Internetporttola

1.10.2020 torstai

Purkaamolta Relluun keskikonsolin alumiininen liukupöytä, sen katkaisijankahva, ajovalojen korkeudensäädin ja ikkunannostimen mekanismi (80€). Sain vaihdettua kaikki myös paikoilleen. Nyt ei ole sitten kuin se tietokoneajo Wetterillä ja katsastus. Menee loppukuulle.

Keskihuoneeseen uusi ovi ja sen asennus. Karmia pitää vielä entrailla kunhan kerkiän.

2.10.2020 perjantai

Tännäänkään ei muuta kuin sisällensä säilöttäviä asioita ja erään tapahtuman kehityskeskusteluja jotka liittyvät yhteen. Kaapista toiseen, niinkö?

3.10.2020  lauantai

Editoin päätökseeen julkaistavat.

Mitättömistä asioista syntyvät riidat ovat niitä järkyttävimpiä. Isojen tragedioiden kohdalla järki ja hermot toimivat paremmin.

Läksin tänne Unimäkeeni huonoin mielin puoliltapäivin. Mitään muuta en ole saanut aikaiseksi kuin uuninlämmityksen.

Täydenkuun aika.

4.10.2020 sunnuntai

Aamulla Vinhan kanssa metsäreissu. Teeriä, koppelo ja pyitä nähtiin. Kalliollakukkulalla suden paska.

Mansikkapenkkien rönsyt leikkasin kaikki kun aloin konttailemaan. Tuli melkoinen ruko kusitönkyrän peitoksi.

PR soitti "sataman" remontista. Lupasin tulla nousviikolla laskemaan puutavaran ym. menekit. Tarpeelliseen saumaan tulee sekin tienesti. Silimälasitkin maksavat 500€!

5.10.2020 maanantai

Hikinen yönseutu. Heräsin muutaman kerran tukalaan tunteeseen ja että pitäisi jaksaa nousta ikkuna avaamaan, mutten jaksanut. Nyt neljältä sitten nousin kahvin ja puuron keittoon.

Edellisenä yönä näin unta, että minut oli ommeltu naisen kanssa yhteen vetoketjulla ja oli hyvin "siamilainen" olo. Nyt unienprosessi oli yhtä monimutkainen eikä niin helposti muistiin kirjoitettava. Siilinpiikkejä ja menneitten ihmisteni vierailuja, veneilyä, kalankatkua ja kaukaa taivaanrannalta alkavaa metsänrajan lähenemistä, tuttujen puiden lakoamista koneiden edessä rintamana. Kauhuntunteita siitä.

Iltasella

Hakkasin haloiksi yhden Kaivonkorven tuulenkaatopetäjistä. Koivun, joka oli nurjahtanut myrskynsilmässä kuusta vasten, katkaisin tyveltä myös ja se romahti rytisten kanveesiin. Sen katkoin myös pölkyiksi, mutten jaksanut enää kirvehtiä kappaleiksi. Huomiseen.

Jossain välissä karsin omppuja varten jänesverkkotolppia. 16 kpl Kniin ja muutamia myös Um.

Metsälenkki saunaa lämmitellessä Vinhan kanssa. Muutama pyy nähtiin.

G oksentanut koulussa kesken tunnin. Mut ei kai sen vakavampaa. Loppupäivä vappaata.

Luen moraalia käsitteleviä tekstejä.

"Moraali luonnonvastaisuutena", otsikoi  Nieztche erään Zarathustran kappallen.

"Kaikilla kiihkeillä tunteilla on aika, jolloin ne ovat ainoastaan kohtalokkaita, jolloin ne vetävät uhrinsa syvyyteen tyhmyyden painolla, -ja myöhäisempi, paljon myöhäisempi, jolloin ne avioituvat hengen kanssa, ´henkistyvät`."

6.10.2020 tiistai

Tiaisia suuret määrät ruokinta-automaatilla. Pitäisi tehdä se toinen, isompi. Eihän niille koko talveksi yhden tarjoomukset tule riittämään.

Lintujen sosiaaliapu: kasvattaako se niidenkin populaatiot yhtä kestämättömiin mittoihin kuin huonosti suunnattu kehitysapu oman lajimme aliravitsemuksesta kärsiviin maihin?

Unessa rakensin talon perustuksia.

Kaikki mediajulkaisut toitottamassa riviriviltä koronakriisistä. Huonosti ovat hyvinvoivat yhteiskunnat varautumisensa hoitaneet kun pelkäävät kompastuvansa ruttoon.

Aika traagista tuokin, että lajiläjäytymämme (kansalaismassan) kukkaron sisällöllä elävä juopottelubisnes (ravintolat) nousee suurimmaksi luuloksi elämälle tärkeimmistä toiminnoista. Ja etteivät eräät lentämään pääse niin kuin muutamassa vuosikymmenessä ovat tottuneet.

Tie, tai oikeammin kiskoilla varustettu rata, jolla olemme matkanneet järkähtämättä maapallon tuhoa kohti, nousi viimeinkin kokonaan pystyyn ja mureni kuin näkkileipä suojatielle. Mutta kestää vain vähän aikaa, kun markkinajumalat sen jälleen asvaltoivat kiitokuntoon. Paluuta kinttupoluille ei edes harkita, kysykää vaikka pormestari Jan Vapaavuorelta.

7.10.2020 keskiviikko

Eilen pieksin koivun haloiksi ja pinoon. Kerkesin pätkiä pölkyiksi myös 2 tuulenkaatopetäjää. Osa pölkyistä jäi vielä kantamatta hakkuupaikalle. Saunoin ja ajelin Kniin.

Tänään piti mennä arvioimaan PR:n laituriremonttitarpeet, mutta se siirtyi ensi viikkoon.

Puutarhurin kanssa raskas keskustelu asioista, jotka vääjäämättä edessä ovat. Olen koettanut välttää tätä koska molemmat osapuolet eivät ole siinä kunnossa, että kestokyky olisi parhain, mutta se nyt vain alkoi yhdestä lauseesta.

8.10.2020 torstai

Havahduin hereille ennen 5ttä. Keitin puurot ja kahvet. Kirjoitin jonkin verran, mutta valmista en aikaan saanut.

Kun muut olivat menneet kouluihinsa ja töihinsä, korjasin ulko-oven joka ei mennyt kunnolla kiinni. Karmien huullososat olivat alkaneet kieroutua. Porasin reiät ja vedätin pitkillä ruuveilla, niin oikenivat ne. Nyt ovi menee vittuilematta kiinni. Tiivisteet pitäisi vielä vaihtaa lukonpuoleiselle sivulle. Tai yksintein kaikki.

Tiällä Um olin 11 jälkeen. Kaupassa piti käydä. Hain samalla omenahilloa ja karpalohyytelöä vanhemmalta äSsältä.

Yritin saada Lynxiä käyntiin. Rämähti se minuutiksi savuttamaan, mutta sitten hyytyi. Olisin peruutusvaihdetta tutkinut. Ei kai siinä suurta vikaa olisi ja joku toinen rasvanäppi sen mielellään ja helposti kuntoon laittaisi, mutta koska minua rotteloiden rassaaminen ei kiinnosta, niin homma viivästyy ja viivästyy.

Nyt klo on 21. Saunonut ja väsynyt. Luen Nieztcheä ja nukahdan, luulisin.

9.10.2020 perjantai

Heräsin 04.39. Verenpaineet 123/65, syke 49. Hyvät siis. Ei ole rytmihäiriötuntemuksiakaan ollut aikoihin. Keväällisestä mykräkuumeesta selvittyäni olen ollut ok. kunnossa. Laihtunut jonkin verran marjametsässä urakoinnin ansiosta. Polovisärytkin hyvin vähäisiä. Ainoa kipuileva raaja on oikean käden kyynär ja olokapiä. Vasempaankin joskus juilii. Mutta näiden kanssa pärjään. Kyrpäkin on osoittanut olevansa lujassa nussintakunnossa.

Madagaskarilla on sattunut öljytankkerin karilleajo. Pelkäävät sen katkeavan ja tuhoavan Mauritiuksen merialueen merieliöstön, kasvit, merenpohjan korjaantumattomaksi. Kuvista päätelleen katastrofi on jo päällä eikä pelastusta enää niille merineliökilometreille ole. Ja tämäkin kauheus vain siksi, että tankkerin kapteeni oli päättänyt järjestää bileet kesken merimatkan.

Venäjän Kamantsakin niemimaalla taasen jokin sotateollisuudesta peräisin oleva "tuntematon" myrkky (lautan koko 40 km x 300 m) on tuhonnut merenpohjan eliöstöä jo 95%. Kuvat rannoille huuhtoutuneista eläimistä on karmaisevaa katsottavaa. Myrkkylautta jatkaa tuhoavaa matkaansa kohti Kuuriilien saaria eikä sillekään enää mitään ole tehtävissä.

Instrusta viesti, että silmälasini olisivat noudettavissa. Jääpi ensviikkoon.

Makeaksi välipalalukemiseksi Arto Paasilinnan Aatami ja Eeva. Sitä lukiessa ei kauaa tarvitse nieleskellä kun se kuoresta kuoreen on kaluttu. Ehkä ajankohtainen juoni kirjassa on sillä nythän akkuteollisuuden kukoistuskausi vasta alkaa. Otin ko. hupikirjailijan kaikki kirjat hyllystäni ja toin tänne Um.

10.10.2020 lauantai

Heräsin ennen 4jää. Kuutamo, vajaa, mutta tähdet lisänään ulkona näkee ilman lamppua maiseman ääriviivat.

Kahvi maistuu hyvältä. Lämmitän täksi aamuksi eilisen puuron tähteen.

Tänään on vuosittain toistettavan kansalliskirjailija A.Kiven päivä. Jeesuksen veroista satumyyttiä ei lajimme taida hänen ympärilleen kuitenkaan ehtiä rukoilla.

11.10.2020 sunnuntai

Paras tarina se, joka jää kertomatta.

12.10.2020 maanantai

Tuulee jälleen ommaan ohtaan.

13.10.2020 tiistai

Kynnen alle tökkääntyi tikku. Myös mieltä tökitään nyt.

17.10.-19.10.2020

Kittilän reissu.

20.10.2020 tiistai

Koutaniemellä PR:n laituriremontin valmistelua. Starkin kyyti toi 2den tonnin kuorman lankkuja.

21.10.2020 keskiviikko

Syntymäpäiväni. Voe äeti, olisit jättänyt minut Nurmeksen torille laumoina ajelehtivien kulukukoirien kaluttavaksi, tai nakannut surkean kapalokääröni tullessa Pakuran Popedan ikkunasta Holinrotkoon.

Aloitin Koutaniemellä lahonneiden laiturinlankkujen ja rakenteiden purkamisella. Satoi räntäistä lunta.

22.10.2020 torstai

Koutaniemellä. Yöllä satanut lumi oli märkää ja hankaloitti hieman laiturin uusimisaloitusta, mutta siitä se lähti. 6si metriä pitkät 48x158 kyllästetyt, märät lankut painavia kuin perkeleet, mutta rantaa päin on töyräs niin jyrkkä, että hyvin liukuivat melkein työmualle saakka.

23.10.2020 perjantai

Koutaniemellä. Kaksi ensimmäistä osaa uudesta laiturinkannesta lankutettu.

Illan "ratoksi" luin erään tarinan joka kertoi tinder-sovelluksen mahdollistamiin nautintoihin kovasti addiktitoituneesta ihmisestä. Siinä käytiin lävitse ihmisen ikiaikaista paritteluntarvetta ja sen nykysovelluksin onnistumisia.

Seuraavat kolme kappaletta ovat lukemiseni johdosta syntyneitä omia päätelmiä ennen kuin jatkan tarinan referointia.

1. Onko tämä lajillemme edistystä vai taantumaa vai vain ajanhermolla pysymistä kun suhteesta suhteeseen kiitämisen apuvälineinä, liaanien sijaan tai vain jatkoina, toimivat virtuaalissa loksahtelevat algoritmit, valokuvat, ns. älyvälineet ja gps? Tätä sietää miettiä puolelta jos toiseltakin mielessä YK:n ihmisoikeuksiinkin kirjattu, mutta todellisuudessa toimimaton pykälä yksilön vapaasta seksuaalisuutensa toteuttamisen tahdosta.

2. Porttolaksikin internetin eräitä loosheja voisi kutsua. Tinder-sovellus on vain yksi niistä, mutta hyvä esimerkki miljoonien muiden joukoista poimittuna. Kun sen rinnastaa maailman vanhimman ammatin harjoittamisen jatkumoon, voi päätellä hyvinkin helposti sen rahastamismekanismin ikiaikaisen kaavan. Tämän parittajaringin ei tarvitse piiloutua koska mitään rikosta ei tapahdu sillä miljardit, jotka saiteilla pyörivät, koostuvat laillisesti kerätyistä sisäänkirjautumisista, jäsenmaksuista ja mainostuloista. Näiden maksujen jälkeen parinhakijat toimivat itse itsensä parittajina. Kukaan ei suhteiden solmimisen jälkeen saa selville, liikkuuko heidän välillään seksiaktin aikana tai sen jälkeen valuuttaa koska vietit ovat täysin salattuja.

3. Sutenöörit ovat silti olemassa, mutta ei heitä sillä nimellä enää kutsuta. Alunalkaen nämä valkokaulusparittajat ovat olleet tinder-sovelluksen kehittelijät jotka rikastumisensa jälkeen ovat siirtyneet kunnon mafiapomojen lailla taustalle. Sijaisikseen he ovat palkanneet kovapalkkaisia it-ammattilaisia raapimaan yhä enemmän tulosta. Valvonta heidän kesken on yhtä ankaraa kuin mafiallakin. Ellei peräti mafia ole taustatekijänä alunalkaenkin rahankerääjänä. Faktataustaa vasten väitteeni ei ole tuulesta temmattu: Tinder on yli kolmen miljardin arvoinen, 50 miljoonan käyttäjän pörssiin listautunut, internetissä toimiva seinätön, katoton (näkymätön), täysin häikäilemätön (ilotalo)yritys.

Mikä tällaisen miljardibusineksen mahdollistaa? Esimerkkihenkilöni tapaus kerrottuna 50 miljoonalla antaa jo suoran vastauksen. Lukema voi olla jopa tuplaten suurempi sillä tilastothan junnaavat aina perässä.

Lukemani kertomuksen päähenkilö on koukussa tinderin suoman parinhaun helppouteen ja siihen, että voi itse valita kenen kanssa kulloinkin lähtee paneskelemaan. Mutta vaikka välillä olisi ns. vakavassa parisuhteessa jokun kanssa (tavannut hänetkin ko. sovelluksen avulla) taustalla pyörii tinder-härdelli ja nussintakavereita tavataan aina tilaisuuden tullen. Ja niitähän muutamalla klikkauksella saa koska tarjonta on loputonta, alati uusiutuvaa eikä aina laatuakaan tarvitse ajatella.

Tarinassa kuvataan myös ns. vakipanot, kimppakivat ja muut pakkomieltymykset samojenkin kanssa. Myös maksullista seksiä tarjotaan ja vastaan otetaan.

Tapaamispaikoiksi autoseksiin sovitaan kaupungeissa parkkipaikat, laitakaupungin hiljaiset kadunpätkät, aitaamattomat teollisuusalueet, uimarannat ja syrjäiset metsäautotiet. Gps opastaa osapuolet kätevästi ja eksymättä tapaamispaikkaan jos alue muuten on tuntematon. 

Äveriäimmillä ja ahkerimmilla deittipalvelun käyttäjillä on asuntovaunut ja -autot. Myös hotellihuoneet, omat ja kavereiden kodit ja pitempiä viikonloppuja varten airbnb-majoitukset. Vuosien varrella tariankin henkilö oli käyttänyt eri tinder-tuttavuuksia satoja kertoja ja muutamista oli tullut useamminkin tavattavia "hätävaroja" jos uutta hakiessa ei tärpännyt. Jutun edetessä käy ilmi, ettei hän pääse tästä tavasta irti eivätkä ns. normaalilla tavalla solmitut suhteet enää tule onnistumaan. Arkielämä on mautonta kuin kaurapuuro ilman voisilmää kun mielessä pyörivät vain seuraavat sovellustreffit.

Itse en ole netin kautta seuraa hakenut, mutta aktiivisimpaan aikaanihan tällaista mahdollisuutta ei ollut olemassakaan. Tästä voisin ehkä onnitella itseäni, sillä elämänkokemus kertoo kyllä nyt, että aivokemialliseen, yhden asian nettisuhteiden koukkuun jääminen on elämänvalhe jota ei kyetä hallitsemaan normiuden rajoissa sen enempää kuin rahapelien, voimajuomien, alkon, huumeiden tai tupakankaan aiheuttamia riippuvuuksia. 

Tässäkin kierteessä ihmissuhteille, joita mahdollisesti syntyy muualla livekontaktein ja joilla olisi sitten mahdollisesti merkitystäkin, käy niillekin hetken perästä kuin tinderjutuille. Nekin jätetään vähintään taka-alalle kun netin näyttö alkaa vilkkua kutsuvasti tutuille poluille.

Ihmissuhteilla leikkiminen helppouden kautta ei kanna tervettä hedelmää vaikka lööpit mitä vapaudesta valita-hehkuttaisivat jos itse ei kykene tyytymään kohtuuteen.

Ainahan seksiadiktikoitakin on ollut eikä se vierasta ole itsellekään, mutta internetin tuoma helppous on tuonut mukanaan ne samat ongelmat kuin peliautomaatit kauppojen kongeissa; no, jos vielä tämän hilun taskun pohjalta kilautan...

Netissä rinnalla kulkee aina myös rikos ja rahastaminen. Kuten edellä jo kuvasin, tinderiäkin käyttävät rahastamiseen itse sovelluksen omistajat (nuo valkokaulussutenöörit) ja prostituoitujen lisäksi myös pedofiilit ja muut ihmisten kaikenlaisilla seksintarpeilla pyrkimään hyötyjät.

On minullakin elämän varrella ehtinyt olla niin pelkkää seksiseuraa kuin vakavampiakin suhteita, mutta töitä niiden saavuttamiseksi miltei poikkeuksetta on pitänyt tehdä. Ilotalojen tarjontaan en ole koskaan turvautunut.

Päämäärään matkaaminen alkaa vihannespenkissäkin varhain keväällä ja syksyllä korjataan sato. Toki porkkanoitakin (jopa luomua) voi netistä tilata minne haluaa, mutta voiko kukaan taata niiden laadun? Tautivapauden ainakin saa poikkeuksetta kyseenalaistaa.

24.10.2020 lauantai

Koutaniemellä. Pojat olivat kantamassa polttopaikalle lahot laiturin puuosat. Katkottiin myös paksu, myrskyn puolivälistä poikki murjoma koivu ja pätkittiin se. Pojat kantoivat painavat pölkyt mökin nurmelle josta ne otan peräkärryyni joku pv.

25.10.2020 sunnuntai

Koutaniemellä. En malttanut pitää huilipvää kun hyvä ilma. Oikaisin tunkkaamalla katoksen solovassa olevia räystäitä ja myös pohjarakenteita. Tein katokseen johtavat raput.

26.10.2020 maanantai

Koutaniemellä. Tunkkasin loputkin romahtaneet pylväsrakenteet ylös ja tuin ne. Kerkesin lankuttaa katokseen saakka.

27.10.2020 tiistai

Koutaniemellä. Katoksen kohta hidastaa hieman. Siinä portaat myös veteen. Lankutus ulettuu nyt jo päätyyn saakka.

28.10.2020 keskiviikko

Aamusta Puutarhurin käyttö lääkärillä Sotkamossa. Sairaslomaa 2 viikkoa. Ollut kotona jo puolitoista viikkoa pitämässä vapaita, mutta sairastanut koko ajan. Vakavaa. Ennustin tämän jo elokuussa. Merkit alkoivat näkyä keväällä. Kuurous ja sokeus vaivaa muita.

Kävin iltapvllä Koutaniemellä lankuttamassa loppupätkän. Jäi katokseen vielä vähän simpsittelyä.

Motonetistä PR:n kanssa akku+venevinssi. Kokosin osat ja testasin nyt illasta kotona toimivuuden.

29.10.2020 torstai

Koutaniemellä. Viimeisiä lankutushommia ja penkin sekä porrasaskelmien teko venepäätyyn.

Venevinssin ja akun asennus. Korjasin myös venetelat ja kohensin rullatelineitä. Vedettiin akun voimin toimivalla, uudella vinssillä vene teloilleen ja hyvin se paikoilleen rullasi. Viimeistelin istuinpenkin ja siivosin ympäristön. Peräkärryyn piti hakea Motonetistä uusi rengas (59€) entisen tyhjenneen tilalle ennen kuin pääsin kuormineni lähtemään.

30.10.2020 perjantai

Unimäessä aamupvstä. Täysi kuu.

31.10.2020 lauantai

Uuden lintujenruokinta-automaatin asennus metsän rajaan tolpan nokkaan. Siihen sopii kolme-neljä 25 kg:n siemensäkillistä.

1.11.2020 sunnuntai

Heräsin kolmen huitteilla ikävään uneen. Vinha on ollut yöt ulkona.

Keitin kahvit ja laitoin puuron hautumaan hellalle. Koetan kirjoittaa merkintöjä viime aikoina laiminlyömääni pv-kirjaan, mutta kovasti tuntuu vaikealta. Jo pelkät ajatukset juuttuvat kurkkuun sanoista puhumattakaan niin miten ne nyt siten kynän kautta paperille valuisivat.

Maailman ympäristöllisesti katarstrofaalisen tilanteen rinnalla yksityisen ihmisen tragediat ovat se ja sama vaikka ne musertavia kokijalleen saattavat ollakin. Ei globaalius yhtä henkilöä kaipaa. Eikä sataa tai sataatuhattakaan. Koronaan on kuollut nyt miljoona ihmistä, mutta emme me, joilta ei läheltä heitä kuole edes sitä huomaa. Päivittelykin on vain kuin talkkia käsistä kopsauttelisi. Ja niinhän sen pitää ollakin.

Täytenä vielä perjantai-iltana mollottanut kuu oli nyt pilvien takana.