Tikkojen kevät!

14.3.2021 sunnuntai

Tiällä Knissakin lunta on niin paljon, etteivät metriä korkeat suojaverkot ole estäneet rusakoita loikkaamasta omppujen puolelle hampimaan oksia kuorettomiksi. Olipa joku koettanut runkoakin jälttää, mutta ei ole maistunut isommasti. Pitää komentaa pojat polkemaan hankia puiden läheltä matalemmaksi.

On ollut sunnuntaiolo, en ole tehnyt mitään. Ruokia ja semmoisia vain.

15.3.2021 maanantai

Tulin tänne Um iltapvllä. Anun ja Marin  tielle oli kurvannut suurempi työkone ja tyrkkinyt paksut hanget leveälti raveihin. Eikä ollut Unimäkeen pysähtynyt vaan porhaltanut Kyntöläiselle saakka ja sitten toista laitaa takaisin. Kävin katsomassa. Ei missään ollut hakkuutyömaata aloitettu, vain syksyiset Jampronpoikain sullinyttöset hangesta pilkottivat Impon mökintötterön likellä.

Koneurakoitsija ottaa 400€ tuon 3,5 km:n aukaisusta ja kun vajaa rekan nuppikuorma keskenkasvuisia kuituja rahdataan pois metsästä, on jo kuljetusyrittäjäkin tuosta saaliista osilla. Myyjät, elikä Jampronpojat ovat kuitanneet ehkä muutamat sataset pystyleimikostaan, että eipä niistä ostajakaan voittoa saa. Mutta nuo yksittäiset kalikathan ovat vain maustemuruja muualta rekkajonojen matkanvarsilta keräämien hakkuuraiskioiden tuotoksista. Pakollinen  tappiokertymä voittojen seassa.

Saunomisn jälkeen tiirasin Rauni Mollberg-dokumentin ("Dinosaurus") kännykän ruudulta. Onhan se siinäkin perusäijä ollut. Dokumentintekijää (Veikko Aaltonen) ohjelma-arvioissa hyvitellään sillä, että on kohteestaan nyppinyt julkisuuteen elokuvaohjaajan "pimeitäkin" puolia, mutta kesyin sivelyin se ne tomusta esiin on harjannut. Olisi perkele murjonut kuin elostelija Nygårdia mualimalla murjovat. Ei Mollen ruumis siitä enää pahastu. 

16.3.2021 tiistai

Tässä aamiaisella ollessani tuli ruokinnalle käpylintu. Se kiänteli hangelle varisseita siemeniä, narskaisi jonkun käyrässä nokassaan halki ja läksi pois. Meniköhän kertomaan kavereilleen, että onpa ikävän makuista evästä. Vai kehumaan, ja pian niitä on koko parvi muiden tinttien kavereina hakkamassa jyvää kupuihinsa.

Iltasella

Hakkasin haloiksi yhden petäjän 35 pölkkyä. Aloitin myös pinoamisen, mutta tuli heikotusolo lumisateen mukana ja tulin ruuanlaittoon. Syötyäni nukahdin sohvalle ja sittenpä olikin jo pimeää. Laitoin saunan Lämpiämään, kannoin vedet sinne ja tupaan. Vinha halusi sisälle lumisateesta. 

Knissakin oli lumitöitä pojille ja Puutarhurille satanut. Olivat kolailleet jo ja P oli polkenut omppupuiden ympäriltä kinokset.

G oli poissa koulusta päänsäryn takia eilen ja tänään. Oli se kuiten Anelman pihan käynyt kolaamassa. Säästää rahaa uutta kännykkää varten ja puolet kuuluu olevan jo kasassa. Anelma oli maksanut viimeisimmät kolaukset ja lumienpudottelut pojille.

Saunalle lähtiessä huomasin lampun valokiilassa jäneksen nakertelemassa kaatamani koivun oksia aitan takana. Peräännyin sisälle, otin haulikon komerosta, latasin ja paukautin jäneksen hengiltä. Laskin Vinhan ulos ja käskin pupun hakuun. Veti vähän vainua ja pian se uppuroi hangessa jänis hampaissaan pihaan.

Suolistin saaliin, annoin koiralle sisäelimet ja takajalat reisilihaksia myöten iltapalaksi ja laitoin loput helkoliiteriin roikkumaan. Siitäpä on moneksi päivää luonnonravintoa Suomen Lapin Koiralle jolle ei muunlaista evästä saisikaan syöttää. Vain raakaa lihaa.

17.3.2021 keskiviikko

Silmäluomet revähtivät erilleen 06.45. Jomotti piätä. Kahvit juotuani helpotti kuitenkin ja kun söin vielä puuroa päälle, niin eiköhän tässä taas uusi päivä arkunkannen kiinni naulaamista odotellessa jälleen elämänkalenterista  unholaan reväistä. 

On 5 astetta pakkasta.

Astra Zeneca voisi olla joko automerkki tai taiteilijan nimimerkki, ehkä ihan oikea kirjailijanimikin. En viitsi ruveta asiaa penkomaan vaikka joka uutisessa nimi mainitaan. Kaupallinen yritys nimen itselleen muokannut on, mutta sanojen etymologia? 

Akseli Gallen Kallelan yksi maalaus on Astra (tähti?). 

Erilleen pienimäni ja tiiviisti pinoamani petäjän pinotilavuus on 1,1 kuutiota. Puolella siis pitäisi patvia, että järeäksi tukkipuuksi voisi kehua. Iältään se oli 45 vuotias.

Kikkanen parittelee iltaa kohden. Nyt jo miinus 10.

Päätä alkoi jälleen särkeä.

Saunaa lämmitellessä katsoin Areenalta Albert Camus-dokumenttia. Vajavat 50 vuotta kuokki kirjallista kenttää hän.

Sivullisen ja Ruton olen häneltä ainakin lukenut. Torsti Lehtisen eräs essee ja joku kirja on aika "Camus painotteinen" myös.

18.3.2021torstai

Heräsin jälleen ennen 4jää. Pakkasta miinus 10. Sisällä eilisen uuninlämmityksen ansiosta +21,5.

Vinha oli kaksi edellistä yötä ulkona, tämän yön se meinasi majailla sisällä, mutta illallinen jänispaisti pieretti sitä niin pahanhajuisesti, että pistin pihalle. Sen kun pitää tassutella vielä tuonne pikkuhuoneeseen sänkyni viereen lattialle nukkumaan.

Iltasella

Kerkesin pieksää halkoja pari mottia kun KH soitti, että jos kävisin vuokralaisilleen  puhkipalaneen kiukaan vaihtamassa uuteen. Se tiesi Iisalmikeikkaa. 

Puijonväristä pantiin kiuas KH:n laskulle kyitiin ja sitten kävin vielä Pöllösenlahdella katsomassa yhden osakehuoneiston pintaremonttikohteen. Lupasin hankkia kaupasta maalit ja pakkelit ym. (isännän laskuun) ja tekaista ensi viikolla homman pois.

Nyt tulee sitten hoppu, että kerkeän mylykytä pölökyt haloiksi tällä viikolla. Kuiden vaihteessa alkaa se pikkuisen isompi remontti jossa pesuhuone ja sauna laitetaan uusiksi kokonaan. Knissa pitää Harryn pihalle päin kallellaan oleva lahokoivu keretä kaataa ja oman talon katonharjalle kulkusilta ruuvata nuohoojaa varten kiinni. On sekin homma roikkunut jo tarpeeksi kauan.

Kesänkynnyksen Juva-projektistakin on ollut puhetta.

Olin Iisalmesta pois 17-18 välillä. En jaksanut saunaa lämmittää. Uunia ja hellaa sen verran, että tuvassa tarkenee ja tiskivedet kuumuivat.

Klo nyt 23. 

Nukahdin varmaan heti petille ruvetessa. Keitin kahvia kun en unenpäätä uudelleen tavoittanut. Mietiskelenpä tässä vähän ja loikoilen vaikka sohvalla, samahan se, jos vaikka siihen nukahdan.

19.3.2021 perjantai'

Klo on varttia vaille  yksi! Olen juonut kahvit ja laittanut uuniin puuron hautumaan kun se tuntui kämmenselän "mittariin" sopivan kuumalta.

Vähän mietityttänyt äskettäinen viikon kestänyt piänsärky. Jos se halavvaa enkä kykene itseäni lopettamaan, niin vitutus tulee olemaan armoton. Se huomioonottaen tietenkin että jos järjenkipen tilansa tajuamisen verran vielä särähtelee.

Verenpaineen mittasin viime vrkn puolella herätessä. Makuulla se oli 137/88/63, istuiltaan 126/81/53 ja seisaaltaan 128/82/53. Muutaman minuutin tauot ja ajatukset seis aina mittausten välillä, kuten eräs kuopiolainen lääkäri kehotti "tarkkuusmittaukset" suorittamaan. Miten lie nuo rannemittarit käsivarsimalleihin nähden luotettavia?

Toisinaan tiedän kyllä ilman mittauksiakin, milloin vernepaine kumpailee. Kun pää on tyynyä vasten, korvan soiminen "niukkii" pulssin tahtiin eri tavalla kuin normaalin paineen aikana. Olen joskus noussut mittaamaan ja siksi tiedän.

Veriarvotkin pitäisi kait taas käydä mittuuttamassa, mutta kun ei yhtään huvittaisi aikoja tilailla.

Vanhuutta ja sen mukanaan tuomia mahdollisia vaikeita sairauksia ajatellessani olisi parasta, jos olisi normaalia saada  syanidiampulli rasiaan taskuunsa jonka puraisisi rikki kun tuntee, että nyt alkaa humeetti pettää lopullisesti. 

Kun ei ole syntymisestään mitenkään vastuussa, niin perkelettäkö kuolemastakin joku muu saa päättää?

Mitään mieltä ikäni liikkumaan tottuneena en näe sänkyyn loppuhetkiksi sitomisessa, saatika että vuosikausiksi kuola suupielestä vuotaen pyörätuoliin ärvöttämään. 

Oikeus elämään, oikeus kuolemaan; julistajien julistus vailla ydintä.

Syntymisen prosessi siittämisestä alkaen on samaa kuin että vauva sitten taulukoidaan rekistereihin ilman hänen suostumustaan. 

Nimikin on vain muiden toimesta perseeseen läimäisty elinikäinen leima.  

Lapsuuden ja nuoruuden muiden sanelemien riittien jälkeenkin itsekö muka päätät kaikesta?

Hah.

Vapaa ei ole edes hangilla hiihtelijä.

Vapaus on harha. Vapaustaistelijat taistelevat tuon harhan puolesta, sen vallassa. 

Vapauspuolueet ovat vankiloista pahimpia.

Klo nyt 02

Kävin Vinhan kanssa kävelemässä Kyntöläisellä päin. Pakkasta vajaa 9. Kylmä viima tunki lävitse vaatekerrosten. Mennessä pidin lampunvalon kytkettynä. Lumikon ja jänesten jäljet rekisteröin. Pois tultiin sammutetuin lyhdyin. Taivaalla tähtien tirljoonaiset pisteet, joku satelliittikin erottui kun jäin hetkeksi niska kekassa katselemaan.

Ajattelin isääni joka joskus 1960-luvun maaliskuisena yönä on saapunut silloisen mökkirähjän pihapiiriin Luikkokankaalta päin nappaskengät jalassa, pikkutakki auki ja vilsa kallellaan, avokäsin. Silloin on ollut vain hevosreen vaikeakulkuinen jälki polulla, isällä ohranjyvä silmässä ja taivaalla nuo samat tähdet kuin nyktin. Jos on äidillä ollut pottutuiju ikkunalaudalla, niin mitäpä on isätauno sen tuikahtelut nähdessään, Hki-Kuopio junan kolkutuksen ja loppumatkan Ruposen linjakkaan matkan sekä nautittujen jalluryyppyjen turruttamassa päässään ajatellut? On ehkä vain horaissut povitaskussa lämmenneet pullonpersiet kurkusta alas, kusaissut nurkalle ja kömpinyt tupaan sen kummempia taivastelematta.

Mielikuva isästä toistui jälleen. Reissutöihin lähtiessä isästä näkyy vain leveä selkä ja kallellaan oleva vilsa ja kun hän pitkän ajan kuluttua saapuu, hän tulee yöllä, haisee viinalle ja tupakalle ja on tarinoita täynnä.

Mutta ei kai silloin Ruponen yöllä Kuopiosta tullut? Tai ehkä tuli sillä jos lauantain päiväjuna oli illalla Kuopiossa jatkoivat syrjäkylien reissulasset siitä linjakkailla koteihinsa. Ja heitä on ollut paljon, sen tiedän.

Klo 06.45

Nukuin sohvalla muutamat tovit.

Käpylintuparisko tuli ruokailemaan. En muina keväinä ole tuota lajia ruokinnalla nähnytkään. Hienoja lintuja nuokin. 

Näin "dekkariunta" salaliittoteorioita työkseen rustaavista.

Kemppisen blogissa on muutama epäilyttävä nimimerkki joiden takana saattaa olla yksi tai korkeintaan kaksi trollia.

Jos vaikka ahkera kommentoija "Tapsa" keksi syöttää joskus alteregoikseen  van Vaari ja Jope-nimimerkit kiusanhengiksi johonkin suosittuun blogiin? Havaittuaan sen jännittäväksi puuhaksi, hän veisteli profiileja pilvipalveluvarastoon enämpikin. 

Tämä tapahtui blogimaailman alkuhämärissä jolloin tällaiset menivät vielä läpi että helähti. Nyt "Tapsalla"  Voi olla galleriassaan useita kymmeniä personoituja nimimerkkejä. 

Toipila ja Matias K. voivat olla Kemppisen blogissa hänen veistoksiaan, aksentit ovatlikeisiä toisilleen, myös luojansa kanssa. Myös Mikiksellä, mutta hän voi olla nimimerkkien rustaajakaverikin.

"Kulttuurineuvoksen" paljastuttua "Tapsaksi" epäilyni vahvistuivat.  

Epäilyjäni tukee se, kun hoksasin Mikiksen ja Tapsan maantieteelliset "yhteensattumukset" kommenttirimpsujen  lipsahduksissa (rommitotien kallistelu tekee varomattomaksi). Näitä ovat mm. Kainuussa sijaitsevien Vuolijoen ja Otanmäen mainitsemiset tuttuina paikkoina, Forssaviittaukset  Torronsoineen, teennäisine mökkilaiturivihjailuineen ja vironkielellä brassailu. 

Eräs "van Vaarin" tapaus oli aika erikoinen. Hänen feikkiytensä paljastui aika helposti. Luojansa poisti sitten vaariparan kommentoijakaartista ovia paukuttelevana uhmaikäisenä mikä sinällään oli sekin oma erikoisuutensa. Mutta mainosmiehiltähän tällainen käy.

Salaliittoteorioiden rakentelu voisi olla hauskaa puuhaa jos olisi siihen viehtymystä, mutta jo nyt alkaa tympiä kun edellistä salaliitoista tykkäävistä hemmoista rustailin. 

On hyvä, että mulla on tämä Um, paikka, jossa voin olla ihan rauhassa. En kaipaa edes kännykän helinää saatika että lajitovereita ympärilleni pitkiin aikoihin.

Varsinkin keväisin ja kesäisin elämä tuntuu toisarvoiselta jos sitä kokoaikaisesti täytyy jakaa muiden kanssa. On se tietysti ollut antoisaa kun lapset ovat olleet pieniä ja silloin on tarve ollut myös aikuissuhteisiin ihan jo jaksamisen takia.

"Ihmisen ikävä toisen luo" -sitä ei pitäisi liikaa korostaa. Saatika että mystifisoida joksikin välttämättömyyshyödykkeeksi.

Tutkimukset väittävät, että ihminen sairastuu yksinäisyydessä helpommin, mutta ehkä se palvelee vain tutkijoita että saavat tutkimusaihettaan jatkaa. Jos mitä tahansa toitoteaan tarpeeksi paljon ja kauan, se alkaa toteuttaa itseään.

Vanhemmiten voin tässä tietysti höpöttää mitä tahansa kun en muista nuoruuden ikäviä yksinolojen hetkiä enää. Mutta miksipä ihminen ei saisi muuttuakin vanhetessaan vaikka tyystin yksinäisyydestä tykkääväksi ja olla myös yksin?

Iltasella

Tulin saunasta ja seisoskelin tovin jäähdyttelemässä "Milleniumpetäjän" katveessa. Nousevan kuun sirpin kynnen ympärillä oli kehrä, se tiesi ennen tuiskua, mitä tiennee nykyisin.

Pakkanen kirmasi yli kymmenen. Vinha tuli mielellään sisälle.

Aamulla poltin tuossa pihamaalla tehtaanrasvat uudesta kiukaasta ja kävin asentamassa sen paikoilleen. Meni siinä vain oma aikansa kun raahasin sen sinne talon kellarisaunaan ja irroittelin vanhan pois. Kiviäkin piti eeestaas kolisutella. Toin vanhan kiukaan tänne sillä lupasin KH:lle viedä sen omien rojujen mukana romulavalle. Kävin tarkistamassa myös tiskikoneen toimimattomuuden. Sellaiseksi se myös jäi, sillä siitä on tiltannut ohjelmakortti eikä sen korjaus näillä leveysasteilla mahda olla kannattavaa.

Se miesvuokralainen on jotenkin hassu. Sanoi muuttavansa ensi maanantaina Nilsiään. Kysyin, jäävätkö vaimot tänne niin se hymähti, että "vaimot?". Toinen naisista on vaimo ja toinen vaimon sisko ja he jäävät ainakin toistaiseksi aloilleen.

Eipä tuo mulle kuulune.

20.3.2021 lauantai

Heräsin Vinhan kakosteluun. Se oksensi tuvan lattialle mustakarvaisen mönjälammikon. Myyränkö lie syönyt kun jäeneksessä oli karva valkoista?

Klo on vasta 04.50.

Samapa tuo oli nousta kahvin ja puuron keittoon. Nukuin kuitenkin 7-8 tuntia, ja tosi hyvin.

Eilen menin halkorantteelle vasta iltapäivällä kun oli se kiukaan vaihto. Pieksin pölkkyjä kappaleiksi 18 saakka. Pinosinkin osan, mutta kaikki eivät mahdu pölkyistä paljastuneelle alallajohon lapuioin maata myöten pinolle sijaa sitä mukaa kun etenen.

Uni, josta vastentahtoisesti valveille konttasin olisi ollut mukava kokea pitemmälle. Istuin ravintolassa jonkun kanssa syömässä. Taustalla pari haetaristia soitti tanssimusiikkia, toinen lauloi. Kohta kimposi hämärään iltaan rivakan humpan soinnit. Takanani ½tuttu nainen laittoi haarukan ja veitsen pöydälle ja alkoi pompahdella jakkarallaan kuin muurahaispesässä istuja. Pokkasin hänelle ja mentiin kolmion muotoiseen tanssinurkkaukseen viilettämään niin, että kaiteet sälöinä lentelivät pitkin ravintolasalia. Yleisö nousi taputtamaan kun sitten laajensimme liikeratamme käytäville ja pöytien väliin.

Joo, humppoo sitä kaepoisi jo!

Kaasu loppui. Oli onneksi toinen vajaa pullo etten tarvinnut alkaa hellaan tulta ähräämään. Pitää ensi vkolla ottaa tyhjä pullo Iisalmeen mukaan ja vaihtaa se jossain.

Pientä aamunuhaa ollut ja aivastuttanut. Jos ihmisten ilmoilla olisin, niin hirviäisikö pärskäyttää?

Tein uunipuuron "wanhanajankauraryyneistä", kovista, isoista jyvänpuolikkaista joista ei kattilassa keittämällä hyvää tule vaikka kuinka hauduttaisi. Maustoin kipparikermalorauksella, mutta eipä se siitään somentunut. 

Päivä valkenee jo nopeasti. Klo nyt 6.30 ja on aivan valoisaa. Kevätpvn tasaus kautta planeetan.

Käpylintuparisko taisi oppia äkkiä helpolle aterialle. Tuolla ne punatulkkujen, tikkojen ja muiden tinttien kanssa narskuttelevat jyviä kupuihinsa.

Jos olisin hoksannut lähteä biologin uralle ja erikoistunut Linkolan lailla lintujen tutkintaan, rengastuksiin jne. niin olisinkohan onnellisempi kuin mitä nyt olen kun huomaan eläneeni epäonnistuneen, tyydytystä tuomattoman elämän? 

Linkola ei ollut onnellinen koska hän näki tulevaisuuden lintujen perspektiivistä. Niiden puolesta.

Valinnanmahdollisuuksia en osannut paljoakaan miettiä, kunhan vain menin ratkaisevissa käännöksissä sinne, minne nenä sattui näyttämään. Tyhmää ja turhaa harhailua hyvin paljon.

Joku voi sanoa, että olenhan jotain saanut aikaiseksi kun on lapsiakin niin paljon, mutta nykynäkemyksen mukaan se ei ole mikään onnistumisen mittari koska maapallo ei kestä tätä yhden lajin tyranniaa muutenkaan. 

Olen lapsistani hyvilläni, mutta heidän ja seuraavien polvien tulevaisuudennäkymät eivät ole toivoa herättäviä.

Ihmisen aiheuttama lajien sukupuutto hirvittää avuttomaksi murheeksi asti. 

Oikeastaan paskat oman elämän epäonnistumisella, ei tällä ole merkitystä. Ei olisi merkitystä vaikka tuntisin olevani onnistunutkin. Sekin olisi tiennyt osaltani vain lisätaakkaa ympäristölle koska se olisi ollut minullakin vain materian ahnehtimista, mualimalla joutavaa kiertelyä, lentelyä jne. On rojua vähemmälläkin mälläämisellä ympärille kertynyt.

21.3.2021 sunnuntai

04.45 hereille. Pitkät ja rauhalliset unet jälleen takana.

Unessa Oskarisetä makasi sairaana ja lihavana lattiapatjalla mahallaan. Kysyin sairaanhoitajalta vieläkö O hengittää ja miksi se haisee paskalle. Kohta olin keittiössä ja Oskari oli pöydän alla istuallaan kädet kaljun peitoksi taitettuina, kuin suojaksi iskuilta. O valitti hiljaa. Puhui elämästään, joka on ollut ihan perseestä ja että olipa saatanan hyvä jotta kuollakämpsähin haettona olemasta!

Hante tuli eileniltapvllä. Oli käynyt Tiilikalla lumikenkäilemässä. Latjasi vähän aikaa halkoja pinoon kaverina sitten keittelin meille kahvit ja teet. Juteltiin hämäräntuloon saakka. H on myymässä Lapinlahden taloaan.

Eilen hakkasin niin paljon halkoja, että kädet olivat aivan turrat ja kiinnityslihaksiaan myöten saatanan kipiät. Naksuviin niveliinkin sattui kovasti. Unen aikana kivut ovat kuitenkin hellittäneet.

Keli nyt nollassa. Eilenillalla satoi muutamat sentit lunta, nyt ne sulavat pois ja sulattavat vanhaa.

Tikkoja 3 ruokailemassa. Yksi istuu koivunoksalla.

klo 09.45

Tulin kahville pölökkyrantteelta. Nyt selvisi, että kuudesta tikasta 3 on naarasta ja kaksi urosta. Yhden sukupuoli jäi vielä tunnistamatta. Jospa se on muunsukupuolinen?

Tikkoja voipi olla enämpikin kuin 6.

klo 13.45

Kaikki uuni/takkamittaisiksi katkotut pölökyt kappaleina! Saunapilikkeet jäivät vielä tekemäti.

Klo 17

Lämmitin saunaa ja kävin pesulla. Tuli hemmetinmoinen lumimyräkkä. Sitä se kehrä kuunsirpin ympärillä tiesi. 

Piti lähteä ajamaan Kniin ja sieltä aamulla Iisalmeen remontintekoon, mutta enpä lähde tuollaiseen keliin urheilemaan. Aamulla on pakko kiertää Knin kautta koska osa työkaluista on siellä.

Kävin täällä kaupassa. Syömiset olivat jo kaikki.

Tuulee niin, että ranganlaihat puidenrungot luokille taipuvat.

Otin nälkään näännytettyjen ja ammuttujen listoihin kyllääntyneenä Saarikosken Euroopanreunan luettavakseni. 

Katsoin Mapsista, että Tjörnin saarelle olisi Unimäen pihasta matkaa 1973 km. Saarikoski kirjoittaa "reunaansa" myös siellä Miansa huomassa. Millähän saaren luodoista se heidän mökkinsä sokkeli sijainnee?

Niin haihtuu senkin aikalaiseni kirjailijan kiinnostavuus ja kirjallinen merkitys. Eivät lasteni ja lasteni lasten ikäiset edes tiedä hänestä edes nimeä vaikka hänen kirjojaan hyllyni väärällään ovat. Ehkä sitten kuolinsiivouksessa selaavat ennen tuhottaviin valikoimistaan.

22.3.2021 maanantai

Klo on 2.

Nukkumista takana 6 tuntia. Kuu on kohta ½kas. Se kelluu tuolla koillisenkulmalla, Karsikkosalon ja Pohjoismäen yllä.

Laitoin uuniin popat. Eilinen myräkkätuuli huuhtoi hataran mökin viileäksi. Nyt pakkasta 6. Ei sada, ei tuule.

Lähden hiilienvedon ja peltien kiinnilaiton jälkeen ajelemaan kohti kuuta. Tulee väsyttävä päivä. Vähän kuin joskus 1990-luvun alun pahimpina kriisivuosina. Mutta nyt ei ahdistusta siihen nähden ole.

Eväiden teko ja matkaan kun klo on 04.

Iltamyöhällä

Saunonut olen.

Olipa se päivä. Kilometrejäkin tuli 250.

Aamulla ajoin kuunpuolikasta kohden Kniin saakka. Tie oli aurattu ja pakkasen kovettama, oli suht hyvä kurruuttaa. Otin torkut kotisohvalla, keitin sitten puurot kouluunlähtijöille. Vein G:n Vimpeliin kun sillä hiihtoa eka tunnit. Iisalmessa olin vähän yli 9. 

Puijon Väristä tasoitetta 3 kg:n prk, 1 kympin pönttö maalarinvalkeaa ja toinen rusehtavaan sävytettyä. Tapetinirroitusliisterinkin muistin ja maalarinteipit, pensselit sekä telat. Suojapaperirullakaan ei unehtunut. 

Mutta A-tikkaat unohdin Kniin! Kävin K-Raudasta ostamassa uudet. Maksoi tarjouksessa 79€.

Sain olohuoneen tapetit irtoamaan kokonaisina vuotina osittain. Maalipesin alustan ja kerkesin jopa vetämään tasoitteitakin koloihin.

Osakkeenomistaja soitti nyt illasta. Kysyi, miten homma läksi käyntiin. Pyysi sitten, että jos kävisin huomenna aukaisemassa erään toisen osakkeen suihkuviemärin. Sanoi myös, että torstaina käy joku tyttö katsomassa sitä kämppää jossa nyt remppaan.

Iisalmesta lähtiessä kävin Kitumarketissa ruokaostoksilla.

Klo on ihan kohta 23. Pitäisi saada nukutuksi, että jaksaa taas huomenna.

23.3.2021 tiistai

Hyvin uinuttu yö takana.

Unessa olin vyötäröä myöten lumihangessa Järvenranta, aurinko lämmitti, ristiriita: pakkaslumihanki ja helle.

Pitää tehdä salaattia eväsleipien lisukkeeksi. Puuro on jo hautunut. Syön ja lähden. Tähtään Iisalmeen niin, että olen maalikaupan aukeamisen aikaan siellä. Pitää hakea patterintaustussukoita ja pari pensseliä vielä.

Iltasella 20.30 Unimäki

Sain olohuoneen pakkeloinnit hiottua, imuroitua, teipattua listat ja rajaukset ja kertaalleen maalattua. Keittiönkin listat ja rajaukset teippasin, mutta hionta ja maalaus jäi huomiselle. Tulin pois 18 maissa.

Maalikaupasta itselle poistokorista kaksi litraa puuöljyä neljällä eurolla. Normihinta olisi ollut 90€!

½len päivän jälkeen kävin aukaisemassa sen viemärin. Ihmisapinoiden karvoja siellä vain tukkeena oli. Asunnon vuokralaisista toinen oli australiasta Suomeen muuttanut Hemingway. Sanoin, kun soitin ovikelloa ja hän tuli avaamaan, että nyt soi kello sulle, mutta ei se ymmärtänyt viittausta Ernestin kirjan nimeen. 

Suomalaisnaisensa ei ollut paikalla. Ovikyltin mukaan hän olisi ollut Katainen. Nuoria he.

EK soitti siitä seuraavasta sauna-kh-remontistani. Sovittiin, että aloitan 6des pv huhtikuuta.

Söin vasta saunomisen jälkeen. Laitoin hauduttaen kasviskanapataa. En syönyt paljoa. Jäi huomiseksikin.

Soila kävi kävellen vanhimman poikansa kanssa.

Täytyy ruveta nukkumaan, olen aikasten katki.

24.3.2021 keskiviikko

04.40 ylös, puuro hautumaan ja kahvit. Päätä vähän särkee. Alkaa valoistua vaikka ohuessa pilvessä taevas.

Unissa seikkailivat (vai sikailivat?) isä ja aikalaisensa kylien ukot pussihousuineen.

Kynästä loppuu kohta muste.

Iisalmesta ehkä saisi säiliöitä Suomalaisesta?

Piensähkökonekorjaamokin pitäisi etsiä. Laseria korjauttaa ja se kuappasirkkeli.

Kaikkea pientä vain ajatuksetkin täynnä näinäkin eloni hetkinä.

Kompostiastiakin pitäisi tyhjentää.

Mutta mitäs näistä samalla aikaa tapahtuvan Siperian öljyyntymisen rinnalla.

Kohta on ruokinnalla tikkoja enämpi kuin muita lintuja.

Klo 18 Um

Tänään maalasin oh:n seinät toiseen kertaan ja keittiön kerkesin käsitellä kertaallen hionnan lisäksi. Mh jäi huomisexi. Oh:n ruskeaa piti hakea 3en ltran prkki lisää kun ei ihan piisannut.

Pesuhuoneen kalusteiden vaihtoakin ilmaantui. Allaskuappi on ihan mätö ja niin on nurkkakaapin alahelematkin turvoksissa. Haisevat. Altaan joutuu uuden laittamaan jos ei kaappia laita. Vanhassa ei ole seinäkiinnikepaikkoja.

Remonttikohde on siis Pöllösenlahdella. Sinne muutettiin Treelta 80-luvun lopulla kun S sairastui. Tuntuu kummalliselta ajella niitä katuja kun muistaa ne kaaoksen ajat. Että olen elossa vielä!

Kiviahonkadulla kerettiin asua kahdessa eri kerroskolhoosilokerossa. Toinen oli ylimmäisessä, uudessa talossa ja viimeisin viereisen vanhemman talon alimmaisessa. Paksu poikamies Blom asui viereisessä kolossa, muiden nimiä en muista. Jehovalaiset saivat kerran kovaa kyytiä toimestani kun olivat ängenneen sekoittamaan sairaan S:n päätä entistä sekavammaksi poissa ollessani. Eivät olleet hoksanneet, että saatan joskus saapua kotiin hieman aikaisemmin. Kuljin silloin Muaningalla töissä. S pitikin seuraavalla viikolla köijätä sitten Harjamäkeen kun jeesukset tajuntaa pieksivät.

Ei tarvi kenenkään kysellä miksi niin vastenmielisesti suhtaudun lahkolaisuuksiin.

25.3.2021 torstai

Kevättä se vain todistaa kun  aamuiset heräämiset aina vain aikaistuvat.

Revontulia (pikemminkin haaleanvärisiä revonhäntiä) oli idäntaivaalla aamukolmelta. Kuukin kohta täysi. Hyvätunnelmaisia olisivat aamuyönhetket jos jaksaisi niitä joka aamu herätä ulos kuulostelemaan. Mutta samapa taivaantulille; hetken hekumaa kaikki täällä.

Islannissa purkautuneen tulivuoren luokse on syntynyt pieni kansainvaellus. Paistavat vaahtokarkkeja ja makkaroita laavanvirtojen hehkussa. Se voisi olla omanlaisensa kokemus minustakin.

Lähden ajeleen Iisalmeen kun klo on 06.

klo 17.30 Um

Maalasin maalattavat ja keittiön seinänkin toiseen kertaan vaikka siinä oli suht hyvät entiset pohjat. Kolojen paikkaukset peilautuivat vielä eilisten telausten lävitse.

K-Raudasta kävin isännän laskuun uuden altaan ja kannakkeet kiinnityspultteineen. Purin vanhat kalusteet pois ja vaihdoin altaan. Vesiputkissa oli jälkiasennuksena laitettu sulut, että se helpotti hommaa. Paikkasin silikonilla edellisten kalusteiden ruuvinreiät. Saattaa olla, että vettä on ehtinyt väliseinään ja seinämaton alle ujua. Se ilmenee sitten aikanaan hajuna tai kuivaa aloilleen hajuttomaksi jos seiniä ei uudelleen rei´itetä.

Huomenna kovat loppuputsingit.

Aamulla kävi tuleva vuokralainen, nuori tyttö isänsä kanssa. Kovastihan tuo mieltyi kämppään, mutta niinpä se lapsuuskodista ensi-irtaanutujalta usenikin tuntuu. Väljä asunto yhdelle. Mutta jos opiskelemaan tulee, voi siihen ottaa kämppiksen sitten. Tai vaikka töihinkin. En saanut aikeista selvää eikä se mulle kuulukaan.

Lähtiessä viereisen kerrostalon pihalle tuli mustalaisnainen tupakalle. Pysähdyin jututtamaan. Kysyin, tunteeko hän Kyöstin ja Rikun. Sanoi olevansa samoja hagerteja. Utelin lisää ja hän kertoi, etteivät he enää asu Aurankadulla jonne olin tekemässä "Kiven" kanssa hevostallia. Helenasta kun  kysyin, hän sanoi, että hän on kuollut: "Aortta repesi". Kummasti muljahi mullakin rinnassa. Sanoin, että Helena keitti makoista kahvit.

Sen aikainen kaverini "Kivi" tappoi itsensä kun diabeteksen seurauksena alettiin häneltä jalkoja lyhennellä.

klo 21

Nukahdin sohvalle ruokailun  jälkeen. Laitoin kuiten saunan lämpiämään ja löylyttelin päivän maalinhajut ja hiet pois.

Kuutamon kirkkaus korostuu koska hanget valkeat nietokset. Keli nollassa muuten.

26.3.2021 perjantai

Tälle aamulle en pysty käpytikkojen lukumiärä kovin tarkkaan laskemaan. On niitä ainakin kymmenen. Soidinmenot niillä ihan selvästi. Ja ihan entivanhaiset kun on porukkaakin.

Hauska: kun myyrä pisti nokkansa hankireiästä niin tikka kerkesi nokkaista sitä.

Tänä aamuna olisi hanki kestänyt käydä hiihtelemässä. Täytyy kuiten lähteä Iisalmeen tekemään loppuputsinki.

27.3.2021 lauantai

Eilenillalla olin niin väsynyt, että Iisalmesta tulon jälkeen en yrittänytkään saunanlämmitystä. Nukahdin varmaankin jo 20 aikoihin. Heräsin sitten vaille yksi. Radio oli jäänyt Yle vega-kanavalle. Jossakin vaiheessa lauloi P.Mustajärvi pitkästä kuumasta kesästä jonka sanat vaihtuivat kuumiksi kalsareiksi. Ihan kuin Eva Tigerstedin "Klasariparatiisi"-ohjelma jota luulin ensikuulemalta kalsariparatiisiksi.

Näin myös unta Jounin työmaalta Raumalta. Tai ehkä se oli Laitilassa koska mestarina oli Kylä-Kailan Eerik. Tehtiin uutta pankkia jonka toiseen päähän oli suunniteltu suursikala. Sikoja juokseneteli jo telineiden alla ja päällä ja rakennustarvikkeiden väleissä. Niitä makaili myös eristepaketeissa joita olivat repineet muoveistaan pitkin tantereita. Minä hitsasin holvin päällä kontallani elementtien kiinnikkeitä ja toiset pitelivät niitä vatupassissa. Joka kulmalla oli joku tiirailemassa. Sataa tihuutti ja miehiä vitutti. Minuakin joka olin kehnoin hitsari koko porukasta.

Oli siinä remontoimassani osakkeessa pinttynyttä likaa muutamassakin katvepaikassa. Sähköhellaa ei varmaankaan ole sen uusimisen jälkeen siirretty siivouksen tieltä kertaakan pois. Takaa ja väleistä olisi voinut tutkia, mitä viimeisen kymenen vuoden aikana huushollissa on ruuiksi kärryytelty. Samoin oli pesutilojen laita kun rupesin tarkemmin luutun ja raspin kanssa kumartelemaan. Mutta aikani siivoiltuani huoneisto jäi vähintään tyydyttävään kuntoon ja raikastuikin ehkä hieman.

Puutarhuri on lomalla ja toi Iisalmeen minun ison kuappasirkkelin. Vein sen Kaarakaiselle jonne vein jo aiemmin laserinkin. Yrittävät korjata ne ja sitten soittavat kun valmis. Onhan se hakumatka sitten, mutta tarpeellisia koneita molemmat seuraavaa remppaa ajatellen.

Käytiin pullakahvilla Louhenkadun konditoriassa. EP:kin tuli kun soitin ja pyysin (entinen siskoni mies). Ei olla nähty aikoihin. 

Kivakuutamoinen yö. Täydet hanget ja vain muutama aste pakkasta. Kaupunkien valot eivät ole riesana, mitä nyt Nurmeksen suunnalta kajastelee. Ja vähän kylältäkin.

Pitäisi saada nukutuksi. Puutarhuri aikoi tuoda Gaiuksen tänne pinoamaan halakoja. Voipi hän jäädä itsekin jos jaksaa. Paulus ei tule kun sillä ensi viikko on koeviikko. Eliaskin on tullut lomille, mutta on niin väsy ulkopalvelusta, että aikoi nukkua paljon.

Puutarhuri ja G tulivat puoliltapäivin.

28.3.2021 sunnuntai

Olipa aamulla käpytikkoja ruokinnalla hurjat määrät! Vähintään kymmenen, mutta koska niiden toistensa hätyyttely oli niin kiivasta, ei laskeminen onnistunut. Ehkä valokuviin joitakin tallentui.

Yhden tikan kohtalona oli ikkunaruutu. Sen oli Vinha sitten syönyt. Hangella vain värikkäät sulat ja höyhenet tuulen ajamina viimeisestä matkastaan viestitti. Minua harmittaa.

Eilen rekisteröin ensimmäisen mustarastaan. Ja tänään saapuivat keltasirkut ja järripeipot. 

Kuusenjuuren automaattiin täytyy tuoda täydennystä. Lie jo 150-200 kiloa hakanneet kupuihinsa he.

Puutarhuri jäi viikonlopksi. Jaksettiin pinota kaikki halot ja saunalle sahaamani pölkyt pilkottuani aseteltiin nekin katokseen kuivumaan. Saunapuut ovatkin miltei kaikki. Tänne Kniin ajettiin peräkkäin illankorvassa eikä nyt jaksa yhtään mitään tehdä!

29.3.2021 muanantae

Pölökkymäisiin hommiin aloin tänäänkin. Kiipesin tikkailla Harryn suuntaan kallellaan olevan koivun puoleen väliin ja sahasin sen vaaraa uhmaten poikki niin, että se kaatui kuitenkin turvallisesti sohjoiseen hankeen. Ales tullessa pätkin sitä lisää ja loput sitten maassa. Nyt pölkyt ovat omalla puolella kasassa ja odottavat, että Paulus voimailee sovitusti ne pilkkeiksi. Kuntosalille meno on kielletty, niin siinäpä ulkoilmasellaista sitten.

Kiipesin omallekin katolle ja ruuvasin nuohoojalle kulkusillat jotka ovat seinän vierustalla odottaneet ainakin vuoden. Ei se kovin helppo homma ollut kun on niin jyrkkä katto. Mutta en pudonnut eivätkä työkalutkaan. Yksi täkkipultti kieri lappeella olevaan lumitönkyrään, mutta sitä en lähtenyt talteen urheilemaan.

Keräsin työkaluja ja ison kompressorin pakettiauton takatilaan. Nyt on sekin, muutamalla satasella iisalmelaiselta jobbarinnuljakkeelta ostamani Wv Caddy täynnä tavaraa. En aio pitää tuota kampetta kauempaa kuin on tarvis. Vien vaikka paalitettavaksi hajottamolle jos yhtään alkaa reistailemaan.

Huomenna lähden Um. Siellä on vielä niiden pilkkeiden teko ja sitten ensi tiistaina alkaa seuraava rojekti.

Viivan alle

 2.2.2021 tiistai

Kävin kylällä tekaisemassa sen pienen maalaushomman. Tarkistin samalla ovikellon toiminnan ja eiliset muut asennukset. Pelasivat vielä. Aneemisen rauhallisia vuokralaiset siinä talossa.

Tämän talven lumikerros on pakkautunut tiiviiksi ja siitä saa lapiolla lohkottua lumiharkkoja. Huvikseni "muurasin" saunan eteen seinän niistä.

Makoisat löylyt jälleen. Hyvä köntsähtää lukemaan ja nukkumaan. Klo nyt 21.45.

3.2.2021 keskiviikko

Aamupvstä aurinkoista, illasta alkoi hiplettelemään kevyttä pakkaslunta. Tuulenpuuskat ovat rajuja.

Tinttejä ruokinnalla tavanomaisen runsaasti, siipirikko peipposta ei ole näkynyt.

Aloitin polttopuiksi leimaamani puiden teurastuksen. Pätkin ne sitä mukaa pölkyiksi. Tänään kerkesin (jaksoin) murhata 5 isoa koivua. Yhdestä tulee uuni-takkapuita jopa 25-35 kpletta. Latvat ja pahimmat oksankohdat katkaisen hella- ja saunatarpeiksi.

Päänsärky on jatkunut. Ihan kuin kallon sisällä kelluisi rosoreunainen lautta joka liikahdellessaan hankaa altaansa reunoja.

Sonjan porukka kävi. Toivat 5 kpl ontoiksi sorvattuja pölkynpätkiä joista voin tehdä linnuille pesäpönttöjä.

Tapio soitti Kittilästä.Sisussa jälleen isot rempat. 20 tonnia aina helposti kulahtaa korjauskuluihin. Remppa tapahtuu 600 km:n päässä Siikajoelle, että seki  vielä. Saa siinä Pöntsön hiekkaa eräänkin kuorman kairaan kipata, että kulut kuittaantuu.

Minulla ei niin suuria kertamaksuja ole, mutta kun ei ole tulotkaan  kummoisia niin loppukuusta aina rahatta kutjotetaan.

4.3.2021 torstai

Tänäänkin 5 puuta nurin ja pätkiksi. Poleksin lumikengillä lisää hankeen reittejä puun luota puun luo ehkä onnistuvan kaadon suuntaisiksi. Joku puista tulee aina panemaan vastaan ja kaatuu halunsa mukaan, mutta yleensä kaadot onnistuvat. Hangessa ei karkuun pääse jos puu kaatajan suuntaan alkaa ängetä. Tai sattuu juuri viimeisen ketjunkurauksen aikana tuulenpyörre kohdalle niin sitähän ei kysellä minne nuljahdetaan. Konkelovaarakin on aina olemassa.

Jänikset löysivät heti koivujen latvukset syötävikseen. Ohuen pintakerroksen alla on rapea kohvakerros joka jänistä juuri ja juuri kantaa. Vinhaa se jo upottaa eikä se valmiiksi tallomiltani poluilta hankeen koukkaa. Käy sen verran uppuroimassa että haistelee jänisten jäljet ja napsii muutamat jäiset papanat nakerrettavakseen. Saapikohan koiran elimistö niistä mitään vitamiineja irti? Pupulainenhan itse syö säännöllisin väliajoin omia pyöryköitään koska niissä on sen ruuasulatukselle näin kierrätettynä hyötyä. Jotenkin se auttaa nimenomaan talvisen kuivamuonan aikaan pupulaisen suoliston toimintaa. 

Huussinkuusissa pikkukäpylintuja. Ilta-auringossa eivät kunnolla erottuneet punakoista kävyistä joista pieksivät siemeniä käyrillä nokillaan. Kun tarkkailin käpylintuja, huomasin, että vihervarpusille ja hömötiaisille kelpasivat kävynsiemenet myös. Eipä ole tullut tuotakaan ennen ajateltua, mutta loogistahan se on.

Käpytikat ovat hoksanneet lintupöntöt soidinrummuikseen. Yksi pärryyttää tuolla ja toinen tuolla ja joihin rummutuksiin kauempaa Karisuolta tulee kelopuuta nakuttavan lajitoverin vastaukset. Yhden lintupöntön ovat tikat pieksäneet niin, että siitä on etupuoli kokonaan haljennut ja pala pudonnut pois. Helppo se on korjata. Saattaahan se olla, että muutamista tintinpesistä häviävät munat ja poikasetkin tikkojen nokkiin kunhan aika on.

Koronapandemia on yltynyt kiihtymisvaiheeseen. Lajimme suurin tuska edelleen huvittelemaan pääsyn estyminen.

Puhuisivatpa yhtä paljon ilmastokriisistä joka tuossa huomenna toteutuessaan on tuhansin verroin vaarallisempi koko planeetalle kuin rutot ikinä.

Piänsärky jatkuu. Sauna vähän lievitti.

Pakkanen kippuroi 5-12 asteen välillä koko pvän. Lunta satoi sen verran, että jäljet peittyvät. Huomenna näkee, mitkä eläimet ovat yöllä liikuskelleet. Kärppä oli saunassaolon aikana hypännyt penkalta ales ja loikkinut aitan alle. Ei ollut Vinha huomannut. Sillä on kuono aina suunnattuna Iisalmen tielle päin kun se arvelee, että kaikki kiinnostava saapuu sieltä.

5.3.2021 perjantai

Piätä vain särköö, perkele!

6 puuta nurin ja pätkiksi silti.

Hante kävi kolmen maissa iltapvllä. Oli käynyt Tiilikalla hiihtelemässä.

Sitten soitti Heimosetä. Oli liikuttuneessa tilassa niiden lähettämieni valokuvien takia. Mieli oli herkistynyt erityisesti vuonna 1930 otetusta kiertokoulukuvasta jossa tuttuja lapsia. Muiden muassa veljensä Tauno (minun isä) ja Gunilla (minun äeti). Setä nyyhkäisi, että hän on tämän kuvan nähnyt viimeksi 70 vuotta sitten!

Kuvan eturivissä vasemmalta lukien: Tauno (isäni), Juhanilan Jussi (Juho, serkku), Juhanilan Aino, Gunilla Tuovinen (äeti), tuntematon, tuntematon.

Toisella rivillä: Olli Korhonen, tuntematon, Arvo Tuovinen kysymysmerkillä.

Kolmannella: Uotilan Ilta, loput siltä riviltä jäivät tunnistamatta.

Neljännellä: Mirjam Tuovinen (tätini), tuntematon, Korhonen Hilja (tuleva 1/4-mummoni joka oli aviossa äidinisän kanssa. Äidinäiti Elisabeth (os Ahonen) kuoli äidin ollessa n. 1 v. 1923), tuntematon, Korhosen Sulo, Tuovinen Kauko ja "Timstervilikki" eli Viljo Heikkinen. Joku takarivissä olisi kai Juhanilan Toivo, mutta se jäi kysymättä.

Opettaja on ollut pohjanmaalainen Sanelma Peltoniemi joka oli myöhemmin opettanut Heimoakin 3:n vuoden ajan. 

Uotilan viidestä tyttärestä setä muisti tarinan, jossa yksi oli tullut raskaaksi (saksalaiselle?) sota-aikana ja kun lapsi oli sitten maailmaan pukkautunut, oli äitinsä hukuttanut sen Ketronlampeen. Linnatuomiohan siitä seurasi. Sieltä tultuaan tämä nainen oli mennyt vaimoksi Tervamäen Edwardille (Heikkisiä hänkin) ja tehnyt tälle lukuisan joukon lapsia joista yhdestä tuli se kuuluisa Kirkonpolttaja ja josta "Meeri Perä" on kirjankin kirjoittanut.

Heimon puhelu kesti reilut 2 tuntia. Saunan lämmitys meni vähän myöhälle, mutta minnepä tiällä kiire olisi. Piätä vaen särkee.

6.5.2021 lauantai

Klo 01.11 heräsin. Kävin kusella ja samalla haravoin voimakkaala veneilijän lampullani ympäristön valkeita hankia. Kaivonkorvella oli epäilyttävä kohouma hangella ja kohta liikahtelevasta läjästä vilahtivat kiiluvat silmät; jänes.

Mietin unta jota ennen havahtumistani näin. Olin siinä jälleen rakennuksella jossa Haverisvainaa oli mestarina. Mitään ei taaskaan saatu valmiiksi, ei edes aloitetuksi, kunhan vain haahuiltiin ympäriinsä.

 Klo nyt 03.

Yritin saada unen päästä uudestaan kiinni, mutta eihän se onnistunut. Nousin kahvinkeittoon ja tuohustin hellaan tulet ja laitoin puuron hautumaan. Istuin tähän pirtinpöydän äärelle muka kirjoittelemaan, mutta ei ajatus kulje. Koskee päähän edelleen.

Klo nyt ½7.

Sohvalle nukahdin kun olin lisännyt hellaan pari paksua, oksaista kalikkaa ja vedot pienelle. Puuro on nukkuessani hyväksi hautunutta. Taidan syödä sen marjojen kera kun niitäkin otin pakastimesta mukaani. Mantsikkaa, puolukkaa ja lakkoja.

Ruokintapaikalla linnunsiipien räpse ja nokat käy.

Klo nyt vartin yli 9. Radiossa soi Muistojen bulevardi. Olin nukahtanut sohvalle uudestaan puuron syönnin jälkeen. Päänsärkyä kai tässä yritän kaikottaa tälläkin konstilla onhan se jatkunut jo viikon. Keittelen vielä kahvit ja katson sitten, kykenenkö metsään ollenkaan kun joka paikakan koskee, päähän eniten vaikka ehkä jo vaimeampana.

Pakkasta reilu 10.

Iltasella

Valtavan tuulenmyräkän nosti. Pellit kolisevat ja puita huojututtaa. Saunanpiisin savu hajoaa heti katolle, muutama savuntupraus kiepahtaa pohjoisen puolen päätyräystäältä alas kuin likainen pumpulipilvi. Tuuli käy siis enämpi etelästä vaikka toisinaan tuntuu, että sillä ei ole tänään suuntaa laisinkaan. Vastasatanut lumi tuiskuaa aurausvallien väliin ja kinostuu tielle niin, että luultavasti en pääse huomenna lähtemään jos linkomies ei käy.

7.3.2021 sunnuntai

Petille menin eilenillalla 20. jälkeen enkä varmaan montakaan sivua kerennyt lukea kun olin unessa. Puoliltaöin havahduin hetkeksi hereille kuuntelemaan maalismyräkän sointeja ulkoa, ja vaikka kusetti, käänsin vain kylkeä ja heräsin vasta ½6. 

Viikon kestänyt päänsärky on tiessään.

Mökki viilentynyt, mutta on edelleen 17-18 astetta. Ulkona alta kymmenen.

Kävin polkuja peittäviä kinoksia talsimassa lumikengillä ja vedin perässä painon kanssa pulkkaa. Metso istui aukean takana muutaman sadan metrin päässä kuusen latvassa parit tunnit. Luulin möykkyä jo katkenneeksi latvaksi kun niin liikkumatta olla törötti.

Piti lähteä käymään Knissa, mutta sitten Puutarhuri soitti, että G:n täytyy käydä koronatestissä koska kuntosalilla oli mahdollinen altistus ollut. Eliakselle olisi pitänyt toimittaa jotain tarvekampetta kasarmille kun sielläkin ovat hieman eristyksissä eivätkä itse pääse asioilleen.

Nyt illasta soiteltiin jälleen ja koronatestin tulos oli negatiivinen. En lähde enää ajelemaan. Puutarhuri lupasi toimittaa tavarat E:lle.

Hallitus siirtää (oikeusministeriön suosituksesta) kuntavaaleja kesäkuulle. Looginen ratkaisu eikä vaikuta yhtään mihinkään tämän maan asioiden hoidossa. Äläkän ne persut nostivat eivätkä yhtyneet muiden puolueiden linjaan asiassa. Halla-aho juipisteli odotetusti, että taustalla olisi muka koronapelon sijaan persupelko, mutta eivät taida saada siitä sen kummempaa kohua kuitenkaan aikaiseksi.

Linkomies kävi päivällä aukaisemassa polun.

Kun päänsärky hellitti, ei tuloksena ollutkaan helpotus vaan jonkinasteinen alakulo. Vähän kuin aikoinaan krapuloita potiessa. Morkkis elämän huonosta sujumisesta vaikka ei kaikki omaa vikaa olisikaan.

En sitä nyt ala kuitenkaan pohtimaan. Otan vielä yhdet kunnon yöunet niin eiköhän se tästä.

8.3.2021 muanantae

Pakkasta -18.

Kun aurinko muutama minuutti sitten alkoi pilkistelemään idässä, pölähti tinttiparvi yhtenä joukkona ruokinnalle. Valo säätelee niiden liikkumiset.

Yöllä käydessäni ulkona, oli jänes aitan ja huussin takaisella hangella. Valokeilassa se näytti valkoisemmalta kuin uudenlumen hanki. Silimien kiilto paljasti.

Käpytikat tulivat nyt vähän myöhemmin ikkunan taakse. Niitä on nyt kuusi tikkaa yhtä aikaa laskettavissa. 4 kisailee koivuissa ja kaksi noutelee siemeniä automaatista sälöjen varaan pienittäviksi. Toinen tikoista hakkasi äsken naulaan tökkäämääni sämpylää niin että murut vain lentelivät.

Paulus meni Rukalle lauantaina ja oli eilen lasketellut koko päivän. On siellä kaverinsa perheen mukana. Eipä meillä itsellä olisikaan varaa lähteä semmoisille reissuille.

Linkomies kävi nyt aamusta tyrkkimässä uran minun halkorantteellekin. Hyvä se. Pulkkasin pölökkyjä muutaman tunnin.

Eilisen aikana tillotin kännykän ruudulta norjalaisen Exit-sarjan toisen tuotantokauden. Olisi se eka riittänyt. Onneksi olivat vain 35 minuutin pätkiä. Harvoin mikään aihe kestää vyöryttää monia tuotantoja samalla kaavalla. Näyttelijät väsyvät, ohjaajat väsyvät, käsikirjoittajat eivät viitsi paneutua jne.

Harmittaa sekin  Herminen kostotoimenpiteiden uskottavuuden puute. Muka tuosta vain saisi sijoitusneuvojia juoneen mukaan jne. Ja se hänen pahoinpitelynsä lavastaminen oli kyllä täysin epäuskottavaa skeidaa, ettei kehnoissa meidän kotimaisissakaan dekkareissa sellaiseen ylletä. Pilasivat hyvän koston jonka ne äijänpaskat olisivat ansainneet.

Niin ja vielä se täydellinen fiasko sen Williamin sekoamisjakso. Että muka alushoususillaan lähtee metsästysreissulle....

"Tosikertomukseen" rahan roolista sarja kai perustuu ja jotenkin se eka tuotantokaudella onnistui siitä siivun näyttämäänkin uskottavasti. Nyt hutkahti norjalaisvuonojen lumikinoksiin.

9.3.2021 tiistai

On jo myöhäilta. En merkkaillut vihkoon mitään koko pvnä.

Aamulla oli miinus 27 pakkasta eikä lähtenyt auto käyntiin ennen kuin olin aggergaattisähköllä lämmittänyt. Piti käydä kaupassa ja leipomossa kun ei enää ollut muuta syötävää kuin kaurapuuroa florasilmällä. Eilen paistoin pannulla tähteitä, porkkanaa, pottuja, sipulia ja leivänkannikan murusia. Salaattikin loppui ja piimä. Kauramaitoa oli aamukahviin parit plöräykset.

Päiväksi lauhtui alle kymmeneen ja pulkkasin pölökkyjä tienvarteen. Lumikolassakin tulee melkoinen läjä pölökkyjä kun sitoo kumiköysin ne kiinni.

Lämmitin uunin tulisexi sillä ensi yöksi lupailee vielä alempia lukemia mittareihin.

Katsoin kännykästä iltauutiset. Koronaahan sieltä ilmaan levisi. Etelän kolarisumaa sivuttiin. Oli 90 ajoneuvoa rytissyt alle koronaetäisyyksien toisiinsa nähden ja peltiä (muovia) oli rutussa melkoiset röykkiöt. Hollolassa armeijan masisisut (2), bussi ja rekka sekä pari hlöautoa oli aiemmin aamulla kosketelleet toisiaan. Keli etelässä lumipyryinen.

10.3.2021 keskiviikko

33,9 astetta pakkastakuuden aikaan. Neljältä kun kävin ulkona kusella, oli astetta enämpi. Kusi kuarelle jiätyi. Ei halunnut Vinhakaan ulos jäädä, hyvä ettei uunille tahtonut.

Yleuutisten sivulta luin toimittaja Jarmo Siivikon rustaaman jutun Inarin Suolisvuonolla asuvasta 81-vuotiaasta miehestä jonka matka Ivalon terveyskeskukseen rokotukselle on 170 km. Muuten ihan hyvä juttu, mutta että erakko-ilmaisua käytetään liian heppoisin perustein tämänkin jutun kohteesta. Ei hän mikään erakko ole. Pihapiirissä on viiden ystävän mökit ja moottorikelkka kiidättä maalikyliin muutamassa tunnissa kun tarvetta ilmaantuu. Ja kesällä vene jossa moottori lienee myös.

Oikea erakko on ihminen, joka ei lähtisi edes rokotukselle jos edes sitä eristäytyneenä tulisi koskaan tarvitsemaankaan.

Mutta luonnehtivathan muutamat tyypit itseään erakoiksi vaikka keskellä kaupunkia majailisivat.

Luonne voi olla erakon, mutta harvalla sen vaatiman statuksen saavuttaminen käytännössä onnistuu. Muumioituminen kyllä yksiössä keskellä Helsinkiä. 

Minä pärjäisin täällä Unimäessäni vaikka viikkotolkulla vähin eväin ja ilman minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan, mutta ei täydellinen eristäytyminen ole mitenkään mahdollinen. Erakkoutumiseen opiskelu olisi pitänyt aloittaa jo 14 vuotiaana, että osaisi. 

Ruokahuolto esimerkiksi Lapin kiveliöillä on aina ollut vaikeaa ja nykyihmiselle vielä vaikeampaa. 81-vuotias Veikko Paltonkin päällä olivat viimeisen päälle hyvät vermeet kun hän uudehkolta näyttävän Lynxin satulaan kapusi rokotereissulleen. Kyllä niiden takia jo on pitänyt ihmisten ilmoille lähteä hinnoista tinkimään. 

Tämä murinani koskee siis vain "erakko"-luonnehdinnan väärinkäyttöä, ei Veikko Palton vuodesta 1944 (neljä vuotiaasta, mutta tätä ilmoitettua vuosilukua kyllä pitäisi tarkistaa, sillä saksalaisten Lapista poisvyöryminen tapahtui v. 1945) jatkunutta erämaapalstalla elämistä jossa varmasti jo lähtökohdiltaan on ollut omat vastamäkensä. 

Se, ettei Veikko vaimoa ole tontilleen saanut jäämään tuo mieleen Junnun laulun Saimaan saaresta, hylkeestä ja saaren asukkaasta Nestori Miikkulaisesta ilman perhettä. Mutta vapainhan ihminen sillä tavalla elämään tyytyessään on kun vastuu koskee vain omaa nokkaa.

Eilisissä kolaroinneissa ei ole kuolintapauksia. Yksi alikulkusillalta ales suistuneen rekan kuljettaja on kyllä loukkaantunut vakavasti.

11.3.2021 torstai

Tilanne aamulla ennen 6:tta: Ulkona miinus 30, sisällä +13! Yöllä oli enämpikin, mutta unisilla silmillä en ollut varma mittarilukemasta olko se peräti 35 vai astetta vähempi. Enkä muistakaan kun nukutti niin makiasti.

Unessa jälleen rakennuksella jossa kaikki tarvikkeet olivat valmiina ja järjestyksessä sokkelin päälle nosteltavia elementtejä myöten, mutta ei edes aloittamaan päästy kun piti huhhailla kaikkea muuta. Enimmäkseen joutavaa huulenheittoa. Wesse ja Arto olivat kahtapuolen petäjää paksuilla oksilla istumassa ja kahvia hörppimässä Airamin kupeista. Kake huusi niille alhaalta, että hän kaataa kohta puun jos että ales vaju!

Sitten siihen tuli puolipukeinen nainen ja heräsin mulkun pöjötykseen.

Jos saisin tänään loput pölökyt tienvarteen köijättyä. Kaadan kyllä vielä kolme mutkille kasvanutta, oksaista petäjää että varmasti sitten lämmityspuut riittävät ensi talveksi. Niiden tilalle kasvaa kyllä lähellä olevista kuusenaluista hyvät puut sijalle.

Katselin petäjikköä muutenkin sillä silmällä, että jos voimia ja metsästärahtaamiskoneita olisi, kaataisin parisensataa runkoa nurin, katkoisin 12 mertrisiksi (jopa pitemmiksikin), kuorisin ja veistäisin niistä rakennuksenrungon. Tämän vanhan ja vetoisan mökin voisi surutta purkaa ja tehdä hirsistä uusi tilalle.

Mutta joutavia haaveita ne. Rahaa pitäisi silti olla vaikka omasta metsästä runkotarpeet hakisinkin. Jo yksin vestäminen maksaisi osansa. En niitä käsikaluilla kuitenkaan alkaisi kaulaamaan. Moottorisahassa kuluisi tulppia, ketjuja ja laippoja moniaita ja bensaa sekä öljyä monet tankilliset. Saattaisi loppua sahasta itsestäänkin puhti ennen kuin harjalla oltaisiin.

Mutta mukavaa se olisi se rakentaminen. Nyt ehkä osaisinkin vähän enämpi kuin nuorempana. Tai olisi ainakin malttia varausviivan kanssa.

Pikkukäpylintujen lisäksi parvi isokäpylintujakin liitelee kuusesta toiseen. Ruokinnalla niitä en ole nähnyt. Jos hoksaisivat käydä, niin kelpaisikohan niille auringonkukansiemenet?

Jäljistä päätellen jäneksiä on runsaasti vaikka kyllä yksikin kerkeää pakkasöinä vuppasta tuhannet jäljet alueella. Olisivatko jänekset niitä "tuhannenvumpsijoita" joksi jotain isän erästä kaveria kutsuivat?

Pölökyt ovat tienvarressa. Lopetin pulkkaamisen 17.30 ja laitoin saunan lämpiämään. Oli tiukka päivä joten luulisi unen sauann jälkeen maittavan. Ainakin nälkä oli.

Hesarin sivuilta luin Kiasman sinkkipelleistä, että ne puretaan ja laitetaan kierrätykseen. (Sinkkipellit=penkkisillit). Kiasman rumuudesta joka sekin on katsojan silmistä kiinni, oli jokin  aika sitten polemiikkia johon osallsituin. Minä olin se, joka sanoin rakennusta rumaksi. Eikä minusta Oodi tai uusi Musiikkikeskuskaan siinä lähellä mitenkään ihaltavaa rakennuskulttuuria ole. 

En tiijä, millä silmällä enemmistö rakennuskulttuuria katselee kun ei suurta haloota edellä mainituistakaan ole Hesassa syntynyt. Ehkä nykyihmiselle on se ja sama millaisissa miljöissä älyvehkeitään hivelee ja omia selfieitään niistä katselee.

12.3.2021 perjantai

Klo on vasta 01.10. Heräsin jo tunti sitten, mutta uni ei rantautunut mailleni joten nousin kahvin keittoon. Tulihan tuota unta kuiten muutamat tunnit.

Lukenut olen Mirka Danielsbackan Sotavankien kohtalo 1941-1944 (väitöksestä tehty kirja). Muonitustilanne on ollut heillä huono, nälän takia vainajoituneita on tullut paljon.

Unessa juteltiin koirien hajuaisteista. Sanoin, ettei ole minusta samaan nenineni.

Sanasta nenineni aiheutui korvamato joka "soi" edelleen päässäni. Aloin luetella varpaista lähtien ruumiinosiani:

varpaineni

nilkkoineni

polvineni

reisineni

munineni

perseineni

napoineni

mahoineni

tisseineni

kainaloineni

olkineni

kauloineni

niskoineni

leukoineni

partoineni

korvineni

NENINENI!

poskineni

otsineni

hiuksineni

takaraivoineni

Litanian loputtua aloitin jälleen alusta. Kymmeniä kertoja, tai ainakin niin kauan kunnes heräsin. Kirjoitin nyt kaikki ylös, että jospa ne lakkaisivat pään kiertoradalla kiitämisensä.

Pysäytän rimpsun nyt näihin ajatuksiin joita myös nenineni-unessa vilahteli:

Hän sanoi ajattelevansa suuria. Ajattelija siinä vieressä ei sanonut mitään, hän vain ajatteli.

Ajattelijan ajatus valmistui ja hän päästi sen vapaaksi.

Tuli siihen toiset, jotka nimesivät karkulaisen Suureksi Ajatukseksi.

Ajattelija kohautti harteitaan, valitsi sitten ajatusten aihiosammiosta uuden ajatuksen ja aloitti alusta ajattelutyönsä.

Hän, joka aluksi uhkasi ajattelevansa suuria, ei ollut päässyt edes aihioiden valinnasta selvyyteen. Hänen elämänsä kului keskeneräisten sanomisten julistamisiin. Ne kierivät ajatusten rinteillä kuin kaiuttomat, lahot tynnörit.

Alunalkaenkin mitättömiä ja keskeneräisiksi jääviä ovat minunkin ajattelut. Tuloksista ei pidä edes puhua. Mutta ajattelen silti. Päätäni en pensaaseen osaa työntää. Tai jos työntäisinkin, se ajattelisi sielläkin. Jonkun pitäisi polkaista se halki niin kuin on uhattukin.

Eilen pölkkyjä kiskoessani minuun iski voimat vievä alakulo. Kehnosti eletyn elämäni hukkaputken ryöpsähdys tekstasi jälleen tehtyjen virheitteni summan viivan alle. Siinä kyllä luki että KOKEMUKSET, mutta ei niillä uunia lämmitetä aikä kassoilla kuluja makseta.

Elämä on kuin nuo pölkkyrivit tuossa tienvarressa. 

Palasteltuani pölkyt haloiksi ja kuljetettuani ne kaupunkiin, pinoan ne jälleen ja kun allakan lehtiä käännellään taas uuden talven kohdalle, palavat halot tuhkaksi uunissa, takassa ja saunankiukaan alla. Tuhkat säilön tynnöriin jonka täytyttyä rahtaan sen takaisin tänne ja pöllyytän lannoitteeksi metsien puille.

Eikä kukaan muista puita jotka yksilöitä olivat kunnes ne tuhkaksi poltettiin.

Niin käy minunkin. Lapset ikävöivät hetken ja kuten oikein on, unohtavat. Jatkun äänettömissä geeneissä ja nenien muodoissa, joskus joku voi äännähdellä kuin minä ja joku mänööverini saattaa ilmetä pojan polven verran.

Holokaustissa kärvennetty yksilöjuutalainen, muistaako sinua ja elämäsi aikaa kukaan enää? Massamurhana olet vielä kuvassa täytteenä, mutta yksilönä olet hajonnut unohduksen tuuleen. 

Jos nekin puut, jotka minä teurastan ja poltettavaksi 100 km:n päähän rahtaan saisivat elää elämäänsä hamaan maailmantappiin saakka, niin eikö se olisi paljon tärkeämpää kuin yhden lajin lyhytkestoinen selviämistaistelun voitto niiden tuottaman lämmön avulla? 

Tuskaa mielikuvitus luo siitäkin faktasta, kuinka kokonaisen valtion alueelta on ikimetsät rahdattu sadassa vuodessa sellutarpeiksi, sahoille ja muuhun yhden lajin selviämistaistelun areenoille ja näin tuhottu evoluution suunnattomat rakennelmat miljardien lajien symbioosissa elämisen mahdollistamiseksi.

Lajimme viivan alla tulee lukemaan: 

EMME ONNISTUNEET KOSKA AJATTELIMME VAIN OMAA SELVIÄMISTÄMME

Sodankylän Viiankiaapan kohtalosta Ylen sivuilta lukeminen tuotti osaltaan tämän masennuksen aallon mielessäni. 

Mitään halua mahtaa Kongonkaan mineraalien ryöstölle jota toteutetaan kurjuudessa muutenkin elävällä lapsityövoimalla. Ja vain ja pelkästään muutenkin hyvinvoinnissa rypevien "MEIDÄN" takia. Taskuissamme sädehtivien älyvehkeiden toiminnan turvaamiseksi.

Tätä samaa ahnehtimista Suomen metsistä Siperian öljykenttien kautta Alaskaan ja ympäriämpäri planeettaa ja pian myös avaruutta myöten!

Voi sinä hömötintti siellä ikkunaruutuni takana kuinka paljon tärkeämpi puolustettava olet kuin minä ja lajini homosapiens!

Hyi saatana kuinka tunnen itseni saastaiseksi natsiksi!

Sama pv kuin ed. merkinnällä, mutta aurinko on noussut jo. Nukahdin sohvalle, heräsin uudestaan 05.30, haudutin puuron, söin, tiskasin astiat ja suodatin kupillisen kahvia.

Luin  kännykästä Hesarin ne jutut, jotka tilaamattomanakin voin lukea ja Yleltä muutamat jutut. Koronasta enimmäkseen muistutetaan vaikka saapuva ilmastokriisi tuhansia kertoja vakavampana maapallon uhkana on ihan tuossa pikkurillinmitan piässä.

Monia vuosia sitten "toivoin", että lentokoneet jäisivät kentille ja maailma pysähtyisi muutenkin ja nythän se on hetkeksi pakon edessä hiljennyt, mutta pysähtynyt se ei ole. Kieli märkänä elonkehän kaupallistaneet diilerit odottavat kriisin lannoittamien rahaplantaasien avautumista ja meno eikun kiihtyy Mars-planeettaa myöten kunhan kuuhun ovat kännykkäverkon ja väliasemat rakennelleet.

Käpytikkojen katselu ikkunasta tyynnyttää mieltäni nyt. Jos niiden esiintymistiheyden kasvu lähiseudulla on ruokintani ja kolopuiden kuivattelun ansiota, niin voinko olla edes siitä hetken hyvilläni? Maksanko yhtään sitä velkaa jonka luonnolle elämäni on aiheuttanut?

Ei sillä merkitystä liene kuin että musertavista ajatuksista huomiseen selviäisin. Joka sekään ei oikeasti ajateltuna oikein ole. Mikä oikeus minulla on elää jos olen elämisen mahdollisuuden niin monelta luontokappaleelta oman elämäni mahdollistamiseksi riistänyt, ja riistän jatkamalla yhä?

"Jakamaton ihmisarvo" on suuri vääryys toteutettuna kun se tapahtuu vain yhden lajin sisällä, sen hyödyksi muita lajeja murskaten. Lajitellen vasemmalle=tuhoon, oikealle=hyötykäyttöön, kierrätykseen kuin Birkenaun portilla muutama vuosikymmen sitten lajimme kesken.

13.3.2021 lauantai

Heräsin jälleen yhden kantturoissa. Keittelin kahvit, raapaisin hellaan tulet ja puuron hautumaan. Uunipuutkin sytytin tuleen ja sitten nukahtelin sohvalla aamunnousuun saakka.

Eilen kaadoin ne aikomani 3 petäjää, katkoin ja rahtasin pinojen jatkoksi. Meni pimeään asti sillä ne olivatkin työläämmät kuin aiemmin kaatamani. Yksi niistyä kaatui aivan omaan suuntaansa ja humpsahti syvälle hankeen. Sen katkominen ja kaivelu otti tosissaan voimille. Mutta kun sitten kävin ruokailemassa, jaksoin sinnitellä kaikki pölökyt pinoon. 

Kuvasin videonpätkän hakkuutyömaaltani edellisiin synkkiin ajatuksiin pohjustuvien puheiden kera. Laitoin sen watsapissa kotiväelle ja siskolle, muualle en viitsi iäntäni lahjoittaa. Suattaa se levitä sieltäkin.

Urakan jälkeen saunanlöylyt tuntuivat ansaituilta ja nukahdin sormi kirjan välissä varmaankin heti.

Nyt olen lähdössä Kniin. Paikat on suurinpiirtein kunnossa paitsi että lattianlakaisussa säästin. Tupa säilynee muanantaehin lämpimänä sillä leutoa lupasi kelitiedotus.

Vinha arvasi aamutoimieni autolle pyykättävien ym. tavaroiden rahtuusta, että ollaan taas lähdössä ja etsii nyt piilopaikkaa minne livahtaisi. Hankeen kaivoi montun ja nyt näkyy vain korvat sieltä!

On lähettävä. Muanantaehin, tupani henget Anu ja Mari siellä lämpimän uunin piällä!

Elämän tikkailla

11.1.2021 muanantae

Jos aikajana piirrettäisiin tikkaiden muotoon, niin ylä- vai alapäästäkö aloitettaisiin?

Faktaa kuitenkin, että elämää elettäessä maa aina vain lähemmäs tulee.

Iisalamessa. Otin kerrostalo-osakkeen pintarempan urakakseni. Vanhat muovimatot pois, paljastuneesta betonista mattoliimojen ja karvojen korttaaminen ja uudeksi pinnaksi vinyylit. Koloille kolhittuihin seiniin remonttitapetit ja maalaukset. Uudet jalkalistat ym. pientä.

Tänään sain melkein kaikki matot revittyä. Kävi käpäliin kipeästi, mutta eivät ne niin tiukassa olleet kuin Ugin OP:n yläkerrassa kun Pekkavainaan kanssa nyhdettiin vanhaa vuotaa kirveiden ja petkeleiden (perkeleiden) kanssa. Olikohan se vuosi 2000 tai jotain. Silloin ei ollut puhetta mahdollisesta asbestille altistumisesta jota mattoliimoissa on käytetty. Eihän tuo vielä ole tappanut kuin  Pekan meistä kolmesta (Jouni) paikalla riehuneesta. P:n tappoi aivokasvain, mutta millaisista myrkyistä se sitten taas oli alkunsa saanut, niin eipä tietoa. P tupakoi ankarasti ja viikonloppuina Suomi-viina maistui. Myös mulle, toisinaan.

Majoituin täällä keittiöön. Tätä ei remontoida. Ruskean muovimaton päälle lattialle patjani leväytin ja tässä sitten yöni kutjotan.

Joulukuu oli vaikea, ja vielä tämän vuoden alkukin. Masennukseksi saakka se ei kuitenkaan kehittynyt, ehkä hilkulla sekin. Mielensuossa rämpimistä joka tapauksessa.

Joku "turha julkkis" kertoi taannoin vaipuneensa julkisuudelta unholaan vaikean masennuksen takia. Jutun mukaan hän oli masentunut juuri siitä julkisuudesta, sen aiheuttamasta kuvitellusta, lopulta todellisuudeksi muuttuneesta henkisestä paineesta. Julkisuus hänen elantonsakin on ollut ja ilman sitä rapisevat myös tulot, sitten mennään sen takia masennuksessa yhä syvemmälle. Tai sitten jos on varallisuutta muuten kertynyt, niin odotteleepa rauhassa, että lääkkeet ja terapiakäynnit alkavat vaikuttaa. Ehkä sieltä syntyy sitten "terveempi" julkisuuden henkilö julkisuuden kolhittavaksi jälleen.

Minulla ei julkisuuden paineita ole. Mielen alakuloiset hetket, tunnit, päivät ja viikot tulevat vain enkä tarvitse niistä tiliä tehdä yhtään kenellekään. Vakavan masennuksen ehkä tunnistaisin jo tällä elämänkokemuksella. Nyt "vain" notkahdin kuin russakka kurkussa, luen ja kirjoitan, mutta julkaise en mitään. Ehkä jonkun kommentin jonnekin jos aihe tarpeeksi mieleen tökkää.

Tämä työkeikka naapurikaupunkiin oli helpotus. Tuli muuta mietittävää ja saapi vähän tulojakin elämiseen. 

9 tuntia töitä.

12.1.2021 tiistai

Jyystin loppuja matonkarvoja ja liimoja lattiasta. Yllättävän hyvin lähtevät mekaanisesti leveällä peltipetkelellä tyrkkimällä. Lattialiippari on aikoinaan (1980) hommansa osannut. Betonissa ei ole koloja eikä "aaltoja". Lieköhän Väesäskalle ollut tällä työmualla timpraamassa?

Seinille kerkesin olohuoneessa liimailla tasoitetapetit. Näin jäävät pakkeloinnit ja hiomiset pois eikä vanhoja tapettejakaan tarvitse poistaa. Muutamasta kohdista ne olivat pieneltä alalta kuprullaan ja irti, niin viilsin vain mattoveitsellä kohdat pois ja liimasin sileätä piälle. Ei tarvinnut edes tasoitetta sipaista.

9 tuntia hujahti jälleen kelloon juuri vilkuilemati. Väsyttää. 

Kävin kaupassa evästä ja pari keittiövälinettä, sukkaparin ja kahden euron teepaitoja halpiskaupan alekorista työasuikseni. Täällä on niin lämmintä, ettei talvikamppeita töitä tehdessä tartte.

Patja on kyllä onneton. Täytin ilmapatjankin, mutta ei sen päällä perkelekään nuku. Nariseekin ilkeästi kun kylkeään kääntää.

Luettavana olevan kirjan nipistelin lämpöpatterinputkiin kiinni ja sitä on hyvä kyljellään maaten lukea.

13.1.2021 keskiviikko

Pakkasta parikymmentä, Kittilässä 38; Tapio soitti sieltä.

Seinät tasoiteltu ja pari eilen tapetoimaani pohjamaalattukin. Väsyttää hitosti. Liisteristä ja maaleista liukenee ilmaan jos ei muuta niin kosteutta niin, että ikkunat aivan huurussa. 

Mitähän sitä keuhkoihin näistä vesiohenteisistakin ujuu? Vaan eipä sillä enää näillä kilometreillä ehdi isosti tappavaa kehitystä syntyä. Eri rakennusvaiheiden kanssa kun on ollut vaihtelevasti tekemisissä pienestä pitäen, ovat myrkyt jo tehneet tehtävänsä, tai sitten eivät ole kohdallani vaikuttaneet yhtään mihinkään. Asbestialtistumisetkaan.

Eniten sitä kai sai nokea sisuksiinsa jo lapsuuden savusaunoissa ja muiden tulisijojen pienpolton hiukkasista. Lehmisavujen, pyykkipatojen ja rantanuotioiden kitkeränsuloisista höyryistä muistijälkeni alkavatkin. Ja isän piipun- ja tupakinpolttojen nikotiinisiedätyshoidoista. Pienen tuvan väentungoksen pierujenhuuruista alkoi nahkakin kellastua.

Nyt yläkroppa oli vihertynyt hommissa hiotessa. Halpispaita eritti tuon ektoplasmavärin nahkaan täsmällisesti paidan hiharajauksia myöten. Lähtihän tuo suihkussa pois. Vihreitä lienevät Bangladeshin halpatyöläisetkin kangasvärjäämöissä siellä, ja mitähän myrkkyjä ne värit sisältävätkään?

Kaupasta sattui pari torttua ostoskoriin, niistä toisen naatiskelen iltakahvin kera.

14.1.2021 torstai

Mualoomista. Ruskensävyjä olohuoneeseen ja kermanpunasävyistä makkariin. Eteiseen ehkä sinervään murrettua valkoista. Värin todellisuus ei hahmotu huonossa valaistuksessa.

Kaupasta löysin työhousut ja ostin myös työmaavalaisimen jossa luutuuttikaiutin. Toimii hyvin kännykän kaiuttimena.

Ruuaksi laitoin kasvispyöryköitä ja keitinpotut. Valmiskastike oli sieniperustainen. Muutenkin kasvispitoinen ateria kun salaattia oli lautasella enämpi kuin muita hörtöjä.

15.1.2021 perjantai

Loput maalaukset. Lähden kolmen maissa Kniin. Pakkasta edelleen parinkymmentä astetta. Elenillalla kauppareissulla auton mittari näytti miinus 26.

P-paikalla jututin koukuselkäistä, hyvin pientä, laahaamalla etenevää, elotonsilmäistä vanhaa miestä. Keppi kourassa se meni autorivistön päähän erään harmaan auton luokse, mutta en sitten jäänyt katsomaan, että ihan oikeastiko hänestä rattiin menijäksi vielä olisi. Hirvitti jo ajatus, että miten se sen koslansa väljemmille vesille peruutta kun pääkään ei enää käänny . Vanahalta muistilta kai...

Kni iltasella

Elias tuli lomille. On ollut "harmaissa" vasta viikon. Innostuneelta vaikutti. Arveli olevansa vuoden palveluksessa vaikka lähtiessä vannotteli, että lyhin mahdollinen (½ v.) reissu riittää. Tiedustelun oli valinnut aselajikseen, mutta se on vielä auki. Saattaapi olla, että joutuu natsakoulutukseenkin, kuntokin yli 3000 m Cooperintestin mukaan tässä vähän aikaa sitten, ja kun ovat uutisoineet, että alokkaiden kuntoisuus yleistasolla on romahtanut. Eka viikolla eivät ole vielä kuntoisuuksia mittailleet.

16.1.2021 lauantai

P oli yötä tyttöystävänsä luona ja nyt soitti, että voiko se tulla nyt vuorostaan meille yöksi. Mitäpä nuita kieltelemään. Hyvä vain, että ovat muualla kuin kauppojen eteisissä norkoilemassa tai katujen kulmilla palelelmassa.

Myös G tuli oman "tokkansa" kanssa oven täydeltä tupaan. Taisi olla 3 tyttöä ja yksi poika jotka huoneeseensa ohjaili. Kikatusta ja kakatusta sieltä nytten sitten kuuluu. Lie vielä lastenleikkejä heillä (13v)?

Mitäs itse puuhailin tyttöjen kanssa siinä iässä? Ainakin kerran erään vaalean, samanikäisen tytön kanssa mentiin ihan perille asti hautuumaan laidan kuusivanhuksen naavaisten riippuoksien alla. Oli syksyinen, tähtitaivainen, leutotuulinen yö kun yömyöhällä kävelin metsien halki meneviä polkuja pitkin kauas korpeen jossa kotini sijaitsi. Eikä pelottanut lainkaan, oli kevyenläntä olo vaikka lahkeessa pöjötys ei antanut edes laantumisen merkkejä. Yltyi vain kun hetkeä aiemmin koettu seksuaalinen järistys mieleen tunki. Varmaan monen kuusen kylkeen tuli matkan aikana ruikittua. Täytin sinä syksynä 13 v.

Jos maailmassa vellovaa ruttoa alkaisi pelkäämään, ei nuorisoporukoita tietenkään pitäisi sisälle päästää, mutta absurdi asia, että koulunkäynnin lisäksi mitkään kokoontumisiellot tämän ikäisillä viuruksia estäisi nenästä nenään hyppimästä.

17.1.2021 sunnuntai

Pikkupakkasiksi muuttui. Nyt kuusi astetta.

Olisi mukavaa olla ulkohommissa, mutta kun ei edes lunta sada kolailtavaksi. Mitään muuta tekemistä  pihassa ei ole. Tarvikkeisiin jos olisi rahaa, niin jotainhan sitä rakentelisi. Ja jos olisi oikein paljon varallisuutta, niin panisi toimeksi ja naplaisi tontille ulkorakennuksen. 75-90 neliötä olisi vielä rakennusoikeutta kun on niin iso tämä tontti. Niiden neliöiden sisään saisi jo autotallin ja liiterin oikein huljakoin kaarin vasaroitua. Aitankin tekisin vaikka kesämakuuksia varten.

Komposti-mädätysmuoviastian hautasin lumipenkkaan. Nyt se todellakin sitten toimii talvellakin, muuten olisi umpijiässä moinenkin keksintö. Tein askelmat niin, että kannen voi aina täytettä sinne viedessään lapioida näkyviin, aukaista ja laittaa kiinni jonka jälkeen lapioida uutta lunta takaisin pakkaseristeeksi. Samoinhan täytyy mökkikaivollekin tehdä, lapioida kansi esiin, ottaa vettä sankoihin ja lapioida lunta päälle. Samaa hommaa verkkokalastusavanetojen kanssa jos ei käytä eristelevyjä. Paitsi että se harrastus on jäänyt kokonaan pois.

Moni ei viitsi noin "suurta" huolta itselleen kompostin toimivuuden takaamiseksi ottaa, että siihen se monelta kykistyy jätteen hyötykierrätys.

Toinen konsti olisi, että rakentaisi puristelevyllä tai styroxilla eristetyn astian joka toimisi ympärivuoden huoletta. Tuo eriste, joka kaupan mädätysastiassa on, ei riitä edes syys-lokakuun hallanalkujen torjuntaan.

Huomenaamulla aikaisin Iisalammeen.

18.1.2021 muanantae

Iisalamessa. Aloitin vinyylien asennuksen olohuoneesta. Kuljetan rivit niin, ettei kynnyksiin tule katkoksia eikä kynnyspuita tarvitse muualla kuin keittiön ovelle. Tai messinkinen eritasolistahan siinä oli ennenkin ja sen laitan takaisin saumakohtaan.

Piti lopettaa aikaisemmin kuin olin meinannut kun polvet kramppasi kontatessa. Olipa se klo jo 17.

Trumpista, äveriäisyyksien laitapuolenkulkijasta nälvivät niin monet globaalin maailman lahjakkuudet, että ei lisättävää.

"Valkeapaitainen" muisti minua kommentillaan. Hänestä tulee mieleen humpallushommat jotka ovat viime aikoina olleet kovasti vähäisiä. Ehkä ne tällaisten aikojen saatossa ovat sitä elämän luonnollista poistumaa. Ei tarvitse joku pv väkisin lopettaa kun koivet eivät enää tottele.

19.1.2021 tiistai

Lattioiden vinyylit asennettu. Eilen hommasin polville pehmusteet niin oli hieman helpompaa konttailla. Nilikkoihin sattuu kyllä. Sisäkengistä irtosivat pohjat. Ihanaa tämä kestävän kehityksen mualimassa eläminen.

Kertaan Nürnbergin haastattelut-kirjaa. Sotamarsalkka Kesserling on ollut sitä mieltä (4.2.1946), että Euroopan maat voisivat yhdistyä USA:n liittovaltion tavoin. Yhtenä perusteena sotien estäminen.

Ehkä mielettömyyksien silloisia mahdollistajiakin on  kuunneltu, nythän ollaan EU:ssa. Nato pörrää lännen taivaalla ja Putinin tsaarilandia idän. Eli kuten em. marsalkka sanoo, on vain yksi rintama ja sen puolustuksellinen suunta on Itä. Mutta onko saumaton?

20.1.2021 keskiviikko

Trumppi lähti White Hausesta. Ummetus helepotti hetkeksi.

21.1.2021 torstai

Gestapojohtaja Rudolf Mildner (s.496) on ollut natsi, joka vapauduttuaan kuulustelujen jälkeen vuonna 1945 hävisi näköpiiristä. Hänenkin olisi kuulunut poistua hirttolavan luukun kautta. Natseilla, niillä  kymmenillätuhansilla karkuun päässeillä oli oma rottalinjansa joka vei niitä taskut pullollaan holokaus-uhreilta ryöstettyä kultaa kaukomaille (Uruguay, Nicaragua jne.) karkuun.

Tänään kävin isännän kotona liimaamassa saneeraustapetit yhden makuuhuoneen seinille. Ensin piti tietysti irroitella listat ja sähkörasiat sekä suojella lattian parketti suojapahvilla. Yheksän tunti tännäänkin.

22.1.2021 perjantai

Maalasin eilen aloittamani kohteen seinät. Sitten tulin tänne A:nkadun osakkeeseen tekemään loppuputsinkia. Koko pv mäni. Väsyttää hitosti. Nyt klo 18.30, käyn ruiskussa ja lähden Kniin. Keli kohtalainen, pakkasta kuus astetta.

23.1.2021 lauantai

Yritin nukkua pitkään, mutta päänsärky esti sen. Oli onneksi yöllä satanut lumitöitä, että raitista ilmaa sai sen varjolla hieman imetyksi keuhkoihinsa.

"Sydän on oikealla" julistaa Hesarin etusivun ilmoitus. Vaalimainoksen siniset sydämet kertovat kokoomuksen poliittisen linjan pakkashuuruisesta linjasta. Sydämen paikkakin on navigoitu harkitusti harhaan.

Hesarin hintavan (40 000-100 000 €, mahdollisesti enemmänkin riippuen viikonpvstä) etusivun varaaminen kertoo samalla, kuinka tulonsiirtoja verovaroista myönnetyillä puoluetuilla tehdään. Tässäkin tapauksessa ne kiertyvät kokoomukselaisille itselleen. Sanomakonserni on linnake jonka hallituskokoonpano ja osake-enemmistö on tukevasti kokoomusta kannattavien handuissa.

Mutta mitenpäs tiällä mainostaisikaan etteivätkö rahat kieroudu, ei kun kierry, aina vain sinne, missä sitä jo on. Vasemmalta oikealle vaalimainokset maksetaan "meidän rahoilla" markkinavoimille halusimmepa tahi emme.

Tämänkertaisen Hesarin koko etusivun mainoksesta ei edes taiteellista elämystä kukaan saa. Siinä ei ole mitään hätkäyttävää, kaunista. Mitään se ei edes lupaa eikä rumaksikaan voi haukkua. Se on pelkkää kalliiseen valheenpakettiin puhallettua ilmaa.

24.1.2021 sunnuntai

Myöhä jo. Koko pvn särki piätä, mutta nyt se on tiessään. Hervoton jälkitilahan sitä seurasi, mutta sen kanssa pärjää. Lumien kolaamista oli koko päiväksi jälleen.

25.1.2021 maanantae

Ajelin aamulla aikaisin tänne Iisalammeen (89 km). Kiehautin kahvit ja puin työvuatteet piälle. Kun klo oli ½8:n läksin muutaman km:n päähän toiseen remonttikohteeseen.

Pintamaalauksia. Kolmelle seinälle murrettu valkoinen ja peräseinä farkunsinisellä. Hain rautakaupasta liimapuulevyä, listoja ja höylälautaa ynnä sarana- ja vedintarpeita isäntäväen laskuun ja väkersin karmit ja oven avoimeen luukkuun, joka on aiemmin toiminut läpenä (120x60) lasten makuukolokkeroon portaikkoon päin, vähän taisi olla sen päälläkin. Sain sen valmiiksi pohjamaalausta myöten, mutta oven saranoin ja äeväsen paekoilleen vasta kun on pintamaalikin. Huomenna siis.

Piti ostaa pieni käsisirkkeli (Ryobi) kun jäi Makita kottiin. Yhtään temmiäkään ei pakissa ollut kun en arvannut puusepän hommiin joutuvani.

Ei luukun ovesta mikään priima tule kun sen huoneen lattialla timpraa, mutta eiköhän tuo talon ikään nähden seuraavat 40 vuotta siinä heilune niin kuin verhot, joilla se onkaloon käynti on aiemmin tukittu.

Iltasella siivosin ensimmäisen kohteen loppuja nurkkia. Isäntä käytti osakkeen ostoa miettivää nuortaparia katsomassa kohdetta. Kuulosti, että tykkäsivät, mutta eivät kovin kokeneilta tuntuneet kun eivät LVI-puolesta mitään kyselleet. On sen ikäinen kerrostalo, että alkaa olla perusteellisen putkiremontin aika käsillä hyvinkin pian.

26.1.2021  tiistai

Listoitukset, ovet ja kynnykset ja pistorasiat ja valokytkimet paikoilleen ja aivan viimeisenä takaseinän farkunsinisen pintamaalaus. Rajun sävyeron takia teippasin varuilta nurkat ja laipionrajan ja kun muali oli vähän kuivahtanut siivotessa, naulasin lyöntipropuilla jalkalistan paikoilleen. Huone vissiin piristyi ihan mukavasti tällä pikkuremontilla.

Sitten loppulitviikki isäntäparin kanssa ja kortteerilta tavarat autoon. Tänne Knin suuntaan läksin ajelemaan klo 19.

27.1.2021 keskiviikko

Alokkaamme on ollut tämän viikkoa lomalla. Koronan takia vuorottelevat palvelusaikoja.

Kotoisia puuhasteluja.

Uusintalukemiseksi otin Hitlerin koplan. Nürnbergin huastattelut luin Iisalamessa loppuun. Historin tunteminen tai sivistys ei hirviömieliä taltuta. Ne ominaisuudet eivät poisjalostu koskaan.

28.1.2021 torstai

Lunta, lunta, lunta. Pientä pakkasta.

G ja P käyvät normaalisti koulussa, maskipakko tuli nyt voimaan. Vai lie edelleen ehdollinen. Lukiossa koeviikko ja P saattaa tulla jo parin tunnin päästä pois tai koko pvnä ei ole koulua. Anelma maksoi pojille lumenluonnit.

Risto toi omaan pihaansa Bobcatin ja tyrkkii sillä lumet pois.

Kävin lämmittämässä Um. Samalla reissulla kävin katsomassa yhden pikkuhomman joka pyydettiin tekemään.

Hujanen linkosi Um tien ja kävi hakemassa peräkärryllään Lynxin puimalaansa. Koettaa katsoa josko saisi sen kuntoon.

29.1.2021 perjantai

E on ollut tämän viikkoa lomalla, lähtee su ja on kiinni 2 vkoa. Koronatilanteen takia lomajärjestelyissä vuorottelevat komppanioittain näin hassusti.

30.1.2021 lauantai

Tulin Um puoleltapvn. Siipensä särkenyt peippo on ruokinatpaikan erikoinen tänä talvena. Panin sen merkille jo syksyllä ja ajattelin, ettei se pitkälle talveen selviä, mutta on se sen verran korjautunut, että lentelee varsin virkeänä.

En paljon muuta ehtinyt tekemään kuin lämmittämään ja vesiä kantelemaan. Tuvassa +18 ulkona miinus 10.

Saunoin. Nyt klo on 20. Alan lukemaan ja varmaan nukahdan kirjan sivut levälleen jääden. Viime aikoina olen nukkunut harvinaisen kehnosti. Useampana aamuna heräillyt 3-4 kantturoissa.

31.1.2021 sunnuntai

Nukuin tosi hyvin, elikä liki 10 h!

Allin nimipv. Täti-Alli on ollut haudassa vajavat 30 v. Erästä nuorempaa Alliakin muistin. Lapin tyttäriä hän. Harvan nimi mieleen putkahtaa niinkin pitäkän ajan päästä että kaipa hänellä jokin erikoisuus oli joka laittaa muistamaan. Ja olikin. Tavanomaiset genitaalien lätinät unohtaa tuotapikaa.

Aamupuuro syöty. Alkaa jo valostua. Täytyy lähteä pulkkaamaan peräkärryyn halakoja Kaivonkorvelta. Eilen tamppasin sinne halkopinojen luokse polun ja lie tuo kovettunut jo.

Käpytikat ilahduttavat. Niitä on ainakin neljä pihapiirissä. Nyt 2 ruokintapaikalla. Kuulin, että kylällä asuva yksi tuttava ampuu tikat ja oravat lintulaudaltaan, ja närhet. Missähän senkin miehulaisen aivot sijaitsevat? Aiemmin kuulin myös mykistävä uutisen, että jotkut olivat ampuneet käpytikan ja syöneet sen.

Iltasella

H kävi linkoamassa vaikka ei ole paljoa satanut. Oli saanut Lynxin jo rämäjämään bensatankin puhdistuksen jälkeen. Se vaihdelaatikko on vielä häneltä katsomati.

Peräkärryyn kerkesin talutella halakoja kukkurakuorman. Aikasten monasti piti käydä hakemassa. Hoksasin kolan toimivan kuljetusvälineenä paremmin kuin pulkan. Rasittavuudessaan kärryntäyttäminen tällä konstilla lienee kuukauden kuntosalireissut juoksaumattoineen.

Saunan lämmitin niin, että se oli kylpykunnossa kahdeksaan mennessä Nyt saunonut jo ja väsy painaa. Särkee jäseniä kamalasti.

Hitlerin koplaa lueskelen edelleen. Löysin toisesta aihetta käsittelevästä kirjasesta (Historian lisälehtiä) omaakin mielipidettä koplalaisten lukeneisuudesta tukevan kirjoituksen. Siinä sanotaan mm. näin:

"Auschwitz tulee olemaan ikuinen osoitus sivistyksen ja koulutuksen pinnan alla piilevän barbaarisuuden vaarasta. Holokaustin suunnittelijoiden ja organisoijien ydinryhmä, johon kuului muutama sata miestä vuosien 1903-1915 sukupolvesta, oli parhaiten koulutettu verrattuna moniin muihin natsivaltion organisaatioihin ja järjestöihin. Neljä viidestä oli suorittanut ylioppilastutkinnon, kahdella kolmesta oli korkeakoulututkinto, kolmanneksella oli tohtorintutkinto, joka lähes kaikissa tapauksissa oli suoritettu oikeustieteessä. Sosiaaliselta taustaltaan enemmistö heistä oli ylemmistä sosiaaliluokista. On todettu, että Auschwitzin kuolemanenkeliksi nimitetty filosofian ja lääketieteen tohtori, Josef Mengele, ei oppinut murhaamaan Aushwitzin tuhoamisleirillä, vaan Münchenin yliopiston luentosalissa.".

Ihmisen nerokkuus on kyseenalaistetava aina. Pitäisi malttaa katsoa, mihin kukin älyään käyttää. Viisain se, joka ei lähde peesaamaan joukkoihin ketään. 

Nero voi huumaantua seuraajiensa palvonnasta jos hän ei sitä jo luonnostaan (syntyjään) ole. Meilläkin on ääripoliitikoissa (JH-A) lahjakkaita sanankäyttäjiä, joukkopsykoosiin suggeroijia. Puhujana korkealta ja kovaa suluissa mainitusta ei varsinaisesti ole, mutta kyllä hän megafonikseen goebbelsinsa saa rekrytoitua, lahjottua, huumattua. Se villitys, jonka hän h.foorumeissaan ja facebook-sivustoillaan on jo aikaan saanut, kertoo paljon hänen "nerokkaasta" manipulointikyvystään. Kuten olen aiemmin jo monasti kirjinyt, minulle hän on ollut puistattava hahmo ensiesiintymisistä lähtien.

1.2.2021 maanantai

Näin unta, että ammuin Putinia keskelle otsaa kun se oli tulossa hiihtämällä hevosreen jälkiä seuraten Pohjoismäen suunnasta. Se aikoi mennä paskalle huussiin. Karjaisin sille ennen liipaisua, että veristen diktaattorien perseethän eivät Unimäen huussiin pasko!

Heräsin ennen kuin tiellä odotelleet pienet vihreät miehet tulivat raastamaan kyitiinsä. Väkivallan uhka oli olemassa ja sen pelon kitkeröittämä hienhaju aamuöisessä pimeydessä tukahduttava. Piti painaa lukulampun katkaisinta ja ruveta lukemaan, että mieli rauhoittui.

Iltasella

Kävin kylällä tekemässä sovitut hommat. 2 rikkonaista pistorasiaa vaihdoin ja porasin kolmeen ikkunankarmiin rakoventtiileille reiät ja ruuvasin niihin kuuluvat säädinmekanismit ym. paikoilleen. Yläkerrassa paikkasin laipiota korjaustapetilla. Huomenna sen maalaus.

Leipomosta piirkoita ja leipää, kaupasta muita ruuanhörtöjä. Tein kulhollisen salaattia.

Sonjan porukka kävi nyt illasta hakemassa vaate/kenkälaatikon. Pojilta pieneksi jääneitä juttuja.

Pakkasta 15-17 astetta. Tähtien kimara taivaalla. Saunassa mukava käydä vaikka myöhälle menikin.

Lohiateria vattassa käyn nyt nukkumaan.

Internetporttola

1.10.2020 torstai

Purkaamolta Relluun keskikonsolin alumiininen liukupöytä, sen katkaisijankahva, ajovalojen korkeudensäädin ja ikkunannostimen mekanismi (80€). Sain vaihdettua kaikki myös paikoilleen. Nyt ei ole sitten kuin se tietokoneajo Wetterillä ja katsastus. Menee loppukuulle.

Keskihuoneeseen uusi ovi ja sen asennus. Karmia pitää vielä entrailla kunhan kerkiän.

2.10.2020 perjantai

Tännäänkään ei muuta kuin sisällensä säilöttäviä asioita ja erään tapahtuman kehityskeskusteluja jotka liittyvät yhteen. Kaapista toiseen, niinkö?

3.10.2020  lauantai

Editoin päätökseeen julkaistavat.

Mitättömistä asioista syntyvät riidat ovat niitä järkyttävimpiä. Isojen tragedioiden kohdalla järki ja hermot toimivat paremmin.

Läksin tänne Unimäkeeni huonoin mielin puoliltapäivin. Mitään muuta en ole saanut aikaiseksi kuin uuninlämmityksen.

Täydenkuun aika.

4.10.2020 sunnuntai

Aamulla Vinhan kanssa metsäreissu. Teeriä, koppelo ja pyitä nähtiin. Kalliollakukkulalla suden paska.

Mansikkapenkkien rönsyt leikkasin kaikki kun aloin konttailemaan. Tuli melkoinen ruko kusitönkyrän peitoksi.

PR soitti "sataman" remontista. Lupasin tulla nousviikolla laskemaan puutavaran ym. menekit. Tarpeelliseen saumaan tulee sekin tienesti. Silimälasitkin maksavat 500€!

5.10.2020 maanantai

Hikinen yönseutu. Heräsin muutaman kerran tukalaan tunteeseen ja että pitäisi jaksaa nousta ikkuna avaamaan, mutten jaksanut. Nyt neljältä sitten nousin kahvin ja puuron keittoon.

Edellisenä yönä näin unta, että minut oli ommeltu naisen kanssa yhteen vetoketjulla ja oli hyvin "siamilainen" olo. Nyt unienprosessi oli yhtä monimutkainen eikä niin helposti muistiin kirjoitettava. Siilinpiikkejä ja menneitten ihmisteni vierailuja, veneilyä, kalankatkua ja kaukaa taivaanrannalta alkavaa metsänrajan lähenemistä, tuttujen puiden lakoamista koneiden edessä rintamana. Kauhuntunteita siitä.

Iltasella

Hakkasin haloiksi yhden Kaivonkorven tuulenkaatopetäjistä. Koivun, joka oli nurjahtanut myrskynsilmässä kuusta vasten, katkaisin tyveltä myös ja se romahti rytisten kanveesiin. Sen katkoin myös pölkyiksi, mutten jaksanut enää kirvehtiä kappaleiksi. Huomiseen.

Jossain välissä karsin omppuja varten jänesverkkotolppia. 16 kpl Kniin ja muutamia myös Um.

Metsälenkki saunaa lämmitellessä Vinhan kanssa. Muutama pyy nähtiin.

G oksentanut koulussa kesken tunnin. Mut ei kai sen vakavampaa. Loppupäivä vappaata.

Luen moraalia käsitteleviä tekstejä.

"Moraali luonnonvastaisuutena", otsikoi  Nieztche erään Zarathustran kappallen.

"Kaikilla kiihkeillä tunteilla on aika, jolloin ne ovat ainoastaan kohtalokkaita, jolloin ne vetävät uhrinsa syvyyteen tyhmyyden painolla, -ja myöhäisempi, paljon myöhäisempi, jolloin ne avioituvat hengen kanssa, ´henkistyvät`."

6.10.2020 tiistai

Tiaisia suuret määrät ruokinta-automaatilla. Pitäisi tehdä se toinen, isompi. Eihän niille koko talveksi yhden tarjoomukset tule riittämään.

Lintujen sosiaaliapu: kasvattaako se niidenkin populaatiot yhtä kestämättömiin mittoihin kuin huonosti suunnattu kehitysapu oman lajimme aliravitsemuksesta kärsiviin maihin?

Unessa rakensin talon perustuksia.

Kaikki mediajulkaisut toitottamassa riviriviltä koronakriisistä. Huonosti ovat hyvinvoivat yhteiskunnat varautumisensa hoitaneet kun pelkäävät kompastuvansa ruttoon.

Aika traagista tuokin, että lajiläjäytymämme (kansalaismassan) kukkaron sisällöllä elävä juopottelubisnes (ravintolat) nousee suurimmaksi luuloksi elämälle tärkeimmistä toiminnoista. Ja etteivät eräät lentämään pääse niin kuin muutamassa vuosikymmenessä ovat tottuneet.

Tie, tai oikeammin kiskoilla varustettu rata, jolla olemme matkanneet järkähtämättä maapallon tuhoa kohti, nousi viimeinkin kokonaan pystyyn ja mureni kuin näkkileipä suojatielle. Mutta kestää vain vähän aikaa, kun markkinajumalat sen jälleen asvaltoivat kiitokuntoon. Paluuta kinttupoluille ei edes harkita, kysykää vaikka pormestari Jan Vapaavuorelta.

7.10.2020 keskiviikko

Eilen pieksin koivun haloiksi ja pinoon. Kerkesin pätkiä pölkyiksi myös 2 tuulenkaatopetäjää. Osa pölkyistä jäi vielä kantamatta hakkuupaikalle. Saunoin ja ajelin Kniin.

Tänään piti mennä arvioimaan PR:n laituriremonttitarpeet, mutta se siirtyi ensi viikkoon.

Puutarhurin kanssa raskas keskustelu asioista, jotka vääjäämättä edessä ovat. Olen koettanut välttää tätä koska molemmat osapuolet eivät ole siinä kunnossa, että kestokyky olisi parhain, mutta se nyt vain alkoi yhdestä lauseesta.

8.10.2020 torstai

Havahduin hereille ennen 5ttä. Keitin puurot ja kahvet. Kirjoitin jonkin verran, mutta valmista en aikaan saanut.

Kun muut olivat menneet kouluihinsa ja töihinsä, korjasin ulko-oven joka ei mennyt kunnolla kiinni. Karmien huullososat olivat alkaneet kieroutua. Porasin reiät ja vedätin pitkillä ruuveilla, niin oikenivat ne. Nyt ovi menee vittuilematta kiinni. Tiivisteet pitäisi vielä vaihtaa lukonpuoleiselle sivulle. Tai yksintein kaikki.

Tiällä Um olin 11 jälkeen. Kaupassa piti käydä. Hain samalla omenahilloa ja karpalohyytelöä vanhemmalta äSsältä.

Yritin saada Lynxiä käyntiin. Rämähti se minuutiksi savuttamaan, mutta sitten hyytyi. Olisin peruutusvaihdetta tutkinut. Ei kai siinä suurta vikaa olisi ja joku toinen rasvanäppi sen mielellään ja helposti kuntoon laittaisi, mutta koska minua rotteloiden rassaaminen ei kiinnosta, niin homma viivästyy ja viivästyy.

Nyt klo on 21. Saunonut ja väsynyt. Luen Nieztcheä ja nukahdan, luulisin.

9.10.2020 perjantai

Heräsin 04.39. Verenpaineet 123/65, syke 49. Hyvät siis. Ei ole rytmihäiriötuntemuksiakaan ollut aikoihin. Keväällisestä mykräkuumeesta selvittyäni olen ollut ok. kunnossa. Laihtunut jonkin verran marjametsässä urakoinnin ansiosta. Polovisärytkin hyvin vähäisiä. Ainoa kipuileva raaja on oikean käden kyynär ja olokapiä. Vasempaankin joskus juilii. Mutta näiden kanssa pärjään. Kyrpäkin on osoittanut olevansa lujassa nussintakunnossa.

Madagaskarilla on sattunut öljytankkerin karilleajo. Pelkäävät sen katkeavan ja tuhoavan Mauritiuksen merialueen merieliöstön, kasvit, merenpohjan korjaantumattomaksi. Kuvista päätelleen katastrofi on jo päällä eikä pelastusta enää niille merineliökilometreille ole. Ja tämäkin kauheus vain siksi, että tankkerin kapteeni oli päättänyt järjestää bileet kesken merimatkan.

Venäjän Kamantsakin niemimaalla taasen jokin sotateollisuudesta peräisin oleva "tuntematon" myrkky (lautan koko 40 km x 300 m) on tuhonnut merenpohjan eliöstöä jo 95%. Kuvat rannoille huuhtoutuneista eläimistä on karmaisevaa katsottavaa. Myrkkylautta jatkaa tuhoavaa matkaansa kohti Kuuriilien saaria eikä sillekään enää mitään ole tehtävissä.

Instrusta viesti, että silmälasini olisivat noudettavissa. Jääpi ensviikkoon.

Makeaksi välipalalukemiseksi Arto Paasilinnan Aatami ja Eeva. Sitä lukiessa ei kauaa tarvitse nieleskellä kun se kuoresta kuoreen on kaluttu. Ehkä ajankohtainen juoni kirjassa on sillä nythän akkuteollisuuden kukoistuskausi vasta alkaa. Otin ko. hupikirjailijan kaikki kirjat hyllystäni ja toin tänne Um.

10.10.2020 lauantai

Heräsin ennen 4jää. Kuutamo, vajaa, mutta tähdet lisänään ulkona näkee ilman lamppua maiseman ääriviivat.

Kahvi maistuu hyvältä. Lämmitän täksi aamuksi eilisen puuron tähteen.

Tänään on vuosittain toistettavan kansalliskirjailija A.Kiven päivä. Jeesuksen veroista satumyyttiä ei lajimme taida hänen ympärilleen kuitenkaan ehtiä rukoilla.

11.10.2020 sunnuntai

Paras tarina se, joka jää kertomatta.

12.10.2020 maanantai

Tuulee jälleen ommaan ohtaan.

13.10.2020 tiistai

Kynnen alle tökkääntyi tikku. Myös mieltä tökitään nyt.

17.10.-19.10.2020

Kittilän reissu.

20.10.2020 tiistai

Koutaniemellä PR:n laituriremontin valmistelua. Starkin kyyti toi 2den tonnin kuorman lankkuja.

21.10.2020 keskiviikko

Syntymäpäiväni. Voe äeti, olisit jättänyt minut Nurmeksen torille laumoina ajelehtivien kulukukoirien kaluttavaksi, tai nakannut surkean kapalokääröni tullessa Pakuran Popedan ikkunasta Holinrotkoon.

Aloitin Koutaniemellä lahonneiden laiturinlankkujen ja rakenteiden purkamisella. Satoi räntäistä lunta.

22.10.2020 torstai

Koutaniemellä. Yöllä satanut lumi oli märkää ja hankaloitti hieman laiturin uusimisaloitusta, mutta siitä se lähti. 6si metriä pitkät 48x158 kyllästetyt, märät lankut painavia kuin perkeleet, mutta rantaa päin on töyräs niin jyrkkä, että hyvin liukuivat melkein työmualle saakka.

23.10.2020 perjantai

Koutaniemellä. Kaksi ensimmäistä osaa uudesta laiturinkannesta lankutettu.

Illan "ratoksi" luin erään tarinan joka kertoi tinder-sovelluksen mahdollistamiin nautintoihin kovasti addiktitoituneesta ihmisestä. Siinä käytiin lävitse ihmisen ikiaikaista paritteluntarvetta ja sen nykysovelluksin onnistumisia.

Seuraavat kolme kappaletta ovat lukemiseni johdosta syntyneitä omia päätelmiä ennen kuin jatkan tarinan referointia.

1. Onko tämä lajillemme edistystä vai taantumaa vai vain ajanhermolla pysymistä kun suhteesta suhteeseen kiitämisen apuvälineinä, liaanien sijaan tai vain jatkoina, toimivat virtuaalissa loksahtelevat algoritmit, valokuvat, ns. älyvälineet ja gps? Tätä sietää miettiä puolelta jos toiseltakin mielessä YK:n ihmisoikeuksiinkin kirjattu, mutta todellisuudessa toimimaton pykälä yksilön vapaasta seksuaalisuutensa toteuttamisen tahdosta.

2. Porttolaksikin internetin eräitä loosheja voisi kutsua. Tinder-sovellus on vain yksi niistä, mutta hyvä esimerkki miljoonien muiden joukoista poimittuna. Kun sen rinnastaa maailman vanhimman ammatin harjoittamisen jatkumoon, voi päätellä hyvinkin helposti sen rahastamismekanismin ikiaikaisen kaavan. Tämän parittajaringin ei tarvitse piiloutua koska mitään rikosta ei tapahdu sillä miljardit, jotka saiteilla pyörivät, koostuvat laillisesti kerätyistä sisäänkirjautumisista, jäsenmaksuista ja mainostuloista. Näiden maksujen jälkeen parinhakijat toimivat itse itsensä parittajina. Kukaan ei suhteiden solmimisen jälkeen saa selville, liikkuuko heidän välillään seksiaktin aikana tai sen jälkeen valuuttaa koska vietit ovat täysin salattuja.

3. Sutenöörit ovat silti olemassa, mutta ei heitä sillä nimellä enää kutsuta. Alunalkaen nämä valkokaulusparittajat ovat olleet tinder-sovelluksen kehittelijät jotka rikastumisensa jälkeen ovat siirtyneet kunnon mafiapomojen lailla taustalle. Sijaisikseen he ovat palkanneet kovapalkkaisia it-ammattilaisia raapimaan yhä enemmän tulosta. Valvonta heidän kesken on yhtä ankaraa kuin mafiallakin. Ellei peräti mafia ole taustatekijänä alunalkaenkin rahankerääjänä. Faktataustaa vasten väitteeni ei ole tuulesta temmattu: Tinder on yli kolmen miljardin arvoinen, 50 miljoonan käyttäjän pörssiin listautunut, internetissä toimiva seinätön, katoton (näkymätön), täysin häikäilemätön (ilotalo)yritys.

Mikä tällaisen miljardibusineksen mahdollistaa? Esimerkkihenkilöni tapaus kerrottuna 50 miljoonalla antaa jo suoran vastauksen. Lukema voi olla jopa tuplaten suurempi sillä tilastothan junnaavat aina perässä.

Lukemani kertomuksen päähenkilö on koukussa tinderin suoman parinhaun helppouteen ja siihen, että voi itse valita kenen kanssa kulloinkin lähtee paneskelemaan. Mutta vaikka välillä olisi ns. vakavassa parisuhteessa jokun kanssa (tavannut hänetkin ko. sovelluksen avulla) taustalla pyörii tinder-härdelli ja nussintakavereita tavataan aina tilaisuuden tullen. Ja niitähän muutamalla klikkauksella saa koska tarjonta on loputonta, alati uusiutuvaa eikä aina laatuakaan tarvitse ajatella.

Tarinassa kuvataan myös ns. vakipanot, kimppakivat ja muut pakkomieltymykset samojenkin kanssa. Myös maksullista seksiä tarjotaan ja vastaan otetaan.

Tapaamispaikoiksi autoseksiin sovitaan kaupungeissa parkkipaikat, laitakaupungin hiljaiset kadunpätkät, aitaamattomat teollisuusalueet, uimarannat ja syrjäiset metsäautotiet. Gps opastaa osapuolet kätevästi ja eksymättä tapaamispaikkaan jos alue muuten on tuntematon. 

Äveriäimmillä ja ahkerimmilla deittipalvelun käyttäjillä on asuntovaunut ja -autot. Myös hotellihuoneet, omat ja kavereiden kodit ja pitempiä viikonloppuja varten airbnb-majoitukset. Vuosien varrella tariankin henkilö oli käyttänyt eri tinder-tuttavuuksia satoja kertoja ja muutamista oli tullut useamminkin tavattavia "hätävaroja" jos uutta hakiessa ei tärpännyt. Jutun edetessä käy ilmi, ettei hän pääse tästä tavasta irti eivätkä ns. normaalilla tavalla solmitut suhteet enää tule onnistumaan. Arkielämä on mautonta kuin kaurapuuro ilman voisilmää kun mielessä pyörivät vain seuraavat sovellustreffit.

Itse en ole netin kautta seuraa hakenut, mutta aktiivisimpaan aikaanihan tällaista mahdollisuutta ei ollut olemassakaan. Tästä voisin ehkä onnitella itseäni, sillä elämänkokemus kertoo kyllä nyt, että aivokemialliseen, yhden asian nettisuhteiden koukkuun jääminen on elämänvalhe jota ei kyetä hallitsemaan normiuden rajoissa sen enempää kuin rahapelien, voimajuomien, alkon, huumeiden tai tupakankaan aiheuttamia riippuvuuksia. 

Tässäkin kierteessä ihmissuhteille, joita mahdollisesti syntyy muualla livekontaktein ja joilla olisi sitten mahdollisesti merkitystäkin, käy niillekin hetken perästä kuin tinderjutuille. Nekin jätetään vähintään taka-alalle kun netin näyttö alkaa vilkkua kutsuvasti tutuille poluille.

Ihmissuhteilla leikkiminen helppouden kautta ei kanna tervettä hedelmää vaikka lööpit mitä vapaudesta valita-hehkuttaisivat jos itse ei kykene tyytymään kohtuuteen.

Ainahan seksiadiktikoitakin on ollut eikä se vierasta ole itsellekään, mutta internetin tuoma helppous on tuonut mukanaan ne samat ongelmat kuin peliautomaatit kauppojen kongeissa; no, jos vielä tämän hilun taskun pohjalta kilautan...

Netissä rinnalla kulkee aina myös rikos ja rahastaminen. Kuten edellä jo kuvasin, tinderiäkin käyttävät rahastamiseen itse sovelluksen omistajat (nuo valkokaulussutenöörit) ja prostituoitujen lisäksi myös pedofiilit ja muut ihmisten kaikenlaisilla seksintarpeilla pyrkimään hyötyjät.

On minullakin elämän varrella ehtinyt olla niin pelkkää seksiseuraa kuin vakavampiakin suhteita, mutta töitä niiden saavuttamiseksi miltei poikkeuksetta on pitänyt tehdä. Ilotalojen tarjontaan en ole koskaan turvautunut.

Päämäärään matkaaminen alkaa vihannespenkissäkin varhain keväällä ja syksyllä korjataan sato. Toki porkkanoitakin (jopa luomua) voi netistä tilata minne haluaa, mutta voiko kukaan taata niiden laadun? Tautivapauden ainakin saa poikkeuksetta kyseenalaistaa.

24.10.2020 lauantai

Koutaniemellä. Pojat olivat kantamassa polttopaikalle lahot laiturin puuosat. Katkottiin myös paksu, myrskyn puolivälistä poikki murjoma koivu ja pätkittiin se. Pojat kantoivat painavat pölkyt mökin nurmelle josta ne otan peräkärryyni joku pv.

25.10.2020 sunnuntai

Koutaniemellä. En malttanut pitää huilipvää kun hyvä ilma. Oikaisin tunkkaamalla katoksen solovassa olevia räystäitä ja myös pohjarakenteita. Tein katokseen johtavat raput.

26.10.2020 maanantai

Koutaniemellä. Tunkkasin loputkin romahtaneet pylväsrakenteet ylös ja tuin ne. Kerkesin lankuttaa katokseen saakka.

27.10.2020 tiistai

Koutaniemellä. Katoksen kohta hidastaa hieman. Siinä portaat myös veteen. Lankutus ulettuu nyt jo päätyyn saakka.

28.10.2020 keskiviikko

Aamusta Puutarhurin käyttö lääkärillä Sotkamossa. Sairaslomaa 2 viikkoa. Ollut kotona jo puolitoista viikkoa pitämässä vapaita, mutta sairastanut koko ajan. Vakavaa. Ennustin tämän jo elokuussa. Merkit alkoivat näkyä keväällä. Kuurous ja sokeus vaivaa muita.

Kävin iltapvllä Koutaniemellä lankuttamassa loppupätkän. Jäi katokseen vielä vähän simpsittelyä.

Motonetistä PR:n kanssa akku+venevinssi. Kokosin osat ja testasin nyt illasta kotona toimivuuden.

29.10.2020 torstai

Koutaniemellä. Viimeisiä lankutushommia ja penkin sekä porrasaskelmien teko venepäätyyn.

Venevinssin ja akun asennus. Korjasin myös venetelat ja kohensin rullatelineitä. Vedettiin akun voimin toimivalla, uudella vinssillä vene teloilleen ja hyvin se paikoilleen rullasi. Viimeistelin istuinpenkin ja siivosin ympäristön. Peräkärryyn piti hakea Motonetistä uusi rengas (59€) entisen tyhjenneen tilalle ennen kuin pääsin kuormineni lähtemään.

30.10.2020 perjantai

Unimäessä aamupvstä. Täysi kuu.

31.10.2020 lauantai

Uuden lintujenruokinta-automaatin asennus metsän rajaan tolpan nokkaan. Siihen sopii kolme-neljä 25 kg:n siemensäkillistä.

1.11.2020 sunnuntai

Heräsin kolmen huitteilla ikävään uneen. Vinha on ollut yöt ulkona.

Keitin kahvit ja laitoin puuron hautumaan hellalle. Koetan kirjoittaa merkintöjä viime aikoina laiminlyömääni pv-kirjaan, mutta kovasti tuntuu vaikealta. Jo pelkät ajatukset juuttuvat kurkkuun sanoista puhumattakaan niin miten ne nyt siten kynän kautta paperille valuisivat.

Maailman ympäristöllisesti katarstrofaalisen tilanteen rinnalla yksityisen ihmisen tragediat ovat se ja sama vaikka ne musertavia kokijalleen saattavat ollakin. Ei globaalius yhtä henkilöä kaipaa. Eikä sataa tai sataatuhattakaan. Koronaan on kuollut nyt miljoona ihmistä, mutta emme me, joilta ei läheltä heitä kuole edes sitä huomaa. Päivittelykin on vain kuin talkkia käsistä kopsauttelisi. Ja niinhän sen pitää ollakin.

Täytenä vielä perjantai-iltana mollottanut kuu oli nyt pilvien takana.