Ystävä sä natsien

4.8.2025 maanantai

Viimeisiä hellepäiviä, kertoo säätiedotus.

Pistäysin jälleen päivän päätteeksi mustikkamättäitä raapimassa. Sankojen kantaminen kävi käsiin vaikka ihan "aijan takana" marjametsäni sijaitseekin.

Hankin Kuopiossa käydessäni marjaharavan jollaisella olen nähnyt thaimaalaisten mättäitä kynsivän, mutta ei sillä kyllä tavan marjankerääjä tee yhtään mitään: Oksat ja kävyt vain hyppäävät saaviin ja itse marjat hatelikkoon.

Esittelivät Ylen sivuilla akkukäyttöisen marjanpoimurinkin, mutta kyllä se onnettomalta varvuston silittelijältä vaikutti. Hintaakin "iliman akkua" 200-300€!

Tavallisella leveällä poimurilla raapii sankollisen tämän syksyn runsaudessa puoleen tuntiin, allekin. 

Marjastamisen palkkioiden tulisi olla kuten missä tahansa työssä hinnoiteltavissa tuntiperusteisena. Jos kaikkine vaiheineen sankollisessa menee aikaa 3 tuntia, niin 3x20€=60€ ja sillä selevä. Niin ainakin minä nämä sankolliseni hinnoittelin eikä kukaan ole vielä mutissut kalleudesta mitään. Varsinkin kun niitä olen kotiovelle toimittanut.

Päivän päätteeksi saunalle tulet ja uimassa käynti. Rannalla oli heviäijä vaimonsa kanssa. Kysyin, missän poikanne pikkuinen on kun sitä ei näkynyt. Sanoi apea mies, että Rasmukselta kesäloma loppui ja piti viedä Ilomantsiin. Hätkäytti kun kertoi vielä, että pojalla on siellä sijaiskoti. Mies olisi halunnut ilmiselvästi puhua asiasta pitempäänkin, mutta kiirehdin järveen ja jäi pitemmät puheet puhumatta ja sillä aikaa rannan puisella penkillä, jonka selkänojaan on kaiverrettu isoin kirjaimin Rautavaara, istujat ehtivät kerätä rantakamppeensa ja häipyä.

Miksikähän tuokin isä ei saa pojastaan itse huolehtia? Kyllä hän poikkijalastaan huolimatta näytti tulevan toimeen vilkkaan vesselinsä kanssa. Ilomantsiin on pitkä matka eikä sinne hetkessä ajeta lasta tapaamaan jos kova ikävä tulee.

Oululaisen jälkiuunileivän viimeiset siivut olivat menneet jo niin vanhaksi, että tein iltapalaksi leipäressua. Mustikoita tuli ahmittua mättäistä suoraan, että suolaista jo vatsa kaipasi. 

Isoja ovat mustansiniset marjat vaikka niin kuivaa on ollut. Ja niitä on soiden reunoilla runsaasti. S:n porukka on kerännyt varmaankin  jo satoja litroja, kuulosti tilauslista siltä. Itseltäni on mennyt ja vielä menee myyntiin  muutamat tilatut sankolliset mummulaisille. Omaan pakkaseen pari sankollista ja nuorelle parille Ouluun jos eivät itse Sanginjoentietä mustikkakankaille pyöräile. Onhan siinä Saarelan kupeessa metsää ihan vieressäkin, että sen kuin vain ottavat kompassin ja lähtevät suunnistamaan.

Klo on ½yö ja ihan pimeää. Ilma on kuin linnunmaitoa, tai morsian ...ja morsian on kuin ..., kuului muutamakin sanonta aikoinaan. 

Nykyisin ei kuule sanontojen viljelyä paljonkaan. Nuorilla on omat huulensa ja jota puhetapaa sanotaan "skenettämiseksi". Lauseitten sekaan tyrkkääntyy heillä luonnostaan englanninmurteita niin paljon, että kuulevakin savolainen jääpi reenjalakselle niissä keskusteluissa.

Niin kieli muuttuu, mutta muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan, kysellään muutaman vuosikymmenen vanhassa laulussa. On sitä tutkittu, mutta perustasolla muutos lienee yhtä hidasta kuin niinä 60tuhantena vuotena, joina tämmöiseksi muuttuminen on jo ehtinnyt tapahtua. Käytös ja ulkoinen muutos harhauttaa. Kun "nahka" kuoritaan, sama lihaisa, kaikelle ahne ranka alta paljastuu. Se tarvitsee ruokaa ja juomaa eikä lisääntymisviettikään vielä ole energiajuomalitkuilla, nuuskalla, siiderillä, pikaruuilla ja karkkihyllyjen tarjonnalla täysin kelvottomaksi liestynyt. Henkinen puoli kokee alituisia taantumia herkemmin.

5.8.2025 tiistai

Heräsin viiden hujakoilla unennäön kohtaan, jossa sanoin huomenta (ääneen) tuvan sohvalla istumassa olevalle itselleni. Meni hetken aikaa tajuta tapahtunut uneksi.

Oli pitkästä aikaa yö, ettei olkapäihin hirveästi koskenut. Tai sitten olin niin väsynyt, että otin takaisin edellisten öitten kipuvalvomisia.

Puutarhurin piti mennä mansikanpomintaan serkkunsa tilalle Paltamoon ja olisi tarvinnut päiväksi autoa, mutta ei sinne vielä päässytkään. Enpä sitten lähde Kniin kuten olin ajatellut, ehkä torstaiksi jos ei sada.

Iltasella, kun olen saunonut ja pimeys jo laskeutuu ukkosmyräkkäiseen,viimeinkin viilentyneeseen maisemaan, ajattelen tyhjänpanttina olemistani tällä planeetalla; Aktiivisimmat elämänjaksot ovat jo ohitse. Täyteaineena kellun, mutta kulutan ehtyviä luonnonvaroja silti. 

Naitattaa toisinaan kyllä, mutta ei se enää elämänyllykkeeksi ole mitään kun homman on jo syvintä myöten kokenut. Tunnepuolta siihen ei enää saisi vaikka vittuja tuvassa naitavaksi vilisisi.

Turha moralisoida, kaikki elämä, ja varsinkin sen maku, perustuu sukupuolivietin olemassaololle vaikka päiviräsäset mitä muuta väittäisivät. 

Rahan ja omaisuuden kerryttäminen liittyy ruokaan ja sen varastointiin ja käy aksioomana sukupuolivietille niille, joilla libido ei alun alkaenkaan ole kummoisesti toiminut. Ja koska materiaa voi varastoida, toisin kuin nussimisia, niin siksi keräämistä ei lopeteta edes siinä vaiheesa, kun elämänliekki silmästä sammuu; viimeiseksi käsi hamuaa lompakkoa päänaluseksi ja kuoleman sulkiessa jo silmäluomia, niiden välistä tiiraa ahne katseensäde tabletin näytöllä näkyviä pörssikursseja.

Sitten on niitä ihmisiä, joilla ei edes äly pelaa, eivät juuri vessaa kauemmas pääse raahautumaan ja jonkun muun täytyy ruuatkin suuhun lusikoida, mutta jos älyn hetkeksi herätessä silmiin sattuisi joku kysymään, etkö jo luovuttaisi tuon huokumisesi kanssa, niin sinertävin kädenselänsuonin istuimen nojaa puristaen ihminen änkyttää, ettei tässä kuolemaan vielä jouda...

Päivällisistä ajatuksista tuli niin kehno olo, että köllälleen alkaessani etsin kertomuksen vuodelta 2010 "Mummolaan kun pyöräilimme". Kun sen luin, hymyilytti jo. Sitten nousin  vuoteeltani elokuun pimeyttä katselemaan ja suodatin kupillisen kahvia. 

https://kivaniemi07.blogspot.com/2010/07/mummolaan-kun-pyorailimme.html

6.8.2025 keskiviikko

Raavin ja puhdistin mustikkaa 4 sankollista. Vein ne kellariin edellisten seuraksi. On huomenna mummulaisille viemistä. Yksi heistä toivoi tänään, että toinen sankollinen voi olla roskineen mehumarjoiksi. Kuljetin nekin imuripuhdistimen lävitse kertaalleen kun itseä iletti se roskamäärä.

Mustikat ovat tänä vuonna suuria ja meheviä. Parhaiten korpisten soiden reunoilla. Minä voin alkaa mättäiden raapimisen jo tuosta 50 metrin päästä ja edetä Unipurolle ja -aholle päin lähtemättä autolla yhtään mihinkään tänä syksynä vaikka kuinka paljon keräisin. Karisuolle mentäessä olisi marjaa mättäät sinisenään myös, mutta eipää yksi kerääjä sellaisiin määriin isoa love tee vaikka yöt-päivät raapisi.

Olkapäät ovat tulessa, että en tiijä, viitsinkö ottaa tilauksia vastaan miten paljon...

Hannele kävi päivällä. Toi parin rautavaaralaisen tehtaileman "Koeran virka"-kirjan ja sitten sille tuli kiire leipomolle kun hoksasi, että se on auki vain puoli 3een. Ukkopoika 13 v. oli mukana.

Koeran virassa oli heti sivulla 9:n virhe joten opus jää loppuun tavaamatta. Ettäkö muka Rautavaaran Katajamäessä olisi sotien aikaan ollut kokonainen peltopyyparvi jota voi kymmenen yksilön teholla verottaa tuosta vaan ja viritttää pyydys pyytämään lisää...uhh huh!

Ei edes metsäkanalintuihin kuuluvia pyitä ole silloin, eikä nykyään mahdollista saada kymmentä kerralla muuten kuin Mötys Vaenoon rihlakolla niin, että "rassi unehtu piippuun ja kun laakasin, kaekki kymmenen pyytä se lävisti jotka oksalla istuivat!"

Samainen Mötys oli jäniksen ohiampumisen selittänyt niin, että "se ikkään kuin ketkisti selekeensä kuulaa väistäissään."

Paistoin alumiinifoliokääreessä jääkaapissa jo päiväysten ohitse ollutta ryynimakkaraa saunan tuhkapesässä. Muistin nimittäin, että Esko kuoli kuusi vuotta sitten elokuussa näillä paikkeilla ja hän tykkäsi ryynikkäitä silloin tällöin kaasuhitsipillillä lämmittää sepittämistensä lomassa. Tai toholla, että edes vähän karstaista karsinogeeniä makkaran kuoreen syntyi.

7.8.2025 torstai

Nousin ylös kipujen takia jo kolmelta, laittelin tavaroita suojempaan, huuhtelin ja linkosin likoamassa olleet pyykit, ripustelin kuivumaan ja kun olin aamupalastellut, starttasin ja olin ennen seitsemää Knissa. 

Jaoin aamupvn aikana mustikkasankot mummulaisille. Iltapäivälle saakka menikin sitten ihan vain asioita hoidellessa. Tutkittiin pojan auton vikoja. Lancerista on raidetangon nivel kulunut loppuun ja takaa iskunvaimennin. Ehkä vetoakselikin. Eturenkaat se oli juuri tilannut E-Masterilta kun hinnan niihin oli tienannut päitä silittelemällä yhdessä illassa, että aika hurjaa tahtia poika saksii kun tarvis tulee.

Meni myöhälle ennen kuin olin takaisin Um. Enkä nyt sitten jaksa enään yhtään mitään, paitsi saunoa ja tiskata astiat.

8.8.2025 perjantai

Näin unta, että Moskovan Zaatana ja USA:n Suuri Möliskö tapasivat. Jälkimmäinen räyhäsi kullatussa salissa jossa ne kokoustivat. TV-kameroihin päin se antoi määräyksen USA:n armeijan komentajille: -Tappakaa tämä ryssätappinen heti ja sitten pommitatte Moskovan maan tasalle!

Luin lehdet ja kuuntelin uutiset eikä niissä kerrottu Moskovan Zaatanan murhasta eikä Venäjän pääkaungin tuhosta. Uni oli kyllä vaikuttava, mutta vain oman pääni sisällä. Sitä vihan ja veren tunnelmaa joka aivoissani kajusi vielä kun heräsin, ei kenellekään toiselle voi ikinään välittää.

Kun katsoo Venäjän Suuren Isänmaallisen Terurastusodan alkupuolen uutistallenteita ja sieltä vaikkapa sen synnytyssairaalapommituksen kohdan, jossa lääkintähenkilöt retuuttavat kaiken tuhon keskellä verisenä ja tuskaisena baareilla keikkuva, raskaana ollutta naista, niin siitä näystä noussut viha ja tuska Moskovaa ja sen hallintoa kohtaan on unieni taustasäteilyä edelleenkin. Ja kun  sitä ruokitaan saman tahon toimesta yhä edelleen.

Mausteeksi päivittäiset uutiskuvat Gazan  hirveyksistä...

Hitsasin Kivakujan "tonttuoven" (täällä tontut ovat pitkiä) koristeen muotoonsa sekä siihen että ovenkahvaan pultit joilla rakenteiden  lävitse mutteroin ne paikoilleen. "Itetaidetta" nämä ja ajattelin, että tekisinhän sitä vaikka mitä jos olisi verstas ja kaikki tarvekalut olemassa.

Myös pitkät säppitangot mutkistelin rautatangoista svengissä ja laitoin paikoillensa pariovien puoliskoihin, että sitten, kun niitä täytyy auki pitää, ei tuuli reuhdo rikki.

Mustikoitakin ehätin illasta poimimaan. En moneen vuoteen ole nähnyt sellaisia määriä ja niin suurin marjoin mättäissä kuin mitä niitä nytten on. Vattujakin olisi, mutta en kerkeä niitä keräämään ennen kuin ne jo varisevat maahan. Oikeasti ei huvitakaan kun se on semmoista näpräämistä. Laitoin tyttärille viestiä, että käyvät poimimassa, mutta eivät taida joutaa nekään.

Iltapalalle, saunaan ja muate komentelen jo itseäni. Särkee ja kolottaa lihaksia, että mitenhän lie taas yöunien kanssa!

9.8.2025 lauantai

Sammuin hehkumati kuin Puijon tikku! Kuuteen nukuin, ja suhteellisen kivuitta. 

Unessa kuljin soratiellä koiran kanssa pyörää työntäen. Keskellä tietä jyrkän mäen päällä oli maitolaituri. Oskari oli hirttäytynyt sen harjan alle lehmänriimuun ja ruumis heilui tuulessa niin, että jalassa olevat Reino-tossut tupsahtelivat pehmeäsi lavalla oleviin maitotonkkiin.

Ei se ollut setä Oskari vaan eräs Nyyssösen Oskari Varkaudesta joka halusi tehdä itsarin hyppäämällä Oriveden Opiston katolta v. 1986. Silloin minut kutsuttiin paikalle rauhoittelemaan harakiriaikomustensa ajamana alasti käytävillä seilaavaa miestä. Sain hänet luopumaan aikomuksestaan kiipeämällä katolle hänen kanssaan. Näytin sokkelinjuuren rautaromuja ja sanoin, että voipi pudotuksesta kuollakin, mutta voipi olla kuolemati jos sattuu tuohon hetekaan vaikka jytkähtämään. Rampaudut vain etkä sitten pysty edes lopettamaan kitumistasi. 

Kehotin Oskaria hankkimaan kunnon köyden niin se on kerralla selevä asia kun niska napsahtaa. Sitten kiivettiin takaisin alas ja siellä olikin jo ambulanssimiehet valmiina viemään varkautelaisen paikattavaksi koska se oli jo telonut itsensä rikkoontuneeseen ovilasiin ja niiden siruihin.

Mitenhän O:n on elämässä käynyt, ja naisystävänsä, tatuoidun, eriväristen silmien Häkkisen Sannan? Joku tuttu taisi puhua, että ne olivat yhdessä hypänneet myöhemmin Hesassa joltain katolta, mutta jospa se oli vain huhua.

Niin kaukaa tulevat ihmismieleen koetut jutut kun ne ovat aikanaan vaikuttaneet.

Se aika oli kyllä itselläkin kiikunkaakun olemista, ja Tshernobylissäkin paukahti. Tämän Unimäen mökinkin rakentelin säänsuojakuntoon kaukaa kulkien sen vuoden kesänä.

Aurinkoiset kelit jatkuvat, mutta aamuisin on jo varsin viileää. Alle +10 on nytten nurkalla mittarissa.

Iltasella

Keitin ulkotulilla muuripadallisen nokkos/ruoholannoitetta. Kastelen sillä viime kasvunsykäykseen porkkanat, sipulit, nauriit ja vähäiset pottuni. Loput luiruuttelen vaikka marjoista jo tyhjiin mansikkapenkkeihin vaikka ei kai se syyslannoitteesta oikeasti käyne. En tiedä.

Kun olin hämmentämässä muuripadan ruohohuttua, ympärillä alkoi kuulua vallaton pörinä, kuin drone sotatantereen yllä. Pörinän lähde oli peukalonpään kokoinen koppakuoriainen jonka pikkuisen huitaisten sain tipahtamaan nurmikolle. Se paljastui marmorikuoriaiseksi, tai sitten se oli tummempi muunnos kuparikuoriaisesta. Nostin sen ulkopöydälle ja oli se iltaan mennessä siitä häipynyt.

Mustikoita kävin riipimässä Kaivonkorven takaa, siivosin ja vein kellariin. Nyt eivät ampparit enää vaivaudu pesästään tuikkimaan, ehkä ne ovat jo poistuneet kuusiin surraamaan ja kuolemaa odottelemaan. Mitähän siitäkin pesästä seuraavaa kesää elossa odottamaan jäävät, raskaaksi pumpatut kuningattaret (onkohan niitä useita per pesä?) loppukesän lämpiminä aikoina puuhaavat? Valmistautuvat tietenkin talvehtimaan, mutta kovasti on vielä kesä kesken.

Olisi jälleen lauantai-ilta ja humppalavoilla ihmiset valmistautuvat juoksentelemaan musiikin tahtiin. Kun otan asian ajatusten käsiin tarkasteltavakseni, niin ei se hirveitä mielenliikauksia herätä. Täytyy vain jättää asia parin ajatuksen varaan ja huokaista niin siitä sitä sitten taas huomisen puolella kuljetaan.

10.8.2025 sunnuntai

Olipa uni: Tissimeressä uin.

Aurinkoinen, viileänsumuinen aamu. Nousin neljältä. Join kahvit, puuro hautumassa. Täytyy laitella paikat mallilleen ja lähteä Sivullistenkadulle. Autoakin siellä tarvitsee Puutarhuri koko päiväksi. 

Iltasella myöhällä takaisin Um. Sivullistenkadulla laitoin grillissä ruuat ja katoin evästelyt ulkopatiolle. G nukkui vielä, mutta ruokailin P:n kanssa ja juteltiin hänen armeijajuttujen sujumisesta. Hyvin on alokkaiden kouluuttamisesta selvinnyt tähän asti. Tarkempia selostuksia kasarmijutuista ei saa kertoakaan, pintapuolisia vain.

Onhan ne rauhanaikojen armeijan koulutusajat kohentuneet niistä ajoista, mistä Pentti Haanpää kirjoitti ja myöhemmin Timo K. Mukka. Saatika sitten totiset sota-aikojen jutut Ardnt Pekurisesta Samuli Paroseen, Väinö Linnaan, Paavo Rintalaan etc. etc. ...

Aina vain sotaa ja sotaa vaikka tykkien jyhmettä ei kuulisikaan, paitsi taivaalla päivittäin härräävien herhiläisten (hornettien) katalan kuuloista jylyä.

Israelin Hitlerin Netanjahun puhe telkkarista katsottuna ja suomeksi tulkattuna on kaameaa, tunteetonta kielikuvaa tulvillaan. Hyräilin: "Ystävä sä natsien..."

Ajattelen sen edessä, että siinä ihmislaji on aidoimmillaan: Hyödyttömiksi omalle ja edustamalleen lajisektorille koettujen ihmisroskien poissilmistä -siivoaminen on kunniatehtävä.

Netanjahun puhetta katsellessa mieleeni nousi lapsuuden öitten ja päivien painajaiset joista ei terapiaistuntoja ei ole saanut lävitse käydä. 

Israelin pääministerin vihanirveistä suuta katsoessa muistojen kuvastosta nousi päälimmäiseksi kansakoulun opettaja Per Olle Lilieros joka aikanaan toivotti kehitysvammaisia lapsia sisältävän perheemme mieluummin kuolon kitaan kuin yhteiskunnan verovaroja kuluttamaan. "Ei teistä tule mitään vaikka oppikirjoja päihin  paiskottaisiin!", se karjui. Ne olivat julmia puheita mihin se eliitin jäsen, mutta itse tuhkamunaksi jäänyt, armeijaan kelpaamaton aatelinen, Hietaniemeen haudattu julmuri suustaan jopa lasten kuullen päästeli.

Lilierosin sanat jättivät syvät arvet lapsen mieleen ja vaikka se Netanjahun julmuuden rinnalla näyttää nyt kevyeltä keitolat, niin silloiselle lapselle, ehkä herkimmälle siasrussarjastamme, se ei sitä ollut.

Viha ei laannu vaikka elämän mittaan ja ilmiöiden taustojen näkemisen sekä oppimisen kautta syiden ymmärtäminen saisikin pysymään sen aisoissa.

Jos viha on tähänkin saakka ollut Lähi Idässä mittaamatonta Israelia ja sen valtaapitäviä kohtaan niin palestiinalaisten viha tulee olemaan vieläkin syvempää kaiken nykykoetun ohitse mentyä. Jasser Arafatin haamu nousee kaiken ylle sarkaisessa sotisovassaan siunaamaan sen vihan. Nobel-rauhanpalkinnot verellä sotkettuun, hiekkaiseen Lähi Idän kaivoon nakattuna on hirvittävä rienaus jälkeenkin päin ajateltuna, jos se ei ollut jo monen aikalaisnäkijän silmissä jo silloin.

Siellä ei rauhaa ehditä saavuttaa ennen auringon sammumista kokonaan.

Lajimme on kaikkialla kykenemätön siihen.

Marjamaistakin ovat valmiita tappelemaan, kalastuskunnat vahtivat veteen piirrettyjä rajoja haulikot tanassa ja metsästäjät kopeloivat lahtipuukkoja vyöltään kun jotkut meistä haluavat susien ja karhujenkin kuuluvan lajimme pirstaleisiksi pieksämiin metsiin. 

Ja jos erehdyt kertomaan, että suojelet käärmeitä, voit laulella vain, että "ystävätkin kaikki ovat kaikonneet".