Puolukkasyksy

19.9.2020 lauantai

Työmualla 7ltä. Ruuvasin parvekkeen levyt. Sauman alle laitoin pellinsuikaleen ja levyjen reunoihin sivelin bitumimassaa. Kaide jäi vielä nostamatta. Tarvitsen siihen jonkun kaveriksi. Pesuhuoneeseen tekaisin pyykkinarusysteemin jollaisen mallia olen käyttänyt muuallakin. Väittäisin, ettei tuossa talossa sen 70-vuotisen historian aikana niin käytännöllisiä pyykinripustusnaruja ole ollut.

Saunoin  aikaisin. Iltasella Napikselle.

20.9.2020  sunnuntai

Isä täyttäisi tänään 97 vuotta. Hän oli vuotta nuorempi kuin toissapvnä kuollut "otavalainen" Heikki A Reenpää.

Isälläkin olisivat geenit ulkoisia raameja myöten olleet aivan yhtä suotuisat pitkälle elämälle, mutta sattui nyt vain syntymään yhteiskuntaluokkaan, jossa ei pitkän elämän mahdollistavaa otollista asennettakaan ollut. Saatika, että  olisi ollut muita edellytyksiä jotka olisivat taanneet  terveellisen ravinnon suhteutettuna sopivaan määrään työtä, lepoa ja konjakkinapsuja. Tai niin kuin Heikki A:lla kulttuurikodin ympäristövaikutukset olisivat tukeneet pitkään hengissä pysyttelemistä. Sodankin isä koki aivan toisenlaisesta kulmasta kuin  Heikki A. eikä se gloriaa hänen ylleen langettanut  kuten vanhuuteen eläneelle ikätoverilleen kävi.

Napiksella ei kovasti porukkaa vaikka esiintyjät mainoita. Korona vaikuttaa. Ihme yleensä, että tansseja järjestävät kun oli se Kuhmonkin tautirypäs ihan äsken.

Tiedän, että tanssiharrastukseni on muutamillekin arvostelun alainen asia vaikka elämmekin toisenlaisessa maailmassa kuin vaikkapa vanhempieni sukupolvi. Toisaalta tanssin funktiota on turha selostaa niille, jotka eivät sen parissa ole arjesta vapaita hetkiään viettäneet.

Minut tanssiharrastus on "pelastanut" jopa elämälle takaisin tiukimpien solmukohtien ylitse könytessäni. Vituttaahan tämä ihmisen  tolskaaminen maapallolla tänäänkin toisinaan niin paljon , että jollakin sitä tunnetta on edelleen loivennettava. Vaikka sitten humpalla.

Eikähän minulla muita harrastuksia juuri ole. En metsästä, en kalasta, en pelaa pelejä, en istu luotikujien ravintoloissa tuoppeihin tursaamassa. Minulla ei ole mitään muuta omaa kuin Unimäen touhut, lukeminen, kirjoittaminen ja ajattelu, ja miten yksinäisen puuhia ne ovatkaan. 

Mitään näkyvää tulosta en kirjoittamallakaan koskaan ole saanut aikaiseksi (kuin murusia). Nekin vähäisen kapasitettin aivoilla muodotetut mielipiteet maailmanmenosta ovat ristiriidassa massan aiheuttaman kymin kanssa jota vastavirtaan uin. Kiviä satelee panssariini ja luultavasti jonain päivänä jokin murikka löytää tiensä haarniskan saumasta sisään ja tappaa. Mutta huomautan siihenkin  vain lipposittain, että so what?

Ruumiini äärellä perus suomalaiset wiikinkisoldierit ja susivihamiehet taittavat kuusenhavun lippaansa ja kippaavat sen kunniaksi sarvellisen punaista hurmetta. Laulaa röhisevät jäkäläkankaiden lannoitteeksi Nälkämaan laulun vaikka eivät senkään Kiantolaisesta sanomasta ymmärrä tuon taivaallista. Saatika että  niistä sen päivitykseen olisi.

21.9.2020 maanantai

Tulipa nukuttua syvää unta. Heräsin ½6, nyt on kahvit juotu ja puurot syöty, tiskattukin. Pitäisi lähtä sinne KH:n pesään. Siellä on  kaiteen raspaaminen ja hiominen ja pohja- sekä pintamaalaaminen. Ilmankin puolesta sille saattaisi olla päivä otollinen. Parvekkeen seinänjuuren pelti, luukkujen viimeistely ja siivous vielä niin eiköhän se homma olisi tältä erää taas silitelty.

Eilen nostin punajuuret ja ryvässipulit ja vein ne nuoremmalle äSsälle säilöttäväksi. Kaivoin myös sankollisen pottuja ja porkkanoita, ja uunilla kuivamassa olleita punasipuleitakin nakkasin nipun mukaan.

Kynästä rantu haalistuu, häipyy, loppuu. Ajatuksellekin tulee joku pv käymään  niin. Tai se katkiaa aivoverenvuotoon kuin kuulan lävistämän jäniksen loikka. Näihin nykyisiin kyniini saa mustesäiliöitä ja onneksi ostin niitäkin nipun mukaan, mutta aivoja ei kauppojen hyllyiltä uusia oteta.

Iltasella

Näin lausui Zarathustraa luen edelleen.

Työmaalla meni niin kuin olin aamulla ajatellut. Olin siellä 8-15 taukoa pitämättä.

Toissapvnä survoin saaviin sankollisen puolukoita ja toisen omenia, vettä 8-10 ltraa ja sitruunahappoa pari lusikallista. Sidoin töistä tultua harson  toisen saavin  kaulalle ja kaadoin harsokupuraan mehuisan massan yöksi valumaan.

Luin muutaman vanhan tarinani. Yhdessä Kittilään sijoittuvassa olen maininnut Philip Rothin Portnoyn taudin. Koetin muistella kirjan sisältöä. Parafilioista siinä on kyse, fetisseistä ja kaikenlaisista seksuaalisista hillittömyyksistä. 

Vielä 1960-luvulla kirjan sisältö on ollut kovaa kamaa, mutta ei kai se, jos jokin vastaava "päivitys" kirjamarkkinoille ilmaantuisi, ketään enää tänä päivänä ojaan kaataisi. Körtit eivätkä lestadioilaisetkaan seinille hyppisi. Ovatko kirjan ilmestymisen naikaankaan Suomessa hyppineet koska seksuaalisuuteen tuoksahtavaa kirjallisuutta ne tuskin lukevat kuin jotkut salaa. Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu-kirjan ne kyllä tavasivat rukoillen kadotusta syntiselle elämänkuvaajalle. Niiden julmat rukoukset kantoivat satoa Urpo Lahtisen Hymyn irvein. Mutta siinä missä Hymy hyytyi, Timo Kustaa elää vaikka onkin kuollut.

Rahalla ja materialla kuorrutetussa USA:ssa on ihmisen seksuaalisuus edelleen tabu vaikka mistään muualta ei pornoa syötetä internetin rajattomaan valtakuntaan niin massiivisesti kuin siitä liittovaltiosta.

Kirjan ilmestymisen aikoihin globaali seksuaalinen vallankumous oli käynnissä, mutta ei se kaikkia tavoittanut. Ymmärtämättömyys aiheesta on yhä suurta vaikka aivokuvantaminenkin on asian läpivalaissut muusta syvälletunkevasta neurotieteestä puhumattakaan. Kaapeissa on edelleen tungosta. Eivätkä siellä majaile ainoastaan homot ja lesbot vaan lukematon määrä muita seksuaalisesti erilaisiksi tuntevia. 

Mutta tieto oman identiteetin tutkimisesta voi havahduttaa kenet vain peilin ääreen. Miljoonat ovat jo heränneet siihenkin, että jokaisella on oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan  eikä sitä  voi kieltää kuin tietyissä hillittömyyksissä, bedofiileilta ja insestisesti käyttäytyviltä sekä raiskureilta jotka johtuvat vakavista aivokemiallisista poikkeavuuksista. Niiden meknismeista ei edelleenkään ole tarpeeksi tietoa eikä täydellistä parannuskeinoa ole löydetty jos ei saunantaakse viemistä sellaiseksi lueta. Katolilaisten pappien lukumäärä ainakin  harvenisi kummasti.

Jos uskoisin edes saatanaan, niin rukoilisin sitä lopettamaan uskonnot sillä niiden epistolain kautta lajimme kauheimmat, seksuaalista identtiteettiä murjovat teot on kautta aikain toteutukseen laitettu; poikalasten ympärileikkaus ja tyttöjen genitaalien silpominen, voiko hirveämpiä rituaaleja mikään muu laji keksiä kuin jumaliinsa uskova Homo Sapiens?

22.9.2020 tiistai

Klo 04.30

Näin unitarinan nimeltä Kairon kanavaari.

Oli kova väentungos. Etsin naiseni kanssa tiettyä suurta toria (Kuopion?). Keksittiin sanoja, lauseita ja sananmuunnoksia tarinaamme. Naisellani oli yllä strutsinsulkakuvioitu, huntuinen hursti joka ei mitään peittänyt. Omaa vaatetustani en muista, mutta tungoksen miehet olivat pukeutunut tummiin kaapuihin ja kaikilla oli pelottavan karkeakarvaiset kämmenselät. Naisilla ei ylejäänkään ollut sen kummempaa vaatetusta kuin minusta kiinnipitelevällä naisellanikaan. Panetti ja hävetti, kun en kyrpineni kääntymään mahtunut. Tökin sillä ihmisiä selkiin, napoihin, perseisiin, vatsoihin, vittuihin mutta helpotusta ei tullut. Hätäännyin eksyksissä oloamme. Naiseni otti minua kyrvästä kiinni ja alkoi opastaa pois tungoksesta. Hän sanoi: meidän pitää joutua tappamaan yksi kukko eräälle kujalle Pikku Pietarin takana. Heräsin kauhuun: mulkkuni oli muuttunut punahelttaiseen heppiin päättyväksi kukonkaulaksi.

Klo 08

Aamu n askareiksi laitoin pikkupyykkiä likoamaan saunavatiin ja pullotin puolukkatuoremehun. Sitä tuli 13 isoa  lasipullollista.

Pitäisi lähteä työmualle.

Etelänpuoleinen tuuli on leppoisan kostea kuin lehmänhenkäys. Lämmintä kuin  kesällä.

Iltasella

Kaide on nyt pohjamaalattu x2. Remonttikohde ja koko alakerta siivottu pesua vaille.

Paistoin munakkaan. Torkahdin toviksi. Panin saunankiukaan pesään tulet ja kävin metsäsää mutkan Vinhan kanssa. Puolukoita olisi helpossa paikassa kerätä. Pitänee ne käydä riipimässä  vaikka huomenna.

Sähköpostiin saapunutta puhelinlaskun suuruutta ihmettelen. Vaihdoin sen äskettäin ns. "rajattomaan" (20€/kk).

Mielialakin piirtää käyrää laaksoista kukkuloille. Vastuista ei vapautusta näy ja se on tällaiselle luonteelle erityisen vittumaista. Vastuistaan pakenemistakin olen harkinnut. Jättäisin vain kaiken sillensä kun kerta mikään ei elämässä tunnu lopulta onnistuvan. Poluilta syrjähdän, kallistun, kaadun.

23.9.2020  keskiviikko

Kännykän näytöllä klo väittää olevansa vasta ½5. Napsautin valon akkulamppuviritelmään, otin tämän vihkon polvilleni (istun sängynlaidalla) ja harakanvarpaita ilmestyy kynänpiirron jälkeen niin, että sanoista juuri ja juuri selvän saa.

Ajan laskeminen, päivinsä muistiin merkkaaminen on vain ihmiskeksintö, että siinä mielessä turha harmi nämä jaksotukselliset muistiinmerkinnät. Mutissut olen tätä vastaan ennenkin, mutta minkä koukun nahkaansa pujottaa niin kiinnipitelevä väkänen eikun syvempään vain kiilautuu.

Loppuelämäni aamujen lukema on helpommin arvioitavissa kuin  tulee ajateltuakaan. Eiliset voi lasketuttaa vaikka tietokoneella ja copypastata samasta laatikosta yleishistorian oheen. Laittaa merkinnän jokaiselle päivälle poliittisesta tilanteesta, ja mikä hallitus kulloinkin on asioita sotkemassa ollut. Ja erityisesti millainen oppositio karavaanin kululle milloinkin räksyttämässä. Nykyisin aivan järkyttävän yksiniittisen populistinen ja typerä kuin edustajansa valinnut kansakin. Niin että sitä suapi, mitä tilloo.

Jos elonkehän suotuisasta olotilasta riippuvaisen eliöstön ja biologisen massan edustajat kokoontuisivat YK:n lailla rinkiin, lajimme äänestettäisin tästä pelistä ikuisiksi ajoiksi pois eikä Veto-oikeutta sille suotaisi.

Tällaisia mietin Zarathustraa unilukemisekseni nautittuani. Ja  nimenmuutosaikomuksiani, ja että sen myötä voisin kulkusuuntaanikin jälleen rukata. Mutta voiko sitä enää muuttaa kun näyttää, että niin takana kuin edessäkin on polku jo niin syvään uurrettu, että sen vankina vaellan kiännynpä tahi jos?

Uusiin alkuihin on vaikea uskoa enää näillä kilometreillä. Öljyjen ja suodattimien vaihdolla ei meno parane.

Kokeilla kyllä voisi, en niin vanhaksi itseäni tunne.

Iltasella

KH:n remppa taputeltu päätökseen tältä erää jälkiputsinkeineen.

Sankollisen puolukoita hain ennen pimeän maisemaan laskeutumista.

Saunassa olen käynyt ja väsy jo on.

24.9.2020  torstai

6en huitteilla olin jo kahvinkeitossa.

Unessa oli dildoja ruokailuvälinelaatikossa terävien veitsien seassa. Sanoin ne omistavalle naiselle, että nehän menevät palkeenkielille tuolla. Kysyin vielä, että kai sinä peset ne käytön jälkeen ennen kuin säilöt ruokailuvälineiden joukkoon? Se otti yhden puisen ja sanoi hämmentävänsä sillä puurokattilaa.

Lähden tänään Kniin. Tulen huomenna takaisin. 

Täytyy tyhjentää peräkärry työkaluista ja muista romppeista. Lupailee heikkoja sadekuuroja. Lämmin on edelleen ilma. Yöllä kusella käydessäni ihailin tähtikirkasta taivasta.

25.9.2020 perjantai

Sonja 40 v. Kävin kakkukahveilla Knista tulon jälkeen. Muistelin hänen syntymänsä syksyä: häntä ei olisi jos en lähtenyt yövuorosta tuntia ennen kotiin ja ajanut liikennesääntöjen vastaisesti kevyenliikenteen väylää sillan ylitse Jokitielle jossa silloin asuttiin (Siilinjärvellä).

Nyt iltasella kävelyllä suoraan Pohjoismäkeen ja takaisin Villelän kautta. Oli jo pimeää poispalatessa. Saunassa meni pari tuntia.

26.9.2020 lauantai

Kuopiossa koko pv ihan huvikseen. Torilla jututin erästä Kainulaista ja Kolmisopen Tokmannilla Hämäläisen Markkua joka oli v. 1978 syksyn mehtuureissulla Köngäksen Kustin luona Sodankylässä (Porttipahdassa) isän juopottelukaverina. Miestä painoi jo korkea ikä, mutta tuskin enää eläisi, jos olisi viinan kanssa läträämistään jatkanut. Sanoi lopettaneensa sen juuri sinä vuonna kun käytiin "jänismetsällä". Yhtään jänistä eivät ampuneet, eivät käy neet edes jänkän mättäällä istumassa. Pirtissä kaatoivat koskenkorvaa nieluihinsa koko kolmipäi väisen reissun ajan. Minä nukuin talon tyttären kanssa kamarissa. Otettiin mekin muutamat huikat Karjalaviiniä.

Hankin uuden kännykän, entinen lakkasi latautumasta. Siinäkin on kyllä takuuta jäljellä, että pitänee arjentullen viedä se myyjäfirman edustajalle. Ostin sen Imatralta n. vuosi sitten; nokialainen. Nyt kiinalainen Xiaomi.

Puijontornissakin tuli pitkästä aikaa käytyä. Näkyi kauas, oli aurinkoinen päivä. Muistelin, että näin Juha Watt Vainion kerran Puijon Majan terassilla. Istuin samassa pöydässä juomassa kahvia. Muutama sana vaihdettiin, säästä kai. Oli ehkä piäsiäinen ja aurinko paistoi silloinkin. Vuosikymmen oli kaiten 1970 tai 1980. JWV:n isän nimi on ollut Tauno, niin minunkin. Mutta mitäpä merkitystä sillä olisi.

27.9.2020 sunnuntai

Niezschen "tunnuslause": Increscunt  animi, virescit  vulnere virtus. "Kärsimys tekee meistä vahvoja" tms. Uskovainen kääntäisi sen tarkoittamaan kirkas kruunu-palkintoa taivaan iloihin taivaltaessaan, ja jolle minä tiuskaisisin: Ja vitut!

28.9.2020 maanantai

Eilen muokkasin kesällisen pottumuan puoleen väliin. Julmetusti ohdakkeiden juuria. Levitin alalle maisemointikankaan johon tökin lautalinjurin avulla suorat reikärivit. Niihin istutin mansikantaimia n. 100 kpl. Tiijä sitten , moniko juurtuu kun ne olivat liian kauan saavissa veteen säilöttyinä (rönsyjä).

Tänään käänsin ja  juurin loput. Levitin mustan mullan ylle katteen, mutta ei ole laittaa taimia. Kevvääseen jää. Ehkä laitan siihen jotain muuta kuin mantsikkaa.

Kääntämääni sipulipenkkiin tökin perunoita ja laitoin styroxit katteeksi. Ehkä jo ensi juhannuksena siitä voi kaivasta uudet potut kattilaan.

Valkosipulit ovat jo juurtuneet ja pienellä taimella. Niillekään ei olis ollut pahitteeksi laittaa vaikka koivunlehtikatetta päälle. Kerkeävät ehkä liiaksi kasvaa tälle syksylle? Vaikka ovat ne joskus ennenkin isolla taimella talven alle joutuneet ja hyvin ovat keväällä kasvuaan jatkaneet.

E.B White "On Democracy" (1952). Onkohan suomennettu? Hesarissa siitä kirjasta juttua.

29.9.2020 tiistai

Hallan puolelle humpsahti. Kuurassa maa ja auton ikkunat jiässä. Toissapvnä  vielä +18 eikä eilinenkään kylmä ollut. Paitahihasillaan kasvimaalla möngin.  Nyt ovat boyntyjenkin rönsyt leikelty. Mahoton ruko tulikin.

Yöllä oli hieno kuutamo. Perjantaina se on jälleen täysi.

Vazejärvellä tapaamani (2014 kesällä) Alexanderin kotimaassa Azerbaidzanissa sotivat. Syitä selostavat tietäväiset, mutta syyhän on aina lajimme kyltymätön halu tappaa, orjuuttaa, raiskata, tuhota. Eikä ainoastaan toisiaan vaan kaikkea, mikä on.  

Sotimiseen halukkaita meidänkin maasta löytyy. Se näkyy tietyn kansanosan ainaisesta halusta kaivella kynnyksenalusiakin, että epäsopua aikaan saataisiin. "Tulkoon vaikka sota ja veriset vaatteet"-uho on ilmeinen politiikan äärilaidoilla aina. Persuiksi heitä nykyisin meillä nimitellään ja perseestä heidän politiikkansa onkin. Puoluejohtaja Jussi Halla-ahon kalmanhaju leijailee  aina vain sankemmin ja tämän edessä uskovaisensa käsiä ristivät yhä sakenevin joukoin.

Toin kalkkisäkkien lisäksi Knista auringonkukansiemeniä. Nyt tinttejä on pilivinpimein automaatilla jyvästelemässä.

30.9.2020 keskiviikko

Kni iltasella

Tulin eilenillalla  pois Um. Toin pyykkiä, sipulisäkit jne.

Kävin  optikolla. Pikkuisen oli vasemmassa silmässä muutosta tapahtunut. Tilasin uudet luku- ja monitehot. 500 euronperkelettä niihinkin pitää jostain kaivella.

Noudin G:lle käytetyn joustinpatjarunkoisen sängyn. Nyt voi poika taas "muuttaa" takaisin alakertaan, tuohon keskimmäiseen huoneeseen joka niin monena on meidänkin aikana ehtinyt olla. Hyvä huone siitä siistittiin.

Syyskuun saldoksi viivan alle voisi kai laittaa, että eletty on. Lisään höysteeksi 500 kg puolukkaa ja muutamat kantarellikastikkeet. Koronasta selviytymisestä ei kannata juuri lohkoa kun niin vähän se maailman ihmisiä hautaan on nujertanut.

Paskaprotesti tyrannien kukistamiseksi

2.9.2020 keskiviikko

Eilen puolukoita ostajalle saavitolokulla. Ajoin sitten aika myöhällä tänne Kniin.

Puutarhurilla labra aamulla. Ei se kunnossa ole, mutta töissä änkeää käydä. Uupumusta, syvää uupumusta.

Piti kynällä koettaa sitäkin solmua aukoa, mutta saas nyt nähdä.

Rellu Vianorille vikojen arviointiin.

Tympeä tämä "uusi blogger"! Varsinkin, kun kirjoitusohjelma änkeää näkymän alustalla kaikkea muuta kuin kirjoittajan halun mukaiseksi.

Erään toimittajan  kanssa juttelu puhelimessa. Sitten viestit, kun tartuin toimeen.

3.9.2020 torstai

Aamulla Kaksilla. Vein sen jälkeen Puutaruhrin töihinsä. Autosta noustessaan näytti itkuun purskahtavan.

Lajittelukuorma Kitumarketin P-paikan moolokeihin.

Prismasta kalkkia 50 kg ja Kekkilän syyslannoitetta sankollinen. Napsin omista mansikkapenkeistä Koronan ja Polkan rönsyjä. Jospa jaksaisin muokata niille penkit Um. Vanhat mansikkapenkit ovat vielä kääntämättä ja juuripaakut hävitykseen viemättä. Juurimistakin mullassa olisi helevetisti.

Eilen viikkailin Pauluksen kanssa lakanapyykit. Kaikki narut olivat täynnä (8 koneellista). Juteltiin mukavia.

Kerroin P:lle, että hänen tarkka siittämishetkensä laitettiin kalenteriin ja että se kalenteri on äitillä tallessa jossain. Tämä tarina on fakta, sillä muulloin ehkäisy oli huolehdittu. Kokeiltiin, tärppääkö kertalaakista.

Vinhalle Lidlistä 3 kanankoipirasiaa. Vien Soilan pakastimeen niistä kaksi. Um kellarissa ne eivät montaa päivää säily.

Kaupassa vaihdoin pitkästä aikaa muutamat sanat T:n kanssa. Oli rauhoittavaa nähdä hänet työssä ja toimessa.             

Iltasella Um

Läksin Knista puolenpvn kantturoissa. Viesti Puutarhurin labratuloksista: "Kriittinen".

Koetin levätä sohvalla, mutta paskat siitä mitään tullut. Läksin Vinhan kanssa kanttarellipaikat kiertämään. Saatiin 3-4 litraa.

En jaksanut lämmittää saunaa. Ei ole kovin hyvä olo. Puutarhuri itki puhelimessa oloaan ja väsymystään. Sain moitteitakin, mutta sehän ei ole uutta. Mihinkäpä minusta ei syyllistä saisi.

Klo on nyt 21.15. En jaksa lukea Hararia, vaihdoin Tapio Tammiseen. Ei ole sen kevyempää tämäkään.

4.9.2020 perjantai

4.30 tikutti kello kun kampesin sängystä jalkeille. Näin unta, jossa "LJ" kiikkui pilvestä kiinni pitäen. Joku varoitti, että pijä kynääsi soukemmalla ettet kirjoita itseäsi tämän tarinan pussinperälle. Mietin tovin, mitäköhän sekin tarkoitti. Vaiko unta vain.

Kahvit kaasulla ensin. Hellaan tulet ja puuro hautumaan. Vettä tuhnuttaa sataa, on lämmintä (+16). En kiirehdä puolukkamättäille, jospa se päivän mittaa lakkaa. Vein kantarellit Soilalle. Se kuivattaaa tai pakastaa ne. Leipomosta piirakoita 10 kpl ja kauraleipä.

Kaupasta salaattitarpeita, piimää, kahvia, kauramaitoa, juustoa, leikkeleitä, kanaa...

Teuvo (70), kehitysvammainen jonka elämän alkutaipaleesta olen joskus kirjoittanut traagisen tarinan ("Teuvo") toiseen blogiini, istuu usein kaupan sisäpuolelle, ovien läheisyyteen laitetuilla istuimilla. Ostin hänelle jäätelötötterön kuten olen monasti pruukannut tehdä. Siitä hän ilahtuu aina kovasti. Ehkä moni ei sellaista hoksaa tehdä. Tai ehkä ei olisi kovin terveellistäkään jos joka toinen Salen asiakas...

Paulus tehnyt tänään kotona ruuat: kanaa ja riisiä.

Metsäautotien varsilta 2 sankollista puolukkaa ja sitten  vielä 2 Nimettömän rannalta. Pohjoismäessä tiellä kaksi metsopoikuetta vähän matkan päässä toisistaan.

Saunoin kunnolla. Pesin  vähän pyykkiä.

Kuu, vajeneva, pilkisteli pilvien raoista. Lämmintä edelleen. Vähän tihkuaa vettä. Nukuttaisi, mutta ajatukset kieppuvat ongelmien kimpussa.

Sitkashenkinen kärpänen surisee laipionrajassa. Annoin sille suhauksen Raid-purkista, mutta yhä se vain jossain tirisee. Ei kai kärpäsmyrkky terveellistä itsellekään lie, mutten jaksa nyt pihalle yhden suhauksen haihtumisen ajaksi lähteä. Jotkut selviävät hengissä kokonaisista Raid-sarjoista telkkariensa äärillä. Itse kuolisin niiden järkyttävän hengenköyhään sisältöön ja kankean näyttelijäntyön myötähäpeämiseen.

Nyt saman lehden toinen toimittaja laittoi viestiä myös. Editoin lyhennellen pitkää kirjoitustani. Asian ytimeen en kajonnut.

5.9.2020 lauantai

Havahduin jälleen ennen 4jää. Kirosin: Saatana, 6elta piti vasta!

Eipä se auta petillä pyöriminen. Kahvin ja puuron keittoon ja vaikka kirjimään typeriä typeriin vihkoihinsa.

Puolukoita jokunen sankollinen tästä ihan läheltä. Märkää mättäissä. Sisällä ja ulkona.

Nyt iltasella M.Kasinolle humpaltamaan. Souvarit soittaa.

6.9.2020 sunnuntai

Leipää, piirakoita, lohta ja salaattia. Hallitsemattomia tunteita joilla on tapana räikyä mielenseinillä ja laittaa nuppi sekaisin.

Kaikesta,  mitä tapahtuu, ei voi kuin vihkoihinsa merkkauksia laatia. Ihmisen vapaus tehdä niin kuin hyvältä tuntuu rajoittuu ahtaisiin, elinympäristönsä ja itsensä luomiin rajoihin, raameihin. Niissä elämä sitten jäykistelee valheellisena kuin kuolleitten hallitsijoiden tärkkikaulaiset kuvat kansakoulujen seiniltä ennen. Ei tarvita Lukasenkoa eikä Putinia, raamit runnotaan pienemminkin voimin sananvapaus-illuusion ympärille. 

Puolukoita tänään neljä 12 litran ja kolme 10 litran sankkoa täyteen. Tulin vasta pimeällä pois. Sitten tulikin valtavan kova, tunnin kestänyt saderintama päälle. Saunan lämmitin kuitenkin ja hyvältä tuntui päivän rehkasun jälkeen. Eilisiltaiset humpallukset tuntuivat, ja valvominen.

Vinhakin tahtoi märästä ulkoilmasta sisälle. Ei olekaan aikoihin sisällä koko yötä nukkunut.

Soljuvat seuraavat sanat nyt ravistuneiden aivojeni raoista kynäni kautta paperille:

pujahti salamyhkän katveesta

avoimin aikein

päin ymmärtämätöntä

kuuloluun sivuitse villasukissa

vastustamattomasti

kolmikirjaiminen pujahti

tänne

lahjansa sylissään

istui joku odottamassa

Descartesin sielunistuimessa

ilman valinkauhaa

varautumista

se on  menoa nyt!

7.9.2020 maanantai

Sumuiseen aamuun noustaan. Teeriä pimeällä kasvimaalla. Vinha ryntäsi perään.

Kunhan valaistuu, lähden tuohon ihan lähelle puolukankeruuseen.

Iltasella

Toimittaja soitti kun olin raastamassa puolukoita mättäistä sankooni. Kangettiin kirjoitukseni pseudonyymin kapeiden harteiden varjoon. Harmittaa vaikka ymmärränkin pelot "räväkän" kirjoitukseni seurauksista. Mitä eilen ajattelinkaan sananvapauden raameista?

Syysasterit tienvarressa ovat nousseet kukkimaan. Monta vuotta sitten  toin siihen jostain juuripaukkuja ja vasta nyt  huomaan niiden olevan elossa. Lienevätköhän kukkineet aiemmin  lainkaan?

8.9.2020 tiistai

Vexi Salmi on vetänyt viimeiset nuotit henkeensä ja kuollut. Normaalia normaalimpi kuolema. Ylisanoja ne, että "musiikkimaailma menetti korvaamattoman sanoittajan..." Ei kukaan ole menetänyt mitään; tehtävät tehty; kuolemalla on aina syynsä.

Puolukoita raavin vielä tästä lähimättäistä koko pvn ja vein  täyden lastin saaveineen sankoineen Smuralle. Niistä saadut setelit lämmittävät nyt taskussa mukavasti vaikka eihän niistä tuntipalkaksi laskettuna kovinkaan juhlavia lukuja saisi. Mutta tarpeeseen tulee jokainen euro joka ulottuville tulee.

Kni iltamyöhällä

Puutarhuri nukkui kun tulin, Paulus oli katsomassa telkkaria, mutta nousi pian y.kertaan jossa kävin katsomassa, kuinka G ja E olivat jo täydessä unessa.

Olisin halunnut ruveta kirjoittamaan, mutta väsy painaa joten taidan alkaa korsaamaan.

Mielipiteeni on nyt näkyvillä jos sen suuntaan uskaltaisi vinkata; ollaan me raukkoja!

9.9.2020 keskiviikko

Um klo 23.58

Kun koululaiset olivat lähteneet ja työlliset töihinsä (Eliaskin kaupungin hommissa armeijaan lähtöön saakka), läksin käymään omilla asioillani joihin kului pitkälle iltapäivään. Kanavien varsilla oli varsin syksyistä jo.

Kaupoista itselle ja Vinhalle ruokaa sekä kauppareissu myös Prismaan kotonaolijoita varten. Tekaisin lähtiessä ison kattilallisen jauhelihakeittoa jossa paljon sipuleita ja juureksia.

Väsyttää tosi lujasti.

10.9.2020 torstai

Yölliset unet yhtä hullunmyllyä.

Joukkomurhaamisten ensimmäinen aalto alkaa tänään (kyyhkyn- ja karhunmetsästys).

Valko-Venäjällä alkoivat oppositojohtajien muilutukset rajoille ja niiden ylitse. Yksi on löytynyt Ukrainasta ja minne lie hävinnyt eilinen kyyditettävä? Myös Nobelisti Svetlana Aleksijevits  on joutunut kuulusteltavaksi ja kotonaan häirityksi.

Lyhyt matka suomalaisestakin yhteiskunnasta samanlaiseen turpien tukkimiseen. Visto olo kun asian kohdalla piti jättää kirjoituksensa alta oma nimi pois. Eivät tajua, kuinka sellaisesta sananvapauden alamäki saadaan helposti luisuun. Jyrkkenevää on  jo trolliarmeijoiden jäljiltä internetin sananvapauden syöksy kurimukseen. Ollaankohan jo niin syvällä, ettei sieltäkään takaisin tulla?

Suurin  huoli kritiikin kohteilla tuntuu olevan, kuka po. kirjoituksen takana on, ei sen sisältämä asia. Nimettömän viesti on helppo ahtaa nimimerkin takana lymyävän harteille ja kuitata asian vierestä marisijaksi.

11.9.2020 perjantai

Kahdelta heräsin! Aloinkin nukkumaan jo klo 20, että kuusi tuntia ikäiselleni lienee tarpeeksi.

Eilen aloitin KH:n talolla remontin. Tällä kertaa saunaan uudet lauteet ja uusi ovi, lattiaan epoximaali. Kävin Iisalmesta K-Rauta Masasta tarvikkeita.

Moraalikysymyksiä iltamiettimiseksi. Luettavakin on. Maija-Liisa Ollila ja Nietzsche lienevät sopivia mausteita siihen soppaan.

Moraalin tasoja on monia. Kaikki opittuja, opetettuja. Tuskin kenelläkään itse omaksuttuja omia oivalluksia, nekin muutamat sormi pystyssä heristelevien säveltämiä.

Avoimuus  on vaikeampaa kuin vaikeneminen asioista, jotka täytyy joistakin kumman syistä pitää ominaan. Voihan ne vaietutkin sitten aikanaan läväyttää kauhistelijoiden silmille (kauhisteleeko nykyään kukaan oikeasti mitään?); mitäs ovat olleet pystyttämässä vaikenemisen muureja ihmistensä tonteille. Sekä omillensa. Aina on syytä miettiä vastausta kysymykseen, kannattiko koko elämänsä pantata jotain  salaisuutta joka on  vain ihmisen viidakosta tuomansa salailuvietin jatke kätkettyjen ruokavarantojen ja saalispaikkojen turvaamiselle?

Klo 04.30 ajoi tyhjä, joka suuntaan valaistu puutavararekka alumiiniset karikat helisten ja kolisten Kyntöläisen suuntaan. Täytenä se hissutteli takaisin tunnin ja vartin kuluttua.

Kuuntelin Yle Puheelta Kalle Päätalon haastatteluja 1990-luvulta, taisi olla alussa yksi vanhempikin (1976). Viimeisin oli samalta vuodelta kun kirjailija kuoli (20.11.2000). Minä olin silloin  Uudessakaupungissa kalatehdasta rakentamassa ja majailin Katan Pekan luona Kalannissa. Jotenkin on tunne, että olin ajamassa Turun lentokentälle (Tku-Hki-Kittilä) kun uutisissa Kallen kuolemasta kerrottiin. (Se oli maanantai, en ole ollut menossa vaan ehkä tulossa.) En ole yhtä varma siitä kuin olen PS:n kuoleman uutisoinnista, jonka kuulin Mantun rinteessä Siilinjärvellä pakettiauton radiosta.   Pitäisi kaivaa pv-kirja siltä ajalta esiin.

Paulusta muistin muistuttaa, että viepi mopon korjaamolle renkaan vaihtoon.

Keräsin sipulit uunille kuivumaan. Niitä on ihan mukavasti. Tavalliset kasvoivat liiankin suuriksi.

Iltasella           

Tein lauteet. Jakkarat jäivät kesken. Maalasin tiilisen, rapatun väliseinän molemmilta puolilta valkoisella värillä. Entinen oli likaisenharmaa ja ihan oikeastikin likainen. Maalipesin sen kyllä. Samoin betoniset ikkunapenkit ja sivut. Toiseen kertaan ne kaikki täytyy huomenna maalata. Purin vanhan saunanoven pielilankkuineen päivineen pois. Aukko on kymmen-viisitoistasenttiä suurempi kuin seiskan lasiovi, mutta onpahan helpompi siihen laittaa kunnolliset pielilankut karmien tueksi. Punatiileen ei ole hyvä puuta propata, mutta enköhän jotain kiinnityssysteemiä kehittele. Onhan näitä tehty.

Kun tulin työmualta, huilasin hetken ja kävin vielä 12 ltrn sankollisen puolukkaa.

12.9.2020 lauantai

Klo on vasta 01.55. Heräsin kovaan kipuun oikeassa kyynärpäässä. Kusettikin.

Lopuillaan olevan kuun sirpin valo on kirkas kun se idäntaivaalla saa auringonsäteitä heijastella tänne pimeään Pohjolaan. Vinha tuli sisälle vaikka mielellään se pihalla makailee viileinäkin öinä. Se haisi eilisiltaisen puolukkareissun jälkeen kissanmintulle. Mistähän se sitä kasvustoa löysi? Olisiko piehtaroinut siinä? Hyvä tuoksu.

klo 06.50

Sain sittenkin vielä unen päästä kiinni ja nukuin ½7mään. Otin särkytabletin yölliseen kipuun niin kai se auttoi.

Pilvet ajelehtivat nyt etelästä, eilen idästä ja toissapäiväinen saderintama oli kallellaan länteen rajusti puhaltavasta tuulesta kyrpiintyneenä.

Moraalikysymykset yhä mielessä kiertävät. Eivät ne vaikeita ole vaikka niin tulee kirjoitettua kun sormi menee suuhun ja toinen persiiseen. Mitähän Wrightin moraalipohdinnoille nykyisessä filosofisessa kentässä kuuluu? 

Jotenkin tuntuu, että jokainen haluaa luoda oman moraalisen pohjansa ilman mitään ennalta osoiteltuja doktriineja. Mutta eihän se onnistu. Sieltä ne antiikkisten pylväiden ja ornamenttien takaa väijyvät platonit edelleen.  Ja sittemmin nämä pyhät jysäykset, kolminaisuusopit ynnämuut kouhotukset. Ja kun tämänkin elollisen tarvitsisi vain syödä ja osata syömisensä paskantaa pois. Kuolla ajoissa. Muu kaikki on oheistoimintaa, ajattelemisen vaiva niistä turhin.

Viimeisen huomion todisteet ovat näkyvillä. Eikö tämä elonkehän huomisen katastrofiin  päättyminen  todista mitä vankimmin, kuinka tuhoisan taidon, ajattelemisen, me olemme evoluution myötä antilahjaksemme saaneet? Ajattelemallahan tämä kaikki on alulle pantu? Pienetkin keksinnöt ovat tarvinneet ensiksi pienen ajatuksen; "heureka!".

Kävin työmualla viimeistelemässä lauteet ja tein jakkaroista toisen  valmiiksi ja toiseen sirkkelöin osat, mutta ruuvit loppuivat.

Saunan laitoin lämpiämään jo 2den jälkeen ja kävin kylpemässä ennen kolmea. Lähden Vuokattiin nyt, kun klo on 16.35. Käyn siellä kaupassa ja on jotain muutakin...

13.9.2020 sunnuntai

Olipa se ilta Napiksella!

"Tohtori Raimoa" jututin. Kertoi kuulumiset nykyisistä vesistöjen kunnostusprojekteistaan. Harmittaa kun en voi olla mukana niissä vapaaehtoistöissä.

"Siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava", mutta kuinka kauan? Sydäntä pakottaa.

Iltasella

Levoton mieli koko pvn. Metsäkierroksella kävin karpaloiden tilan tarkastamassa Villellän suolla; sinne ei nyt tule. Olisiko Näläkälamminsuolla paremmin? Kantarelleja löytyi yhden kastikkeen tarpeet,  niiden lisäksi sipuleita runsaasti pannulle. Potut ja porkkanat höyrystymään kattilaan kypsiksi. Salaattia on vielä tähennä eiliseltä.

Näin puhuu Zarathustra:

"Kerran minunkin harhakuvitelmani ulottuivat ihmisyyden tuolle puolen, kuten kaikilla taivaanrantalaisilla. Ihmisyyden tuolle puolen, niinkö?"

Ja Maija-Riitta Ollila:

"Moraalin tuolla puolen on oikea kuva todellisuudesta. Tälle todellisuuskäsitykselle rakentuu moraali, josta on todellista hyötyä kokonaisuuden kannalta. Onko todellisuuskäsitys saavutettavissa?"

Mystistä (tai perin hassua), että juuri nämä ajattelijat ja juuri nämä rivit heiltä samalle illalle luettavakseni avautuivat.

Käsite "utiliteetti" tuli nyt mieleeni. Ovatko nuo siteeraukset vain sattuman tarjoamia apuvälineitä  ajatellessani näitä yksilötason mitättömiä moraalikysymyksiä joita elämäni mutkaan nyt tunkee?

Pitäisi hallita suurempi osa filosofista ajattelunhistoriaa, että poloinen minäni saisi sieltä apua mielensä kriisiin juuri nyt.

"Kun moraali mitätöi tavalla tai toisella oman tarkoituksensa, se on harhaista."

Luen vielä Nietzsheä (Zarathustra) ja ehkä nukahdan sen mielipuolisimpaan lauseeseen. Katsotaan, muistanko aamulla ja ovatko ne tulleet uniini.

14.9.2020 maanantai

Unessa en seikkaillut Zarathustran seurana vaan olin mukavalla metsäretkellä kahdestaan unelmieni naisen kanssa.

Lauantailta  muistui mieleeni kauppareissulla nähty paska keskellä tietä vanhan kaatopaikan suoralla. Kuka keskiviivanterroristi lie sen siihen murjaissut ja millaisin aatoksin? Protesti jollekin?

"Paskaprotesti" olisi tarpeen nyt Valko-Venäjällä. Kaikki kansalaiset sulkeutuisivat siellä koteihinsa valoisiksi ajoiksi ja kävisivät vain öisin ulkona kylien ja kaupunkien raiteille paskantamassa. Istuttaisivat sitten tikkujen neniin tyranninsa Lukasenkan kuvia paskatorttujensa koristeiksi. Siinäpä olisi väkivaltakoneistolle paskainen pulma  siivottavaksi.

Iltasella

KH:n talolla saunanoven (lasi-) asennus. Lauteiden ja penkkien parafiinivoitelu ja hieman maalausta. Kylppärin lattiaan pikatasoitetta kuivumaan.

Keyrityn rannalla kuva minusta kivellä onkimassa. Markun rekrytoin painamaan kameran laukaisinta. Ei kuvasta autenttista tullut Anu-ukin kuvaan kun vertaa, mutta saa kelvata kun ei sitä samaa kiveä enää löydy jossa hän 1940-50-luvuilla onkireissuillaan on istunut. Pääsen nyt sitten parturiin tämän sotkuisen ja kutiavan kuontaloni kanssa.

Nukahdin vähäksi aikaa sohvalle. Unen lävitse kuuntelin arkisto-ohjelmaa orkesterinohjaaja Martti Similästä joka oli saapunut takaisin Suomeen USA:n kiertueeltaan tammikuussa 1958. Samoihin aikoihin siis, kun isäni on työntänyt jälleen kullinsa äitini emättimeen ja lähettänyt miljoonia siittiöitä sisältävän latinkinsa uintiretkelle, ja josta liemestä juuri minä olen voittajana selviytynyt maaliin. 

Elämäni ainoa kilpamatka ja elämäni ainoa kultamitali! Saatana!

Nyt ohjelma on vaihtunut ja käsittelee fadolaulaja Amalia Rodriguesia jonka lauluista pidän kovasti, Cesaria Evorasta kuitenkin enämpi. Tai no, mielialasta riippuvat kulloinkin nämä mieltymykset. Marizakin on vatsanpohjaan saakka tuntuva fadojen esittäjä.

Mieli onnahtelee. Entä jos toinen minäni onkin immoralisti? Niezschestä kai niin on sanottu. 

Minun arvioiminen miksi tahansa, niin onko sillä väliä? Näin korkealentoisesti ei ainakaan. Ja vieläpä vertaillen viime vuosisadalla natsien yhdeksi epäjumalaksi kohottamaansa (siskonsa kohottamaan) kärjekkäänkuuluisaan filosofiin. Natsien (entisten ja niitä kopioivien nykyisten)  maailma on kuitenkin minulle selvä kovan vastustuksen kohde ja toivon heidän tuhoutumistaan jo kohtuihin.

15.9.2020 tiistai

Kuu itäisellä taivaalla kuin leikatun kynnen kaareva silppu.

Klo nyt 04.52. Nukahdin eilenillalla ennen kymmentä. Viimeiset viestit whatsapissa klo 20.37.

Unessa   otin Puutarhuria tisseistä kiinni takaapäin. Vähän hän antoi nuttuuttaa, mutta sitten tiuskaisi pahasti, läimäisi ja minä pakenin huoneeseeni äärettömän pahoillamielin. Ovenraosta huusin, että olipa sitten viimeinen kerta kun edes yritän mitään.

Toisessa unessa olin autossa jossa oli tummatukkainen nainen kuskina. Otettiin värikkääksi itsensä värjännyt ja tatuoinut TM ruohoiselta tienlaidalta kyytiin. Jementelin tyttärelle, että kun  menee niihin pippaloihin, niin pysyy kaukana siidereistä ja oluista joita siellä tarjolla lienee. Unen mukana avuton tunne menetetystä isänroolista hänen suhteensa. Tai ainakin kovasti muiden toimesta rajoitetusta vaikka toisinkin ehkä olisi voinut olla. Pahoillamielin muistan kyllä siittämisenaikojen tahdittomuuteni äitinsä suhteen, mutta ehkä se säästi toisenlaiselta avioliittosotkulta. Aborttikin olisi ollut  mahdollista, mutta se ei harkitsemattomasta hetkestä siittynyt   vaihtoehdoksi mieltänyt. Aikuiseksi jo kasvaneesta TM:sta ei kuitenkaan voi sanoa, että eipä olisi saanut tänne syntyä. Omillaan on.

Lukemisenani edelleen Zarathustra ja Ollila. Ihmisen ja moraalin tuolle puolen katselua kahden eri aikakauden ajattelijan avulla. Tullenenko yhtään sen hurskaammaksi kummastakaan?

Ovatko ihminen ja moraali sama asia? Lepakko ja moraali eivät voi olla koska lepakot eivät ajattele. (Löysin jonakin aamuna kohmeisen lepakon aitanseinän viereltä ja vein sen räystäänaluspönttöön jonne se kankein jäsenin itsensä sujutteli.)

Ajattelu ja moraali. Ajattelun avulla synnytetty moraali. Yksi miljoonista käsitteistä joita lajimme jätkyttää aivoissaan kuin jenkit purukumia.

Aivot ovat emättimiä ja kohtuja joita jokin tunnistamaton kuksii. Ideat ovat niiden syntyviä vauvoja joista kasvaa käytänteitä, ajatuksia, käsitteitä, jumalia, tyrannien työkaluja, materiaa. Kaikkea tätä, jonka nyt tunnemme ja joka meidät  kaikkien muiden, syyttömien elollisten mukana tuhoon lopulta suistaa.

Elisessä HS:ssa oli uutinen "oudosti käyttäytyvistä" miekkavalaista. Paskat ne oudosti käyttädy vaan aivan loogisesti koska niin perkeleellisesti lajimme niidenkin elinoloja on muutamaan hetkeen muokannut elämättömään kuntoon verrattuna heidän itsensä miljoonaisiin kehitysvuosiinsa.

Panisivat vain mertenelävät meidän meluavat, saastuttavat ja tunteettomat merenkulkuvälineemme ja merien elämään vaikuttavat muut toimemme tuusannuuskaksi. Ei elollinen maailma siinä yhtään mitään menettäisi, voitatisi vain.

Miekkavalaat yrittävät protestoida, mutta heti niiden protesti leimataan "oudoksi" ja pian ne kai harppunoidaan herrojen ja narrien lautasille eksoottisin termein varustettuina. Vittu että ottaa pattiin valaiden puolesta!

Klo nyt 06.45 ja joka-aamuinen idäntaivaan auringonnousu heittää erilaiset varjokuvaelmat sohvaseinälle. 

Nyt valkeksi valkoisella seinällä on varjo päästäni ja hartioistani ja verhonlaidasta sekä pöydällä olevasta radiosta ja serlarullasta. Joku nopea piirtäjä voisi varjojen äärirajat seinälle jäljentää kuin muinaiset esi-isämme, jotka ovat luolien seinille nuotioiden loimotuksessa varjoja taiteilleet. Voisin seistä jäpöttävän kullinikin siihen kehiä ja näyttää, kuinka terskan muoto Concorden nokan lailla alaspäin notkuaa. Yksi Mervi niin kerran vertasi, mutta kovin oli suuri hänen taivaallinen verrokkinsa.

Jos metsästysvietti vielä silmiä kieroon vetelisi, olisin ollut jo pari tuntia vaeltelemassa noilla pahasti kuokituilla kunnailla enkä tässä joutavia möllistelisi.

Iltasella

Saunan ja kylpyhuoneen lattioiden maalaus punaisella epoximaalilla. Maali ei riittänyt koko alalle. Huomenna Iisalmesta uusi maalisatsi, ruuveja, parvekkeen vaneri, koolauslautaa...

Kävin sankollisen puolukkaa. Ne löytyivät Pikku-Kervisen viereisen aukon laidoilta.

Siivosin Anelmaa ja Seppäsen rouvaa varten kaksi sankollista. Itselle teen sitruunahapolla mehua kellarissa olevasta sankollisesta. Panen vaikka omenoita höysteeksi.

Sauna ja nukkumaan.

16.9.2020 keskiviikko

Pilvistä, muutama aste lämmintä. Tällenpäivällen lupaa säätiedotus vuorokauden mittaista syysmyrskyä.

Lähden irroittamaan parvekkeen rautakaiteen ja sitten puran  siitä lahoneen vanerilattian. Tiijä, mitä alta löytyy kun altakin päin on umpeen paneloitu. Parvekkeen koko on 3650x1005. Ei kyllä löydy niin pitkää filmivaneria tavan rautakaupasta, mutta ehkä jatkoksi riittää leveydestä leikattava pala. 

Iltasella Knissa

Parvekkeen rungoksi paljastui rautapalkit, että eipä   siinä sortumisvaaraa ollut. Kaide oli kyllä yksin pideltäväksi julmetun rasas ja se mätkähti alas ennen kuin kerkesin kaikkia kiinnitysruuveja  irroitata. Oli edellinen timpuri taskujensa pohjia kaivellut ja löytämillään parin sentin nupeilla sen kiinnittänyt. Yläkerrassa asui vuokralla isokokoinen kaivinkoneenkuljettaja joka tupakalla käydessään nojaili kaiteeseen, että ihme, kun ei ole jo silloin köntsähtänyt ales.

Iisalmessa käynnin jälkeen lattian maalaus. Muutakin tussaroin. Kun tulin Um, olin hetken pitkälläni, nukahdin ja herättyä oli sellainen olo, että täytyy lähteä käymään täällä Sivukadulla.

Väsy.

17.9.2020 torstai

Sataa rankasti. Vein koululaiset kouluihinsa ja Puutarhurin&Eliaksen töihinsä. Puolukkasankolliset mummulaisille ja vähän sälekaihtimien vikojen tarkistamista. Oli säätönuppien jouset poikki, että enpä nyt niille mitään mahtanut. Sotkamossa on lähin  sälekaihdinfirma, pitää soitella sinne.                                      

Silmälaseja kävin kyselemässä. Kalliiksi nekin  tulee. Raatin kellossa olisi nenätyynyjen tukien juottaminen maksanut 60€/kpl, joten jätin sen vaihtoehdon pois. 

Laittelin  ruokia  niin, että on väelle huomiseksikin. Puutarhuri edelleen katkeamispisteessä. Ei paljoa poikkipuolista sanaa voi sanoa kun... no, mitäpä minä näistä.

Iltasella Um

Olin täällä n.19 maissa. Tuulee   vielä, vähän ripeksiikin. Kiersin Vinhan kanssa "tilukseni". Ainakin 1 kuusi oli mennyt nurin myrskyssä, mutta ei se "Aino" täällä ole kovastikaan riehunut. Aiempien kaatuneiden lisäksi niitä olisi poltopuiksi katkottavissa puolenkymmentä runkoa. Muoviset sankot olivat pyöriskelleet tuulenpyörteiden hyrränä pihamalla, vaan eivät nekään näkymättömiin.

Nukuttaa. Uunista olen hiilet vedellyt kuiluunsa, ja ovat jo siityneet liekittömiksi. Pellit kii ja petiin!

18.9.2020  perjantai

Nukuin ½8aan! 

Tintit olisivat jo vailla jyviä. Hyppivät automaatin päällä ja tutkivat syöttöaukkoja. En ostanut vielä vaikka Masassa olisi ollut ihan  kelpo tarjous.

Iltasella

Saunassa käyty ja syöty.  Klo nyt 19.45.

Aamulla en ehtinyt kuin kahvit hörpätä ja puuron syödä. Olin työmualla 9än jälk. Maalasin pesutilojen lattiat toiseen kertaan ja kaiten siitä hyvä tuli. Vaikka itse muali olikin vesiohenteista ja melko hajutonta, niin siihen lisättävä epoxi nostatti myrkkyhöyryt huoneisiin ja alkoi päätä pakottaa. Onneksi oli sitten  sen ulkoparvekkeen koolaus ja levyn laitto. Oli aikanen homma saada painava vesivaneri yksikseen ylös. Nuljusin sen alumiiniteikkoja pitkin askelma kerrallaan.  Siellä se on nyt lujasti paikoilleen ruuvattuna. Kaide täytyy hioa, pohja- ja pintamaalata ennen nostamista ja asennusta.

Rellunpippanan korjaus tulee maksamaan toistatonnia! Ainakin. 

Katsastussonni oli merkannut listaan:  Molemmat takajouset poikki, valojen korkeussäätökytkin rikki, käsijarrun ja turvatyynyjen merkkivalojen häiriö, kuskinpuoleisen lasin nostin ei toimi, takajarrupalat ja  -satulat molemmat uusintaan ja puhaltimen esilämmittimen vastus pois pelistä. Romulaan kai se olisi pitänyt jo kärrätä.

Puutarhuri oli vielä klo 17 töissä! Kuulostaa puhelimessa, että se purskahtaa itkuun minä hetkenä hyvänsä.

Miljoonikkosipilöillä on varaa sanoa, että pitäkää tunkkinne!, mutta tavallisella, töihinsä hukkuvalla on sellaiseen kanttia harvoin. "Hyvinvointivaltio" kuppaa kansalaisensa kuiviin  kaikin keinoin. Ay-liikkeestä on tullut munaton, kyrvätön, vituton. Ei se persettä kenttään jäseniltään enää saa vaikka aihetta olisikin.

Valko-Venäjän malliin eletään asioiden julkitutuomisessakin: Yhteiskunnan epäkohtia kaivelevat mielipiteet anonyymeina, ettei kukaan vain saisi kärsiä niiden esittämisen seurauksista. Saatananperkele!

Mulla alkaa mitta tämän osalta täyttyä.  Sitä ei vain jaksa kun äiti uupuu huutaa, räiskää, itkee kun on paha olla. Avaimetonkin olen hänen mielensä ovia aukomaan kun ei siihen itsekään ole koskaan kyennyt. Mistä tullenee tuollainen mykkyys kun omaa mieltä pitäisi perata? Vuosituhansien aikana syntyneistä jykkeleistä käsittelemättömien traumavuorien juurilla? Kasvatuksen vain materialismia kunnioittavista perinteistä?

Ei ole minun tehtäväni syyllistyä muiden työssä väsymisistä. Syytetty kyllä jo on, mutta se saa loppua. Väännän vastaaottimeltani antennit nurin. Tätä on kestänyt jo  vuosia. Edellisessä romahtamisessa esimerkki-ihmisemme meinasi kuolla, sitäkö pitää nytkin pelätä? Elämässäni olen jo yhden lasteni äidin lopun nähnyt, vieläkö toinen?

Minä olin  se, joka kirjoitin Kainuun Sanomiin 8.9.2020 nimimerkillä Hiljaisuuden rikkoja, toivottavasti.

Onko hiljaisuus rikkoontunut?

Mitä Hyrynsalmen terveyskeskuslääkäri olikaan sanonut Puutarhurin kanssa puhelimessa verikokeiden tuloksista jutellessaan kun tämä oli kysynyt, että jos saisi vähän sairaslomaa kun ei jaksa?  

Valtakunnan taloustietäjä Juhana Vartiaisen "opit" oli tämä lääkäri hyvin sisäistänyt. Hän oli tokaissut, että parempi se on mennä töihin kuin jäädä kotiin makaamaan! Ja juuri kun sitä "makaamista" asiakkaansa olisi todistetusti vailla. 

Tarkempiin tutkimuksiin pääsee sitten vasta 6-8 viikon kuluttua  vaikka tilanne on enämpikin kuin "kriittinen..."

Mitä perkelettä muuten jollain Hyrynsalmen lääkärillä on tekemistä Kajaanin kaupungin työterveyshuollon kanssa? Eihän se voi tuntea yhtäkään ihmistä muuten, kuin veriarvojen viitekehyksissä. En usko, että tämäkään mulkku on vaivautunut edes silmäilemään edellisiä epikriisejä, että jotain yksilön tilanteesta ymmärtäisi. 

Kajaanin kaupunkihan on ajanut oman, hyvin toimineen työterveyshoitonsa siten alas, että työntekijät menevät Soten jonoihin muiden lailla. Vain ambulanssikyytiläiset ajavat keulille, mutta niidenkin eteen töytää koetikkua nenäänsä vaativa koronaepäilty.

Näitäkään rivejä ei tietenkään kukaan asianomainen lue, että samapa tuo, vaikka täällä raivoankin. Mutta dokumenttina sitten tapahtumien tästä pahetessa ne tullaan kaivamaan esiin omasta toimestani.

Kysymykseen, kuka tämä "Puutarhuri" on, sanon vain, että se on korkonimi poikieni äidille. Ollut ehkä joskus jopa hellittelynimikin, mutta nämäkin terveyteen liittyvät kriisit ovat muiden kriisien ja henkilökohtaisten luonteiden takia etäännyttäneet meidät jo toisiltamme tavoittamattomiin.

Äiti on jokatapauksessa lapsille äiti vaikka mitkä aikuisten välit olisi. Äiti on enämpi kuin isä lässytetään pehmoisistä ihan mitä hyvänsä. Minä en pidä itseäni muuta kuin elämässä epäonnistujana ja siten kel vollisena esimerkiksi en kenellekään. Saunan taakse joutaisin viedä.

Elämäni ensimmäisten lasteni äidistä voin sanoa erään tangon sanoin, että "se oli kaunis Satu vain...", ja hänestä ei enää yht´äkkiä äidiksi ollutkaan. Siihen virkaan ei minusta ollut silloinkaan edes vt-merkinnällä. Äiti puuttui ja se on näkynyt niin monena ongelmana nyt jo keski-ikää lähentelevissä tyttärissäni vaikka jotenkin ovat selvinneetkin omista kriiseistään.

Isänä hoidan oman roolini  niin kuin osaan edelleen, mutta eipä kyllä kukaan kyselekään, kuinka jaksan. Itse tunnen, etten  kovi n vakuuttavasti, vaikka tätä isänä olemisen kokemusta alkaisi olla enämpi kuin yhden ihmisen ikä.

Syssyn tuulissa...

20.8.2020 torstai

Vesilintujen taeurastuksen aloituspv. Jossain lataavat urhot järeämpiäkin pyssyjä karhujen murhaamiset mielessään.

Sorsien lahtaamisen helpottamiseksi ovat jotkut alkaneet syöttää niitä jo varhain kesällä omilla rannoillaan. Tai omiksi kuvitelluilla lahdekkeilla.

Tapio& ovat ajelemassa Imatran reissultaan kohti Pohjoista. Ovat välillä Lapinlahden Kaijonsaaressa mökissä yötä. Lupasin viedä mustikat sinne. Kittilässä ei tämän kesän sadosta kerätä ole. Tästä matkaa 70 km, matkan varrella M.Kasinolle, että eipä haittaa.

Halkopinon siirsin liiteriin jo poltettujen kalikoiden pölyäville sijoille, josta keväällä mykräkuumeen viurus nenään nousi.

21.8.2020 perjantai

En voinut hauduttaa puuroa koska huitaleet loppu.

Eilenillalla vein mustikat Tapiolle&. Sanoin T:lle, etteipä olla 40:nen vuoden tuttavuuden aikana tällä kohtaa taivasta ennen tavattukaan. Monella kohtaa on, mutta miljardeja pisteitä vielä jäljellä.

Kasinolla PNP. Läksin jälleen pois jo 23:n jälkeen.

Vinhalle keräsin kyytiin auton alle jääneen jäniksen.

Iltasella

Kantarelleja ½snk. Rumusin Näläkämäen ympäristössä. Eräältä jo kasvuston alle peittyneeltä kivirauniolta löytyi Arabian tasseja (nro 6) ja separaattorin runko. Jälkimmäisen raahasin pihaan. Pulttaan sen koristeeksi pölkkyyn kunhan... Kaha ja kuula mulla saattavat ollakin kruunuksi rungolle, ei kuitenkaan kaikki osat.

Keitin potut ja niille kastikkeeksi sipulia ja kantarelleja pannullinen.

Meni myöhälle saunanlämmmitys, mutta mukava pimeänkähmässä kylpeä. Tänään ei huvittanut lähteä Kajasteelle.

Puutarhuri jälleen väsyneen itkuinen puhelimessa. Olisi tehtävä jotenkin julkiseksi työuupumuksensa. Kajaanin kaupungilla työnantajan roolissaan lienee sokea pisteensä alaistensa hyvinvoinnissa tällä kohtaa.

"Kalastelupuheluista" uutisia. Niitä on mullekin tullut parin vrkn sisään kymmenkunta. Romaniasta, Ahvenanmaalta, muualta kotimaasta, Tallinnasta, Puolasta... Järjestään olen laittanut numeron kohdalle  estot päälle.

22.8.2020 lauantai

Aamulla herätessä soivat aivoissa näiden laulujen sanoituksia lomittain: Juicea "...elämme kuolemme, rannoilla vuolemme, lastuja laineisiin..." ja Saara Suvannolta "...kuuntele lapsen ääntä vielä kun aikaa on..."

Oli ahdistunut olo.

Venäläinen oppositiopoliitikko Navalnyi myrkytettiin äskettäin. Ensin kielsivät hänen siirtämisensä Saksaan, mutta nyt lupa heltisi. Elonkehän kannalta ylimääräistä tuhlausta nämä diktatuurien alituiset myrkkyhippasilla olotkin.

Muuttuisiko Venäjän politiikka yhtään jos vaikka Navalnyi johtoon pääsisi? Venäjän kansa ei kuitenkaan osaa Stalinin jälkeen pelotta elää, siksi pyövelikseen siunautui Putin. Navalnyi ei siis onnistuisi sen paremmin kuin Gorba tai Jeltsin.

Pitäisikö vaihtaakin kansa?

Tänään ylitetään jälleen maailman ylikulutuspäivä. Korona hidastutti hieman sitä, mutta Suomen (pohjoismaiden) osalta läskinen paalu ohitettiin huhtikuussa.

Näläkämäestä keräsin ison saavillisen huaparouskuja. Keitin ne, valutin ja suolasin. Vein Smuran ostopisteeseen ja sain  sen verran rahaa, että voin hyvillä mielin lähteä Napikselle humpalle. Siellä Dallabee ja Ortju.

Tänäänkin oudoista numeroista soittoja. Romania, Ahvenanmaa.

LJ

23.8.2020 sunnuntai

Napiksen humpallusten jälkitutinana jälleen suonenvedot. Jääkylmää vettä kaivosta suoraan kintuille ja se helpotti.

Dallabee oli mainio, mutta hyvä myös se naisbändi. Oli tuttuja ympäri maata.

LJ.

Yle ykkösellä alkoi kahdeksalta Maisteri Lingrenin musiikkiesitelmä. Hänestä ja ohjelmastaan pidän kovasti.

Vetisenharmaa ilma. Sataa varmaankin koko pvn.

Iltasella

Eipäs satanutkaan. Mökkiä siivotessa alkoi harmaa taivaankansi repeillä ja pilvet pyyhkiytyivät länsituulen työntämänä pois. Pian olivat heinikot, metsät, niiden puut kuivia ja läksin ulukomehtään kuleksimaan.

Pesin humppapaidat, oranssin ja keltaisen, sekä housutkin. Myös pienempää pyykkiä lutrasin pesuvedessä. Kerkesivät miltei kuivua ulkona ennen saunomista. Siirsin ne sitten yöksi saunanlämpöön.

Puheluita ja tekstivistejä.

Hantekin soitti. Kysyi betonimyllyä. Sanoin sen olevan kylällä vanhemman Ässän liiterissä. Lupasin käydä nykäisemässä sen pihalle kun aikoivat lähteä Kuaprion kanssa hakemaan vielä tälle illalle. Tekevät Koikalla saunaremonttia.

Metsässä oli meneillään muuan pilkutus (sisältää sananmuunnoksen), eli kun kävin etsimässä kantarelleja, vuolin linkkarilla polunvierenpuihin niiden kasvupaikan suuntaan osoittavat merkit, että muistan.

"Sen sijaan että pelkäisimme asteroideja, meidän tulisi pelätä itseämme." Harari, Homo Deus.

Olen ollut tuota mieltä jo kauan Esko Valtaojasta huolimatta.

Pian loppuu tämäkin vihko. On mulla tavallisempia tyhjänä. Kynäkin  alkaa uupua.

Nukkumaan kun klo on 24.

24.8.2020 maanantai

LJ

Heräsin 7ltä. Pilvessä, mutta tuskin tuo sateeksi yltynee. Säätiedotkaan eivät sellaista manaa, paitsi ehkä iltapäivälle kuuroilua.

Vinhalle ei ole viikon aikana juuri ostoruokia tarvinnut huolehtia kun Napikselta tullessakin  oli yhtä jänestä auto töytäissyt hengenlähdetykseksi.

Tiällä niitä en voi pakastaa, mutta kun paloittelen sopiviksi paloiksi, niin Vinha kuljettelee ne omiin piiloihinsa ja ottaa nälän tullen esiin. Vähänhän ne alkavat haiskahdella, mutta niinhän ne villikoiratkin ovat vuosimiljoonaisen historiansa aikana ruokansa kypsyttäneet. Eikä V ole villiä kehnompi otus siinäkään asiassa. Ei ole koiralla ollut suolistovaivoja, ei mitään.

Onko rokotettu? Ei.

Onko säännölliset lääkärissäkäynnit? Ei.

Olla köllöttelee hauva vaan.

Hesari otsikoi joitakin artikkeleitaan "Parhaiksi timanttijutuiksi". Joskus on sen otsikon alla niin kammottavia tarinoita, että pidän niitä kaikkea muuna kuin timantteina.

Iltasella

Aamupvllä pihan järjestelyjä.  Syötyäni lähdettiin puolukoita raastamaan. Entisen Ruunanrinteen kohdalta Nimettömän suuntaan lähtevän tien alkupäästä kerkesin poimia vain kaksi sankollista kun tulivat ukkospilvet päälle ja piti lähtä pois. Oikein rakeiden kanssa pieksi maankamaraa.

Viestidialogi ainakin lyhyen novellin verran.

Yritän lukea Hararia. Olen kolmatta kertaa Homo Deuksen sanoman kimpussa. Riittäisikö loppuelämänikään, jotta koko kirjan asiasisällön tajuntaani saisin integroitua? Nerokkaat ovat kirjoittajan aivot.

Navalnyin verestä ovat saksalaiset lääkärit löytäneet myrkkyjäämiä.

Mikä "salajuoni" tällaisen tapauksen takana lieneekään? Putin  mahdollisesti yrittää kääntää tämänkin omaksi menestyksekseen kovasti jo kusetetun kansansa silmissä.

 25.8.2020 tiistai

Unieni olento joka leijailee LJ:nä paikalla, lupasi nähdä myös jännittäviä unia. Tai ainakin toivotti minun niitä näkevän. Väitti ohuin mielikuvitushuulin, ettei hän näe koskaan unta. Sanoin vastaan, että kaikki näkevät,  mielikuvitusolennotkin.

Olikohan  uni mansikkamuoveihin kääriytyneistä käärmeistä jännittävä-kategoriaan luokiteltavissa? Yksi käärme sihisi  minulle, että kerää nämä muovinrutaleet vasta syssymmällä koska niiden päällä on meijän kiärmeiden hyvä auringossa lötkyillä.

Iltasella

Eilinen hakkerointipuheluksi luokittelemani 029-alkuinen olisikin ollut poliisilta. Olivat sitten soittaneet Puutarhurille ja kyselleet, että onko nähty outoja hiippailijoita nurkissa. Untolle murtauduttu, niin siksi.

Raastoin jälleen mättäistään irti saavit ja sankot täyteen puolukkaa. Huomenna ja to jos saman, niin onpa taas myytävää.

Mika ja Turkka Malin Uudet äänet laittoi mielen herkäksi.

Tätä laulua kuunnellessa lennähti sekin siperialainen nurmikolle koikkelehtimaan hoikilla, kahlaajamaisilla koivillaan.

Juhanilassa kävin puolukasta tullessa. Siellä oli vain Janne ja sen tyttöystävä paikalla. L&A olivat menneet Ouluun katsomaan ensimmäistä lapsenlastaan joka oli syntynyt 20.8.

Vihko päättyy tähän!

Eikä se ollut mikään pettuvihko.



                                    PÄIVÄKIRJA NRO 1000, tai jotain

Alkaa 26.8.2020 keskiviikkona klo 05.41 Unimäessä.

Sää: +11, pilvistä, siellä täällä näkyy "vanhaa taivasta, ei sada, luvassa klo 9än jälkeen vähäisenä. Iltapvllä pitäisi jo olla täysaurinkoista.

Paikalla: Minä ja Suomenlapinkoira Vinha 4v.

Tuvan alkuasukkaiden tomuiset haamut (Anu ja Mari) nukkunevat vielä katonrajassa tai sohvan alla. Uunilla ne eivät vielä makoile, vasta pakkasten alettua.

Ulkona nurmikoilla ei näy edes rastaita, eikä kasvimuallakaan.

Joku aloitti Kyntöläisen suunnalla raivaussahan soittelun. Muuten hiljaista, vain korvat soi. Vasemmassa polyfonisesti, oikeassa yksi isompi vinkuna.

Verenpainetta en voi mitata kun mittari Knissa. En ole mitannut sitten kun mykräkuumeesta selvisin. Hyvä se on, paine.

Ilmattaren päivä. Se sopii. Näyttää ilma hyvältä.


Nyt siis eka sivulle rustaamani prologin  jälkeen asiattomuuksieni jatkamista hamaan vihkon loppuun sakka taas kerran.

 Heräsin 04.45.  Kahvit ja puurot keitttelin hellan päällä kun vähän kolakkaa tuvassa. Jäivät illalla astiatkin tiskaamatta niin tuleepahan samalla tiskivedet.

Piti siis aloittaa uusi vihko. Jotain muutakin uutta on ilmassa.

Jonkin aikaa jo tätä elämää katselleena voin "yleiseen elämänkokemukseen viitaten", että hetken ilonpilkahdukset ovat hetken ilonpilkahduksia vain.

Yltyi sittenkin satamaan, että eipä ole vielä asiaa puolukkamättäisiin. Voihan niitä sateessakin kerätä, mutta on se semmoista tuhruuta.

Eilenillalla trimmailin polunsuut Rajalle ja Villelään päin, mutta sitten siimakoneesta murtui irtipoikki kädensijan pidike. Olenkohan minä liian kovakourainen kun tahtoo heikoimmat lenkit aina käsissäni särkyä? Aika rempulavehje se laite muutenkin on.

Iltasella

Pääsin minä sittenkin puolukkaan, mutta vasta iltapvllä. Kuuroja kuljeskeli sokeina edelleen. Välillä kastuin pahastikin, mutta kun aurinko tuli esiin, se kuivatti nopeasti. Oli lämmintä, ja mukava tuulenpöhäkkä.

Tekstinhelyjä ja LJ kummittelee novellina nyt.

Luin Bluesin puolelta vanhempia tarinointejani. Viehätyin kahteen Kittilään sijoittuvaan (Sie piirsit ja Joko...), vaikka ne ihka omia kirjoitelmia onkin. En yleensä kykene omiani kirjoittamisen jälkeen lukemaan. Mutta ehkä  vuodet välissä niitä jotenkin maustaa kuin ne olisikin jonkun muun kirjoittamia.

En ole pitkään aikaan kunnon tarinaa julkaissutakaan. On niitä "pöytälaatikoissa" lukuisina runkoina, mutta jotenkin alkoi vistottamaan ilmaisjakelelminen. Sekin peräännytti tekstiaskareiden ääreltä, kun muutamatkin pöljät saapuivat valmiin  lukuaterian äärelle irvailemaan kuin eivät olisi käsittäneet työmäärää, jonka jokainen tarinanteko tekijälle aiheuttaa. Kympin kirjoituksiahan  useimmat tuotokseni kuitenkin ovat, en häpeile sitä itsekään sanoa. Kymppi rahana per kirjoitus olisi jo jotain jos vaikka sata lukijaa sivuilla pistäytyisi.

Omasta, yksityisestä käyttäytymisestäni piilossa muiden katseilta tulevat mieleeni Ilmari Kianto, Juhani Aho ja jopa JD, PS ja EL.

En kuvittele lahjakkuuteni osalta olevani ed.mainittujen henkilöiden veroinen, mutta jotain samaa hillittömyyttä, elämän käsittämisen holjuutta minussa on.

Minussakin taistelevat vakava ja välinpitämättömän irtiottoinen yksilö samoissa nahoissa. Vakava on nykyisten useimmiten voitolla.

Kirjallista materiaalia arkeni ja pyhäni täynnä, mutta mitäpä niistä. Ei tämä  maailma enää kunnon tarinoita osaa edes lukea. Eikä ansaitse. Muutamat yksilöt vain, mutta ei joukoiksi asti kirjakauppojen esittelytilaisuuksiin.               

27.8.2020 torstai

05 on  klo. Harmaaseen päivään noustaan. Se Mika&Turkka Malin "Uudet äänet" on alkuperältään Mikael Wiehen "Ska nya röstet sjunga". Käännöstyö on malien ja esitystapa sydämeenkäyvä. Kuinkahan lie minulta tuo laulu näin kauan piilossa pysynyt? Oliko se julkaistu peräti jo 2009?

Eilisiä ajatuksiani tarinoiden synnystä vestelin unissanikin kuten ennen. Tuli aina aihe, niin kuin nyt tuo "LJ" ja sitten sanoja pursusi kynästäni ensin sana sanalta muistivihkosille joista lopulta alkoi muodostua lauseita, kappaleita, kokonaisia monologeja ja lopulta koko tarina.

Yhden tarinan synty ("Se") on vähän sellainen kuin LJ. "Se" leijaili samalla tavalla näiden päiväkirjatekstienikin kappaleiden väleissä kuin etsien paikkaansa mihin sanassa tai lauseessa sijoittua turvotakseen kokonaiseksi novelliksi. "Se" oli sama ihminen aikuisena joka esiintyi lapsuudenmuistoineen ensikerran tekstissä "Isän kädet" joka tarina sai alkunsa miehestä, jonka tunsin ja joka sokeutui hydrauliöljystä verenkiertoon saamansa bakteerin vuoksi.

Klo 06.15. Alkaa taivas seljetä. Kunhan olen puuroni niellyt ja eväät laittanut niin lähden Vinhakkeen kanssa mättäitä silittelemään kuin Mikki Hiiri, joka ilmeisesti on ollut melkoinen häntäheikki vaikka Minni ei sitä tiennytkään; "Mikki Hiiri mättähältä mättähälle käy..."

Pitää laittaa muistiin: Seppäsen vanhus soitti toissapvnä. Oli vailla pikkuremonttia kotonaan. Puolukoitakin tarvitsisi. Lupasin soitella ensiviikolla asiasta kunhan Knissa käyn. Ja puolukoita toimitan sankollisen ilimanmuuta.

Alkaa tuuleksimaan. Hyvä, se kuivattelee metsän.

Nuoremman Ässän porukka oli löytänyt eilen valmuskoita, niitä japsien himoitsemia matsukatesieniä. Tokiolaisravintelissa eliitti niistä maksaa huimia summia. Kuvittelevat sitten, että nytpä se nipponin pili saa taas vahvistusta ja jaksaa aamuöille saakka köyriä.

Mokomakin mätökasa jolta sieni mäntykankaalla näyttää!

Maksaisivat välittäjät sitten kerääjällekin kunnolla, että tälläkin seisoisi edes järki vähän aikaa tarpeeseen saadun rahan tuottamasta mielihyvästä.

Kun ko. rumat, haisevat sienet ovat satamassa lähtövalmiina, niiden hinta on kivunnut jo lähelle tuhatta euroa kilo, mutta  vielä täällä kantojen katveessa ei taida olla kahtakymppiäkään vaikka kerkesivät jo huudella, että 50€!

Maailma on hulluuksia täynnä. Huojutaan jo Titanicin kannella peläten uppoamista, mutta yhdet ne ovat vain huolissaan lahkeessa pöjöttävän elimen hyvinvoinnista. Mättäisivät  nyt vain niitä sinisiä pillereitä kaikkiin ruumiinaukkoihinsa, että unohtavat ympärilleen vilkuilla.

Sienien, horsmankukkien, norsun- ja sarvikuononluun tai poronsarvien rahtaaminen valtamerien ylitse mulkunseisontaa varten on niin suurta hulluutta, että mulkku tässä alkaa sitä ajatellessa seistä itselläkin!

Iltasella

LJ vain leijailee tässä näin ja pitkin päivää. Sanoja kertyy, saanenko valmiiksi koskaan?

8-15 väli meni puolukoita kerätessä. Tuli niitä vajaat 100 ltr. Kävin myymässä ne ja aiemmin kerätyt välittäjälle. Ihan mukava summa taskuun ja kaupan kautta pois.

Jos aamulla seisoi mulkku niin nyt ajatus. Piti kirjoittaa ajatuksiani maailmanpolitiikasta, lähinnä Valkovenäjän tilanteesta, mutta kaikki "hienot" päätelmäni valuivat kuin siemenneste reisille.

Teurastusta, sitä kai tässä saa pelätä kun se Putin kuikkii pienine vihreine miehineen rajojen takana. Itäukrainan tai Krimin tapainen tilanne voi olla pahimmillaan edessä.

Äs oli löytänyt lisää tuoksuvalmuskoita.

Saunaan siitä ja nukkumaan. Väsy on ulkonaoleilleen tervettä väsymistä. Jäsenien särky tosin saisi olla vaimeampaa.

28.8.2020 perjantai

Descartesin "sielunistuin" (käpylisäke) ähöttänee punaisena syvällä takaraivon puolella. Esiintyy dualistista mielenhypähtelyä kuin kunnon tarinaa leipoessa aina on esiintynyt. Ehkä saan viikonlopuksi "LJ":n kunnolla käsiini ja väänneltyä siitä lihaisan tarinan joka vie miehestä ja mielestä mehut.

Aurinko kuiten jo näyttäytyy täydeltä terältään kuusenlatvojen yllä. Vähän kuljeksii pilviä, mutta odotettavissa lienee ihan hyvä päivä.

Jämsän Kaipolan tehdas pannaan teuraaksi. Mitähän tuohon sanoisi? Kauanhan se on ilmaa ja vesistöjä pilannutkin.

Keskenkasvuisten risukoiden metsuroiminen ainakin vähenee, mutta ei näillä näkymin tule loppumaan niin kauan kuin "Titanicimme" kansituolit kastumatta säilyvät.

Radion päivänmietelauseen lukija sanoi juuri "mukauta puheesi kuulijan mukaan..."

Odotan, odotan, että pääsen LJ:n kimppuun. Olisipa tietokone, edes kannettava täällä. Mutta milläpä sen lataisin.

29.8.2020 lauantai

Unipuron läheltä, Rajalta löytyi tarinoille höystettä: kantarelleja. Niitä sipulin ja Kipparikerman kanssa pannulle ja uusien perunoiden kanssa ravinnoksi kielille ja mielille.

Painiskelin "LJ":n kanssa eilisestäillasta tän pvn iltapvään saakka. Valmistako tuliko? Mitä vielä! Nyt tarina vasta alkaa hahmottua. Mieli on hellänkipeä kuitenkin ja ajatus sakkaa välillä.

Sanoista kertyy lauseita, lauseista kappaleita ja kappaleista lukujaksoja, kymmeniä sivuja tarinaa ja pian niitä täytyy alkaa karsia, että kaikki mahtuvat tarinoijan sydämeen. Ehkä joskus myös lukijan.

Syli nyt täys ja tauon paikka.

30.8.2020 sunnuntai

Klo on vasta 03.25. Selkäsärkyä. Mielenkolinaa; "LJ".

Puutarhurin syntymäpv. Muistin sen kun kävin pimeällä kusitönkyrällä. Otin kukkivasta auringonkukasta kuvan ja lähetin onnittelut.

"Untako näin Unimäestä".

Ovat tulleet eteeni läjään nämä Uni-alkuiset paikkojen nimet. Joku kysyi, kuka ne on keksinyt? Kartastakin osa löytyy. Paitsi Uniaho tai Unikangas. Unilampi, Unipuro ja Unimäki löytyvät.

Pieniä, mitättömiä paikkoja mutta yksilölle silti varsin merkityksellisiä.

Eirakin on siellä syntyneelle kaikki. Mutta ei ole olemassa Eirapuroa, Eiralampea, Eirakangasta. Bussit ja ratikat kulkevat Eiraan ja sieltä pois, mutta ei ne pysähdy muiden Eira-alkuisten kohdalla niin kuin ne voisivat pysähtyä Unilamminkangasta jytkytellessään Unilammin pysäkille ja tullessa vaikkapa Uniaholla.

Helsinki on melulla merkitty, Unimäki hiljaisuudella jossa äänet eriytyvät kuultavaksikin.

Iltasella

P järjestänyt järkytyksen äidilleen, ja nyt minulle kun asiasta kuulin. Sain pojan kuitenkin puhelimeen ja nyt asia on käsitettävyyden mitoissa. Onneksi on samantapainen erhe itselläni samassa iässä tehtynä, että ymmärrän pojan itsensäkin kauhun. Luulen, että kasvun paikka monella tapaa. Rakastan silti poikiani yli kaiken vaikka mitä sattuisi. Tämän sain sanotuksi myös P:lle; taisi kuulua huokaus ilmasillan toisella portilla.

Kaikki kuiten tulee jälleen mieleeni, uniini, huomisen itkuihini.

Puolukoita saavitolkulla.

LJ edelleen. Nyt muokkausta hengen.

31.8.2020 maannantai

Mielessä soi Eppujen Vuosi85. Ei seesteistä aikaa sekään vuosi paljoa itselläni sisältänyt. Ilman vihkoista tarkistamistakin muistan paljon asioita siitäkin vuodesta.

Saunantuomissa paljon pieniä, "kaksipäisiä" koita jotka eivät kuitenkaan ole kehrääjän. Mitä lienevät. Onpahan pienille, lukemattomille lintusille välipalaa.

Phylloscorpus trochilus, pajulintu ja sylvia borin, lehtokerttu. Jälkimmäisen latinankielinen nimi on viehättävä. Ihan kuin romaanihenkilö.

Nyt puolukoita haravoimaan kun klo on 08.

Iltasella

Olin marjametsästä pois 16.30. Päivän saalis ainakin 100 ltr.

Puutarhuri puhui puhelimessa aluksi aivan normaalisti, mutta sitten meni jälleen itkuksi. P:n juttu rassaa, mutta myös työuupumus enkä asialle minä mitään mahda.

Kylällä näin Fiat 600. jonka katolle oli ruuvattu taksikyltti. Samanlainen punainen (KXZ-62) oli myös isällä.

Kainuussa korona alkanut levitä. Lähde sijaitsee Kuhmossa.

P on yhä pahoillamielin tekonsa vuoksi, mutta eiköhän se siitä. Omatunto lienee ainakin kunnossa. Jutteluyhteys on säilynyt. Tiedän niin monta perhettä, jossa teinien ja vanhempien välit ovat täysin katki ja murhe kodin päällä kuin musta joutsen joka odottaa vain alasampumistaan.

Täyskuutamo, hieman punerva kun kävin  katsomassa.

"LJ"

1.9.2020 tiistai

Kuura maassa. Tikkupyrstöinen puukiipijä huussin luona. Sattuukohan sitä pyrstöön kun ei saa sitä millään laitetuksi lepoon? Samaa olen ajatellut pystykorvista. Vinhallekin joskus sanon, että laita jo nyt ne pystyssä tököttävät korvasi välillä huilaamaan. Omiinkin korviin alkaa koskea kun ajattelee asiaa. Mitä jos kikkeliään ei saisi koskaan lepoon? Joskus nuorena tuntuikin, että eikö se jo voisi heretä tököttämästä. Ainakaan tyhjänseisonta ei liene sille hyväksi. Tulee vielä suonikohjuja, sanoi Huovisen Jorkki.

Näin unta kilometriviidakosta. "LJ" toi minulle kompassin jonka päällä oli banaani, näkkileipää ja sinappia. "Syö tästä", sanottiin, "sitten osaat pois täältä."

Lähden puolukkaan. Kerään vielä niin paljon kuin jaksan ja löydän, vien sitten kaikki kerralla ostajalle ja lähden illasta Kniin.

Pääkalloja ja lentomuurahaisia, mustikoitakin lajinsa

6.8.2020 torstai

Eilenillalla täällä Unimäessä. Kerkesin kerätä vielä Kaivonkorvelta 2 snk mustikoita. Nukuin umpipuisen unta heräämättä kertaakaan aamu6teen.

Unessa odoteltiin kyytiä tansseihin. Ranella oli kaljunsa peittona tupee. Pialla minihame ja ne "leikkimökin ikkunaverhot" alla, oli myös joitain muita humpaltajia, tuttuja ja ½tuttuja. Yksi tanssipari kuksi kuusikossa.

Äitikin toisessa unessa Kuopion Puijon lähellä. Yritin kysellä häneltä Holstin taloa, jossa vierailtiin kun olin pieni.

Keräsin 5 snk mustikoita.

Klo on 17 ja saunonut jo. Jos sitä Muaningan Kasinolle tästä; naistentanssit siellä.

7.8.2020 perjantai

Nukuin 9ään. Yöllä satoi. Kasinolla ei aluksi ollut vientiä, mutta kun aloittivat, niin kylläpä siellä tarkeni.

Koronasta keskusteluja ei voinut välttää. Joku oli sitä mieltä, että nyt täytyy laukata lavoilla sen minkä ehättää ennen toista aaltoa. Tällä tavalla toimienhan se tuleekin, mutta so what?

Olin takaisin Um kahden maissa. Pimeä, märkä polku ajella.

Omalta maalta edelleen mustikoita. Tänään 6 snk.

Kajasteelle?

8.8.2020 lauantai

Kajasteella niin vähän tanssijoita, että läksin pois klo 23.

Heräsin 5ltä. Tullenee kirkas pv.

En taida kerätä mustikoita tänään, katselen kanttarellipaikat.

Sukunimeni muuttamista olen miettinyt viime aikoina. Identtiteettikysymys siitä filosofoiden ja psykologisoiden tulee, mutta niinhän sen pitääkin.

Putoaako ihmisestä vanhan nimen myötä jotain persoonallisuudesta pois?

Niinkin yleinen sukunimi kuin minulla, ei ole itsessään persoonallisuus, se on rasite. Kaikki heikkiset luulevat kuitenkin itsestään ja sukunsa erikoisuudesta paikkansapitämättömiä seikkoja. Niin kuin kai korhoset, miettiset, pursiaiset jne.

Sukunimen vaihtaminen maksaa jotain 110 €, mutta tuleehan siihen sitten kuluja lisää, kun passin, ajokortin ynnä muut puametit uusii.

Illalla

Kanttarelleja Pohjoismäen suunnalta ½snk.

T.Rotteloon taakse vasemmalle "koiranluun" vaihto, mutta kolisee nyt edessä. Olisi pitänyt kaikki vaihtaa kerralla, Kerrankin niin halpa osa ettei hinta hirvitä.

Potut ovat kasunneet jättiläisiksi.

9.8.2020 sunnuntai

Iltasella kirjin näitä nyt. Viime päivien lämpimät päättynevät. Käänsi tuulen täysin vastakkaiseksi: Saunan piipusta huljuava savu puhaltautuu matalana kerroksena kohti etelää.

Eilenillalla saunomisen jälkeen puin humpalluskerraston ylleni ja ajoin Kniin josta Puutarhuri hyppäsi kyytiin ja mentiin Napikselle. Porukkaa ei ollut kovin paljoa, mutta ilmapiiri oli hyvänhenkinen. Poistuleminen vähän väsytti tuon "ylimääräisen" saattimatkan takia. Olin Um vasta vaille viisi.

Hellettä het uamusta. Raskas pv Unilammenkankaalla mustikkamättäitä rapsuttellen, mukavaa silti. Oli evväät ja kahvia termoksessa. Vinha etsii aina korkeimman paikan josta tarkkailla ympäristöä. Siksi valitsin taukopaikaksi suurinpiirtein keskellä kumpumaista petäjikköharjannetta kalliokohouman jota jäkälä ja sammal pehmentävät. Siinä on hyvä vaikka ettonet ottaa koira kainalossaan.

Unilamminkankaaltakin tulee mieleen metsästysreissut isän kanssa. Olin tänään suurinpiirtein niillä main, jossa isä ampui kerran lentoon ukkometsoa jolta katkesi siipi. Minä tietysti ryntäsin Hakin kanssa sitä kiinni ottamaan. Olin vielä niin pieni poika, että sain tosissani painia ison metonkontturan kanssa ennen kuin se taintui. Pääsi jopa nokkaamaan poskiluuhun niin, että tuli avohaava, mutta periksi ei koiran kanssa annettu. Se oli julmaa touhua se.

Toinen muisto armeijan jälkeiseltä syksyltä tuli myös mieleen. Olin tullut sumuisena syysaamuna metsoja kuulostelemaan koska tiesin niiden yöpyvän kalliorintuuksen puissa ja ampunut aiemmin ainakin yhden sillä konstilla. Kun olin valoisaan saakka odottanut selkä puuta vasten nojaten, ajattelin, etteipä tärpännyt tällä kertaa. Kun nousin jaloilleni, niin juuri siitä petäjästä, johon olin tuntikausia nojannut, lähti kaksi ukkometsoa lentoon.

Harmittelin vähän aikaa, mutta läksin sitten laskeutumaan Unipurolle kun sumun seassa parinkymmenen metrin päässä näin hirviemon kahden vasan kanssa. Hilasin kiväärin varovasti  selästäni ja paksautin viimeisenä olevaa vasaa lavoille. Mitään ei tapahtunut. Hirvet höristivät vain korviaan. Latasin ja paksautin toisen kerran ja sama tulos. Kolmannen paksauksen jälkeen hirviperhe lähti kovaa vauhtia pusikkoon, mutta kuulin ynähtelyä ja röhimistä joten läksin seuraamaan.

Muutaman kymmenen metrin päässä ampumani vasa pyllötti hengetönnä ojan penkassa. Pääpuoli rötkötti alaspäin joten veren lasku oli helppoa. Jätin ruhon siihen ja läksin hakemaan nylky- ja kantoapua Pohjoismäen mökiltä. Elikä isä, "Jekunen" ja pikkuveli joutuivat näin rikostovereikseni kylmiltään.

Nylkemisen ja paloittelun yhteydessä selvisi, että kaikki kolme kuulaa olivat menneet melkein samasta lävestä sisään. Yksi oli särkynyt luuhun ja hajottanut sydäntä joka ilmeisesti oli se tappavin. Ase oli pienikaliberinen lintukivääri  täysvaippaluodilla.

Se on ainoa hirvieläin jonka eläissäni olen ampunut, samalla myös ainoa salaa kaadettu. Tuo rikos on vanhentunut. Eikä kaduta; tarpeeseen ne lihat menivät.

10.8.2020 maanantai

Koko pv jälleen Unilammenkankaalla mustikassa. Raskaat olivat sankot kantaa pois ja monta reissua piti tehdä. Auton ajoin tuohon likeisen metsätien päähän, että alkupäästä kantomatka on vielä verraten lyhyt. Periltä lienee jo kilometri jahka sinne saakka kangasta kynin.

Ei ilma paljoa kylmennyt, sopivasti ja lyhythihaisella pärjäsi. Housut ovat aivan siniset polvien kohdalta ja käsistä mustikansini tuskin lähtee muuten, kuin nyrkkipyykissä kun sukkia tms saunalla pesen. Valkeita paitoja ei humpalla käydessä uskalla lähestyä vaikka ei väriä kourista irtoaisikaan.

Koko kroppaa kolottaa, oikeaa jalkaa eniten.

Maailmanpolitiikan seuraaminen on jäänyt vähemmälle, mutta sen verran luen aina Ylen ja Hesarin sivuja, että suurinpiirtein tiedän, missä eniten lajimme toistensa kurkkuihin on käymässä. Valko-Venäjä nyt lähimpänä maana lähestyy kuristajanotteen kiristymisen aikoja.

Usassa kiihdyttelevät kohti presidentinvaalien kampanjointikierroksia ja Beirutin räjähdyksen selvittely saa myös palstatilaa.

50 muuta planeetan konfliktipesäkettä ei huomiota juuri saa kun pitää surista tuon koronan takia kaikkien mahdollisten toimijoiden.

On ne toimittajilla helpot ajat; otsikoksi vain isoin mustin puukstaavein Korona ja alle mitä sontaa tahansa niin klikkauksia riittää.

11.8.2020 tiistai

Paulus lukioon ja Gaius seiskalle. Olivat jo hereillä kun seitsemältä laitoin viestejä.

Evväät ja kahvipullo on repussa, lähden jälleen Unilamminkankaalle. Siellon mättäät sinisenään mustikkaa.

Iltasella

7 sankollista jaksoin poimia. Raskas, mutta erittäin mukava päivä metsässä. Mäkäröitä nousi varvikosta. Muuten eivät haitanneet, mutta silmät ne purivat niin, että näkeminen meni tiirailuksi. Murskasin kaarnikanmarjoja kourakuppiin ja sivelin luomet sen mehulla, ja sehän helepotti.

Käsivarsien kutinaan laitan yleensä kookosöljyä, mutta aamulla se unehtui joten ritistelin suopursun lehtiä ja varsia rikki joilla hieroin kutiavia kohtia. Liäkettä luonnosta siis löytyy.

Kroppa kankea ja kipeä, sauna helepotti kuitenkin.

Luin Anelman Hesaripinkasta summanmutikassa muutamat lehdet. "Muukalaisia ei näy, ja siihen on useita syitä" oli avarusutiedettä koskeva juttu otsikoitu.

Myös "Kuka on Vladimir Putin ja mitä hän ajattelee"-juttu luetutti tekstin tarkkaan. Ei siitä silti täysin varmaksi kukaan voi tulla, mitä kyseinen lajimme kummajainen ajattelee. Ehkä se ei ajattele lainkaan.

Radion myöhäuutisissa kerrotiin juuri, että demokraattien presidenttiehdokas Biden on valinnut mahdolliseksi varapresidenttiehdokkaakseen Kamala Harrisin. Sitä olen toivonutkin. Kamalalta onnistuu ainakin jauhojen suuhun laittaminen Trumpin kaltaiselle hirvitykselle.

12.8.2020 keskiviikko

Olipa eilenillalla vielä myöhällä kovat suonenvedot koivissa. Känkkäsin alasti kaivolle ja kaatelin jääkylmää vettä alaruumiille ja vetelyt loppuivat siihen. Eivätkä suonenvedot takaisin tulleet ja sain nukkua yöni rauhassa.

Kamala Harrisista luin henkilöanalyysin. Tuntuu vahvasti siltä, että nimenomaan tätä naista Yhdysvaltain politiikka nyt tarvitsee.

Täksikin päiväksi lähden Unilamminkankaalle. Sen lähikupeet olen jo raapinut melko tarkkaan, mutta kauimmaisessakin rinteessä on marjaa vaikka kuin. Liekö sitten Unilammin takaisilla mäntykumpareillakin, niin se pitää sitten käydä tarkistamassa.

Iltasella

Jälleen kymmenkunta sankollista mustikkaa myyntiin. Kiloja kertyy ja pikkuisen rahaakin taskuihin sullon kun vien saaliini Smuran ladolle. Näytin marjojen ostajalla Ylen uutista suopursujen hyödyntämisestä. Oululainen 4H kerää niitä ja laittaa mm. Ranskaan 1200 tilatun kilon verran tänäkin vuonna. Sopisi sellainen näillekin  kunnaille yhdeksi yritystoiminnan koiveksi.

Myöhällä yöllä kun lepakot räpsivät ulosmennessä melkein silmille ja on täyspimeää on mukava mennä pihamaalle seisoksimaan. Tähdet näkyvät hyvin, mutta eivät ne valaise.

Kävin saunan jälkeen vähän liian pitkän vaellusretken ensin Villelän rinteessä ja siitä Kyntöläiselle päin nuorta, melkein lävitsepääsemätönä kuusikontamistoa pitkin aina Anttilan maiden rajalle saakka ja Vanhaamuantietä pois. 3 tuntia siellä hujahti. Oli ihan pimeää kun  pihaan suunnistin.

Hyvin sitä vielä maaston muodon mukaan osaa suunnistaa vaikka metsät ovat kaikki vaihtuneet lapsuusajoista toisiksi. Nyt siellä jo pääsee kulkemaan, mutta tässä välivuosikymmenien risukoissa ei lainkaan.

Mutta vaikka "metsä kasvaa enämpi kuin koskaan" niin se metsäteollisuuden lorsaama kehu kiertää onttona mielessäni sillä näen näissä metsissä pelkkää sellunlientä vain.

Villeän ja Toimilan väliseltä rinteeltä löysin suurmustikkaesiintymän. Niitä pitää omaan pakastimeen käydä keräämässä. Ja Anelmakin oli tilannut 5 litraa. Soilalle voisi riipiä myös jos se sit siivoaisi minun mustikkani. Itse se ei Alinan (3 v) takia metsään juuri pääse.

Kantarelleja ei reissuni varsilta löytynyt vaikka osa on vanhaa laidunaluetta.

Villeän mökiltä Vanhaan Toimilaan ja mummilaan päin oli perustettu yksityinen hauta. Siinä oli Roopekoiralle risti ja Villelän Pertin tuhkalle tavalliseen rauniokiveen päivämäärät kaiverrettuna. Pertti kuoli syöpään pari vuotta sitten.

Minusta aika kummaa kun näistä veljeksistä joita on useita, puhutaan "Villelän"-etuliitteellä. Heidän kotinsahan on Reinola Pappilanmäen takana alkavan Rytkölänsuoran varrella. Ehkä he kaikki ovat aikoinaan syntyneet Villelään ja kun  Reino, Villen poika, on saanut talon Pappilanmäellä valmiiksi, he ovat muuttaneet sinne.

Tämä asia pitää kyllä selvittää kunhan Jormaa, P:n veljeä näen. Hänkin on jo vanha ja vaivainen. Jäätyään Helsingin kaupungin hommista eläkkeelle hän muutti kotitaloonsa asumaan. Hänestä tulee mieleen se näkemäni päiväkirjan lause "Villeän Jormalla on isompi mulukku kuin Iekkilän Erkillä."

Sisälläni on ollut outo tunne koko illan. Rauhallinen, ja kuin käsittäisin kaiken elämälle tarpeellisen. Mutta ehkä se menee ohitse sellainen "selvänäköisyys".

13.8.2020 torstai

Heräsin 4jältä. Yritin nukahtaa uudestaan, mutta koska en onnistunut, nousin kahvinkeittoon.

Tasaisen harmaassa pilvessä on taivas, mutta ei sateen uhkaa kuiteskaan. Valoisaakin jo.

Unessa raihnasin jälleen jollain rakennustyömaalla kuten edellisyönäkin. Mistään ei taaskaan valmista tullut. Yritin opastaa ammattikoulusta juuri päässyttä nuorta naista valumuotin tekemisessä, mutta kyllä se opastaminen meni vain hänen "ihanuutensa" varjeluun teräviltä nauloilta ja holviaukkoihin  putoamisilta. Kun heräsin, kova tappi hankasi napaani ja teki niin mieli että...

Aamupuuron jälkeen sinne Toimilan rinteeseen. Pitkä on matka kantaa (700-1000 m), mutta eiköstähän se mene jos sieltä ei enempää kuin parit reissut irtoa. Kyllä sitä tuokin väli kaikenlaista on ihminen raahannut vielä silloin, kun lapsi olin. Ja itsekin koulurepusta lähtien pitemmältäkin matkaa.

Illemmalla ennen M.Kasinolle lähtemistä

Keräsin mustikoita 3 sankollista. Soilalle vein kaksi siivottavaksi. Mustikoita näytti olevan ylempänä rinteessä niin suuret esiintymät, että täytyy jatkossa ajaa auto Pohjoismäentien varteen Armaalan tiehuaraan. Siitä ei ole pitkä matka raahata kerätyt saaliit pois metsästä.

14.8.2020 perjantai

Eilenillalla Kasinolla jututin "Tohtori Raimoa". Oli puhetta marjojen erilaisista säilömismenetelmistä. Hän tykkää juolukoista ja punaisita viinimarjoista murskattuna keskenään. Ne voi myös pakastaa siinä muodossa. Vähän sokeria sekaan. Juolukat eivät oikein itsekseen pakastettuna onnistukaan, että hyvä tietää tuo.

Tämä "Tohtori" on oikeakin tohtori ja oleskellut niissä tehtävissä ymmärtääkseni Usassa myös. On kotoisin Varpaisjärveltä (asuu Hesassa) ja eläkehomminaan on  mukana jokien ja purojen ennallistamishankkeissa. Mielenkiintoinen kaveri johon tutuistuin Ilveskasinolla joitakin vuosia sitten kun menin kysymään, että oletko miimikko? (Se on oma tarinansa.)

Kerkesin kerätä kolme isoa sankollista ja yhden kymmenen litran kun vesisade alkoi. Ei kovasti, mutta kuitenkin, että lopettaa piti. Sattumalta löysin myös juolukkaesiintymän josta keräsin poimurillisen marjoja. Sekoitin ne punaisten viinimarjojen kanssa, panin lasipurkkiin ja vein kellariin  tekeytymään.

Sandarmohin Stalininajan vainojen uhrieselvityksiä tehneen petroskoilaisen Viktorin oikeudenkäynnistä, jossa hänet tuomittiin tekaistuin syyttein vankilaan, ei ole Karjalan Sanomissa (ilmestyy Petroskoissa, tulee minulle sähköpostiin) ollut halaistua sanaa vaikka Suomenkin lehdistö (ja maailman) on siitä kirjoitellut tiuhaan.

KS on valtaapitävien ohjeistuksessa ja ei uskalla arkoihin aiheisiin puuttua vaikka ainoana Venäjän Karjalassa ilmestyvänä suomenkielisenä lehtenä sen kuuluisi ehdottomasti uutisoida tästäkin aiheesta. Suomalaisiahan sinne Karhumäen Sandramohin on  haudattu, ei venäläisiä vankileiriläisiä. Se on yksi niistä Neuvostoliiton terroriajan faktoista joita Putinin hallinto yrittää toiseksi muuttaa.

Anna Soudakova on kirjoittanut Stalinin ajan vainoista kirjan "Mitä männyt näkevät". Niitä näkeviä mäntyjä siellä rajan takaisessakin Karjalassa yhä riittää. Niin kuin nyt mustikkaretkeni taukopaikaksi valitsemani Armaalan tienhaaran männynjuuri jolla olisi omat kerrottavansa niin minun, kuin muidenkin menneistä kulkemisista sen ohitse. Mehän odotettiin koulutaksiakin siinä paikassa kun sellaiset "kyyditykset" jo 60-70-lukujen taitteissa kansallisena merkillisiyytenä aloitettiin.

Ihme, että siihen on jätetty sen puun lisäksi myös toinen vanha petäjä.

Kun muutamia muistoja kimposi siinä kahvitellessa mieleeni, halasin vanhaa, rakasta petäjää ja lujasti.

Minun pitää tuo kirja saada kunhan alkaa talvi ja lukemiselle on jälleen aikaa.

Tänään petäjänjuuressa kahvitellessani muistin Asterix-sarjakuvasta Opelixin koiran, Idefixin. Se jos mikä oli puidenkaatajien vihollinen nro yksi.

15.8.2020 lauantai

Heräsin jälleen jo 7mältä. Lämmintä on.

Eilenillalla Kajasteella. Jotenkin erikoisen mukavaa jälleen oli ilmassa. "Vanhoja" tuttuja oli Lieksasta ja heidän kanssaan jutellessa tuntui hyvältä olla ihminen, joka muistetaan. Eräs sanoi, että on oikein ihmetellyt kun ei ole minua näkynyt. Mutta miten olisikaan kun näitä tansseja on ollut kovin vähän kohta jo loppuunkaluttuna kesänä.

Tohtorikin oli. Nyt juteltiin koskien suojelusta ja mekanismeista, joita siinä tarvitaan.


Iltasella

Vein kerätyt mustikat ostajalle eikä niitä ihan vähän ollut. Satu osti itselleen kaksi isoa sankollista hieman kalliimmalla hinnalla kuin yritys.

Kun otan mukaan Knin ympäristöstä aiemmin poimitut niin eiköstähän nuita lie jo yli 400 kiloa.

Jospa tässä taas saunan jälkeen suuntaisi humpallusreissulle.

Mitenhän sitä tän ikäinen vielä jaksaakaan?

Tai enpä minä itseäni yhtään vanhaksi nyt tunne. Laihtunutkin olen metsässä ryyhellyksen ansiosta varmaankin muutamat kilot. Tukka ja parta olisivat nyt parhaassa Aananias-lookissa, mutta valokuvauspaikkaa ei ole kunnolla etsittykään. Tekisi mieleni jo parturiin!

Pöydällä olevan partavesipullon (Tabac, original) kyljessä on vuosiluku 1959.

16.8.2020 sunnuntai

Eilenillalla tuli puhetta lehmistä ja niitähän sitten naarasleijonien jahtaamana unissakin käväisi. Muutenkin jutut jatkuivat.

Napistanssit olivat taas mitä parasta, sosiaalista toimintaa josta ei vauhtiakaan puuttunut.

Tuhkakylän kohdalta keräsin auton alle jääneen jäneksen Vinhan ruuaksi. Lampun valossa irroittelin jo yhden koiven sille yöevääksi. Loput vein kellariin. Pitkäkoipi oli niin hyvin jäänyt renkaan alle, että oli suolistunut samalla eikä kuitenkaan murskaantunut pilalle. Moneksi päivää koiralle raakaruokaa joka sille oikeaa on.

Suonenvetoa ei tullut sillä lähtiessä söin sillivoileipää ja eväänä oli myös suolaista Kallenmätitahnaa ruisleipien välissä. Paistetulla munalla kerrostettuja piirakoita en jaksanut syödä, että olisi siinä ollut jonkun muunkin maisteltavaksi.

Iltasella

Koko pv kuljeskelua sienisatoa katselemassa Pohjoismäen ja  Nimettömän suunnalla. Ovat jo nekin seutujen puustot kasunneet niin, että siellä on hyvä kuljeskella, mutta edelleen ne selluliemet vain tulevat apeina kuvajaisina mieleeni kun  katson niitä istutuskuusikoita ja männiköitä.

Voi olla, että vielä eläessäni tulen näkemään toiset aukeiksi parturoinnit näillä kunnailla. Ja se on entistä kauheampaa pikatoimintaa kuin vielä 1960-70-luvuilla.

Pohjoismäessä, äitini lapsuudenkodin entisten peltojen metsittyneiltä aloilta paljastui järkyttävä näky. Kiviraunio oli silattu tekopääkalloilla! Äitimaan häpäisemistä kertakaikkiaan!

Millainen pöljä sellaista on voinut harrastaa? Ja mitä varten? Tuollaisia "muistomerkkejä" jotka ovat oikeutettuja oikeilla pääkalloilla tehdyiksi ymmärtää vain Kamputsean Pol Potin terrorin alla eläneiden ja omaisensa menettäneiden laatimiksi, mutta että Pohjoismäessä! Viimeistään tuolla kohtaa kusen niiden kasvoille, jotka äitini maaperän ovat saastuttaneet.

Tajusin kyllä, kuka tuon mielipuolen arpeetin on kyennyt laatimaan. Kyse ei ole enää hulludesta yhdistettynä luovuuteen vaan silkasta hulluudesta.

Historianymmärryksesestä tajua ei pätkääkään!

Haulikollakin siellä oli ammuskeltu aivan äskettäin. Oli pahvilaatikko rei´illä ja savikiekkoja pitkin ruovikoita. Ei siinäkään mitään holttia: puiden keskellä savikiekkoammuntaa!

Taisin muutamia päiviä aiemmin ihmetelläkin  siltä suunnalta tulevaa räiskintää. Mitähän varten ne maailmassa ampumaratoja rakentavat ja ylläpitävät?

(kuvassa Pol Pot taustanaan murhaamiensa kansalaisten oikeita pääkalloja)

Neuvoin iltapvllä Smuran perheelle mustikkakankaan Lepolan vastaisilta mailta. Toivottavasti saavat sankonsa täyteen. Siellä oli vielä ihan hyvää mustikkaa joissa ei paljoa saviposkia ollut. Kohta mustikkasato on mennyttä tälle vuodelle.

Saunoin myöhällä. Eskoa muistelin. Hän saunoi tasan kaksi vuotta sitten viimeisen kerran täällä. Meni sitten Suonenjoelle ja sai sydänkohtauksen. Sannalta, Eskon tyttäreltäkin tuli muistelusviesti. Ovat olleet Suonenjoella Eskon kotona koronaa karussa useaan kertaan menneenä kesänä ja nytkin olivat siellä. Asuvat Hesassa.

Valko-Venäjän tilanne on kriittinen. Sadattuhannet siviilit ovat liikkeelleä toreilla ja turuilla. Väkivaltakoneisto yrittää tukahduttaa kapinoinnin, mutta alakynteen taitaa jäädä jos pelkästään haarniskoihin ja kyynelkaasuun luottavat. Tykillä jos alakavat ampumaan, niin sitten tilanne muuttuu. Voittajaa aseiden suuliekit eivät kuitenkaan vielä valaise.

17.8.2020 maanantai

Ensimmäinen kuura-aamu jo! Aurinkoinen pv tulee kuitenkin.

Tuntitolkulla leikkasin siimalla heinikoita. Kulkuväylät ja marjapensaiden alueet ovat nyt kalutut. Joku metsään johtava polku pitäisi vielä aukaista ja ajaa keväällä polttamieni risujen  tuhkaa niille paikoille, joissa lupiini yrittää vielä nostaa päätään. Yhtään siemenvaiheeseen ehtinyttä lupiinia ei tälle kesälle päässyt kasvamaan. Nekin kaksi-kolme kukkaa poltin saunanuunissa heti kun nuppuisen päänsä heinikosta paljastivat. Olen kauhea vainolainen minäkin.

Vinhalle on jänes kelvannut.

Tapio soitti Imatranreissultaan. Mustikoista puheen ollen hän pyysi, että jos löytäisin edes yhden sankollisen heillekin. Kittilässä mustikkasato on heikko. Luapsin käydä etsimässä. Hakevat sitten poismennessään jos tarjolle tulee.

Tänä iltana koetan alkaa kyljelleni ajoissa.

18.8.2020 ntiistai

Ylös 5.30!

Yöllä ½3lta piti nousta ottamaan särkylääkettä kun kipunoi niin älyttömästi oikeaan koipeen.

Näin unta Miina Äkkijyrkästä ja kyytöistä. Miina oli sahannut yhden lehmän kylkeen aukon ja kiinnittänyt ovensaranat sen törröttäviin kylkiluihin. Ovi lenksotti levällään kuin Miinan elämä ja lehmän sisältä avautuva huusholli oli sekaisin kuin Aittokosken vanhalla koululla kyyttöjen ja peltilehmätaiteiden aikaan.

Keräsin mustaherukkaa yli 8 kg.

Iltasella

Armaalan alapuolen metsäaukion laidoilta ja Pohjoismäen tienvarrelta riivin mustikoita Tapiota varten 2 snk.

Vein Soilalle mustaherukat palkkioksi siitä, että jos hän siivoaisi mustikat näppärimmillä sormillaan. Vein myös pottuja sankollisen ja höysteeksi muutamat niput ryväksiä, että eiköhän palkkio ole vähintään kotuullinen. Kaupassa näkyi roskainen herukkakilo olevan 12,90/kg.

Mustikkareissulla kävin Ruunanrinteen notkon katsomassa. Siellä se häämötti kärrytien pohja edelleen. Piti heittäytyä selälleen keskelle entistä kototietä ja katsella taivaalla purjehtvia pilvenriekaleita. Pian tuntui, kuin kaikki äitini puoleisen suvun aiemmat jäsenet, kuolleet ja yhä elävät olisivat mönkineet selkäpiini alla tien kuntassa. Tuli saakelin haikea olo jota on jatkunut tänne nukkumaanmenoon saakka.

Maatessani sammaleella ja kyyneltä yrittäessäni pyörähti Vinha kainaloon ja laittoi kuononsa rinnan päälle josta katsoa tapitti minua silmiin ruskeilla silmillään. Ymmärsiköhän se muka, että  nyt on isäntä murhemiellä?

Ensi yö on lämmin. Lepakoita lenteli jo valoisan aikaan pihalla ja kun äsken kävin ulkona, törmäsi yksi suoraan rintaani ovea avatessani. Lampun  valokeilassa niitä töytäilee jatkuvasti. Ne ovat lisääntyneet hyvin.

Jos mulle tulisi äkkiä rahaa jostain ja alkaisin remontteeraamaan tätä mökkiäni tulisi aivan ensimmäiseksi harkittavaksi ja suunniteltavaksi, kuinka suojella vintillä asustelevat lepakot?

Illasta oli jälleen lentokusiaisten karkelot peltikatolla. Niitä on nyt jokaisella tasolla,  maassa ja portailla. Vinhan vesikuppiinkin niitä on hukuttautunut. Ne eivät pure eivät  pistä, mutta merkillinen evoluution lisääntymiseen liittyvä tanssinremellys tuokin.

Tekisiköhön ihminen samoin jos sillä siivet olisi? Kävisi siinä pauke ja jytke kun satakiloiset keijukaiset peltikatoilta alas jytkähtelisivät.

19.8.2020 keskiviikko

Valko-Venäjällä protestit jatkuvat. Valtion väkivaltakoneisto ei ole vielä vaihtanut puolta. Putin  on ilmoittanut, ettei Venäjä puutu naapurinsa "sisäisiin asioihin". Kuka uskoo? Kyllä sillä jokin tuonkin vakuuttelun takana on.

Koronasta on niin paljon surinaa jokaisessa tuutissa, ettei sitä normaalijärjellä varustettu enää siedä kuin rivin päivässä. Mitä "hetkihetkeltä"-seurannasta on kenellekään hyötyä saatika että siitä sivistyis tai tietomäärä jollakin alueella aivoissa kasvaisi?

Koronaa paljon järkyttävämpi on katastrofi joka sattui Mauritiuksella kun päällystö alkoi viinanjuontijuhlansa öljytankkerin kabinetissa. Nyt siellä elonkehä menettää jälleen yhden koskaan korvaamattoman koralliriutan kun katkenneesta tankkerista kaikki öljy on mereen huuhtoutnut. Miljardikaan koronaan kuollutta ihmistä ei ole sen arvoinen menetys maapallolle. Päin vastoin.

Käärin heti aamusta, ennen puuroa jo, vanhojen mansikkapenkkien muovit pois. Sheivasin jo aiemmin siimaleikkurilla kaikki puskat ja muovit lähtivät hyvin laudanpätkän päälle rullautumaan.

Pitää Hommoojalta hankkia syysistukseen uudet taimet jos vain ehtisin kaivella juurakot pois, muokata, lannoittaa ja kalkita alueen. Saas ny nährä.

Harkitsen Knissa käyntiä. Ja kohta en enää harkitse vaan lähden käymään. Leipomolta viemisiä, bensaa Torakorvelta ja mustikoita Soilan pakastimesta Anelmalle.

Peräkrryyn pilkkeitä ja mitähän vielä?

Kun klo on 12 lähden ajeleen.