23.9.2024 muanantae
Kasteinen aamu, plussan puolella juuri ja juuri.
Unenpuolikkaassa huomautettiin, että Tojotanrotteloon pitäisi uudet talvirenkaat jotekin kustantaa. Polttopuita on vielä rahtaamatta joitakin kärryllisiä ja sittenhän sitä voi nostella itsensä talviteloille jos ei jää tänne metän keskelle kiukaita lämmittelemään.
Hankitakauppoja olen hieronut. Poimintahakkuu tuolle koko 8:n ha:n alalle metsuriyrittäjän avulla, ei metsäyhtiöiden koneilla. Itsekin saisin vielä puuta nurin jos alkaisin. Myös sähköpylväspuita ostavaan yritykseen kilautin. Lupasi sieltä äijä käydä katsomassa.
Tuntuu mieltä alentavalta metsänmyyntiajatukset kun muuten esitän kovaa kritiikkiä metsien hakkuista. Puolustelen, että taloudellinen tilanne on nyt sellainen, ettei muuta mahdollisuutta ole.
Eikö tosiaan?
Iltasella
Vettä alkoi puottamaan puolilta päivin enkä viitsinyt ulkosalla mitään puuhastella. Puolukkaan oli aikomus. Märkiä marjoja on kehno puhdistaa.
Vanhin S kävi siinä kinkamassa kun alkoi sataa. Oli kerennyt raapia 3 sankollista. Sydämellään oli aika raskas asia.
E:lla Oulusa keskiviikkona viisaudenhampaiden leikkaus kun ne eivät sovi tulemaan ikenestä pintaan.
Viestittelyjä.
Päähän ei edelleenkään koske, mutta sen pelko kuiten on läsnä.
24.9.2024 tiistai
Yöllä rummutti sade kattopeltejä, nyt klo 05.30 pilivet ovat jo hajoamassa avaruudellisiin tuuliin. Lämpimän puolella mittari.
Käsivarren Lappiin lupailivat kymmenen senttiä lunta, ja taitaa se Kittilänkin korkeudella vähintään räntää rätkiä.
Usein mietin: Millaiseksihan elämä olisi muotoutunut jos olisimme Kittilään jääneet?
Hilikulla se oli. Jos sen tontin siitä Arolan syrjästä olisin ostanut rakennuksineen päivineen, niin siellähän jymötettäisiin kuin tatit kankaassa. Tai sitten mahdollisesti pykäämäni uuden talon olisimme jo myyneet ja muuttaneet jollekin toiselle tontille. Leville ehkä.
Pojatkin, jos heitä samalla tavalla olisi elämään siinnyt, puhuisivat hoon päältä ja... Vanhinhan syntyikin siellä ja oli pitkään "Lapin poika".
Vaihtoehtoja elämässä on ollut, mutta nyt tässä Savolais-Kainuulaisroolejani syksyin-keväin vaihtelen kuin jänis turkkinsa väriä enkä yhtään ole varma, tykkäänkö kummastakaan sävystä.
Näin unta suuteluista ja suuseksistä. Hyvä etten herätessä karvoja suustani töpeksinyt. Kielikin kipeä; johtunee hammaskiskoista joita unissaan lipoo.
Eilen lämmitin kiuaskaminaa kaksi kertaa ja sisällä on yhä siedettävän lämmintä.
Kävin reippain poistoin kaikki 16 marjapuskaa läpitte leikkurien kanssa. Jurskaisin poikki kuiviksi karahkoituneet osat ja napsin latvat. Ruoputin ja rapsuttelin puskien juuret. Kynityiltä näyttävät nyt, mutta siitä ne sitten ensi kesänä tormakoituvat. Tuentoja pitäsi uusata ja puuttuvia asennella, mutta en viitti.
TM:n petäjän kyljellä sudenkorento lounasti hitaasti, kuin nauttien, ampiaisateriaa. Se mokoma pisteli saaliinsa myrkkysäiliöineen päivineen kuin Vinha. On niillä elimistö!
Nyt illasta jälleen mukava hetki saunan jälkeen pihan pimeydessä. Vajaaksi laihtuneen kuun kuvetta näkyi matalalla selluliemikuusikoiden takana, +14°.
Viestejä tiältä sinne ja sieltä tänne.
25.9.2024 keskiviikko
Isänä eloa 44 v. (Sonjan synt.pv)
Vanhimman ja nuorimman lapseni ikäero 27 vuotta.
Hesarin aamu-uutisotsikko lukihäröili: "Raju vuokrankorotus näkyy jo hääöinä Helsingissä"
Kerkesin miettiä millaisia aviopareja ne lienevätkään... (häätöinä*)
Välitetty Fb-viesti: "Susi tappoi Koiramäessä pystykorvan omistajan silmien edessä."
Viestin perässä tietysti suden tappamisella uhoavaa porukkaa pilvin pimein. Voisi tuon äkikseltään käsittää niinkin, että omistajan se pisti poskeensa.
Viestin lähettäjälle panin ehdotuksen, että laittaa sinne prkleen facepookiin vastauksen, että ihminen tappoi 13 000 lasta Gazan kaistaleella äitien ja isien silmien eteen vajaassa vuodessa.
Antauduin lyhytkestoiseen jantteluun erään tuohtuneen kännyköitselijän kanssa. Sitten toppasin ja peukaloitsin luurin mykäksi; ei semmoisella asenteella varustautuneen soittelijan kanssa selkokielelläkään yritettynä keskustelusta mitään tule. Korvat alkavat valua mätää!
Aihe hänellä, jälleen kerran ja ihan uuden äänen omistavalta, oli minun "homoja ja susia suojeleva asenteeni".
Mielipiteeni näissä asioissa tulen pitämään niin kauan kunnes asioiden laita toisin faktoin todistetaan.
Selkein viestini aiheeseen n.14 vuoden takaa löytyy toisesta blogistani täältä:
https://kivaniemi07.blogspot.com/2010/10/viimeinenkin-pari-kaapista-ulos.html
Aamulla ruotsalaiset ympäristöaktiivimaalarit turskuttivat sammukalustolla eduskuntatalon harmaisiin pylväisiin punaista väriä. Mielenosoituksen perusteeksi ovat kertoneet kysyjille ja kuulustelijoille turvetuotannon jatkumisen suomalaisavusteisena Ruotsissa.
Mitähän tuosta olisi mieltä?
Hetkellistä järkytystä Arkadian mäellä tönöttävän kivilinnan värjääminen tietenkin aiheuttaa, mutta vesipesulla näyttäisi kuitenkin lähtevän.
Jatkuvaa järkytystä tiedostavalle jo vuosikymmeniä on sen sijaan aiheuttanut turpeenkäytön hitaasti edenneet haitat vesistöille ja ilmakehälle. Turpeennoston sotkemat vesistöt eivät painepesureilla puhdistu. Kysykää vaikka Iiro Viinaselta jos ette aktivisteja usko.
Tähänkin käy Mihail Misiskinin huomautus Venäjäuhan eskaloitumisia ennustaessaan: "... mutta kukapa kirjailijaa kuuntelisi".
Esimerkiksi militääritoveri Pekka heitti värjäysaiheeseen kommentin äXässä, jotenkin että "typeryyksiin sorrutaan kun argumentointitaidot loppuvat".
Asia on kuitenkin päin vastoin: Argumentointitaitoisten ympäristöaktiivien ja ilmastonmuutoksen hälyttävään todellisuuteen perehtyneiden tiedemiesten viestejä, kirjoja, kolumneja, raportteja jne. jne. ei ole osattu tähän päivään asti lukea siellä, missä pitäisi.
Toveri Pekka ei edes halua lukea niitä koska niissä ei kirjoiteta sodankäynnin strategioista mitään. Sodankäyntien erittäin kielteisitä ilmastovaikutuksista kyllä, mutta nehän eivät innosta koska vain vahvistavat aktivistien viestien vakavuutta.
Elikä kun pienemmät puheet ja kirjoitukset eivät liikahtelua ilmaston- ja ympäristön suojelun suuntaan saa heräämään, on käytännön mielenilmaisut, värikkäätkin, paikallaan.
Myöhässä aiheen vakavuuten heränneetkin ovat. Lopulta ympäristökysymyksiäkin aletaan ratkoa asein ja koko maapalloa käsittävin rintamin ja sittenpä toveri pekatkin vasta innostuvat vaikka lopputuloksena onkin elonkehän inferno.
Miska, Sonjan poika, on saanut ajokortin tänään. Inssiajo on ollut Nurmeksessa.
Tänään kävivät parin tunnin välein HJ Kuopiosta ja JK Nurmeksesta.
26.9.2024 torstai
Nukuinpa pitkään, elikä puoli kahdeksaan!
Tuulenhyrrät kieppuvat kiivaasti. Lännestä päin pilvet ylitse kiitävät. Leutoa edelleen. Pitää lähteä keräämään puolukat jotka tilattu on sillä kankailla nyt kuivaa.
2 sankollista raapaisin tuosta 200 m:n piästä, sitten alkoikin sade joka kesti pari tuntia. Sitten kuljetin puolot kahteen kertaan imurisysteemin lävitse. Muuta nyppimistä ne eivät tarvitse kun mehutarpeiksi eräälle mummulaiselle menevät.
Kävin kaupasta kahvimaitoa, piimää, leipää ja koiranmakkaraa (=inhottavan hajuista mössöä muovissa). Pyykeittoa on vielä lauantaille asti lautaselle ammentaa.
Läppäri juuttui lentotilaan. Kävin Akulan P:n pakeilla josko se sille jotain mahtaisi, mutta mysteeriksi jäi. Akun irroitin, että jos se laukaisisi lukon huomiseen mennessä.
Jakkarainen ei ehkä jaksa alkaa metsuroimaan hankintasavottaani. Sydänongelmia. HJ laittoi jo tarjouksen. Pyydän vielä parilta muultakin. Pylvästavaraa ei Irlannin eikä Englannin laaduilla tarpeeksi löydy, Italian kyllä, mutta varastot tällä hetkellä turvoksissa. Siitä tavarasta olisi saanut kelpo hinnan.
Puutarhuri kipeänä.
Crissen muutto Joensuuhun ollut tänään. Ens viikolla muuttaa Karo Kuopiossa toiseen kämppään. Sonjan ruljansseihin kuuluvat nämä.
27.9.2024 perjantai
Heräsin puoli kahdelta. Jokin huoliunen otus herätti, mutta sen häntä oli niin liukkaan niljakas, ettei muistiinmerkkaamisen ajaksi pysynyt hyppysissä.
Ehkä se oli niin isokin, ettei mahtunut enää valveillaolon tajunnan huoneissa möykkäämään; Globaalin maailman kokoinen hirviö joka ahmii lapsia Gazassa, Ukrainassa, Syyriassa, Venäjällä, Kaisaniemen puistossa ja lopulta lähempänäkin. Ilmastopetokin siitä löytyy joka pieksää merille tsunameita, vuorille purkauksia, metsiin valtavia tulipaloja...
Kun kirjoitin edelliset, niin muistan unen keskiössä tempoilevat, lohduttomasti itkevät lapset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti