Oltiin täällä ummen takana iltapäivällä. Uuniin tulet, hellaan kans ja pianpa myös saunalle, että kerettiin ennen pilkkosenpimeää kylpeä. Pojat rymysivät siihen malliin ulkosalla, ettei löylyjen jälkeen tarvinnut nukkumaan nohitella. Vielä en ehtinyt puusouviin kun oli "tätä muuta".
Varpaita paleltaa, nenän korkeudella on lämmintä 13, parvella sopiva. P jäi sohvalle lukemaan ja nukahti siihen. Peittelin paidattoman pojan hyvin. Vinha hyppäsi jalkojen lämmittäjäksi.
Lueskelen Paavolaisen Synkkää yksinpuhelua. Sitä luin jo syksyn viimeisillä käynneillä; kirja jäi nipistimien varaan verhoon roikkumaan. Lienee kolmas kerta kun sitä tavaan, mutta kyllä se vain yhtä lailla vie mukanaan. Ehkä jotain uuttakin sieltä oivaltaa. Kun lukiessa muistaa "synkät" aikalaiskritiikit (myös nykyaikaan ulettuvat) Paavolaisen sota-ajan dokumentista, niin rivien välitkin tulee luetuksi tarkemmin.
Mitä siitä, jos yksi taidokas kirjailija väistelee totuutta kun sitä teki koko sotienjälkeinen, pelottelujen notkistamalla öljyllä voideltu yhteiskuntakoneistokin Moskovan komennossa.
6.3.2018
Pakkasta 25. Piti lähteä kelkkaan bensaa hakemaan, mutta auto ei käynnistynyt tienvarressa. Soilan autolla nykäistiin pyörimään. Joku oli kylälläkäynnin aikana yrittänyt ajaa autolla moottorikelkan jäljille tienvarresta, mutta oli älynnyt pakittaa pois ennen kuin upposi.
Kurvailin ajourat koivujen kahtapuolen, jotka uhraan seuraavan talven lämmityspuiksi. Niitä on kolmisenkymmentä isohkoa, tiheässä kasvanutta, suoraa, pitkälti oksatonta puunjytkälettä. Hirvittää jo ennakkoon niiden nuriminen, punnerrus pihaan, pätkiminen, halkominen, pinoaminen, Kniin rahtaaminen, pinoaminen, polttaminen...
7.3.2018
Tänään vedin köyden päässä jo muutamia rungon puolikkaita pihaan, mutta onnistuminen on sitäsuntätä koska lunta on niin saatanasti, että pöllinpää sukeltaa syvälle hankeen. Siinäpä sitten kaivelet ja homma on kahta kaaheempi. Pitänee pätkiä lyhyiksi pölleiksi, jotka jaksaa konstilla kammeta rekeen. Tyvet ovat jopa 35-40 senttiä läpimitaltaan ja parinkin metrin pätkä painaa jos ei satoja, niin ainakin yhden sata kiloa. Ja kun lumi yltää kainaloihin...
Pojat olivat Juhanilassa 9-16. Olivat laskeneet Kustilan suuntaan menevää mäkeä ja sitten tullessa vielä Villelänrinteessä. Evekin tuli. Lämmitettiin taas sauna ja kylvettiin kunnolla. Kerkesi tulla pimeä jo lauteilla ollessa, mutta olihan klo jo päälle 19. Saunan jälkeen penakat pelasivat korttia parvella ja piirtelivät. Älylaitteista loppui virta jo eka pvnä, ja se hyvä. Mökki on nyt liiankin lämmin.
Väsyttää. Kaikki muksut ovat jo unessa. Minäkin uinahdin vähäksi aikaa. Nyt luen. Paavolainen on Karjalankierroksella Karhumäessä Tiedotuskomppaniansa asioiden varjolla. Ryyppäystä jonkun verran, mutta myös maisema- ja kyläkuvauksia on. Sodan näyttämö ja sodan jaloissa kelekkerehtävät ihmisparat ovat kelpohahmoina esille maisemastaan etsattu, ne vähät mitä sivuille pelkkien pohdintojen lisäksi päästetty on.
Yritin mielikuvitella 2014-kesän polkupyöräretkeäni samoille seuduille, kuten Nurmoilaan ja Aunukseen esim., mutta muutamat vuosikymmenet ovat tehneet tehtävänsä eikä Paaviolaisen tekemiä kirjallisia kuvauksia edes maisemiin voi verrata. Siellä itse polkiessa joissakin kylissä tuntui, että Lönrotin aikoihinkin olisi ollut lyhempi matka kuin Paavolaisen. Neuvostoliiton tilkkutäkki painaa maakuntaa raskaana edelleen eikä ainakaan Putinin aikana sen alta pois pääse. Entisenlaisekseen edes luonnon puolesta, tai varsinkaan, ei ikinä.
8.3.2018
Ajoin nokkopinot koivuja pihaan. Yhden ison, monihaaraisen ja moneen suuntaan vänkyröityneen petäjänkin kaadoin kolmen-neljän kuusentaimen kasvua häiritsemästä. Yhdestä kuusesta tosin katkesi latva ja sen jouduin ottamaan myös polttopuuksi. Petäjäpöllejä piti hakea useasti. Tein vain toista metrin pätkiä tyveltä, en olisi muuten jaksanu sitä jynkyrää kyytiin kaahoa. Otti käpäliin ja käsiin päivän uppuroinnit.
Lämmitettiin taas saunaa ja kylvettiin.
9.3.2018
Iltahämärissä Kniin. Sivukadulla ei mitään ihmeellistä. Luin rästissäolevat lehdet. Radion kuuntelu jäi Unimäessä vähälle, niin en paljoa tiennyt maailmanmenon kuohukuplista, mutta menetys sen suhteen osoittautuu jälleen minimaaliseksi, mitä nyt joku "KGB":n nykyagenttien entisen agenttitoverinsa myrkyttäminen Lontoossa; niitähän riittää kun kerta lapsiakin uusien pommierikoisuuksien koekaniineiksi Syyrian rojuläjissä.
Eliakselle haettiin kesätyöpaikkaa. Hakemuksen voisi lähettää K-Rautaan, muihin paikat jo täytetty. Sitten kuitenkin tärppäsi kun käytiin Rak.liike Haloselta kysymässä. Siellä työhönottaja kysyi, että joko heti aloitat. Kesätyösetelin alkaminen on koulujen loputtua, eli kesäkuun neljäs poika sinne menee. Saa mahdollisesti olla vaikka koko kesän jos se "setelikaksviikkonen" hyvin sujuu. Minä olin neljä-viisi vuotta Halosella Kittilästä muuttamisen jälkeen.
Katsoin Areenalta P:n ja G:n kanssa Doctor Frosterin kakkoskauden eka jakson. Yhtä häijysti se alkoi kuin eka kausikin. Gemma Frosteria näyttelevä nainen esittää ikävien mielenliikahdusten sävyjä erinomaisen aidosti.
10.3.2018
Lauantai. Unimäessä takaisin. Pojat jäivät Kniin Äidin avuksi.
Kahvitauolla oli lintujen ruokintapaikalla kuusi käpytikkaa pienempien lintusten seurassa. Närhiäkin käväisi puolenkymmentä koivuissa istumassa, mutta eivät tulleet automaatin luokse. Yrittävät puiden oksissa rautalangan varassa heiluvia tali-siemenseoksia raastaa, mutta ei niiden kynnet pidä jäisen ihrapötkön kyljellä. Yksi tikka oli hassun näköinen kun se oksassa ylösalaisin roikkuen yritti nokkia talia. Sen kynnet pitävät myös pötkön kyljellä, että mitä lie voimistellut.
Se on tikalle melkoinen helpotus tuo ruokintasysteemi. Minkä puun kaarnan tai lahon alta se ilman kovaa hakkaamista yhtä helposti energia-annoksensa saisi kuin valmiin ihrapalleron jäisestä kyljestä? Oppiiko liian helpolle? Häiritseekö ruokinta-almut ekosysteemiä?
Runnoin umpisessa uppuroiden koivuja nurin ja ajelin sitä mukaa rantteelle. On niitä jo melkoiset pinot. Olkapää nuljahti sijoiltaan ja sitä särkee. Voimakin käsivarresta katosi. Kelkassa vaihde ei pysy päällä muuten, kuin vetämällä/sitomalla vaihdevipu kuomun kumilenkillä väkisin paikoilleen. Öljyä ruikkii koko ajan pois. Keksin kohdan, josta öljylähde pulppuaa: vaihdevivun sisäänmenoakselinjuurenO-rengas on poikki. (Tulipa kummallinen sana.)
Aamulla heräsin sellaiseen uneen, jossa kirjoitin ruutupaperitaululle: Ihmisen elämä on vain tylsä jatkokertomus jossa heräämiset ja nukahtamiset vuorottelevat. Ken painajaiset on elämäntoverikseen saanut, elää rikkaimmiten.
Oikeastihan minulla menee hirveän huonosti, mutta koska sekään ei ole uutta, niin perkelettäkö sitä jankkaamaan.
Poikien Äet ei edelleenkään ole kunnossa, mutta nyt hän sai olla muutaman päivän itsekseen ja levätä, että jospa ensivkolla taas töissä jaksaisi. Tänään on ollut tosi voimaton, vatsaan koskee ja heikottaa. Pojat onneksi kotihommissa jelppivät.
Joku päivä mietin, miksi olen "vaihtanut" Puutarhuri-nimityksen Äetiksi. Hoksasin sitten, että vaikka minulla ei kovin hyvin hänen kanssaan aina menekään, niin on hän kovasti arvokas asia lapsille, että ihan pelottaa jos häntä ei yht´äkkiä olisikaan. Kokemus semmoisestakin elämänvaiheesta hyppää toisinaan mielenpinnalle eikä silloin ole hyvä olla.
Näin eräänä yönä ahdistavaa unta, jossa kaivelen puutarhurini suusta kieltä joka tukkii nielun. Se on yksi niiden painajaisten kaltainen, joilla on aivoissani oikeitakin muistijälkiä. Pitänee etsiä se blogikirjoitus, johon yhden sellaisen aivojenrannun olen jäljentänyt. ( http://kivaniemi07.blogspot.fi/2011/10/isa-saapastelee-lupaa-kysymatta-uniini.html )
Pitäisi tuhota kaikki mustakantisensa...
Sauna alkaa olla lämmin kun klo hiipii likelle kuutta. Hämäräkin jo tassuttelee Vinhan kumppalina pihamaan hangella, hiutii lunta. Itkettää.
https://www.youtube.com/watch?v=KAFB04dMfv4
11.3.2018
Tulin iltamyöhällä Kniin. Äet on allapäin, pojat ihan ok.
Olkapää on sen verran kipeä ja voima pois, etten ärsyttänyt sitä rehkimällä liikaa. Pari tuulen kaatamaa petäjää pelastin konkeloistaan pihaan ja yhden isohkon koivun. Tulee niistäkin halakoja pari-kolme kuutiota. Olisiko kasoissa 10-15 kuution halkotarpeet?
Saunoin lähtiessä, lakaisin lattian, tiskasin, tyhjensin kompostisankon, kohensin lintujen ruokintajuttuja. Painoin oven lukkoon ja asetin luudan sitä vasten.
Hesarissa parikin kirja-arvostelua kohteista, jotka kiinnostaisivat. Touko Perko on perannut vuoden 1918 mykällyksen voittajajärjestystä, sen ratkaisijaa. Puffin mukaan kirja selvittää, että uudemman tiedon valossa saksalaiskenraali Rudiger von der Goltzin laivastoväki valloitti Helsingin ja ratkaisi sodan voittajan, ei Mannerheim joukkoineen.
Mannerheimia kritiikittä ylistäville tällaiset tutkimustulokset ovat kusta sierettymiin. Mielikuvittelen nykyisen puolustusministeri Niinistönkin tuhistamaan nenäkarvoihinsa kirjaa lukiessaan. Jo aamun lehti kirja-arvosteluineen joutuu raivokkaan rutistuksen kohteeksi ja kahvikuppi lentää sisältöineen keittiön seinään.
Perkon kirjan mukaan erillissotaa harjoiteltiin siis saksalaisten rinnalla jo 1918. Siitä jalostui sitten tarina toisen maailmansodan Suomen osuus natsien kumppanina olemisen selitykseksi Karjalan mäntyineen ja niihin haljenneine kalloinemme.
Virginia Woolfia Paavolaisen vastapainoksi. Hänellä merkinnät ovat oikeastaan synkemmät kuin Paavolaisella. Toiseen maailmansotaan ja tragedioihin kytkeytyvät joiltakin osin hänenkin kirjoituksensa vaikka ei vierailukäyntejä sotarintamille teekään. Suomalaisten asevelisaksalaisten Englantiin tekemien pommituslentojen seuraukset tulevat hänenkin päiviään ahdistelemaan.
VW tuntuu mielenlaadultaan itselleni läheisemmältä, herkemmin ahdistuvalta kuin Paavolainen jota upseerikoulutus, viinan kittaaminen ja rintamien todellisuuden näkeminen on kovettanut. Paavolainen pikemminkin kyynistyy kuin ahdistuu, Woolf pelkästään ahdistuu.
Paavolaisen aiemmissa itsekuvauksissa esiintynyt nuoruuden herkkyys on maailman toiseen sotaan mennessä karissut pois kokonaan. Woolfilla elämän yleinen ymmärtäminen tiivistyy mielenjärkkymiseen saakka sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulee. Hän ahdistuu jo omien kirjoittamistensa kanssa kamppaillessaan vaikka toimeentulon huoliakaan ei ole. Minusta tuntuu toisinaan samalta, toisinaan taas siltä, että paskat jaksan välittää mistään. Mutta eikö ne tunteet ole sama asia?
Woolf kirjoittaa enempi tajunnanvirtaa, rehellisemmin, Paavolaisella on mukana laskelmointia, rivienväleissä selittämätöntä falskiutta. Voi lukukokemukseeni vaikuttaa myös kriitikkojen moneen kertaan jälkeenkäsin tahkoamat falskiuden syiden selittämisetkin.
12.3.2018
Allapäin.
Pojat kouluun, paitsi lukiolainen jolla "hyppypäivä" tämän kevään abien kirjoitusten takia.
Keskusteluissa ja uutisoinneissa törmää jatkuvasti kehumisiin lasten ilmaisesta koulutiestä. Mitä ilmaista se on, kun jo ensimmäisen lukioluokan suorittaminen maksaa tonnin pari? Eikä perusasteella olevien koulupolku ole juuri sen "ilmaisempi". En muuten valittaisi, mutta kun välillä kukkaro kuivuu niin, ettei ole leipäänkään rahaa. Ainakin eilisten korista ne pitää kaivella.
Jos elokuulta saakka kustannuksia laskee, E:n lukionkäyntimenot ovat olleet jo nyt yli tonnin ja vielä on 3 kuukautta jäljellä. Lasken kustannuksiin läppärin, älykännykän, grafiikkalaskimen, kynät, kumit, vihot, reput ja kirjat. Liikuntavälineet-vaatteet-kengät, netin ja kopiokoneen käytön ja kulkuvälineenä käytettävän polkupyörän jos mukaan lasken, niin hinnan saa kertoa kahdella. Syöpikin nyt jo ison miehen edestä.
Hesarissa lääkärin mielipidekirjoitus liittyen seksiinsuostumisanomuksesta joka hänen ilkikurisessa kirjoituksessaan pitäisi laatia kirjallisena. Niinpä. Asia kuin asia, ja varsinkin tämä himosytykkeillä roihahtelevan elämän synnyn mahdollistava perusjuttu, menee se ihmislajilla äärimmäisyydestä toiseen.
Kesken on kehityksemme, pahasti kesken. Maailma, jota kansoitamme seksin kautta (tai putkien) kerkeää loppua ennen valmistumistamme.
13.3.2018
Pitäisi jaksaa hoidella muutamia asioita, mutta alla päin nuo kauneimmat ruusut /muistojeni tarhas yhä kukoistaa/niin moni tallaa jalkoihinsa vain/nuo tunteen kukat hellät taipuvaiset...
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
Menen illalla katsomaan elokuvan THREE BILLBOARDS OUTSIDE EBBING, MISSOUR.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti