16.9.2024 maanantai
Unessa rakennustyömaa. Urakka kusi. Kake pylskähti holvin reunalta alas, mutta sain pusakan venyvästä hihasta kiinni ja heijasin hänet betoniseinälle kiinnitettyjen parrujen päälle. Mittamies Jelttana mittasi ja mittasi, mutta punainen piste ei asettunut millään vaaituskeppiin. Joku tuntematon paksupää huusi turpa ammollaan montun reunalla. Sirkka Jussia nauratti vaan.
Keskiyöllä ulkona pistäytymistäni valaisi kuin löllönä meduusana lötköttävä, pikkuisen vajaa, punerva kuu Luikkokankaan suunnalla. Tuli hoputtava tunne laittaa paikat talviteloille.
Uutisten isoimmat otsikot ovat jälleen syntyneet kun Trumpia on yritetty päästellä hengiltä kesken viheriökierroksen. Mitäpäs liitopommeista jotka Ukrainan Harkovassa ovat murhanneet muutamia kymmeniä lapsia, sairaita ja vanhuksia, tuhonneet asuinsijoja ja myrkyttäneet ilmakehää!
Kyllä kohuja tuottava yksilö, vaikka se kuinka pölvästi olisi, uutiskynnyksen ylittää jos sille vaikka tikku kynnen alle uhkaisi turskahtaa. Yhden, 8miljardista piposta erottuvan rusketusvoiteella läträtyn ihraläjän pöljät sykyilyt ajavat kaikesta edelle. Valtavista tulvistakin jotka kurittavat nyt miljoonia eurooppalaisia.
Kehitysvammaisista veljeksistämme toiseksi vanhin Jaku on kompuroinut. Huomenna vasta Kysiin vaikka tapaus on sattunut jo viime perjantaina. Nyt tila on se, että pystyy kävelemään, ymmärtää kysymykset, mutta puhe puuroutuu, leuka on vinossa eikä suu enää sulkeudu. Syönti miltei mahdotonta.
Kävin sankollisen puolukkaa ja siivosin ne. Menevät naapurille Kniin.
Puolot eivät meinaa tällen syksyllen kokonaan kypsyäkään vaikka viime yönä oli jo hallaa.
Toin hakkuuaukiolta "kerroskiven" kaminan päälle koristeeksi. Siinä on hienot kuviot, kuin isoja suolarakeita tavalliseen kiveen sotkeutuneena. Lie miljardeja vuosirenkaita sitten ollut tälläkin kivellä tuliset oltavat. Miten suuri se alkuperäinen murikka on ollut kun on alkanut jäämassojen alla sen kyljestä erilleen murentua? Voi olla myös avaruussirkkoilua kun alkuräjähdysten jälkeen tätäkin palloa ovat muut avaruuden kiviset kiertolaiset pommittaneet.
Kiviä ja niiden historiaa kun alkaa miettiä, päätä huimaa.
Mihin kaikkeen nekin lajimme toimesta ovat joutuneetkaan: Maaperästä murskaamoille, teille, toreille ja turuille, rakennusten kivijaloiksi, koristeiksi, panssariesteiksi, hautausmaille, rotvallien reunoihin.
Kivien kuolemistakin lajimme lopullisen vastuun on ottanut.
Runoilijatuttavani K.Nevarannan runossa sanotaan:
Poimi rannalta pehmeä ja märkä kivi
ota se käteen, kuvittele kiven sykkivän
vuosituhansien rytmiä, tunnustele!
Kuuntele kylmän sydämen ääntä
kädessäsi, rannalla.
Peräkärry on lastattu haloilla, lähden aamulla varhain tekemään mutkan Sivukadulle.
Aloitin tänään mökin ympäristön talviteloille asettelut.
Rautavaaran kaivoshankkeesta maininnat uutisissa olivat varsin köykäiset, mutta eipä se kuopiolainen toimittaja mikään tutkiva zurnalisti olekaan, kunhan vain raportoi aiheeseen päin rukkasella huitaisten.
Tästäkin maaperän särkemisaikeesta tarvittaisiin taustoitettu dokumentti jossa ei pelkkiä kaivosasiantuntijoiden päitä, poliitikkoja ja kunnanjohtajia vain ruutuun vaihdeltaisi.
Pohjaksi sille löytyisi helposti jo tehdyt ohjelmat ja lehtiartikkelit kaivosteollisuuden mustasta historiasta niin lähi- kuin kauemmastakin menneisyydestä. Kauashan tässä tapauksessa varsinkaan ei tarvitsisi mennä, 70 km pohjoiseen Talvivaaran kaivoshirvitysmonttuun vain ja sen muutamien vuosien takaisiin myrkkykierteisiin.
Kaivosta vastustaville likeisilleni ehdotin, että kun kokoonnutte pohtimaan srategiaa, niin ottakaa ilmakuva Terrafamen nykyisestä olomuodosta ja tehkää "vaihtokuva" propagandaanne varten striimille siirreltäväksi Rautavaaran kaivosalueen kartalle piirretylle alueella, että totuus siitä, mitä tuleman pitää, olisi kaikille selvä.
Rautavaaralla itsessään aktiivisesti kaivoshankeen vastustajista mahtaa tulla pula: 1001 vanhusta, 300 koululaista ja 300 hoitamassa edellä mainittuja.
Tähän väestöpohjatotuuteen perustuneekin kaivoslobbareiden usko sen toteutumisesta.
Elokapinan porukat jos tulevat Nurmeksen tielle istumaan, ei se sen olematonta liikennettä häiritse. Maanrakennus Korkalaisen aura-auto käy lemppaamassa ne penkalle.
17.9.2024 tiistai
Klo 04.12, +7, ohutta yläpilveä. Tuulenvire ehkä koillisesta.
Heräsin matkustusuneen vaikka minnekään en liikkunut. Aikomusta koko uni jälleen.
Juopasen kahvit ja lähen ajeleen Sivukadulle. Tuun sit iltasella takas.
Menihän siellä Knissa taas koko pv. Tulin tunti sitten, klo on nyt 21. Kuutamo kirkas on. Savu saunanpiipusta nousee pylväänä yön sineen. Sain kuunhohteesta kohtalaisen kuvan kännykänlätyskällä.
Jakua ei halvaus ollutkaan kopeloinut vaan oli kaatunut ja lyönyt naamansa lattiaan. Leukaluu murtunut. Nyt leuka on tuennassa ja ruuaksi vain muusattuja eväitä, liemiä ja juotavaa.
Siitä saapi kyllä jatkossa sapiskaa veljestemme vartijat ja ruuan tuojat. Missä niiden katseet on harhailleet kun yksi möllöttää sängyssä suu ammollaan eikä muuta kuin mökeltää? Ja kun ei ole koko viikonloppuna kyennyt, ainakaan kunnolla, syömään!
18.9.2024 keskiviikko
Julma ihmisjärjestyksen maailma: Vajavat 3tuhatta hakulaitetta räjähtänyt samalla kellonlyömällä Hizbollah-järjestön aktiivien taskuissa Libanonissa. Kuolema on korjannut muutaman, muut saaneet riekaleisia reikiä ruppeihinsa.
Sodankäynnit ovat aina seuranneet keinovalikoimilla aikaansa. Maailman hirveimpiin kuuluva järjestö, israelilainen terrorijärjestö Mossad on ollut kehityksessä vähintään askeleen edellä.
Lähi Idän äärijärjestöjen uskonsoturien joukot eivät muutamasta tuhannesta kerrallakaan tapetusta tai vammautetusta paljoa hätkähdä. Kostoa seuraa, sitten taas vastakostoa jne. Osapuolet väittävät kaikki olevansa oikean jumalan puolesta tappotouhuissa niin eipä tälle kuolemaa tuottavalle janttelulle kukaan mitään mahda. "Taivaan keitailla tavataan" ne huikkaavat sytytyslankoihin tulia tuohustaessaan.
Ihmisluonteita voimme kotoisastikin ihmetellä tässä loputtoman Tiedon valtakunnassamme. Vähintään naurettavaa on nyt eduskunnassa käynnissä oleva, niin ikään uskonnollissävytteisesti täystosissaan käytävä riitely eheytyshoidoista. Ei se kyllä kaappeihinsa takaisin tungettavina jonottavia naurattane.
Ovatko ne muutamat poliitikot ja heidän järjestökenttänsä tosissaan siinä, että ihmisen syntymässä saatuja ominaisuuksia pystyy sakramentillisilla loitsuilla, ammekylvyillä ja kätten päälle panemisilla muuttamaan yhtään miksikään?
Eheytyshoitoja, niitä tarvitsevat lapsena aivo-vammautettujen räsästen, mäkelöitten ja tavioitten päät. Heitä pitäisi mäjäyttää sillä samalla raamatulla korvallisille jolla hulluudet sinne on heidän vielä kehittymättömiin aivoihinsa aikoinaan mäiskittykin. Hartaiden uskonyhteisöjen, aivopestyjen isien ja äitien syytä, että syntymäänsä syyttömät kärsiä saavat. Sukupolvesta toiseen nämä hirviönäytelmät toistuvat.
Ihan kuten kaiken tuhoavien sotienkin syyt joissa usko joutavuuksien jumaliin pontimina ovat.
Inhon tunteita herättää kansanedustaja Päivi Räsänen. Lääkiksen käynyt ihminen on sivuuttanut opinnoissaan laajat alueet aukottomista selvityksistä ihmislajin evoluutiosta ja geeniperimästä, sukupuolien moninaisuudesta. Siitä, ettei ihminen siittämisensä hetkeen eikä syntymässä saamiinsa ominaisuuksiin koskaan itse voi vaikuttaa. Korkeintaan ulkonäköön ja ulkoisiin rosoihin rahalle itsensä myyneet kauneuskirurgit.
Päivi Räsänen se vasta valelääkäriksi on paljastunut. Raamattua se on ohjekirjakseen esitellyt oikeudessakin, mutta ei sen avulla ole lääkäriksi voinut opiskella.
Luin Hs:n artikkelin aivotutkija Marylka Yoe Uusisaaresta joka on viisaine aivoineen päätynyt työskentelemään Japanin Okinawan saarelle.
Kuinkahan aivojen toiminnasta perillä oleva ihminen alkaa uskoa (ainakin melkein) esi-isien henkiin ja muihin yliluonnollisiin asioihin saaren alkuperäisten ihmisten tapaan? On kuin hän omistaisi kahdet aivot joista toinen vaipuu alkukantaisuuteen ja toinen tekee pragmaattisia töitään aivotutkimuksen parissa. Ihan kuin fyysinen minänsäkin: päivät tutkimuslaitoksen laboratorioissa ja vapaat hetket liitelemässä purjeilla ja kanooteilla vesillä ja vetten yllä. Tai meditoimassa joogatatamilla.
Valokuvistakin voi arvella, ettei se oikeasti asu ja tee siellä homeisessa talossaan yhtään mitään. Nukkuu öitään tuskin koskaan, saatikka että ruuan laittoon ryhtyisi. Erästäkin valokuvaa kun tarkemmin syynää, niin jos Marylka joka ilta polttaa pihansa perillä kasvavan pensaan lehvästöä makuustensa syöpäläisiä karkottaakseen, luulisi pusikoissa jo olevan melkoiset harvennusten jäljet.
Työpaikallaan tämä sivistynyt ihminen, henkisiä arvoja kunnioittava, meditoiva ihminen silpoo ja kiusaa kuvausanturoilla, skalpeerausveitsillä, lääkkeillä ja piikeillä koe-eläimiä (hiiriä ainakin) ihan vain oman lajinsa mystisiksi arvioimiensa aivojen salaisuuksien ratkomiseksi.
Toimittaja on juonessa mukana tai sitten se ei ole ollut kriittinen yksilö. Kunhan vain juttunsa on saanut tehdä. Eksoottiseen kohteeseen reissun on saanut työnantajansa piikkiin tehdä ja hyvän palkkion kaiken päälle kuitannut.
Voin olla pahasti väärässä, mutta minkäs jutun lukemistuntemuksille mahtaa.
Päivän töikseni purin pilkekatoskötöksen sauna luota, laitoin kuivat kalikat saunan kuistille ja pienemmän sälän kokosin vain tiiviimpään kekoon ja pressutin.
Poltin lahonneet kuormalavat ja muun lahon telapuumössön nuotiossa.
Kävin parituntisen metsälenkin. Suolta söin jo hieman vetistyneitä mustikoita. Polukoitakin pistelin mättäistä pitkin matkaa kahmalokaupalla. Kanttarelleja olisi eräässä kuusikossa vielä vaikka kuinka paljon, mutta eipä niitä kannate lähteä keräilemään. Halla ei vissiin metsien sekaan ole ylettynyt kun muitakin sieniä niin terhakoina sammalikoissa törötti.
Jäniksen, pyyn ja kaksi teertä näin. Unipuron varrella on vanha rämeikkö joka viime vuosikymmeninä on kuivunut kun aikoinaan perkasivat tuon luonnon vesiuoman. Nykyäänhän tuollaiset purot ovat suojeltuja, niihin ei saa konein koskea. Suorämeikölle on harvennushakkuissa säästetty kuusien sekaan muutamia haapoja ja niihin ovat tikat ja palokärjet saaneet pesäkolonsa sälötellä. Yksi palokärki tuli ihmettelemään kun minä ihmettelin niiden asujaimistoa.
Visuaalisesti miellyttävimpiä puita ovat ne, joissa on jokin "vamma"; Rujo mutka, muhkurainen oksanhanka, pahka tai latvapuska. Suoriin riveihin istutetut samanlajiset puut ovat mitäänsanomattomia, tahdottomia uhreja teollisuuden alttareilla uhrattaviksi.
Mehut loppuivat kellarista. Hain sankollisen puolukoita ja sipelsin sekaan omenia, keittelin ulkotulilla uudet mehut ja nyt punaista nannaa riittää lopuksi kesää. En ole ollut mikään mehujen suurkuluttaja, mutta eihän tuota piimääkään jatkuvasti ruokajuomakseen kannate ostaa. Unimäen kaivos´vesi on kyllä kelpoa märkää.
19.9.2024 torstai
+13.
Viideltä piti tempautua ylös nilkkoihin iskeneen suonenvetokohtauksen takia.
Kuu on niin kirkas, että pystyisi sen valossa vaeltelemaan vaikka metsässä. Vinha ei halua öiksi sisälle lainkaan. Sillä on ihosairauksista huolimatta alkanut turkki tuuheutua.
Tänään kävi outoja ihmisiä pihassa. En pyytänyt kahville niin kuin joskus vieraille ensimmäiseksi ehdotan. Alun tervehdysten jälkeen jatkoin hommiani kuin heitä ei olisikaan. Heidän pälyilevä, ympäristöä tutkiva outoutensa alkoi vaivata. Eivät edes esitelleet itseään.
Keski-ikäinen pariskunta. Pakasta juuri vedettyihin rypyttömiin, puhtaisiin maastokuviopukuihin pukeutuneet ukko ja akka. Toisella puhtaankirkkaanmustat kumpparit ja toisella keltaiset. Ukolta vain kauluspaita ja kravatti puuttui.
Yrittivät udella kierrellen ja kaarrellen olemisiani. Sanoin, mitäpäs näistä. Kun ne sitten istahtivat toinen aitan rappusille ja toinen tuvan-, sanoin niille, että eiköhän ole parempi, jotta lähdette jatkamaan matkaanne kun eivät nämä puheemme tämän mielenkiintoisimmiksi tule. Ne lähtivätkin eivätkä hämmästelleet ehdotustani lainkaan. Auto, jonka ne jättivät tielle niin, etten nähnyt rekisterikilpiä, oli melko uudenoloinen, harmaansävyinen henkilömallin Skoda. Kännykkä oli tuvanpöydällä joten kuva jäiräpsäsisemättä. Pihaa muina aikoina valvova riistakamerakin on aina pois päältä kun olen paikalla.
Jakua käytetty neurolla. Epilepsiakin voi olla. Ensi viikolla aloittavat tarkemmat tutkimukset.
Nyt olen saunonut ja iltapalaakin nauttinut. Pesaisen suuni, laitan muovinpalat hampaiden väliin ja alan katsomaan Tappavaa yölento-sarjaa josta lukemani kritiikki ei kyllä hyvää lupaillut.
20.9.2024 perjantai
Unessa soi "Tango Reinhard". Aluksi Reinhard rakasti vain tangoa, ja vanhaa kunnon keinua...
Karseita tyyppejä Suomen hallituksen ministerienä. Kauppa- ja ulkomaankauppaministeri on tehnyt omavaltaisen päätöksen, ettei Suomi osallistu Ukrainan jälleenrakennuksen kustannuksiin seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen osalta perustettuun tasa-arvoliittoumaan. Tätä ministeriä saisi pääministeri Orpo ripsiä koivuniemenherralla kintuille. Kertakaikkiaan ällö koko poju kuten persujen edustajista miltei kaikki.
Mistä näitä, ja miksi juuri näinä aikoina, sikiää? Miksi ne nyt kerralla, kuin hattivatit muumimetsässä, alkavat nostella päätään korkeammalle kuin valtiomieskyvyt antaisivat myöten?
JH-a
Purra
Tavio
Junnila
Rydman
Peltokangas
Kun nuita ajattelee, alkaa Vihtori Kosolan pönäkkä haamu hönkiä niskavilloihin.
Unimäen tiensuulle olivat puottaneet rekasta metallisen tienalitustunnelin. Meinaavatkohan ne Karipuronsillan uusata? Joko se korjaus enteilee tulevan nikkelikaivoksen kivirekkarallia Talvivaaran ja Rautavaaran välille? Edellinen silta on 1970-luvun alkupuolelta kun korjasivat koko valtaväylän Nurmes-Rautavaara-Sonkajärvi-Iisalmi välille.
Ihan ensimmäinen Karipuronsilta lie käsittänyt joskus 1700-1800 luvuilla paikoilleen vähitellen maatuvia tukkeja nakeltuna puron ylitse. Stten oli se kiviarkkujen päälle pykätty, puukantinen silta keltaisiksi maalattuine parrukaiteineen ja niihin puukotettuine nimikirjaimineen&sydämenkuvineen jotka minäkin muistan.
Jonkun muisteluksen mukaan ovat joskus tanssia jytkytelleet Karipurollakin kuten kaikilla muillakin silloilla kaikkialla. Kunhan vain on tasaista paikkaa ollut jossa kippurakänkien luistolla ei niin väliä ole ollut kun vain on päässyt punomaan kylien tyttärien retonkia rullalle soeton tahtiin.
Haetaristeja on aina penkan päälle löytynyt kurttuja kiskomaan. Heimon muistelusten mukaan isä Tauno ollut jopa laulamassa niissä riennoissa. Sanoin kyllä, että eppäellä sopinee.
PP soitti. Kertoi, että hänestä dokumenttia ensi viikolla telkkarissa. Vanhaakin materiaalia 80-luvulta samasta miehestä Ruotsisssa olon ajoilta. Rankkoja juttuja.
Vukelon Hannu kävi. Hänelle tarjosin kahvit, juteltiin jne. Oli menossa Älänteen rannoille puolukkaan ja vähän metällekin. Artoa ei ole sen vuoksi näkynyt kun se jo elokuun alussa on mennyt Savukosken Sotajoelle mökilleen.
22.9.2024 sunnuntai
Klo 02.03. Pakkasta -1, puolikas kuu valaisee miltei keskeltä taivaan kupua, ei pilvenhattaraa edes taustan sinessä.
Olin mökkini pihassa Napisreissulta ihan äsken. Vinha tuli mökin alta tyrkkimään kuonollaan, että missäs sitä taas on oltu. Otin sisälle vaikka ei sitä palella hallasta huolimatta. Annoin tonnikalaa yöpalaksi. Itse nieleksin riisipiirakan ja lasillisen piimää.
Napiksella ei väentungosta ollut. Eräs pitkäaikainen tanssituttu Oulun pohjoispuolelta kertoi perheessään sattuneesta kamalasta jutusta niin, että oli vaikea pidätellä liikutusta tuli se niin lähelle omiakin elämässä koettuja kolauksia. Kylmäsi sydäntä pirusti. Siksi heitä (miehensä kanssa) ei ole näkynyt pariin vuoteen.
Selvisin tuosta järkytyksestä kun menin Tohtori Raimon kanssa kahville. Hän tarjosi sen oikein wienerin kanssa. Kävin hakemassa autosta ukki Abrahamin valokuvat, annoin hänelle sen, jossa on myös Oiva. Lähetin ukista myös kännykkään tuon pelkän ukin kuvan. Hän näyttää sitä äidilleen (94) joka voi jopa muistaa sukulaisensa jos ovat yhteyttä milloinkaan pitäneet. Samoissa äitini puoleisen tuovisten oksanhaarukoissa roikkuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti