Arpajaiset käynnissä, Maa-planeetan kokoinen ruletti pyörii, perjantaina kaksi kuulaa posahtaa samaan koloon ja sitten ristivät kätensä ne, joilla jokin harhakäsitys suuremmista voimista on olemassa.
Nuo kaksi kuulaa ovat Moskovan Zaatana ja USA:n Suurmöliskö Alaskakolossa ja käsiensä ristijöitä muu maailma.
Ukrainalla, jonka pään ylitse edellä mainitut rappiodiktaattorit kokoustavat, ei ole minkäänlaisia harhakuvitelmia niiden "neuvottelujen" päämääristä. Ukrainan kannalta hyviä tuloksia ei ole odotettavissa. Tuottava "diili" on tässäkin suurvaltakuntien performanssissa kahden roiston välinen tavoite eikä sen valikoimiin kuulu tuhoamisen ja tappamisen lopettaminen.
Vajaamiehityksinen "Jaltan konferenssi" yrittää jakaa globaalit valtasuhteet muilta mitään kyselemättä.
Eilen on ukilta leikattu nenästä patti pois jossa kahden eri lajin syöpäkasvainlaji. Toinen tyvisolu- ja toinen jotain muuta joka voi lähettää etäpesäkkeitäkin.
Monenlaisten sairauksien runtelemana pitää hänenkin elää ennen kuin huoku loppuu. Liikkumisreviiri on pienentynyt sohva-ruokapöytä-vessa-makuuhuoneen käsittäviksi neliöiksi ja humeettikin alkaa olla jo tajua vailla. 86 v on mittarissa.
Laita eukko leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme viljan halla.
Eivät alakoululaiset tarvitse enää Saarijärven Paavon uhrauksista kertovaa tarinaa tahkota kun viljallekin on sama, paneeko sitä halla vai hellekö syö sadon; Kyllä kaupassa leipä riittää, lupaavat kaikenkauppiaat.
4 astetta vain lämmintä auringon noustessa klo 05.
Huussissa istuissani kävi tikkupyrstöpeukaloinen tervehtimässä puolen metrin päässä silmistäni. Se on useampana aamuna ilahduttanut sykyilevällä, mutta silti määrätietoisella hypähtelyillään aitan ympäristössä.
Onkohan peukaloisen pesintä onnistunut? Yhden kerran olen nähnyt sen parin poikasen kanssa risukasassa, muuten aina yksin.
Jos sielun olemasaoloon ja sielunvaellukseen uskoisi, niin peukaloisena voisin kuvitella olevani seuraavan elämäni vaikka kovin lyhyt se sellainen elämä olisikin.
Minkäs uskonnon laatuluettelossa sielun väitetään muuttavan ihmisen kuoltua eläimeen?
Vitsipuheissa lentojätkä muuttuu poroksi, ja ehkä intialaiset sielut pykäävät majansa nautoihin.
Savolaisten sielut ladottaneen muikkujen ja ihran väliin kalakukkoon ja tarumme on sitten sitä myöten selevä kun tulikuumaan uuniin tyrkätään ruskistumaan. Ja koska sieluksi muuttumisestakaan joutavan viäntäminen ei kuitenkaan loppuisi, savolaisten sielut haudutetaan puolen vuorokauden jälkilämmössä atomien osiksi.
Tänään menen jälleen Sivullistenkadulle. F&E tulevat iltapäiväjunassa Oulusta. G:n autoon pitää vetonivel -ym. vaihtaa ja mummon auto viedä tuulilasin vaihdolta Ristijärven korpeen... Ei minua muuten tarvita, mutta Tojonrottelo olis kuulema hyvä olla paikalla siirtoajoa varten.
15.8.2025 perjantai
Tulin myöhäillalla takaisin Um. Edellisyön tapaan on erittäin lämmintä, nahkasiivet suhahtelevat päätä hipoen pimeydessä. Ne melkein näkee kuuta vasten joka pilviharson lävitse vajenemaan päin olevana kajastelee. Yhden lepakon mystiset kaarrot näkyivän vaaleina rantuina riistakameran tallenteella muutaman sekunnin verran.
E&F tulivat eilen Oulusta. Oltiin vastassa asemalla. P pääsee vasta huomenna lomalle kun on valatilaisuudessa oman ryhmänsä komennot hoitanut.
Eilenillalla käytiin porukalla viemässä mummin auto Salokylälle. Siellä vierähti monet tunnit. Ukin naama oli mustelmilla ja verta tikeistä jonkun verran tihkusi. Kipuko lie syynä, mutta mies oli virkeämpi kuin aikoihin ja olisi selittänyt asioita vaikka kuinka pitkään. Leikkaus oli ollut ikävä kokemus. Se oli tapahtunut paikallispuudutuksessa ja kestänyt 2½ tuntia. Kaulalta olivat ottaneet ihoa paikkatarpeiksi sieraimen päälle. Haavojen tiukat tikit aristivat kovasti.
G:n kanssa koetettiin kahteen otteeseen vaihtaa raidetankoa ja vetoniveltä, mutta yritykseksi jäi. Ei ole nosturia, että pääisis kunnolla alta päin vääntämään ja työkaluarsenaali on liian mitätön. Pienessä kompurassa ei painekaan riitä isoja muttereita auki paukuttamaan. Ilmavampi kompura on tiällä Um. Ehkä pojan täytyy käyttää ajokkinsa oikealla asentajalla. Se maksaa, mutta...
Koko kroppaan koskee, saunoin. Nyt avaan tabletille lukemista ja nukahdan.
Unessa naitiin. En minä, mutta kaksi naista jotka vuosikymmeniä sitten tunsin olivat "löytäneet" toisensa ja halusivat näyttää minulle, kuinka se naisten kesken on paljon kivempaa. Katselihan tuota unennäkyä häntä paksuna kuin keväinen kolli.
½-päivää sateenläiskettä. Keittelin mausteliemet ja puukottelin avomaankurkkuja purkkeihin ohuina lintteinä. Hain luonnonyrttejä; rätvänän juuria pikkumurenat (ovat hemmetin väköviä) ja aika monet villimintut panin varsineen purkkeihin. Mustaherukan lehtiäkin muutaman leikkasin mukaan vaikka niiden antama mauste ei välttämättä ole niitä mieluisampia. Valkosipulit unohdin laittaa!
Iltapäivällä sadepilvet väistyivät puolessa tunnissa ja maisema alkoi höyryten kuivaa. Jyrsin siimaleikkurilla kasvimaakesannolle nousseet rikkaruohot ja ohdakkeiden alut liisteeksi mullan sekaan. Meinasin ensin, että uusin rikaketikka-kuurin, mutta koskapa se tappaa kaikki pikkueliötkin vaikka olisi kuinka "luomumenetelmä" luovuin helposta konstista. Ei siinä kyllä siimallakaan pieksäessä kaikki hämähäkit elävinä selviydy.
Kun niitin pitkäksi kasvanutta heinää tässä joku viikko sitten, niin heinän seasta alkoi kuulua selkäpiitä raastavaa rääyntää. Kuin pienellä lapsella olisi jokin hätä ollut. Sammakolta siellä oli etujalka lähtenyt viitakkeenterällä irti eikä se mieltäni ylentänyt. Lopetin kituvan poloisen ja kun jatkoin niittämistä, haravoin etukäteen alueen ettei vahinko toistuisi. Kaksi rupikonnaa ainakin löytyi jotka kannoin kauemmas tuhontapaikalta.
Ihminen runnoon niin paljon kaikkea pienelävää ihan vain pikkuisissa piireissäänkin, että mieltä raastavaa on ajatella niitä sivullisten eläinuhrien määriä, joita Ukrainan viljavilla pelloilla sotakoneet ja kranaatit polkevat pirstoksi joka sekunti. Tai parhaillaankin tuolla Näläkämäen keskenkasvuisessa kuusikossa telaketjuvehkeitten armada.
Moskovan Zaatanalle moinen asia tuskin sen mustaan mieleen välähdyksenkään verran rantua tekee.
Olisi jälleen lauantai-ilta ja humppamahdollisuuksia siellä ja täällä, mutta eipä haluta lähteä. Ei asia olisi muuten edes mieleen tullut, mutta Puutarhuri laittoi viestin, että menee Tiinan kanssa Napikselle, ja että tuletko.
En tule, tekstasin.
Laitoin saunan myöhään lämpiämään ja se olkoon ainut lauantai-illan iloni tässä kylmenevässä maailmassa.
Pitkästä aikaa 8 tuntia unta. Kävin johonkin aikaan aamuyöstä kusella kuutamoon. Nyt oli niin viileää (+4), ettei lepakoita suhahdellut maisemassa.
Viimeisimmässä unessa rautarouva Margaret päsmäröi Englannin kanaalin takana. Olin itse Ranskassa Jozuen kanssa meren rannalla paistamassa siikoja.
Hyvän unen pilasi Riikka Purra joka unenkulmaan hampaillaan tarttui ja ravisti kuin äkäinen koira makuualustaansa.
Iltasella
Hirsihommia harrastin. Kroppa on katalan kipeä joka puolelta. Nyt on huussin ekahirret varailtu ja ehkä siitä jälleen jonkinlainen kömmänä syntyy.
Tauoilla kommentoin Hesariin. Ensimmäisen väkersin jo aamuvarhain ennen sahailujen aloittamista päätoimittajan kolumniin jossa hän pohti lehden klikkiotsikoista luopumispäätöksen seurauksia. Vastasin Reijo Tossavainen-nimisen toisen kommentoijan kirjoitukseen ja kun minunkin oli sitten julkaistu, olin hetken aikaa tyytyväinen. Kun kahvitauolla vilkaisin lehteä, hämmästyin kun molempien tekstit oli pyyhkäisty Hesarin digikaatopaikalle unehduksiin.
Ei se muuten haittaa, mutta kerrankin tunsin onnistuneeni sanoittamaan mielipiteeni tärkeään muotoon, niin se potuttaa.
Panen kommenttini tänne talteen vaikka se jää tavallaan torsoksi, kun Tossavaisen mielipide ei ole mukana. Kolumni oli siis piätoimittaja Erja Yläjärven "Helsingin Sanomat karsi klikkiotsikot, mitä seuraavaksi?"
Kommenttini siis Reijo Tossavaisen kommentin alle jonka ydin oli epäillä jälleen kerran Hesaria punavihreyssokeudesta:
"Tällaiseen yksisilmäiseen (anteeksi ilmaisuni) tuntumaan saattaa tulla jos lukija itse asemoi poliittisen kantansa oikealle ja lukee lehteä sen väristen lasien lävitse.
Tutkimuskyselyistä: Olen itse sitä mieltä, että Hesari on aika tavalla kyennyt pitämään puolueettoman lehden asemansa vaikka epäilystä herättääkin se, että lehti toimii markkinatalouden lainalaisuuksien puristuksessa ja voittoa tulee tehdä melkein hinnalla millä hyvänsä.
Miten kävisikään, jos oikeasti lehti yrityksenä asemoisikin itsensä väitettyyn punavihreään moodiin jossa ei voitontavoittelulle sijaa olisi?
Sen sijaan mistään ei voi tarkistaa, mitkä ovat Helsingin Sanomien lukijaenemmistön poliittiset kannat.
Voihan olla, että Hesari on, tai ainakin koetaan ns. eliitille tarkoitetuksi ja sitä tilaakin vain eliitti, elikkä politiikkaa kun mukaan sotketaan, se tarkoittanee kokoomuksen ympärillä olevaa harvainvaltaa. Ehkä keskustalaisetkin lehteä rukkaset kädessä tavaavat, mutta hammasta purren jos puolueesta kritiikkiä sivuilta löytyy.
Jos lukijakaarti on näin yksipuolisesti oikeistovoittoinen, niin tietenkin kaikki muu tarjonta kuin urheilu, viihde, tuotemainokset ja eritotenkin talousuutiset ovat punaisenvihreää mössöä jota ei "meidän lehteen" tarvitse painaa.
En itse pidä urheilu-uutisista sillä niiden viemä tila kaikissa medioissa ja ihmisten olohuoneissa ärsyttää joskus suunnattomasti, mutta urhoollisesti koetan ajatella, että ehkä joku todella tarvitsee sitä jopa niinkin teollisessa mittakaavassa kuin tarjontaa tarkasteltaessa näyttää.
Kun mielipidetutkimuksiin lehden linjasta vedotaan, on otettava huomioon se, että vähävaraisilla (köyhillä siis) ei ole edes varaa tilata minkäänmoisia lehtiä. Niillä mielipiteillä ei silloin ole niiden maailmassa väliä joilla asiat hyvin ovat vaikka yhteiskunnan marginaaleistakin joskus joku haastattelu tai muu juttu lehteen on laadittu ja toivottavasti laaditaan tulevaisuudessakin."
Toinen kommentti edellisen hylkäyksen takia (ei julkaistu tätäkään, mutta sen arvasin):
"Hämmästyin kovasti, kun aamuinen kommenttini ensin hyväksyttiin ja jonkin ajan kuluttua se moderoitiin pois. Myös Reijo Tossavainen-nimeä kantavan kommentti hävisi jonka asiasisältöön oma kirjoitukseni liittyi.
En ole huolissani siitä, että maailma mitään juuri minun mielipiteissäni menettäisi, mutta herää epäilys, että joskus joku kirjoittaja voi sanoakin jotain merkittävää josta joku, jolla määräysvaltaa on, ei pidä ja se poistetaan vaikka teksti myötäilisikin tarkasti annettuja kommentointiohjeita.
Moderoijillakin voi siis olla ylempi valvova silmä. Vai tekoälykö homman jo hoitanee?
Lopulta olemme siis aika voimattomia sananvapautemme rajoitusten edessä jos esimerkiksi valtakunnan päämedia niin haluaa. Eikä selityksiä koskaan heru.
Ymmärrän kyllä koska tekstitulva saattaa olla valtava ja sisältö sen mukaisesti sitä sun tätä, että rajoitukset siksi on asetettu, mutta joskus tuntuu siltä, että joku tuhottu kommentti olisi saanut kyllä näkyä. Monia on minultakin hylätty enkä ole ollut yleensä siitä sen kummemmin pahoillani.
Tätäkään ei luultavasti hyväksytä sillä sisältäähän se kohdennettua kritiikkiä.
Kopioin oman tekstini talteen jolle haen arvion puolueettomalta taholta ihan vain siksi, että niinkö sokea omalle tekstilleni olen etten huomaa virheitä joita se moderoijien mielestä sisältää."
Nytten illasta tekstailin oman blogipalstani lukijan lähettämän kommentin herättämänä näitä (vastasin hänelle lyhyemmin kommenttikentässä erikseen) seuraavia jykerryksiä:
Kiitos vain ystävällisestä huomiosta, mutta taitaa jäädä minulta videot tehtailematta vaikka näyttelijän "kykyjä" löytyisikin.
Tienaisin vähän tällä kirjoittamisellakin jos jokainen lukija (klikkaaja) maksaisi 50 senttiä käydessään sivulla, mutta sitten olisin vain yksi tekstihuora miljoonien tekstihuorien joukossa ja kyttäisin itse itseäni, että mitähän aivoista vielä irtoaisi maksaville lukijoille kerrottavaa.
Velvollisuudentunne pilaisi senkin vähäisen hyvän mielen joka joskus näin vapaana mahdollisten lukijoiden ajattelemisesta kirjoittaessa tulee.
Tämä lienee yksi syy, että miksi kommentointikentälläkin on ollut hiljaista alun innostusten jälkeen; olen itse sen sellaiseksi antanut mennä juuri edellä mainitusta syystä. Ja siksikin, koska muualla näkemäni perusteella ei kirjoittamisen taso siitään kohennu eikä aihe- ja ajattelunkentät laajene. Pahimmillaan joku räyhähenki tai muuten epäsosiaalinen luonnetekstailija, ja ärsyttävin kaikista sellainen, joka vakavankin aiheen ollessa keskustelun pontimena, nakkaa vitsin ja naljailun toisensa perään eikä mitään vakavasti osaa ottaa. Joutava huplittelu pilaa päivän kun niitä alkaa miettimään.
Mutta esimerkiksi polkupyöräretkistäni kertovat jutut jos olisin asentanut maksumuurin taakse ja jonkun huntin sitä kautta ansainnut, niin ne olisin maksajaa säälimättä ottanut vastaan sillä retkieni velkoja taidan maksaa yhä edelleen. Varsinkin Venäjän Karjalaan tekemäni pikku mutkan. Siitä on 11 vuotta kulahtanut.
Uskoni tienaamiseen on muutenkin ollut aina kehnoa, koska raha on sellainen aine, jota en ole ikinään osannut tileilleni taikoa. Saatika että ne olisivat korkoa korolle niillä tuottamassa pysynneet. Työllä ei rikastu eikä edes kunnolla vaurastu kuin suolarätinimijät (=ikinuukuuteen kykenevät).
Rikastumiseen tarvitaan röyhkeyttä ja keplottelutaitoja, välistävetämisestä nauttimisen intoa ja iloa ja sitä, ettei välitä ympäristön köyhistä, itse ympäristöstä -luonnosta- puhumattakaan. Empatiantaitojen pitää rikastumaan aikovilla roopeankoilla olla Riikka Purran ja hänen poliittisten tavoitteittensa tasoista.
"Somevaikuttaja" on kummallinen nimitys niille, jotka oikeastikin pystyvät rahastamaan podkasteillaan yms. Ihmettelen vain, mitä se sellainen vaikuttaminen on, jossa mainosten seassa esitellään vaatteita, meikkejä, asuntoja, itseään ja kaikkea muuta vastaavaa höttöä?
Oikeilta vaikuttajilta on mennyt mahdollisuus vaikuttaa koska heitä kukaan ei enää ota vakavasti kun eivät ne osaa muuta kuin olla vakavia.
Olipa kivuliasta nousta sängystä tolpilleen!
Unessa olin maapallon kahdeksan miljardin ihmisolion valtavan massan kusilirahdus Kolkatakaupungin likaisella Intian valtameren rannalla.
Tuota kielikuvaa ei olisi ellei niin unessa, ja vain unessa, voisi siltä tuntua.
Mitättömäksi olenkin aina itseni tuntenut eikä se mikään valetunne ole.
Kun ajattelee maailmaa massana, joko ihmis- tai muusta materiasta koostuvana sellaisena, niin mitättömyys on oikea sana kuvaamaan ihan jokaista tappista Moskovan Zaatanasta Amerikan Suur Mölisköön, Mahatma Gandhista Äiti Teresaan ja mitä näitä kaikkia historiaan jääviä muita onkaan. Hitler ja Stalin ne vasta pieniä paskakikkareita ovatkin kaiken rinnalla Kekkosesta puhumattakaan.
Kaikki nimet, jotka historioiden lehdille muistiin on kirjattu, kärähtävät unehduksiin kun Oppenheimerin keksintöön tulet raapaistaan.
Vain massa ja atomit jäävät josta synnyttävät aikanaan uutta massaa, mutta ilman ihmistä. Ehkä Paavo Väyrynen jonkin mustuneen kekäleen alta vielä vikisee, kun pressaa ei hänestä leipoutunutkaan, että siitäs saitte sitten...
Kylmenevät yöt kuin syyskuussa. Tämä mitätön jatkaa pikkuvuolemisiaan vaikka kivut vituttavatkin kohta niin, että Hollantiin lähtöä alan harkitsemaan.
Tikkupyrstö kävi jälleen tervehtimässä aitan nurkalla. Ehkä se piipitti, että morjensta taas, lähen pyrähtelemään tästä Etelän maille, vien terveiset -jos muistan.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti