24.1.2016 Sunnuntai
Jos et ole syntynyt kuusenjuurelle älä puhu metsästä kuin tuntisit sen.
25.1.2016 Maanantai
Jos metsämaisema on sinulle vain valokuvauksellinen ongelma, jätä metsä elämästäsi.
26.1.2016 Tiistai
"Metsän eläimet, tulkaa auttamaan", huusi Röllipeikko.
27.1.2016 Keskiviikko
Ei ole enää metsää, joka vastaisi kun sinne huutaa. Peikoillekaan.
28.1.2016 Torstai
"10 miljoonaa kuutiota puuta mätänee metsiin". Omiaanhan metsä mädättää.
29.1.2016 Perjantai
100 ha talousmetsää: 3 kk:n Prismassakäynnit autontankkiin tislattuna, laskeskelee Tisleinsinööri.
30.1.2016 Lauantai
Hienosäädämme hakkuutavoitteitamme tuulensuuntia tarkkailen, sanoi UPM:n asiamies.
31.1.2016 Sunnuntai
Japani ajaa alas ydinvoiman. Ostaa tilalle biotekniikan ja puuraaka-aineet Suomesta.
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
lauantai 23. tammikuuta 2016
Tammikuu päivänpuristeina 2
18.1.2016 Maanantai
Ihmisen evoluutio jatkuu. Tarkoittaa myös taantumaa, häviötä ja häviämistä. Ydintalvea ei.
19.1.2016 Tiistai
Kimmo Tiilikais-kepillä kokeilivat Vuotoksen jäätä; vielä olivat vastavoimat hereillä.
20.1.2016 Keskiviikko
62 superrikasta yksilöä omistaa maailman varallisuudesta puolet. Otan osaa; sitä ei voi syödä.
21.1.2016 Torstai
Lukevatko ministerit kirjoja?
22.1.2016 Perjantai
Hitler oli Stalinin tyrannialle välttämätön "political angel" Euroopassa.
23.1.2016 Lauantai
Millaista siivekästä Euroopan nykyinen kehityksenkohtu Putinille hautoo?
Ihmisen evoluutio jatkuu. Tarkoittaa myös taantumaa, häviötä ja häviämistä. Ydintalvea ei.
19.1.2016 Tiistai
Kimmo Tiilikais-kepillä kokeilivat Vuotoksen jäätä; vielä olivat vastavoimat hereillä.
62 superrikasta yksilöä omistaa maailman varallisuudesta puolet. Otan osaa; sitä ei voi syödä.
21.1.2016 Torstai
Lukevatko ministerit kirjoja?
22.1.2016 Perjantai
Hitler oli Stalinin tyrannialle välttämätön "political angel" Euroopassa.
23.1.2016 Lauantai
Millaista siivekästä Euroopan nykyinen kehityksenkohtu Putinille hautoo?
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
Tammikuu päivänpuristeina
1.1.2016 Perjantai
Lupaus voi olla kirjan nimi, tai elokuvan, maalauksenkin. Mummolle Lupaus oli lehmä.
2.1.2016 Lauantai
Kyse on vain "puristin" puristeista. Kvartaalisuunnitelmat ovat muiden heiniä.
3.1.2016 Sunnuntai
Arjestani olen monistanut kaiken tarpeellisen. Onko sekään osoittautunut tarpeelliseksi?
4.1.2016 Maanantai
Huomisen tuntemattomuus osoittautui todemmaksi kuin eilisen tunnettu.
5.1.2016 Tiistai
Unessa neroja parkumassa innovaatioidensa äärellä; maapallon raaka-aineet finito.
6.1.2016 Keskiviikko
Suudelkaa vainajaa, hän ei eläessään synnissä rypenyt.
7.1.2016 Torstai
Tieto päivämäärästä osoittautui liiaksi tiedoksi.
8.1.2016 Perjantai
Maailmanpolitiikan arkipäivää: Kremlin kokokullatut pariovet paljastavat tyrannin pienuuden.
9.1.2016 Lauantai
Maailmanpolitiikan arkinen kysymys: Murhataanko 56 asukkaan saarivaltiossa Pitcairnillakin?
10.1.2016 Sunnuntai
"Libya on harvinainen maa: se on harvaan asuttu." Suomessa sama lumilisällä.
11.1.2016 Maanantai
"Taitat leipäsi nälkäisen kanssa, viet kurjat kulkijat asuntoosi ja kun näet alastoman, vaatetat hänet."
12.1.2016 Tiistai
"Kannibalismiin on monta syytä. Yksinkertaisin selitys on nälkä."
13.1.2016 Keskiviikko
2 kg jauhopusseissa 200 gr vajaus. Suomen vehnän kulutus 245 milj. kg/v. Voitto/häviö 24 milj. kg.
14.1.2016 Torstai
Hiljaisen veljeskunnan Ruotsi. Hiljaisten miesten Suomi.
15.1.2016 Perjantai
Puoli kuu, kuoli puu.
16.1.2016 Lauantai
"; neandertalilaiset eivät heidän mielestään olleet kovinkaan luovia ajattelijoita."
17.1.2016 Sunnuntai
"Oletamme luonnollisesti kuninkaan hovin pormestarin asuntoa loisteliaammaksi."
perjantai 1. tammikuuta 2016
Vuoden 2015 viimeinen viikko
26 pv lauantai
Ei tuiskuta, ei ole pakkanen eikä suvi, eli onko se silloin ilimojakaan piellyt? Lähimmät Tapaninpvhumpat olisivat 140 km:n päässä Kärsämäellä, mutta eipä sitä sinnekään.
Kirjoittamissavottani eräs hehtaari on rasiin ruhjottu, nyt karsin.
Kun toiset olivat vieraiden kanssa Kaukavedessä rypemässä, leivoin sämpylöitä. Ruuaksi rakentelin mitä varastoista löysin; kanaa, kalaa ja lisukkeeksi thai-riisiä. Yksinkertaisen salaatin kiinankaalista, tomaateista ja kurkusta, tirauttelin sitruunankyyneltä sekaan. Tultuaan uimasta Puutarhuri paistoi torttuja.
Vieraat olivat iltaan saakka ja lisääntyivätkin yhdellä. Sai taas köyhä rikasta jututtaa ja toisin päin. Kuilujen puolet eivät erottuneet kuin vivahteissa ja rivien väleissä; pihamaalla autojen malleista. Skeptinen asenteeni ilmaston ja ympäristön turmelemisen suhteen on puheiden kulkuun ainainen särön tuoja. Ilonpilaaja juhannuksena ja jouluna, ja ihan selvistä päin.
27 pv sunnuntai
Pakkasta 10 astetta.
Heimosedälle en ole vieläkään saanut soitetuksi. Tyttäriltä kysyin lyhyesti, mites se joulu meni. Stella oli äitinsä sylissä siinä ja kuului kysyvän kuka siellä. Kun Sonja sanoi, että ukki, niin se kuuli, että Pukki. Piti sitten möristä luuriin kuin Korvatunturin turilas.
Keksin illalliseksi sattuneiden tosahtelujen lomaan tämän: Avioelämä on kuin kulmikas huonekalu johon joka päivä kolhii ulokkeitaan.
Raha, olipa sitä tahi ei, luo rajat. Näköalattomuus on köyhän osa, mutta pykäläaitaan se rikkaankin vapaus kompastelee. Mykempiä ne ovat kuin köyhät; on mitä salata.
28 pv maanantai
Pyhien väliset päivät kulkevat tollottaessa. Tai lukiessa. Paitsi että pojissa ja talossa riittää syytä välillä tormistautuakin, vaikkapa keittiössä touhuiluun ja uunien lämmityksiin.
Kovin ovat vaatimattomattomia ateriat, joita laadin. Tänäänkin vain aamupuuro, leipäiset välipalat, nakit ja muusi. Kirjastolla mutkien kautta kävellen ja pojillekin painostusta lainata kirjoja. Itse luen en niinkään helppotajuisia teoksia. Suomi sodan jälkeen, Ihmislajin synty ja Neandertalin ihminen. Ttyhjentävästi toivottomuudesta kertovaa Maailma täynnä meitä-paksua tietokirjaa olen tavannut jo 2 kuukautta. Nykyhetki ihmispaljoudessaan näyttää näiden tekstien valossa turhan tuhoisalta episodilta evoluutiossa.
Nauratin kirjaston tätiä kun pyysin varaamaani sukukirjaa. Se katseli kanteen pukumieheksi photoshopatun Neandertalin ihmisen kuvaa ja vilkaisi raskaita kulmiani: Kah, niinpä näkyy olevan.
29 pv tiistai
Yksi pitempi puhelu tänään. Kävelin poikien kanssa 10 km. Käytiin Entringissä ja EiBiiCii-aseman apteekkiin viemässä vanhat lääkkeet; innostuin puhdistamaan lääkekaapin ja pieni muovipussillinen kertyi vietävää.
30 pv keskiviikko
Vuoden loppua kohden puheenaiheet vähenenvät. Tekopeliä ja valehtelua se on tähänkin asti ollut.
31 pv torstai
Räiskettä ja pauketta; Olisiko aika mitata ÄO-tasosi Homo sapiens?
Ei tuiskuta, ei ole pakkanen eikä suvi, eli onko se silloin ilimojakaan piellyt? Lähimmät Tapaninpvhumpat olisivat 140 km:n päässä Kärsämäellä, mutta eipä sitä sinnekään.
Kirjoittamissavottani eräs hehtaari on rasiin ruhjottu, nyt karsin.
Kun toiset olivat vieraiden kanssa Kaukavedessä rypemässä, leivoin sämpylöitä. Ruuaksi rakentelin mitä varastoista löysin; kanaa, kalaa ja lisukkeeksi thai-riisiä. Yksinkertaisen salaatin kiinankaalista, tomaateista ja kurkusta, tirauttelin sitruunankyyneltä sekaan. Tultuaan uimasta Puutarhuri paistoi torttuja.
Vieraat olivat iltaan saakka ja lisääntyivätkin yhdellä. Sai taas köyhä rikasta jututtaa ja toisin päin. Kuilujen puolet eivät erottuneet kuin vivahteissa ja rivien väleissä; pihamaalla autojen malleista. Skeptinen asenteeni ilmaston ja ympäristön turmelemisen suhteen on puheiden kulkuun ainainen särön tuoja. Ilonpilaaja juhannuksena ja jouluna, ja ihan selvistä päin.
27 pv sunnuntai
Pakkasta 10 astetta.
Heimosedälle en ole vieläkään saanut soitetuksi. Tyttäriltä kysyin lyhyesti, mites se joulu meni. Stella oli äitinsä sylissä siinä ja kuului kysyvän kuka siellä. Kun Sonja sanoi, että ukki, niin se kuuli, että Pukki. Piti sitten möristä luuriin kuin Korvatunturin turilas.
Keksin illalliseksi sattuneiden tosahtelujen lomaan tämän: Avioelämä on kuin kulmikas huonekalu johon joka päivä kolhii ulokkeitaan.
Raha, olipa sitä tahi ei, luo rajat. Näköalattomuus on köyhän osa, mutta pykäläaitaan se rikkaankin vapaus kompastelee. Mykempiä ne ovat kuin köyhät; on mitä salata.
28 pv maanantai
Pyhien väliset päivät kulkevat tollottaessa. Tai lukiessa. Paitsi että pojissa ja talossa riittää syytä välillä tormistautuakin, vaikkapa keittiössä touhuiluun ja uunien lämmityksiin.
Kovin ovat vaatimattomattomia ateriat, joita laadin. Tänäänkin vain aamupuuro, leipäiset välipalat, nakit ja muusi. Kirjastolla mutkien kautta kävellen ja pojillekin painostusta lainata kirjoja. Itse luen en niinkään helppotajuisia teoksia. Suomi sodan jälkeen, Ihmislajin synty ja Neandertalin ihminen. Ttyhjentävästi toivottomuudesta kertovaa Maailma täynnä meitä-paksua tietokirjaa olen tavannut jo 2 kuukautta. Nykyhetki ihmispaljoudessaan näyttää näiden tekstien valossa turhan tuhoisalta episodilta evoluutiossa.
Nauratin kirjaston tätiä kun pyysin varaamaani sukukirjaa. Se katseli kanteen pukumieheksi photoshopatun Neandertalin ihmisen kuvaa ja vilkaisi raskaita kulmiani: Kah, niinpä näkyy olevan.
29 pv tiistai
Yksi pitempi puhelu tänään. Kävelin poikien kanssa 10 km. Käytiin Entringissä ja EiBiiCii-aseman apteekkiin viemässä vanhat lääkkeet; innostuin puhdistamaan lääkekaapin ja pieni muovipussillinen kertyi vietävää.
30 pv keskiviikko
Vuoden loppua kohden puheenaiheet vähenenvät. Tekopeliä ja valehtelua se on tähänkin asti ollut.
31 pv torstai
Räiskettä ja pauketta; Olisiko aika mitata ÄO-tasosi Homo sapiens?
perjantai 25. joulukuuta 2015
Joulukuu 2015, 4 viikko
21 pv maanantai
Viime yönä kirjoitin ½3:een. Taivas kaatoi vettä ränneihin lorisemaan, lämpö huiteli kolmessa neljässä asteessa. Vitutti. Kirjastosta Henrik Tikkasen Henrikit. Gaius luki sitä kauan ja hartaasti, vai katseliko vain piirustukset? Henrikin vaimo Märta kirjoitti, millaista heidän avioliittonsa oli ja millainen mies alkoholisminsa kanssa. Henrikeissä ei tämä puoli miehen itsensä toimesta näy.
Millaiseksihan Puutarhuri minut kuvaisi, jos se pännänpyörittäjä olisi? Hellan ja nyrkin välissä kyyristellen se ei ainakaan sitä tarvitsisi tehdä.
A&Y lähettivät New Jerseystä joulupaketin jossa sen perän suklaata ja kambodzalainen vuosikalenteri. Amarith odottaa vauvaa niin eivät uskaltaneet lähteä lentomatkalle Suomeen joten näkemiset jäivät toiseen kertaan. Keskustelin äsken hänen kanssaan fb:ssa. Sanoi oksettavan jatkuvasti ja että mikään ei maistu miltään: "Suu puuta, kieli kenkänahkaa." Ei ole lunta sielläkään.
22 pv tiistai
Pojat joululaitumille. Välitodistusten keskiarvo piirua vaille ysit kaikilla. Gaiuksen todistus sanallisin arvioin, mutta siellä oikeassa laidassa ne ruksit olivat hänelläkin.
Eliaksen kanssa kirjastossa. Suomi sodan jälkeen-tietokirja oli tullut varaushyllyyn. E otti jonkun jalistarinan.
Tarumaaretille lähetin kahdenkympin lahjakortin ja näyttää siltä, että tili menee ennen joulua miinukselle, joten muut saavat minulta vain terveisiä joululahjoiksi.
Miksi siis ei vituttaisi edelleen?
23 pv keskiviikko
Lunta häpsi sentin verran, että valkea on mua.
Vähän apuna imuroin. Puutarhuri kireili siivoilujen takia.
Kirjoitin aamuviiteen. Kohta "mammuttini" rapamaha räjähtää.
24 pv torstai
Luja riita. Mummolaan kuitenkin iltapvllä. Klo 21 takaisin. Pojat saivat paremminvoivilta sukulaisiltaan lahjoja muutamat paketit. Ei siellä montaa rihkamajuttua ollut. Joku lahjakortti ja seteli. Tarpeellisia vaatteita, lautapeli ja Eliakselle Carl Barksin alkuperäiset Aku Ankka-kokoelmat. Kallein yhteinen lahja pojille oli tietokoneen kokoamispaketti. Minä sain langattomat kuulokkeet ja Kansankodin pimeämpi puoli-kirjan.
Lämmitin saunan vielä myöhällä. Makailin yksikseni lauteilla eikä päässäni onnellisia ajatuksia kiertänyt. Mietin käsikirjoitustani ja ylipäätään ihmispoloisten arjen kamaluutta. Ei joulu näkökykyyni kaihia tee. Näen jokaisen onnellisen kasvon takana miljoona itkevää. Sitä en voi kenellekään selittää. Ovat vihoissaan ne, joiden ilonpilaajaksi satun.
Heimosedälle olisi pitänyt soittaa, mutta pelkään kännykkälaskuja. Edellinen oli liian iso vaikka en paljon ole yhteyksiä pitänyt. Katkaisin kännykästä mobiilidatan juoksutuksen, ettei se ainakaan yllätyksiä aiheuta. Mitä helevattua sitä nettiyhteyksiä taskussaan raahaamaan! Nettiveikkaustilinkin pätkäisin pois kun siellä ei voi vitosta siirtää pelitilille. Kymppi on pienin ja se on liian suuri. Loppuipahan senkin harhaisen toiveen ylläpito.
Pojat rupesivat nukkumaan vasta puoliltaöin. Puutarhuri meni mitään puhumatta omaan sänkyynsä ja minä tänne omaan kömmänääni kirjoittamaan. Viime yönäkin rupesin nukkumaan vasta ½5. Tuntuu siltä, etten nytkään saa aiemmin unenpäästä kiinni.
Pojilla kuitenkin on joulumieli, ja koska Puutarhuri ei asioita ala syvällisemmin miettimään, niin sekin pystyy olemaan kuin ei mitään riitoja olisi ollut olemassa. Eikä se kaipaa ihmistä kylkeensä kiinni. Minä kaipaisin, mutta mitäpä sen on väliä.
25 pv perjantai
Minulle joulunajan päivätkin ovat päiviä vain. Ihmisen nimeämiä, merkityksettömiä vaaleita rakosia kahden pimeän välissä.
Luin ja kirjoitin viime yönä ½3:een asti. Nukahdin peukalo kirjan välissä ja kun säpsähdin hereille, kirja putosi lattialle paukahtaen. Peukalo oli ihan puutunut.
Aamulla heräsin ensimmäisenä ja keitin riisipuuron. E rupesi kokoamaan tietokonetta ja sai sen Puutarhurin avustuksella kasaan iltapäivällä. Näytön ja keskusyksikön välinen johto puuttuu. Huomenna poikien setä tuopi sopivan. Näytöksi siirretään olohuoneen telkkari. Sitten ei ole mahdollista kuin netin kautta muutamaa kanavaa katsoa tai poikien ahtaassa huoneessa kytrötellen joskus jotain muutakin. Riittänee se. Enhän minäkään muuta tee kuin moitin tv-tarjonnan typeryyttä.
Maa on jälleen musta. Satoi reippaasti vettä. Illasta alkoi kylmetä. Olisin Unimäkeen mennyt välipäiviksi, mutta lähepä tästä, vanki mustan maan.
Nyt yöllä kirjoitan jälleen. Urakkaani kuuluu melkoista kappalejaon jäsentelyä ja aikajaksojen allakointia. Olin jo sekaisinkin välillä, että mikä periodi mihinkin kuuluu. Sitten hoksasin ruveta pitämään edessäni vihkoa, johon merkkaan lyijykynällä, missä olen menossa ja mitä sivujoukkoa seuraavaksi siirrän, ja minne. Kun osio on valmis, vetelen ruksit käytettyjen päälle ja aloitan uudet. Teen siis ihan oikeasti töitä, mutta ilman hyötymistä. Onko toivoakaan edes.
Viime yönä kirjoitin ½3:een. Taivas kaatoi vettä ränneihin lorisemaan, lämpö huiteli kolmessa neljässä asteessa. Vitutti. Kirjastosta Henrik Tikkasen Henrikit. Gaius luki sitä kauan ja hartaasti, vai katseliko vain piirustukset? Henrikin vaimo Märta kirjoitti, millaista heidän avioliittonsa oli ja millainen mies alkoholisminsa kanssa. Henrikeissä ei tämä puoli miehen itsensä toimesta näy.
Millaiseksihan Puutarhuri minut kuvaisi, jos se pännänpyörittäjä olisi? Hellan ja nyrkin välissä kyyristellen se ei ainakaan sitä tarvitsisi tehdä.
A&Y lähettivät New Jerseystä joulupaketin jossa sen perän suklaata ja kambodzalainen vuosikalenteri. Amarith odottaa vauvaa niin eivät uskaltaneet lähteä lentomatkalle Suomeen joten näkemiset jäivät toiseen kertaan. Keskustelin äsken hänen kanssaan fb:ssa. Sanoi oksettavan jatkuvasti ja että mikään ei maistu miltään: "Suu puuta, kieli kenkänahkaa." Ei ole lunta sielläkään.
22 pv tiistai
Pojat joululaitumille. Välitodistusten keskiarvo piirua vaille ysit kaikilla. Gaiuksen todistus sanallisin arvioin, mutta siellä oikeassa laidassa ne ruksit olivat hänelläkin.
Eliaksen kanssa kirjastossa. Suomi sodan jälkeen-tietokirja oli tullut varaushyllyyn. E otti jonkun jalistarinan.
Tarumaaretille lähetin kahdenkympin lahjakortin ja näyttää siltä, että tili menee ennen joulua miinukselle, joten muut saavat minulta vain terveisiä joululahjoiksi.
Miksi siis ei vituttaisi edelleen?
23 pv keskiviikko
Lunta häpsi sentin verran, että valkea on mua.
Vähän apuna imuroin. Puutarhuri kireili siivoilujen takia.
Kirjoitin aamuviiteen. Kohta "mammuttini" rapamaha räjähtää.
24 pv torstai
Luja riita. Mummolaan kuitenkin iltapvllä. Klo 21 takaisin. Pojat saivat paremminvoivilta sukulaisiltaan lahjoja muutamat paketit. Ei siellä montaa rihkamajuttua ollut. Joku lahjakortti ja seteli. Tarpeellisia vaatteita, lautapeli ja Eliakselle Carl Barksin alkuperäiset Aku Ankka-kokoelmat. Kallein yhteinen lahja pojille oli tietokoneen kokoamispaketti. Minä sain langattomat kuulokkeet ja Kansankodin pimeämpi puoli-kirjan.
Lämmitin saunan vielä myöhällä. Makailin yksikseni lauteilla eikä päässäni onnellisia ajatuksia kiertänyt. Mietin käsikirjoitustani ja ylipäätään ihmispoloisten arjen kamaluutta. Ei joulu näkökykyyni kaihia tee. Näen jokaisen onnellisen kasvon takana miljoona itkevää. Sitä en voi kenellekään selittää. Ovat vihoissaan ne, joiden ilonpilaajaksi satun.
Heimosedälle olisi pitänyt soittaa, mutta pelkään kännykkälaskuja. Edellinen oli liian iso vaikka en paljon ole yhteyksiä pitänyt. Katkaisin kännykästä mobiilidatan juoksutuksen, ettei se ainakaan yllätyksiä aiheuta. Mitä helevattua sitä nettiyhteyksiä taskussaan raahaamaan! Nettiveikkaustilinkin pätkäisin pois kun siellä ei voi vitosta siirtää pelitilille. Kymppi on pienin ja se on liian suuri. Loppuipahan senkin harhaisen toiveen ylläpito.
Pojat rupesivat nukkumaan vasta puoliltaöin. Puutarhuri meni mitään puhumatta omaan sänkyynsä ja minä tänne omaan kömmänääni kirjoittamaan. Viime yönäkin rupesin nukkumaan vasta ½5. Tuntuu siltä, etten nytkään saa aiemmin unenpäästä kiinni.
Pojilla kuitenkin on joulumieli, ja koska Puutarhuri ei asioita ala syvällisemmin miettimään, niin sekin pystyy olemaan kuin ei mitään riitoja olisi ollut olemassa. Eikä se kaipaa ihmistä kylkeensä kiinni. Minä kaipaisin, mutta mitäpä sen on väliä.
25 pv perjantai
Minulle joulunajan päivätkin ovat päiviä vain. Ihmisen nimeämiä, merkityksettömiä vaaleita rakosia kahden pimeän välissä.
Luin ja kirjoitin viime yönä ½3:een asti. Nukahdin peukalo kirjan välissä ja kun säpsähdin hereille, kirja putosi lattialle paukahtaen. Peukalo oli ihan puutunut.
Aamulla heräsin ensimmäisenä ja keitin riisipuuron. E rupesi kokoamaan tietokonetta ja sai sen Puutarhurin avustuksella kasaan iltapäivällä. Näytön ja keskusyksikön välinen johto puuttuu. Huomenna poikien setä tuopi sopivan. Näytöksi siirretään olohuoneen telkkari. Sitten ei ole mahdollista kuin netin kautta muutamaa kanavaa katsoa tai poikien ahtaassa huoneessa kytrötellen joskus jotain muutakin. Riittänee se. Enhän minäkään muuta tee kuin moitin tv-tarjonnan typeryyttä.
Maa on jälleen musta. Satoi reippaasti vettä. Illasta alkoi kylmetä. Olisin Unimäkeen mennyt välipäiviksi, mutta lähepä tästä, vanki mustan maan.
Nyt yöllä kirjoitan jälleen. Urakkaani kuuluu melkoista kappalejaon jäsentelyä ja aikajaksojen allakointia. Olin jo sekaisinkin välillä, että mikä periodi mihinkin kuuluu. Sitten hoksasin ruveta pitämään edessäni vihkoa, johon merkkaan lyijykynällä, missä olen menossa ja mitä sivujoukkoa seuraavaksi siirrän, ja minne. Kun osio on valmis, vetelen ruksit käytettyjen päälle ja aloitan uudet. Teen siis ihan oikeasti töitä, mutta ilman hyötymistä. Onko toivoakaan edes.
maanantai 21. joulukuuta 2015
Joulukuu 2015, viikonloppumerkintöjä
Klo on 00.45. Lopetin juuri Deep Endin katsomisen. Tässä elokuvassa olivat käsikirjoittaja, ohjaaja, juoni ja näyttelijät löytäneet toisensa.
Lunta on satanut iltayöstä jonkin verran, mutta ei sitä yhteensäkään ole kuin vajaat 10 senttiä. Tämmöisiä ovat Pohjolan talvet nykyään.
Kun kepu pääsi niskan päälle viime vaaleissa, merkkasin muistiin ajatuksen, että nyt niitä kaivoksia aletaan repiä urakalla maankamaraan, patoaltaita rakennella ja risukoita tehtaisiin entistä vimmatummin puida, ja että liito-oravien ja kanalintujen soitimista ei tarvitse välittää jos alueella sijaitsee kelvollisia turvesoita tai hakkuulle otollisia vanhoja metsiä.
Se, mitä pelkään, on siis alkanut. Liito-oravista aloittivat; uudenvuoden alusta niiden pesintä- ja asuinalueiden "suojelu" on vapaaehtoista.
Biohuumakin on käsinkosketeltava. Turvetta halutaan jyrsittäväksi yhä monimuotoisempaan käyttöön; turpeen alkukasvusto, laajasukuinen ja hiilinieluna taajaan esiintyvä rahkasammal kelpaa pian muovin korvaajaksi. Talvivaaran kaivoksen alasajostakaan ei oe enää puhetta pitäneet sen enempää luonnon"suojelijat" kuin paikalliset elävätkään. Aivan hirveänjärjetön oli sekin eilinen uutinen kun maatalousministeri, kepulainen Kimmo Tiilikainen uutisissa vakuutteli, että Vuotoksen jo korkeimman oikeuden lopullisen päätöksen saanut allassuunnitelma kouritaan vaikka väkisin pöydälle! Perusteet tälle perkeleelliselle suunnitelmalle on mietitty Hotelli Pohjanhovin kabineteissa käydyissä salaisissa neuvotteluissa Kemijoki Oy:n lobbareiden ja kepulaispoliitikkojen yhteistuumin; siltä se haisee tänne saakka.
On siinä kaikki kivet ja kannot käännetty ennen kuin keksittiin, että Rovaniemen kaupungin tulvasuojeluhan on elintärkeä toimenpide vaikka niin valtava suurtulva onkin laskettu tapahtuvaksi vain 250 vuoden välein. Jos sittenkään. Muualla Euroopassa tällaisiin varotoimenpiteisiin voidaan ryhtyä kovasti empien, jos suurtulvien on laskettu sattuvan 100 vuoden välein. Lähiaikoina, jos kepu vallassa pysyy vaikkapa demareidenkin keralla ja avulla, niin joku toinen tiilikainen kääntää kiven, jonka alle on haudattu Kollajan allashanke.
Missä vihreäliike ja sen väreillä rötvätty puolue piileskelee? Ei sitä ole. Vihreiksi itsensä valehtelevienkin kun pitää saada maitolitransa ja pullapussinsa hakemiseksi volvoilla ympäripyöreästi aukiolevien kauppojen etuovien eteen. Ehkä kaupasta eksyy ostoskoriin yksi kasvihuoneessa kovalla energiankulutuksella kasvatettu tomaatti ja muoviin kääritty rucola-salaattipehkokin, kas kun tuli niin hiuko koko iltayön twitteriin markkinavoimien ja kokoomuksen edustajien kanssa twiittaillessa...
Illalla
Tällä kertaa sattui kaupassa minulle tuntematon musta mies jonoon taakseni. Laskin hänet eteeni koska sillä ei ollut kuin yksi saippuapullo ostettavana. Ei kyllä minullaan ollut kuin riisipuuroa varten punainen maito, sämpyläjauhopussi ja kolme hiivapakettia korissa. Mutta sain eleestäni aiheen ruveta puhuttamaan miestä. Kongolainen hän oli ja vuoden asustanut Suomessa. Suomen puhuminen oli kankeaa, mutta ymmärrettävää. Ranska ja swahili olisivat olleeet luontevampia hänelle.
Paulus kaverinsa synttäreillä, ja sitten G myöhemmin toisessa suunnassa. Se on aikamoinen määrä rahaa, aikaa ja huolehtimistunteja vuodessa näidenkin juhlien huomioiminen. Ja sitten kestitsemisten järjestäminen, kun se omien muksujen kohdalle sattuu. Sosiaalisella kanssakäymisellä on tänä päivänä liian raskas hintalappu.
20 pv sunnuntai
2 astetta lämmintä, vesisade. Synkkää ja ikävää jos sen siltä kantilta ottaa. Aloitin poikien kanssa lumilinnan rakentamisen, mutta taitaa sulaa sitä mukaa pois. Lumiharkkojen muotteina käytettiin muovisia muuttolaatikoita kun ruvettiin muuraamaan lumilinnalle seiniä. Pahasti alkutekijöihinsä se jäi tuonkin turhan työn tekeminen. Tulipahan kuitenkin hiki tällekin päivälle.
Hesarissa näyttävä "Suuri köyhyyskeskustelu"-otsikko. Oliko artikkelissa sitten siinä mitään uutta, jota en jo tietäisi? Ei uudenkulman vivahdettakaan. Ainoa, että aineistoa varten kerätty otanta oli runsaampi kuin tavallisissa tutkimuksissa ja gallubeissa. Yhtään uloketta ei toimittajat olleet rakentaneet köyhyyttä tutkineiden yliopistomiesten ja -naisten aineistoihin joista samat asiat kyllä ovat käyneet selville jo kauan aikaa. HS omi juttuidean sen kiinnostavuuden vuoksi itselleen. Oli siihen oheen liitetty maininta, että tutkijat saavat lehteen tulleesta kymmenestätuhannesta vastauksesta pitkäksi aikaa tongittavaa, mutta ei se jo olemasaolevia aineistoja korvaa. Nettilehteen oli heti uutisen jälkirimpsuksi ilmestynyt kommentteja lopun kolmesataa ja niistäkin saa kuvan siitä, millaisia aatoksia kansalaiset aivoihinsa ovat köyhyydestä varastoineet.
Toisaalla kolumnissaan Päivi Anttikoski (Konttiaski) kirjoittaa turvakotien olevan jo valmiiksi joulua varten täyteen buukattuja. Mitähän sekin yhteiskunnastamme, sen jäsenistä ja eritotenkin henkisestä köyhyydestä ja suhtautumisesta heikompiinsa kertoo?
Luin ajatuksen kanssa myös kirjallisuuden nobelistin, valkovenäläisen Svetlana Aleksijevitsin haastattelun eikä hän kovin hyvää kuvaa sen perän valtioiden toimista haastatteluissa eikä kirjoissaan tarjoile.
Kirjoittamista olen itsekin edelleen opetellut; vuosikymmeniä jo, ja yhä tässä pisteessä tökötän!
Englanninkielikurssin kuuntelua olen aloitelut Ylen opetusohjelmien avulla. Tarttuu, ei tartu, tarttuu... Mikä kohta aivoissaan täytyisi saada heräämään, että kielten opiskelu ihan oikeasti onnistuisi? Sellaisten henkilöiden, joille kielet ovat olleet helppoja omaksua, tai että ainakin ovat vaikeuksienkin kautta onnistuneet siinä, lienee mahdoton tajuta, millaisessa siirappipuurossa minäkin englanninkielessä möngin. Sitä on mahdotonta edes selittää. Yksinkertaisesti jotain kieltenoppimiselle tärkeää on jo kohdussa olon aikana jäänyt vaille. Tai sitten romahdus on tapahtunut siinä vaiheessa, kun kaikki muukin oppimiseen tarvittava innostus muutamien ilkeiden ihmisten toimesta romutettiin.
Kirjoittamisen kanssa olen tehnyt totista työtä jo kauan. Nollilta läksin siinäkin. Olisinpa älynnyt ottaa samaan aikaan sen rinnalle myös englannin, niin ehkä osaisin sanoa jo sujuvasti good morning.
perjantai 18. joulukuuta 2015
Joulukuu 2015, 3 viikko
Hain kirjastosta Juha Valsteen Ihmislajin synnyn ja Iiro Viinasen Vaaran vuodet. Ihan kuin minulla ei olisi nuita kirjoja selälläänlevällään jo kylliksi! Aivo-orgasmeja niiden lukeminen aiheuttaa addiktioon saakka. Lie hyvinkin vaarallista ja kohta minut köijätään navetan karsinaan mutisemaan villakintaaseen.
Tyrkin lukemiani kirjoja poikienkin näkysälle ja kyllä ne niitä availevat ja selailevat. Pauluskin tuossa lehteili Valsteen kirjaa ja löysi sieltä havainnepiirroksia entisistä naapureistamme neandertalilaisista, taisi vähän lukaistakin.
Leipomisia, laittelemisia.
Lämmittelin seitikeiton tähteitä. Elias teki ruisleivänkannikoista leipäressua. Itse aloitin paastontapaisen. Kun toiset aloittavat joulusyömingit ja isiltä loppuu vyö kuten äsken Juice radiossa rallatteli, ajattelin tehdä päin vastoin, vastarannan kiiski kun olen. Muutenkin kiäntää rapamahaa nurin tämä ylensyönnin kuukausi.
Kävelylenkeillä polvet oireilevat. Vasemman kämmenen kalvokutistumatkin aiheuttavat toisinaan kipua; ovat kasvattaneet melkoiset möykyt jo, ja sitten nämä saakelin olkapäät. Viime yönä koski ihan vitusti.
Luin vuoden 1918 keskitysleirien "diettiruokavaliosta" muutamat jutut. Esimerkiksi: leipää 100 gr, voita 25 gr, kalliokalaa 150 gr, tuoretta kalliokalaa 200 gr, eläinrasvaa 30 gr, jauhoja 50 gr=1544 kcal. Voisin varmaan pariksi kuukautta heretä kokeilemaan. Vedestä ei ollut mainintaa, mutta aiemmin olen lukenut muualta, että sekin on ollut säännösteltyä, saastuneista kaivoista kannettua. Mutta mitä on "kalliokala"?
Iiro Viinasen päiväkirjakirjasta luin jo, kuinka 1990-luvun alun lama alkaa kaatua vastuussaolevien päälle ja kuinka epäsopu heidän joukoissaan ihmetyttää nyt, että kuinka ne sen aikakauden ylitse kykenivät kömpimään. Yhteiskuntasopimuksesta silloinkin on ollut vääntöä.
Pitäisi lukea rinnan Erkki Tuomiojan päiväkirjoja samalta ajalta; ne luin aiemmin jo. Paavi Lipposen muisteluja en lue jos ei mikään siihen pakota: Kankeaa ja itsekehuista kieltä kuten mies fyysisestikin.
Viinanen on vähän kuin puolustuskannalla koko ajan, Tuomiojan tyyli on selostavaa, mutta äkäisiä piikkejä sisältäviä merkintöjä. Vittuilee se Viinanenkin. Maurille (Pekkarinen), Kanervalle ja Ilaskivelle varsinkin. Eikä voi sietää Kimmo Sasia. Pertti Salolainenkin esittäytyy IV:n katsannossa vähän löperönä tyyppinä. Esko Ahon ja Manun kanssa se tulee toimeen ehkä parhaiten. Tai ne hänen.
15 pv tiistai
Pakkasta 8 astetta. Tuuli puhaltelee vinhasti. Kävelin aamulla aika lenkin G:n koululle saattelun jälkeen. Joelta on siipirikkojoutsen kyennyt lentoon. Vamma vissiin korjaantui viime talven ja -kesän aikana ja lintu pääsi muuttamaan. Taisivat ne kevätjoutsenet sitä kyllä syrjiä, mutta jospa kelpasi nyt syksyllä parveen. Tai sitten se joutui susien syötiksi niitä kun täällä vilisee jokaisen kadun ristauksessa niin, että joka aamu varoitan poikiakin kun koulutielle lähtevät.
Gaiuksen joulujuhla illalla. Ison salin katsomo täynnä yleisöä. Koulu tarjosi glögiä, karkkeja ja pipareita. Muutamien vanhempien kanssa juttelin. G:n opettaja tapansa mukaan ylisti opetettaviaan, mutta kyllä hänelle onkin sattunut varsin mallikas luokka.
Tänään pottumuusia ja Puutarhurin eilenillalla pyörittelemiä lihapullia. Unimäessä kasvaneista potuista tulee ilmava, pehmeä muusi.
Luin Jaakko Kokki Kolmosen elämästä sirpaletietoa, että hän on käynyt syntymässä Juankoskella.
Tänä iltana kuuntelin Hannu Taanilan haastattelun. Hänen vastauksensa toimittajan esittämiin kysymyksiin olivat yhtä taajoin, verbaalisin lausein rakenneltuja kuin aikanaan radio-ohjelmansakin puhe-esseet. Eipä ole enää sellaisia radiopersoonia olemassa. Ainakaan Suomessa. Jotenkin tuntuu, että toimittajilta puuttuu kaikenlainen kunnianhimo tekivätpä ne mitä ohjelmia hyvänsä.
Yhtä saatanan putousta koko touhu. Nimensä mukaisesti. Lehtien toimituksissa myös.
16 pv keskiviikko
G jäi kotiin, on kurkku kipeä ja yskä, mutta ei kuumetta. Kaupungintalolla sikainfulenssaa työntekijöissä. Kohta kai se käväisee ohtoo kopasemassa meilläkin. Sitten olla rötjötetään petinpohjalla kaikki. Ei ole tullut rokotuksiin haksahdettua.
Gaius kirjoitteli vanhalla Brotherillani jotain tarinaa, mutta koska siinä on värinauha kuivunut, niin otti pikkuläppärin ja jatkoi sillä. Piti tulostaa teos ja antaa rei´ittäjä, jotta saa muiden monisteiden mukaan sen sitoa. Ihan looginen ja kieliopillisesti oikein rakennettu tiivis tarina "Trix Tohtorista" ja hänen laboratoriossaan kehittelemästä aineesta, jota syötyään ihminen haisee pahalle. G on vasta 8 v.
Kävin varaamassa lääkärille ajan. Vasemman kämmenen kalvokutistumia täytyy tarjota poisjyystettäväksi.
Koetin lähettää KS:n susi"keskusteluun" kirjoituksen, mutta se ei onnistunut. Vein sen sitten muistitikulla toimitukseen uutispiällikölle joka imi kirjoituksen koneelleen. On aika taas tökätä siihenkin kusiaispesään kun jutut eivät kuin kiihtyvät tuon mitättömän "peto-ongelman" ympärillä. Samaan aikaan älykännyköitä räpläävät autokusikit telovat suojateitä ylittäviä vanhuksia ja lapsia. Eilenkin pikkurillin mittainen maininta sisäsivun pimeimmässä laidassa 78-vuotiaasta mummusta jonka luut nuori mies autonsa teräksellä Lönrotinkadun asvaltille murusteli. Samaan lehteen palstatilaa oli verisen kuvituskuvan kanssa annettu susista ja niiden aiheuttamista taloudellisista menetyksistä puolen sivun verran.
Kaupassa puhutin Nigerialaista. En hänen nimeään osaa kirjoittaa joten kutsun vain lähtömaansa mukaan. Hän oli ostanut uuden repun tarjouskorista ja taateleita, appelsiineja, mehupurkin ja vaalean leivän; hinnoista puhuttiin. Sanoi, että nyt hyvä, raha vähä, ehkä riittää, kuukausloppu paha. Taputin olalle: Ei ole tuntematon asia minullekaan. Hän ei vielä hallitse täysin kieltä, mutta ne asiat joita tarvitsee, kykenee hoitamaan. Nuori, pyöreäkasvoinen mies, nenässä kookas rupipatti.
Tekivät sitten sen ne yläpään markkinahengen lävitsesyövyttämät päättäjämme, että vapauttivat kauppojen aukioloajat. Ja tämän kansanko pitäisi osallistua ilmastotalkoisiin! Nurinkurista ajattelua jos ajattelua lainkaan. Monella ei ole varaa käydä aina päivälläkään kaupassa saatika sitten yöllä.
17 pv torstai
Klo on 4. Heräsin uneen, jossa Iekkilän Sulo-vainaa vingersi polkupyörällä ja oli menossa johonkin metsämökkiin. Juoksin sen perään, että kätellään nyt kun pitkästä aikaa nähhään. Samaan tapaan kuin eläissäänkin se katseli muualle kun tökkäsi veltosti hikistä kouraansa ja kääntyi sanaa sanomatta pois päin. Joku sarkahousuinen ukonkuhja rotjotti mökin laholla kuistilla samassa unenkuvassa. Kohta poljin itse siitä kohtauksesta pois päin ja käännyin pellon laidalta merenrantapolulle joka päättyi kallioiden väliin nousseeseen tulvaveteen. Jotain haikeutta oli kaikissa unennäkymissä.
Laitoin uuniin puuron hautumaan. Kerkeää ennen kuin pojat heräilevät.
Pakkasta 16 astetta.
KS:ssa tänään kirjoitukseni liikennekuolemiin ja susiin liittyen.
Eilen tuli Kouvolan kaukolaina Väinö Mentusta. Jäsentelmättömästi ja ammattitaidottomasti tehty omakustanne. Minullekin tuttuja asioita ja henkilöitä (mm. Karsikkosalon Vihtori mutjautteluineen) sinne on kirjoittaja kerännyt, mutta ei se mikään elämäkerta edes löyhässä mielessä ole. Harmi. Olisi pitänyt Mentun lähipiiriin sattua taitavampi kynäniekka joka olisi kyennyt kunnollisen henkilökuvan tuosta papista laatimaan. Jos teosta olisi vähänkin mainostettu, lukijoita olisi löytynyt eri puolilta maata tuhansia joten kustannusliikkeellekin kannattava homma. Tietenkin tekijällä olisi pitänyt olla myös aikaa ja rahaa kaivella kohteensa elämänvaiheita kirjansa sivuille.
Kävin digikuvassa teetättämässä muutamat kuvat jotka lähetin joulukortin kera Vanhaherra Aallolle Korialle. Hänet tapasin toissakesäisellä pyöräretkelläni. Vaatimattomat 96 vuotta hänellä nyt ikää.
Kuvantekoreissulta tullessa toin maidot. Painavia kantaa käsissä. Reppua en opi harteillani kannattelemaan, isän peruja, ei sekään repusta tykännyt. Lie saanut Rukajärven reissulla tarpeeksensa niistä.
Uunia ja takkaa piti lämmittää vaikka pakkanen laantui aamuisesta. Leivoin sitten helpot, rukiiset arinaleipäset nyt illalla.
Iiro Viinanen se vain päiväkirjojensa mukaan kerkeää 1990-luvun laman koukeroissakin Ylläkselle hiihtelemään ja alituisiin jänis-, fasaani ja hirvijahteihin. Mistä ne herrat saavat luvat eripuolilla tapahtuviin metsästysretkiinsä? Kuka ne reissut kustantaa? Epäilys herää, sillä usein on mukana yritysjohtajia jne.? Arjen korruptio- ja lobbausreissujako?
Yhä enemmän alan tajuta filosofien sanoman kuinka elämä on pelkkää mielikuvitusta. Mitään tällaista, minkä me nyt havainnoimme ja totuudeksi mielikuvittelemme, ei olisi olemassa ilman ihmisen mielikuvitusta. Totta on ainoastaan ihmisen aivot. Vai ovatko nekään?
Joku päivähän tämä kaikki joka tapauksessa sanoo poks!
Nyt illasta kävin viemässä kirjoja pois. Sieltä kävellessäni hain kaupan tarjouksesta 2 parikiloista lohta ja 3 pkt kahvia. K kassalla. Lohiruuista muutama sana.
18 pv perjantai
Eilisen KS:n kirjoitukseeni kaksi kommenttia. Toinen maltillisesti kiittävä, toinen kamalan vihaisena laadittu; puuskutus kuului.
Siivosin lohet ulkona lumisen vaihtokompostinkannen päällä. Koskaan en fileoi ruotoja puolikkaista pois, katkon vain päät ja pyrstöt kompostiin. Lohenlintit suolasin pesun ja sanomalehden päällä kuivattelun jälkeen kevyesti, käärin voipaperiin ja laitoin pakastimeen. Siinä jouluksi syömistä jotka maksoivat yhteensä 16 euroa. Kinkkua tai kalkkunaa ei meillä harrasteta eivätkä syömiset ole joulunakaan arkilaitteluita kummempia.
Erään lukemani sosiaalibarometrin mukaan köyhäksi katsotaan sellainen yhden lapsen yksihuoltajaperhe, jonka bruttoansiot kuukaudessa ovat 1600 euroa.
Entä kun ajatellaan ko. barometrin valossa 5 henkistä lapsiperhettä (2 aikuista ja kolme kouluikäista lasta), jonka yhteenlasketut kaikki tulot (br.) mukaanluettuna lapsilisät ovat 3832 euroa. Millä tavalla ja millaisella nimikkeellä heidän yhteiskunnallinen asemansa sille käyrälle merkataan?
Jaetaanko tulot kahdella=1916 euroa jolloin perheen tulot ylittävät köyhyysrajan 316:lla? Entä otetaanko näissä laskelmissa huomioon yhdelle muualla asuvalle alaikäiselle lapselle maksettavat elatustuet jolloin päästään lähemmäksi 1600 euroa? Entä elätetäänkö jakojäännös pöydältä tippuvilla murusilla jos ei hänen kulujaan osata laskelmiin pilkuttaa?
Miinustetaanko itse tuloihin ynnäämäni lapsilisät pois bruttotuloista jolloin köyhyysraja alittuu selkeästi?
Joka tapauksessa edellä mainituilla laskentatavoilla viisihenkinen perhe ei pääse edes asumistuen piiriin vaikka juuri asuminen lainanlyhennyksineen, vakuutusmaksuineen, kiinteistöveroineen, tontinvuokrineen, kiinteistön huoltokuluineen sekä sähkö- ja vesimaksuineen vie tuloista yli puolet jolloin ruokaan, vaatetukseen, koulunkäyntiin, sairauskuluihin, harrastuksiin jne. jää n. 1800 euroa.
1800 euroa kun jaetaan viidellä, arkipäivän käyttöön jää 360 euroa/hlö/kk. Eikä kokonaistuloista ole miinustettu edes veroja joiden osuus on 778 euroa. Kun se vähennetään tuosta 1800 eurosta pienenee puhdas jaettava 1022 euroon eli käteen jää nettona kullekin 204 euroa eli päivää kohden 6 euroa 80 senttiä.
Entä yllätysmenot joita aina tulee, millä ne katetaan?
Mikäs se olikaan se lööppi, jossa kysyttiin, "Pärjäisitkö Sinä tällä 9 euroa 80 senttiä maksavalla ruoka-annoksella päiväsi?" Kuvituskuvana taisi olla jauhelihapullia, muusia ja jotain vihreää lautasen reunalla. Oliko esillä leipäpalaa ja maitolasiakaan edes?
Tätä tässä pähkäilin kun tulee kuulema taas joulu ja ovat niin kovasti kirjoitelleet siitäkin, ettei kaikilla lapsiperheillä ole varaa joululahjoihin, ja että mitä siitä sitten seuraa...
Eduskunnan pitkiin aikoihin pöljimmän puheenvuoron käytti edustaja Teuvo Hakkarainen (ps). Samaan on yltänyt hänen puoluetoverinsa Pentti Oinonen aikaisemmin koira puolisoksi-puheellaan. Selkäpiitäni hyytää näiden jellukoiden esiintymiset kun ei niitä voi satiirinakaan käsitellä. Ei edes huonona pieruhuumorina.
Kirjastosta viesti kirjasta Suomi sodan jälkeen. Käppäilin hakemassa. Lumituiskut saapuivat maisemaan. Yksi aste pakkasta. Otin samalla kassin täyteen maitoa ja piimää. K jälleen kassalla. Nyt muutama sana joulunvietosta.
Kotona kylässä puolikas armeijanosasto poikien kavereita. Tuo porukka jos jääkaapille hipsii, niin... monasti ne sen tekevätkin ja sitten on verta ilmassa kun siitä sanoo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
