44 tonttua

7.12.2024 lauantai

Yölintu-yhtyeen Silmu toistaa eräässä laulussaan ainakin kymmenen kertaa "mä putoan". Laulun sanomasta ei taida kuitenkaan löytyä syvällisempää viestiä siitä, miksi se putoaa.  Kaihontunnetta piisaa ja mikäpä se sen suomalaismausteisenslaavilaista olisikaan; Tämä meille on iskelmän historiassa päihin painettu, ainakin teoriassa.

Itse kurvasin taas kerran henkiselle takapihalleni, sinne entisten ryönien kujille masentuilemaan. Pimeän perillä revin käteni ja kieleni ja naamani ja vaatteeni piikkilankaan. Kun  pääsin muurin harjalle, nahkani sai viimeistelyn betoniaitaan valettuihin, särjettyihin pullonkauloihin. Pakoloikallani  murtuivat molemmat jalkani ja elokuvista tutut raatelijakoirat hyökkäsivät kimppuun eikä pelastusta tuholta ja kuolemalta enää ollut.

Herääminen tähän päivään oli sitten taas oma juttunsa.

Iltasella

Kävin Kaukavedessä rypemässä. En pitänyt kiirettä. Uin valitsemani altaan päästä päähän niin monta kertaa, että se alkoi tuntua käsivarsissa ja jaloissa. Muutamat uijat siirtävät kierroslukunappeja; heillä on tavoite tietystä määrästä, metreistä. Sitten vesihieronnat, kylmä- ja lämminallas. Lopuksi  löylyttelyt. Kahviossa istahdin kupillisen ajaksi ja kun kävelin parin asteen pakkasessa kaupan kautta tänne sivullistenkadulle, oli oloni jo kohentunut sen verran, että kykenin ajattelemaan asioiden laitoja järkevämmin.

8.12.2024 sunnuntai

Syyrian pääkaupunki on kapinallisten hallussa, luen aamun uutisista. Al-Assad on kerännyt kimpsunsa ja kampsunsa ja paennut. Minne, sitä ei tiennyt syyrialainen erkkikään Damaskoksen basaarissaan.

Mikä maa sille veriselle tyrannille on turvapaikan antanut? Venäjä?

Olisi miljoonia murhattuja ja kidutettuja ja heidän omaisiaan ajatellen oikein, että Kremlin tiilimuuria vasten ne kurjat oliot Moskovan Zaatanaa myöten ammuttaisiin kuin Romanian Nicolae Ceausescu muijineen palatsinsa takapihalle 25.12.1989. 

Jos asiat etenisivät yhtä joutuin kuin kapinallisten uusi vallankumous Syyriassa, voisivat he kaikki pian viettää hirviöiden elämän kuolinpäivää helveteissään yhtäaikaa.

Prisman tunnelin betonioseinämaalausten alle ovat spreijailijatkin huitaisseet merkintöjään. Esim. alatyylinen mielipiteen ilmaisu Ruotsista.

Kun emme sutaisun tekijästä tiedä sen enempää kuin tuon "fuck Sveden", niin menepä hänestä tämän syvällisempää analyysiä tekemään.

Mikähän panee ihmisen vihaamaan Ruotsia? Sama hälytysrajan ylittävä hippokampuksen kiehumispiste kuin susivihassakin? Entä miksi joku vihaa asuinpaikkakuntaansa, maakuntaa, savolaisuutta, kainuulaisuutta, lappilaisuutta tai ihan mitä kartalle merkittyä sijaintia tahansa?

Oulu tosin on ottanut vihasta vaarin ja jopa ylpeilee "Paska kaupunni"-graffitilla jonka joku aina töhrii piiloon. 40. vuoden ajan se kaupungin kustannuksella on aina palautettu. Ei se alkuperäinen siten ole eikä siinä minkäänlaisesta vihasta ole enää kyse; Hippasta viranomaisten ja töhrijöiden välillä voi pelata niin monella tavalla.

Se, joka ensimmäisen paska kaupunnin betoniin skriivasi, on saattanut ollakin vihainen. Ehkä häneltä on evätty sosiaalitukia, asunto on mennyt alta, poliisi on sakottanut nurkkiin kuseksimisesta tai läheinen on jäänyt kaupunkibussin alle ja kuollut. Tai yksinkertaisesti vain siksi, että Oulu on sattunut haisemaan juuri sinä päivänä erityisen pahalle niin kuin se vielä 40 vuotta sitten haisi. Ja kun juuri sinä päivänä on sattunut vihansa pippuroimiseksi kuunteleman Röyhkän Kaken Paska kaupunni-laulun. Maapallon sijainti avaruudellisissa kaikkeuksissa ei luulisi silti oikeuttavan yhtä oliota vihaamaan sen enempää omia asuinkulmiaan kuin planeettaansa jonka pinnalla pesäkolo sijaitsee.

Huomenna keittiörempan aloitus. Piti käydä hankkimassa uusi akkuporakone kun entiset ovat käyneet niin kuluneiksi. Monetkohan niitäkin olen eläissäni loppuun ajanut?

Cohen-elokuvasarja kehnonee edelleen loppua kohden. Näyttelijät eivät huonoja ole, ohjaus on. Ehkä käsikirjoittajakin olisi saaanut olla joku toinen. Semmoinen, joka olisi henkeen ja vereen ollut Cohen-fani.

9.12.2024 maanantai

Piirsin aamun ohrauunipuuroa kitusiin lappaessani Puutarhurin taiteilemiin joulukortteihin allekirjoituksekseni 44 x tontun. Kaikki erilaisia. Tällaisiin allekirjoituksiin voi sisällyttää samalla jonkin viestin jos tahtoo, ja minähän tahdon protestoijaluonne kun olen.

Tänään puran P:n kanssa keittiökalusteet Veteraaninpolulta. Paketoidaan ne ja rahdataan Lohtajankadulle. Ainakin 3 kuormaa tulee. Täytyy hakea kuomullinen p.kärry Motonetistä vuokralle. Tässä kohtaa sitä aina ajattelee, että olisi se viimeisin Hiace vain pitänyt vaihtaa aina pikkuisen uudempaan eikä henkilövaunuista haaveillakaan.

Iltasella

Menihän siellä lopulta koko pv. Pauluksen kanssa kyllä hommat sujuu. Hän hoksaa asioita. Pikkuisen aina vihjailen, että hakeutuu vain armeijan jälkeen rak.alalle koulutukseen kun ei ole vieläkään suunta elämässä selvillä, että mitähän ammatikseen alkaisi. Jos ei sitten jää Naton palvelukseen... Tampereesta se edelleen haaveilee.

Tein vielä ruokia kun se minulta niin "kätevästi" käy -kehoittavat toiset kun eivät itse halua keittiössä ährätä. Nyt niitä riittää ainakin pariksi päiväksi.

Väsy on, mutta eipähän jouda ei jaksa joutavia ajattelemaan.

10.12.2024 tiistai

Heräsin aikaseen. Unet olivat pitkästä aikaa ilmavia. 

Hain aamun lehden laatikosta, lehteen liimautuneena oli myös jätekeskuksen lasku entisellä nimelläni .... mitähän nekin sekoilleen....

Tänään pitäisi saada eilen purkamamme kalusteet siirrettyä, seuraavaksi vanhojen (1963-vuodelta) purku ja hajottaminen niin pieniksi, että menevät yhdessä kuormassa Majasaareen.

Syyrian tilanne on hirveä, kertovat tällenkin päivällen kaikki mediat ja haastateltavat. Kuka muuta on luullutkaan. Siellä ei itse syyrialaisista ole koskaan ollut kyse, vain sen maapalasen hallinnasta. "Hallitsijoita" Lähi-Idässä kyllä riittää. Eivätkä ne niitä "hyviä" ole juuri koskaan olleet. Mitä rakentelevatkaak  hallintamalliksensa nyt niskan päällä olevan kapinalliset, niin sitä ei edelleenkään tiedä se Damaskoksen Erkkikään. Ja viimeiseksi sille se kerrotaan, tai ei kerrota vaan käydään vain hakemassa ojennusleirille jos ei alistu.

Aivan karmeita asioita al-Assadin diktatuurin jläjiltä on jo nyt muutaman päivän aikana paljastunut....

Tämä silmälääkäri (aiemmin jostain syystä olen pitänyt tätä tyrannia hampilääkärinä) on nyt Moskovan Zaatanan kainalossa. Meinaakohan selvitä hengissä miten pitkään, sillä siellä Venäjän tyranni ei pidä nyt hänestä enää lainkaan koska hyödyllinen idiootti hänessä menetti Syyriasta otteensa ja samalla myös Venäjän tukikohtien käy siellä kehnosti. Ehkä myrkkylähetit ovat jo matkalla entisen hirmuhallitsijan tykö...

11.12.202 keskiviikko

Pojista vanhin 23 v. 

Hesarissa juttu Mika Waltarista ja hänen muusasta/rakastajattarestaan Helena "Leena" Ilmarista. Juttu on otsikoitu "Mika Waltarin salaisuus" ja jäljessä vihjaistaan, kuinka löydetyt kirjeet muusalle paljastavat Waltarin synkän salaisuuden.

No joo. 

"Johtavaa Waltaritutkijaa" Pano Rajalaa vituttaa kun ei saanut taiteilijoista väkertämiensä erotiikkakirjallisuuden Waltari osuuteen arkistoja kolutessaan käsiinsä juuri näitä kirjeitä.

Kyllä Rajala sanankäytön osaa, mutta hän on erittäin ärsyttävä tyyppi muulla tavalla. Katri-Helena varmaankin ko. hlön "pimeästä puolesta" osaisi lohkoa sattuvammin, mutta hän osaa olla kohulausuntoja antamatta.

Iltasella

Tänään revittiin vanha keittiökalusto seiniltä ales, nakeltiin ikkunasta suoraan peräkärryyn ja vietiin Majasaareen. Putki- ja sähkömiehet pistäytyivät suunnittelemassa tekosensa. Toinen käy huomenna, toinen vähän myöhemmin.

Ee jaksa muuta kuin nyt saunan jälkeen mennä kyljelleen, lukea ja nukahtaa.

12.12.2024 torstai

Heräsin pikkuista vaille 5. Nyt on kahvit juotu ja lehdet luettu, myös Ylen uutiset kuunneltu. Puuro vielä ja sitten sitä tuas jaksaa.

Näyttää siltä, että vanhojen kaivelu Hesarin sivuille lapioituna kannattaa. Waltarin eilisestä kohahdusuutisesta jälkikirjoituskin (Jussi Lehmusvesi) on pitänyt laatia vaikka ei siinä mitään merkillistä enää voidakaan sanoa. Tupakka ja viina ja pimppi vain alkoi maistua suussa kun sen luki.

Pentti Saarikoski teki tämänkin lahjakkaammin: Paljasti kirjalijoiden "pimeän puolen" jo eläessään.

Brasilian presidentti Lulaa on jo toistamiseen leikelty päästä kun sitä halvasi, mutta enämpi kiinnostaa nyt, miten siellä valtataistelun ohessa jälleen kerran käydään sademetsien kimppuun uudella innolla kun Peikko-Lula syrjäytyy vallankahvasta?

Ennen työmualle menoa täytyy käydä K-Raudasta vesieristeet, kulmanauhat, maalia, ruuveja, lattiavinyylit ...

13.12.2024 erjantai

Heräsin jälleen varhain.

Jos olisin tyttö ja mun nimi olisi Erja olisi mun perjantait erjantaita. 

Nykyihmisten kanssa sanaleikkien harrastaminen on melko mahdotonta. Omat kakrut jotain osaavat kun ovat ikänsä vehnästelyihini joutuneet kuunteluoppaina osallistumaan, mutta muuten sillä rintamalla on hiljaista. Toisalta eipä mun elinpiirissä kansojen vaelluksia enään tapahdukaan; rajoillani on hyytävän hiljaista jos paskalehtien otsikoita lainaisi.

Iltasella

Saatiin keittiökalusteet sille mallille, että enää on ripustamatta tiskipuolen yläkaapit. Putkimieskin kävi vetämässä ne pari vesijohtoaan ja saa käydä maananataina kytkemässä viemärin, hanat ja tiskikoneen.

Ihan olen piipussa.

14.12.2024 paulantai

Jos olisin Paula, niin nyt viettäisin paulantaita. Muista viikonpäivistä ei suomenkielisiä nimiä taida saada sitten väännetyksikään eilisen lisäksi.

Olin nukahtanut vissiin jo kahdeksan kantturoissa kun katsoin tabletilta uutta brittiläistä sarjaa "Showtrial-Julkinen tuomio". Klo on nyt 01.04.

Jotain keljua unta näin, mutta ei se tänne kirjoituspöydälle saakka mielessä pysynyt kun piti käydä vettä hörppäämässä.

Nyt sitten muutaman minuutin kuluttua muistankin. 

Unessa muutin Kajaanista pois. Olin vihainen kun ei enää solmiudu kaveri- eikä ystävyyssuhteita kuin joskus ennen Siilinjärvellä, Tampereella, Kittilässä... Asuinkuntiani ja kaupunkeja vilahteli unessa kuin täikammalla niitä olisi muistinhiuspehkoista joku näkösälle vedellyt. Samoin tuttuja ihmisiä, kavereita, osa jo mananmajoille menneitä ... 

Ikävä tunne puristaa rinnasta koska niin todellisena näen sen, että mahdotonta on enää solmiakaan minkäänlaisia tiiviitä suhteita sillä kaikki potentiaalinen ihmiskertymä on tahoillaan jo oman reviirinsä merkannut eikä sinne uusia jäseniä sisäpuolelle päästetä. Tai jos päästettäisiinkin, eivät aikataulut passaa koska kalenterit ovat totutuilla asioilla ja ihmisillä, töillä ja harrastuksilla täytetyt. 

Se ei ole kenenkään vika, syy, vaan aivan normaali kehityskulku sellaisen ihmisen kohdalla kuin minä joka ei ole aloilleen sopeutunut olemaan. Jolla ei harrastuksena ole kuin yksinäisten ihmisten jutut; Kirjoittaminen ja lukeminen ja yksinolon viehätys varsinkin mökkiaikaan kesällä. Typerien unien näkemiset. Joutavuuksien haaveksinnat.

Kukapa tämmöisen seuraa tiiviimmin kaipaisikaan, se oli se kysymys jota vatvoin herätessäni. 

Pojatkin missä lienevät. Puutarhuri lie tullut iltamenoiltaan ja on varmaan jo täydessä unessa: (Työkavereiden kanssa oli keilaamassa.)

Nyt tuntuu, että joutaisin oikeasti mennäkin pois kun surettaa tämän globaalin tuholaisen, ihmisen, toimet muutenkin.

Näen tietyt korjauskokeilut aivan mahdottomaksi. Naurettava on sekin, kun nyt panivat median toistamaan ettei leivänpalan päälle pidä enää lihaleikkeleitä laittaa vaan ihan mitä muuta hyvänsä. Itsekin voin olla sitä mieltä, että ilmankin pärjää, mutta kai se nyt nähdään muidenkin silmin, kuinka naurettavista naurettavin tuollaisen yksityiskohdan lanseeraminen arkipäivän roskaruualla ravitun ihmisen tajuntaan onkaan. 

Ei tarvitse kuin medioiden mainoskanavat aukaista niin mitä siellä suuhun mätetään? Tai kun kävelet tämänkin piskuisen kaupungin kadut ja kujat silmät auki, niin kuinka monta roskaruokapaikkaa löydätkään joissa ihmiset ahtavat kylläisiin kitusiinsa ihan kaikkea muuta kuin terveellistä ja ilmastoystävällisesti tuotettua höttöruokaa. 

Sitten täytyy tajuntaa osata laajentaa, että näkee tämän miljardikertaisena tapahtuvaksi 24/7 ympäri Maa-planeetan ja se taas johtaa tähän toivottomaan totuuteen, että myöhäistä kaikki korjausliikkeet. Isot tahika pienet.

Voi siinä mielikuvituksen silmänvalkuaisia sisäpuolelta koettaa nälkäänäkevienkin kuvilla värittää, mutta ei ne sinne mäkkärien hampurilaistursukkeiden väleihin taida mahtua...

En ole adresseihin laittanut vissiin koskaan nimeäni, mutta nyt äeväsin kun "Ei kaivosta Rautavaaralle"-allekirjoituspyyntö tuli. Siihen oli mahdollisuus laittaa "viesti päättäjille" ja niinpä kirjoitin, että ensin kotimainen kolonialismi tuhosi synnyinseutujeni metsät, ojitti suot ja pilasi purot, joet ja järvet niiden valumavesillä ja nyt tulevat sitten monikansalliset kaivosjätit jotka silittelevät loputkin luonnonrippeet...

Kaivosten mustaliuskeen väristä joulua kaikille!