Jokapojan teeseitse-epikriisi

5.12.2024 torstai

(Otsikko valehtelee. Ei tästä tullut epikriisiä, mutta olokoot; kriisi kuin kriisi.)

Näitä minä tänäänkin jahnailen ja siellä tunnette myötähäpeää kaikki te puolitoista lukijaani. (Vaatimattomuuta korostava lainaus musiikkitoimittaja Eva Tigerstedtiltä jolla tuhansia-kymmeniätuhansia- kuulijoita.)  

Mitä suotta mitään tuntemaan, tuolla on mualima viärällään muita, joita suapi hävetä kun eivät ne ite osaa. Eikä näitä joutavia jatustelujani ole mikään pakkoa lukea, hullua hurskaammaksi niistä ei kukkaan tule; tuskinpa edes hulluus uhkaa.

Itse olen kokenut joskus nuorena aivojen nyrjähtämisiä vahvojen lukukokemusten jälkeen ja tiedän, etten itse monasti ole sellaista tekstiä tuottamaan kyennyt. Lienenkö koskaan.

Kirjoittaminen on siitä kummallinen aivotapahtuma, että kun kirjoittaa, niin sitä luulee tyhjentyvänsä, mutta se ("säiliö") alkaakin täyttää. Viestissä ystävälleni kirjoitin tässä iltamassa, että onttona nyt jonkin aikaa hortoilen, mutta ei se paikkaansa piä. 

Millainen täyttyvä tynnöri se mieli on? (Pst. Se on synapseja ja sen sellaisia. Niistä voi lukea tietoa tiedeartikkeleista ja -kirjoista.)

Kun on musteella merkinnyt polkunsa käänteitä kuin koira koipensa nostoilla reviirinsä ääriä, niin niitä sitten jälkikäteen haistellessa tulee miettineeksi kanssaeläjiä, jotka eivät sanaakaan elonpäiviensä tapahtumista mutkaista viivaa vihkoihin ole saaneet. Ja että kuinka sellainen eilisensä haltuun saa jos jonain hetkenä elettyä elämäänsä joutuu tonkimaan, tai muuten vain haluaa laatia epikriisin elämästään ennen kuin kannet kiinni lumpsahtavat.

Psykologien tenteissä muistot vääristyvät, pahimmat jäävät kertomatta, tai sitten niitä liioitellaan. Psykologiparat sitten näistäkin ihmisistä tarinoita potilaslomakkeisiin yrittävät aikaan saada. Jopa kymmenen ihmisen viikkovauhtia monenkirjavat mielenmerkinnät epikriiseihinsä laatia.

Ainakin usko henkisen olon kohentumiseen kärsii jos terapoitava ryhtyy ajattelemaan, miten valtavan määrän mielendataa yksittäinen terapiatyöläinen vuodessa käsittelee. Sinä olet vain yksi numero siinä ketjussa ja jos sen tiedostat, terapiasta teho menee. 

Terapian teho perustuu siis vain omaan mieleesi iskostettuun illuusioon, että voit kuvitella olevasi se yksi ja ainoa potilas jota tämä juuri sinun elämääsi tullut terapoitsija kaikella hyvyydellään on lupautunut hoitamaan.

Kyynistä ajatteluahan tämä on, mutta eikö se ole totta?

6.12.2024 perjantai

Aamuyön ja itsenäisyyspäivän puolelle nuljahti aikarauta. Parhaillaan on käynnissä Linnan Tuntemattoman lukumaraton Ylellä. Savon paikallisuutisten otsikko kertookin että:  "Kuopion kaupunkialueella pahaa hajua torstaiaamuna, lähde Tuntematon"

 Mietin vielä eilisiä kun viimeaikojen päänivaiva suurinpiirtein on koossa ja odottaa vain sitä "jyystämistä" elikä "fuukaamista ja reggaamista", kuten vehnästeli kirvesmies Hoffren Hiekkaniemessä kesällä 1974.

Mistä otat muistoista kiinni jos vuoden 1989 joulukuun 3 päivältä ei löydy merkintää edes tallennetun allakan marginaalista kun juuri niiden aikojen tapahtumat mieltäsi alkoivat vaivata?

Miten minä olisin kyennyt vastottain käymään lävitse vuoden 1975 kesän erään takaraivossa jyskyttäneen, teini-ikäisen mieltä järisyttäneen tapahtuman kuvioita edes autofiktiiviseeen kerrontaan tukeuten jos en olisi pieniä tekstinpätkiä ja yhden tärkeän, silloin kamalalata tuntuneen kirjeen sivua siitä ajasta löytänyt?

Tosin jos järkevästi ajatellaan, tuo muisto olisi ehkä saanut jäädä löytymättäkin. Silloin olisi myös tarina jäänyt kertomatta, mutta niitähän maailmassa riittää.

Järkevyyttä missään toimissani on turha olettaa jonkun näkevän. Ei vanha koira enää järjenkäyttöön taivu jos sillä ei ole taipumusta siihen koskaan ollut. Tolskataan isän "neuvojen" mukaisesti loppuun saakka, ja sitten vuan olla höllötetään multaa suussa, iäneti.

On aivoja, joilla on kyky palata menneeseen ja poimia jopa kelloaikoja jonkin itselle merkityksellisen tapahtuman ajalle, mutta se on enämpi kuin harvinaista. (Kemppinen blogissaan kirjoittelee joskus muistavansa.) Suurin osa meistä ryömii elämänputkensa lävitse niin, että eilisen päälle aina kansi kiinni kolahtaa ja se on siinä; vanhoja ei muistella!

Se, mitä sitten saunanlauteilla kaljapäissään sankaroidaan eilisistä, on vain käristetyn makkaran haikuja, hitsipillin suhinaa, mutterin kiinnivääntöä ja vasaran pauketta.

Nykyisyyttä ja tulevaisuutta kun ajattelee, niin koska näitä sähköisiä alustoja pian kaikilla on, joiden avulla ja oheistuotteena valokuvia ja viestejä väistämättä tallentuu, tulee olemaan hyvät mahdollisuudet päästä eilisiinsä käsiksi jos on tullut muutakin tallennettua, kuin vain selfieitä pilviin sujauteltuna. Tosin tallennusten julmetun suuret määrät tulevat tuottamaan huomisen muistelijoille ongelmia jos aikoo tarkentaa kuvaa todella tapahtuneisiin, tärkeisiin asioihin. Perillisten osa hirvittää sen kaiken keskellä, mutta ehkä ne kohta keksivät laitteen, jota klikkaamalla kaikki haihtuu muistamattomaan tilaan kuin äskettäin katsomassani elokuvassa ihmeotukset ja niiden olinnpaikat. (Satukirjojakin niistä on.)

Syvemmät ihmissuhteet nykyrumbassa jäävät toisarvoisiksi, sähköisiksi välähdyksiksi ja pikaisiksi seksiakteiksi siellä ja täällä kun sovellusten alustat tarjoavat aina vain uutta, muokattua pärstää valittavaksi. 

Huomenna, kunhan asiat etenevät, lopulliset parinvalinnat suorittaa tekoälyavusteinen sattuman käsi. Samettisen äänen omaava  Robotti valmistelee uroksen ulokkeet toimintaan valmiiksi ja toinen sivelee ja hyväilee naaraan kuumaksi ja kosteaksi, jopa ehkä yhtyykin kaikkien puolesta kaikkien kanssa: Luin juuri tutkimuksen, jossa kerrotaan, että japanilaisten mielestä lajimme välinen parittelu on käynyt liian vaivalloiseksi joten pannaanpa erilaiset laitteet ja puheohjelmat hommiin.

Homo Deus, huomisen lyhyt historia-kirjassa Yuval Noah Harari kertoo mikä edellisen Homo Sapiensin jälkeen tuleman pitää. Lyhyesti: Tekniikka hoitaa kaiken.

Entä miten on siihen varauduttu, kun tutkijoiden skenaariot aurinkomyrskystä, joka pyihkäisee sähköisen ihmiskunnan muistin sekunneissa huithelevettiin ja kaikki on aloitettava uudestaan? 

Ehkä ihmiskunta taantuu 2,5 miljoonaa vuotta takaisin päin Homo habilikseksi joka liaanista juuri karvaiset kouransa on irroittanut ja alkaa häntäänsä typistelemään.