Elämä syntyi 7 miljardia vuotta sitten, nyt te tiedätte, miten sitä tulisi käyttää, sanottiin elokuvan lopussa.
Italiassa mafian perintö kituroi hengissä. Mussolinin jälkeläisellä suoraan alenevassa polvessa näyttää olevan vientiä ja Silvio Peruskonikin on jälleen vauhdissa.
Fascismin siemenet ovat kuin jättiputkella, uinuvat vaikka tuhat vuotta ja kun aika koittaa, ponkaisevat valoon. Eikä se olisi mahdollista ilman kansan "syviä rivejä".
Keitin kasvissosekeittoa. Kelpasi, vaikka sipuliakin siihen möyhensin. Sörsselöin sosetarpeet kalaliemeen, särpimeksi kauraleipää ja juustoa.
Pakkasta aamulla 28.
Äet kipeenä edelleen. Aikoo mennä huomenna töihin kun siellä kuulema ruuhka kasautuu pöydille. Liekö niiden purkaminen hengenarvoista puuhaa?
Flunssakuuri on jättänyt Pauluksen rauhaan. Minuun se hiipi yöllä. Ensin aivastelin, sitten niiskuttelin ja pian oli kuumeinen olo. Jäseniä ja päätä särkee eikä jaksaisi itseään liikutella, mutta eipä sitä osaa makailemaan ruveta.
Lämmitin takkaa ja uunia kun on niin kipakkaa tuo pakkanen. Pyykkejä laskostelin Eliaksen kanssa. Kävin myös kirjastossa. Hain Yrjö Hosiaisluomaa, hän kuoli tammikuussa niin siksi. Samalla kävin kuuntelemassa, mitä Päivi Alasalmella oli sanottavana yläkerran kirjallisuustilaisuudessa. Muutamalla lauseella osallistuin keskusteluun minäkin. Ei se kovin vilkasta ollut. Paikalla taisi olla toistakymmentä kuulijaa, kirjaston omaa väkeä muutama ja toimittaja Turunen.
Alasalmi oli samoihin aikoihin Orivedellä kuin minäkin. Hän on siitä koulutuksesta hyötynyt, minä en, mutta eihän minulla olekaan edellytyksiä, eikä tuuria. Taitoa kirjoittaa alkaisi olla, mutta myöhässä olen. Vaikka kyllähän minä kirjoitan koko ajan, vaan ei sillä enää ole entistä merkitystä maailmassa, jossa luetaan vain otsikot.
Miettimisen paikka: Timo K. Mukka tuskaili jo 15 vuotiaana: kiire, kiire on että ennätän ennen kuin loppuvat elon päivät. Ja kiirettä hän pitikin, ennätti tärkeimmät kirjoittaa ja kerkesi jopa kuollakin nuorena.
Ei tarvinnut Timo pitkästi urakoida "sellaista elämää, josta tullaan kirjailijaksi". Hän kumosi kalakaverinsa Ernon finlandialla palkitun arvion millaiseen elämänhapattamaan juureen kirjailija leivotaan.
Paistoin kakkupohjan kapealla, suorakaiteen muotoisella, korkeareunaisella uunipellillä. Meinasi kärähtää. Leikkelin jo valmiiksi kerrokset, tasasin reunat.
Leipoessa tuli mieleen vanhimpien tyttärien lapsuuden aikaiset kakkujen teot. Neuvoin kerran kakkupohjan nyrkkisäännön: Kaikkia aineita lasillinen ja jos haluaa isomman taikinan, niin kertoo sen kahdella, kolmella jne. Soila rupesi tekemään ja tuli pian tuohduksissa sanomaan, ettei leivinjauhetta ole purkissa puoltakaan lasillista!
Elias tarvitsee grafiikkalaskimen. Katsottiin netistä hintoja: 215 e, 246 e, 468 e jne! Voi V! Nettitorilta löytyi kolme käytettyä. Soitin myyjälle ja sovittiin hinnaksi 80€.
Flunssan räkäpuoli hellitti jo eilen, päätä särkee.
Postista tuli Viro-Latvia-Liettua maantiekartta. Se on laminoitu valmiiksi, mutta sen matkakohdemainoksia en tarvitse. Maksoi kympin ad Libriksessä. Katselen sitten jälleen pienimmät polut, harmaimmat kylät, jos nyt ylejäänkään reissuun pääsen.
Tojota temppuilee.
Poliisilta tuli kirjeitä. Joku plarannut henkilötietorekistereitä ilman tarvetta. Pitäisi osata ruksailla, vaatiiko rangaistusta ja korvauksia. Vaikea juttu, kun ei tiedä, miksi joku on tonkinut. Pitää miettiä yön yli.
Lähetin poliisille eilisestä kyselystä omat täydennyskysymykseni.
Tehtiin P:n täytekakku ja sitten tulivatkin pojan vieraat.
Tojotaan Motonetistä uusi laturi ja 1 ja 2 pytyn sytytyspuolat. Käsijarruvaijerikin olisi uusittava ennen katsastusta..
Illalla P:n leirikoulu-vanhemp.ilta. Varainkeräyshän se taas olisi eessä!
Vieraita tuli. Ovat sunnuntaihin. Majoitettiin minun huoneeseen.
Päätä särkee edelleen.
Paulus tänään 14 v. Sai lahjaksi metallinpaljastimen. Hesarissa oli sopivasti juttua Lapista, jossa tonkivat yhä edelleen sodan aikaisia jälkiä ja saksalaisten ylläpitämien sotavankileirien raunioita.
Aamulla ensimmäiseksi remppasin auton. Nyt lataa ja moottori pyörii tasaisesti. Moottorin häiriövalo palaa edelleen.
Ajoin Unimäkireissun. Perillä ämmitin uunin tuliseksi. Soila käy lämmittämässä lisää. Maanantaina poikien kanssa rankahommiin sinne. Hiihtoloma.
Luin Paholaisen päiväkirjan loppuun. Tuo pelkistetty nimi ei tälle kirjalle sopinut lainkaan, se suorastaan valehteli. Olisi selkeyttänyt, jos Alfred Rosenberg and the Stolen Secrets of the Third Reich olisi suomennoksen kansilehdessä otettu käyttöön, tai jopa niin, että siitä olisi kirjalle nimi muokattu. Kolmannen valtakunnan paholaisia oli kuitenkin useampia.
Pikkupakkasia pitelee tasaisesti. Päivisin aurinko jo vähän lumipenkkaa harsottaa. Päätä särkee vielä, mutta jospa se iltaan hellittää. Otin yhden aspiriinin.
Kun selailee edellisten pyöräilyretkiensä valokuvamuistoja niin yhä kovempi hinku päästä polkemaan alkaa vallata mieltä. Petroskoin kuvien joukosta löysin yhden, jossa Äänisen rantaboulevardilla eräs nuorehko nainen möi tekemiään rannekoruja ja kolmekohan minä niitä ostin. Harmitti sitten, ettei matkakassaani olisi suurta lovea tehnyt vaikka olisin kaikki hilut lunastanut, kevyitä ja vähän tilaa vieviä matkamuistojahan ne olisivat olleet. Sille äidille olisi varmasti nekin ruplat ja kopekat olleet tarpeeseen. Hyvillä mielin hän oli siitäkin pikkukaupasta. Vaikka Karjalassa pyörällä liikkuminen ei minulle käytännössä maksanut juuri mitään, koska kauppojen ruokavalikoimat olivat älyttömän halpoja, niin silti pelkäsin koko ajan, että rahani loppuvat kesken jos alan niitä syytämään mihin sattuu.
Vieraat ovat vielä ensi yön. Käyttivät poikia Vuokatissa, olivat siellä koko pvn.
4.2.2018
Entisenlaiset olivat tanssit Napiksella eilenillalla. Ekasta valssista viimeiseen olin. Ilta oli liikunnan puolesta mukava, jokin vaivasi mieleni taustalla, mutta eipä sille sanallista arviota osaa kirjoittaa.
Hannelella kylässä. Sinne on matkaa 86 km. Lumenpölläkkäinen vitostie, muuten kuiva ja hyvä ajaa. H antoi Fragile-X-monisteet veljistämme. Ja olihan niissä meistä "terveistäkin" otettujen näytteiden tulokset. Vanha tutkimusjuttu jo, mutta yhä ajankohtainen. Kirjoitin tiedusteluja muutamaankin suuntaan saadakseni keskusteluyhteyden päähän jonkun perinnöllisyystieteilijän. Silloinen näyttäisi olevan jo eläkkeellä. DNA-keinovalikoima on kehittynyt 80-90-luvuilta huimasti ja tiedä mitä ne ovat vielä selville saaneet. Verihiutaleemme ovat edelleen heidän pakastimissaan ja luvat tutkia.
Heimosetä soitti Hesasta. Oli saanut sydäninfraktin viime tiistaina. Oli ollut ulkona kävelyllä, onneksi, ja joku oli auttanut terveyskeskukseen josta suoraan leikkauspöydälle. Pallolaajenuksella oli tällä kertaa selvinnyt, mutta pari vaatimattomampaa ahtaumaa oli löytynyt, että miten lie jatko. Virkeä oli ja kotona jo.
"Meidät erottaa palleluteista noin 500 miljoonan vuoden evoluutio, vaikkei sitä ulkoavaruudesta saapuva vieras äkkiseltään arvaisi."
Huomenna Unimäkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti