2.12.2024 maanantai
Illasta vasta tämän kirjoitusalustan lappeelle viäntäyvyin.
Aamupäivällä avasin uimahallikauteni. Vuosia siitä kun viimeksi olen käynyt. Altaissa oli väkeä. Eräässä vedessä molskijoita ohjasi striimiltä tuleva jumppafilmi. Kovasti pomppi väki, nitkutteli ja kitkutteli. Varmaan hyvää tekee, mutta onkohan valtakunnan altaissa rypijät ennen olleet niin lihavia kuin nykyään?
Tutkimuksia esittelivät artikkeleissa, että nuorten painoindeksit ovat muuttuneet ylilihavuuden suuntaan, ja varsinkin poikien. Jokainen vähänkin ajatteleva ihminen kyllä älyää, mistä sekin johtuu.
Amarin kirji pitkästä aikaa viestejä Nokialta. On muuttamassa uuteen asuntoon joka on aivan uimahallin vieressä. Ei vielä keretty kaikkea kertoilla kun hän oli töissä. Ehkä tässä jatkamme jahka saapuu ilta. Tai sitten soittaa pitää kun hällä näkyy edelleen olevan suomen kielellä kirjoittaminen vähintään hauskan tuntuista. Ei varmaankaan tartte paljoa kirjoitella, niin taito ruostuu.
Siitäkin jo muutama vuosi vierähtänyt kun Amarin&perhe Suomeen tuli. Se oli vuosi 2008. A oli 17, siskonsa 19 ja 25. Olikohan pikkuveli Korsey 14 tai 15 ja nyt silläkin oma perhe niin kuin muillakin sisaruksilla paitsi tällä Amarinilla joka lähinnä vanhemmistaan kulttuuriinsa kuuluvin tavoin on keskittynyt huolehtimaan.
Hesarissa naseva artikkeli kokaiinin salakavaluudesta otsikolla "Kiero bilehuume". Lukisivatpa näitä oppilaiden kanssa kouluissa, ja oheen näyttäisivät videoita pahimmista huumekaupungeista maailmalta joissa aineista sekaisin olevat "zombit" vaeltelevat.
Tällaisen "opiskelun" tehosta tosin kokemusten perusteella ei näyttöä taida löytyä, että sillä merkitystä suuressa mittakaavassa olisi. Näytettiin sitä minunkin kouluaikoina tupakantervan mustuttamia keuhkoja mustavalkofilmeiltä ja oli vaikka millaisia tietoiskuja, mutta silti moni ikätoveri on hautaan kaatunut tupakin aiheuttamien sairauksien takia.
3.12.2024 tiistai
Tästä hetkestä on jälleen vaikea sanoa mitään. Aamupäivä joka tapauksessa.
Aamuyölle meni kansalaisen mikrohistoriaan syventymisessä, nukuin vähän, heräsin varhain. Join kahvit ja jatkoin siitä, mihin yöllä jäin. Hesarinkin selasin vasta nyt kun klo on kohta 11.
Transsiin vaipuisin jos eivät huushollin pakkohommat havahduttaisi. En osaa tiskikonettakaan enää jättää täyttämättä, pöytiä pyyhkimättä, tulisijoja lämmittämättä, ruokia laittamatta... Boheemia taiteilijaa minusta ei enää saisi piilukirveellä veistämälläkään.
Iltasella myöhällä
P:n kanssa vähän vääntöä. Näistä ei voi kertoella sen enempää hänen itsensä osalta kun aikuinen jo on. Joka tapauksessa 32 aamua pojalla armeijan alkuun eikä hän kovasti innostuneelta vaikuta siihenkään.
Eilen kirjoitti HS huumeista, nyt paneutuvan tiedeartikkelin kohteena oli viina. "Jo yksi drinkki näkyy aivoissa"
Aika kornia sitten, kun viinan arkiolemuksesta jotain jutun tynkää on toimittajille tarjolla. Otetaan oikein lähikuvaa lonkkulasteista joita yksityiset ajattelemattomat lahden takaa rahtaavat. Ja hallituksen asenne on aivan äenpäen oikean tiedon kanssa.
4.12.2024 keskiviikko
Yöunet jäivät jälleen vähiksi.
Tänään menen yhdentoista jälkeen uimahallille. Jospa väki olisi tottumustensa orjia ja olisivat lihapatojen äärillä tasan klo 11 kun ruokatunnille ovat uransa aikoina kelloja totellen loikkineet. Minulla se kello on jo aikoja sitten lakanut kävelemästä. Syön kun nälkä on, juon kun janottaa. Aamupuuro on ainut, joka täytyy pian heräämisen jälkeen kitusiinsa lappaa.
Heikki Aittokosken uusin "Kunnon kansalainen" pitää yrittää saada luettavakseen. Buffin mukaan kirjailija ärisee ja purisee esseissään mm. ettei uimahallien ja yleisten saunojen lauteilla saa rauhassa omiin ajatuksiinsa vaipua kun siellä puhetta piisaa. Satiiria se taitaa olla jos yhtään Aittokosken tyyliä olen oppinut ymmärtämään. Sähkökirjana se maksaa vajavat 15€ ja käyn sen tabletille tilaamassa jos maksaminen onnistuu. Edellisyrityksellä maksuhomma meni räteen.
Olen käynyt jälleen kerran omaa kirjoitustani lävitse. Nyt aamusta istuin koneen ääressä kuudesta puoli yhteentoista. Lisäsin loppuluvut jotka olivat vielä erillään ja nyt tuntuu, että kun jyystän (korjailen ym.) kokonaisuutta vielä jonkun päivän, niin voin laittaa sen mualimalle.
Iltasella
Uimahallissa ei paljoa muuta väkeä ollut, elikä puolen päivän kahtapuolen on rauhallisin hetki.
Kitumarketista ostin kolmellakympillä viheriän toppatakin, oli kerrankin reilu alennus iliman mustia perjantaitakin.
Lady J soitti pitkästä aikaa. Keittiöremonttia tarjosi. Kävin jo katsomassa toisen keittiön josta ensiksi pitäisi purkaa siistinä säilyneet, melko uudet kalusteet ja huomenna käyn vilkaisemassa sen toisen, jonneka ne siirretään. Sieltä vanhat jätekeskuksen lajitteluun. Rekrytoin sitten P:n kaveriksi ainakin purkuhommiin. Tarpeeseen tulee se homma jos toteutuu.
Poltot alkoivat. Joutuin täytyy nytten loput tekstinsä hioa. Pää ei pelaa jos täytyy samaan aikaan vasaroida toisaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti