2.9.2020 keskiviikko
Eilen puolukoita ostajalle saavitolokulla. Ajoin sitten aika myöhällä tänne Kniin.
Puutarhurilla labra aamulla. Ei se kunnossa ole, mutta töissä änkeää käydä. Uupumusta, syvää uupumusta.
Piti kynällä koettaa sitäkin solmua aukoa, mutta saas nyt nähdä.
Rellu Vianorille vikojen arviointiin.
Tympeä tämä "uusi blogger"! Varsinkin, kun kirjoitusohjelma änkeää näkymän alustalla kaikkea muuta kuin kirjoittajan halun mukaiseksi.
Erään toimittajan kanssa juttelu puhelimessa. Sitten viestit, kun tartuin toimeen.
3.9.2020 torstai
Aamulla Kaksilla. Vein sen jälkeen Puutaruhrin töihinsä. Autosta noustessaan näytti itkuun purskahtavan.
Lajittelukuorma Kitumarketin P-paikan moolokeihin.
Prismasta kalkkia 50 kg ja Kekkilän syyslannoitetta sankollinen. Napsin omista mansikkapenkeistä Koronan ja Polkan rönsyjä. Jospa jaksaisin muokata niille penkit Um. Vanhat mansikkapenkit ovat vielä kääntämättä ja juuripaakut hävitykseen viemättä. Juurimistakin mullassa olisi helevetisti.
Eilen viikkailin Pauluksen kanssa lakanapyykit. Kaikki narut olivat täynnä (8 koneellista). Juteltiin mukavia.
Kerroin P:lle, että hänen tarkka siittämishetkensä laitettiin kalenteriin ja että se kalenteri on äitillä tallessa jossain. Tämä tarina on fakta, sillä muulloin ehkäisy oli huolehdittu. Kokeiltiin, tärppääkö kertalaakista.
Vinhalle Lidlistä 3 kanankoipirasiaa. Vien Soilan pakastimeen niistä kaksi. Um kellarissa ne eivät montaa päivää säily.
Kaupassa vaihdoin pitkästä aikaa muutamat sanat T:n kanssa. Oli rauhoittavaa nähdä hänet työssä ja toimessa.
Iltasella Um
Läksin Knista puolenpvn kantturoissa. Viesti Puutarhurin labratuloksista: "Kriittinen".
Koetin levätä sohvalla, mutta paskat siitä mitään tullut. Läksin Vinhan kanssa kanttarellipaikat kiertämään. Saatiin 3-4 litraa.
En jaksanut lämmittää saunaa. Ei ole kovin hyvä olo. Puutarhuri itki puhelimessa oloaan ja väsymystään. Sain moitteitakin, mutta sehän ei ole uutta. Mihinkäpä minusta ei syyllistä saisi.
Klo on nyt 21.15. En jaksa lukea Hararia, vaihdoin Tapio Tammiseen. Ei ole sen kevyempää tämäkään.
4.9.2020 perjantai
4.30 tikutti kello kun kampesin sängystä jalkeille. Näin unta, jossa "LJ" kiikkui pilvestä kiinni pitäen. Joku varoitti, että pijä kynääsi soukemmalla ettet kirjoita itseäsi tämän tarinan pussinperälle. Mietin tovin, mitäköhän sekin tarkoitti. Vaiko unta vain.
Kahvit kaasulla ensin. Hellaan tulet ja puuro hautumaan. Vettä tuhnuttaa sataa, on lämmintä (+16). En kiirehdä puolukkamättäille, jospa se päivän mittaa lakkaa. Vein kantarellit Soilalle. Se kuivattaaa tai pakastaa ne. Leipomosta piirakoita 10 kpl ja kauraleipä.
Kaupasta salaattitarpeita, piimää, kahvia, kauramaitoa, juustoa, leikkeleitä, kanaa...
Teuvo (70), kehitysvammainen jonka elämän alkutaipaleesta olen joskus kirjoittanut traagisen tarinan ("Teuvo") toiseen blogiini, istuu usein kaupan sisäpuolelle, ovien läheisyyteen laitetuilla istuimilla. Ostin hänelle jäätelötötterön kuten olen monasti pruukannut tehdä. Siitä hän ilahtuu aina kovasti. Ehkä moni ei sellaista hoksaa tehdä. Tai ehkä ei olisi kovin terveellistäkään jos joka toinen Salen asiakas...
Paulus tehnyt tänään kotona ruuat: kanaa ja riisiä.
Metsäautotien varsilta 2 sankollista puolukkaa ja sitten vielä 2 Nimettömän rannalta. Pohjoismäessä tiellä kaksi metsopoikuetta vähän matkan päässä toisistaan.
Saunoin kunnolla. Pesin vähän pyykkiä.
Kuu, vajeneva, pilkisteli pilvien raoista. Lämmintä edelleen. Vähän tihkuaa vettä. Nukuttaisi, mutta ajatukset kieppuvat ongelmien kimpussa.
Sitkashenkinen kärpänen surisee laipionrajassa. Annoin sille suhauksen Raid-purkista, mutta yhä se vain jossain tirisee. Ei kai kärpäsmyrkky terveellistä itsellekään lie, mutten jaksa nyt pihalle yhden suhauksen haihtumisen ajaksi lähteä. Jotkut selviävät hengissä kokonaisista Raid-sarjoista telkkariensa äärillä. Itse kuolisin niiden järkyttävän hengenköyhään sisältöön ja kankean näyttelijäntyön myötähäpeämiseen.
Nyt saman lehden toinen toimittaja laittoi viestiä myös. Editoin lyhennellen pitkää kirjoitustani. Asian ytimeen en kajonnut.
5.9.2020 lauantai
Havahduin jälleen ennen 4jää. Kirosin: Saatana, 6elta piti vasta!
Eipä se auta petillä pyöriminen. Kahvin ja puuron keittoon ja vaikka kirjimään typeriä typeriin vihkoihinsa.
Puolukoita jokunen sankollinen tästä ihan läheltä. Märkää mättäissä. Sisällä ja ulkona.
Nyt iltasella M.Kasinolle humpaltamaan. Souvarit soittaa.
6.9.2020 sunnuntai
Leipää, piirakoita, lohta ja salaattia. Hallitsemattomia tunteita joilla on tapana räikyä mielenseinillä ja laittaa nuppi sekaisin.
Kaikesta, mitä tapahtuu, ei voi kuin vihkoihinsa merkkauksia laatia. Ihmisen vapaus tehdä niin kuin hyvältä tuntuu rajoittuu ahtaisiin, elinympäristönsä ja itsensä luomiin rajoihin, raameihin. Niissä elämä sitten jäykistelee valheellisena kuin kuolleitten hallitsijoiden tärkkikaulaiset kuvat kansakoulujen seiniltä ennen. Ei tarvita Lukasenkoa eikä Putinia, raamit runnotaan pienemminkin voimin sananvapaus-illuusion ympärille.
Puolukoita tänään neljä 12 litran ja kolme 10 litran sankkoa täyteen. Tulin vasta pimeällä pois. Sitten tulikin valtavan kova, tunnin kestänyt saderintama päälle. Saunan lämmitin kuitenkin ja hyvältä tuntui päivän rehkasun jälkeen. Eilisiltaiset humpallukset tuntuivat, ja valvominen.
Vinhakin tahtoi märästä ulkoilmasta sisälle. Ei olekaan aikoihin sisällä koko yötä nukkunut.
Soljuvat seuraavat sanat nyt ravistuneiden aivojeni raoista kynäni kautta paperille:
pujahti salamyhkän katveesta
avoimin aikein
päin ymmärtämätöntä
kuuloluun sivuitse villasukissa
vastustamattomasti
kolmikirjaiminen pujahti
tänne
lahjansa sylissään
istui joku odottamassa
Descartesin sielunistuimessa
ilman valinkauhaa
varautumista
se on menoa nyt!
7.9.2020 maanantai
Sumuiseen aamuun noustaan. Teeriä pimeällä kasvimaalla. Vinha ryntäsi perään.
Kunhan valaistuu, lähden tuohon ihan lähelle puolukankeruuseen.
Iltasella
Toimittaja soitti kun olin raastamassa puolukoita mättäistä sankooni. Kangettiin kirjoitukseni pseudonyymin kapeiden harteiden varjoon. Harmittaa vaikka ymmärränkin pelot "räväkän" kirjoitukseni seurauksista. Mitä eilen ajattelinkaan sananvapauden raameista?
Syysasterit tienvarressa ovat nousseet kukkimaan. Monta vuotta sitten toin siihen jostain juuripaukkuja ja vasta nyt huomaan niiden olevan elossa. Lienevätköhän kukkineet aiemmin lainkaan?
8.9.2020 tiistai
Vexi Salmi on vetänyt viimeiset nuotit henkeensä ja kuollut. Normaalia normaalimpi kuolema. Ylisanoja ne, että "musiikkimaailma menetti korvaamattoman sanoittajan..." Ei kukaan ole menetänyt mitään; tehtävät tehty; kuolemalla on aina syynsä.
Puolukoita raavin vielä tästä lähimättäistä koko pvn ja vein täyden lastin saaveineen sankoineen Smuralle. Niistä saadut setelit lämmittävät nyt taskussa mukavasti vaikka eihän niistä tuntipalkaksi laskettuna kovinkaan juhlavia lukuja saisi. Mutta tarpeeseen tulee jokainen euro joka ulottuville tulee.
Kni iltamyöhällä
Puutarhuri nukkui kun tulin, Paulus oli katsomassa telkkaria, mutta nousi pian y.kertaan jossa kävin katsomassa, kuinka G ja E olivat jo täydessä unessa.
Olisin halunnut ruveta kirjoittamaan, mutta väsy painaa joten taidan alkaa korsaamaan.
Mielipiteeni on nyt näkyvillä jos sen suuntaan uskaltaisi vinkata; ollaan me raukkoja!
9.9.2020 keskiviikko
Um klo 23.58
Kun koululaiset olivat lähteneet ja työlliset töihinsä (Eliaskin kaupungin hommissa armeijaan lähtöön saakka), läksin käymään omilla asioillani joihin kului pitkälle iltapäivään. Kanavien varsilla oli varsin syksyistä jo.
Kaupoista itselle ja Vinhalle ruokaa sekä kauppareissu myös Prismaan kotonaolijoita varten. Tekaisin lähtiessä ison kattilallisen jauhelihakeittoa jossa paljon sipuleita ja juureksia.
Väsyttää tosi lujasti.
10.9.2020 torstai
Yölliset unet yhtä hullunmyllyä.
Joukkomurhaamisten ensimmäinen aalto alkaa tänään (kyyhkyn- ja karhunmetsästys).
Valko-Venäjällä alkoivat oppositojohtajien muilutukset rajoille ja niiden ylitse. Yksi on löytynyt Ukrainasta ja minne lie hävinnyt eilinen kyyditettävä? Myös Nobelisti Svetlana Aleksijevits on joutunut kuulusteltavaksi ja kotonaan häirityksi.
Lyhyt matka suomalaisestakin yhteiskunnasta samanlaiseen turpien tukkimiseen. Visto olo kun asian kohdalla piti jättää kirjoituksensa alta oma nimi pois. Eivät tajua, kuinka sellaisesta sananvapauden alamäki saadaan helposti luisuun. Jyrkkenevää on jo trolliarmeijoiden jäljiltä internetin sananvapauden syöksy kurimukseen. Ollaankohan jo niin syvällä, ettei sieltäkään takaisin tulla?
Suurin huoli kritiikin kohteilla tuntuu olevan, kuka po. kirjoituksen takana on, ei sen sisältämä asia. Nimettömän viesti on helppo ahtaa nimimerkin takana lymyävän harteille ja kuitata asian vierestä marisijaksi.
11.9.2020 perjantai
Kahdelta heräsin! Aloinkin nukkumaan jo klo 20, että kuusi tuntia ikäiselleni lienee tarpeeksi.
Eilen aloitin KH:n talolla remontin. Tällä kertaa saunaan uudet lauteet ja uusi ovi, lattiaan epoximaali. Kävin Iisalmesta K-Rauta Masasta tarvikkeita.
Moraalikysymyksiä iltamiettimiseksi. Luettavakin on. Maija-Liisa Ollila ja Nietzsche lienevät sopivia mausteita siihen soppaan.
Moraalin tasoja on monia. Kaikki opittuja, opetettuja. Tuskin kenelläkään itse omaksuttuja omia oivalluksia, nekin muutamat sormi pystyssä heristelevien säveltämiä.
Avoimuus on vaikeampaa kuin vaikeneminen asioista, jotka täytyy joistakin kumman syistä pitää ominaan. Voihan ne vaietutkin sitten aikanaan läväyttää kauhistelijoiden silmille (kauhisteleeko nykyään kukaan oikeasti mitään?); mitäs ovat olleet pystyttämässä vaikenemisen muureja ihmistensä tonteille. Sekä omillensa. Aina on syytä miettiä vastausta kysymykseen, kannattiko koko elämänsä pantata jotain salaisuutta joka on vain ihmisen viidakosta tuomansa salailuvietin jatke kätkettyjen ruokavarantojen ja saalispaikkojen turvaamiselle?
Klo 04.30 ajoi tyhjä, joka suuntaan valaistu puutavararekka alumiiniset karikat helisten ja kolisten Kyntöläisen suuntaan. Täytenä se hissutteli takaisin tunnin ja vartin kuluttua.
Kuuntelin Yle Puheelta Kalle Päätalon haastatteluja 1990-luvulta, taisi olla alussa yksi vanhempikin (1976). Viimeisin oli samalta vuodelta kun kirjailija kuoli (20.11.2000). Minä olin silloin Uudessakaupungissa kalatehdasta rakentamassa ja majailin Katan Pekan luona Kalannissa. Jotenkin on tunne, että olin ajamassa Turun lentokentälle (Tku-Hki-Kittilä) kun uutisissa Kallen kuolemasta kerrottiin. (Se oli maanantai, en ole ollut menossa vaan ehkä tulossa.) En ole yhtä varma siitä kuin olen PS:n kuoleman uutisoinnista, jonka kuulin Mantun rinteessä Siilinjärvellä pakettiauton radiosta. Pitäisi kaivaa pv-kirja siltä ajalta esiin.
Paulusta muistin muistuttaa, että viepi mopon korjaamolle renkaan vaihtoon.
Keräsin sipulit uunille kuivumaan. Niitä on ihan mukavasti. Tavalliset kasvoivat liiankin suuriksi.
Iltasella
Tein lauteet. Jakkarat jäivät kesken. Maalasin tiilisen, rapatun väliseinän molemmilta puolilta valkoisella värillä. Entinen oli likaisenharmaa ja ihan oikeastikin likainen. Maalipesin sen kyllä. Samoin betoniset ikkunapenkit ja sivut. Toiseen kertaan ne kaikki täytyy huomenna maalata. Purin vanhan saunanoven pielilankkuineen päivineen pois. Aukko on kymmen-viisitoistasenttiä suurempi kuin seiskan lasiovi, mutta onpahan helpompi siihen laittaa kunnolliset pielilankut karmien tueksi. Punatiileen ei ole hyvä puuta propata, mutta enköhän jotain kiinnityssysteemiä kehittele. Onhan näitä tehty.
Kun tulin työmualta, huilasin hetken ja kävin vielä 12 ltrn sankollisen puolukkaa.
12.9.2020 lauantai
Klo on vasta 01.55. Heräsin kovaan kipuun oikeassa kyynärpäässä. Kusettikin.
Lopuillaan olevan kuun sirpin valo on kirkas kun se idäntaivaalla saa auringonsäteitä heijastella tänne pimeään Pohjolaan. Vinha tuli sisälle vaikka mielellään se pihalla makailee viileinäkin öinä. Se haisi eilisiltaisen puolukkareissun jälkeen kissanmintulle. Mistähän se sitä kasvustoa löysi? Olisiko piehtaroinut siinä? Hyvä tuoksu.
klo 06.50
Sain sittenkin vielä unen päästä kiinni ja nukuin ½7mään. Otin särkytabletin yölliseen kipuun niin kai se auttoi.
Pilvet ajelehtivat nyt etelästä, eilen idästä ja toissapäiväinen saderintama oli kallellaan länteen rajusti puhaltavasta tuulesta kyrpiintyneenä.
Moraalikysymykset yhä mielessä kiertävät. Eivät ne vaikeita ole vaikka niin tulee kirjoitettua kun sormi menee suuhun ja toinen persiiseen. Mitähän Wrightin moraalipohdinnoille nykyisessä filosofisessa kentässä kuuluu?
Jotenkin tuntuu, että jokainen haluaa luoda oman moraalisen pohjansa ilman mitään ennalta osoiteltuja doktriineja. Mutta eihän se onnistu. Sieltä ne antiikkisten pylväiden ja ornamenttien takaa väijyvät platonit edelleen. Ja sittemmin nämä pyhät jysäykset, kolminaisuusopit ynnämuut kouhotukset. Ja kun tämänkin elollisen tarvitsisi vain syödä ja osata syömisensä paskantaa pois. Kuolla ajoissa. Muu kaikki on oheistoimintaa, ajattelemisen vaiva niistä turhin.
Viimeisen huomion todisteet ovat näkyvillä. Eikö tämä elonkehän huomisen katastrofiin päättyminen todista mitä vankimmin, kuinka tuhoisan taidon, ajattelemisen, me olemme evoluution myötä antilahjaksemme saaneet? Ajattelemallahan tämä kaikki on alulle pantu? Pienetkin keksinnöt ovat tarvinneet ensiksi pienen ajatuksen; "heureka!".
Kävin työmualla viimeistelemässä lauteet ja tein jakkaroista toisen valmiiksi ja toiseen sirkkelöin osat, mutta ruuvit loppuivat.
Saunan laitoin lämpiämään jo 2den jälkeen ja kävin kylpemässä ennen kolmea. Lähden Vuokattiin nyt, kun klo on 16.35. Käyn siellä kaupassa ja on jotain muutakin...
13.9.2020 sunnuntai
Olipa se ilta Napiksella!
"Tohtori Raimoa" jututin. Kertoi kuulumiset nykyisistä vesistöjen kunnostusprojekteistaan. Harmittaa kun en voi olla mukana niissä vapaaehtoistöissä.
"Siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava", mutta kuinka kauan? Sydäntä pakottaa.
Iltasella
Levoton mieli koko pvn. Metsäkierroksella kävin karpaloiden tilan tarkastamassa Villellän suolla; sinne ei nyt tule. Olisiko Näläkälamminsuolla paremmin? Kantarelleja löytyi yhden kastikkeen tarpeet, niiden lisäksi sipuleita runsaasti pannulle. Potut ja porkkanat höyrystymään kattilaan kypsiksi. Salaattia on vielä tähennä eiliseltä.
Näin puhuu Zarathustra:
"Kerran minunkin harhakuvitelmani ulottuivat ihmisyyden tuolle puolen, kuten kaikilla taivaanrantalaisilla. Ihmisyyden tuolle puolen, niinkö?"
Ja Maija-Riitta Ollila:
"Moraalin tuolla puolen on oikea kuva todellisuudesta. Tälle todellisuuskäsitykselle rakentuu moraali, josta on todellista hyötyä kokonaisuuden kannalta. Onko todellisuuskäsitys saavutettavissa?"
Mystistä (tai perin hassua), että juuri nämä ajattelijat ja juuri nämä rivit heiltä samalle illalle luettavakseni avautuivat.
Käsite "utiliteetti" tuli nyt mieleeni. Ovatko nuo siteeraukset vain sattuman tarjoamia apuvälineitä ajatellessani näitä yksilötason mitättömiä moraalikysymyksiä joita elämäni mutkaan nyt tunkee?
Pitäisi hallita suurempi osa filosofista ajattelunhistoriaa, että poloinen minäni saisi sieltä apua mielensä kriisiin juuri nyt.
"Kun moraali mitätöi tavalla tai toisella oman tarkoituksensa, se on harhaista."
Luen vielä Nietzsheä (Zarathustra) ja ehkä nukahdan sen mielipuolisimpaan lauseeseen. Katsotaan, muistanko aamulla ja ovatko ne tulleet uniini.
14.9.2020 maanantai
Unessa en seikkaillut Zarathustran seurana vaan olin mukavalla metsäretkellä kahdestaan unelmieni naisen kanssa.
Lauantailta muistui mieleeni kauppareissulla nähty paska keskellä tietä vanhan kaatopaikan suoralla. Kuka keskiviivanterroristi lie sen siihen murjaissut ja millaisin aatoksin? Protesti jollekin?
"Paskaprotesti" olisi tarpeen nyt Valko-Venäjällä. Kaikki kansalaiset sulkeutuisivat siellä koteihinsa valoisiksi ajoiksi ja kävisivät vain öisin ulkona kylien ja kaupunkien raiteille paskantamassa. Istuttaisivat sitten tikkujen neniin tyranninsa Lukasenkan kuvia paskatorttujensa koristeiksi. Siinäpä olisi väkivaltakoneistolle paskainen pulma siivottavaksi.
Iltasella
KH:n talolla saunanoven (lasi-) asennus. Lauteiden ja penkkien parafiinivoitelu ja hieman maalausta. Kylppärin lattiaan pikatasoitetta kuivumaan.
Keyrityn rannalla kuva minusta kivellä onkimassa. Markun rekrytoin painamaan kameran laukaisinta. Ei kuvasta autenttista tullut Anu-ukin kuvaan kun vertaa, mutta saa kelvata kun ei sitä samaa kiveä enää löydy jossa hän 1940-50-luvuilla onkireissuillaan on istunut. Pääsen nyt sitten parturiin tämän sotkuisen ja kutiavan kuontaloni kanssa.
Nukahdin vähäksi aikaa sohvalle. Unen lävitse kuuntelin arkisto-ohjelmaa orkesterinohjaaja Martti Similästä joka oli saapunut takaisin Suomeen USA:n kiertueeltaan tammikuussa 1958. Samoihin aikoihin siis, kun isäni on työntänyt jälleen kullinsa äitini emättimeen ja lähettänyt miljoonia siittiöitä sisältävän latinkinsa uintiretkelle, ja josta liemestä juuri minä olen voittajana selviytynyt maaliin.
Elämäni ainoa kilpamatka ja elämäni ainoa kultamitali! Saatana!
Nyt ohjelma on vaihtunut ja käsittelee fadolaulaja Amalia Rodriguesia jonka lauluista pidän kovasti, Cesaria Evorasta kuitenkin enämpi. Tai no, mielialasta riippuvat kulloinkin nämä mieltymykset. Marizakin on vatsanpohjaan saakka tuntuva fadojen esittäjä.
Mieli onnahtelee. Entä jos toinen minäni onkin immoralisti? Niezschestä kai niin on sanottu.
Minun arvioiminen miksi tahansa, niin onko sillä väliä? Näin korkealentoisesti ei ainakaan. Ja vieläpä vertaillen viime vuosisadalla natsien yhdeksi epäjumalaksi kohottamaansa (siskonsa kohottamaan) kärjekkäänkuuluisaan filosofiin. Natsien (entisten ja niitä kopioivien nykyisten) maailma on kuitenkin minulle selvä kovan vastustuksen kohde ja toivon heidän tuhoutumistaan jo kohtuihin.
15.9.2020 tiistai
Kuu itäisellä taivaalla kuin leikatun kynnen kaareva silppu.
Klo nyt 04.52. Nukahdin eilenillalla ennen kymmentä. Viimeiset viestit whatsapissa klo 20.37.
Unessa otin Puutarhuria tisseistä kiinni takaapäin. Vähän hän antoi nuttuuttaa, mutta sitten tiuskaisi pahasti, läimäisi ja minä pakenin huoneeseeni äärettömän pahoillamielin. Ovenraosta huusin, että olipa sitten viimeinen kerta kun edes yritän mitään.
Toisessa unessa olin autossa jossa oli tummatukkainen nainen kuskina. Otettiin värikkääksi itsensä värjännyt ja tatuoinut TM ruohoiselta tienlaidalta kyytiin. Jementelin tyttärelle, että kun menee niihin pippaloihin, niin pysyy kaukana siidereistä ja oluista joita siellä tarjolla lienee. Unen mukana avuton tunne menetetystä isänroolista hänen suhteensa. Tai ainakin kovasti muiden toimesta rajoitetusta vaikka toisinkin ehkä olisi voinut olla. Pahoillamielin muistan kyllä siittämisenaikojen tahdittomuuteni äitinsä suhteen, mutta ehkä se säästi toisenlaiselta avioliittosotkulta. Aborttikin olisi ollut mahdollista, mutta se ei harkitsemattomasta hetkestä siittynyt vaihtoehdoksi mieltänyt. Aikuiseksi jo kasvaneesta TM:sta ei kuitenkaan voi sanoa, että eipä olisi saanut tänne syntyä. Omillaan on.
Lukemisenani edelleen Zarathustra ja Ollila. Ihmisen ja moraalin tuolle puolen katselua kahden eri aikakauden ajattelijan avulla. Tullenenko yhtään sen hurskaammaksi kummastakaan?
Ovatko ihminen ja moraali sama asia? Lepakko ja moraali eivät voi olla koska lepakot eivät ajattele. (Löysin jonakin aamuna kohmeisen lepakon aitanseinän viereltä ja vein sen räystäänaluspönttöön jonne se kankein jäsenin itsensä sujutteli.)
Ajattelu ja moraali. Ajattelun avulla synnytetty moraali. Yksi miljoonista käsitteistä joita lajimme jätkyttää aivoissaan kuin jenkit purukumia.
Aivot ovat emättimiä ja kohtuja joita jokin tunnistamaton kuksii. Ideat ovat niiden syntyviä vauvoja joista kasvaa käytänteitä, ajatuksia, käsitteitä, jumalia, tyrannien työkaluja, materiaa. Kaikkea tätä, jonka nyt tunnemme ja joka meidät kaikkien muiden, syyttömien elollisten mukana tuhoon lopulta suistaa.
Elisessä HS:ssa oli uutinen "oudosti käyttäytyvistä" miekkavalaista. Paskat ne oudosti käyttädy vaan aivan loogisesti koska niin perkeleellisesti lajimme niidenkin elinoloja on muutamaan hetkeen muokannut elämättömään kuntoon verrattuna heidän itsensä miljoonaisiin kehitysvuosiinsa.
Panisivat vain mertenelävät meidän meluavat, saastuttavat ja tunteettomat merenkulkuvälineemme ja merien elämään vaikuttavat muut toimemme tuusannuuskaksi. Ei elollinen maailma siinä yhtään mitään menettäisi, voitatisi vain.
Miekkavalaat yrittävät protestoida, mutta heti niiden protesti leimataan "oudoksi" ja pian ne kai harppunoidaan herrojen ja narrien lautasille eksoottisin termein varustettuina. Vittu että ottaa pattiin valaiden puolesta!
Klo nyt 06.45 ja joka-aamuinen idäntaivaan auringonnousu heittää erilaiset varjokuvaelmat sohvaseinälle.
Nyt valkeksi valkoisella seinällä on varjo päästäni ja hartioistani ja verhonlaidasta sekä pöydällä olevasta radiosta ja serlarullasta. Joku nopea piirtäjä voisi varjojen äärirajat seinälle jäljentää kuin muinaiset esi-isämme, jotka ovat luolien seinille nuotioiden loimotuksessa varjoja taiteilleet. Voisin seistä jäpöttävän kullinikin siihen kehiä ja näyttää, kuinka terskan muoto Concorden nokan lailla alaspäin notkuaa. Yksi Mervi niin kerran vertasi, mutta kovin oli suuri hänen taivaallinen verrokkinsa.
Jos metsästysvietti vielä silmiä kieroon vetelisi, olisin ollut jo pari tuntia vaeltelemassa noilla pahasti kuokituilla kunnailla enkä tässä joutavia möllistelisi.
Iltasella
Saunan ja kylpyhuoneen lattioiden maalaus punaisella epoximaalilla. Maali ei riittänyt koko alalle. Huomenna Iisalmesta uusi maalisatsi, ruuveja, parvekkeen vaneri, koolauslautaa...
Kävin sankollisen puolukkaa. Ne löytyivät Pikku-Kervisen viereisen aukon laidoilta.
Siivosin Anelmaa ja Seppäsen rouvaa varten kaksi sankollista. Itselle teen sitruunahapolla mehua kellarissa olevasta sankollisesta. Panen vaikka omenoita höysteeksi.
Sauna ja nukkumaan.
16.9.2020 keskiviikko
Pilvistä, muutama aste lämmintä. Tällenpäivällen lupaa säätiedotus vuorokauden mittaista syysmyrskyä.
Lähden irroittamaan parvekkeen rautakaiteen ja sitten puran siitä lahoneen vanerilattian. Tiijä, mitä alta löytyy kun altakin päin on umpeen paneloitu. Parvekkeen koko on 3650x1005. Ei kyllä löydy niin pitkää filmivaneria tavan rautakaupasta, mutta ehkä jatkoksi riittää leveydestä leikattava pala.
Iltasella Knissa
Parvekkeen rungoksi paljastui rautapalkit, että eipä siinä sortumisvaaraa ollut. Kaide oli kyllä yksin pideltäväksi julmetun rasas ja se mätkähti alas ennen kuin kerkesin kaikkia kiinnitysruuveja irroitata. Oli edellinen timpuri taskujensa pohjia kaivellut ja löytämillään parin sentin nupeilla sen kiinnittänyt. Yläkerrassa asui vuokralla isokokoinen kaivinkoneenkuljettaja joka tupakalla käydessään nojaili kaiteeseen, että ihme, kun ei ole jo silloin köntsähtänyt ales.
Iisalmessa käynnin jälkeen lattian maalaus. Muutakin tussaroin. Kun tulin Um, olin hetken pitkälläni, nukahdin ja herättyä oli sellainen olo, että täytyy lähteä käymään täällä Sivukadulla.
Väsy.
17.9.2020 torstai
Sataa rankasti. Vein koululaiset kouluihinsa ja Puutarhurin&Eliaksen töihinsä. Puolukkasankolliset mummulaisille ja vähän sälekaihtimien vikojen tarkistamista. Oli säätönuppien jouset poikki, että enpä nyt niille mitään mahtanut. Sotkamossa on lähin sälekaihdinfirma, pitää soitella sinne.
Silmälaseja kävin kyselemässä. Kalliiksi nekin tulee. Raatin kellossa olisi nenätyynyjen tukien juottaminen maksanut 60€/kpl, joten jätin sen vaihtoehdon pois.
Laittelin ruokia niin, että on väelle huomiseksikin. Puutarhuri edelleen katkeamispisteessä. Ei paljoa poikkipuolista sanaa voi sanoa kun... no, mitäpä minä näistä.
Iltasella Um
Olin täällä n.19 maissa. Tuulee vielä, vähän ripeksiikin. Kiersin Vinhan kanssa "tilukseni". Ainakin 1 kuusi oli mennyt nurin myrskyssä, mutta ei se "Aino" täällä ole kovastikaan riehunut. Aiempien kaatuneiden lisäksi niitä olisi poltopuiksi katkottavissa puolenkymmentä runkoa. Muoviset sankot olivat pyöriskelleet tuulenpyörteiden hyrränä pihamalla, vaan eivät nekään näkymättömiin.
Nukuttaa. Uunista olen hiilet vedellyt kuiluunsa, ja ovat jo siityneet liekittömiksi. Pellit kii ja petiin!
18.9.2020 perjantai
Nukuin ½8aan!
Tintit olisivat jo vailla jyviä. Hyppivät automaatin päällä ja tutkivat syöttöaukkoja. En ostanut vielä vaikka Masassa olisi ollut ihan kelpo tarjous.
Iltasella
Saunassa käyty ja syöty. Klo nyt 19.45.
Aamulla en ehtinyt kuin kahvit hörpätä ja puuron syödä. Olin työmualla 9än jälk. Maalasin pesutilojen lattiat toiseen kertaan ja kaiten siitä hyvä tuli. Vaikka itse muali olikin vesiohenteista ja melko hajutonta, niin siihen lisättävä epoxi nostatti myrkkyhöyryt huoneisiin ja alkoi päätä pakottaa. Onneksi oli sitten sen ulkoparvekkeen koolaus ja levyn laitto. Oli aikanen homma saada painava vesivaneri yksikseen ylös. Nuljusin sen alumiiniteikkoja pitkin askelma kerrallaan. Siellä se on nyt lujasti paikoilleen ruuvattuna. Kaide täytyy hioa, pohja- ja pintamaalata ennen nostamista ja asennusta.
Rellunpippanan korjaus tulee maksamaan toistatonnia! Ainakin.
Katsastussonni oli merkannut listaan: Molemmat takajouset poikki, valojen korkeussäätökytkin rikki, käsijarrun ja turvatyynyjen merkkivalojen häiriö, kuskinpuoleisen lasin nostin ei toimi, takajarrupalat ja -satulat molemmat uusintaan ja puhaltimen esilämmittimen vastus pois pelistä. Romulaan kai se olisi pitänyt jo kärrätä.
Puutarhuri oli vielä klo 17 töissä! Kuulostaa puhelimessa, että se purskahtaa itkuun minä hetkenä hyvänsä.
Miljoonikkosipilöillä on varaa sanoa, että pitäkää tunkkinne!, mutta tavallisella, töihinsä hukkuvalla on sellaiseen kanttia harvoin. "Hyvinvointivaltio" kuppaa kansalaisensa kuiviin kaikin keinoin. Ay-liikkeestä on tullut munaton, kyrvätön, vituton. Ei se persettä kenttään jäseniltään enää saa vaikka aihetta olisikin.
Valko-Venäjän malliin eletään asioiden julkitutuomisessakin: Yhteiskunnan epäkohtia kaivelevat mielipiteet anonyymeina, ettei kukaan vain saisi kärsiä niiden esittämisen seurauksista. Saatananperkele!
Mulla alkaa mitta tämän osalta täyttyä. Sitä ei vain jaksa kun äiti uupuu huutaa, räiskää, itkee kun on paha olla. Avaimetonkin olen hänen mielensä ovia aukomaan kun ei siihen itsekään ole koskaan kyennyt. Mistä tullenee tuollainen mykkyys kun omaa mieltä pitäisi perata? Vuosituhansien aikana syntyneistä jykkeleistä käsittelemättömien traumavuorien juurilla? Kasvatuksen vain materialismia kunnioittavista perinteistä?
Ei ole minun tehtäväni syyllistyä muiden työssä väsymisistä. Syytetty kyllä jo on, mutta se saa loppua. Väännän vastaaottimeltani antennit nurin. Tätä on kestänyt jo vuosia. Edellisessä romahtamisessa esimerkki-ihmisemme meinasi kuolla, sitäkö pitää nytkin pelätä? Elämässäni olen jo yhden lasteni äidin lopun nähnyt, vieläkö toinen?
Minä olin se, joka kirjoitin Kainuun Sanomiin 8.9.2020 nimimerkillä Hiljaisuuden rikkoja, toivottavasti.
Onko hiljaisuus rikkoontunut?
Mitä Hyrynsalmen terveyskeskuslääkäri olikaan sanonut Puutarhurin kanssa puhelimessa verikokeiden tuloksista jutellessaan kun tämä oli kysynyt, että jos saisi vähän sairaslomaa kun ei jaksa?
Valtakunnan taloustietäjä Juhana Vartiaisen "opit" oli tämä lääkäri hyvin sisäistänyt. Hän oli tokaissut, että parempi se on mennä töihin kuin jäädä kotiin makaamaan! Ja juuri kun sitä "makaamista" asiakkaansa olisi todistetusti vailla.
Tarkempiin tutkimuksiin pääsee sitten vasta 6-8 viikon kuluttua vaikka tilanne on enämpikin kuin "kriittinen..."
Mitä perkelettä muuten jollain Hyrynsalmen lääkärillä on tekemistä Kajaanin kaupungin työterveyshuollon kanssa? Eihän se voi tuntea yhtäkään ihmistä muuten, kuin veriarvojen viitekehyksissä. En usko, että tämäkään mulkku on vaivautunut edes silmäilemään edellisiä epikriisejä, että jotain yksilön tilanteesta ymmärtäisi.
Kajaanin kaupunkihan on ajanut oman, hyvin toimineen työterveyshoitonsa siten alas, että työntekijät menevät Soten jonoihin muiden lailla. Vain ambulanssikyytiläiset ajavat keulille, mutta niidenkin eteen töytää koetikkua nenäänsä vaativa koronaepäilty.
Näitäkään rivejä ei tietenkään kukaan asianomainen lue, että samapa tuo, vaikka täällä raivoankin. Mutta dokumenttina sitten tapahtumien tästä pahetessa ne tullaan kaivamaan esiin omasta toimestani.
Kysymykseen, kuka tämä "Puutarhuri" on, sanon vain, että se on korkonimi poikieni äidille. Ollut ehkä joskus jopa hellittelynimikin, mutta nämäkin terveyteen liittyvät kriisit ovat muiden kriisien ja henkilökohtaisten luonteiden takia etäännyttäneet meidät jo toisiltamme tavoittamattomiin.
Äiti on jokatapauksessa lapsille äiti vaikka mitkä aikuisten välit olisi. Äiti on enämpi kuin isä lässytetään pehmoisistä ihan mitä hyvänsä. Minä en pidä itseäni muuta kuin elämässä epäonnistujana ja siten kel vollisena esimerkiksi en kenellekään. Saunan taakse joutaisin viedä.
Elämäni ensimmäisten lasteni äidistä voin sanoa erään tangon sanoin, että "se oli kaunis Satu vain...", ja hänestä ei enää yht´äkkiä äidiksi ollutkaan. Siihen virkaan ei minusta ollut silloinkaan edes vt-merkinnällä. Äiti puuttui ja se on näkynyt niin monena ongelmana nyt jo keski-ikää lähentelevissä tyttärissäni vaikka jotenkin ovat selvinneetkin omista kriiseistään.
Isänä hoidan oman roolini niin kuin osaan edelleen, mutta eipä kyllä kukaan kyselekään, kuinka jaksan. Itse tunnen, etten kovi n vakuuttavasti, vaikka tätä isänä olemisen kokemusta alkaisi olla enämpi kuin yhden ihmisen ikä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti