Syssyn tuulissa...

20.8.2020 torstai

Vesilintujen taeurastuksen aloituspv. Jossain lataavat urhot järeämpiäkin pyssyjä karhujen murhaamiset mielessään.

Sorsien lahtaamisen helpottamiseksi ovat jotkut alkaneet syöttää niitä jo varhain kesällä omilla rannoillaan. Tai omiksi kuvitelluilla lahdekkeilla.

Tapio& ovat ajelemassa Imatran reissultaan kohti Pohjoista. Ovat välillä Lapinlahden Kaijonsaaressa mökissä yötä. Lupasin viedä mustikat sinne. Kittilässä ei tämän kesän sadosta kerätä ole. Tästä matkaa 70 km, matkan varrella M.Kasinolle, että eipä haittaa.

Halkopinon siirsin liiteriin jo poltettujen kalikoiden pölyäville sijoille, josta keväällä mykräkuumeen viurus nenään nousi.

21.8.2020 perjantai

En voinut hauduttaa puuroa koska huitaleet loppu.

Eilenillalla vein mustikat Tapiolle&. Sanoin T:lle, etteipä olla 40:nen vuoden tuttavuuden aikana tällä kohtaa taivasta ennen tavattukaan. Monella kohtaa on, mutta miljardeja pisteitä vielä jäljellä.

Kasinolla PNP. Läksin jälleen pois jo 23:n jälkeen.

Vinhalle keräsin kyytiin auton alle jääneen jäniksen.

Iltasella

Kantarelleja ½snk. Rumusin Näläkämäen ympäristössä. Eräältä jo kasvuston alle peittyneeltä kivirauniolta löytyi Arabian tasseja (nro 6) ja separaattorin runko. Jälkimmäisen raahasin pihaan. Pulttaan sen koristeeksi pölkkyyn kunhan... Kaha ja kuula mulla saattavat ollakin kruunuksi rungolle, ei kuitenkaan kaikki osat.

Keitin potut ja niille kastikkeeksi sipulia ja kantarelleja pannullinen.

Meni myöhälle saunanlämmmitys, mutta mukava pimeänkähmässä kylpeä. Tänään ei huvittanut lähteä Kajasteelle.

Puutarhuri jälleen väsyneen itkuinen puhelimessa. Olisi tehtävä jotenkin julkiseksi työuupumuksensa. Kajaanin kaupungilla työnantajan roolissaan lienee sokea pisteensä alaistensa hyvinvoinnissa tällä kohtaa.

"Kalastelupuheluista" uutisia. Niitä on mullekin tullut parin vrkn sisään kymmenkunta. Romaniasta, Ahvenanmaalta, muualta kotimaasta, Tallinnasta, Puolasta... Järjestään olen laittanut numeron kohdalle  estot päälle.

22.8.2020 lauantai

Aamulla herätessä soivat aivoissa näiden laulujen sanoituksia lomittain: Juicea "...elämme kuolemme, rannoilla vuolemme, lastuja laineisiin..." ja Saara Suvannolta "...kuuntele lapsen ääntä vielä kun aikaa on..."

Oli ahdistunut olo.

Venäläinen oppositiopoliitikko Navalnyi myrkytettiin äskettäin. Ensin kielsivät hänen siirtämisensä Saksaan, mutta nyt lupa heltisi. Elonkehän kannalta ylimääräistä tuhlausta nämä diktatuurien alituiset myrkkyhippasilla olotkin.

Muuttuisiko Venäjän politiikka yhtään jos vaikka Navalnyi johtoon pääsisi? Venäjän kansa ei kuitenkaan osaa Stalinin jälkeen pelotta elää, siksi pyövelikseen siunautui Putin. Navalnyi ei siis onnistuisi sen paremmin kuin Gorba tai Jeltsin.

Pitäisikö vaihtaakin kansa?

Tänään ylitetään jälleen maailman ylikulutuspäivä. Korona hidastutti hieman sitä, mutta Suomen (pohjoismaiden) osalta läskinen paalu ohitettiin huhtikuussa.

Näläkämäestä keräsin ison saavillisen huaparouskuja. Keitin ne, valutin ja suolasin. Vein Smuran ostopisteeseen ja sain  sen verran rahaa, että voin hyvillä mielin lähteä Napikselle humpalle. Siellä Dallabee ja Ortju.

Tänäänkin oudoista numeroista soittoja. Romania, Ahvenanmaa.

LJ

23.8.2020 sunnuntai

Napiksen humpallusten jälkitutinana jälleen suonenvedot. Jääkylmää vettä kaivosta suoraan kintuille ja se helpotti.

Dallabee oli mainio, mutta hyvä myös se naisbändi. Oli tuttuja ympäri maata.

LJ.

Yle ykkösellä alkoi kahdeksalta Maisteri Lingrenin musiikkiesitelmä. Hänestä ja ohjelmastaan pidän kovasti.

Vetisenharmaa ilma. Sataa varmaankin koko pvn.

Iltasella

Eipäs satanutkaan. Mökkiä siivotessa alkoi harmaa taivaankansi repeillä ja pilvet pyyhkiytyivät länsituulen työntämänä pois. Pian olivat heinikot, metsät, niiden puut kuivia ja läksin ulukomehtään kuleksimaan.

Pesin humppapaidat, oranssin ja keltaisen, sekä housutkin. Myös pienempää pyykkiä lutrasin pesuvedessä. Kerkesivät miltei kuivua ulkona ennen saunomista. Siirsin ne sitten yöksi saunanlämpöön.

Puheluita ja tekstivistejä.

Hantekin soitti. Kysyi betonimyllyä. Sanoin sen olevan kylällä vanhemman Ässän liiterissä. Lupasin käydä nykäisemässä sen pihalle kun aikoivat lähteä Kuaprion kanssa hakemaan vielä tälle illalle. Tekevät Koikalla saunaremonttia.

Metsässä oli meneillään muuan pilkutus (sisältää sananmuunnoksen), eli kun kävin etsimässä kantarelleja, vuolin linkkarilla polunvierenpuihin niiden kasvupaikan suuntaan osoittavat merkit, että muistan.

"Sen sijaan että pelkäisimme asteroideja, meidän tulisi pelätä itseämme." Harari, Homo Deus.

Olen ollut tuota mieltä jo kauan Esko Valtaojasta huolimatta.

Pian loppuu tämäkin vihko. On mulla tavallisempia tyhjänä. Kynäkin  alkaa uupua.

Nukkumaan kun klo on 24.

24.8.2020 maanantai

LJ

Heräsin 7ltä. Pilvessä, mutta tuskin tuo sateeksi yltynee. Säätiedotkaan eivät sellaista manaa, paitsi ehkä iltapäivälle kuuroilua.

Vinhalle ei ole viikon aikana juuri ostoruokia tarvinnut huolehtia kun Napikselta tullessakin  oli yhtä jänestä auto töytäissyt hengenlähdetykseksi.

Tiällä niitä en voi pakastaa, mutta kun paloittelen sopiviksi paloiksi, niin Vinha kuljettelee ne omiin piiloihinsa ja ottaa nälän tullen esiin. Vähänhän ne alkavat haiskahdella, mutta niinhän ne villikoiratkin ovat vuosimiljoonaisen historiansa aikana ruokansa kypsyttäneet. Eikä V ole villiä kehnompi otus siinäkään asiassa. Ei ole koiralla ollut suolistovaivoja, ei mitään.

Onko rokotettu? Ei.

Onko säännölliset lääkärissäkäynnit? Ei.

Olla köllöttelee hauva vaan.

Hesari otsikoi joitakin artikkeleitaan "Parhaiksi timanttijutuiksi". Joskus on sen otsikon alla niin kammottavia tarinoita, että pidän niitä kaikkea muuna kuin timantteina.

Iltasella

Aamupvllä pihan järjestelyjä.  Syötyäni lähdettiin puolukoita raastamaan. Entisen Ruunanrinteen kohdalta Nimettömän suuntaan lähtevän tien alkupäästä kerkesin poimia vain kaksi sankollista kun tulivat ukkospilvet päälle ja piti lähtä pois. Oikein rakeiden kanssa pieksi maankamaraa.

Viestidialogi ainakin lyhyen novellin verran.

Yritän lukea Hararia. Olen kolmatta kertaa Homo Deuksen sanoman kimpussa. Riittäisikö loppuelämänikään, jotta koko kirjan asiasisällön tajuntaani saisin integroitua? Nerokkaat ovat kirjoittajan aivot.

Navalnyin verestä ovat saksalaiset lääkärit löytäneet myrkkyjäämiä.

Mikä "salajuoni" tällaisen tapauksen takana lieneekään? Putin  mahdollisesti yrittää kääntää tämänkin omaksi menestyksekseen kovasti jo kusetetun kansansa silmissä.

 25.8.2020 tiistai

Unieni olento joka leijailee LJ:nä paikalla, lupasi nähdä myös jännittäviä unia. Tai ainakin toivotti minun niitä näkevän. Väitti ohuin mielikuvitushuulin, ettei hän näe koskaan unta. Sanoin vastaan, että kaikki näkevät,  mielikuvitusolennotkin.

Olikohan  uni mansikkamuoveihin kääriytyneistä käärmeistä jännittävä-kategoriaan luokiteltavissa? Yksi käärme sihisi  minulle, että kerää nämä muovinrutaleet vasta syssymmällä koska niiden päällä on meijän kiärmeiden hyvä auringossa lötkyillä.

Iltasella

Eilinen hakkerointipuheluksi luokittelemani 029-alkuinen olisikin ollut poliisilta. Olivat sitten soittaneet Puutarhurille ja kyselleet, että onko nähty outoja hiippailijoita nurkissa. Untolle murtauduttu, niin siksi.

Raastoin jälleen mättäistään irti saavit ja sankot täyteen puolukkaa. Huomenna ja to jos saman, niin onpa taas myytävää.

Mika ja Turkka Malin Uudet äänet laittoi mielen herkäksi.

Tätä laulua kuunnellessa lennähti sekin siperialainen nurmikolle koikkelehtimaan hoikilla, kahlaajamaisilla koivillaan.

Juhanilassa kävin puolukasta tullessa. Siellä oli vain Janne ja sen tyttöystävä paikalla. L&A olivat menneet Ouluun katsomaan ensimmäistä lapsenlastaan joka oli syntynyt 20.8.

Vihko päättyy tähän!

Eikä se ollut mikään pettuvihko.



                                    PÄIVÄKIRJA NRO 1000, tai jotain

Alkaa 26.8.2020 keskiviikkona klo 05.41 Unimäessä.

Sää: +11, pilvistä, siellä täällä näkyy "vanhaa taivasta, ei sada, luvassa klo 9än jälkeen vähäisenä. Iltapvllä pitäisi jo olla täysaurinkoista.

Paikalla: Minä ja Suomenlapinkoira Vinha 4v.

Tuvan alkuasukkaiden tomuiset haamut (Anu ja Mari) nukkunevat vielä katonrajassa tai sohvan alla. Uunilla ne eivät vielä makoile, vasta pakkasten alettua.

Ulkona nurmikoilla ei näy edes rastaita, eikä kasvimuallakaan.

Joku aloitti Kyntöläisen suunnalla raivaussahan soittelun. Muuten hiljaista, vain korvat soi. Vasemmassa polyfonisesti, oikeassa yksi isompi vinkuna.

Verenpainetta en voi mitata kun mittari Knissa. En ole mitannut sitten kun mykräkuumeesta selvisin. Hyvä se on, paine.

Ilmattaren päivä. Se sopii. Näyttää ilma hyvältä.


Nyt siis eka sivulle rustaamani prologin  jälkeen asiattomuuksieni jatkamista hamaan vihkon loppuun sakka taas kerran.

 Heräsin 04.45.  Kahvit ja puurot keitttelin hellan päällä kun vähän kolakkaa tuvassa. Jäivät illalla astiatkin tiskaamatta niin tuleepahan samalla tiskivedet.

Piti siis aloittaa uusi vihko. Jotain muutakin uutta on ilmassa.

Jonkin aikaa jo tätä elämää katselleena voin "yleiseen elämänkokemukseen viitaten", että hetken ilonpilkahdukset ovat hetken ilonpilkahduksia vain.

Yltyi sittenkin satamaan, että eipä ole vielä asiaa puolukkamättäisiin. Voihan niitä sateessakin kerätä, mutta on se semmoista tuhruuta.

Eilenillalla trimmailin polunsuut Rajalle ja Villelään päin, mutta sitten siimakoneesta murtui irtipoikki kädensijan pidike. Olenkohan minä liian kovakourainen kun tahtoo heikoimmat lenkit aina käsissäni särkyä? Aika rempulavehje se laite muutenkin on.

Iltasella

Pääsin minä sittenkin puolukkaan, mutta vasta iltapvllä. Kuuroja kuljeskeli sokeina edelleen. Välillä kastuin pahastikin, mutta kun aurinko tuli esiin, se kuivatti nopeasti. Oli lämmintä, ja mukava tuulenpöhäkkä.

Tekstinhelyjä ja LJ kummittelee novellina nyt.

Luin Bluesin puolelta vanhempia tarinointejani. Viehätyin kahteen Kittilään sijoittuvaan (Sie piirsit ja Joko...), vaikka ne ihka omia kirjoitelmia onkin. En yleensä kykene omiani kirjoittamisen jälkeen lukemaan. Mutta ehkä  vuodet välissä niitä jotenkin maustaa kuin ne olisikin jonkun muun kirjoittamia.

En ole pitkään aikaan kunnon tarinaa julkaissutakaan. On niitä "pöytälaatikoissa" lukuisina runkoina, mutta jotenkin alkoi vistottamaan ilmaisjakelelminen. Sekin peräännytti tekstiaskareiden ääreltä, kun muutamatkin pöljät saapuivat valmiin  lukuaterian äärelle irvailemaan kuin eivät olisi käsittäneet työmäärää, jonka jokainen tarinanteko tekijälle aiheuttaa. Kympin kirjoituksiahan  useimmat tuotokseni kuitenkin ovat, en häpeile sitä itsekään sanoa. Kymppi rahana per kirjoitus olisi jo jotain jos vaikka sata lukijaa sivuilla pistäytyisi.

Omasta, yksityisestä käyttäytymisestäni piilossa muiden katseilta tulevat mieleeni Ilmari Kianto, Juhani Aho ja jopa JD, PS ja EL.

En kuvittele lahjakkuuteni osalta olevani ed.mainittujen henkilöiden veroinen, mutta jotain samaa hillittömyyttä, elämän käsittämisen holjuutta minussa on.

Minussakin taistelevat vakava ja välinpitämättömän irtiottoinen yksilö samoissa nahoissa. Vakava on nykyisten useimmiten voitolla.

Kirjallista materiaalia arkeni ja pyhäni täynnä, mutta mitäpä niistä. Ei tämä  maailma enää kunnon tarinoita osaa edes lukea. Eikä ansaitse. Muutamat yksilöt vain, mutta ei joukoiksi asti kirjakauppojen esittelytilaisuuksiin.               

27.8.2020 torstai

05 on  klo. Harmaaseen päivään noustaan. Se Mika&Turkka Malin "Uudet äänet" on alkuperältään Mikael Wiehen "Ska nya röstet sjunga". Käännöstyö on malien ja esitystapa sydämeenkäyvä. Kuinkahan lie minulta tuo laulu näin kauan piilossa pysynyt? Oliko se julkaistu peräti jo 2009?

Eilisiä ajatuksiani tarinoiden synnystä vestelin unissanikin kuten ennen. Tuli aina aihe, niin kuin nyt tuo "LJ" ja sitten sanoja pursusi kynästäni ensin sana sanalta muistivihkosille joista lopulta alkoi muodostua lauseita, kappaleita, kokonaisia monologeja ja lopulta koko tarina.

Yhden tarinan synty ("Se") on vähän sellainen kuin LJ. "Se" leijaili samalla tavalla näiden päiväkirjatekstienikin kappaleiden väleissä kuin etsien paikkaansa mihin sanassa tai lauseessa sijoittua turvotakseen kokonaiseksi novelliksi. "Se" oli sama ihminen aikuisena joka esiintyi lapsuudenmuistoineen ensikerran tekstissä "Isän kädet" joka tarina sai alkunsa miehestä, jonka tunsin ja joka sokeutui hydrauliöljystä verenkiertoon saamansa bakteerin vuoksi.

Klo 06.15. Alkaa taivas seljetä. Kunhan olen puuroni niellyt ja eväät laittanut niin lähden Vinhakkeen kanssa mättäitä silittelemään kuin Mikki Hiiri, joka ilmeisesti on ollut melkoinen häntäheikki vaikka Minni ei sitä tiennytkään; "Mikki Hiiri mättähältä mättähälle käy..."

Pitää laittaa muistiin: Seppäsen vanhus soitti toissapvnä. Oli vailla pikkuremonttia kotonaan. Puolukoitakin tarvitsisi. Lupasin soitella ensiviikolla asiasta kunhan Knissa käyn. Ja puolukoita toimitan sankollisen ilimanmuuta.

Alkaa tuuleksimaan. Hyvä, se kuivattelee metsän.

Nuoremman Ässän porukka oli löytänyt eilen valmuskoita, niitä japsien himoitsemia matsukatesieniä. Tokiolaisravintelissa eliitti niistä maksaa huimia summia. Kuvittelevat sitten, että nytpä se nipponin pili saa taas vahvistusta ja jaksaa aamuöille saakka köyriä.

Mokomakin mätökasa jolta sieni mäntykankaalla näyttää!

Maksaisivat välittäjät sitten kerääjällekin kunnolla, että tälläkin seisoisi edes järki vähän aikaa tarpeeseen saadun rahan tuottamasta mielihyvästä.

Kun ko. rumat, haisevat sienet ovat satamassa lähtövalmiina, niiden hinta on kivunnut jo lähelle tuhatta euroa kilo, mutta  vielä täällä kantojen katveessa ei taida olla kahtakymppiäkään vaikka kerkesivät jo huudella, että 50€!

Maailma on hulluuksia täynnä. Huojutaan jo Titanicin kannella peläten uppoamista, mutta yhdet ne ovat vain huolissaan lahkeessa pöjöttävän elimen hyvinvoinnista. Mättäisivät  nyt vain niitä sinisiä pillereitä kaikkiin ruumiinaukkoihinsa, että unohtavat ympärilleen vilkuilla.

Sienien, horsmankukkien, norsun- ja sarvikuononluun tai poronsarvien rahtaaminen valtamerien ylitse mulkunseisontaa varten on niin suurta hulluutta, että mulkku tässä alkaa sitä ajatellessa seistä itselläkin!

Iltasella

LJ vain leijailee tässä näin ja pitkin päivää. Sanoja kertyy, saanenko valmiiksi koskaan?

8-15 väli meni puolukoita kerätessä. Tuli niitä vajaat 100 ltr. Kävin myymässä ne ja aiemmin kerätyt välittäjälle. Ihan mukava summa taskuun ja kaupan kautta pois.

Jos aamulla seisoi mulkku niin nyt ajatus. Piti kirjoittaa ajatuksiani maailmanpolitiikasta, lähinnä Valkovenäjän tilanteesta, mutta kaikki "hienot" päätelmäni valuivat kuin siemenneste reisille.

Teurastusta, sitä kai tässä saa pelätä kun se Putin kuikkii pienine vihreine miehineen rajojen takana. Itäukrainan tai Krimin tapainen tilanne voi olla pahimmillaan edessä.

Äs oli löytänyt lisää tuoksuvalmuskoita.

Saunaan siitä ja nukkumaan. Väsy on ulkonaoleilleen tervettä väsymistä. Jäsenien särky tosin saisi olla vaimeampaa.

28.8.2020 perjantai

Descartesin "sielunistuin" (käpylisäke) ähöttänee punaisena syvällä takaraivon puolella. Esiintyy dualistista mielenhypähtelyä kuin kunnon tarinaa leipoessa aina on esiintynyt. Ehkä saan viikonlopuksi "LJ":n kunnolla käsiini ja väänneltyä siitä lihaisan tarinan joka vie miehestä ja mielestä mehut.

Aurinko kuiten jo näyttäytyy täydeltä terältään kuusenlatvojen yllä. Vähän kuljeksii pilviä, mutta odotettavissa lienee ihan hyvä päivä.

Jämsän Kaipolan tehdas pannaan teuraaksi. Mitähän tuohon sanoisi? Kauanhan se on ilmaa ja vesistöjä pilannutkin.

Keskenkasvuisten risukoiden metsuroiminen ainakin vähenee, mutta ei näillä näkymin tule loppumaan niin kauan kuin "Titanicimme" kansituolit kastumatta säilyvät.

Radion päivänmietelauseen lukija sanoi juuri "mukauta puheesi kuulijan mukaan..."

Odotan, odotan, että pääsen LJ:n kimppuun. Olisipa tietokone, edes kannettava täällä. Mutta milläpä sen lataisin.

29.8.2020 lauantai

Unipuron läheltä, Rajalta löytyi tarinoille höystettä: kantarelleja. Niitä sipulin ja Kipparikerman kanssa pannulle ja uusien perunoiden kanssa ravinnoksi kielille ja mielille.

Painiskelin "LJ":n kanssa eilisestäillasta tän pvn iltapvään saakka. Valmistako tuliko? Mitä vielä! Nyt tarina vasta alkaa hahmottua. Mieli on hellänkipeä kuitenkin ja ajatus sakkaa välillä.

Sanoista kertyy lauseita, lauseista kappaleita ja kappaleista lukujaksoja, kymmeniä sivuja tarinaa ja pian niitä täytyy alkaa karsia, että kaikki mahtuvat tarinoijan sydämeen. Ehkä joskus myös lukijan.

Syli nyt täys ja tauon paikka.

30.8.2020 sunnuntai

Klo on vasta 03.25. Selkäsärkyä. Mielenkolinaa; "LJ".

Puutarhurin syntymäpv. Muistin sen kun kävin pimeällä kusitönkyrällä. Otin kukkivasta auringonkukasta kuvan ja lähetin onnittelut.

"Untako näin Unimäestä".

Ovat tulleet eteeni läjään nämä Uni-alkuiset paikkojen nimet. Joku kysyi, kuka ne on keksinyt? Kartastakin osa löytyy. Paitsi Uniaho tai Unikangas. Unilampi, Unipuro ja Unimäki löytyvät.

Pieniä, mitättömiä paikkoja mutta yksilölle silti varsin merkityksellisiä.

Eirakin on siellä syntyneelle kaikki. Mutta ei ole olemassa Eirapuroa, Eiralampea, Eirakangasta. Bussit ja ratikat kulkevat Eiraan ja sieltä pois, mutta ei ne pysähdy muiden Eira-alkuisten kohdalla niin kuin ne voisivat pysähtyä Unilamminkangasta jytkytellessään Unilammin pysäkille ja tullessa vaikkapa Uniaholla.

Helsinki on melulla merkitty, Unimäki hiljaisuudella jossa äänet eriytyvät kuultavaksikin.

Iltasella

P järjestänyt järkytyksen äidilleen, ja nyt minulle kun asiasta kuulin. Sain pojan kuitenkin puhelimeen ja nyt asia on käsitettävyyden mitoissa. Onneksi on samantapainen erhe itselläni samassa iässä tehtynä, että ymmärrän pojan itsensäkin kauhun. Luulen, että kasvun paikka monella tapaa. Rakastan silti poikiani yli kaiken vaikka mitä sattuisi. Tämän sain sanotuksi myös P:lle; taisi kuulua huokaus ilmasillan toisella portilla.

Kaikki kuiten tulee jälleen mieleeni, uniini, huomisen itkuihini.

Puolukoita saavitolkulla.

LJ edelleen. Nyt muokkausta hengen.

31.8.2020 maannantai

Mielessä soi Eppujen Vuosi85. Ei seesteistä aikaa sekään vuosi paljoa itselläni sisältänyt. Ilman vihkoista tarkistamistakin muistan paljon asioita siitäkin vuodesta.

Saunantuomissa paljon pieniä, "kaksipäisiä" koita jotka eivät kuitenkaan ole kehrääjän. Mitä lienevät. Onpahan pienille, lukemattomille lintusille välipalaa.

Phylloscorpus trochilus, pajulintu ja sylvia borin, lehtokerttu. Jälkimmäisen latinankielinen nimi on viehättävä. Ihan kuin romaanihenkilö.

Nyt puolukoita haravoimaan kun klo on 08.

Iltasella

Olin marjametsästä pois 16.30. Päivän saalis ainakin 100 ltr.

Puutarhuri puhui puhelimessa aluksi aivan normaalisti, mutta sitten meni jälleen itkuksi. P:n juttu rassaa, mutta myös työuupumus enkä asialle minä mitään mahda.

Kylällä näin Fiat 600. jonka katolle oli ruuvattu taksikyltti. Samanlainen punainen (KXZ-62) oli myös isällä.

Kainuussa korona alkanut levitä. Lähde sijaitsee Kuhmossa.

P on yhä pahoillamielin tekonsa vuoksi, mutta eiköhän se siitä. Omatunto lienee ainakin kunnossa. Jutteluyhteys on säilynyt. Tiedän niin monta perhettä, jossa teinien ja vanhempien välit ovat täysin katki ja murhe kodin päällä kuin musta joutsen joka odottaa vain alasampumistaan.

Täyskuutamo, hieman punerva kun kävin  katsomassa.

"LJ"

1.9.2020 tiistai

Kuura maassa. Tikkupyrstöinen puukiipijä huussin luona. Sattuukohan sitä pyrstöön kun ei saa sitä millään laitetuksi lepoon? Samaa olen ajatellut pystykorvista. Vinhallekin joskus sanon, että laita jo nyt ne pystyssä tököttävät korvasi välillä huilaamaan. Omiinkin korviin alkaa koskea kun ajattelee asiaa. Mitä jos kikkeliään ei saisi koskaan lepoon? Joskus nuorena tuntuikin, että eikö se jo voisi heretä tököttämästä. Ainakaan tyhjänseisonta ei liene sille hyväksi. Tulee vielä suonikohjuja, sanoi Huovisen Jorkki.

Näin unta kilometriviidakosta. "LJ" toi minulle kompassin jonka päällä oli banaani, näkkileipää ja sinappia. "Syö tästä", sanottiin, "sitten osaat pois täältä."

Lähden puolukkaan. Kerään vielä niin paljon kuin jaksan ja löydän, vien sitten kaikki kerralla ostajalle ja lähden illasta Kniin.

Pääkalloja ja lentomuurahaisia, mustikoitakin lajinsa

6.8.2020 torstai

Eilenillalla täällä Unimäessä. Kerkesin kerätä vielä Kaivonkorvelta 2 snk mustikoita. Nukuin umpipuisen unta heräämättä kertaakaan aamu6teen.

Unessa odoteltiin kyytiä tansseihin. Ranella oli kaljunsa peittona tupee. Pialla minihame ja ne "leikkimökin ikkunaverhot" alla, oli myös joitain muita humpaltajia, tuttuja ja ½tuttuja. Yksi tanssipari kuksi kuusikossa.

Äitikin toisessa unessa Kuopion Puijon lähellä. Yritin kysellä häneltä Holstin taloa, jossa vierailtiin kun olin pieni.

Keräsin 5 snk mustikoita.

Klo on 17 ja saunonut jo. Jos sitä Muaningan Kasinolle tästä; naistentanssit siellä.

7.8.2020 perjantai

Nukuin 9ään. Yöllä satoi. Kasinolla ei aluksi ollut vientiä, mutta kun aloittivat, niin kylläpä siellä tarkeni.

Koronasta keskusteluja ei voinut välttää. Joku oli sitä mieltä, että nyt täytyy laukata lavoilla sen minkä ehättää ennen toista aaltoa. Tällä tavalla toimienhan se tuleekin, mutta so what?

Olin takaisin Um kahden maissa. Pimeä, märkä polku ajella.

Omalta maalta edelleen mustikoita. Tänään 6 snk.

Kajasteelle?

8.8.2020 lauantai

Kajasteella niin vähän tanssijoita, että läksin pois klo 23.

Heräsin 5ltä. Tullenee kirkas pv.

En taida kerätä mustikoita tänään, katselen kanttarellipaikat.

Sukunimeni muuttamista olen miettinyt viime aikoina. Identtiteettikysymys siitä filosofoiden ja psykologisoiden tulee, mutta niinhän sen pitääkin.

Putoaako ihmisestä vanhan nimen myötä jotain persoonallisuudesta pois?

Niinkin yleinen sukunimi kuin minulla, ei ole itsessään persoonallisuus, se on rasite. Kaikki heikkiset luulevat kuitenkin itsestään ja sukunsa erikoisuudesta paikkansapitämättömiä seikkoja. Niin kuin kai korhoset, miettiset, pursiaiset jne.

Sukunimen vaihtaminen maksaa jotain 110 €, mutta tuleehan siihen sitten kuluja lisää, kun passin, ajokortin ynnä muut puametit uusii.

Illalla

Kanttarelleja Pohjoismäen suunnalta ½snk.

T.Rotteloon taakse vasemmalle "koiranluun" vaihto, mutta kolisee nyt edessä. Olisi pitänyt kaikki vaihtaa kerralla, Kerrankin niin halpa osa ettei hinta hirvitä.

Potut ovat kasunneet jättiläisiksi.

9.8.2020 sunnuntai

Iltasella kirjin näitä nyt. Viime päivien lämpimät päättynevät. Käänsi tuulen täysin vastakkaiseksi: Saunan piipusta huljuava savu puhaltautuu matalana kerroksena kohti etelää.

Eilenillalla saunomisen jälkeen puin humpalluskerraston ylleni ja ajoin Kniin josta Puutarhuri hyppäsi kyytiin ja mentiin Napikselle. Porukkaa ei ollut kovin paljoa, mutta ilmapiiri oli hyvänhenkinen. Poistuleminen vähän väsytti tuon "ylimääräisen" saattimatkan takia. Olin Um vasta vaille viisi.

Hellettä het uamusta. Raskas pv Unilammenkankaalla mustikkamättäitä rapsuttellen, mukavaa silti. Oli evväät ja kahvia termoksessa. Vinha etsii aina korkeimman paikan josta tarkkailla ympäristöä. Siksi valitsin taukopaikaksi suurinpiirtein keskellä kumpumaista petäjikköharjannetta kalliokohouman jota jäkälä ja sammal pehmentävät. Siinä on hyvä vaikka ettonet ottaa koira kainalossaan.

Unilamminkankaaltakin tulee mieleen metsästysreissut isän kanssa. Olin tänään suurinpiirtein niillä main, jossa isä ampui kerran lentoon ukkometsoa jolta katkesi siipi. Minä tietysti ryntäsin Hakin kanssa sitä kiinni ottamaan. Olin vielä niin pieni poika, että sain tosissani painia ison metonkontturan kanssa ennen kuin se taintui. Pääsi jopa nokkaamaan poskiluuhun niin, että tuli avohaava, mutta periksi ei koiran kanssa annettu. Se oli julmaa touhua se.

Toinen muisto armeijan jälkeiseltä syksyltä tuli myös mieleen. Olin tullut sumuisena syysaamuna metsoja kuulostelemaan koska tiesin niiden yöpyvän kalliorintuuksen puissa ja ampunut aiemmin ainakin yhden sillä konstilla. Kun olin valoisaan saakka odottanut selkä puuta vasten nojaten, ajattelin, etteipä tärpännyt tällä kertaa. Kun nousin jaloilleni, niin juuri siitä petäjästä, johon olin tuntikausia nojannut, lähti kaksi ukkometsoa lentoon.

Harmittelin vähän aikaa, mutta läksin sitten laskeutumaan Unipurolle kun sumun seassa parinkymmenen metrin päässä näin hirviemon kahden vasan kanssa. Hilasin kiväärin varovasti  selästäni ja paksautin viimeisenä olevaa vasaa lavoille. Mitään ei tapahtunut. Hirvet höristivät vain korviaan. Latasin ja paksautin toisen kerran ja sama tulos. Kolmannen paksauksen jälkeen hirviperhe lähti kovaa vauhtia pusikkoon, mutta kuulin ynähtelyä ja röhimistä joten läksin seuraamaan.

Muutaman kymmenen metrin päässä ampumani vasa pyllötti hengetönnä ojan penkassa. Pääpuoli rötkötti alaspäin joten veren lasku oli helppoa. Jätin ruhon siihen ja läksin hakemaan nylky- ja kantoapua Pohjoismäen mökiltä. Elikä isä, "Jekunen" ja pikkuveli joutuivat näin rikostovereikseni kylmiltään.

Nylkemisen ja paloittelun yhteydessä selvisi, että kaikki kolme kuulaa olivat menneet melkein samasta lävestä sisään. Yksi oli särkynyt luuhun ja hajottanut sydäntä joka ilmeisesti oli se tappavin. Ase oli pienikaliberinen lintukivääri  täysvaippaluodilla.

Se on ainoa hirvieläin jonka eläissäni olen ampunut, samalla myös ainoa salaa kaadettu. Tuo rikos on vanhentunut. Eikä kaduta; tarpeeseen ne lihat menivät.

10.8.2020 maanantai

Koko pv jälleen Unilammenkankaalla mustikassa. Raskaat olivat sankot kantaa pois ja monta reissua piti tehdä. Auton ajoin tuohon likeisen metsätien päähän, että alkupäästä kantomatka on vielä verraten lyhyt. Periltä lienee jo kilometri jahka sinne saakka kangasta kynin.

Ei ilma paljoa kylmennyt, sopivasti ja lyhythihaisella pärjäsi. Housut ovat aivan siniset polvien kohdalta ja käsistä mustikansini tuskin lähtee muuten, kuin nyrkkipyykissä kun sukkia tms saunalla pesen. Valkeita paitoja ei humpalla käydessä uskalla lähestyä vaikka ei väriä kourista irtoaisikaan.

Koko kroppaa kolottaa, oikeaa jalkaa eniten.

Maailmanpolitiikan seuraaminen on jäänyt vähemmälle, mutta sen verran luen aina Ylen ja Hesarin sivuja, että suurinpiirtein tiedän, missä eniten lajimme toistensa kurkkuihin on käymässä. Valko-Venäjä nyt lähimpänä maana lähestyy kuristajanotteen kiristymisen aikoja.

Usassa kiihdyttelevät kohti presidentinvaalien kampanjointikierroksia ja Beirutin räjähdyksen selvittely saa myös palstatilaa.

50 muuta planeetan konfliktipesäkettä ei huomiota juuri saa kun pitää surista tuon koronan takia kaikkien mahdollisten toimijoiden.

On ne toimittajilla helpot ajat; otsikoksi vain isoin mustin puukstaavein Korona ja alle mitä sontaa tahansa niin klikkauksia riittää.

11.8.2020 tiistai

Paulus lukioon ja Gaius seiskalle. Olivat jo hereillä kun seitsemältä laitoin viestejä.

Evväät ja kahvipullo on repussa, lähden jälleen Unilamminkankaalle. Siellon mättäät sinisenään mustikkaa.

Iltasella

7 sankollista jaksoin poimia. Raskas, mutta erittäin mukava päivä metsässä. Mäkäröitä nousi varvikosta. Muuten eivät haitanneet, mutta silmät ne purivat niin, että näkeminen meni tiirailuksi. Murskasin kaarnikanmarjoja kourakuppiin ja sivelin luomet sen mehulla, ja sehän helepotti.

Käsivarsien kutinaan laitan yleensä kookosöljyä, mutta aamulla se unehtui joten ritistelin suopursun lehtiä ja varsia rikki joilla hieroin kutiavia kohtia. Liäkettä luonnosta siis löytyy.

Kroppa kankea ja kipeä, sauna helepotti kuitenkin.

Luin Anelman Hesaripinkasta summanmutikassa muutamat lehdet. "Muukalaisia ei näy, ja siihen on useita syitä" oli avarusutiedettä koskeva juttu otsikoitu.

Myös "Kuka on Vladimir Putin ja mitä hän ajattelee"-juttu luetutti tekstin tarkkaan. Ei siitä silti täysin varmaksi kukaan voi tulla, mitä kyseinen lajimme kummajainen ajattelee. Ehkä se ei ajattele lainkaan.

Radion myöhäuutisissa kerrotiin juuri, että demokraattien presidenttiehdokas Biden on valinnut mahdolliseksi varapresidenttiehdokkaakseen Kamala Harrisin. Sitä olen toivonutkin. Kamalalta onnistuu ainakin jauhojen suuhun laittaminen Trumpin kaltaiselle hirvitykselle.

12.8.2020 keskiviikko

Olipa eilenillalla vielä myöhällä kovat suonenvedot koivissa. Känkkäsin alasti kaivolle ja kaatelin jääkylmää vettä alaruumiille ja vetelyt loppuivat siihen. Eivätkä suonenvedot takaisin tulleet ja sain nukkua yöni rauhassa.

Kamala Harrisista luin henkilöanalyysin. Tuntuu vahvasti siltä, että nimenomaan tätä naista Yhdysvaltain politiikka nyt tarvitsee.

Täksikin päiväksi lähden Unilamminkankaalle. Sen lähikupeet olen jo raapinut melko tarkkaan, mutta kauimmaisessakin rinteessä on marjaa vaikka kuin. Liekö sitten Unilammin takaisilla mäntykumpareillakin, niin se pitää sitten käydä tarkistamassa.

Iltasella

Jälleen kymmenkunta sankollista mustikkaa myyntiin. Kiloja kertyy ja pikkuisen rahaakin taskuihin sullon kun vien saaliini Smuran ladolle. Näytin marjojen ostajalla Ylen uutista suopursujen hyödyntämisestä. Oululainen 4H kerää niitä ja laittaa mm. Ranskaan 1200 tilatun kilon verran tänäkin vuonna. Sopisi sellainen näillekin  kunnaille yhdeksi yritystoiminnan koiveksi.

Myöhällä yöllä kun lepakot räpsivät ulosmennessä melkein silmille ja on täyspimeää on mukava mennä pihamaalle seisoksimaan. Tähdet näkyvät hyvin, mutta eivät ne valaise.

Kävin saunan jälkeen vähän liian pitkän vaellusretken ensin Villelän rinteessä ja siitä Kyntöläiselle päin nuorta, melkein lävitsepääsemätönä kuusikontamistoa pitkin aina Anttilan maiden rajalle saakka ja Vanhaamuantietä pois. 3 tuntia siellä hujahti. Oli ihan pimeää kun  pihaan suunnistin.

Hyvin sitä vielä maaston muodon mukaan osaa suunnistaa vaikka metsät ovat kaikki vaihtuneet lapsuusajoista toisiksi. Nyt siellä jo pääsee kulkemaan, mutta tässä välivuosikymmenien risukoissa ei lainkaan.

Mutta vaikka "metsä kasvaa enämpi kuin koskaan" niin se metsäteollisuuden lorsaama kehu kiertää onttona mielessäni sillä näen näissä metsissä pelkkää sellunlientä vain.

Villeän ja Toimilan väliseltä rinteeltä löysin suurmustikkaesiintymän. Niitä pitää omaan pakastimeen käydä keräämässä. Ja Anelmakin oli tilannut 5 litraa. Soilalle voisi riipiä myös jos se sit siivoaisi minun mustikkani. Itse se ei Alinan (3 v) takia metsään juuri pääse.

Kantarelleja ei reissuni varsilta löytynyt vaikka osa on vanhaa laidunaluetta.

Villeän mökiltä Vanhaan Toimilaan ja mummilaan päin oli perustettu yksityinen hauta. Siinä oli Roopekoiralle risti ja Villelän Pertin tuhkalle tavalliseen rauniokiveen päivämäärät kaiverrettuna. Pertti kuoli syöpään pari vuotta sitten.

Minusta aika kummaa kun näistä veljeksistä joita on useita, puhutaan "Villelän"-etuliitteellä. Heidän kotinsahan on Reinola Pappilanmäen takana alkavan Rytkölänsuoran varrella. Ehkä he kaikki ovat aikoinaan syntyneet Villelään ja kun  Reino, Villen poika, on saanut talon Pappilanmäellä valmiiksi, he ovat muuttaneet sinne.

Tämä asia pitää kyllä selvittää kunhan Jormaa, P:n veljeä näen. Hänkin on jo vanha ja vaivainen. Jäätyään Helsingin kaupungin hommista eläkkeelle hän muutti kotitaloonsa asumaan. Hänestä tulee mieleen se näkemäni päiväkirjan lause "Villeän Jormalla on isompi mulukku kuin Iekkilän Erkillä."

Sisälläni on ollut outo tunne koko illan. Rauhallinen, ja kuin käsittäisin kaiken elämälle tarpeellisen. Mutta ehkä se menee ohitse sellainen "selvänäköisyys".

13.8.2020 torstai

Heräsin 4jältä. Yritin nukahtaa uudestaan, mutta koska en onnistunut, nousin kahvinkeittoon.

Tasaisen harmaassa pilvessä on taivas, mutta ei sateen uhkaa kuiteskaan. Valoisaakin jo.

Unessa raihnasin jälleen jollain rakennustyömaalla kuten edellisyönäkin. Mistään ei taaskaan valmista tullut. Yritin opastaa ammattikoulusta juuri päässyttä nuorta naista valumuotin tekemisessä, mutta kyllä se opastaminen meni vain hänen "ihanuutensa" varjeluun teräviltä nauloilta ja holviaukkoihin  putoamisilta. Kun heräsin, kova tappi hankasi napaani ja teki niin mieli että...

Aamupuuron jälkeen sinne Toimilan rinteeseen. Pitkä on matka kantaa (700-1000 m), mutta eiköstähän se mene jos sieltä ei enempää kuin parit reissut irtoa. Kyllä sitä tuokin väli kaikenlaista on ihminen raahannut vielä silloin, kun lapsi olin. Ja itsekin koulurepusta lähtien pitemmältäkin matkaa.

Illemmalla ennen M.Kasinolle lähtemistä

Keräsin mustikoita 3 sankollista. Soilalle vein kaksi siivottavaksi. Mustikoita näytti olevan ylempänä rinteessä niin suuret esiintymät, että täytyy jatkossa ajaa auto Pohjoismäentien varteen Armaalan tiehuaraan. Siitä ei ole pitkä matka raahata kerätyt saaliit pois metsästä.

14.8.2020 perjantai

Eilenillalla Kasinolla jututin "Tohtori Raimoa". Oli puhetta marjojen erilaisista säilömismenetelmistä. Hän tykkää juolukoista ja punaisita viinimarjoista murskattuna keskenään. Ne voi myös pakastaa siinä muodossa. Vähän sokeria sekaan. Juolukat eivät oikein itsekseen pakastettuna onnistukaan, että hyvä tietää tuo.

Tämä "Tohtori" on oikeakin tohtori ja oleskellut niissä tehtävissä ymmärtääkseni Usassa myös. On kotoisin Varpaisjärveltä (asuu Hesassa) ja eläkehomminaan on  mukana jokien ja purojen ennallistamishankkeissa. Mielenkiintoinen kaveri johon tutuistuin Ilveskasinolla joitakin vuosia sitten kun menin kysymään, että oletko miimikko? (Se on oma tarinansa.)

Kerkesin kerätä kolme isoa sankollista ja yhden kymmenen litran kun vesisade alkoi. Ei kovasti, mutta kuitenkin, että lopettaa piti. Sattumalta löysin myös juolukkaesiintymän josta keräsin poimurillisen marjoja. Sekoitin ne punaisten viinimarjojen kanssa, panin lasipurkkiin ja vein kellariin  tekeytymään.

Sandarmohin Stalininajan vainojen uhrieselvityksiä tehneen petroskoilaisen Viktorin oikeudenkäynnistä, jossa hänet tuomittiin tekaistuin syyttein vankilaan, ei ole Karjalan Sanomissa (ilmestyy Petroskoissa, tulee minulle sähköpostiin) ollut halaistua sanaa vaikka Suomenkin lehdistö (ja maailman) on siitä kirjoitellut tiuhaan.

KS on valtaapitävien ohjeistuksessa ja ei uskalla arkoihin aiheisiin puuttua vaikka ainoana Venäjän Karjalassa ilmestyvänä suomenkielisenä lehtenä sen kuuluisi ehdottomasti uutisoida tästäkin aiheesta. Suomalaisiahan sinne Karhumäen Sandramohin on  haudattu, ei venäläisiä vankileiriläisiä. Se on yksi niistä Neuvostoliiton terroriajan faktoista joita Putinin hallinto yrittää toiseksi muuttaa.

Anna Soudakova on kirjoittanut Stalinin ajan vainoista kirjan "Mitä männyt näkevät". Niitä näkeviä mäntyjä siellä rajan takaisessakin Karjalassa yhä riittää. Niin kuin nyt mustikkaretkeni taukopaikaksi valitsemani Armaalan tienhaaran männynjuuri jolla olisi omat kerrottavansa niin minun, kuin muidenkin menneistä kulkemisista sen ohitse. Mehän odotettiin koulutaksiakin siinä paikassa kun sellaiset "kyyditykset" jo 60-70-lukujen taitteissa kansallisena merkillisiyytenä aloitettiin.

Ihme, että siihen on jätetty sen puun lisäksi myös toinen vanha petäjä.

Kun muutamia muistoja kimposi siinä kahvitellessa mieleeni, halasin vanhaa, rakasta petäjää ja lujasti.

Minun pitää tuo kirja saada kunhan alkaa talvi ja lukemiselle on jälleen aikaa.

Tänään petäjänjuuressa kahvitellessani muistin Asterix-sarjakuvasta Opelixin koiran, Idefixin. Se jos mikä oli puidenkaatajien vihollinen nro yksi.

15.8.2020 lauantai

Heräsin jälleen jo 7mältä. Lämmintä on.

Eilenillalla Kajasteella. Jotenkin erikoisen mukavaa jälleen oli ilmassa. "Vanhoja" tuttuja oli Lieksasta ja heidän kanssaan jutellessa tuntui hyvältä olla ihminen, joka muistetaan. Eräs sanoi, että on oikein ihmetellyt kun ei ole minua näkynyt. Mutta miten olisikaan kun näitä tansseja on ollut kovin vähän kohta jo loppuunkaluttuna kesänä.

Tohtorikin oli. Nyt juteltiin koskien suojelusta ja mekanismeista, joita siinä tarvitaan.


Iltasella

Vein kerätyt mustikat ostajalle eikä niitä ihan vähän ollut. Satu osti itselleen kaksi isoa sankollista hieman kalliimmalla hinnalla kuin yritys.

Kun otan mukaan Knin ympäristöstä aiemmin poimitut niin eiköstähän nuita lie jo yli 400 kiloa.

Jospa tässä taas saunan jälkeen suuntaisi humpallusreissulle.

Mitenhän sitä tän ikäinen vielä jaksaakaan?

Tai enpä minä itseäni yhtään vanhaksi nyt tunne. Laihtunutkin olen metsässä ryyhellyksen ansiosta varmaankin muutamat kilot. Tukka ja parta olisivat nyt parhaassa Aananias-lookissa, mutta valokuvauspaikkaa ei ole kunnolla etsittykään. Tekisi mieleni jo parturiin!

Pöydällä olevan partavesipullon (Tabac, original) kyljessä on vuosiluku 1959.

16.8.2020 sunnuntai

Eilenillalla tuli puhetta lehmistä ja niitähän sitten naarasleijonien jahtaamana unissakin käväisi. Muutenkin jutut jatkuivat.

Napistanssit olivat taas mitä parasta, sosiaalista toimintaa josta ei vauhtiakaan puuttunut.

Tuhkakylän kohdalta keräsin auton alle jääneen jäneksen Vinhan ruuaksi. Lampun valossa irroittelin jo yhden koiven sille yöevääksi. Loput vein kellariin. Pitkäkoipi oli niin hyvin jäänyt renkaan alle, että oli suolistunut samalla eikä kuitenkaan murskaantunut pilalle. Moneksi päivää koiralle raakaruokaa joka sille oikeaa on.

Suonenvetoa ei tullut sillä lähtiessä söin sillivoileipää ja eväänä oli myös suolaista Kallenmätitahnaa ruisleipien välissä. Paistetulla munalla kerrostettuja piirakoita en jaksanut syödä, että olisi siinä ollut jonkun muunkin maisteltavaksi.

Iltasella

Koko pv kuljeskelua sienisatoa katselemassa Pohjoismäen ja  Nimettömän suunnalla. Ovat jo nekin seutujen puustot kasunneet niin, että siellä on hyvä kuljeskella, mutta edelleen ne selluliemet vain tulevat apeina kuvajaisina mieleeni kun  katson niitä istutuskuusikoita ja männiköitä.

Voi olla, että vielä eläessäni tulen näkemään toiset aukeiksi parturoinnit näillä kunnailla. Ja se on entistä kauheampaa pikatoimintaa kuin vielä 1960-70-luvuilla.

Pohjoismäessä, äitini lapsuudenkodin entisten peltojen metsittyneiltä aloilta paljastui järkyttävä näky. Kiviraunio oli silattu tekopääkalloilla! Äitimaan häpäisemistä kertakaikkiaan!

Millainen pöljä sellaista on voinut harrastaa? Ja mitä varten? Tuollaisia "muistomerkkejä" jotka ovat oikeutettuja oikeilla pääkalloilla tehdyiksi ymmärtää vain Kamputsean Pol Potin terrorin alla eläneiden ja omaisensa menettäneiden laatimiksi, mutta että Pohjoismäessä! Viimeistään tuolla kohtaa kusen niiden kasvoille, jotka äitini maaperän ovat saastuttaneet.

Tajusin kyllä, kuka tuon mielipuolen arpeetin on kyennyt laatimaan. Kyse ei ole enää hulludesta yhdistettynä luovuuteen vaan silkasta hulluudesta.

Historianymmärryksesestä tajua ei pätkääkään!

Haulikollakin siellä oli ammuskeltu aivan äskettäin. Oli pahvilaatikko rei´illä ja savikiekkoja pitkin ruovikoita. Ei siinäkään mitään holttia: puiden keskellä savikiekkoammuntaa!

Taisin muutamia päiviä aiemmin ihmetelläkin  siltä suunnalta tulevaa räiskintää. Mitähän varten ne maailmassa ampumaratoja rakentavat ja ylläpitävät?

(kuvassa Pol Pot taustanaan murhaamiensa kansalaisten oikeita pääkalloja)

Neuvoin iltapvllä Smuran perheelle mustikkakankaan Lepolan vastaisilta mailta. Toivottavasti saavat sankonsa täyteen. Siellä oli vielä ihan hyvää mustikkaa joissa ei paljoa saviposkia ollut. Kohta mustikkasato on mennyttä tälle vuodelle.

Saunoin myöhällä. Eskoa muistelin. Hän saunoi tasan kaksi vuotta sitten viimeisen kerran täällä. Meni sitten Suonenjoelle ja sai sydänkohtauksen. Sannalta, Eskon tyttäreltäkin tuli muistelusviesti. Ovat olleet Suonenjoella Eskon kotona koronaa karussa useaan kertaan menneenä kesänä ja nytkin olivat siellä. Asuvat Hesassa.

Valko-Venäjän tilanne on kriittinen. Sadattuhannet siviilit ovat liikkeelleä toreilla ja turuilla. Väkivaltakoneisto yrittää tukahduttaa kapinoinnin, mutta alakynteen taitaa jäädä jos pelkästään haarniskoihin ja kyynelkaasuun luottavat. Tykillä jos alakavat ampumaan, niin sitten tilanne muuttuu. Voittajaa aseiden suuliekit eivät kuitenkaan vielä valaise.

17.8.2020 maanantai

Ensimmäinen kuura-aamu jo! Aurinkoinen pv tulee kuitenkin.

Tuntitolkulla leikkasin siimalla heinikoita. Kulkuväylät ja marjapensaiden alueet ovat nyt kalutut. Joku metsään johtava polku pitäisi vielä aukaista ja ajaa keväällä polttamieni risujen  tuhkaa niille paikoille, joissa lupiini yrittää vielä nostaa päätään. Yhtään siemenvaiheeseen ehtinyttä lupiinia ei tälle kesälle päässyt kasvamaan. Nekin kaksi-kolme kukkaa poltin saunanuunissa heti kun nuppuisen päänsä heinikosta paljastivat. Olen kauhea vainolainen minäkin.

Vinhalle on jänes kelvannut.

Tapio soitti Imatranreissultaan. Mustikoista puheen ollen hän pyysi, että jos löytäisin edes yhden sankollisen heillekin. Kittilässä mustikkasato on heikko. Luapsin käydä etsimässä. Hakevat sitten poismennessään jos tarjolle tulee.

Tänä iltana koetan alkaa kyljelleni ajoissa.

18.8.2020 ntiistai

Ylös 5.30!

Yöllä ½3lta piti nousta ottamaan särkylääkettä kun kipunoi niin älyttömästi oikeaan koipeen.

Näin unta Miina Äkkijyrkästä ja kyytöistä. Miina oli sahannut yhden lehmän kylkeen aukon ja kiinnittänyt ovensaranat sen törröttäviin kylkiluihin. Ovi lenksotti levällään kuin Miinan elämä ja lehmän sisältä avautuva huusholli oli sekaisin kuin Aittokosken vanhalla koululla kyyttöjen ja peltilehmätaiteiden aikaan.

Keräsin mustaherukkaa yli 8 kg.

Iltasella

Armaalan alapuolen metsäaukion laidoilta ja Pohjoismäen tienvarrelta riivin mustikoita Tapiota varten 2 snk.

Vein Soilalle mustaherukat palkkioksi siitä, että jos hän siivoaisi mustikat näppärimmillä sormillaan. Vein myös pottuja sankollisen ja höysteeksi muutamat niput ryväksiä, että eiköhän palkkio ole vähintään kotuullinen. Kaupassa näkyi roskainen herukkakilo olevan 12,90/kg.

Mustikkareissulla kävin Ruunanrinteen notkon katsomassa. Siellä se häämötti kärrytien pohja edelleen. Piti heittäytyä selälleen keskelle entistä kototietä ja katsella taivaalla purjehtvia pilvenriekaleita. Pian tuntui, kuin kaikki äitini puoleisen suvun aiemmat jäsenet, kuolleet ja yhä elävät olisivat mönkineet selkäpiini alla tien kuntassa. Tuli saakelin haikea olo jota on jatkunut tänne nukkumaanmenoon saakka.

Maatessani sammaleella ja kyyneltä yrittäessäni pyörähti Vinha kainaloon ja laittoi kuononsa rinnan päälle josta katsoa tapitti minua silmiin ruskeilla silmillään. Ymmärsiköhän se muka, että  nyt on isäntä murhemiellä?

Ensi yö on lämmin. Lepakoita lenteli jo valoisan aikaan pihalla ja kun äsken kävin ulkona, törmäsi yksi suoraan rintaani ovea avatessani. Lampun  valokeilassa niitä töytäilee jatkuvasti. Ne ovat lisääntyneet hyvin.

Jos mulle tulisi äkkiä rahaa jostain ja alkaisin remontteeraamaan tätä mökkiäni tulisi aivan ensimmäiseksi harkittavaksi ja suunniteltavaksi, kuinka suojella vintillä asustelevat lepakot?

Illasta oli jälleen lentokusiaisten karkelot peltikatolla. Niitä on nyt jokaisella tasolla,  maassa ja portailla. Vinhan vesikuppiinkin niitä on hukuttautunut. Ne eivät pure eivät  pistä, mutta merkillinen evoluution lisääntymiseen liittyvä tanssinremellys tuokin.

Tekisiköhön ihminen samoin jos sillä siivet olisi? Kävisi siinä pauke ja jytke kun satakiloiset keijukaiset peltikatoilta alas jytkähtelisivät.

19.8.2020 keskiviikko

Valko-Venäjällä protestit jatkuvat. Valtion väkivaltakoneisto ei ole vielä vaihtanut puolta. Putin  on ilmoittanut, ettei Venäjä puutu naapurinsa "sisäisiin asioihin". Kuka uskoo? Kyllä sillä jokin tuonkin vakuuttelun takana on.

Koronasta on niin paljon surinaa jokaisessa tuutissa, ettei sitä normaalijärjellä varustettu enää siedä kuin rivin päivässä. Mitä "hetkihetkeltä"-seurannasta on kenellekään hyötyä saatika että siitä sivistyis tai tietomäärä jollakin alueella aivoissa kasvaisi?

Koronaa paljon järkyttävämpi on katastrofi joka sattui Mauritiuksella kun päällystö alkoi viinanjuontijuhlansa öljytankkerin kabinetissa. Nyt siellä elonkehä menettää jälleen yhden koskaan korvaamattoman koralliriutan kun katkenneesta tankkerista kaikki öljy on mereen huuhtoutnut. Miljardikaan koronaan kuollutta ihmistä ei ole sen arvoinen menetys maapallolle. Päin vastoin.

Käärin heti aamusta, ennen puuroa jo, vanhojen mansikkapenkkien muovit pois. Sheivasin jo aiemmin siimaleikkurilla kaikki puskat ja muovit lähtivät hyvin laudanpätkän päälle rullautumaan.

Pitää Hommoojalta hankkia syysistukseen uudet taimet jos vain ehtisin kaivella juurakot pois, muokata, lannoittaa ja kalkita alueen. Saas ny nährä.

Harkitsen Knissa käyntiä. Ja kohta en enää harkitse vaan lähden käymään. Leipomolta viemisiä, bensaa Torakorvelta ja mustikoita Soilan pakastimesta Anelmalle.

Peräkrryyn pilkkeitä ja mitähän vielä?

Kun klo on 12 lähden ajeleen.

Hiroshimaakin muistan

20.7.2020 maanantai

T.Rottelon startin solenoidi jumittaa tahi hiilet loppu.

Startin irroittamisen haittoina ovat syyläri ja ilmastoinnin kenno. Ei huvittaisi alkaa.

Puutarhuri tekaisi helpon mantsikkakakun.

21.7.2020 tiistai

Myöhäjuna saapui raiteelle 2 klo 01.22. Sytkäytteli matkustajia vaunujensa ovista betonilaiturille kuin puimakone olkitukkoja. Pojatkin löytyivät niiden joukosta Vinhan kuonon tökättäväksi yksi kerrallaan. Iloisempi tervehdys hoitui hännänheilautuksella.

22.7.2020 keskiviikko

T. Rottelon etusäleikkö, syyläri ja ilmastointikenno pois. Jälkimmäisen kanssa tuli ongelmia. Paukahduksesta huolimatta selvittiin hengissä; paineenalaiset myrkyt perkele!

Tilasin uuden startin varaosaliikkeestä. Erikseen hiiliä ei saanut mistään. Nopalla päällepuhuva varaosamyyjä ihmetteli hiilienvaihtoaikeitani; eihän sitä nykyisin kun uusi osa vaihdetaan kokonaan. Ärsytti. Siksi en ostanut strattia sieltä vaikka hinta oli sama.

 23.7.2020 torstai

Vaihdoin startin ja ruuvasin muut osat paikoilleen. Ilmastoinnin täyttö sitten Vianorilla elokuun puolella.

Illalla poikien kanssa Um. Huomenna tatteja etsimään.

24.7.2020 perjantai

Tattikankailla koko pv. Aamulla Rv:n lentokentän männiköissä ja iltapv Ylä-Luostan Lehtovaaran kumpuilevilla kankailla. Siellä en ollut ennen käynytkään, paitsi joinakin nuoruuteni kesäöinä Iso-Valkeisen hiekkarannalla uimassa Piitteristä humppareissuilta palatessa.

Helppokulkuisiksi ovat maisemat siellä kasunneet. Männikkö on pääosin nuorta, 1960-70-80 luvuilla suurpetäjistä niitettyjä ja taimetettuja, mutta nyt jo jälleen, ihan kohta, selluliemikattiloihin puitavia. Toivoa jättipetäjiksi kasvamisista niilläkään ei tule olemaan.

Kummoistakaan tattisaalista ei saatu. Myytiin illalla kylän sieniostajalle ne ennen poislähtöä. Molempien Ässien porukat olivat keränneet jälleen satojen eurojen saaliit, mutta he tietävätkin  paikat jonne menevät täsmästi. Meillä meni harhailuksi.

Um kerättiin kypsät mansikat ja syötiin uusia perunoita. Mukulat ovat kasvaneet suuriksi jo. Vartta eivät juuri lainkaan.

Saunanlämmitys ja sitten takaisin Kniin.

25.7.2020 lauantai

Yläkerran siivous. Poistettavaa rojua taas hevoskuorma. Puutarhuri päänsäryssä, mutta puuhaa silti alakertaa juhlakuntoon.

26.7.2020 sunnuntai

USA on kusessa Trumppinsa kanssa. Pahinta kuitenkin se, että kaikki eivät kategorisesti myönnä sitä. Älyllisen taantuman taso törröttää kuin kuivuneen joenuoman karikot. Ehkä ne siellä eivät ole kovin korkealle älyllisesti koskaan yltäneetkään. Päätellen vaikka siitä, että käsienjatkoiksi niin helposti pyssy löytyy.

Luottavat enämpi voimaan, aseisiin, eristäytymiseen; muureihin.

Maalasin kertaalleen keskimmäisen huoneen seinät. Väri vaaleankeltainen. Maali loppui kesken, mutta on se toiseen kertaan kuitenkin käsiteltävä. Aikaisempi tapettipohjamaali kuultaa rantuineen lävitse.

Um myöhällä.

Toin hyllyjen osia ja höylälautaa aitan ylisille. Olen yötä.

Tullessa keräsin loput kypsyneet lakat Löytölänlammen suolta. Laitoin rasioihin ja kellarinkylmään.

Vinha ei ole mukana. Tuntuu oudolta kun menen ulos eikä se ole pihalla pötköllään.

Kaikki pihapiirin linnut ovat poikasineen piiloissaan harjoittelemassa elämästä selviytymistä. Kellarin edestä lähti mustarastaan poikasia. Joko ne kerkesivät uusia hankkia?

27.7.2020 maanantai

Kävin sopimassa Rv:n leipomossa, että kun heiltä tulee Kniin (CM) perjantaikuorma, niin laittavat sen mukaan tilaamani riisipiirakat.

Keräsin pienet mansikat mehustimeen (S ei ole kerennyt), mehustin ne raparperin kanssa. Tuli kolme vajaan litran pörtilöä. Söin uusia pottuja, lastasin halkoja kärryyn. Lähden pesulla käynnin jälkeen Kniin.

 28.7.2020 tiistai

Kävin iltamyöhällä Sarvivaaran suunnalla mustikassa; 2 sankollista.

29.7.2020 keskiviikko

Gaiuksen ja Vinhan kanssa mustikkametsässä. Kerättiin 4 sankollista Sarvivaaran tiestä erkanevan sivupolun varrelta. Aikaa meni 4-5 tuntia. Kovin oli mukavaa. Oikeaa jalkaa alkoi pakottaa.

30.8.2020 torstai

Pojat veivät mustikkasaaliit Tokmannin pihan ostokojulle.

Kävin aamulla keräämässä sankollisen tien päästä, jonka alussa oltiin G:n kanssa eilen. Oli märkää ja sitten aloittikin jo sateen uudestaan.

Sammalekasvustosta päätellen monta vuotta sitten poltettu autonraato oli jätetty soramontun laitamille. Mikähän senkin rikollinen tarina on? Lie ollut kannabistaimien kuljetin kun vieressä oli särjettyjä saviruukkuja.

Ympäristörikollisuutta jokatapauksessa.

31.7.2020 perjantai

Piirakat olivat saapuneet sovitusti markettiin. Puutarhuri haki täyte- ja voileipäkakut Vanhalta Kerholta. Kaikenlaista muutakin tarjottavaa tulee pöytiä notkottamaan.

Muutamat kutsutut ovat peruneet tulonsa tai siirsivät käyntinsä myöhemmälle.

Kävin itsekseni Nikarantien varsilla mustikassa. 2 sankollista myyntiin ja itselle pikkusankollinen. Meni vähän etsimiseksi välillä. Eniten on sellaisissa paikoissa, jossa nuori metsä rajoittuu suohon tai muuhun kosteikkoon. Alkoi taas jalan pakotus.

Vinha luisui kuonoaan myöten vesiojaan kun luuli, että se on matala, mutta näytti tykkäävän vain. Ui matalampaan ja jäi siihen löllöttämään. Kuumahan tuo olikin.

Jälleen törmäsin kolaroituun, ojaan hylättyyn autonraatoon joka oli myös palanut. Eikö näiden romujen poistaminen metsistä kuulu kenellekään?

1.8.2020 lauantai

Eliaksen yo-juhlat. Porukkaa riitti tasaiseen tahtiin koko iltapäivälle. Jos sittä iltasella Napikselle humpalle...

2.8.2020 sunnuntai

Napiksella ihan mukavat humpat. Yleisöä ei ollut tungokseen asti, mutta seinäsammaleeksi ei tarvinnut juurtua. Vapaassa käytössä olleet vesipisteet oli poistettu. Ei se ole mikään koronaa estävä rajoitus sillä ihmiset kuitenkin ovat enimmäkseen liki toisiaan koko illan. Pullovettä oli myynnissä, mutta tyyriiksi se kävisi. Kourakupista vessakäynneillä hörppivät hanoista muutkin.

Kotiotultua järjettömän kivuliaat suonenvedot molemmissa jaloissa.


Ylen sivuilla Pentti Linkolasta ja Claes Andersonista elämäkerrat kirjoittaneen Riitta Kylänpään haastattelu.

"Kylänpää etenee haastatteluissa ja kirjoittamisessa kronologisesti. Ensin lapsuus, sitten nuoruus ja niin edelleen.

Hän ajattelee, että niin saa selkeimmän käsityksen ihmisen elämän syy- ja seuraussuhteista. Lapsuus on hänestä tärkein muttei ainoa selittäjä sille, millainen ihmisestä tulee."

Lapsuudenkokemuksiahan täällä jälttää itsekukanenkin. Joillekin niissä ei ole mitään erikseen mainitsemisen arvoista, joillekin meistä kuin kitkerää pettuleipää koko lapsuus.

Hesarissa myös 95 vuotta täyttäneen Ele Aleniuksen haastattelu.

Ele Alenius ei kehinyt Kremlistä heitettyä pantaa kaulaansa kireälle ja tuli siksi aikanaan syrjityksi muutamissa politiikan käänteissä. Hyvin hänelle silti kävi. Ainakaan taloudellista hätää ei ole tarvinnut kokea sen enempää kuin kukaan muukaan politiikassa toimija olipa aatesuunta ollut mikä tahansa.

Jälkeenkäsin itsensä toimintoja parhainpäin selittelijöitä riittää eikä Alenius tee kaikissa muisteluissaan poikkeusta. Hyshys-kusta sukistaan on hänkin joutunut kuivattelemaan pahimpina päivinään.

Taistolaisuudenselittäjiä meillä kyllä riittää. Niitä, jotka ovat sen reen kyydistä "nauttineet" ja niitä, jotka jalaksilla matkanneet. Jälkimmäiset selittelyineen myötähäpeää tuottavimpia. Monella on taipumus kieltää ne retkensä ja käyttää taistolaisuus-termiä keinona halveksua toisia niiden vällyjen suojissa syvemmälle harhailleita.

Ele Aleniuksen haastattelusta tuli mieleen oma nuoruus jotka näiden, nyt hautaan kaatumassa olevien, ja jo kaatuneiden hallitsemassa Suomessa tuli elettyä.

Kuinkahan se 1970-luku itseltä meni?

Ei ainakaan niin, kuin olen ehkä joinakin hetkinä "suunnitellut". Lainausmerkit siksi, koska en ole itseäni tavannut suunnittelemassa tosissaan tulevaisuutta. En ole koskaan luottanut huomisen olevan yhtään sen parempi kuin tänäisenkään, tai eilisen. Hetkellisiä ovat onnenpäivät olleetkin. ja katsokaapa maailmaa; onko huominen ollut kestävästi parempi?

Nyt voin toki itse jo alkaa hellittää huolista, sillä helpotuksen hetket kiitävät edestäpäin huimaa vauhtia vastaan. Ja kun hauta umpeen luotu on, en itke, en naura, en kaipaa enää mitään.

Ja koska olen satavarma, että ei ole olemassa sitä sieluakaan joka sijastani jäisi jonnekin harhailemaan järjenvalon sammuttua ja ruumiini solukon hajottua, on tämä huomisen skenaarioni suurin onni jonka elämisen kautta voi elollinen saavuttaa. Varsinkin, kun elämä on ollut pääosin yhtä tervanjuontia.

Hupia on ajatella Björn Wahlroosin kuviot 60-70-lukujen vasemmistolaisten juhlissa.

Mutta ehkä hän ja toverinsa todella luulivat, että se politiikka vie voiton Neuvostoliiton pakotuksesta (avustamana) ja parasta on olla jo valmiiksi niiden piirien sisällä.

Ulkopuolella oleminen olisi tiennyt ikävämmässä (parhaassa?) tapauksessa kidutusta, linnaa, leiriä ja lopulta teloitusta.

Tänään nähdään samankaltaisten kuvioiden toistumista äärioikeiston leireissä.

Suomessa huomisensa suunnittelijat ovat jo vuosia matkanneet Halla-ahon ohjastamassa junassa. Osa heistä pitää kuitenkin välikön ovea raollaan poishypätäkseen kun murtumia raiteisiin alkaa tulla. Niitä on jo, ja ammottavia.

Vaikka Kreml ei olekaan persujen taustavoimana, eivät läntisten muurien aukoista viestejä kuljettavat ääripolitiikanraiteetkaan korroosionkestäviä ole.

Sätkynuket pysyvät sätkynukkeina ohjasipa niiden liikkeitä mikä aate tahansa. Halla-ahon asemaan kohonneet ovat vaarallisimpia koska sellaiset ihmistyypit osaavat itsensä liikkeiden lisäksi ohjastaa myös suuria sätkynukkien laumoja.

On sätkynarujenkatkojien aika ennen kuin kaulojenkatkojat saavat vallan.

3.8.2020 maanantai

Elias lähti kaverinsa perheen mökille Hyrylle. Paulus nukkui iltapäivälle neljään! G heräsi puoliltapäivin.

Kävi vielä kaksi erää vieraita. Kummasti vain kaikki tarjottavat alkavat olla syötyjä vaikka minua hirvitti niiden monipuolisuus ja runsaus. Rahaakin niihin meni tuhottomasti.

Sarvivaaran suunnalla kävin ajelemassa, että menen erään metsätylyvän vielä tarkistamaan, mutta jokaisella levikkeellä oli marjastajien ja sienestäjien autoja niin, että arvelin hakuammunnan olevan turhaa. Pikkuisen lenkin tein, mutta mättäät olivat riivittyjä jo. Läksin pois tyhjin sankoin.

Rellunpippanan puhallin ei toimi. Se saattaa ollakin paskempi juttu. Sen vian korjasi muutamia vuosia sitten Irakin Ali, mutta hän muutti Helsinkiin eikä ole avittamassa.

4.8.2020 tiistai

T.Rottelon ilmastointi nyt kunnossa. 650 gr meni kylmäainetta. Täytön hinta 124 €.

Kävin Puutarhurin kanssa mummilassa. Vietiin laina-astiat. Tullessa käytiin Ristijärven hautausmaalla äskettäin vanhuuteen kuolleen ukkinsa haudalla. Myös muita Puutarhurin sukulaisten hautoja kierreltiin.

Ristijärven hautausmaa on avarantuntuinen, suurten petäjien kansoittama laaja alue jonka laitamilla ovat säilyneet myös vanhat hautavajoamat muistomerkkeineen ja -kivineen. Nimenomaan "vajoamat" sillä montut olivat silmiinpistäviä, eivät kumpuja. Söin mustikoita niiden välisiltä mättäiltä. Marjoja olisi ollut rohmuta asti. Koetin kuvitella hautoihinsa jo hajonneita ukkoja ja akkoja eläessään keräämässä niitä tuohivasuihinsa.

Sunnuntain Hesaria vielä tavailin. Eräässä henkilöhaastattelussa Jörn Donnerin lapsenlapsi, laulujentekijä Lydia Lehtola on menossa kaatamaan patsaita; isoisänsäkin vielä pystyttämätön patsas on tähtäimessään.

"En tuntenut isoisääni, kasvoin hänen poissaoloonsa. Isoisäni oli hahmo, joka puhui televisiossa ja jonka kuva oli painettu lööppeihin, joista sain tiedon hänen elämänsä käänteistä."

Patsaat tulisikin kaataa jo ennen, kuin niitä jalustoilleen aletaan valaa.

Toistensa  palvonta on yksi omituisimpia ominaisuuksia lajillamme. Ja se, että säännöllisin päivämäärin seppelöidään joku toinen vielä kuolemansakin jälkeen, on peräti säälittävää.

Beirutissa pämähtänyt pommi. Muutamia kymmeniä kuollut, satoja tai tuhansia loukkaantunut ja asuinkortteleita tuhoutunut laajalti. Nousee muistumia nuoruusajan (1975-) mustakulmaisista uutisotsikoista, jolloin Libanon oli kaikellatapaa väkivallan tyyssija kun saman maan kansalaiset toisiaan runtelivat. Sisällissota kesti siellä vuosia toisin kuin meillä 1918.

5.8.2020 keskiviikko

Yöllä yritti vanhaa vielä painajaisella peloitella. Unessa toin mukamas Ristijärven hautausmaalla tapaamiani kuolleitten näkymättömiä henkiä meille kylään.

Beirutin "pommi" olikin lannoitevarasto jossa tuhoisa reaktio on tapahtunut. Libanonille tällaisetkin tyrskäykset ovat ikävä juttu vaikka terrorista ei olisikaan kyse. Jopa 100 kuollutta, tuhansia loukkaantunut, kertovat aamun uutiset.

 Hirosiman atomipommin muisteluspvän aloittivat Ylen kanavilla.

Lähden tänään Um.

Neitokorentojen tanssiaiset

13.7.2020 Maanantai

Heräilin jalkakramppeihin ja käsisärkyihin, sain nukutuksi puolillepäivin.

Elias tuli iltapvllä. Ei keretty paljoa puuhastella.

Kaivopolun vieriheinikkoon aukaisin kapean uran maanmatalana luikertelevan valkoapilanauhan viereen.

Kukkakedot jätin nykäisemättä.

Kimalaisia, perhosia ja muita lentäviä ötököitä on paljon; pienten elävien paratiisi tämä.

Mäkärät, itikat ja paarmatkin olisi evoluutio saanut muotoilla vegaaneiksi.

Isoin omppupuu on lakannut hengittämästä. Ruskeisiin lehtiin koristautuneena sen runko ja oksat ovat alakuloinen näky.

Mikähän on, kun omput eivät menesty? Ensimmäisten, joihin tämäkin vainaja kuului, alkutaipaleen vaikeuksiin kuului hirvien vierailut ja sitten järsivät jänikset.

Asuin silloin Kittilässä, enkä joutanut välittämään taimien kohtalosta; välimatka 572 km. Joskus kun kirjoillaolokaupunkini oli Tampere, kävin Unimäessä kesäisin useammin (436 km), mutta silloin ei omppupuita vielä tontilla kasvanut.

Knista pihasta pihaan on matkaa 92,2 km ja olen täällä alituiseen.


Lämmitettiin sauna, löylyteltiin ja alettiin peteillemme kellon ollessa nyt 20.

Meinasin lukea jotain, mutta kun väsyttää.

Kaivoin jälleen edelleen aikaamme sopivan aforismin Samulilta:

"Sairaudet, tietämättömyys ja rikokset ovat tässä maassa varmatuloisia tuotteita, varakkuuden varmoja lähteitä."

14.7.2020 tiistai

Unessa esitelmöin Samuli Parosen aforistikon tiestä. Kohta hänen mustakulmainen hahmonsa tuli työntämään polkupyöräänsä esitelmäni pitopaikan, jatulintarhaksi kivetyn torin laitamille. Hannu Mäkelä hoputti hereille ja lukemaan.

Kaikki aforisminsa eivät tietenkään enää tähän päivään istu. Ihmisluonnetta kuvaavat parhaiten.

"Ihmiset eivät enää kulje, ne matkustavat tahi matkailevat. Se on ajanvietettä, viihdettä, showta, bisnestä, suurta systeemiä, jossa isot rahat liikkuvat ja tuottavat turhuutta välttämättömän kustannuksella."


Kitkettiin kasvimaa ja pottupelto. Leikattiin rönsyt uusimmasta mansikkapenkistä. Sipulit menestyvät hyvin. Porkkanasta ei tietoakaan. Muutamat punajuuren taimet ovat lähteneet hyvään kasvuun.

Kiipesin "kattilalinnun" pesälle ottamaan kuvaa poikasista, mutta koko pesä oli hävinnyt! Kaksi munaa siellä oli aiemmin.

Ei löytynyt nurmelta pesän tähteitä, ei murentakaan eikä munankuoria, poikasten jäänteitä, ei mitään. Mystistä.

Täälläkin oli myrskyrintama kulkenut; tuulenpuhurin mutkako käväisi katonharjan alustaa kuopaisemassa?

Emot ovat edelleen pihapiirissä. Istuvat välillä ruokintapaikan karahkassa tai koivunoksalla. Ymmällään lienevät nekin.

Pääskyspoikue (6) istuksii langoilla ja paskoo paikat kirjaviksi. Saunanlipankin alta ne ovat keksineet pyykkinarut istumapaikoikseen. Mutta eivät ne enää kauaa yksiä paikkoja ole paskoillaan kirjavoittamassa. Kohta jo lentävät sinne, missä karjaa ja kärpäsiä on paljon, paljon enämpi. Juhanilaan luultavasti ensimmäiseksi. Ja sitten pian jo talveksi Afrikkaan.

15.7.2020 Keskiviikko

Elias lastasi halkoja kärryyn. Köytettiin kyytiin vielä polkupyörä ja sen perävaunu. Oltiin illasta Knissa. E ajoi nyt ensimmäisen kerran peräkärry täytenä kotio. On paljon rauhallisempi kuski kuin minä olin hänen iässään (18).

Täälläkään eivät mansikat ole vielä kypsiä. Kasvihuoneessa ovat tomaatit isoilla raakileilla. Suippopaprikoita on jo pari syötäväksi kypsynyttä ollut. Puutarhuri on ne nauttinut leipiensä päällä tuoreeltaan.

Koko pv tietokoneen äärellä. Se väsyttää enämpi kuin 100 km:n polkaisu pyörällä.

Siirsin Kni-Kotka pyöräilyn muistiinpanot blogiin. On tekstissä edelleenkin editoimista ja valokuvien valkkaamista. Ehkä se yöllä tai huomisaamulla on valmis.

10-20 tuntia nuinkin pitkän käsinkirjoitetun päiväkirjan muistiinpanojen editoimisessa helposti menee. Varsinkin kun sade kasteli koko "modestone- täysin vedenkestävän paperin" ja musteet levisivät sivuille kuin mustikkakeitto josta sanat täytyy lusikoida yksi kerrallaan tutkittavaksi.

Selvitin henkilön, joka tietäisi elämäni ensimmäisen, monsteriopettajani Lilierosin hautapaikan joka Karhulan hautausmaalla pitäisi Akulan Topin mukaan olla. Lähetin sähköpostia. Sieltä tuli melko pian vastaus, ja lupaus penkoa kysymykseeni vastausta.

Tojotanrottelo ei käynnisty.

Hesarin (2.6.) lehden otsikko ja ingressi kuuluttaa koko jutun lukemaan pakottaen:

Järjestö: 3,8 miljoonaa hehtaaria luonnon sademetsää katosi viime vuonna

Eniten primaarista sademetsää katosi viime vuonna Brasiliasta, Kongon demokraattisesta tasavallasta ja Indonesiasta.

16.7.2020 torstai

E, P ja G junaan. Menivät Jyväskylään muutamaksi päiväksi.

Yritin neuvotella T. Rottelon kanssa, että se kertoisi missä mättää kun virta ei kulje, mutta ei se suostunut vasikoimaan. Mittautin Sivukadun pienessä Akkukaupassa akun varaustehon. Ehkä se oli hieman alakantissa. Ostin uuden akun ja asensin sen paikoilleen, mutta moottori ei ynähtänytkään. Tai ynähti se kuin mullikka jonka turvan ympärille on köysi kääritty, vaan ei käynnistynyt.

Kun Puutarhuri tuli töistä, nykäistiin Rellunpippanalla T.Rottelo käyntiin ja kävin ajamassa lenkin, mutta kun tulin ja pysäköin sen pihaan oli strattailu jälleen turhaa.

Pitänee Rellulla sitten huomenna lähteä Um.

Kotka-Kymi hautausmaista vastaavalta henkilöltä tuli ystävällinen viesti, että Per-Olle Lilieros (1921-1970) vaimoineen on haudattu Helsingin Läntiselle hautausmaalle, joka nykyisin on nimeltään Hietaniemen hautausmaa.

Tietämäni mukaan Hietaniemeen ei ketä tahansa haudata. Pitää olla aatelista sukua tai jokin kuuluisuus tai muuten tärkeä henkilö. Lilieros-suvussa (ent. Liljeroos) on ollut ainakin yhden sukupolven mittainen sotilasura. Vuonna 1970 koko sukunimen siirto seuraavalle polvelle hyytyi Ollen myötä.

Olikohan Per-Olle sen aikaisen suorasukaisen nimittelyn mukaan "tuhkamuna" vai mahoko oli vaimonsa? Siniverisyyden sisäsiittoisuusko vaivasi vaikka luulonsa oli, että köyhien metsämökkiläisten keskuuteen kaikki epäsikiöt siittyy?

Mitä hautansa äärellä osaisin yhtään sen enempää tuumia kuin silloin, kun hän karttakepin kanssa minua ja muita lapsia kuritti? Puristella voimatonna nyrkkiä taskussa ja mutista rumia.

Urheilutoimittajien (Yle) Arto Terosen ja Jouko Vuollen tapaista Kiveen hakatut-ohjelmaa Per-Ollesta ei taitaisi saada: https://areena.yle.fi/audio/1-1582377

Tai miksei, mutta tarinan faktat olisivat varmasti toisenlaiset jos miehestä mitään muistoja enää löytyisi.

Kusta loirauttaa voisin kummullensa ihan vaikka kehitysvammaisen veljeni, Esakusterin häpäisemismuiston takia.

Pahat ihmiset voivat paeta vaikka kuolemaan tekemiään pahoja tekoja. Me, joita paha on kouraissut, kidumme muistoinemme loppuun saakka.

Olisi sentään valaisevaa saada tietoonsa, mikä Hämeenlinnan opettajaseminaarista valmistuneen ruotsinsukuisen Rautavaaran korpikylään aikoinaan sai lähtemään?

Silmien huono näkö lie sotilasurahaaveet lamanneet? Pari vuotta nuoremman veljen, Kai-Folken nimeäkään ei löydy sotilasmatrikkeleista. Hän on kuollut jatkosodan aikana vuonna 1943, mutta mihin?

Isä, Carl Johan Ragnar on ollut agronomi ja kuollut hänkin nuorena 1891-1937 (45) jolloin pojat ovat olleet vielä nuorukaisten kirjoissa. Isoisä Karl Adolf on huokunut hieman vanhemmaksi 1861-1923 (62).

Lilieroksen sukutaulua Genelogiassa ylläpitävä ei vastannut kysymykseen mitä hän suvusta tietää. Ehkä hän on Per-Ollen vaimon Tellervon (os. Hirvonen) sukua?

Pakkomielteeksi ei Lilieroksen suvun tarina tarvitsisi mieleeni silti juottautua.


Eilen lukemassani Hesarissa (2.6) myös tämä juttu:

Tutkijat: Lajien joukkosukupuutto pahin 66 miljoonaan vuoteen ja vaarantaa ihmisen olemassaolon

Tutkimusryhmä kartoitti 515 äärimmäisen uhanalaista eläinlajia, joista lähes kaikki on jo käytännössä menetetty.

Jos "ihmiskunta" heräisi samaan informaatiovaikuttamiseen Maa-planeetan katastrofaalisesta yleistilasta kuin mihin se yhden koronaviiruksen takia on ryhtynyt, voisi perimmäisenkin mökin ja kerroskolhoosikolojen asukit (suuret massat) ehkä ottaa nämä uutiset todesta ja ryhtyä johonkin. Tai että se pakotettaisiin ryhtymään. Ja tuo "ryhtyminenhän" tarkoittaisi vain sitä, että liinat kiinni ihmislaji!

Nyt tämä möllikkäjärjenjuoksulla varustettu, älykkääksi itseään mainostava lajimme odottaa vain, että koronapandemia desinfioidaan näkymättömiin jotta saamme palata samaan vanhaan kuluttamisen ja joutolentämisten olotilaan kuin mitään pandemiaa ei olisi ollut olemassakaan.

17.7.2020 perjantai

Um.

Läksin aamulla Knista. Tullessa kävin Löytölänlammen suolta kypsät lakat keräämässä. Lammen sivulla, kuusikkoisella kummulla oli suuri kusiaispesä. Lähellä oli raiskattu äskettäin suuri ala kuusikkoa, mutta eivät onneksi tälle kusiaispesälle saakka.

Miljardi vastaavaa muurahaiskotia on jauhettu asukkaineen koneiden tunteettomien telaketjujen alla tomuksi eikä näitä murhaajia koskaan sähkötuoliin hihnoiteta.

Soitin Heimolle. Oli se mokoma mennyt Vuolenkosken mökilleen. Ja vieläpä omalla autolla ajanut. Etenevä laukooma vaivaa jo niin, ettei oikealla silmällä enää kunnolla näe. Elokuussa täyttää 86 v.

Heimo kertasi jälleen menneitä. En muista, että olisi ennen ollut puhetta Karukkamuorin (Karoliina, Heimon isän äiti) synnyinseudun olevan Laatokalla. Ja että suku olisi ollut Koposia tai Ruotsalaisia (isästä epäselvyyttä).

Sen tiesin, että Karukan äiti on Savoon muuttaessaan ollut Iisalmen Brofeldteilla kotiapulaisena. Sitä aprikoitiin, jotta Karoliina olisi siis ollut Juhani Ahon, ent. Brofeldt, leikkikaverina. Onkohan myöhemmin piikojen aitankin oveen ollut kolkuttelemassa...

En muista näitä nimiä mainittavan Ahon itsensä kirjoittamissa, lapsuutta koskevissa muistelmissa tai hänestä kertovissa elämäkerroissa.

Elämäkertatehtailija Pano Rajalan kirjoittamaa Juhani Aho-elämäkertaa en ole lukenut koska Panu Rajala on minusta vastenmielinen henkilö.

Joku on joskus kysynyt, miten voi joku kirjailija kirjailijuutensa ylitse vaikuttaa lukevaan ihmiseen niin, ettei hänen tekstiään voi lukea. Sen selittämisessä olisi oma filosofisen polkunsa avattava.

Helpoimmin selittämisessä selviän, kun viittaan kokemuksiini sellaisten ihmistyyppien kohdalla, jotka ovat ylimielisiä, itseään  täynnä olevia oikeassaolijoita. Rajala täyttää tämän kriteerini.

Miettinyt tänään edelleen sukuppuuttojutun ja sademetsistä kertovien kirjoitusten suhdetta lajiamme hellin käsin kurittavaan koronapandemiaan.

Koronapandemia ei merkitse yhtään mitään niittäisipä se ihmiskuntaa vaikka muutamalla miljardilla yksilöllä siihen nähden, mitä sademetsien tuhoamisen ja eläinlajien sukupuuttoaallot planeetan koko elämälle merkitsevät. Tuho niiden toteutuessa tulee olemaan totaalinen. Ei vain "ihmiskunnan" joka Hakalankin Hesariin laatimassa artikkelissa saa pääosannäyttelijän roolin Korona-näytelmässä.

Ihmiskunnan voi erottaa muusta luonnosta vain aivojensa osalta, mutta niidenkin kyvyt/hyödyt on kyseenalaistettava kautta linjan.

Koronavirus pyyhkäisee pahimmillaankin vain yhden, kaikelle elolliselle tuhoisan lajin pintakerroksia kuin desinfiointiaine bakteereja.

Kaikkialla läträttävien desinfiointiaineiden vaikutustakin voisi laittaa suurennuslasin alle. Eivät ne myrkyt haitallisia ja tarpeellisia bakteereja toisistaan erota vaan lakaisevat vainaiksi kaikki. Seurauksia voi kaikki ajattelevat ryhtyä jo miettimään vaikka antibioottien liikakäyttöön rinnastaen.

18.7.2020 lauantai

Yritin nukkua vähän pitempään, mutta eihän siitä kesällä mitään tule. Minulla harvoin talvellakaan. Nilkoissakin suonenvetoa.

Kävin eilenillalla Hojossa humpalla. Yölintu tuli lavalle vasta klo 23 ja faniporukka kaljoineen ja siidereineen pakkautui lavan eteen rötisemään. Läksin pois tunnin tilannetta seurattuani. Muutenkin tanssin koko iltana vain muutaman pelin. Pääsiäisenä viimeksi, niin olihan se vähän outoa.

"Omallakaan" suolla eivät lakat olleet vielä kaikki kypsiä. Karhu oli lähellä, sen ilmaisi Vinha tulemalla jalkojen välistä haukkumaan. Suolla olikin tuoreet painaumat kun poistuin sitä kautta. Vinha meni tulojälkiämme tielle.

Olin lakkasuolla pelkät simmarit ja sandaalit ylläni. Lähtiessä hieroin kookosöljyllä nahkani niin enpä ruokatoriksi ötököille kelvannut kuin muutamalle paarmalle. Niinhän sitä lapsenakin juostiin. Ei ollut aina edes uikkareita yllä ja aina avojaloin. Itikkaöljyistä puhumattakaan. Koskaan ei edes käärme puraissut. Joskus ampiaispesään tallottiin ja sitten oltiin rupisammakkonahkaisia pistospahkoinemme.

Keräsin kypsät mansikat. Ylärivit ovat jo sen verran iäkkäitä, ettei niissä marjat enää turpoa vaikka paljon onkin. Mehuksi joutaa riipiä. Soitin Soilalle, että käy keittelemässä penakoilleen mansikka-raparperimehua niin ei tartte kauppojen lillottimia tarjoilla.

Kunhan ilmat viilenevät, käännän penkit nurin, kerään muovinriekaleet, kalkitsen ja laitan ensi kesänä jotain muuta kasvamaan. Vaikka sipulia kun ainakin niiden kasvatus minulta onnistuu.

Uudemmissa mansikkapenkeissä kypsyvät marjat hitaasti. Ovat suurta Boynty-lajiketta.

Oman peltotilkun Asterix-pottuja ruuaksi. Ovat jo aikamiehen mulukunpiän (levossa) kokoisia, ja värisiäkin.

Yöllä kuuntelin Yleltä Kutsuvieras nauhoituksen. Monologin esitti kilpapurjehtija Tapio Lehtinen. Jäi mieleen, kuinka hän kertoi hyvän lapsuuden muistoista ammentavansa voimaa edelleenkin.

Hyvä lapsuus. Mitä se on?

Minulla ei ollut.

Juhani Ahon auvoisia kertomuksia lapsuudesta en kykenisi kirjoittamaan. Tai ehkä kykenisin, mutta ne olisivat suurta valhetta vain. Unelmia.

Äiti oli hyvä eikä isäkään ihan pahimmasta päästä, mutta se ei osannut huolehtia perheestään eikä kotia ajoissa rakentaa. Viina pilasi hyvätkin aikeet. Ehkä sodan arvetkin. Ainakin niihin voi joskus sentimentaalisuuden puuskassa vedota.

Kehitysvammaisten suuri osuus (4) elämisen vaikeusasteena oli äidille ainakin miltei mahdoton taakka. Minuun veljien kehitysvammaisuus vaikutti mm. Lilieroksen kautta. Hän haukkui koko Unimäen kakaralauman kommunistin humalapäissään siittämiksi paukapäiksi. (Miljoona kertaa edellisen lauseen jo elämäni aikana kirjoittanut, mutta sen paino ei vain lakkaa mieltä murentamasta.)

Koulu oli siis painajainen. Se johtui ensin yhdestä opettajasta, sitten toisesta, kolmannesta jne. Per-Ollen jälkeen muistakin tuli painajaissuhteita ensimmäisen opettajan takia. Kaikki auktoriteetit, pahoja tai ei, aiheuttivat pelkotiloja, unettomuutta, painajaisia, itkemistä öiden pimeydessä, kastelua, housuun paskomista.

Vuosia kestänyt kulkeminen metsäpolkujen päihin koululaitoksiin ja niiden pihoille haukuttavaksi ja pahoinpideltäväksi oli täysin turhaa kohdallani. Viimeinen kouluvuosi ehkä oli seesteisintä aikaa, mutta aiemmin saaduille haavoille siitä ei ollut edes laastariksi. Arvet repeävät aina, kun jokin rujo muisto menneisyydestä kääntää pistintä haavassa. Niin kuin nyt Per-Olle Carolus Lilieros jonka nimessä on sen verran ärriäkin, että kyllä se perkele-sanan korvaa.

Kummasti olen kuitenkin tänne saakka jaksanut. Kaikki ikäluokkani samoja väkivallan ja henkisen pahoinpitelyn kirjomia polkuja tallanneet eivät. Monella tutulla on polkunsa pään kuusessa heijannut naru niin kuin onnettoman elämän elänyt kuvataiteilija Kalervo Palsa omaa elämäntiensä päätyä kuvasi.

Eikä minusta edes kuvataiteilijaa eikä kirjailijaa kehittynyt. Todeksi osoittautunut osaamattomuus murskasi nekin haaveet. Edes useita elämässään menestyneitä lajitovereita auttanut uhma ei minua nostanut suosta johon lapsena potkittiin.

Hautakiveeni voisi laittaa lauseen. Kansankynttilä Per-Olle Lilieros oli oikeassa; turha sinua oli opettaa, ei sinusta mitään  kehittynyt

Kävin nyt illasta Kauniskoskella etsimässä jälleen Anuvainaan onkikiveä. En nähnyt samanlaista vaikka vesi ei enää ole tulvakorkeudessa. Luultavasti se on ruopattu joesta pois kun siltoja on uusittu. Tai kun uittoliikenteen loputtua jokea on yritetty ennallistaa.

Lienee siis valittava valokuvausta varten samalta näyttävä muu kivi.

Joen rannassa oli roikkuvaoksainen kampakuusi. Sen jokaisen oksankärjen päässä istuksi vähintään yksi neitokorento. Oli niitä muuallakin kuusessa, mutta kärkiosa oli mieluisin paikka; niistä kilpailtiin lennossa tanssien. Oli selvästi korentojen soidinmenojen aika.

19.7.2020 sunnuntai

Helle jatkuu.

Nukuin kahdeksaan eli kymmenen tuntia. Hyvät olivat unet ja unien kuvajaiset.

Yhdessä unessa olin rakennuksella. Kokovartalohumalassa sykyilevä Ilpo Kulju pomotti. Enimmäkseen haahuiltiin toimettomina ja työt, joita olisi pitänyt tehdä, liittyivät kaikkeen muuhun kuin rakentamiseen.


Kattilalintupariskunta edelleen lennähtelee ikkunan takana, istuksii karahkassa ja koivunoksilla. Niillä jäi kesän työ kesken eikä vielä ole edes paluumuuton aika. Entä jos niillä on uuden pesän ja muninnan yritys meneillään? Kerkeäisivätkö?

Talitiaiset ruokkivat isoja poikasiaan ruokinta-automaatin päällä. Siitä on myrsky lennättänyt katon pois. En nostanut sitä takaisin sillä sama se, vaikka linnut käyvät jäljelläolevia murenia kaivelemassa sen pohjalta suoraan.

Pääskysperhe taisi häipyä kun eivät ole eilisestä olleet langoilla istuksimassa.

Puutarhurin ukki (99 v) on kuollut viime yönä.

Täytyy tänään mennä Kniin.

Pojat tulevat huomenillalla J.kylästä.