Viivan alle

 2.2.2021 tiistai

Kävin kylällä tekaisemassa sen pienen maalaushomman. Tarkistin samalla ovikellon toiminnan ja eiliset muut asennukset. Pelasivat vielä. Aneemisen rauhallisia vuokralaiset siinä talossa.

Tämän talven lumikerros on pakkautunut tiiviiksi ja siitä saa lapiolla lohkottua lumiharkkoja. Huvikseni "muurasin" saunan eteen seinän niistä.

Makoisat löylyt jälleen. Hyvä köntsähtää lukemaan ja nukkumaan. Klo nyt 21.45.

3.2.2021 keskiviikko

Aamupvstä aurinkoista, illasta alkoi hiplettelemään kevyttä pakkaslunta. Tuulenpuuskat ovat rajuja.

Tinttejä ruokinnalla tavanomaisen runsaasti, siipirikko peipposta ei ole näkynyt.

Aloitin polttopuiksi leimaamani puiden teurastuksen. Pätkin ne sitä mukaa pölkyiksi. Tänään kerkesin (jaksoin) murhata 5 isoa koivua. Yhdestä tulee uuni-takkapuita jopa 25-35 kpletta. Latvat ja pahimmat oksankohdat katkaisen hella- ja saunatarpeiksi.

Päänsärky on jatkunut. Ihan kuin kallon sisällä kelluisi rosoreunainen lautta joka liikahdellessaan hankaa altaansa reunoja.

Sonjan porukka kävi. Toivat 5 kpl ontoiksi sorvattuja pölkynpätkiä joista voin tehdä linnuille pesäpönttöjä.

Tapio soitti Kittilästä.Sisussa jälleen isot rempat. 20 tonnia aina helposti kulahtaa korjauskuluihin. Remppa tapahtuu 600 km:n päässä Siikajoelle, että seki  vielä. Saa siinä Pöntsön hiekkaa eräänkin kuorman kairaan kipata, että kulut kuittaantuu.

Minulla ei niin suuria kertamaksuja ole, mutta kun ei ole tulotkaan  kummoisia niin loppukuusta aina rahatta kutjotetaan.

4.3.2021 torstai

Tänäänkin 5 puuta nurin ja pätkiksi. Poleksin lumikengillä lisää hankeen reittejä puun luota puun luo ehkä onnistuvan kaadon suuntaisiksi. Joku puista tulee aina panemaan vastaan ja kaatuu halunsa mukaan, mutta yleensä kaadot onnistuvat. Hangessa ei karkuun pääse jos puu kaatajan suuntaan alkaa ängetä. Tai sattuu juuri viimeisen ketjunkurauksen aikana tuulenpyörre kohdalle niin sitähän ei kysellä minne nuljahdetaan. Konkelovaarakin on aina olemassa.

Jänikset löysivät heti koivujen latvukset syötävikseen. Ohuen pintakerroksen alla on rapea kohvakerros joka jänistä juuri ja juuri kantaa. Vinhaa se jo upottaa eikä se valmiiksi tallomiltani poluilta hankeen koukkaa. Käy sen verran uppuroimassa että haistelee jänisten jäljet ja napsii muutamat jäiset papanat nakerrettavakseen. Saapikohan koiran elimistö niistä mitään vitamiineja irti? Pupulainenhan itse syö säännöllisin väliajoin omia pyöryköitään koska niissä on sen ruuasulatukselle näin kierrätettynä hyötyä. Jotenkin se auttaa nimenomaan talvisen kuivamuonan aikaan pupulaisen suoliston toimintaa. 

Huussinkuusissa pikkukäpylintuja. Ilta-auringossa eivät kunnolla erottuneet punakoista kävyistä joista pieksivät siemeniä käyrillä nokillaan. Kun tarkkailin käpylintuja, huomasin, että vihervarpusille ja hömötiaisille kelpasivat kävynsiemenet myös. Eipä ole tullut tuotakaan ennen ajateltua, mutta loogistahan se on.

Käpytikat ovat hoksanneet lintupöntöt soidinrummuikseen. Yksi pärryyttää tuolla ja toinen tuolla ja joihin rummutuksiin kauempaa Karisuolta tulee kelopuuta nakuttavan lajitoverin vastaukset. Yhden lintupöntön ovat tikat pieksäneet niin, että siitä on etupuoli kokonaan haljennut ja pala pudonnut pois. Helppo se on korjata. Saattaahan se olla, että muutamista tintinpesistä häviävät munat ja poikasetkin tikkojen nokkiin kunhan aika on.

Koronapandemia on yltynyt kiihtymisvaiheeseen. Lajimme suurin tuska edelleen huvittelemaan pääsyn estyminen.

Puhuisivatpa yhtä paljon ilmastokriisistä joka tuossa huomenna toteutuessaan on tuhansin verroin vaarallisempi koko planeetalle kuin rutot ikinä.

Piänsärky jatkuu. Sauna vähän lievitti.

Pakkanen kippuroi 5-12 asteen välillä koko pvän. Lunta satoi sen verran, että jäljet peittyvät. Huomenna näkee, mitkä eläimet ovat yöllä liikuskelleet. Kärppä oli saunassaolon aikana hypännyt penkalta ales ja loikkinut aitan alle. Ei ollut Vinha huomannut. Sillä on kuono aina suunnattuna Iisalmen tielle päin kun se arvelee, että kaikki kiinnostava saapuu sieltä.

5.3.2021 perjantai

Piätä vain särköö, perkele!

6 puuta nurin ja pätkiksi silti.

Hante kävi kolmen maissa iltapvllä. Oli käynyt Tiilikalla hiihtelemässä.

Sitten soitti Heimosetä. Oli liikuttuneessa tilassa niiden lähettämieni valokuvien takia. Mieli oli herkistynyt erityisesti vuonna 1930 otetusta kiertokoulukuvasta jossa tuttuja lapsia. Muiden muassa veljensä Tauno (minun isä) ja Gunilla (minun äeti). Setä nyyhkäisi, että hän on tämän kuvan nähnyt viimeksi 70 vuotta sitten!

Kuvan eturivissä vasemmalta lukien: Tauno (isäni), Juhanilan Jussi (Juho, serkku), Juhanilan Aino, Gunilla Tuovinen (äeti), tuntematon, tuntematon.

Toisella rivillä: Olli Korhonen, tuntematon, Arvo Tuovinen kysymysmerkillä.

Kolmannella: Uotilan Ilta, loput siltä riviltä jäivät tunnistamatta.

Neljännellä: Mirjam Tuovinen (tätini), tuntematon, Korhonen Hilja (tuleva 1/4-mummoni joka oli aviossa äidinisän kanssa. Äidinäiti Elisabeth (os Ahonen) kuoli äidin ollessa n. 1 v. 1923), tuntematon, Korhosen Sulo, Tuovinen Kauko ja "Timstervilikki" eli Viljo Heikkinen. Joku takarivissä olisi kai Juhanilan Toivo, mutta se jäi kysymättä.

Opettaja on ollut pohjanmaalainen Sanelma Peltoniemi joka oli myöhemmin opettanut Heimoakin 3:n vuoden ajan. 

Uotilan viidestä tyttärestä setä muisti tarinan, jossa yksi oli tullut raskaaksi (saksalaiselle?) sota-aikana ja kun lapsi oli sitten maailmaan pukkautunut, oli äitinsä hukuttanut sen Ketronlampeen. Linnatuomiohan siitä seurasi. Sieltä tultuaan tämä nainen oli mennyt vaimoksi Tervamäen Edwardille (Heikkisiä hänkin) ja tehnyt tälle lukuisan joukon lapsia joista yhdestä tuli se kuuluisa Kirkonpolttaja ja josta "Meeri Perä" on kirjankin kirjoittanut.

Heimon puhelu kesti reilut 2 tuntia. Saunan lämmitys meni vähän myöhälle, mutta minnepä tiällä kiire olisi. Piätä vaen särkee.

6.5.2021 lauantai

Klo 01.11 heräsin. Kävin kusella ja samalla haravoin voimakkaala veneilijän lampullani ympäristön valkeita hankia. Kaivonkorvella oli epäilyttävä kohouma hangella ja kohta liikahtelevasta läjästä vilahtivat kiiluvat silmät; jänes.

Mietin unta jota ennen havahtumistani näin. Olin siinä jälleen rakennuksella jossa Haverisvainaa oli mestarina. Mitään ei taaskaan saatu valmiiksi, ei edes aloitetuksi, kunhan vain haahuiltiin ympäriinsä.

 Klo nyt 03.

Yritin saada unen päästä uudestaan kiinni, mutta eihän se onnistunut. Nousin kahvinkeittoon ja tuohustin hellaan tulet ja laitoin puuron hautumaan. Istuin tähän pirtinpöydän äärelle muka kirjoittelemaan, mutta ei ajatus kulje. Koskee päähän edelleen.

Klo nyt ½7.

Sohvalle nukahdin kun olin lisännyt hellaan pari paksua, oksaista kalikkaa ja vedot pienelle. Puuro on nukkuessani hyväksi hautunutta. Taidan syödä sen marjojen kera kun niitäkin otin pakastimesta mukaani. Mantsikkaa, puolukkaa ja lakkoja.

Ruokintapaikalla linnunsiipien räpse ja nokat käy.

Klo nyt vartin yli 9. Radiossa soi Muistojen bulevardi. Olin nukahtanut sohvalle uudestaan puuron syönnin jälkeen. Päänsärkyä kai tässä yritän kaikottaa tälläkin konstilla onhan se jatkunut jo viikon. Keittelen vielä kahvit ja katson sitten, kykenenkö metsään ollenkaan kun joka paikakan koskee, päähän eniten vaikka ehkä jo vaimeampana.

Pakkasta reilu 10.

Iltasella

Valtavan tuulenmyräkän nosti. Pellit kolisevat ja puita huojututtaa. Saunanpiisin savu hajoaa heti katolle, muutama savuntupraus kiepahtaa pohjoisen puolen päätyräystäältä alas kuin likainen pumpulipilvi. Tuuli käy siis enämpi etelästä vaikka toisinaan tuntuu, että sillä ei ole tänään suuntaa laisinkaan. Vastasatanut lumi tuiskuaa aurausvallien väliin ja kinostuu tielle niin, että luultavasti en pääse huomenna lähtemään jos linkomies ei käy.

7.3.2021 sunnuntai

Petille menin eilenillalla 20. jälkeen enkä varmaan montakaan sivua kerennyt lukea kun olin unessa. Puoliltaöin havahduin hetkeksi hereille kuuntelemaan maalismyräkän sointeja ulkoa, ja vaikka kusetti, käänsin vain kylkeä ja heräsin vasta ½6. 

Viikon kestänyt päänsärky on tiessään.

Mökki viilentynyt, mutta on edelleen 17-18 astetta. Ulkona alta kymmenen.

Kävin polkuja peittäviä kinoksia talsimassa lumikengillä ja vedin perässä painon kanssa pulkkaa. Metso istui aukean takana muutaman sadan metrin päässä kuusen latvassa parit tunnit. Luulin möykkyä jo katkenneeksi latvaksi kun niin liikkumatta olla törötti.

Piti lähteä käymään Knissa, mutta sitten Puutarhuri soitti, että G:n täytyy käydä koronatestissä koska kuntosalilla oli mahdollinen altistus ollut. Eliakselle olisi pitänyt toimittaa jotain tarvekampetta kasarmille kun sielläkin ovat hieman eristyksissä eivätkä itse pääse asioilleen.

Nyt illasta soiteltiin jälleen ja koronatestin tulos oli negatiivinen. En lähde enää ajelemaan. Puutarhuri lupasi toimittaa tavarat E:lle.

Hallitus siirtää (oikeusministeriön suosituksesta) kuntavaaleja kesäkuulle. Looginen ratkaisu eikä vaikuta yhtään mihinkään tämän maan asioiden hoidossa. Äläkän ne persut nostivat eivätkä yhtyneet muiden puolueiden linjaan asiassa. Halla-aho juipisteli odotetusti, että taustalla olisi muka koronapelon sijaan persupelko, mutta eivät taida saada siitä sen kummempaa kohua kuitenkaan aikaiseksi.

Linkomies kävi päivällä aukaisemassa polun.

Kun päänsärky hellitti, ei tuloksena ollutkaan helpotus vaan jonkinasteinen alakulo. Vähän kuin aikoinaan krapuloita potiessa. Morkkis elämän huonosta sujumisesta vaikka ei kaikki omaa vikaa olisikaan.

En sitä nyt ala kuitenkaan pohtimaan. Otan vielä yhdet kunnon yöunet niin eiköhän se tästä.

8.3.2021 muanantae

Pakkasta -18.

Kun aurinko muutama minuutti sitten alkoi pilkistelemään idässä, pölähti tinttiparvi yhtenä joukkona ruokinnalle. Valo säätelee niiden liikkumiset.

Yöllä käydessäni ulkona, oli jänes aitan ja huussin takaisella hangella. Valokeilassa se näytti valkoisemmalta kuin uudenlumen hanki. Silimien kiilto paljasti.

Käpytikat tulivat nyt vähän myöhemmin ikkunan taakse. Niitä on nyt kuusi tikkaa yhtä aikaa laskettavissa. 4 kisailee koivuissa ja kaksi noutelee siemeniä automaatista sälöjen varaan pienittäviksi. Toinen tikoista hakkasi äsken naulaan tökkäämääni sämpylää niin että murut vain lentelivät.

Paulus meni Rukalle lauantaina ja oli eilen lasketellut koko päivän. On siellä kaverinsa perheen mukana. Eipä meillä itsellä olisikaan varaa lähteä semmoisille reissuille.

Linkomies kävi nyt aamusta tyrkkimässä uran minun halkorantteellekin. Hyvä se. Pulkkasin pölökkyjä muutaman tunnin.

Eilisen aikana tillotin kännykän ruudulta norjalaisen Exit-sarjan toisen tuotantokauden. Olisi se eka riittänyt. Onneksi olivat vain 35 minuutin pätkiä. Harvoin mikään aihe kestää vyöryttää monia tuotantoja samalla kaavalla. Näyttelijät väsyvät, ohjaajat väsyvät, käsikirjoittajat eivät viitsi paneutua jne.

Harmittaa sekin  Herminen kostotoimenpiteiden uskottavuuden puute. Muka tuosta vain saisi sijoitusneuvojia juoneen mukaan jne. Ja se hänen pahoinpitelynsä lavastaminen oli kyllä täysin epäuskottavaa skeidaa, ettei kehnoissa meidän kotimaisissakaan dekkareissa sellaiseen ylletä. Pilasivat hyvän koston jonka ne äijänpaskat olisivat ansainneet.

Niin ja vielä se täydellinen fiasko sen Williamin sekoamisjakso. Että muka alushoususillaan lähtee metsästysreissulle....

"Tosikertomukseen" rahan roolista sarja kai perustuu ja jotenkin se eka tuotantokaudella onnistui siitä siivun näyttämäänkin uskottavasti. Nyt hutkahti norjalaisvuonojen lumikinoksiin.

9.3.2021 tiistai

On jo myöhäilta. En merkkaillut vihkoon mitään koko pvnä.

Aamulla oli miinus 27 pakkasta eikä lähtenyt auto käyntiin ennen kuin olin aggergaattisähköllä lämmittänyt. Piti käydä kaupassa ja leipomossa kun ei enää ollut muuta syötävää kuin kaurapuuroa florasilmällä. Eilen paistoin pannulla tähteitä, porkkanaa, pottuja, sipulia ja leivänkannikan murusia. Salaattikin loppui ja piimä. Kauramaitoa oli aamukahviin parit plöräykset.

Päiväksi lauhtui alle kymmeneen ja pulkkasin pölökkyjä tienvarteen. Lumikolassakin tulee melkoinen läjä pölökkyjä kun sitoo kumiköysin ne kiinni.

Lämmitin uunin tulisexi sillä ensi yöksi lupailee vielä alempia lukemia mittareihin.

Katsoin kännykästä iltauutiset. Koronaahan sieltä ilmaan levisi. Etelän kolarisumaa sivuttiin. Oli 90 ajoneuvoa rytissyt alle koronaetäisyyksien toisiinsa nähden ja peltiä (muovia) oli rutussa melkoiset röykkiöt. Hollolassa armeijan masisisut (2), bussi ja rekka sekä pari hlöautoa oli aiemmin aamulla kosketelleet toisiaan. Keli etelässä lumipyryinen.

10.3.2021 keskiviikko

33,9 astetta pakkastakuuden aikaan. Neljältä kun kävin ulkona kusella, oli astetta enämpi. Kusi kuarelle jiätyi. Ei halunnut Vinhakaan ulos jäädä, hyvä ettei uunille tahtonut.

Yleuutisten sivulta luin toimittaja Jarmo Siivikon rustaaman jutun Inarin Suolisvuonolla asuvasta 81-vuotiaasta miehestä jonka matka Ivalon terveyskeskukseen rokotukselle on 170 km. Muuten ihan hyvä juttu, mutta että erakko-ilmaisua käytetään liian heppoisin perustein tämänkin jutun kohteesta. Ei hän mikään erakko ole. Pihapiirissä on viiden ystävän mökit ja moottorikelkka kiidättä maalikyliin muutamassa tunnissa kun tarvetta ilmaantuu. Ja kesällä vene jossa moottori lienee myös.

Oikea erakko on ihminen, joka ei lähtisi edes rokotukselle jos edes sitä eristäytyneenä tulisi koskaan tarvitsemaankaan.

Mutta luonnehtivathan muutamat tyypit itseään erakoiksi vaikka keskellä kaupunkia majailisivat.

Luonne voi olla erakon, mutta harvalla sen vaatiman statuksen saavuttaminen käytännössä onnistuu. Muumioituminen kyllä yksiössä keskellä Helsinkiä. 

Minä pärjäisin täällä Unimäessäni vaikka viikkotolkulla vähin eväin ja ilman minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan, mutta ei täydellinen eristäytyminen ole mitenkään mahdollinen. Erakkoutumiseen opiskelu olisi pitänyt aloittaa jo 14 vuotiaana, että osaisi. 

Ruokahuolto esimerkiksi Lapin kiveliöillä on aina ollut vaikeaa ja nykyihmiselle vielä vaikeampaa. 81-vuotias Veikko Paltonkin päällä olivat viimeisen päälle hyvät vermeet kun hän uudehkolta näyttävän Lynxin satulaan kapusi rokotereissulleen. Kyllä niiden takia jo on pitänyt ihmisten ilmoille lähteä hinnoista tinkimään. 

Tämä murinani koskee siis vain "erakko"-luonnehdinnan väärinkäyttöä, ei Veikko Palton vuodesta 1944 (neljä vuotiaasta, mutta tätä ilmoitettua vuosilukua kyllä pitäisi tarkistaa, sillä saksalaisten Lapista poisvyöryminen tapahtui v. 1945) jatkunutta erämaapalstalla elämistä jossa varmasti jo lähtökohdiltaan on ollut omat vastamäkensä. 

Se, ettei Veikko vaimoa ole tontilleen saanut jäämään tuo mieleen Junnun laulun Saimaan saaresta, hylkeestä ja saaren asukkaasta Nestori Miikkulaisesta ilman perhettä. Mutta vapainhan ihminen sillä tavalla elämään tyytyessään on kun vastuu koskee vain omaa nokkaa.

Eilisissä kolaroinneissa ei ole kuolintapauksia. Yksi alikulkusillalta ales suistuneen rekan kuljettaja on kyllä loukkaantunut vakavasti.

11.3.2021 torstai

Tilanne aamulla ennen 6:tta: Ulkona miinus 30, sisällä +13! Yöllä oli enämpikin, mutta unisilla silmillä en ollut varma mittarilukemasta olko se peräti 35 vai astetta vähempi. Enkä muistakaan kun nukutti niin makiasti.

Unessa jälleen rakennuksella jossa kaikki tarvikkeet olivat valmiina ja järjestyksessä sokkelin päälle nosteltavia elementtejä myöten, mutta ei edes aloittamaan päästy kun piti huhhailla kaikkea muuta. Enimmäkseen joutavaa huulenheittoa. Wesse ja Arto olivat kahtapuolen petäjää paksuilla oksilla istumassa ja kahvia hörppimässä Airamin kupeista. Kake huusi niille alhaalta, että hän kaataa kohta puun jos että ales vaju!

Sitten siihen tuli puolipukeinen nainen ja heräsin mulkun pöjötykseen.

Jos saisin tänään loput pölökyt tienvarteen köijättyä. Kaadan kyllä vielä kolme mutkille kasvanutta, oksaista petäjää että varmasti sitten lämmityspuut riittävät ensi talveksi. Niiden tilalle kasvaa kyllä lähellä olevista kuusenaluista hyvät puut sijalle.

Katselin petäjikköä muutenkin sillä silmällä, että jos voimia ja metsästärahtaamiskoneita olisi, kaataisin parisensataa runkoa nurin, katkoisin 12 mertrisiksi (jopa pitemmiksikin), kuorisin ja veistäisin niistä rakennuksenrungon. Tämän vanhan ja vetoisan mökin voisi surutta purkaa ja tehdä hirsistä uusi tilalle.

Mutta joutavia haaveita ne. Rahaa pitäisi silti olla vaikka omasta metsästä runkotarpeet hakisinkin. Jo yksin vestäminen maksaisi osansa. En niitä käsikaluilla kuitenkaan alkaisi kaulaamaan. Moottorisahassa kuluisi tulppia, ketjuja ja laippoja moniaita ja bensaa sekä öljyä monet tankilliset. Saattaisi loppua sahasta itsestäänkin puhti ennen kuin harjalla oltaisiin.

Mutta mukavaa se olisi se rakentaminen. Nyt ehkä osaisinkin vähän enämpi kuin nuorempana. Tai olisi ainakin malttia varausviivan kanssa.

Pikkukäpylintujen lisäksi parvi isokäpylintujakin liitelee kuusesta toiseen. Ruokinnalla niitä en ole nähnyt. Jos hoksaisivat käydä, niin kelpaisikohan niille auringonkukansiemenet?

Jäljistä päätellen jäneksiä on runsaasti vaikka kyllä yksikin kerkeää pakkasöinä vuppasta tuhannet jäljet alueella. Olisivatko jänekset niitä "tuhannenvumpsijoita" joksi jotain isän erästä kaveria kutsuivat?

Pölökyt ovat tienvarressa. Lopetin pulkkaamisen 17.30 ja laitoin saunan lämpiämään. Oli tiukka päivä joten luulisi unen sauann jälkeen maittavan. Ainakin nälkä oli.

Hesarin sivuilta luin Kiasman sinkkipelleistä, että ne puretaan ja laitetaan kierrätykseen. (Sinkkipellit=penkkisillit). Kiasman rumuudesta joka sekin on katsojan silmistä kiinni, oli jokin  aika sitten polemiikkia johon osallsituin. Minä olin se, joka sanoin rakennusta rumaksi. Eikä minusta Oodi tai uusi Musiikkikeskuskaan siinä lähellä mitenkään ihaltavaa rakennuskulttuuria ole. 

En tiijä, millä silmällä enemmistö rakennuskulttuuria katselee kun ei suurta haloota edellä mainituistakaan ole Hesassa syntynyt. Ehkä nykyihmiselle on se ja sama millaisissa miljöissä älyvehkeitään hivelee ja omia selfieitään niistä katselee.

12.3.2021 perjantai

Klo on vasta 01.10. Heräsin jo tunti sitten, mutta uni ei rantautunut mailleni joten nousin kahvin keittoon. Tulihan tuota unta kuiten muutamat tunnit.

Lukenut olen Mirka Danielsbackan Sotavankien kohtalo 1941-1944 (väitöksestä tehty kirja). Muonitustilanne on ollut heillä huono, nälän takia vainajoituneita on tullut paljon.

Unessa juteltiin koirien hajuaisteista. Sanoin, ettei ole minusta samaan nenineni.

Sanasta nenineni aiheutui korvamato joka "soi" edelleen päässäni. Aloin luetella varpaista lähtien ruumiinosiani:

varpaineni

nilkkoineni

polvineni

reisineni

munineni

perseineni

napoineni

mahoineni

tisseineni

kainaloineni

olkineni

kauloineni

niskoineni

leukoineni

partoineni

korvineni

NENINENI!

poskineni

otsineni

hiuksineni

takaraivoineni

Litanian loputtua aloitin jälleen alusta. Kymmeniä kertoja, tai ainakin niin kauan kunnes heräsin. Kirjoitin nyt kaikki ylös, että jospa ne lakkaisivat pään kiertoradalla kiitämisensä.

Pysäytän rimpsun nyt näihin ajatuksiin joita myös nenineni-unessa vilahteli:

Hän sanoi ajattelevansa suuria. Ajattelija siinä vieressä ei sanonut mitään, hän vain ajatteli.

Ajattelijan ajatus valmistui ja hän päästi sen vapaaksi.

Tuli siihen toiset, jotka nimesivät karkulaisen Suureksi Ajatukseksi.

Ajattelija kohautti harteitaan, valitsi sitten ajatusten aihiosammiosta uuden ajatuksen ja aloitti alusta ajattelutyönsä.

Hän, joka aluksi uhkasi ajattelevansa suuria, ei ollut päässyt edes aihioiden valinnasta selvyyteen. Hänen elämänsä kului keskeneräisten sanomisten julistamisiin. Ne kierivät ajatusten rinteillä kuin kaiuttomat, lahot tynnörit.

Alunalkaenkin mitättömiä ja keskeneräisiksi jääviä ovat minunkin ajattelut. Tuloksista ei pidä edes puhua. Mutta ajattelen silti. Päätäni en pensaaseen osaa työntää. Tai jos työntäisinkin, se ajattelisi sielläkin. Jonkun pitäisi polkaista se halki niin kuin on uhattukin.

Eilen pölkkyjä kiskoessani minuun iski voimat vievä alakulo. Kehnosti eletyn elämäni hukkaputken ryöpsähdys tekstasi jälleen tehtyjen virheitteni summan viivan alle. Siinä kyllä luki että KOKEMUKSET, mutta ei niillä uunia lämmitetä aikä kassoilla kuluja makseta.

Elämä on kuin nuo pölkkyrivit tuossa tienvarressa. 

Palasteltuani pölkyt haloiksi ja kuljetettuani ne kaupunkiin, pinoan ne jälleen ja kun allakan lehtiä käännellään taas uuden talven kohdalle, palavat halot tuhkaksi uunissa, takassa ja saunankiukaan alla. Tuhkat säilön tynnöriin jonka täytyttyä rahtaan sen takaisin tänne ja pöllyytän lannoitteeksi metsien puille.

Eikä kukaan muista puita jotka yksilöitä olivat kunnes ne tuhkaksi poltettiin.

Niin käy minunkin. Lapset ikävöivät hetken ja kuten oikein on, unohtavat. Jatkun äänettömissä geeneissä ja nenien muodoissa, joskus joku voi äännähdellä kuin minä ja joku mänööverini saattaa ilmetä pojan polven verran.

Holokaustissa kärvennetty yksilöjuutalainen, muistaako sinua ja elämäsi aikaa kukaan enää? Massamurhana olet vielä kuvassa täytteenä, mutta yksilönä olet hajonnut unohduksen tuuleen. 

Jos nekin puut, jotka minä teurastan ja poltettavaksi 100 km:n päähän rahtaan saisivat elää elämäänsä hamaan maailmantappiin saakka, niin eikö se olisi paljon tärkeämpää kuin yhden lajin lyhytkestoinen selviämistaistelun voitto niiden tuottaman lämmön avulla? 

Tuskaa mielikuvitus luo siitäkin faktasta, kuinka kokonaisen valtion alueelta on ikimetsät rahdattu sadassa vuodessa sellutarpeiksi, sahoille ja muuhun yhden lajin selviämistaistelun areenoille ja näin tuhottu evoluution suunnattomat rakennelmat miljardien lajien symbioosissa elämisen mahdollistamiseksi.

Lajimme viivan alla tulee lukemaan: 

EMME ONNISTUNEET KOSKA AJATTELIMME VAIN OMAA SELVIÄMISTÄMME

Sodankylän Viiankiaapan kohtalosta Ylen sivuilta lukeminen tuotti osaltaan tämän masennuksen aallon mielessäni. 

Mitään halua mahtaa Kongonkaan mineraalien ryöstölle jota toteutetaan kurjuudessa muutenkin elävällä lapsityövoimalla. Ja vain ja pelkästään muutenkin hyvinvoinnissa rypevien "MEIDÄN" takia. Taskuissamme sädehtivien älyvehkeiden toiminnan turvaamiseksi.

Tätä samaa ahnehtimista Suomen metsistä Siperian öljykenttien kautta Alaskaan ja ympäriämpäri planeettaa ja pian myös avaruutta myöten!

Voi sinä hömötintti siellä ikkunaruutuni takana kuinka paljon tärkeämpi puolustettava olet kuin minä ja lajini homosapiens!

Hyi saatana kuinka tunnen itseni saastaiseksi natsiksi!

Sama pv kuin ed. merkinnällä, mutta aurinko on noussut jo. Nukahdin sohvalle, heräsin uudestaan 05.30, haudutin puuron, söin, tiskasin astiat ja suodatin kupillisen kahvia.

Luin  kännykästä Hesarin ne jutut, jotka tilaamattomanakin voin lukea ja Yleltä muutamat jutut. Koronasta enimmäkseen muistutetaan vaikka saapuva ilmastokriisi tuhansia kertoja vakavampana maapallon uhkana on ihan tuossa pikkurillinmitan piässä.

Monia vuosia sitten "toivoin", että lentokoneet jäisivät kentille ja maailma pysähtyisi muutenkin ja nythän se on hetkeksi pakon edessä hiljennyt, mutta pysähtynyt se ei ole. Kieli märkänä elonkehän kaupallistaneet diilerit odottavat kriisin lannoittamien rahaplantaasien avautumista ja meno eikun kiihtyy Mars-planeettaa myöten kunhan kuuhun ovat kännykkäverkon ja väliasemat rakennelleet.

Käpytikkojen katselu ikkunasta tyynnyttää mieltäni nyt. Jos niiden esiintymistiheyden kasvu lähiseudulla on ruokintani ja kolopuiden kuivattelun ansiota, niin voinko olla edes siitä hetken hyvilläni? Maksanko yhtään sitä velkaa jonka luonnolle elämäni on aiheuttanut?

Ei sillä merkitystä liene kuin että musertavista ajatuksista huomiseen selviäisin. Joka sekään ei oikeasti ajateltuna oikein ole. Mikä oikeus minulla on elää jos olen elämisen mahdollisuuden niin monelta luontokappaleelta oman elämäni mahdollistamiseksi riistänyt, ja riistän jatkamalla yhä?

"Jakamaton ihmisarvo" on suuri vääryys toteutettuna kun se tapahtuu vain yhden lajin sisällä, sen hyödyksi muita lajeja murskaten. Lajitellen vasemmalle=tuhoon, oikealle=hyötykäyttöön, kierrätykseen kuin Birkenaun portilla muutama vuosikymmen sitten lajimme kesken.

13.3.2021 lauantai

Heräsin jälleen yhden kantturoissa. Keittelin kahvit, raapaisin hellaan tulet ja puuron hautumaan. Uunipuutkin sytytin tuleen ja sitten nukahtelin sohvalla aamunnousuun saakka.

Eilen kaadoin ne aikomani 3 petäjää, katkoin ja rahtasin pinojen jatkoksi. Meni pimeään asti sillä ne olivatkin työläämmät kuin aiemmin kaatamani. Yksi niistyä kaatui aivan omaan suuntaansa ja humpsahti syvälle hankeen. Sen katkominen ja kaivelu otti tosissaan voimille. Mutta kun sitten kävin ruokailemassa, jaksoin sinnitellä kaikki pölökyt pinoon. 

Kuvasin videonpätkän hakkuutyömaaltani edellisiin synkkiin ajatuksiin pohjustuvien puheiden kera. Laitoin sen watsapissa kotiväelle ja siskolle, muualle en viitsi iäntäni lahjoittaa. Suattaa se levitä sieltäkin.

Urakan jälkeen saunanlöylyt tuntuivat ansaituilta ja nukahdin sormi kirjan välissä varmaankin heti.

Nyt olen lähdössä Kniin. Paikat on suurinpiirtein kunnossa paitsi että lattianlakaisussa säästin. Tupa säilynee muanantaehin lämpimänä sillä leutoa lupasi kelitiedotus.

Vinha arvasi aamutoimieni autolle pyykättävien ym. tavaroiden rahtuusta, että ollaan taas lähdössä ja etsii nyt piilopaikkaa minne livahtaisi. Hankeen kaivoi montun ja nyt näkyy vain korvat sieltä!

On lähettävä. Muanantaehin, tupani henget Anu ja Mari siellä lämpimän uunin piällä!