Kohta taas ristejä Getsemanelle raahataan.
Ihmisen mielikuvitusta ei ole rajoilla rasitettu, mutta kun se jollekin polulle ohjautuu niin perääntymisestä ei puhettakaan. Valheen ja vilpin pyöreillä kivillä reunustettu Getsemanen tarinapolku on vain yksi niistä. Millaiset rokat lie tietöihin aikoinaan komennettu, mutta Anteron kapinahenkeä niissä ei ole ollut yhden hännänheilautuksen vertaa.
Elvis ja Jeesus, ei isoa eroa myytin synnyssä eikä sen hengissä pitämisessä.
29.3.2018
Kuuntelen Edith Biafia, kuinka tummat värinät hän chansoneihinsa saa ladatuksikaan. Ei onnistuisi jos ei olisi kokenut, mitä kipu on.
Murheen tuulikellot chansoneita säestää meidänkin kuistilla. Unessa pieni vauva ilkosillaan laakealla posliinilautasella. Koetin sanoa valkoisissaan hohtavalle hoitajalle, että käärii tuon pikkuisen lämpimiin, mutta vastaus oli, että "sikkiö on kuallu".
Ammoin jo vainajoituneet ajattelijat ovat tiivistäneet kaiken, mitä ihmisluonteilla pönkitetystä maailmastamme ja päidemme sisällöstä tarvitsee. Tilalle on rakennettu ihmistä syrjemmälle tyrkkivää tekniikkaa, mutta kirjoitapa rosteriasussaan kolistelevasta robotista miete.
Mitä lausuisikaan Sokrates koeputkesta jossa puolivalmis ihmisalkio kelluu ja jonka kehittymistä tekoäly vahtii?
Tukaloittaa oloa, kun Äetiin koskee. G itkeskellen nukkumaan.
Etsin valokuvista eilisiä, onnellisia hetkiä ja aurinkoa. Niitä on.
Luen päivän lehdestä raporttia vankileirien saaristoista pakoon yrittävistä. Nyt portinvartijavaltiotkin ovat alistuneet isompiensa käskyläisiksi, kapoiksi joiden virkojen luultiin jääneen Puolassakin historiaan.
Yhä edelleen suuren karhun turkkia tyydytään karhitsemaan tehottomilla diblomaattien karkotuksilla. Sitä paitsi prosessissahan vaihdetaan vain kellastuneet pahvit kirkkaampiin.
Amhat Elzujev sanoo: "En ole vielä sitä paikkaa nähnyt, jossa tsetseeniä rakastetaan."
Toisessa raportissa suomalainen, koulutettu työnhakija kertoo: "Kun työhakemuksen allekirjoittaa Hagert, työnhaku tyssää siihen, edes haastatteluun ei kutsuta."
Eräänä lauantaina Napikselle olivat tulleet avustajineen kolme pyörätuoleihinsa iäkseen sidottua invalidia musiikkia kuuntelemaan. Kasvoillaan loisti ilo, johon ei lahosuojatut kasvot koskaan kuroudu. Kuulin, kun yksi terve(tai turve-)jalkainen rähisi daamilleen että miksi noita könttyröitä on tänne raahattu tilanviejäksi, perkele! Itse heilui niin humalassa, että väylänsä vei kymmeneltä tanssiparilta tilan.
Esimerkit läheltä ja kaukaa kertovat koruitta, millaisia me olemme, ihmisiksi itsemme korottaneet, ihmisyydestä erityisen tehneet, sillä retostelevat.
Toiseksi vanhin tytär 36 v. Sen kunniaksi torstaina 1.4.1982 käryyteltiin Hessun ja Tapanin kanssa Kopos Onnin ostamat pikkuhoffnarit linja-autoaseman kahviossa. Sitten menin isän ja äidin luokse Simonsaloon, juotiin pullakahvit. Jotain vitsaili isä, äiti kasteli kukkimaan yltynyttä kiinanruusua ja aurinko paistoi isoista ikkunoista olohuoneeseen. Sonja istui lattialla Hulaa rapsuttelemassa, vaihdoin vaipat ja sanoin, lähetään kottiin, huomenna haetaan sisko Kuopijosta.
Niin ovat isä, äiti, Onni kuin Hessukin jo kuolleet. Launos Tapsaa näin vuosia sitten kivikorujensa myyntikojulla Kuopion torilla, mutta lieneekö enää elossa hänkään. Oli alkoholisti jonka juomaputket katkaisujaksoineen olisivat kenelle tahansa hengenvieviä. Onnin hautakivi on lähellä isäni ja äidin hautaa, Hessun mainen maja hajoaa jossakin Vantaan tai Keravan maihin mullattuna.
Niin elämä ajassa kulkee kuolema parhaana kaverinaan.
2.4.2018
"Monet paratiisirannat ovat saaneet muovikuorrutuksen ja vedessä lilluvat muovikääreet käyvät jo lomailijoidenkin hermoon."
Varmaankin ufojen eväistä nekin kääreet lienevät...
Uutisissa näytettiin kahta valtionjohtaja-kansanmurhaajaa halailemassa toisiaan. Isänmaalliset fanfaarit soi, liput liehui, suupielistä sotaisten puheiden liukasteveri tursusi.
Lueskelin paljon siteeratun nobelistin Albert Schweizerin ajatelmia. Sai kahlata melkoiset matkat lauseittensa kansoittamilla sivulakeuksilla, ennen kuin vastaan löntysteli mietelmän, jossa vielä henki pihisi:
"Totuudella ei ole erityistä aikaa, jolloin se olisi lausuttava. Totuuden aika on nyt ja aina, ja sen tosin aika on totisesti silloin, kun se näyttää huonoimmin sopivan vallitseviin olosuhteisiin."
Pistäydyin sitten 1500-luvulla. Montaigne on ruilauttanut silloiseen sotesoppaan tällaisia mausteita:
"Filosofia käskee meitä pitämään kuoleman alati silmiemme edessä, ennakoimaan sitä etukäteen, ja antaa meille sen jälkeen säännöt ja varokeinot, jotta tämä ennakointi ja nämä ajatukset eivät haavoittaisi meitä. Samoin tekevät lääkärit, kun he syöksevät meidät sairauksiin saadakseen tilaisuuden käyttää rohtojaan ja taitojaan!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti