sunnuntai 19. heinäkuuta 2026

Mitäs nuista!

19.7.2026 sunnuntai

Tulipas kömmähdys! 

5.7. viiva tämän päivän välisen ajan muistiinpanot ja valokuvat luiskahtivat internetin Mustaan Aukkoon parin pikkuharhaklikkauksen (Ctrl+A ja jokin hipaisu) tuloksena eivätkä palaudu vaikka Näkymättömänkin avuksi kutsuin.

En ole laittanut minkäänlaista varmuuskopiointisysteemiä laitteisiini toimimaan joka estäisi, että vain kaiken sähköisesti räpsävän ihmiskeksinnön aurinkomyrsky tai ydintuho unholaan silittelisi.

Mutta "hui ja hai!" kuten sanoi Kurt Vonnegutin Jäähyväiset yksinäisyydelle-teoksessa Wilbur Daffodil-11 Swain. Tai Teurastamo 5:n sivuilla kun kaikki menee pieleen yleisirvaileva lausahdus "Niin se käy ". 

Joten mitäs nuista, lanseeraan minä omani tähän vaikka vituttaakin. 

Ei männynnä keneltäkään luita poikki eikä aurinko radaltaan luiskahtanut. Pari pientä juttua ja ajatusta (ei mulla suuria olekaan) olisi ollut tavan vuoksi jälkeeni tuleville näistäkin päivistä testamentata vaikka kaluamista riittänee entisissäkin. 

Olisivat ainakin mikrohistoriassani saaneet näkyä merkinnät metsähanhiperheeseen törmäämisestä lakkareissulla, ja mitenkä vesikaivon remontti on edennyt . Tai mitä olin ajatellut pannulappuperijöiden pesänjakotuskista ja kuinka rivien välit tursuavat avutonta vihaa muutamienkin tyrannien ja suurmölisköjen tuhovimmasta. 

Menee tässä asiaa sulatellessa tovi vaikka tyypilliseen tapaani tuumailisinkin, ettei sentäs pommeja niskaan tipu.

Eilenillalla äkkiajatuksesta Hojo Hojoon humpalle: Janne Tulkki siellä lauloi tuttuja laulujaan entiseen malliinsa. Porukkaa ei paljoa ollut, mutta pikkumukavastihan tuo ilta meni. 

Kova oli vesisade aina Säyneisiin saakka, mutta Juankosken jälkeen ei asvaltti edes märkä ollut. Tullessa sade jatkui siitä mihin se mennessä jäi eikä nyt aamuyhdeltätoista ole lakannut vieläkään.

Piti ihan kaivella mitä Tohmajärvi sanan etymologiasta sanotaan kun asia puheeksi tuli mukavan Karjalanplikan kanssa. Kerroin kuulleeni vitsistä jossa alun alkaen Tuhmajärveksi se oli aiottu nimetä.

Tohma (tohmu) sana tarkoittaa joko pölyä tai hienoa maa-ainesta joka seudun vesistön pohjassa on poikkeuksellisen runsasta ja järvi muuttuu helposti sameaksi.

Toisen arvioin mukaan Tohma tai Tohmo on ollut muinaisuomalaisen miehen nimi tai viitannut ihmisen touhukkaaseen, innokkaaseen, kömpelöön ja oikukkaaseen persoonaan.

Oman synnyinkuntani Rautavaaran nimen perusta tulee rautamalmista jota sieltä on maailman moolokinkitoihin louhittu, ruukkeja perustettu ja joiden jäljiltä ruosteisia kuonakasoja saa yhä Keyrityn rannoilla potkia. 

Lapsuuden Luikkolahdelle ilmestyi ruosteen jäisiltä reunoilta kirjavoittamia "poreita" (uveavantoja) varhain keväisin ja sinne humpsautettiin ensimmäiset ahvenkatiskat. Ei silloin kyseenalaistettu veden laatua jonka virtauksissa silloisetkin, kalakukkoihin pyydettävät ahvenat uiskentelivat. 

Millaisia lie olleet kemikaalit jotka minunkin kehossani koko ikäni prosessejaan ovat käynnistelleet kun syömiset ja uimavedet ovat olleet yhtä ruostelientä ja suo-ojitusten aiheuttamaa ruskeaa lietettä?

Olisiko paikannimeksi myöhemmin pitänytkin laittaa Ruostekukkula vaikka jotkut viäntelevät Teräsvaaraksikin.

Rautaisten jalansijojemme alla sijaitseekin sitten ne syvemmälle vievät kaivoslouhinnan rikkaudet joita tämä ahne lajimme ei lakkaa koskaan himoitsemasta. 

Nikkeli, koboltti, kupari, sinkkijuonteet ovat ympäristölle vaaralliseen mustaliuskeeseen jumittuneita ja niin me vain haluamme ne täältäkin esiin kaivella ja sillä toiminnalla pilata seuraaviksi miljooniksi vuosiksi (jos planeetta elää saa) evoluution hitaan kehityksen mahdollistaneen luonnon monimuotoisuuden samaan kuntoon kuin se alkuräjähdyksen jälkeisten "pommitusten" jäljiltä oli. 

Sillä tiellä ollaan jo muutenkin hyvin pitkällä kaikenlaisen hyväksikäytön suhteen jota luonnon kustannuksella olemme pari viimeistä vuosisataa hartiavoimin harrastaneet.

Yksinkertainen täystuhon mekanismi: 200 vuotta yhden lajin harrastamaa teollista maankamaran riistoa verrattuna miljardin vuoden hitaaseen kehitykseen jolloin Maa-planeetasta oli kehkeytymässä se ihmeellinen, orpo pieni pallo avaruuden periferiassa jollaista toista ei ole eikä tule.

Ensimmäinen miekkalilja on perennassa posahtanut kukkaan.

20.7.2026 maanantai

Kylmä on aamu vesisateisen viikonlopun jälkeen. Pikkupakko lähteä pistäytymään pyykillä Sivullistenkadulla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti