tiistai 4. elokuuta 2020

Hiroshimaakin muistan

20.7.2020 maanantai

T.Rottelon startin solenoidi jumittaa tahi hiilet loppu.

Startin irroittamisen haittoina ovat syyläri ja ilmastoinnin kenno. Ei huvittaisi alkaa.

Puutarhuri tekaisi helpon mantsikkakakun.

21.7.2020 tiistai

Myöhäjuna saapui raiteelle 2 klo 01.22. Sytkäytteli matkustajia vaunujensa ovista betonilaiturille kuin puimakone olkitukkoja. Pojatkin löytyivät niiden joukosta Vinhan kuonon tökättäväksi yksi kerrallaan. Iloisempi tervehdys hoitui hännänheilautuksella.

22.7.2020 keskiviikko

T. Rottelon etusäleikkö, syyläri ja ilmastointikenno pois. Jälkimmäisen kanssa tuli ongelmia. Paukahduksesta huolimatta selvittiin hengissä; paineenalaiset myrkyt perkele!

Tilasin uuden startin varaosaliikkeestä. Erikseen hiiliä ei saanut mistään. Nopalla päällepuhuva varaosamyyjä ihmetteli hiilienvaihtoaikeitani; eihän sitä nykyisin kun uusi osa vaihdetaan kokonaan. Ärsytti. Siksi en ostanut strattia sieltä vaikka hinta oli sama.
 23.7.2020 torstai

Vaihdoin startin ja ruuvasin muut osat paikoilleen. Ilmastoinnin täyttö sitten Vianorilla elokuun puolella.

Illalla poikien kanssa Um. Huomenna tatteja etsimään.

24.7.2020 perjantai

Tattikankailla koko pv. Aamulla Rv:n lentokentän männiköissä ja iltapv Ylä-Luostan Lehtovaaran kumpuilevilla kankailla. Siellä en ollut ennen käynytkään, paitsi joinakin nuoruuteni kesäöinä Iso-Valkeisen hiekkarannalla uimassa Piitteristä humppareissuilta palatessa.

Helppokulkuisiksi ovat maisemat siellä kasunneet. Männikkö on pääosin nuorta, 1960-70-80 luvuilla suurpetäjistä niitettyjä ja taimetettuja, mutta nyt jo jälleen, ihan kohta, selluliemikattiloihin puitavia. Toivoa jättipetäjiksi kasvamisista niilläkään ei tule olemaan.

Kummoistakaan tattisaalista ei saatu. Myytiin illalla kylän sieniostajalle ne ennen poislähtöä. Molempien Ässien porukat olivat keränneet jälleen satojen eurojen saaliit, mutta he tietävätkin  paikat jonne menevät täsmästi. Meillä meni harhailuksi.

Um kerättiin kypsät mansikat ja syötiin uusia perunoita. Mukulat ovat kasvaneet suuriksi jo. Vartta eivät juuri lainkaan.

Saunanlämmitys ja sitten takaisin Kniin.

25.7.2020 lauantai

Yläkerran siivous. Poistettavaa rojua taas hevoskuorma. Puutarhuri päänsäryssä, mutta puuhaa silti alakertaa juhlakuntoon.

26.7.2020 sunnuntai

USA on kusessa Trumppinsa kanssa. Pahinta kuitenkin se, että kaikki eivät kategorisesti myönnä sitä. Älyllisen taantuman taso törröttää kuin kuivuneen joenuoman karikot. Ehkä ne siellä eivät ole kovin korkealle älyllisesti koskaan yltäneetkään. Päätellen vaikka siitä, että käsienjatkoiksi niin helposti pyssy löytyy.

Luottavat enämpi voimaan, aseisiin, eristäytymiseen; muureihin.

Maalasin kertaalleen keskimmäisen huoneen seinät. Väri vaaleankeltainen. Maali loppui kesken, mutta on se toiseen kertaan kuitenkin käsiteltävä. Aikaisempi tapettipohjamaali kuultaa rantuineen lävitse.

Um myöhällä.

Toin hyllyjen osia ja höylälautaa aitan ylisille. Olen yötä.

Tullessa keräsin loput kypsyneet lakat Löytölänlammen suolta. Laitoin rasioihin ja kellarinkylmään.

Vinha ei ole mukana. Tuntuu oudolta kun menen ulos eikä se ole pihalla pötköllään.

Kaikki pihapiirin linnut ovat poikasineen piiloissaan harjoittelemassa elämästä selviytymistä. Kellarin edestä lähti mustarastaan poikasia. Joko ne kerkesivät uusia hankkia?

27.7.2020 maanantai

Kävin sopimassa Rv:n leipomossa, että kun heiltä tulee Kniin (CM) perjantaikuorma, niin laittavat sen mukaan tilaamani riisipiirakat.

Keräsin pienet mansikat mehustimeen (S ei ole kerennyt), mehustin ne raparperin kanssa. Tuli kolme vajaan litran pörtilöä. Söin uusia pottuja, lastasin halkoja kärryyn. Lähden pesulla käynnin jälkeen Kniin.
 28.7.2020 tiistai

Kävin iltamyöhällä Sarvivaaran suunnalla mustikassa; 2 sankollista.

29.7.2020 keskiviikko

Gaiuksen ja Vinhan kanssa mustikkametsässä. Kerättiin 4 sankollista Sarvivaaran tiestä erkanevan sivupolun varrelta. Aikaa meni 4-5 tuntia. Kovin oli mukavaa. Oikeaa jalkaa alkoi pakottaa.

30.8.2020 torstai

Pojat veivät mustikkasaaliit Tokmannin pihan ostokojulle.

Kävin aamulla keräämässä sankollisen tien päästä, jonka alussa oltiin G:n kanssa eilen. Oli märkää ja sitten aloittikin jo sateen uudestaan.

Sammalekasvustosta päätellen monta vuotta sitten poltettu autonraato oli jätetty soramontun laitamille. Mikähän senkin rikollinen tarina on? Lie ollut kannabistaimien kuljetin kun vieressä oli särjettyjä saviruukkuja.

Ympäristörikollisuutta jokatapauksessa.
31.7.2020 perjantai

Piirakat olivat saapuneet sovitusti markettiin. Puutarhuri haki täyte- ja voileipäkakut Vanhalta Kerholta. Kaikenlaista muutakin tarjottavaa tulee pöytiä notkottamaan.

Muutamat kutsutut ovat peruneet tulonsa tai siirsivät käyntinsä myöhemmälle.

Kävin itsekseni Nikarantien varsilla mustikassa. 2 sankollista myyntiin ja itselle pikkusankollinen. Meni vähän etsimiseksi välillä. Eniten on sellaisissa paikoissa, jossa nuori metsä rajoittuu suohon tai muuhun kosteikkoon. Alkoi taas jalan pakotus.

Vinha luisui kuonoaan myöten vesiojaan kun luuli, että se on matala, mutta näytti tykkäävän vain. Ui matalampaan ja jäi siihen löllöttämään. Kuumahan tuo olikin.

Jälleen törmäsin kolaroituun, ojaan hylättyyn autonraatoon joka oli myös palanut. Eikö näiden romujen poistaminen metsistä kuulu kenellekään?

1.8.2020 lauantai

Eliaksen yo-juhlat. Porukkaa riitti tasaiseen tahtiin koko iltapäivälle. Jos sittä iltasella Napikselle humpalle...

2.8.2020 sunnuntai

Napiksella ihan mukavat humpat. Yleisöä ei ollut tungokseen asti, mutta seinäsammaleeksi ei tarvinnut juurtua. Vapaassa käytössä olleet vesipisteet oli poistettu. Ei se ole mikään koronaa estävä rajoitus sillä ihmiset kuitenkin ovat enimmäkseen liki toisiaan koko illan. Pullovettä oli myynnissä, mutta tyyriiksi se kävisi. Kourakupista vessakäynneillä hörppivät hanoista muutkin.

Kotiotultua järjettömän kivuliaat suonenvedot molemmissa jaloissa.


Ylen sivuilla Pentti Linkolasta ja Claes Andersonista elämäkerrat kirjoittaneen Riitta Kylänpään haastattelu.

"Kylänpää etenee haastatteluissa ja kirjoittamisessa kronologisesti. Ensin lapsuus, sitten nuoruus ja niin edelleen.

Hän ajattelee, että niin saa selkeimmän käsityksen ihmisen elämän syy- ja seuraussuhteista. Lapsuus on hänestä tärkein muttei ainoa selittäjä sille, millainen ihmisestä tulee."

Lapsuudenkokemuksiahan täällä jälttää itsekukanenkin. Joillekin niissä ei ole mitään erikseen mainitsemisen arvoista, joillekin meistä kuin kitkerää pettuleipää koko lapsuus.

Hesarissa myös 95 vuotta täyttäneen Ele Aleniuksen haastattelu.

Ele Alenius ei kehinyt Kremlistä heitettyä pantaa kaulaansa kireälle ja tuli siksi aikanaan syrjityksi muutamissa politiikan käänteissä. Hyvin hänelle silti kävi. Ainakaan taloudellista hätää ei ole tarvinnut kokea sen enempää kuin kukaan muukaan politiikassa toimija olipa aatesuunta ollut mikä tahansa.

Jälkeenkäsin itsensä toimintoja parhainpäin selittelijöitä riittää eikä Alenius tee kaikissa muisteluissaan poikkeusta. Hyshys-kusta sukistaan on hänkin joutunut kuivattelemaan pahimpina päivinään.

Taistolaisuudenselittäjiä meillä kyllä riittää. Niitä, jotka ovat sen reen kyydistä "nauttineet" ja niitä, jotka jalaksilla matkanneet. Jälkimmäiset selittelyineen myötähäpeää tuottavimpia. Monella on taipumus kieltää ne retkensä ja käyttää taistolaisuus-termiä keinona halveksua toisia niiden vällyjen suojissa syvemmälle harhailleita.

Ele Aleniuksen haastattelusta tuli mieleen oma nuoruus jotka näiden, nyt hautaan kaatumassa olevien, ja jo kaatuneiden hallitsemassa Suomessa tuli elettyä.

Kuinkahan se 1970-luku itseltä meni?

Ei ainakaan niin, kuin olen ehkä joinakin hetkinä "suunnitellut". Lainausmerkit siksi, koska en ole itseäni tavannut suunnittelemassa tosissaan tulevaisuutta. En ole koskaan luottanut huomisen olevan yhtään sen parempi kuin tänäisenkään, tai eilisen. Hetkellisiä ovat onnenpäivät olleetkin. ja katsokaapa maailmaa; onko huominen ollut kestävästi parempi?

Nyt voin toki itse jo alkaa hellittää huolista, sillä helpotuksen hetket kiitävät edestäpäin huimaa vauhtia vastaan. Ja kun hauta umpeen luotu on, en itke, en naura, en kaipaa enää mitään.

Ja koska olen satavarma, että ei ole olemassa sitä sieluakaan joka sijastani jäisi jonnekin harhailemaan järjenvalon sammuttua ja ruumiini solukon hajottua, on tämä huomisen skenaarioni suurin onni jonka elämisen kautta voi elollinen saavuttaa. Varsinkin, kun elämä on ollut pääosin yhtä tervanjuontia.

Hupia on ajatella Björn Wahlroosin kuviot 60-70-lukujen vasemmistolaisten juhlissa.

Mutta ehkä hän ja toverinsa todella luulivat, että se politiikka vie voiton Neuvostoliiton pakotuksesta (avustamana) ja parasta on olla jo valmiiksi niiden piirien sisällä.

Ulkopuolella oleminen olisi tiennyt ikävämmässä (parhaassa?) tapauksessa kidutusta, linnaa, leiriä ja lopulta teloitusta.

Tänään nähdään samankaltaisten kuvioiden toistumista äärioikeiston leireissä.

Suomessa huomisensa suunnittelijat ovat jo vuosia matkanneet Halla-ahon ohjastamassa junassa. Osa heistä pitää kuitenkin välikön ovea raollaan poishypätäkseen kun murtumia raiteisiin alkaa tulla. Niitä on jo, ja ammottavia.

Vaikka Kreml ei olekaan persujen taustavoimana, eivät läntisten muurien aukoista viestejä kuljettavat ääripolitiikanraiteetkaan korroosionkestäviä ole.

Sätkynuket pysyvät sätkynukkeina ohjasipa niiden liikkeitä mikä aate tahansa. Halla-ahon asemaan kohonneet ovat vaarallisimpia koska sellaiset ihmistyypit osaavat itsensä liikkeiden lisäksi ohjastaa myös suuria sätkynukkien laumoja.

On sätkynarujenkatkojien aika ennen kuin kaulojenkatkojat saavat vallan.

3.8.2020 maanantai

Elias lähti kaverinsa perheen mökille Hyrylle. Paulus nukkui iltapäivälle neljään! G heräsi puoliltapäivin.

Kävi vielä kaksi erää vieraita. Kummasti vain kaikki tarjottavat alkavat olla syötyjä vaikka minua hirvitti niiden monipuolisuus ja runsaus. Rahaakin niihin meni tuhottomasti.

Sarvivaaran suunnalla kävin ajelemassa, että menen erään metsätylyvän vielä tarkistamaan, mutta jokaisella levikkeellä oli marjastajien ja sienestäjien autoja niin, että arvelin hakuammunnan olevan turhaa. Pikkuisen lenkin tein, mutta mättäät olivat riivittyjä jo. Läksin pois tyhjin sankoin.

Rellunpippanan puhallin ei toimi. Se saattaa ollakin paskempi juttu. Sen vian korjasi muutamia vuosia sitten Irakin Ali, mutta hän muutti Helsinkiin eikä ole avittamassa.
4.8.2020 tiistai

T.Rottelon ilmastointi nyt kunnossa. 650 gr meni kylmäainetta. Täytön hinta 124 €.

Kävin Puutarhurin kanssa mummilassa. Vietiin laina-astiat. Tullessa käytiin Ristijärven hautausmaalla äskettäin vanhuuteen kuolleen ukkinsa haudalla. Myös muita Puutarhurin sukulaisten hautoja kierreltiin.

Ristijärven hautausmaa on avarantuntuinen, suurten petäjien kansoittama laaja alue jonka laitamilla ovat säilyneet myös vanhat hautavajoamat muistomerkkeineen ja -kivineen. Nimenomaan "vajoamat" sillä montut olivat silmiinpistäviä, eivät kumpuja. Söin mustikoita niiden välisiltä mättäiltä. Marjoja olisi ollut rohmuta asti. Koetin kuvitella hautoihinsa jo hajonneita ukkoja ja akkoja eläessään keräämässä niitä tuohivasuihinsa.

Sunnuntain Hesaria vielä tavailin. Eräässä henkilöhaastattelussa Jörn Donnerin lapsenlapsi, laulujentekijä Lydia Lehtola on menossa kaatamaan patsaita; isoisänsäkin vielä pystyttämätön patsas on tähtäimessään.

"En tuntenut isoisääni, kasvoin hänen poissaoloonsa. Isoisäni oli hahmo, joka puhui televisiossa ja jonka kuva oli painettu lööppeihin, joista sain tiedon hänen elämänsä käänteistä."

Patsaat tulisikin kaataa jo ennen, kuin niitä jalustoilleen aletaan valaa.

Toistensa  palvonta on yksi omituisimpia ominaisuuksia lajillamme. Ja se, että säännöllisin päivämäärin seppelöidään joku toinen vielä kuolemansakin jälkeen, on peräti säälittävää.

Beirutissa pämähtänyt pommi. Muutamia kymmeniä kuollut, satoja tai tuhansia loukkaantunut ja asuinkortteleita tuhoutunut laajalti. Nousee muistumia nuoruusajan (1975-) mustakulmaisista uutisotsikoista, jolloin Libanon oli kaikellatapaa väkivallan tyyssija kun saman maan kansalaiset toisiaan runtelivat. Sisällissota kesti siellä vuosia toisin kuin meillä 1918.

5.8.2020 keskiviikko

Yöllä yritti vanhaa vielä painajaisella peloitella. Unessa toin mukamas Ristijärven hautausmaalla tapaamiani kuolleitten näkymättömiä henkiä meille kylään.

Beirutin "pommi" olikin lannoitevarasto jossa tuhoisa reaktio on tapahtunut. Libanonille tällaisetkin tyrskäykset ovat ikävä juttu vaikka terrorista ei olisikaan kyse. Jopa 100 kuollutta, tuhansia loukkaantunut, kertovat aamun uutiset.

 Hirosiman atomipommin muisteluspvän aloittivat Ylen kanavilla.

Lähden tänään Um.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti