10.9.2024 tiistai
Ensimmäinen lehtokotilohavainto Unimäessä. Ehkä se on lymynnyt salaakulkeutujana jätesaavissa koska oli maakompostin kannen sisäpuolelle liimautuneena? Jospa niitä ei enempää olisi.
Poliitikkoluonteen syntymälahjanaan saaneita ei saa häpeämään, ei sitten niin millään. Paula Lehtomäkikin joka Talvivaaran (nyk. Terrafame >Nälkämaa<) synnytyskipujen aikaan oli kepulaisena kätilönä sen aiheuttamalle luonnontuhonnalle, siirtyi politiikasta karkuun teollisuuden etujenvalvojaksi, ja pian kaivoksen Perästä alkoikin kuulua myrkyllisiä tussahduksia ympäröiviin vesistöihin. Nyt tämä samainen kainuulaislähtöinen potsottaa punastelematta median etusivuilla muka ihmettelemässä suomussalmelaisen raakkupuron tuhontaa; "Oi, kuinkas sattuikaan noin poikkeuksellinen tapaturma!"
Eilisen raakkutuhontajuttuun, jonka otsikko on "Edelleen pidän Hukkajoen tapahtumia poikkeuksellisina, sanoo Metsäteollisuuden Lehtomäki" tyrkkäsin kenttälapioni minäkin:
"Lehtomäki oli kansanedustajana junailemassa Talvivaaran kaivosta Kainuuseen ja siellähän sitten myrkkyliemipäästöt noin vain hujahtivat pilaamaan lähiseutujen puroja, järviä ja metsiä. Silloinkin hän saattoi sanoa samantapaista kuin raakkupuronkin äärellä nyt: Hupsista vaan, olipas se poikkeuksellinen päästö! En kykene ottamaan vakavasti Lehtomäkeä raakkuasiassakaan. Asiantuntijana luontoasioissa häntä ei pidä missään nimessä otettaman."
Lehtomäen suulla puhuu kaikkea biomassaa ahmivan businesmasuunin suu Metsäteollisuus, jonka etujen valvomisesta hän mahtavat palkkionsa kuittaa. Hänen yksityisesti ajatteleviin aivoihin ei voi kurkata, että löytyisikö sieltä tietoa elonkehästä ja sen synkästä tulevaisuudesta; Leiväntarjoojan lauluja laulelet etkä ruokkijasi kättä hampain haukkaa.
S:n ja M:n lohialtailla hapetuskatko ja joutuivat hätäteurastamaan ainakin 50 lohta. Loput alkoivat virota kun saivat hapettimen jälleen toimimaan. Niinpä minäkin lastasin peräkärryyn pilkkeitä ja otin takakonttiin lohikylmäkön ja tein mutkan Sivukadun pakastimille josta fileet menevät sitten eteen päin.
Meinasin tuoda moottorinsa menettäneen skootterin ja viedä sen muun rautaromun kanssa Iisalmen romulaan, mutta G laittoi "snäpissä" huutokaupan pystyyn ja mopo oli myyty puolessa tunnissa. Pojat veivät sen sitten kaupungin toisellen puolen peräkärryllä ja rahat siirtyivät ostajalta tilille. Enämpi silleen tuli kuin jos olisin romuna sen kenkännyt.
Olin takaisin täällä Um klo 23. Laitoin vielä saunan lämpiämään. Saunan jälkeen katselin mustaan yöhön jossa tziljoonat tähdet taivaalla tuikkivat ja leuto etelätuuli, kuin joskus elokuussa, hiveli alastonta yönkuhkijaa nurmella.
Nyt on aika painaa tämän läppärin kansi kiinni, laittaa päänsäryn (ainakin toistaisexi) parantaneet muovikiskot suuhun ja nukahtaa kirjan sivuille.
Vähän kaihertaa mieltä Puutarhurin ja itseni välille lähtiessä leimahtaneet, täysin aiheettomat riidanliekit. Klo on 01.45.
11.9.2024 keskiviikko
Nukuin miltei seitsemään. Oli tarkoitus heräillä Trumpin ja Harrisin vaaliväittelyyn neljän hujakoilla, mutta en edes havahtunut kelloa katsomaan.
Harris on ollut sen väittelyn voittaja. Hänen myötäsukainen kantansa naisten aborttioikeuteen tulee vaikuttamaan kaikissa osavaltioissa äänestyskäyttäytymiseen. Trump-möliskö ei edes tiedä, ettei vastasyntyneen tappamista kutsuta abortoimiseksi.
Amerikkalainen laulaja Taylor Swift on asettunut tukemaan Kamala Harrisia, ja jos uutisoinnit pitävät paikkansa, on sillä merkittävä vaikutus nuoriin äänestäjiin.
Iltasella
Ripsaisi vettä kuin olisi joku käsillensä kussut ja ravistanut. Haloo Jakkarainen kävi. Käytiin metsälenkki, juteltiin.
Kasasin rautaromua peräkärryn korokelaitoja myöten kukkuroilleen. Panin vm. 1969 mylykyttäjänkin kyitiin parin ruohonleikkurinmoottorin ja moottorisahan kanssa. Tosin Jakkarainen otti Jonseredin ja aikoi viedä sen moottorisahamuseoon jota joku on perustamassa tännekin.
Tänään on kylällä kaivosasioista uutista väsäämässä ollut Ylen toimittaja, jonka yhdelle haastateltavalle välitin (kysyttäessä) eilen muutamia ajatuksia seikoista, joita kaivoksen vastustajien tulee pitää protestointinsa ydinkysymyksinä. Makuja kahtiajakautumisesta paikkakunnan suhteen ovat saaneet jo maistella. Maanantaina siitä kai telkkarissa pätkä lienee.
Jälleen ollut lämmin päivä. Illasta viileni alle kahdenkympin, mutta saunan jälkeen oli jälleen hyvälle tuntuva hetki pihan pimeydessä, leudossa tuulessa.
12.9.2024 torstai
Valman nimipäivä. Yksi serkku olisi sen niminen, mutta eipä sitten lapsuuden ole tavattu kuin tädin (äitinsä) hautajaisissa.
Eilen illalla nukahdin heti uutisten jälkeen joten heräsinkin jo ennen viittä. Unessa kaivauduin kusiaispesään niin, että näkyvillä olivat vain paljaina kipristelevät varpaat. Muurahaiskeon kuoren alta alkoi pyöreä käytävä jota pitkin olisin halunnut lähteä ryömimään, mutta jäin nilkoista kiinni sätkyttelemään aloilleni.
Uutisista luin Turkissa sattuneista maanvajoamisista joissa kraatterit saattavat olla 50 metriä syviä. Unen luolani olivat niitä. Ilmastonmuutos aiheuttaa nekin sortumat kun pohjavettä pumppaavat viljelmille koska sateet ovat loppu. "Kuljemme vääjäämätöntä kuolemaa kohti hiljaksiin", totesi uutisartikkelin auringon paahtama maanviljelijä.
Kesäkurpitsojen toinen sato korjattavissa. Sekin ilmastonmuutoksen merkki näillä leveysasteilla. Hyvä asia lyhytajattelijalle, kauemmas tähtäävälle vähintään epäilyttävä tapaus.
Romukeikka Iisalammeen. Kärryssä oli 260 kg joten tilille rapsahti rahaa 26€! Sankollisesta puolukoita (10ltr) saisin 40-50€ eikä Iisalammeen asti tarttisi ajaa. Eipähän kyllä rauta, romunakaan, mättäissä kasva. Joskus ruosteisina roiskeina joidenkin ihmishamsterien pihoilla ja raunioilla. Sotatantereiden metallimättäistä romunkerääjä saisi kyllä mittavan tilin.
Vein E:lle ja H:lle lohifileitä Touhulan pakastimeen. Siellä olisi ollut poltettuja ja moduulitiiliä läjä, mutta en viitsinyt alkaa kärryyn mättämään kun en tiedä vielä, kuinka Unimäen uunihankkeen tulee käymään.
Prismassa kävin lähtiessä. Istuin jäätelön ajan penkillä ja katselin ohitsekulkijoita. 89-vuotias (kysyin ikää) mies levähti hetken penkillä ja juteltiin. Oli ollut aikanaan Kostamuksessa töissä. Tanssituttu Riitta mennä hipsitteli kassoilta myös ja kävi vaihtamassa muutamat sanat. Siskontyttöön Tanjaan törmäsin aiemmin kaupan leikkelekäytävällä.
Tullessa kuuntelin Areenalta Tuula Saksalan Keidasta jossa laulettiin raakuista. Mainitsi Tuuli Ylöjärven raakkujaiset-kyläohjelmankin jossa porukkaa kuulemma riittää. Pekka Käppi oli nauhoittanut kansanlaulun pohjalta raakkulaulun ohjelmaa varten, mutta en minä sen melodiasta enkä sanoistakaan tykännyt. Kun tulin Unimäkeen, oli mökin kohdalla tiellä ainakin kahdeksan teeren poikue.
Nyt myöhäillalla Puutarhuri lähetti kuvan Knista jossa revontulet taivaalla leiskaa. Kävin katsomassa ja olihan nuita tälläkin kohtaa avaruutta. Samoja sillä 100 km:n maamatka tuolla ylhäällä ei merkkaa mitään sinisenmustan taustakuvun valoilmiöissä.
Lepertelenpä pinkisti vähän: Jos vaikka palavasti rakastavaiset olisivat satojen kilometrien päässä toisistaan voisivat ne mennä pihoillensa istuksimaan kännykkä korvalla ja kertoa, mitä tähteä tai tähtikuviota juuri nyt katsovat. Se voisi olla vaikka Otava molemmilla ja näin he saisivat myös tähdistä kimpoilevan yhteyden toistensa sydämiin.
Vähän kuin minä pienenä lapsena isänikävässäni ajattelin hirsimökin sivulle pakkaslumeen keltareunaista reikää lorottaessani, että jospa isä katselee samaa kuuta siellä Helsingin työmaaparakin nurkalla lorotellessaan.
Puutarhurin kanssa katsottiin siis samoja revontulia tuossa äsken, mutta ei taida 27 vuotta toisensa tuntenut (maistraatin leimalla varustettuna 21 v) pari yhteisiä ajatuksia sydämessään leiskautella. Hämmästellä ehkä, että näinkin kauan on yhdessä oltu kun luonteetkin ovat revontulten ja tähtien välistä. Liimana lie olleet kolme poikaa ja asuntovelat, ei mitään sen romanttisempaa. Vain kerran tuli avioerolomakkeet täytettyä, mutta sekin jäi sitten "sillensä" kuten maistraatin loppulausunnossa luki.
Minä en ikävöi häntä, ikävöineekö hänkään minua. Puhellaan me silti aikasten paljon kun sillen päällen satutaan. Poikien asioita hoidellaan säntillisesti molemmat myös yhdessä.
Riidat ovat joskus olleet kyllä kaameita sanoituksiltaan, mutta venettämme ne täysin kumoilleen eivät ole saaneet. En ota syyllisyyksiin kantaa muuten, kuin että ehkä omat, pahatkin virheeni osaisin luetella.
Kummankin luonteet kaipaisivat yhä höylää, mutta taitaa kuolo keretä sovittaa ennen loppusipaisuja kaiken.
Erota ei enää kannata. Ruoho on yhtä kulottunutta katsoipa minkä ilmansuunnan aitojen taakse tahansa näiden vuosirenkaiden raoista. Yksinkin on kyllä ihan kohtalaista olla kaiken elämänrylläkän jälkeen.
Puutarhuri on minua huomattavasti nuorempi, että ehkä hän sitten mahdollisena omaishoitajana (hui!) ja lopuksi tuhkani pusikoihin sirottelijana toimii. Elonkirjosta poistumisvuorojen kanssa on olemassa kuitenkin aina se "jos".
Toistan edellisessäkin postauksessa ollutta: Ehkä kaiken silittelee myönteiseksi elämänkohtaloksi kolme poikaamme jotka kaiken touhun keskelle syntyivät ihan suunnittelematta. Tormakoita miehiä heistä kasvoi. Jospa onni myötä olisi jatkossakin.
Nilsiäläinen kirjailija Antti Heikkinen on tekstaillut fiktiivisen paikkakuntakirjan "Rautavaara". Sonja toi lainaan kun kävi lohirahat hakemassa. Päivällä oli ollut julkistamistilaisuus jossa 150. ensimmäiselle kirja oli ilmaiseksi, signeerattuna, käteen tyrlkätty. Silmäilin jo muutamat sivut. Esipuheen on laatinut Henri Ruotsalainen, edellinen kunnanjohtaja joka siirtyi Lapinlahdelle ja tänne valitsivat sen "Kohu" Kärnän.
En tällaisten kirjojen fani ole koskaan ollut eikä tämäkään sisäänsä heti imaise. Kielelle saapui jo maku, etten synnyinpaikkakuntaani ja sen ihmisiä kirjasta tunnista jos sellainen on kirjailijan tarkoitus ollut. Tyly ei kannata kyllä olla jos ei avoimin mielin sitä kokonaan lue. Sivuilta voi löytyä helmiä jotka pesevät fiktiotahroista harhansävyjä pois.
13.9.2024 perjantai
Vettä satelee pitkästä aikaa. Lämmintä on 15 ja tuuli eteläisenleuto. Päähän ei herätessä tänäkään aamuna koskenut. Lie jo seitsemäs päivä ilman jomotuksen tuskaa. On se ihmeellistä.
Unen peräkärryssä konepistooleja kukkurakuorma. Rannalle vedetyssä veneessä huojahteleva kapteeni käski viedä ne romulaan 1000 kilometrin päähän. Pyörittelin silmiäni: Koska ollaan keskellä Suomea, ja jos maan rajojen sisällä täytyy pysyä, pitää tehdä mutka ensin Kittilään ja palata sieltä Kokkolaan että se tuhat km mittariin pyörähtää. En saanut matkalaskelmaa Googlen reittiohjeilla valmiiksi ennen kuin käsky peruttiin. Humalainen kapteeni perusteli peruuntumisen sillä, että hän lähtee kavereiden kanssa hirvimetälle ja tarttee pyssyt ite. Se kapu oli sama lahtelainen "Sika Pepe" 45 vuoden takaa armeija ajoiltani. Kapun känisevän alton muistan hyvin: "Transiiiiittimen kuljettaja!"
Kävin sateen lomassa vesuroimassa kuusikontaimikkoa tienvarren laanilta. Muutama vuosi sitten tienravista siirtelemäni kuusentaimet olivat lähteneet varsin hyvin pilviä kohti kurkottelemaan. Jo pari metrisiksi kasvaneet pajut, koivut, lepät saivat antaa nyt varjojensa väistyä taimien yltä.
Keitin jälleen keiton. Nyt laitoin kasvisten höysteeksi palvikinkkua jota otin Iisalmen Prisman tarjoushyllyltä 350 gramman palan. Kasvimaalla on vielä puolenkymmenen aterian verran porkkanaa ja pottua, sipuleitakaan en ole vielä Kniin vienyt ja mausteita hyllystä löytyy. Toin Iisalmesta myös muita kasviksia keittoon lisättäväksi.
Löylyttelin kunnolla. Parransänkeä olisi pitänyt niittää poskipäiltä pois ja tasailla leukaperien karvoitusta muutenkin, mutten viittinyt. Täällä korvessa karvat saisivat kasvaa luontonsa mukaan, mutta tunne törkyturpaisuudesta panee välillä siistimistöihin. Siksiköhän naisetkin sheivaavat säännöllisesti alapäitään? Entä kun sänki kutittaa huarukkaa ja tekisi mieli kassajonossa ruveta ruapimaan?
Kainalo- ja häpykarvoituksillekin on evoluution kulussa kuiten tarkoituksensa sävelletty, että niiden poiskalttaamisessa ihminen tekee vastoin luonnonlakeja. Voiteita, repäisynauhoja ja muita sheivausvälineitä myydään maailmassa miljoonien edestä: Kauneusteollisuus sanoittaa terveyden kustannuksella monien poloisten mielen. Ja koko turhuus aina myös ympäristön kustannuksella.
14.9.2024 lauantai
Aekasen heräsin kun aekasen aloin muate.
Pimeää, lauhaa, sateen tuntua. Vinha pötköttelee pitkin pituuttaan sokkelinjuuressa portaiden vieressä eikä sisälle halua. Yöllä satoi todella rankasti koska heräsin sen rummutukseen katon pelteihin. Taisi ukkonenkin äännellä jossakin vaiheessa. Juuri nyt jyrisee lännen puoleisella suunnalla, ja salamoi.
Median, tuhansien asiantuntijoiden ja sotabloggareiden jahkailut Venäjän Suuren, Isänmaallisen Teurastussodan käänteistä ja sen ennakoinneista ärsyttää suunnattomasti. Nyt voisi jo joku aisantuntija alkaa kattavan analyysin näiden povareiden osuvuudesta yleensäkin. Mututuntumana maallikkokin voi päätellä, että pieleen menee suurin osa.
Venäjän sotakone on ollut monien mielestä hyytymäisillään jo kauan vaikka rautaa tuntuu riittävän syytää muuallekin kuin Ukrainan auringonkukkapelloille, kaupunkien toreille, kouluihin, sairaaloihin ja rautatieasemille.
Viestipalvelu X:n (ja monen muun kaltaisensa alustan) lukuisat sotauhoajat ovat kamalimpia otuksia olemassa. Ne eivät kelpaisi syötäviksi edes Trumpin mielikuvituksessa Meksikon rajanylittäjille. Joutaisivat pahimpaan nälkään aterioiksi vaikka Moskovan Zaatanan syleilyä varten rauhoittavilla puudutetuille tiikereille.
Hautajaistunnelmia ilman ruumiita tässä tulee hetkittäin vietettyä kun kehitysvammaiset veljemme alkoivat sairastelunsa.
H:n kanssa viestitelty, ja nyt kun nähtiin Iisalamessa, puhuttu, veljeksiemme hautajaisvalmisteluista. Veljemme E ja S eivät ole vastanneet kysymyksiin siitä aiheesta. Vanhimpaan siskoon ei olla yhteyksissä edes näissä tunnelmissa.
Nuorin veli E voi olla tuhkausta vastaan uskontonsa sääntöjen tukemana. En tiedä mitä hellureit ajattelevat hautaustavoista. Tuhkaus voipi olla kielletty kun ne viimeistä päivää odottavat hautojen avautumisineen ja sielujen ylös liitelyineen. Avointa kysymysten ja vastausten asettelua tuskin pystyy asiasta käymään.
Netistä ei yksiselitteistä vastausta hellurein hautaustavoista löydy. Körttiläiset ja vanhoillislestadiolaiset ovat enimmäkseen arkkuhautauksen kannalla. Jehovalaiset eivät kantojansa kerro. Evlut yks ja sama. Ortodoksihiipat pamiloitsuavat suitsutustensa kera arkkujen ympärillä. Vapaa-ajattelijat eivät ole sen enempää vapaita ajatuksiltaan kuin ismiensä vangit, mutta heille hautaamisprosessi lienee "ihan sama" jos kysyisi.
Tahdon vapautta ei kuolemansakaan äärellä ole enää kenelläkään. Puristaisitteko kuolleen ruumiini priketeiksi ja polttaisitte uuneissanne lämpönne lähteeksi talvipakkasella kuten ehkä eläessäni voisin, vaikka piruuttani, toivoa?
Laskin hautauskustannuksia. Uurnapaikka 15€ per veli, uurna ei mitään jos joku meistä semmoisen puusta höyläisi, polttohautaukseen sopiva arkku 220-310€ (jos joku meistä ei höylään senkin teossa tartu), tuhkaus 300-400€ , muistolaatta isän ja äidin hautapaateen 20€ ja kuljetukset 100-200€. Yhteensä karkeimman arvion mukaan koko homma 700-1000€.
Arkkuhautaus halvimmillaan 2000€, ylärajaa kustannuksille ei lienekään.
Puutarhuri aikoi mennä Napikselle, minä en lähe minnekään kuin saunan kautta petilleni. Sataa vettä, on lämmintä: +18.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti