Työmualla 7ltä. Ruuvasin parvekkeen levyt. Sauman alle laitoin pellinsuikaleen ja levyjen reunoihin sivelin bitumimassaa. Kaide jäi vielä nostamatta. Tarvitsen siihen jonkun kaveriksi. Pesuhuoneeseen tekaisin pyykkinarusysteemin jollaisen mallia olen käyttänyt muuallakin. Väittäisin, ettei tuossa talossa sen 70-vuotisen historian aikana niin käytännöllisiä pyykinripustusnaruja ole ollut.
Saunoin aikaisin. Iltasella Napikselle.
20.9.2020 sunnuntai
Isä täyttäisi tänään 97 vuotta. Hän oli vuotta nuorempi kuin toissapvnä kuollut "otavalainen" Heikki A Reenpää.
Isälläkin olisivat geenit ulkoisia raameja myöten olleet aivan yhtä suotuisat pitkälle elämälle, mutta sattui nyt vain syntymään yhteiskuntaluokkaan, jossa ei pitkän elämän mahdollistavaa otollista asennettakaan ollut. Saatika, että olisi ollut muita edellytyksiä jotka olisivat taanneet terveellisen ravinnon suhteutettuna sopivaan määrään työtä, lepoa ja konjakkinapsuja. Tai niin kuin Heikki A:lla kulttuurikodin ympäristövaikutukset olisivat tukeneet pitkään hengissä pysyttelemistä. Sodankin isä koki aivan toisenlaisesta kulmasta kuin Heikki A. eikä se gloriaa hänen ylleen langettanut kuten vanhuuteen eläneelle ikätoverilleen kävi.
Napiksella ei kovasti porukkaa vaikka esiintyjät mainoita. Korona vaikuttaa. Ihme yleensä, että tansseja järjestävät kun oli se Kuhmonkin tautirypäs ihan äsken.
Tiedän, että tanssiharrastukseni on muutamillekin arvostelun alainen asia vaikka elämmekin toisenlaisessa maailmassa kuin vaikkapa vanhempieni sukupolvi. Toisaalta tanssin funktiota on turha selostaa niille, jotka eivät sen parissa ole arjesta vapaita hetkiään viettäneet.
Minut tanssiharrastus on "pelastanut" jopa elämälle takaisin tiukimpien solmukohtien ylitse könytessäni. Vituttaahan tämä ihmisen tolskaaminen maapallolla tänäänkin toisinaan niin paljon , että jollakin sitä tunnetta on edelleen loivennettava. Vaikka sitten humpalla.
Eikähän minulla muita harrastuksia juuri ole. En metsästä, en kalasta, en pelaa pelejä, en istu luotikujien ravintoloissa tuoppeihin tursaamassa. Minulla ei ole mitään muuta omaa kuin Unimäen touhut, lukeminen, kirjoittaminen ja ajattelu, ja miten yksinäisen puuhia ne ovatkaan.
Mitään näkyvää tulosta en kirjoittamallakaan koskaan ole saanut aikaiseksi (kuin murusia). Nekin vähäisen kapasitettin aivoilla muodotetut mielipiteet maailmanmenosta ovat ristiriidassa massan aiheuttaman kymin kanssa jota vastavirtaan uin. Kiviä satelee panssariini ja luultavasti jonain päivänä jokin murikka löytää tiensä haarniskan saumasta sisään ja tappaa. Mutta huomautan siihenkin vain lipposittain, että so what?
Ruumiini äärellä perus suomalaiset wiikinkisoldierit ja susivihamiehet taittavat kuusenhavun lippaansa ja kippaavat sen kunniaksi sarvellisen punaista hurmetta. Laulaa röhisevät jäkäläkankaiden lannoitteeksi Nälkämaan laulun vaikka eivät senkään Kiantolaisesta sanomasta ymmärrä tuon taivaallista. Saatika että niistä sen päivitykseen olisi.
21.9.2020 maanantai
Tulipa nukuttua syvää unta. Heräsin ½6, nyt on kahvit juotu ja puurot syöty, tiskattukin. Pitäisi lähtä sinne KH:n pesään. Siellä on kaiteen raspaaminen ja hiominen ja pohja- sekä pintamaalaaminen. Ilmankin puolesta sille saattaisi olla päivä otollinen. Parvekkeen seinänjuuren pelti, luukkujen viimeistely ja siivous vielä niin eiköhän se homma olisi tältä erää taas silitelty.
Eilen nostin punajuuret ja ryvässipulit ja vein ne nuoremmalle äSsälle säilöttäväksi. Kaivoin myös sankollisen pottuja ja porkkanoita, ja uunilla kuivamassa olleita punasipuleitakin nakkasin nipun mukaan.
Kynästä rantu haalistuu, häipyy, loppuu. Ajatuksellekin tulee joku pv käymään niin. Tai se katkiaa aivoverenvuotoon kuin kuulan lävistämän jäniksen loikka. Näihin nykyisiin kyniini saa mustesäiliöitä ja onneksi ostin niitäkin nipun mukaan, mutta aivoja ei kauppojen hyllyiltä uusia oteta.
Iltasella
Näin lausui Zarathustraa luen edelleen.
Työmaalla meni niin kuin olin aamulla ajatellut. Olin siellä 8-15 taukoa pitämättä.
Toissapvnä survoin saaviin sankollisen puolukoita ja toisen omenia, vettä 8-10 ltraa ja sitruunahappoa pari lusikallista. Sidoin töistä tultua harson toisen saavin kaulalle ja kaadoin harsokupuraan mehuisan massan yöksi valumaan.
Luin muutaman vanhan tarinani. Yhdessä Kittilään sijoittuvassa olen maininnut Philip Rothin Portnoyn taudin. Koetin muistella kirjan sisältöä. Parafilioista siinä on kyse, fetisseistä ja kaikenlaisista seksuaalisista hillittömyyksistä.
Vielä 1960-luvulla kirjan sisältö on ollut kovaa kamaa, mutta ei kai se, jos jokin vastaava "päivitys" kirjamarkkinoille ilmaantuisi, ketään enää tänä päivänä ojaan kaataisi. Körtit eivätkä lestadioilaisetkaan seinille hyppisi. Ovatko kirjan ilmestymisen naikaankaan Suomessa hyppineet koska seksuaalisuuteen tuoksahtavaa kirjallisuutta ne tuskin lukevat kuin jotkut salaa. Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu-kirjan ne kyllä tavasivat rukoillen kadotusta syntiselle elämänkuvaajalle. Niiden julmat rukoukset kantoivat satoa Urpo Lahtisen Hymyn irvein. Mutta siinä missä Hymy hyytyi, Timo Kustaa elää vaikka onkin kuollut.
Rahalla ja materialla kuorrutetussa USA:ssa on ihmisen seksuaalisuus edelleen tabu vaikka mistään muualta ei pornoa syötetä internetin rajattomaan valtakuntaan niin massiivisesti kuin siitä liittovaltiosta.
Kirjan ilmestymisen aikoihin globaali seksuaalinen vallankumous oli käynnissä, mutta ei se kaikkia tavoittanut. Ymmärtämättömyys aiheesta on yhä suurta vaikka aivokuvantaminenkin on asian läpivalaissut muusta syvälletunkevasta neurotieteestä puhumattakaan. Kaapeissa on edelleen tungosta. Eivätkä siellä majaile ainoastaan homot ja lesbot vaan lukematon määrä muita seksuaalisesti erilaisiksi tuntevia.
Mutta tieto oman identiteetin tutkimisesta voi havahduttaa kenet vain peilin ääreen. Miljoonat ovat jo heränneet siihenkin, että jokaisella on oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan eikä sitä voi kieltää kuin tietyissä hillittömyyksissä, bedofiileilta ja insestisesti käyttäytyviltä sekä raiskureilta jotka johtuvat vakavista aivokemiallisista poikkeavuuksista. Niiden meknismeista ei edelleenkään ole tarpeeksi tietoa eikä täydellistä parannuskeinoa ole löydetty jos ei saunantaakse viemistä sellaiseksi lueta. Katolilaisten pappien lukumäärä ainakin harvenisi kummasti.
Jos uskoisin edes saatanaan, niin rukoilisin sitä lopettamaan uskonnot sillä niiden epistolain kautta lajimme kauheimmat, seksuaalista identtiteettiä murjovat teot on kautta aikain toteutukseen laitettu; poikalasten ympärileikkaus ja tyttöjen genitaalien silpominen, voiko hirveämpiä rituaaleja mikään muu laji keksiä kuin jumaliinsa uskova Homo Sapiens?
22.9.2020 tiistai
Klo 04.30
Näin unitarinan nimeltä Kairon kanavaari.
Oli kova väentungos. Etsin naiseni kanssa tiettyä suurta toria (Kuopion?). Keksittiin sanoja, lauseita ja sananmuunnoksia tarinaamme. Naisellani oli yllä strutsinsulkakuvioitu, huntuinen hursti joka ei mitään peittänyt. Omaa vaatetustani en muista, mutta tungoksen miehet olivat pukeutunut tummiin kaapuihin ja kaikilla oli pelottavan karkeakarvaiset kämmenselät. Naisilla ei ylejäänkään ollut sen kummempaa vaatetusta kuin minusta kiinnipitelevällä naisellanikaan. Panetti ja hävetti, kun en kyrpineni kääntymään mahtunut. Tökin sillä ihmisiä selkiin, napoihin, perseisiin, vatsoihin, vittuihin mutta helpotusta ei tullut. Hätäännyin eksyksissä oloamme. Naiseni otti minua kyrvästä kiinni ja alkoi opastaa pois tungoksesta. Hän sanoi: meidän pitää joutua tappamaan yksi kukko eräälle kujalle Pikku Pietarin takana. Heräsin kauhuun: mulkkuni oli muuttunut punahelttaiseen heppiin päättyväksi kukonkaulaksi.
Klo 08
Aamu n askareiksi laitoin pikkupyykkiä likoamaan saunavatiin ja pullotin puolukkatuoremehun. Sitä tuli 13 isoa lasipullollista.
Pitäisi lähteä työmualle.
Etelänpuoleinen tuuli on leppoisan kostea kuin lehmänhenkäys. Lämmintä kuin kesällä.
Iltasella
Kaide on nyt pohjamaalattu x2. Remonttikohde ja koko alakerta siivottu pesua vaille.
Paistoin munakkaan. Torkahdin toviksi. Panin saunankiukaan pesään tulet ja kävin metsäsää mutkan Vinhan kanssa. Puolukoita olisi helpossa paikassa kerätä. Pitänee ne käydä riipimässä vaikka huomenna.
Sähköpostiin saapunutta puhelinlaskun suuruutta ihmettelen. Vaihdoin sen äskettäin ns. "rajattomaan" (20€/kk).
Mielialakin piirtää käyrää laaksoista kukkuloille. Vastuista ei vapautusta näy ja se on tällaiselle luonteelle erityisen vittumaista. Vastuistaan pakenemistakin olen harkinnut. Jättäisin vain kaiken sillensä kun kerta mikään ei elämässä tunnu lopulta onnistuvan. Poluilta syrjähdän, kallistun, kaadun.
23.9.2020 keskiviikko
Kännykän näytöllä klo väittää olevansa vasta ½5. Napsautin valon akkulamppuviritelmään, otin tämän vihkon polvilleni (istun sängynlaidalla) ja harakanvarpaita ilmestyy kynänpiirron jälkeen niin, että sanoista juuri ja juuri selvän saa.
Ajan laskeminen, päivinsä muistiin merkkaaminen on vain ihmiskeksintö, että siinä mielessä turha harmi nämä jaksotukselliset muistiinmerkinnät. Mutissut olen tätä vastaan ennenkin, mutta minkä koukun nahkaansa pujottaa niin kiinnipitelevä väkänen eikun syvempään vain kiilautuu.
Loppuelämäni aamujen lukema on helpommin arvioitavissa kuin tulee ajateltuakaan. Eiliset voi lasketuttaa vaikka tietokoneella ja copypastata samasta laatikosta yleishistorian oheen. Laittaa merkinnän jokaiselle päivälle poliittisesta tilanteesta, ja mikä hallitus kulloinkin on asioita sotkemassa ollut. Ja erityisesti millainen oppositio karavaanin kululle milloinkin räksyttämässä. Nykyisin aivan järkyttävän yksiniittisen populistinen ja typerä kuin edustajansa valinnut kansakin. Niin että sitä suapi, mitä tilloo.
Jos elonkehän suotuisasta olotilasta riippuvaisen eliöstön ja biologisen massan edustajat kokoontuisivat YK:n lailla rinkiin, lajimme äänestettäisin tästä pelistä ikuisiksi ajoiksi pois eikä Veto-oikeutta sille suotaisi.
Tällaisia mietin Zarathustraa unilukemisekseni nautittuani. Ja nimenmuutosaikomuksiani, ja että sen myötä voisin kulkusuuntaanikin jälleen rukata. Mutta voiko sitä enää muuttaa kun näyttää, että niin takana kuin edessäkin on polku jo niin syvään uurrettu, että sen vankina vaellan kiännynpä tahi jos?
Uusiin alkuihin on vaikea uskoa enää näillä kilometreillä. Öljyjen ja suodattimien vaihdolla ei meno parane.
Kokeilla kyllä voisi, en niin vanhaksi itseäni tunne.
Iltasella
KH:n remppa taputeltu päätökseen tältä erää jälkiputsinkeineen.
Sankollisen puolukoita hain ennen pimeän maisemaan laskeutumista.
Saunassa olen käynyt ja väsy jo on.
24.9.2020 torstai
6en huitteilla olin jo kahvinkeitossa.
Unessa oli dildoja ruokailuvälinelaatikossa terävien veitsien seassa. Sanoin ne omistavalle naiselle, että nehän menevät palkeenkielille tuolla. Kysyin vielä, että kai sinä peset ne käytön jälkeen ennen kuin säilöt ruokailuvälineiden joukkoon? Se otti yhden puisen ja sanoi hämmentävänsä sillä puurokattilaa.
Lähden tänään Kniin. Tulen huomenna takaisin.
Täytyy tyhjentää peräkärry työkaluista ja muista romppeista. Lupailee heikkoja sadekuuroja. Lämmin on edelleen ilma. Yöllä kusella käydessäni ihailin tähtikirkasta taivasta.
25.9.2020 perjantai
Sonja 40 v. Kävin kakkukahveilla Knista tulon jälkeen. Muistelin hänen syntymänsä syksyä: häntä ei olisi jos en lähtenyt yövuorosta tuntia ennen kotiin ja ajanut liikennesääntöjen vastaisesti kevyenliikenteen väylää sillan ylitse Jokitielle jossa silloin asuttiin (Siilinjärvellä).
Nyt iltasella kävelyllä suoraan Pohjoismäkeen ja takaisin Villelän kautta. Oli jo pimeää poispalatessa. Saunassa meni pari tuntia.
26.9.2020 lauantai
Kuopiossa koko pv ihan huvikseen. Torilla jututin erästä Kainulaista ja Kolmisopen Tokmannilla Hämäläisen Markkua joka oli v. 1978 syksyn mehtuureissulla Köngäksen Kustin luona Sodankylässä (Porttipahdassa) isän juopottelukaverina. Miestä painoi jo korkea ikä, mutta tuskin enää eläisi, jos olisi viinan kanssa läträämistään jatkanut. Sanoi lopettaneensa sen juuri sinä vuonna kun käytiin "jänismetsällä". Yhtään jänistä eivät ampuneet, eivät käy neet edes jänkän mättäällä istumassa. Pirtissä kaatoivat koskenkorvaa nieluihinsa koko kolmipäi väisen reissun ajan. Minä nukuin talon tyttären kanssa kamarissa. Otettiin mekin muutamat huikat Karjalaviiniä.
Hankin uuden kännykän, entinen lakkasi latautumasta. Siinäkin on kyllä takuuta jäljellä, että pitänee arjentullen viedä se myyjäfirman edustajalle. Ostin sen Imatralta n. vuosi sitten; nokialainen. Nyt kiinalainen Xiaomi.
Puijontornissakin tuli pitkästä aikaa käytyä. Näkyi kauas, oli aurinkoinen päivä. Muistelin, että näin Juha Watt Vainion kerran Puijon Majan terassilla. Istuin samassa pöydässä juomassa kahvia. Muutama sana vaihdettiin, säästä kai. Oli ehkä piäsiäinen ja aurinko paistoi silloinkin. Vuosikymmen oli kaiten 1970 tai 1980. JWV:n isän nimi on ollut Tauno, niin minunkin. Mutta mitäpä merkitystä sillä olisi.
27.9.2020 sunnuntai
Niezschen "tunnuslause": Increscunt animi, virescit vulnere virtus. "Kärsimys tekee meistä vahvoja" tms. Uskovainen kääntäisi sen tarkoittamaan kirkas kruunu-palkintoa taivaan iloihin taivaltaessaan, ja jolle minä tiuskaisisin: Ja vitut!
28.9.2020 maanantai
Eilen muokkasin kesällisen pottumuan puoleen väliin. Julmetusti ohdakkeiden juuria. Levitin alalle maisemointikankaan johon tökin lautalinjurin avulla suorat reikärivit. Niihin istutin mansikantaimia n. 100 kpl. Tiijä sitten , moniko juurtuu kun ne olivat liian kauan saavissa veteen säilöttyinä (rönsyjä).
Tänään käänsin ja juurin loput. Levitin mustan mullan ylle katteen, mutta ei ole laittaa taimia. Kevvääseen jää. Ehkä laitan siihen jotain muuta kuin mantsikkaa.
Kääntämääni sipulipenkkiin tökin perunoita ja laitoin styroxit katteeksi. Ehkä jo ensi juhannuksena siitä voi kaivasta uudet potut kattilaan.
Valkosipulit ovat jo juurtuneet ja pienellä taimella. Niillekään ei olis ollut pahitteeksi laittaa vaikka koivunlehtikatetta päälle. Kerkeävät ehkä liiaksi kasvaa tälle syksylle? Vaikka ovat ne joskus ennenkin isolla taimella talven alle joutuneet ja hyvin ovat keväällä kasvuaan jatkaneet.
E.B White "On Democracy" (1952). Onkohan suomennettu? Hesarissa siitä kirjasta juttua.
29.9.2020 tiistai
Hallan puolelle humpsahti. Kuurassa maa ja auton ikkunat jiässä. Toissapvnä vielä +18 eikä eilinenkään kylmä ollut. Paitahihasillaan kasvimaalla möngin. Nyt ovat boyntyjenkin rönsyt leikelty. Mahoton ruko tulikin.
Yöllä oli hieno kuutamo. Perjantaina se on jälleen täysi.
Vazejärvellä tapaamani (2014 kesällä) Alexanderin kotimaassa Azerbaidzanissa sotivat. Syitä selostavat tietäväiset, mutta syyhän on aina lajimme kyltymätön halu tappaa, orjuuttaa, raiskata, tuhota. Eikä ainoastaan toisiaan vaan kaikkea, mikä on.
Sotimiseen halukkaita meidänkin maasta löytyy. Se näkyy tietyn kansanosan ainaisesta halusta kaivella kynnyksenalusiakin, että epäsopua aikaan saataisiin. "Tulkoon vaikka sota ja veriset vaatteet"-uho on ilmeinen politiikan äärilaidoilla aina. Persuiksi heitä nykyisin meillä nimitellään ja perseestä heidän politiikkansa onkin. Puoluejohtaja Jussi Halla-ahon kalmanhaju leijailee aina vain sankemmin ja tämän edessä uskovaisensa käsiä ristivät yhä sakenevin joukoin.
Toin kalkkisäkkien lisäksi Knista auringonkukansiemeniä. Nyt tinttejä on pilivinpimein automaatilla jyvästelemässä.
30.9.2020 keskiviikko
Kni iltasella
Tulin eilenillalla pois Um. Toin pyykkiä, sipulisäkit jne.
Kävin optikolla. Pikkuisen oli vasemmassa silmässä muutosta tapahtunut. Tilasin uudet luku- ja monitehot. 500 euronperkelettä niihinkin pitää jostain kaivella.
Noudin G:lle käytetyn joustinpatjarunkoisen sängyn. Nyt voi poika taas "muuttaa" takaisin alakertaan, tuohon keskimmäiseen huoneeseen joka niin monena on meidänkin aikana ehtinyt olla. Hyvä huone siitä siistittiin.
Syyskuun saldoksi viivan alle voisi kai laittaa, että eletty on. Lisään höysteeksi 500 kg puolukkaa ja muutamat kantarellikastikkeet. Koronasta selviytymisestä ei kannata juuri lohkoa kun niin vähän se maailman ihmisiä hautaan on nujertanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti