27.7.2025 sunnuntai
Kuvassa Talvivaaran radioaktiivisen sivukiven muoviin pakattu hautomo lapsillemme ja lastemme lapsille menneisyyden onnea ja autuutta säteilemässä. Tuota evästä on sadan hehtaarin alueella mielettömät määrät! Mitä sanoisi geigermittari tiellä numero 870 jos aumarinteiden sivuitse kulkiessa sen päälle naksauttaisi? Kiinalaisesta verkkokaupasta jos tilaisi, ei mittari maksaisi viittäkymppiä enempää...
"Uraani halkeaa
ja tuottaa lamppuun valkeaa..." (Eppu Normaali)
Tällenkään aamullen en kivuttomana unenaalloista rantautunut. Ennen neljää nousin itseäni puistelemaan, että lopettaisi pakotuksen.
Unen tunteja tuli peräti viisi. Katsoin Ruth Ellisin tarinan kolmannen jakson ennen uinahtamistani. Oli siinä viestittelyäkin G:n kanssa kun se oli ajellut kolmen kaaran kaveriletkassa Ouluun. Jementelin, vaikka turhaahan se lie kun on jo 18, että jos uimaan menette köyttäkää rämäpäät rannan laitureihin. Kuusi hukkunutta perjantain saldo ja taisi jo lauantaillekin muutama aaltoihin elämänsä kadottaa.
Eilen kävin Kuopiossa. Meni koko päivä vaikka aikomus oli vain pistäytyä. Torin paahteessa dallaillessa törmäsin Knista Kuopioon muuttaneeseen maahanmuuttajaan. Pari muutakin tuttua näin ja erään tanssidaamin kun se moikkasi väkijoukosta ja tuli juttusille. Sanoi joskus ajatelleensa, että eipä ole Humppamiestä näkynyt.
Selitin olettamani syyt.
Harmi, se sanoi, lähetkö kaappahalliin niin tarjoon kahvit?
Lähin.
16. helteinen päivä sanoi uutisissa Meteorolix.
Asterixissa näitä xään päättyviä nimiä riittää, mutta arki-ihminen ei lapsilleen hauskoja nimiä juurikaan asentele. Villejä ja hilleveitä ollaan. Paitsi että maista toisiin maihin muuttojen ja asettumisten myötä on alkanut väriä suomalaistenkin nimiin pihkaantua.
On ne kyllä aika veikeitä nimiä vienot ja kainotkin kun niitä on jossakin vaiheessa sukupuolesta riippumatta syntymätodistuksiin leimailtu.
Mistä Unimäen ensimmäisen asukkaan, isoukkini Ananias nimi lie alkunsa saanut? Luultavasti ei ainakaan ananaksesta. Onkohan se ollut savolaiseen suuhun muutenkin sopimaton nimi, kun ukki eli ihmisten puheissa elämänsä naisen nimen alla eli Anuna?
(Piti tulla lisseemään seuraava tarkennus: Ananias-nimen etymologiakin liittää sen kuten muidenkin ukkieni nimet raamattusatuihin. Tämä epäily pätkähti Kivakujan maalattiaa tasaiseksi lapioidessa mieleen niin että takaraivossa niksahti. Tarkistin asian kun se nykyään niin helppoa on: Ananias juontuu heprean kielestä. Se on johdettu nimestä Hananyah, joka tarkoittaa Jahve on armollinen. Lie Anuvaenoo kironnut jos tuo sille on elläessään selevinnyt. Jos ei, niin minäpä tärskäytän tähän sen savolaisen kirrouksen: Woe vittu!)
Sukulaisista Salomon, Adam ja Abraham kuulostivat lapsen korviin jyhkeiltä. Myöhemmin kun tajusin niiden uskonnollissävytteiset kytkökset raamattujen tarinoihin niiden jyhkeys ja hohto haipuivat kuin hautakivien kirjaimista kullitukset.
Äidin nimi Gunilla on kyllä ollut aikamoinen keksintö siihen aikaan kun ei ole oltu ruotsinkielisellä alueella edes. Mummi Elisabethkin on ollut vielä elossa kun nimi vauvalle on annettu, että onkohan hän sen takana? Sittenpä mummi kuolikin kun vauva oli vasta vajaat 7 kk. Voihan sitä aprikoida Elisabethinkin nimenantohetkeä 1880-luvulla. Savolaiseen suuhun muklaamatta sopimaton nimi. Elisaksi ovat varmaankin kutsuneet. Äitiäkin kutsuivat aivan selkeästi Kunillaksi.
Saksin sankollisen Kaivonkorven minttua metalliverkon päälle kuivumaan. Pitkän rivin siemenvaiheessa olevaa nokkosta varsineen ripustin mökin eteläpäätyyn narulle kuin pyykkejä ikään. Kunhan kuivahtavat, nipsin siementertut irti ja purkitan. Kun saisi nokkosen siemenistä pois sen hieman tunkkaisen lisämaun, niin olisi se vain rautaista maustetta vaikka puuroon. Pitäinee kokeilla maustekurkkujen maustamiseen. Jos vaikka etikka liuottaisi olkisen pahnan maun vek.
Villi piparminttu käy melkein ihan mihin ruokaan vain. Ja jos pössyttelisi, niin voisi sätkän kääräistä ja saada pienen matkan lähimmälle kukkaisniitylle. En ole kokeillut, mutta eräästä intiaanitarinasta muistelen lukeneeni.
Ehkä heidän perukoidensa villiminttu on ollut tömäkämpää. Täältä saksittua saapi laittaa teetäkin varten hautumaan enämpi kuin hyppysellisen. Rauhoittavan unettava vaikutus teenä sillä mesiangervon kera on. Tai kuhan vuan kuvittelen.
Keitin kattilallisen mantsikkahilloa. Onnistuikohan, niin aina se on arvailun varassa niin kauan kunnes eka purkin korkkaa. Ainakin raparperihillo on syötävää. Narskautin yhden pikkupurkin kannen auki ja laitoin sitä parina aamuna puuronsilmäksi.
Tulin tunti sitten uimasta Keyrityn Suarelasta. Tein iltapalaksi kasvistäytemunakkaan kun päivällä ei ruoka maittanut. Klo nyt 23.23 ja pimenee kuin elokuu jo olisi.
Tilasin tabletille Timothy Snyderin uusimman "Vapaudesta" teoksen. Kirjailijasta oli haastattelu Hesarissa. Maanpaossa elävän venäläiskirjailijan Mihail Siskinin tapaan hänkin varoittaa maailmaa, Suomea erityisesti, Venäjän hirmuisista valloitusaikeista jos se roistovaltio voittaa Suuren Isänmaallisen Teurastussotansa Ukrainassa.
28.7.2025 maanantai
HS:n "Ystävä sä Israelin"-haastatteluihin pohjautuva artikkeli on kuin lukisi tynnyrissä kasvaneiden elämäinkertomuksia. Auttaa se ehkä osaltaan ymmärtämään -ei hyväksymään-, miksi raakalaisvaltion toimet lajitovereidensa rääkkäämisessä joidenkin yksinkertaisimpien päissä on ok, mutta päällimmäinen tunne on etova pala kurkussa.
Kuinka on mahdollista tässä Tiedontulvan määrättömyydessä eräiden ihmislajitovereiden haluttomuus katsoa totuutta silmiin?
Lienee kristillisten ministeriemme ja kansanedustajien tapaan kokoomukselainen kansanedustaja Atte Kalevakin sydämettömässä sydämessään näitä samoja Israelin ystäviä joille kansanmurhan kohteet ovat "ihmeen pulskia" palestiinalaisäitejä ja heidän luurangoiksi jumalan kansan toimesta nälkiinnytetyt lapsensa vain tekoälyn luomaa harhakuvaa.
Tai sitten kylmän laskelmoivaa politiikan tekoa ja äänien kalastelua niiden joukoista jotka Israelin toimet hyväksyvät.
Maailman eri puolilta Gazan silppuamista seuraamaan menneiden toimittajien tiedottamisesta artikkeleineen ja valokuvineen&videoineen näkee, kuinka Gazan infrastruktuuri on pommitettu soraläjiksi ja joiden keskellä lajimme heikommassa osassa olevat, elävänä säilyneet vaeltavat läjältä toiselle ruokaa ja suojaa etsimässä, mutta nämä ultrauskovaiset pystyvät kirkkain silmin väittämään, että ne ovat vain jonkun terrorijärjestön valekuvapropagandaa.
"Emme me tienneet...", sanotaan sitten kun pöly laskeutuu ja dokumentteja aletaan tehtailla Holokaustista selviämisen jälkeisen ajan tapaan.
Kävin illasta jälleen pulahtelemassa lapsuuteni järvivedessä, mutta vastakkaisella rannalla kuin muinoin. Pusikoituneille rannoille ei asiaa uimisaikeissa enää olekaan, ei edes Ahkiorantaan saatika Luikkolahdelle joka on umpeutunut koko alueeltaan niin, ettei lahdesta enää voi puhuakaan. Toiminkivestäkin näkyy vain pannulapun kokoinen laki heinikosta.
29.7.2025 tiistai
Helteessä ei jaksa isoja asioita tehdä. Rakentamista olisi, mutta alapa kantaa hirsiä rantteelle! Kun ei ole pakko, niin en ala!
Kävin jälleen illasta uimassa. Rannalla oli porukkaa. Yksijalkainen (irrotettava tekoraaja), isokokoinen ja römeä ääninen (150 kg) heviäijäkin hieman hennomman vaimonsa ja pikkupoikansa kanssa. Heitä jututin.
Seurasin yhden polkupyörillä eri aikaan saapuneen salarakkauden kohdannutta paria jotka uskalsivat polskiessaan vain vilkuilla toisiaan päin kun rouvan oletettu mieskin tuli rantsuun autolla. Rouvalla oli pieni tytär mukana. Samat olivat edellisinäkin iltoina ja silloin ne istuivat veneenlaskupaikalla muina muukalaisina juttelemassa.
Kunta on laittanut telttasaunan venesatamaan ja siellä näytti matkailevaa miesporukkaa riittävän.
30.7.2025 keskiviikko
Kampesin jalkeille ennen kolmea. Oikeaan olkaripustukseen koskee niin perkeleesti, että oksettaa eikä vasenkaan eturaaja taida ihmisruumiin osana olostaan nautiskella.
Saatana kun läppärin hiiren osoitinkin hyppelee jatkuvasti minne sattuu. Päivitin ajureita ja hetkeksi se rauhoittui, mutta jälleen alkoi vittuilemisensa.
Edellisistä tyhjän kiroamisista käynee selväksi, että kivut aiheuttavat vitutusta.
Siihen vitutukseen on yksi lääke: Ajattele Gazan Israel-Goljatin pommein ja nälkäasein kurittamaa kansaa, sen avuttomia lapsia ja heidän yhtä avuttomia äitejään.
Vitutuksen tilalle tulee viha joka kohdistuu tiettyihin tyranneihin (Israelissa Netanjahu) ja heidän nisissään roikkuviin käskytettäviinsä, tahdottoman surkeisiin, omaa mieltä omaamattomiin käskyläisarmeijoihinsa. Kokovartalokyrpiin joilla stondista ei tule jos elämää ei ruudinkatkulla, mörssäreitä pitelemällä ja avuttomien verellä mausteta.
Todiste edelliseen venäläismulkkujen stondiksen saamiskeinoista: Ylelle haastattelivat sotavankeudessa olleita ukrainalaisia ja mm. yli viisikymppinen nainen kertoi venäläisupseerien raiskanneen hänet kaiken muunlaisen kidutuksen lisäksi.
Koko päivän kaikenlaista käpsehdin. Siivoilin rojuja läjempään, irroittelin rastasverkot mantsikkapenkkien yltä, taittelin ne ja harsot säkkeihinsä seuraavia käyttökertoja varten. Ajelin polut uudella ruohonleikkurilla auki ja nyt huomaan jos Herra tai Rouva Kyy polulle on asettunut.
Niitin viitakkeella haasiaa riu'uille pitempää heinää sillä entiset kuivat vein jo latoon. Sitten vain otin nakuna aurinkoa, mutta en suinkaan nurmella maaten vaan jotain käsissäni punoen. Mm. porasin isoon kiveen iskuporakoneella muutamia reikiä ja täytin ne etanadynamiitilla. Luulen kuitenkin, että poranreiät ovat liian pienet (25 mm) ja matalat ettei kivi halkea, saatika uraani.
Kävin nytten illasta taas uimassa. Rannalla ei ollut muita kuin kaksi sinisellä Nissanilla olevaa kulkijanaista jotka minua puhuttivat tovin. Kaivoksista, metsien käytöstä, suo-ojituksista, ja ihmiskäden kosketuksesta mädäksi muuttuvasta luonnosta kävi puheiden kaari.
Helsingissä kokoontuu 57 maailman valtiota menneiden aikojen ETYKiä muistelemaan sen 50 v. (1975) synttäreille. Venäjän edustaja tuli Finlandiatalolle lähinnä vittuilemaan, mutta kait sitä hävettääkin kuten Hesarin toimittaja raporttinsa lopuksi loksautti.
Ei Venäjä valtiona, eikä sille itselleen haiseva venäläinen, johdateltava massa, tai vähiten sitä johtava autokratia pääzaatanoineen edes tiedä, mitä häpeäminen on. Häpeäjät ovat lähteneet maasta jos eivät ole vankilaan joutuneet, juoneet myrkkyteetä, kuolleet novitsokkalsareihin, putoilleet parvekkeilta tai joutuneet pakotettuna Ukrainaan teurastamaan tai teurastettavaksi.
Tapahtumia kaukaa seuraava ei näe Venäjässä niin arkaa paikkaa, johon sitä moraalinseipäällä tökkäisi, että se häpeämään alkaisi.
Voi sitä miettiä kirjallisuudessa kerrotun mukaan, millaisen prosessin lävitse laaja maa kansoineen on historian saatossa kahlannut, että se kauheuksiinsa kykenee jos vain yksi luihu "bunkkeriukko" käskee. Stalinko se sen Zaatanan hahmossa niiden paksua sarkapomppaa helvetistä käsin hangon piikeillä tökkii yhä edelleen?
Ehkä kansalaisiin käytetään samankaltaista laitetta jolla eräitä asioita näkemään erehtyneet zlapsautetaan takaisin alkutilaan. Sellainen napista painettava kynälaite kuin "Miehet mustissa"-elokuvassa.
Minullakin olisi henkilökohtaista muisteltavaa kesältä 1975, mutta ne olen äskettäin lävitse kahlannut, joten mitäpä tässä siitä enää.
1.8.2025 perjantai
Huonosti nukuin jälleen kipujen takia. Yhden aikoihin otin 2 buranaa, mutta meni kauan aikaa uneen uudelleen vaipumiseen ja sekin oli sitten kipujen rattailla kolistelua kamaline unineen joista ainakin yhden pääosassa oli petäjäinen pölkky joka hiersi ja hiersi pääni ja mustan kiven välissä...
Ensimmäinen elokuuta on joskus ollut niitä päivämääriä joita piti ihan juhliakin ja sitten, kun se kuppi kumoutui, surra.
Suru lienee nimitys sille tunteelle edelleenkin jos sen annan aivojani täyttää.
Tänään sain ihmetellä Olli Kyytä rossipohjan käyntiluukussa olevien kaltereiden takana. Mistä se sinne ui? Edelliskesänä olin tukkivinani jokaikisen kulkureiän mökin alle ja luukkuverkon kahden sentin silmät pienensin puolta pienemmin ruuduin olevalla verkolla. Ei kai täysikasvuinen kyy kykene itseään niin ohueksi litistelemään että sentin reiästä ujuu toiselle puolelle?
Ehkä tuuletusputken läpivientireikä fuskaa?
Mirre on muuttanut tänään Iisalmeen Elisabethin kanssa. Ammattikoulu alkaa Mirrellä ja lapsella hoitoon totuttelut edessä. Minua surettaa jostain syystä se tilanne vaikka ainahan nuoret ovat selvinneet kunhan taustavoimat vain tukea muistavat ja jaksavat.
Uimaan lähtiessäni vatkasin lettutaikinan turpoamaan. Kun tulin takaisin ja lisäsin munat taikinaan, niin toinen niistä lötsähti lattialle. Kävin raapaisemassa kiukaan alle tulet, laskin vedet saaveihin ja sankoihin ja vasta sitten aioin ruveta paistamaan räiskäleitä, mutta huitaisin paistinpannulla taikinakannun nurin tiskipöydälle. Kuului savolaenen kirous:
Klo on juuri ylittänyt puolenyön kun kierittelin itseni sängystä pois. Alkoi koskea niin saatanasti olkapäähän juuri kun olin vaipumassa unen syvempään vaiheeseen. Otin 2 buranaa. Yököttää niiden syöminen. Särkylääkkeet voivat jatkuvassa käytössä aiheuttaa vaikkapa lääkepäänsärkyä jota vähiten kaipaan kun siitäkin saa kärsiä ihan omintakeisesti.
Kauppa- ja uintireisulla jututin eilisen turistinaisia jälleen. Mukavan rentoja ihmisiä. Sanoivat loman loppuvan huomenna. Olivat majoittuneet Tiilikkaan. Minä olin luullut, ettei se ole enää toiminnassa, mutta kai siihen on uusi yrittäjä löytynyt vaikka ihankaan varmasti hotellitoiminta tällä kylällä ei mikään kovan luokan busines voi olla.
Venäjän ja USA:n (Trumpin ja Medvedevin) välille syntynyt julmistelu johti siihen, että USA:n Suurmöliskö määräsi ydinsukellusveneitä siirreltäviksi "sopiviin paikkoihin". Muistuttaa haaleasti Kuuban kriisiä (1962) tämä hermopeli. Ja vielä sellaisten tyyppien toimesta joilla ei hermoja taida olla.
Pari pipipäätä maailman äärilaidoilta kun alkaa henkilötasolla kiistellä niin siinä todellisuus ydinaseiden kammottavuudesta unehtuu.
Helteisen iltapäivän hetkenä alkoi kovan tuulen kanssa saapuneen ukkosen möyke ja satoikin jonkun verran. Ilma raikastui. Yksi paksu leppä raksahti poikki kuin tulitikku pihapiirin laidalla kun terävä tuulenpyörre syöksyi sen kimppuun. Ihan kuin se olisi tähdännyt juuri siihen puuhun ja leppä oli hetkessä ketarat katossa eikä syyllistä enää hetken perästä olisi osannut aavistaakaan. Satuin vain juuri silloin olemaan ulkona kun odottelin ukkosrintaman vyörymistä päälle.
Ukkosen möykettä seuratessani ja viileän veden alkaesa kaatua alastomalle vartalolleni nurmikolla, saapuivat vieroitusoireet. Piti ponnistella, etten alkanut kiivaaseen saunanlämmitysoperaatioon, parranajoon, humppapaidan silitykseen ja muuhun valmistautumiseen Ilveskasinolle lähteäkseni.
Kun säärintama vyöryi koillisen suuntaan ja pois Unimäen yltä, kyykistelin kaikki kypsyneet pikkumansikat astiaan, perkasin ne ja panin kattilan tulelle ja marjat sokerin kanssa hilloksi muuntumaan. Kun hillohomma oli purkituksineen ohitse (3 tuntia) saunoin kunnolla, tiskasin astiat, pyyhin tasot, lakaisin lattiat, vaihdoin puhtaat liinavaatteet sänkyyn ja aloin lukemaan Vapaudesta-teosta.
Niin vain pääsin ylitse tahdonvoimaa kuluttavasta halusta lähteä humpalle. Ja kun nyt sitä mietin, niin ei siinä järjen häivää olisi ollutkaan. Ja säästyi ainakin satanen.
Klo on minuutin päästä nuljahtamassa sunnuntain puolelle. Päätin lukemisen sivulle 21 tähän kappaleeseen:
"Ilmaisu holokausti tuli tässä mielessä yleiseen käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 1978 esitetyn TV-sarjan Polttouhrit (Holocaust) myötä, mutta 1980-luvulla se oli yhä monitulkintainen. Seuraava päivä (The Day After), vuonna 1983 tehty TV-elokuva ydinholokaustista sai Yhdysvalloissa sata miljoonaa katsojaa. Eräänä iltapäivänä vuonna 1985, istuessani oranssilla sohvalla paikallisessa kirjastossa, kuuntelin joidenkin vanhempien nuorten selittävän suunnitelmaansa ydinsodan varalle: hankitaan sixpack olutta, ajetaan Wright-Patiin ja kuollaan säteilyn sijaan räjähdyksessä."
Mitä itse ajattelin noina 1980-luvun vuosina kun Snyderin kirjan niitä aikoja koskevat kirjoitukset tuntuvat niin ylevän tutuilta? Oranssi sohva tuntui kotoisalta, ja ne oluet. Ajattelinko samansuuntaisesti kuin nuo Sndynerin mainitsemat, samanaikaiset nuoret kaukana jossain, että mitään väliä millään ei enään ole, ryypätään taju kankaalle ja ollaan kuin ellunkanat, eikä varmastikaan mitään hoideta asiallisesti.
Ehkä istuin Siilin Himalassa tai Kuopiossa Renkussa tai Seiskassa kaljalla ja kolikkoautomaatti soitti samanikäisen Juakko Syrjän ja Kirsi Kunnaksen pojan Martti Syrjän ja yhtyeensä Eppu Normaalin tarttuvaa melodiaa Vuosi kahdeksaaviittä:
"Silmämme avataan ja suljetaan
me maailmanpyörällä kuljetaan
Ylöspäin ja alas ja ympäri hei
maailmanpyöräni vei
....
On vuosi '85
kauan on aikaa siis
siitä kun viimeksi ylöspäin
pyörähdin pyörässä näin
Täällä metrossa maailman
lauluja kirjoitan
lauluja siitä mitä mä nään
ja mitä tunnen sisällä pään
Ja missä kuljin milloinkin
mietin nyt, silloinkin
Mietin kenelle lauluni teen
missä oon, minne meen
...."
Mustakantisistani saisin kaikenlaista 80-luvultakin muistoja mieleni täytteeksi, mutta ne ovat ruskeissa ja mustissa, muovisissa muuttolaatikoissa Sivullistenkadun asuntomme vintillä.
On pimeää. Nahkasiipiä viuhahteli likeltä päätä kun ulkona kävin taivasta tillistelemässä. Ei siellä mitään näkynyt, omia kuvitelmiani vain eivätkä ne hääppöisiä olleet.
3.8.2025 sunnuntai
Siinä se päivä soljui iltaan vaikka aamu oli pahasti lommoilla särkyjen takia. Voikohan tästä kipujen kierteestä masennusputkikin saapua kestettäväksi?
Päivällä kun möyhensin komposteja ja lisäilin ruohonsilppua tuohonkin maansisäiseen säiliöön ja näin matojen siellä töitään tekevän, olo helpottui sen verran, että pesin pyykkiä ja iltapäivällä koetin korjata generaattorin virtalukkoa kun ei kone käynnisty; narusta vetäisyllä kylläkin kevyesti. Kaikenlaista muutakin puuhastelin ennen iltakuutta jolloin jälleen kävin pulikoimassa Keyrityssä.
Viiden poikasen joutsenperheen näin kauempana uivan erään niemen ruohikkoon iltapalalle.
Iltapalaksi tein munakkaan. Täytteeksi kävin saksimassa kaikki punasipulin varsien päihin ilmestyneet kukkanuput, juurisellerin lehtiä, villiminttua, kanervankukkia, ruohosipulia, valkosipulia varsineen, nokkosen lehtiä ja jääkaapista höysteeksi raejuustoa. Lirautin hunajaakin pikkuisen sekaan sekä nostin pikkulusikallisen omatekemää mantsikkahilloa lautasen reunalle.
Tällaisen munakkaan kääntäminen kokonaisena ei onnistu koska täyte hajottaa sen, mutta kunnolla kypsentämisen takia tein brittiläisen munakokkelisotkun ja ihan tuo maittoi niinkin.
Muutamina viime päivinä ovat kommenttini Hesarin uutisiin kelvanneet kaikki, ja Ylellekin taisin pari kirjoittaa eivätkä nakanneet tunkiolle.
Mutta olisi se jotakin jos lukijoiden kommenteilla maailman tilaan vaikutusta alkaisi tapahtua. Ja että ne voitaisiin todistaa. Uutisista itsestäänkään ei juuri koskaan edes jälkiä jää kun jo uudet uutiset lätsähtelevät peitoksi päälle kuin lehmältä sontaläimäreet äpäreeseen.
Kaikki vaikutusyritykset maailman tilaan tapahtuvat äärimmäisen hitaasti jos tapahtuvat ollenkaan.
Lastu laineilla, miten sen myrskyssä käy?
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti