On sitä säillä päivitteleville puheenaihetta satanut tälle talvelle. Lumen tuiskutessa kenellepä ajatuksen makkaraan pullistumaa tekisivät valtamerien jätelautat, tai oman kulutuskäyttäytymisensä ääneen pohdinta.
Harva hätkähtää dokumenttia katastrofista, joka kertoo pikkulintukantojen romahduksesta, jonka aiheuttajaksi ovat paljastuneet maatalousmyrkyt tuhoamalla niiden ruuan, hyönteiset. Joku kurja huumejulkkis aiheuttaa suuremman kuhinan.
23.3.2018
Vanhemp.yhdistyksen järjestämä disco Keskuskoululla. Hain sinne valot "Holarilta" ja siellä ilta itselläkin kulahti. Muksuja oli mukavasti jytäämässä ja hauskaa taisi olla.
24.3.2018
Näin mukavan "hävettävää" unta.
Virginia Woolf kirjoitti 24.3.1941 elämänsä viimeiset päiväkirjamerkinnät. "Tämä tuulinen kolkka. Ja Nessa Brightonissa, & minä kuvittelen millaista olisi, jos sieluja voisi uuttaa."
Neljä päivää myöhemmin hän lopetti jäähyväiskirjeensä Leonardolle: " En usko, että kaksi ihmistä olisi voinut olla onnellisempia kuin me."
Vielä hän piirsi paperin alalaitaan nimikirjaimensa, asteli päättäväisesti polkua pitkin vetten tykö, keräsi kiviä painoksi taskuihinsa ja kahlasi tulvivaan Ouse-jokeen.
Perkon kirjassa Rudiger von der Goltz purjehtii 1918 "vapauttamaan" Suomea. Mannerheimia vituttaa taustalla.
Mitähän minäkin kaikkien lukemieni kirjojen tiedoilla enää teen? Välittyykö lukemisharrastukseni edes visuaalisena esimerkkinä penakoitteni päihin kun sillä ei enää huomisen maailmassa tule olemaan samanlaista merkitystä?
Väinö Kirstinän elämäkerran (Hosiaisluoma) lukemisen viimeistelin myöhäisillan viime tekosiksi. On se eri maailmasta kertovaa sekin vaikka ihan eilen hänkin vielä oli.
Kirjoitetaanko tulevaisuudessa (lähi)historiaa enää samalla tavalla henkilöiden kautta?
26.3.2018
Könysin katolla lapioimassa lapetikkaat esille. Tuli syvä polku savupiippujen luokse. Tilasin nokikolarin.
Uutiset pauhuavat nyt venäläisdiblomaattien karkoituksilla Englannissa tapahtuneen myrkytyskeissin vuoksi. Suomi karkottaa yhden, USA 60, muut maat siltä väliltä. Samaan aikaan Siperiassa 64 ihmistä kärvähti kuoliaaksi tavaratalon tulipalossa.
Heräillessä sana "pinetti" mielessä.
Nuohoojan kotikäynti 63 €.
Otin Hédi Friedin "Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleireistä" esille. Esipuheen on kirjoittanut Sofi Oksanen. Siinä hän sanoo mm. näin:
"Kansanmurhaan johtavan tien alussa on aina jokaisesta yhteiskunnasta löytyvä vihan kipinä. Se kipinä on rasistisessa huutelussa. Se on homovihassa ja salaliittoteorioissa. Se kytee naisvihassa, juutalaisvitseissä ja etnisessä syrjinnässä, ja se alkaa aina vihjailuista ja huhupuheista, että jokin tiettyyn ihmisryhmään kuuluva on myrkyttänyt kaivon, raiskannut naapurin lapsen tai suunnitellut terrori-iskua. Se kytee hetkessä, jossa ihmiset eivät enää välitä, onko huhu tai väite totta, vaan päättävät uskoa valhetta. Vihan, ennakkoluulojen ja huhujen luoma vihollinen ei ole enää ihminen; hän on epäinhimillistetty olento, joku jota ei enää pidä kaltaisenaan -joku joka on helppo tappaa."
Kun edelläolevan lukee, tajuaa, kuinka maailman ilmatilaa myrkytetään muillakin, kuin kasvihuonepäästöillä.
Mitä valtioiden välillä on jälleen tapahtumassa; Itä vastaan Länsi?
Kuka pian enää ottaa selvää, kuka on oikeassa?
Sanooko enää yksityinenkään sydän, kenelle sen sykkiä täytyy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti