpaleina säteilevät aikansa ja hautautuvat aina uusien, tuhoavin sirpaleiden alle.
7.6.2026 sunnuntai
Saattaapi aika vaatimattomaksi jäädä pensasmarjojen, lähinnä mustien, sato sillä punatulkkuparvet jäkersivät porukalla kukkanuppujen alut käyrillä nokillaan kupuihinsa. Niin kävi kirsikankukillekin, vain kolmen kukan emit ja heteet nyt orpoina pettereinä yhden oksan päässä haljuina heiluvat. Tuskin niille on edes yhtä siitespölyhiukkasta toiselta riittänyt (ko. puu on ainakin osittain omapölytteinen). Yhtään marjaa tuo puu ei muinakaan vuosina ole vielä maisteltavaksi tarjonnut, mutta mukavastihan tuo kasvimaanlaitaa ihan siltäänkin koristaa. Kirsikasta en koskaan itse ole pitänyt, mutta tiedä häntä, miten maistuisi jos sen oman puutarhansa puusta saisi nauttia.
Kaikki omppupuut kuivuivat pilalle. Niiden juurilta uutta tainta pukkaa, mutta alan kyllästyä moistenkin puiden oikkuiluun tällä tontilla. Kasvakoot tahi olkoot kasvamati, en enään suojele niitä jäniksiltä talveksi.
Maaperästä puuttuu jotain ompuille tärkeää hivenainetta? Pitäisi teetättää tutkimus, mutta ei se harrastelijalle ole kannattavaa puuhaa.
Raparperia pukkaa nyt niin paljon, ettei yhden tai kahden piirakka tai kiisselin tarpeet varsikkoa paljoa harvenna. On ne ehkä kuitenkin pätkittävä pakkaseen ja syssymmällä keiteltävä marjojen seassa mehuiksi. Raparperista saisi elinkiertoonsa ainakin K-, C-, A ja B-ryhmän vitamiineja, monia kivennäis- ja hivenaineita, antioksidantteja ja ravintokuituja. Sen sisältämä oksaalihappo on aikamoista myrkkyä, että eipä sitä enemmälti passaa kupuunsa ahtaa.
8.6.2026 muanantae
H soitti eilenillalla. Sen sisko M on sairastunut puutiaisaivokuumeeseen ja on teholla ollut jo jonkin aikaa.
Nahkiaisojakin soitti Ylitorniolta. Siellä hautova helle ja "muutamia" mäkäriä puskista pölähtelee.
Kuorimuurauksessa etenin uuninsuun yläkaaren muotoiluun ja varvikierroksia kaksi siitä ylöspäin.
Kaaren tein omien saumakynsiensä varaan "roikkumaan" kun en viittinyt alakaa tiilenpätkintään. Panin paksuun laastiosuuteen enämpi sementtiä kuin muutoin ja ohuen metalliverkon. Ehkä teetän siihen vielä metallipajalla lohkeilun estoksi muotoon pokatun metallisuojan.
Uuniedustasolle, joka on 12x60 (senttejä) kokoinen, leikkelen Kittilän vihreästä kivestä pinnan ja sivupieliin paikallisesta "suolakivestä" (kiisu) valkoiset palaset jotka muistuttavat entivanhaisen sian paksua, kevyesti savustettua, kylmänä leikattua kylkiläskiä.
9.6.2026 tiistai
Viideltä kahvinkeittoon ja puuro hautumaan. Mukava ilma jälleen, +13, hienoista yläpilveä ja haljuna näkyvällä kuulla jälleen kuppi nurin.
Aloin kiirehtiä uunimuurauksen kanssa niin, että väsyn joka päivä iltaa kohden enkä jaksa vaivata päätäni ajattelulla. Vaikka minnepä piänsä tunkisi, etteikö se aina jonkin verran ajatuksen säteilyä harrastaisi kun kerran on sille pelille joskus ryhtynyt.
Ruohikkoja on myös pitänyt saunaa lämmitellessä leikellä poluilta ja marjapensaikoista vaikkei jaksaisikaan. Ajelin kerääjäloota paikallaan saunan luota niin paljon, että sain puoli metriset varret jo omaavalle aikaspotuille paksun katteen. Kohta kukkivat ne.
Kyitä luikertelee melkoisesti pihapiirissä eikä niitä pitkästä ruohikosta erottaisi ennen kuin hännälle jo on astunut. Punkkeja lienee kaljuiksi ajelluilla kulkuväylillä vähemmän kun niitä pitkin kuljeskelee. En kyllä koskaan niitäkään ole osannut varoa, huoletonna humputellut menemään vaan.
Joku soitti eilen illalla ja meni jutellessa niin, että kaasuliedelle laittamani kahvivesi höyrystyi milliä vaille tyhjäksi ja ennestään jo kuumuudesta kärsinyt kahvan pakeliittiosa alkoi valua mustana mönjänä liedelle. Käryyn kesken puhelun havahduinkin ja piti lopettaa joutavien jaarittelu.
Selkä sen verran kipeä, että pidän vapaapäivän enkä lähde silttivaltaukselle kaivamaan tasoitushiekkoja uunin päälliseksi tulevan "Iisalamen viinakaapan lattian" alle. Hiekka pitää vielä kuivata nuotiolla muuripadassa.
Iltasella myöhällä
Ajelehditutin itseni Kniin ja siitä mentiin G, Puutarhuri & allekirjoittanut Polosella Salokylälle mummulaan synttärikahveille. "Toisenpään" Aila siellä 7tenvitosiaan vietti.
Ukkia puhutin sen verran, että kysyin, ollaanko sujut olleiden ja menneiden pikku kismojemme suhteen. Hän sanoi, että ollaan, ja etteipä tässä enää mitään jaksa ajatella, ei ole voimia mihinkään.
Oudoskelin itseäni; Vierähti kyynel poskelle siinä vaikka en ylimmäksi ystäväksi appeni kanssa koskaan ehtinyt tulla.
Valtavan työn Ilmarikin on elämänsä aikana tehnyt, ollut täsmällinen toimissaan ja ahkera, nyt sitten kuolo korjaa ja kun muukin paritalossa asuva vanhusväki poistuu näyttämöltä, korpeen jää hyvin hoidettu infra; talot, navetat, liiterit, tallit, kasvimaat eikä kukaan enää pihamaan polkuja auki pidä. Ehkä jonkun aikaa jälkeläisten toimesta kesäisin, mutta ei moni Oulusta tai J.kylästäkään asti sinne elämällä elämään tule. R ehkä Knista ajelee jotain silloin tällöin hommailemaan, mutta pikkuhiljaa hiipuu hänenkin tahtonsa ja voimansa ja siinäpä se kaikki sitten historian hämärään haipuu. Puutarhuri tuskin lapsuuskotiinsa koskaan olemalla olemaan palajaa vaikka minut nakkaisikin luotansa, tai kunhan tuhkani tuuleen tuprauttaa.
Salokorven asutuksen sijaintikin on sellainen, ettei se ehkä Venäjän uhan alla uutta asukastakaan maillensa saa sillä onhan paikalta lähdetty viime sotinakin evakkoon. Ilmarikin syntynyt talvisotaevakkona muualla.
Lupasin mummulle käydä niiden uuninarinan uusimassa.
Pikkuisen meinaa sadella. Väsyttää, asettelen itseni puhtaiden lakanoitten sekaan uinumaan.
10.6.2026 keskiviikko
Yöllä on satanut lämpimästi. Nyt paistaa tuo keltaisenkirkas pollukka jo korkealta. Kyyhkyjä ei ole näkynyt, ovat varmaankin keskittymässä haudontaan eivätkä pitemmälle pesäpuun iäreltä lentele. Eri lajin rastaita kyllä näkee matoja nokkiinsa käärimässä kun niillä ovat poikaset jo kuoriutuneet. Punatulkut käyvät voikukan siemeniä syömässä niin että pöllyää. Ei ole enää ruokinta-automaatissa jyvän jyvää, mutta oravalapset käyvät huviksensa sen rakenteissa kiipeilemässä.
Luonnossa on nyt ruokaa joka lajille tarjolla. Kasvusto kovassa vauhdissa kun on riittänyt lämpöä&kosteutta sopivasti.
Erilainen yksityiskohta tällen kesällen: Sitsontiaisista tuli tikoille ruokalajivaihtelua kun niitä on nytten niin paljon. Seurasin, kun yksi tikka nappasi sinisen pörisijän nokkaansa, lennähti maassa lojuvalle poikittaispuulle, käänsi koppakuoriaisen selälleen ja alkoi nokkia.
Ainakin kaksi tikkaa viihtyy huussin likellä. Sitsontiaisia on harvinaisen paljon, mutta sehän on selvä kun olen "höystänyt" heidän ateriapöytäänsä ruohosilpulla ja huussin aluset ovat sen jälkeen hävinneet olemattomiin niiden pesiydyttyä kakkakasankupeeseen tonkimaan. Ne luulee vissiin naudan tuotoksiksi kun on sitä ruohoa...
Saattaa siellä olla mäkärä lapsineen kunhan suokunttaa siltin päältä alan kuoria. En kovasti montaa sankollista sitä tarvitse enään lapioida, mutta hommansa siinäkin. Nilkkaakin pakottaa.
Iltasella
Kahdeksan isoa maalipöntöllistä silttiä kaivoin ja toin pihaan. Niitä olen koko pvn paahtanut muuripadassa nuotiolla. Hidasta on kuivuminen. Haisevat savulle, että onkohan hyvä asia. Laattojen saumoista saattaa ujua tupailmaankin, jopa itse hiekan pölykin. Laitan suodinkankaan laattojen alle niin eiköhän se siitä...
11.6.2026 torstai
Koko pv meni kivilaattojen asennuksessa hiekan kantoineen. Hiekkaa tuli paksu kerros koko alalle.
Muuta en jaska tännään kuin kiännähtee petilleni ja tollottaa vähän aikaa rakskalaista trillerisarjaa vakoojaverkostosta ja ehkä lukaista Rasputinin oletetuista edesottamuksista pari sivua.
13.6.2026 lauantai
Kivannäköisesti kiärmeet aurinkoa ottavat lyhyiksi ajelemillani nurmikkoalueille. Yksikin kuin olisi tapolalaista nakattu vihreälle alustalle lämpiämään.
Koetin kaltata katetta perunanvarsikolle, mutta ei kertakierrokselta kaikille riitä. Nurmi kyllä nopeasti tänä kesänä uusiutuu, että jospa tuon ehtisi ennen kuin ohdakkeen juuttaat voittavat kasvamiskilvan.
15.6.2026 maanantai
Klo on 04 ja vähän päälle. Pilvistä ja kolakkaa, ei sada.
Ei ole hotsittanut kirjoitella kun ei tämän maapallonpisteen kohdalla isompia törähdyksiä päästellä muutenkaan. Jos vähän liikahdellaan, niin hyvä pitää joitan asioita ihan oman muistinsa laatikoissa niin helpoiten ne sitten unehtuvatkin eikä niitä tule jälkeenkäsin ihmetelleeksi. Pankoot keinoälyyn keinovalot niin kyllä se aukkopaikkoihin tarinaa suoltaa. Ja yhtälailla niille lukijaa löytyy jos lukea vielä joku malttaa -tai osaa.
Lähden kohta ajeleen Kainuuseen jonka perukoilla käyn vaihtamassa uuninarinaan kivet ja hiekat. Ehkä jotain pikku korjausta muutakin. Ainakin hiililuukkuun uusin kannen.
Päätä on särkenyt eilisestä lähtien, ettei mikään mukava ajelureissu ole edessä. Vaan kerrankon se tätä suurta piätä on kolottanut ja aina on vain menty -ja tultu. Joku päivähän se loppuu ja jos ei koskaan olisi paikkoja kolotellut, ei tietäisi olevansa olemassakaan.
Hajut tuntuvat päänsäryssä vähintään tuplaantuvan. Piti yöllä nousta käärimään hellasta purkamani sydänosa muovin sisään kun siitä vanhan noen haju tuntui tunkevan piikkinä hajuaivokuoren lävitse tuliseksi piikiksi keskelle kalloa. Aivojen limbinen järjestelmä meni vissiin aivan sekaisin, saatana!
Tuo hellan sydänosa painaa niin paljon, etten jaksa sitä yksikseni ulos nakata. Ja toisaalta se on ainut osa hellan murenevista sisäosista joka säilyi täysin ehjänä ja jos sen sitten panisin jatkamaan entistä tointansa uutta muuratessa.
16.6.2026 tiistai
Kävin G:n kanssa pikku työkeikan ja nyt on mummin uunissa uusi arina. Entinen olikin jo tiensä päässä. Kupruilevat kivet purkautuivat pieninä palasina pois. Hiekka niiden alla oli tavalliselta soramontulta aikoinaan (yli 40 v sitten) haettua, mutta hyvin oli asiansa ajanut. Hiililuukun kanneksi leikkasin vanhasta savupellistä peiton. Hitsasin siihen mutterin pystyyn ja alapuolelle kolme jotka toppavat sen pysymään paikoillaan. Hiiliä vedettäessä sen saa siirrettyä mutterista erillisen metallikepin avulla kuten entisen, jo mutkille vääntyilleen peltisenkin suojan.
Olin täällä Um iltasella yhdentoista paikeilla, mutta lämmitin silti vielä saunan. Päänsärky meinasi viedä eilisestä elämänmaun kun varsinaisen pikku työtehtävän lisäksi ajomatkaakin kertyi päivälle liki 400 km. G kylläkin ajoi mennessä Knista Ristijärven perukoille.
Iltasella
Tein koko päivän aitan alusen siivousta vaikka heikotti niin, ettei normijärkinen olisi tehnyt yhtään mitään. Päänsäryn jälkeinen tila on aina henkisesti yhtä helevettiä. Melkein pahempaa kuin itse särky.
Kun sitten iltapäivällä söin keittoannokseni ja lepäsin hetken, niin heikotusolo oli poispyyhkäisty eikä edes takaraivossa kipu kolistellut tulista keppiään.
Aitan alta kaivelemistani lautojenpätkistä ja muusta puutavarasta sirkkelöin ainakin kymmenen saunanlämmityskerran verran polttopuita. Metalliputkille ja muulle semmoiselle säilöksi kiinnitin aitan seinälle aivan räystääseen kiinni tontilla ajelehtineen 3 metrisen, ison viemäriputken jonka sisällä ne hyvin säilynevät ja on helppo ottaa käyttöön mitä tarttee.
Ison Maailman asioita en perkele ole nytten tarkoituksella ajatellut vaikk uutisten mukaan siellä edelleen ovat eniten iänessä niin sanotut Lännen Johtajat. Idän ja Lähi-Idän samanmoiset lähettelevät vain pommeja siviilien niskaan. Olen Laulellut vain, että "immeinen ei tiijä mitä sian piässä liikkuu ennen kun se orressa kiikkuu!" (Juakko Teppo, Mikko sika Mallorcalla)
Aitanalushiekasta nousi esiin siellä ainakin 30 vuotta makoillut, venyttämällä tappaa yritetty metallikissa. Muistan tuon esineen olleen tyttöjen leikeissä muiden rimujuramujen kanssa. Ehkä pitkäkissa oli Caterinen joka oli yökylässä aika usein. Sillä tummalla tytöllä oli muitakin samantyylisiä metallista tehtyjä leikkiesineitä. Ainakin yksi rotta ja havukka, ja taisi olla joku sisilisko tai kaimaani. C:n isä oli italialainen ravintoloitsija ja äiti kätilö.
Caterinen perheessä oli pystykorvauros jolla yritettiin parittaa meidän pystykorvaamme, mutta vaikka aika oli nartullamme Hakilla just kohdillansa, ei aktiin ryhtymiset kumpaakaan kiinnostaneet. Monta päivää olivat pihallakin aivan keskenänsä. Mikähän sen uroksen nimi mahtoi olla? Belle tai Pelle tai ehkä Lorenzo. Kalle se ei ainkaan ollut eikä Hermanni.
Sama se sille. Kummatkin koirat ovat kuitenkin kuolleet jo aikoja sitten.
17.6.2026 keskiviikko
Lämpimästi satelee. Nukuin päänsäryn ikävää jälkioloa pois melkein kymmeneen kun olin kuuden maissa syönyt aamiaisen ja juonut kahvit.
Tähän on jälleen Suomessakin tultu: Hesarissa artikkeli; "Espoolainen opettaja näkee lasten vaatteista rikkaiden ja köyhien kahtiajaon".
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000012079888.html
Juhannus alkaa olla käsillä. Unimäen uuni on isoilta osiltaan valmis. Rappauksen kunhan saan lähiviikkoina tehtyä niin alan sen pikkuhiljaisen lämmittelyn. Paperia jo poltin ja hyvin se savut piippua pitkin ilmaa saastuttamaan veteli.
Pitänee mennä Sivullistenkadulle juhannukseksi kun kukaan ei tänne suostu tulemaan vaikka niin päinkin voisi joskus olla. Ehkä Napikselle huomenillalla jos siltä tuntuu. Lähteneekö Puutahruri, niin sen selviää lähdön hetkellä. Itseäni ei kyllä isosti innosta enää keskikesien hulinatkaan.
Oikeastaan näkee minunkin vaatteista kuinka vähissä varoissa kuljetaan vaikka markettien tarjousrekeistä humppapaitani ja -housuni ja muunkin garderoopin olen tähänkin saakka hankkinut. Jos pukeutumisen mukaan joku tanssiin hakuani miettii, niin suapi jiähäkin miettimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti